Lue keskustelun säännöt.
Talouden jako kun mies tienaa enemmän
17.03.2017 |
Taannoisista taloudellinen loukutus- ja elintasokeskusteluista heräsi ajatus, että mikä AV-mammojen mielestä on fiksu jako talouden kustannusten suhteen.
Esimerkkitapaus voisi olla, että nainen on pieni-/keskituloinen hoitsualalla oleva ja mies vähän parempituloinen insinööri tms.
Käteenjäävät tulot 2000€/kk ja 2700€/kk.
Kuinka laitetaan kustannukset jos perheen (esim. 2+2 perhe) juoksevat menot kuukaudessa on vaikka 2400€ (laina/vuokra + vastike ja ruoat/talousostot).
Itse näkisin, että 50/50 olisi ihan reilua koska silloin pienempituloisellekin jää 800€/kk käteen joka on hulppea määrä.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina miettinyt että miten nää pitäisi jakaa. Ollaan nyt molemmat työttömiä ja mun päiväraha on nettona 2000€ kk ja miehen 520€. Mies on DI ja minä ylioppilas. Mä oon lapsesta asti säästänyt rahastoihin ja osakkeisiin ja mut on opetettu ottamaan itse näistä asioista selvää ja käytännössä pakotettu sijoittamaan kaikki synttärilahjarahat yms. Mies tulee persaukisesta mutta koulutetusta perheestä jossa vanhemmat on aina olleet valtion pienipalkkaisissa töissä ja eivät ole koskaan säästäneet tai ymmärtäneet taloudenpidosta mitään. Minulla vanhemmat molemmat asiantuntijatehtävissä ilman korkeakoulututkintoja ja aktiivisuus säästämiseen ja sijoittamiseen ollut aina. Minulla on sosiaalista pääomaa ja olen ns "kulttuuriporvari" joka käy oopperassa. Miehen perhe on käynyt kerran vuodessa jossain kylpylässä ja eivät ymmärrä kulttuurista yhtään mitään.
Ollaan perustamassa perhe jossain vaiheessa ja minulla on luonnollisesti omaisuutta ja älliä huolehtia siitä, sekä perustasoiset taloudenhallintataidot että en ole koskaan peeaa toisinkuin mies joka ei osaa budjetoida tai säästää/sijoittaa. Nyt olen hakemassa opiskelemaan ja tiedän että työtilanteeni tulee olemaan hyvä, koska noh en nirsoile toisinkuin mies joka meni ekan kerran kesätöihin 18 vuotiaana ja nyt valmistuttuaan ei suostu tekemään kuin just precis omanalan töitä. Hänen äiti olisi saanut hänelle jo nuorempana töitä omalta alaltaan, mutta ei halua että lapsensa työskentelee siivoojana... Jäi työkokemukset saamatta. Minulla on työkokemusta häneen verrattuna aivan sikana.
Olen ostamassa asuntoa, ja mies saa kyllä maksaa asumiskuluista puolet minulle ns vuokrana. Hänelle se on ok mutta hänen vanhemmat jaksaa paasata tätä vastaan :D ihankuin palstalaiset.
Oon miettiny paljon että miten meidän pitäisi jakaa meidän asumiskulut, minä luonnollisesti maksan about kaiken plus miehen vaatteet ja ulkomaanmatkat. Tarjoan hänelle ihan kivan elintason ja näin se tulee varmaan olemaan tulevaisuudessakin, ellei hän jotenkin muutu radikaalisti.
Miten muilla joilla on vastaava tilanne? Mies on koulutetumpi vaan ei parempituloisempi ja ei osaa taloushallintaa? miten jaatte? mites sijoitukset, onko teillä yhteisiä? Aattelin pitää kaiken omissa nimissäni tietenkin :D minun tuloista ne säästän omalle arvo-osuustililleni.
Muist avioehto eron varalle. Se että mies sinut perii jos niin liitto päättyy sinun kuolemaan, ei varmaan haittaa, haluathan siinä tilanteessa miehellesi kaikkea hyvää. Mutta erotessa saattaa v***aa lahjoittaa puolet ja tietää että katoavat taivaan tuuliin hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leea kirjoitti:
En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he
olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan
rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei
vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi.
Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka
tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.
Meillä on molemmilla omat tilit, jota voi käyttää miten haluaa. Voi vaikka ostaa joskus jotain turhanpäiväistä ilman että tarvitsee kotona nolostella.
Niin kauan kun yhdessä olemme, haluan miehelle ja perheelle hyvää ja voin omistani jakaa. Mutta jos tulee se päivä kun mies esittelee meille lapsemme ikäisen uuden tyttöystävän, niin rahahanat menee kiinni heti.
Sen verran tässä tullut elämää nähtyä, että ei voi täysin luottaa etteikö siitä rakkaasta Jekyllistä voi joskus tulla Hyde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksut kulutuksen mukaan, ei tulojen. Ei Prisman kassallakaan kysellä tuloja, samanhintainen se ruokakori on insinöörille ja hoitajalle. Lasten kulut puoliksi.
Niin eli käytännössä puoliksi. Kuluttaahan molemmat taloa, vakuutusta, sähkö, vettä jne. saman verran.
Ottakaa laskelmissanne huomioon, että naisen euro on 80 centtiä...
Toivottavasti oli vitsi.
Taasko tämä lompakkoloisjankkaaja aloittanu keskustelun? Liikaa nettiaikaa lataamon osastolla?
10 % tuloista taloustilille, josta maksatte asumiseen liittyvät kulut, hoitomaksut yms. Omat laskut maksatte itse (vaatteet,meikit yms.) Ruokalaskun puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläpä lasketaan kaikki tarkasti. On laskettu kuinka monta neliötä talosta kumpikin omaan elämiseensä käyttää, molemmat ostavat omat ruokansa, kahvinsa sun muut, eikä toinen saa koskea toisen ostamiin tuotteisiin. Vessapaperirullatkin on vessansa molemmilla omat. Molemmilla oma auto, jonka kulut molemmat maksaa. Samalla autolla ei kuljeta koskaan, vaan mennään mieluummin kahdella, ettei toinen vaan pääse hyötymään. Vielä kun jotenkin saisi eriteltyä kummankin sähkön- ja vedenkulutuksen tarkasti. Ihan hirveää ajatella, että mies joutuu ehkä maksamaan minun suihkussa käymiseni ja tv:n katseluni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat maksaa saman prosenttiosuuden palkastaan yhteisiin menoihin, esim 40 % netosta. Tällöin omiin huvituksiinkin jää sama prosenttiosuus netosta.
Miksi ihmeessä paremmin tienaavan pitäisi elättää puolisoaan? Tottakai hän saa nauttia isommasta palkastaan miten itse katsoo tarpeelliseksi. kulut laitetaan puoliksi, joka on hyvä diili molemmille ainakin asumisen suhteen.
Jos on naimisissa, niin elatusvelvollisuus on jopa lakiperustainen. Avioehto ei sitä poista. Avoliitossa sitä ei ole, joten älkää menkö sit naimisiin.
Onhan avoliitossakin tavallaan elatusvelvollisuus, koska hyvätuloisen puoliso ei saa yhteiskunnan tukia. Tämä on mielestäni aivan naurettava oletus, että kumppani joutuu elättämään toista, mutta toki sen ymmärtää, että verovaroja halutaan säästää ja pakotetaan ihmisiä tällaiseen itsensä myymiseen. Itse muuttaisin erilleen ja yhteen takaisin sitten kun on varaa maksaa oma osuus.
Ei tavallaan vaan elatusvelvollisuus on myös avoliitossa ja pitkään jatkuneen avoliiton päättyessä omaisuuttakin tasoitetaan vaikka ne olisivat vain toisen nimissä. Perintöoikeutta ei ole ilman testamenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni ainoat reilut vaihtoehdot olisivat
A) kumpikin laittaa saman prosenttiosuuden tuloistaan yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan yhteiset elämisen menot
B) kumpikin laittaa suhteessa tuloihinsa yhteiselle tilille. Enemmän tienaava enemmän, vähemmän tienaava vähemmän. Asetetaan siis tavoite summa ja katsotaan paljonko se kummaltakin vaatii.
Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset pakolliset ja yhdessä sovitut menot. Kumpikin ostaa itse omat menot esim. harrastukset, vaatteet ja asiat jotka yksin haluaa.
Miksi näin? Koska myös se elintaso tulee asetettua jostain sieltä väliltä ja olisi epäreilua jos köyhempi joutuisi vasten tahtoaan ylläpitämään korkeampaa elintasoa kuin mihin oikeasti olisi varaa. Kummallekin jää kuitenkin omiin menoihin omaa rahaa.
Meillä tulot ovat melko lähellä toisiaan ja koulutuksemme ovat "samaa tasoa". En kovin helpolla saa tulojani ylemmäs, ellemme muuta töitteni perässä toisaalle. Tätä mieheni ei halua, joten on ihan reilua että hän maksaa nyt satasen enemmän yhteiseen kassaan. On myös kuukausia että minä tienaan enemmän, eikä tulevaisuudesta tiedä. Olen sitoutunut tähän myös mikäli mieheni jäisikin työttömäksi. En siis koe olevani lompakkoloinen. Tällä systeemillä kumpikin voittaa, sillä meidän on kuitenkin edullisempaa asua yhdessä, kuin ylläpitää kahta omakotitaloa vain siksi että minäkään en halua ylläpitää mieheni ruokailutapoja (kalliimmat pihvit, useammin olutta yms.) yms. Eron varalta on avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki pakolliset menot. Omat vähät rahani saan käyttää itseeni ja toki lapsille ostelen jotain vaatteita ym. Käytännössä meillä on kaikki siis yhteistä vaikka on omat tilit eli ei ole sun ja mun rahoja.
Minulla on käyttöoikeus ja rinnakkaispankkikortti miehen tilille mutta en käytä sitä koskaan kun omalla tililla olevat rahat riittää mainiosti.
Näin meilläkin, mies tienaa nelinkertaisesti minun tienesteihin nähden. Mies hoitaa raha-asiat ja kummallakin on käyttöoikeus toisen tiliin. Sieltähän sitä sitten voi seurata, meneekö kaikki oikeudenmukaisesti ja keskustella, jos joku nyppii. Luottamustahan tämä vaatii, samanlaisia arvoja rahankäytön suhteen, sitä ei kaikissa liitoissa ja avosellaisissa ole nimeksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leea kirjoitti:
En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he
olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan
rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei
vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi.
Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka
tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.
Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.
Perhe on yksikkö. Perheellä on yhteiset menot ja tulot.
Kaksi ihmistä, jotka asuvat samassa taloudessa ja laskevat kumpi osti maidon ja kuka sen joi ovat kämppiksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se alempi koulutus aina ole tae huonommasta palkasta. Meillä minä olen miestä korkeammin koulutettu, mutta kk:n nettotulot minulla 1700e ja miehellä 3000e. Asumisen kulut eli laina, vastike ja muut juoksevat kulut kuten netti ja sähkö menevät kaikki puoliksi, samoin ruoka. Kumpikin maksaa omat menonsa, mutta tasoitusta tuo se että mies maksaa jos käydään joskus ravintolassa tai ostetaan kalliimpi huonekalu tms.
Vierailija kirjoitti:
Taasko tämä lompakkoloisjankkaaja aloittanu keskustelun? Liikaa nettiaikaa lataamon osastolla?
Osui liian lähelle ja upposi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahojen jakaminen tasan on vielä tosi helppoa verrattuna siihen, että esim lapsiperheeessä pitää sitten olla yhtä tarkka esim lastenhoidon täsmälleen tasan jakautumisesta. Koska eihän toista saa käyttää hyväksi millään alueella.
Koska tämä on oikeasti käytännössä aika mahdotonta, aika moni perhe elää yhdessä oikeasti perheenä, eli kaikki rahat samaan kasaan, ja kaikki työt samaan kasaan, kukin kykyjensä ja taipumustensa mukaan. Toinen hyötyy ehkä rahallisesti, toinen hyötyy ehkä saamalla lastenhoitoa ja ruokaa. Suomessa toki normaalisti molemmat vanhemmat ovat ihan pikkulapsiaikaa lukuunottamatta töissä, mutta kun työpäivät ja työmatkat ovat eri pituisia, olisi aika hurjaa lähteä laskemaan noita lastenhoitoaikoja.
Vierailija kirjoitti:
Leea kirjoitti:
En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he
olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan
rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei
vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi.
Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka
tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.
Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.
Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä on isommat tulot. Maksamme periaatteessa laskut ja ruoan ja matkat puoliksi, kaikki isot siis, mutta arjessa mies maksaa kaiken. Käymme paljon ulkona syömässä ja silloin mies maksaa, kun pistäydymme Ikeassa tai apteekissa tai Alkossa, niin mies maksaa.
Kuinka sattuikaan, että miehelläsi on isommat tulot?!??!?! Onnea, olette ainoa tällainen pari av-palstalla ja ehkä koko maassamme!!!
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina miettinyt että miten nää pitäisi jakaa. Ollaan nyt molemmat työttömiä ja mun päiväraha on nettona 2000€ kk ja miehen 520€. Mies on DI ja minä ylioppilas. Mä oon lapsesta asti säästänyt rahastoihin ja osakkeisiin ja mut on opetettu ottamaan itse näistä asioista selvää ja käytännössä pakotettu sijoittamaan kaikki synttärilahjarahat yms. Mies tulee persaukisesta mutta koulutetusta perheestä jossa vanhemmat on aina olleet valtion pienipalkkaisissa töissä ja eivät ole koskaan säästäneet tai ymmärtäneet taloudenpidosta mitään. Minulla vanhemmat molemmat asiantuntijatehtävissä ilman korkeakoulututkintoja ja aktiivisuus säästämiseen ja sijoittamiseen ollut aina. Minulla on sosiaalista pääomaa ja olen ns "kulttuuriporvari" joka käy oopperassa. Miehen perhe on käynyt kerran vuodessa jossain kylpylässä ja eivät ymmärrä kulttuurista yhtään mitään.
Ollaan perustamassa perhe jossain vaiheessa ja minulla on luonnollisesti omaisuutta ja älliä huolehtia siitä, sekä perustasoiset taloudenhallintataidot että en ole koskaan peeaa toisinkuin mies joka ei osaa budjetoida tai säästää/sijoittaa. Nyt olen hakemassa opiskelemaan ja tiedän että työtilanteeni tulee olemaan hyvä, koska noh en nirsoile toisinkuin mies joka meni ekan kerran kesätöihin 18 vuotiaana ja nyt valmistuttuaan ei suostu tekemään kuin just precis omanalan töitä. Hänen äiti olisi saanut hänelle jo nuorempana töitä omalta alaltaan, mutta ei halua että lapsensa työskentelee siivoojana... Jäi työkokemukset saamatta. Minulla on työkokemusta häneen verrattuna aivan sikana.
Olen ostamassa asuntoa, ja mies saa kyllä maksaa asumiskuluista puolet minulle ns vuokrana. Hänelle se on ok mutta hänen vanhemmat jaksaa paasata tätä vastaan :D ihankuin palstalaiset.
Oon miettiny paljon että miten meidän pitäisi jakaa meidän asumiskulut, minä luonnollisesti maksan about kaiken plus miehen vaatteet ja ulkomaanmatkat. Tarjoan hänelle ihan kivan elintason ja näin se tulee varmaan olemaan tulevaisuudessakin, ellei hän jotenkin muutu radikaalisti.
Miten muilla joilla on vastaava tilanne? Mies on koulutetumpi vaan ei parempituloisempi ja ei osaa taloushallintaa? miten jaatte? mites sijoitukset, onko teillä yhteisiä? Aattelin pitää kaiken omissa nimissäni tietenkin :D minun tuloista ne säästän omalle arvo-osuustililleni.
Miten ihmeessä miehellä on noin pieni päiväraha? Onko hän pudonnut pois ansiosidonnaiselta vai eikö hän alun alkaenkaan ole kuulunut liittoon tai kassaan? Jos noin, niin tyhmä mies.
Sinuna minä laittaisin asunnon oston jäihin siihen asti, että mieskin on töissä. Asuntoon voi kumpikin ottaa oman asuntolainan. Mihin mies muuten laittaa rahansa, kun sinä maksat lähes kaiken ja vielä miehen vaatteetkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leea kirjoitti:
En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he
olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan
rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei
vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi.
Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka
tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.
Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.
Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea.
Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?
Märzu kirjoitti:
Ei se alempi koulutus aina ole tae huonommasta palkasta. Meillä minä olen miestä korkeammin koulutettu, mutta kk:n nettotulot minulla 1700e ja miehellä 3000e. Asumisen kulut eli laina, vastike ja muut juoksevat kulut kuten netti ja sähkö menevät kaikki puoliksi, samoin ruoka. Kumpikin maksaa omat menonsa, mutta tasoitusta tuo se että mies maksaa jos käydään joskus ravintolassa tai ostetaan kalliimpi huonekalu tms.
Mukavaa, että kelpuutit hänet mieheksesi, vaikka hänellä on sinua huonompi koulutus = )
Tässä tulee vastaus tuolle nuorelle ja höynäytyskysyjälle.
Molemmat ovat aivan erilaisessa elämäntilanteessa, joten vastaus ei ole sama kuin osittain.
Moni pienituloinen elää vuosikymmeniä vasten tahtoaan puolisolleen vuokraa maksaen ja toisen omaisuutta kerryttäen. Ei ole reilua.
Jos taas nuoren kumppani haluaa helppouden vuoksi asettua vuokralaiseksi puolisonsa asuntoon, mikään ei estä. Asunnon hankkijan kannattaa kuitenkin muistaa, että DI tulee tienaamaan jossain vaiheessa hyvin ja siinä vaiheessa ehkä haluaa kohentaa elintasoaan -> asunto pitää vaihtaa. Teidän tilanteessanne hankkisin asunnon, jota minulla on varaa ylläpitää yksin. Jos kumppani haluaa tulla sinne vuokralle, saa tulla ja saa maksaa, mutta älä saata itseäsi tilanteeseen, jossa sinun kykysi maksaa asunnosta on riippuvainen kumppanista.
Sen sijaan en hyväksy sitä, että vuosikymmeniksi halutaan asunto, joka on toisen kantokyvyn ulkopuolella ja pakotetaan hänet tässä omistusasujien maassa vuokralaisen asemaan ja saadaan itse vetoapua omaan omistusasumiseen, koska puoliso on kiva alivuokralainen verrattuna täysin tuntemattomaan.
Siinä tapauksessa pitää tarjota mahdollisuus ostaa asunnosta pienempi osuus, jotta toisenkin mahdollisuus oman varallisuuden kehittämiseen mahdollistuu eikä paineta sitä altavastaajaa ikuiseen rahakuoppaan. Tai sitten sen köyhän olisi hyvä itsenäistyä ja muuttaa omaan pikkukotiinsa, jossa sitten hoitaa kaikki maksut itse, mutta voi myös kerryttää omaa omaisuuttaan. Eli vuokralaisasetelman tulee lähteä aina vain ja ainoastaan vuokralaisesta, ei koskaan vuokraajasta.
Kun oma avopuolisoni oli opintorahalla, maksoin ruuat ja sähköt jne. mutta hän maksoi itse oman puolikkaansa vastikkeet, koska se oli hänen varallisuuttaan ja kumpikin hoiti itsenäisesti oman varallisuutensa hyvässä ja pahassa. Tämä siis hallitussa ja suunnitellussa pahassa. Jos kyse olisi ollut opintojen sijaan sairaudesta tai työttömyydestä, olisi pitänyt punnita tilanne uudelleen.