Talouden jako kun mies tienaa enemmän

Perhe on yksikkö. Tulot laitetaan yhteen ja niistä maksetaan menot. Loppuosa on yhteisesti käytössä olevaa rahaa.

Miten tilanne eroaa siitä, että nainen olisi varakkaampi kuin mies? Miksi näissä on aina niin, että "kun mies tienaa enemmän"? Eikö kysymystä voi asetella niin, että "kun toinen tienaa enemmän"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.

Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan. 

Ei näin, ei todellakaan. Hyvä esimerkki, miksi tuollaiset 50/50-jaot voi laittaa romukoppaan, löytyy ihan lähipiiristäni. Toisella tulot pariskunnassa muutaman tonnin luokkaa ja toisella sata tonnia. Asuvat hienossa kartanossa ja autot sun muut tietenkin kaikilla herkuilla suoraan liikkeestä. Ja miksi ei, kun on kerraan varaa. Meinaako näin moni oikeasti, että se huonompituloinen pitäisi heivata pois asunnosta asumaan johonkin, mihin on itsellä varaa, ja autokai hänelle käytetty kosla, ettei liian mukavaa elämä olisi? Ja että tämän miljonäärin parinvalinta on mennyt pieleen, kun ei ole rakastunut toiseen yritysjohtajaan?

Eikun näiden 50-50 jakajien mielestä molempien pitäisi ilmeisesti asua kerrostalokaksiossa Kontulassa, syödä kaurapuuroa ja juhlia hääpäivää ABC:lla. Kaikki menot pitää suhteuttaa huonommin ansaitsevan puolison tulojen mukaan, vaikka ero olisi miten suuri. Unohdetaan täysin meidät, jotka haluamme ostaa niillä hyvillä tuloillamme arjen luksusta. Kaikkia kun ei kiinnosta käydä syömässä/leffassa/kylpylässä/etelänlomilla jne yksin, vaan nimenomaan sen kumppanin kanssa, joka on elämään juuri siksi valittu että sen kanssa on kiva viettää aikaa ja jakaa kokemuksia.

Ei juoksevat kulut juuri lainkaan nouse siitä, että asutko 10 neliön yksiössä vai 200 neliön asunnossa. Se mikä siinä maksaa on itse asunto. Jos toinen ostaa asunnon itselleen, niin sinä kyllä pystyt osallistumaan huonollakin palkalla juokseviin kuluihin. Kenellä ei muka Suomessa ole varaa käydä ravintolassa, kylpylässä ja ulkomailla? Ehkä jotkut pidemmät reissut kauaksi vaatii hieman säästämistä jos käy muutenkin jatkuvasti ravintoloissa ja vastaavassa. Ei nuo kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole mikään onnellisen elämän edellytys ja harvalla on muutenkaan mahdollisuutta matkustella jatkuvasti. 

Oletko nyt ihan pihalla? Kerros- ja rivitaloissa vastike riippuu suoraan neliöistä! Samoin omakotitalossa sähkö- ja lämmityskustannukset ja monet muutkin kulut riippuvat talon koosta. Ja kyllä, lähes kaikilla on varmaan joskus varaa syödä lähiöpizzerioissa ja käydä matkajokerireissulla Kanarialla. Tämä ei nyt ollut ihan se luksuksen taso mitä tarkoitin. Ei, kukaan ei varmasti tarvitse kalliita ravintoloita tai viiden tähden hotelleja eksoottisissa kohteissa, mutta jos sillä parempituloisella on niihin rahaa ja halua, niin miksi hitossa niissä ei saisi käydä?

Tottakai vastike on suhteutettuna asunnon kokoon, mutta ei tuo ole se syy miksi jollakin ei olisi varaa asua isossa asunnossa. Syy on siinä, että ei saa asuntolainaa noin kalliiseen asuntoon tai lyhennyssummat ovat kohtuuttoman suuria.

Halvasti pystyy matkustella ympäri maailmaa ja suurin menoerä on lennot. Toki jos haluaa kohteessa asua hulppeasti, niin siihen rahaa palaa, mutta onko kovinkaan merkityksellistä, että millainen hotellihuone siellä on, kun siellä tuskin vietetään aikaa juurikaan. Eli käytännössä yhtä hyvän matkan pystyy tekemään myös merkittävästi halvemmalla. 

No olipas perustelut. Sinä et koe tarvetta hienoon hotelliin, joten kukaan muukaan ei saisi sellaiseen haluta? Sinunko pitäisi päästä määrittelemään, mihin muut ihmiset saavat omat rahansa laittaa? Edelleen, toki asioita voi tehdä myös halvemmalla, mutta jäi vähän vajaiksi nuo perustelut miksi pitäisi jos ei halua eikä tarvitse? Jos minulla on tuplasti paremmat tulot kuin miehelläni, niin sanoohan sen järkikin, että minulla on varaa kalliimpaan elämään kuin hänellä. Jos kuitenkin haluan elää hänen kanssaan ja samalla elää itse niin mukavaa elämää kuin mahdollista, niin minun pitää maksaa enemmän yhteisiä kuluja. Muuten elintasomme määrittyy mieheni tulotason perusteella, enkä halua elää niin kitsaasti kun ei kerran ole pakko. Hirmu yksinkertaisesta lopulta, mutta joidenkin mielestä silti niin vaikeaa.

Eihän se tietenkään ole mikään pakko elää noin, mutta silloin elämä ei ole tasa-arvoista ja maksat toisen seurasta. Itse en haluaisi olla kumpanakaan osapuolena tuollaisessa. Jos olet kokoajan poissa hotellista, niin eikö silloin ole aika järjetöntä satsata hyvään hotelliin summia, jotka ovat yli toisen varojen? Toisekseen ihan hyvään hotelliin on kyllä varaa vähemmänkin tienaavalla. Tuntuu, että rahaa pitää tuhlata vain siksi, että sitä on, eikä silloin kun siihen on oikeasti tarvetta. Jos sinun pitää ehdottomasti saada jotain kallista, niin silloin ei jää muita vaihtoehtoja kuin tarjota myös toiselle. Sitten toisen osapuolen pitää miettiä, että haluaako ottaa tällaista lahjoitusta vastaan, vai lomaileeko mieluummin itsekseen halvemmalla. 

Siis sulla nimenomaan on jäänyt tässä ymmärtämättä se, että puolisot haluaa viettää esim. lomansa yhdessä, enemmän tienaava maksaa mieluummin molempien huoneen kuin asuu jossain läävässä ja kaikilla ei todellakaan ole varaa minkäänlaiseen matkailuun. Tietysti jos haluan jotain kallista tehdä puolisoni kanssa niin joudun maksamaan hänenkin puolestaan, ei tässä ole minulle mitään ongelmaa. Kuitenkin maksan palvelun tuottajalle, en puolisolleni, eli maksan palvelusta, en puolisoni seurasta. Ihan tasa-arvoisia ollaan kuule, minä vaan satun tienaamaan enemmän. Puolisoni taas on esimerkiksi pidempi ja terveempi, ei tämä tee meistä epätasa-arvoisia.

Kaikilla on varaa matkailuun ja voi valita sen budjettivaihtoehdon, eikä mitään palvelijoita ja omaa kerrosta. 

Eikö tämä nyt kertakaikkiaan mene jakeluun. Lainaamasi kirjoittaja kirjoitti, että heillä enemmän tienaava maksaa mieluummin molempien huoneen kuin asuu jossain läävässä. Siihen tarjoat budjettimatkailua. Eikö tuossa nimenomaan ollut se pointti, että he eivät halua sinne budjettilomalle vaan ihan kunnon hotelliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Jos olisin se taloudellisesti heikompi ja koko elämäni olisin repinyt elannon selkänahastani, kun toinen vieressä harrastaa kalliisti ja kasvattaa sijoitussalkkua, ohjaisin hänet maksullisten hoitopalveluiden pariin.  

Elämään kuuluvia valintoja. Jos toinen on valinnut paremmin palkatun työn, niin sitten hän siitä rahasta nauttii. Yleensä hyvään palkkaan liittyy myös suurempi vastuu, mutta ei toki aina. Se, että toinen ei auta sinua rahallisesti, ei tarkoita sitä, että hän ei auttaisi sinua muuten. En minä avovaimolleni maksa ravintolaillallisia tai muita hänen menojaan, mutta jos hän tarvitsee apua jossain asiassa, niin tietenkin autan. Voin myös lainata rahaa jos hän sitä tarvitsee. 

Minä taas olen valinnut miesystävän, joka maksaa minulle ravintolaillallisia, mutta arvaas mitä. Minäkin maksan niitä hänelle. Jos avokkisi on köyhä, jätättekö te sitten kokonaan nauttimatta tietyistä asioista ja kökötätte kotona, jos toisella ei ole mahdollisuutta maksaa puolestaan? Entä jos hän vaikka hieroo sinua, tekee jotain arjen palveluksia jne. Teethän varmasti yhtä paljon hänen eteensä. 

En jaksa lukea koko keskustelua kun puolet siitä on kuitenkin jotain "naiset miehen kukkarolla" -ynynynynyytä.

Meillä miehen kanssa on jaettu näin (minun tulot nykyään tasaisesti samat, miehellä vaihtelee rajustikin mutta yleensä aavistuksen vähemmän kuin minulla). 

Ensin molempien rahat lasketaan yhteen. Meillä on omat tilit kummallakin, mutta rahat käytännössä yhteisiä. Molemmat kuitenkin tekee parhaansa yhteisen hyvän eteen ja tienaa just sen verran kuin jaksaa ja pystyy. 

On laskettu summa X joka on pakko käyttää perheen menoihin. Ruoka, välttämättömät laskut (sähkö, vesi ym.), vuokra, talouden lainat, kotitalousmenot, auton bensa, kaikki tällainen.  Tämä summa miinustetaan yhteisestä potista.

Ylijäävästä rahasta 50 % menee säästöön, 25 % miehelle käyttöön ja 25 % mulle käyttöön. Sillä rahalla sopii tehdä ihan mitä haluaa sitten. Säästökohde päätetään aina yhdessä.

Ollaan molemmat todella erilaisia rahankäyttäjiä ja meidän tulot heittelee tosiaan kuukausittain rajustikin. Tällä metodilla on selvitty köyhät opiskelijavuodet ja rikkaammat vakiduunivuodet, ja rahasta ei olla riidelty koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Jos sinun läheisin (se ihminen, jonka pitäisi olla läheisin) ei halua kanssasi perhettä vaan kahden individuaalin yhteisasumisen, miksi hän haluaisi hoivapuolella symbioosin?

Ai kyseessä ei ole perhe ellei toinen osapuoli syydä toiselle rahaa? 

Yleensä piheys koskee muutakin kuin rahaa. Pihdataan tunteita, kauniita sanoja, apua jne. Jos pidät kiinni tiukasti siitä, että on sinun rahat ja hänen rahat, oletko aidosti valmis ryhtymään hänen (omais)hoitajakseen, kun silloin uhraat rahaakin arvokkaampasi - oman elämäsi ja aikasi?

Olen ollut suhteessa pihin kanssa. En todellakaan tarvinnut rahaa, tienasin ihan yhtä hyvin ja oltiin tasavertaisen. Olisin kaivannut sitä, että välillä minä maksan ja välillä hän maksaa eikä sitä, että kaikki mitataan viivottimella ja tasataan. Lisäksi hänelle tuli tarve pyrkiä kontrolloimaan rahankäyttöäni, vaikka hän ei rahoittanut kulutustani millään tavalla. Iloa pihdattiin, yhteistä tekemistä pihdattiin, halauksia ja läheisyyttä pihdattiin, kauniita sanoja pihdattiin. Ihan äärettömän raskasta, kun itse uskon, että hyvän olon ja yhteisen rakkauden kanssa more is more. 

Noilla asioilla tuskin on juuri tekemistä toistensa kanssa. Kyseinen ihminen ei vain välittänyt näyttää tunteitaan yhtä paljon kuin sinä. Hän oli todennäköisesti rationaalinen ihminen, joka halusi leikata elämästään pois turhat asiat. Rakkaudenosoitukset tuntuvat ihastumisvaiheen jälkeen keinotekoisilta ja siten ne ovat vaivaannuttavia, joten niihin ei halua lähteä. Parempi etsiä sellainen puoliso, joka on henkisesti samalla tasolla kanssasi. 

En voi ymmärtää näitä, että kun on kaksi lasta yhdessä hankittu niin silti pidetään jotain "omia rahoja" ja lasketaan kuka maksaa ja kuinka paljon. Koko perheellä yhteiset rahat.

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yksikkö. Tulot laitetaan yhteen ja niistä maksetaan menot. Loppuosa on yhteisesti käytössä olevaa rahaa.

Miten tilanne eroaa siitä, että nainen olisi varakkaampi kuin mies? Miksi näissä on aina niin, että "kun mies tienaa enemmän"? Eikö kysymystä voi asetella niin, että "kun toinen tienaa enemmän"?

Kun nyt oikeassa elämässä ja todellisessa maailmassa enemmin tienaavia naisia on erittäin, erittäin harvoin parisuhteessa mieheen, joka tienaa vähemmin kuin hän.

Ja tuolloinkin tämä tytteli on saanut onekkaasti suojatyöpaikan valtiolta.

Siksi on edes turhaa puhua muodossa "toinen" kun se ei käytännön elämässä ole reaalia.

Tämä todellisuudessa eläminen ja sen ymmärtäminen voi tietenkin olla femakoille vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yksikkö. Tulot laitetaan yhteen ja niistä maksetaan menot. Loppuosa on yhteisesti käytössä olevaa rahaa.

Miten tilanne eroaa siitä, että nainen olisi varakkaampi kuin mies? Miksi näissä on aina niin, että "kun mies tienaa enemmän"? Eikö kysymystä voi asetella niin, että "kun toinen tienaa enemmän"?

Kun nyt oikeassa elämässä ja todellisessa maailmassa enemmin tienaavia naisia on erittäin, erittäin harvoin parisuhteessa mieheen, joka tienaa vähemmin kuin hän.

Ja tuolloinkin tämä tytteli on saanut onekkaasti suojatyöpaikan valtiolta.

Siksi on edes turhaa puhua muodossa "toinen" kun se ei käytännön elämässä ole reaalia.

Tämä todellisuudessa eläminen ja sen ymmärtäminen voi tietenkin olla femakoille vaikeaa.

Tuo todistaa vain ja ainoastaan elinpiiristä, jossa kuljet. Avarra elämääsi. 

t. Naisyrittäjä, joka ei ole miljonääri, mutta tienaa kuitenkin 70 000 e/vuosi

Naiset on ne jotka on suhteessa ö perse auki. Sen kompensoimiseks niitten pitää joko imeä ja antaa pillua tai sitten erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yksikkö. Tulot laitetaan yhteen ja niistä maksetaan menot. Loppuosa on yhteisesti käytössä olevaa rahaa.

Miten tilanne eroaa siitä, että nainen olisi varakkaampi kuin mies? Miksi näissä on aina niin, että "kun mies tienaa enemmän"? Eikö kysymystä voi asetella niin, että "kun toinen tienaa enemmän"?

Kun nyt oikeassa elämässä ja todellisessa maailmassa enemmin tienaavia naisia on erittäin, erittäin harvoin parisuhteessa mieheen, joka tienaa vähemmin kuin hän.

Ja tuolloinkin tämä tytteli on saanut onekkaasti suojatyöpaikan valtiolta.

Siksi on edes turhaa puhua muodossa "toinen" kun se ei käytännön elämässä ole reaalia.

Tämä todellisuudessa eläminen ja sen ymmärtäminen voi tietenkin olla femakoille vaikeaa.

No höpö höpö. Juuri joku kaivoi tänne nuo luvut tilastokeskuksesta, ja niitä kovatuloisia naisia, joilla oli pienempipalkkainen mies, oli kymmeniä tuhansia. Päälle ne keskipalkkaiset, joilla on pienituloinen mies.

Ja jokaisessa suhteessa tulot vaihtelevat. Meillä minä olen tienannut monta vuotta enemmän, välillä mies monta vuotta. Aina on ollut yhteiset rahat. Myös silloin, kun menimme yhteen, ja säästöilläni maksettiin miehen opintolainat pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yksikkö. Tulot laitetaan yhteen ja niistä maksetaan menot. Loppuosa on yhteisesti käytössä olevaa rahaa.

Miten tilanne eroaa siitä, että nainen olisi varakkaampi kuin mies? Miksi näissä on aina niin, että "kun mies tienaa enemmän"? Eikö kysymystä voi asetella niin, että "kun toinen tienaa enemmän"?

Kun nyt oikeassa elämässä ja todellisessa maailmassa enemmin tienaavia naisia on erittäin, erittäin harvoin parisuhteessa mieheen, joka tienaa vähemmin kuin hän.

Ja tuolloinkin tämä tytteli on saanut onekkaasti suojatyöpaikan valtiolta.

Siksi on edes turhaa puhua muodossa "toinen" kun se ei käytännön elämässä ole reaalia.

Tämä todellisuudessa eläminen ja sen ymmärtäminen voi tietenkin olla femakoille vaikeaa.

Tuo todistaa vain ja ainoastaan elinpiiristä, jossa kuljet. Avarra elämääsi. 

t. Naisyrittäjä, joka ei ole miljonääri, mutta tienaa kuitenkin 70 000 e/vuosi

Avarra itse maailmankuvaasi realiteettejä vastaavaksi.

Se että koska sinä, ei ole = kaikki, ei edes enemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Miten muilla joilla on vastaava tilanne? Mies on koulutetumpi vaan ei parempituloisempi ja ei osaa taloushallintaa? miten jaatte? mites sijoitukset, onko teillä yhteisiä? Aattelin pitää kaiken omissa nimissäni tietenkin :D minun tuloista ne säästän omalle arvo-osuustililleni.

Meillä ei ole vastaava tilanne sen suhteen, että mies tienaisi vähemmän. Mutta sen suhteen on sama tilanne, että mies ei ole raha-asioista oikein kiinnostunut. Kun järjestelin hänen papereitaan seurusteluaikana, näin enemmän laskumuistutuksia kuin olin elämässäni nähnyt. En tosin edes muista, olinko tuota ennen nähnyt ensimmäistäkään. Minä olen säntillinen maksaja ja minulle jo sekin, että kirjaston kirja on myöhässä, on ihan kauhistus. Mies taas ei tällaisista jaksa välittää. Tienaaminen ei ikinä ole ollut hänelle ongelma, mutta laskuja hän ei viitsinyt maksaa. Niinpä minä otin nämä kaikki juoksevat asiat hoitaakseni ja hoidan myös kaikkia perheen sijoituksia, koska minua ne kiinnostavat. Yli kymmenen vuoden ajan tein miehen veroilmoituksetkin. Vasta kaksi viimeistä mies on tehnyt itse, viimeisenä päivänä ja kauhean kiroilun saattelemana. Minä teen myös lapsen vuositilin maistraattiin, mies vain panee nimmarin alle ja silmäilee niin kuin muka ymmärtäisi siitä mitään.

Meillä oli avioliiton alussa tulot melko tasoissa, miehellä säästöjä jonkin verran enemmän. Asunto omistetaan 50/50 vaikka mies on maksanut siitä reilusti enemmän. Myös sijoituksia meillä oli jossain vaiheessa suurin piirtein saman verran, mutta miehellä on myöhemmin jäänyt enemmän säästöön kuin minulla, joten sijoituksia miehellä on enemmän. Miehellä on nyt alkanut kasautua rahaa säästötilille, johon minulla ei ole käyttöoikeutta enkä pääse niitä rahoja sijoittamaan. Eikä mieskään saa aikaiseksi, vaikka olen potkinut persuuksille. Tavallaan minusta on ihan hyvä, että hän on opetellut käyttämään pankkitunnuksia (minä käytin niitäkin miehen puolesta yli 10 vuotta) ja yrittää edes jotain raha-asioitaan hoitaa itsenäisesti. Mutta minä saan näppylöitä kun tiedän että kymmeniä tuhansia euroja makaa siellä tilillä nollakorolla.

Minä melkein ehdottaisin, että otat teillä kaikki raha-asiat hoidettavaksi ja annat miehelle vähän taskurahaa, jota hän voi käyttää omiin kotkotuksiinsa. Sitten kun mies pääsee töihin, voit korottaa hänen taskurahaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Jos olisin se taloudellisesti heikompi ja koko elämäni olisin repinyt elannon selkänahastani, kun toinen vieressä harrastaa kalliisti ja kasvattaa sijoitussalkkua, ohjaisin hänet maksullisten hoitopalveluiden pariin.  

Elämään kuuluvia valintoja. Jos toinen on valinnut paremmin palkatun työn, niin sitten hän siitä rahasta nauttii. Yleensä hyvään palkkaan liittyy myös suurempi vastuu, mutta ei toki aina. Se, että toinen ei auta sinua rahallisesti, ei tarkoita sitä, että hän ei auttaisi sinua muuten. En minä avovaimolleni maksa ravintolaillallisia tai muita hänen menojaan, mutta jos hän tarvitsee apua jossain asiassa, niin tietenkin autan. Voin myös lainata rahaa jos hän sitä tarvitsee. 

Minä taas olen valinnut miesystävän, joka maksaa minulle ravintolaillallisia, mutta arvaas mitä. Minäkin maksan niitä hänelle. Jos avokkisi on köyhä, jätättekö te sitten kokonaan nauttimatta tietyistä asioista ja kökötätte kotona, jos toisella ei ole mahdollisuutta maksaa puolestaan? Entä jos hän vaikka hieroo sinua, tekee jotain arjen palveluksia jne. Teethän varmasti yhtä paljon hänen eteensä. 

Eli päädytte tilanteeseen, jossa täysin ilman syytä aiheutatte epätasapainoa rahatilanteeseen ja joudutte miettimään kuka tarjosi viimeksi. Helpommalla päästään, kun molemmat maksavat omansa, jolloin ei tarvitse miettiä. Kaikilla on kyllä varaa syödä ravintolassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yksikkö. Tulot laitetaan yhteen ja niistä maksetaan menot. Loppuosa on yhteisesti käytössä olevaa rahaa.

Miten tilanne eroaa siitä, että nainen olisi varakkaampi kuin mies? Miksi näissä on aina niin, että "kun mies tienaa enemmän"? Eikö kysymystä voi asetella niin, että "kun toinen tienaa enemmän"?

Kun nyt oikeassa elämässä ja todellisessa maailmassa enemmin tienaavia naisia on erittäin, erittäin harvoin parisuhteessa mieheen, joka tienaa vähemmin kuin hän.

Ja tuolloinkin tämä tytteli on saanut onekkaasti suojatyöpaikan valtiolta.

Siksi on edes turhaa puhua muodossa "toinen" kun se ei käytännön elämässä ole reaalia.

Tämä todellisuudessa eläminen ja sen ymmärtäminen voi tietenkin olla femakoille vaikeaa.

Tuo todistaa vain ja ainoastaan elinpiiristä, jossa kuljet. Avarra elämääsi. 

t. Naisyrittäjä, joka ei ole miljonääri, mutta tienaa kuitenkin 70 000 e/vuosi

Totuudesta viis, mutta kun minun mielestäni....

Kiitos kun vastasit niin suloisella naisen logiigalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yksikkö. Tulot laitetaan yhteen ja niistä maksetaan menot. Loppuosa on yhteisesti käytössä olevaa rahaa.

Miten tilanne eroaa siitä, että nainen olisi varakkaampi kuin mies? Miksi näissä on aina niin, että "kun mies tienaa enemmän"? Eikö kysymystä voi asetella niin, että "kun toinen tienaa enemmän"?

Kun nyt oikeassa elämässä ja todellisessa maailmassa enemmin tienaavia naisia on erittäin, erittäin harvoin parisuhteessa mieheen, joka tienaa vähemmin kuin hän.

Ja tuolloinkin tämä tytteli on saanut onekkaasti suojatyöpaikan valtiolta.

Siksi on edes turhaa puhua muodossa "toinen" kun se ei käytännön elämässä ole reaalia.

Tämä todellisuudessa eläminen ja sen ymmärtäminen voi tietenkin olla femakoille vaikeaa.

No höpö höpö. Juuri joku kaivoi tänne nuo luvut tilastokeskuksesta, ja niitä kovatuloisia naisia, joilla oli pienempipalkkainen mies, oli kymmeniä tuhansia. Päälle ne keskipalkkaiset, joilla on pienituloinen mies.

Ja jokaisessa suhteessa tulot vaihtelevat. Meillä minä olen tienannut monta vuotta enemmän, välillä mies monta vuotta. Aina on ollut yhteiset rahat. Myös silloin, kun menimme yhteen, ja säästöilläni maksettiin miehen opintolainat pois.

Pusi, pusi söpöläinen !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.

Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan. 

Ei näin, ei todellakaan. Hyvä esimerkki, miksi tuollaiset 50/50-jaot voi laittaa romukoppaan, löytyy ihan lähipiiristäni. Toisella tulot pariskunnassa muutaman tonnin luokkaa ja toisella sata tonnia. Asuvat hienossa kartanossa ja autot sun muut tietenkin kaikilla herkuilla suoraan liikkeestä. Ja miksi ei, kun on kerraan varaa. Meinaako näin moni oikeasti, että se huonompituloinen pitäisi heivata pois asunnosta asumaan johonkin, mihin on itsellä varaa, ja autokai hänelle käytetty kosla, ettei liian mukavaa elämä olisi? Ja että tämän miljonäärin parinvalinta on mennyt pieleen, kun ei ole rakastunut toiseen yritysjohtajaan?

Eikun näiden 50-50 jakajien mielestä molempien pitäisi ilmeisesti asua kerrostalokaksiossa Kontulassa, syödä kaurapuuroa ja juhlia hääpäivää ABC:lla. Kaikki menot pitää suhteuttaa huonommin ansaitsevan puolison tulojen mukaan, vaikka ero olisi miten suuri. Unohdetaan täysin meidät, jotka haluamme ostaa niillä hyvillä tuloillamme arjen luksusta. Kaikkia kun ei kiinnosta käydä syömässä/leffassa/kylpylässä/etelänlomilla jne yksin, vaan nimenomaan sen kumppanin kanssa, joka on elämään juuri siksi valittu että sen kanssa on kiva viettää aikaa ja jakaa kokemuksia.

Ei juoksevat kulut juuri lainkaan nouse siitä, että asutko 10 neliön yksiössä vai 200 neliön asunnossa. Se mikä siinä maksaa on itse asunto. Jos toinen ostaa asunnon itselleen, niin sinä kyllä pystyt osallistumaan huonollakin palkalla juokseviin kuluihin. Kenellä ei muka Suomessa ole varaa käydä ravintolassa, kylpylässä ja ulkomailla? Ehkä jotkut pidemmät reissut kauaksi vaatii hieman säästämistä jos käy muutenkin jatkuvasti ravintoloissa ja vastaavassa. Ei nuo kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole mikään onnellisen elämän edellytys ja harvalla on muutenkaan mahdollisuutta matkustella jatkuvasti. 

Et taida omistaa yli 200 neliön taloa? Minä omistan, ja voin kertoa, että lämmitys, sähköt, kiinteistöverot jne maksavat ihan riittävästi, ja olisi hyvin epäreilua laittaa toinen niitä maksamaan vain siksi, että minä talon haluan.

Pienituloinen muuten menettää puolison takia esim asumistuet.

Meillä taas on vajaa 200 neliön talo, jossa takapihalla minun, parempituloisen toivoma iso aina lämmin poreallas, joka imee sähköä kuin pieni musta aukko. Sovitusti minä maksan enemmän kuluista. Tuo joka väitti, ettei kenenkään juoksevat kulut ole kovin isot ei kyllä ymmärrä mistä puhuu. Kyllä ne on, jos hyväpalkkainen ihminen haluaa nimenomaan satsata mukavaan elämään eikä muhittaa varojaan pankkitileillä kunnes elämä on ohi.

Tottakai kulut voi olla isot, mutta tässä puhutaan pakollisista kuluista. Jos joku haluaa pitää sähkösyöppöä päällä jatkuvasti, niin tottakai hän maksaa sen itse. 

Sen sijaan tavallisen omakotitalon juoksevat kulut eivät ole kovinkaan merkittävät. 

Niin no tätä minä olen yrittänyt selittää. Jos paremmin ansaitseva itse haluaa elintason johon huonommin ansaitsevalla ei ole varaa, niin silloin pitää maksaa vähän enemmän. Ja vähän asian vierestä, mutta ainakin meidän ulkoporeallas on pakko pitää aina päällä ettei putket jäädy ja koko allas hajoa. Tämä ei siis ole mikään "haluaa pitää energiasyöppöä päällä" -kysymys vaan pakollinen kuluerä muiden lomassa sen jälkeen kun on ensin päättänyt ostaa hienon talon jossa on jättikokoinen ulkoporeallas. Veikkaan, että hulppeimmissa kartanoissa on muitakin vastaavia ylimääräisiä luksuselementtejä esim. lämmitetyt ulkorakennukset jotka nostaa ylläpitokustannuksia vielä ylemmäs.

Jos toinen haluaa ulkoporealtaan ja toisella ei ole siihen varaa, niin silloin luonnollisesti sen haluava sen itse ostaa. Toki on vähän syitä, että toinen ei voisi sitä myös käyttää, koska se ei lisää kuluja yhtään. Sen sijaan matkan ostaminen toiselle ihan konkreettisesti lisää menojasi.

Nyt tämä keskustelu alkaa kuitenkin toistamaan itseään ja tämä vie kohtuuttomasti aikaani, joten en vastaa viesteihin enää kun ehkä illalla. 

Vähän turhalta jankkaamiselta nyt kieltämättä alkaa tuntumaan. Pointtina oli, että tuo on vain yksi esimerkki siitä ylimääräisestä pikku luksuksesta jota joku parempituloinen voi elämäänsä haluta ja joka lisää kustannuksia myös kumppanille, jos menot jaetaan tiukasti 50-50. Siksi joskus on parempi jakaa menoja suhteessa tuloihin tai muuten se parempituloinen joutuu köyhäilemään ihan suotta. Kyse ei ole mistään kokonaisten ulkomaanreissujen maksamisesta vaan joka käänteessä hieman paremmasta elintasosta - vähän paremmasta hotellista, vähän hienommasta ravintolasta, siitä että syödään vähän useammin kotona sisäfilepihviä, tullaan ravintolasta vähän useammin taksilla jne. Kun talous hoidetaan joustavammin tulojen mukaan, niin meillä molemmilla on parempi elintaso. En tajua miksi se on jonkun ulkopuolisen mielestä väärin, jos pariskunnan molemmat osapuolet kuitenkin kokevat hyötyvänsä järjestelystä ja pitävät sitä reiluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Jos olisin se taloudellisesti heikompi ja koko elämäni olisin repinyt elannon selkänahastani, kun toinen vieressä harrastaa kalliisti ja kasvattaa sijoitussalkkua, ohjaisin hänet maksullisten hoitopalveluiden pariin.  

Elämään kuuluvia valintoja. Jos toinen on valinnut paremmin palkatun työn, niin sitten hän siitä rahasta nauttii. Yleensä hyvään palkkaan liittyy myös suurempi vastuu, mutta ei toki aina. Se, että toinen ei auta sinua rahallisesti, ei tarkoita sitä, että hän ei auttaisi sinua muuten. En minä avovaimolleni maksa ravintolaillallisia tai muita hänen menojaan, mutta jos hän tarvitsee apua jossain asiassa, niin tietenkin autan. Voin myös lainata rahaa jos hän sitä tarvitsee. 

Minä taas olen valinnut miesystävän, joka maksaa minulle ravintolaillallisia, mutta arvaas mitä. Minäkin maksan niitä hänelle. Jos avokkisi on köyhä, jätättekö te sitten kokonaan nauttimatta tietyistä asioista ja kökötätte kotona, jos toisella ei ole mahdollisuutta maksaa puolestaan? Entä jos hän vaikka hieroo sinua, tekee jotain arjen palveluksia jne. Teethän varmasti yhtä paljon hänen eteensä. 

Eli päädytte tilanteeseen, jossa täysin ilman syytä aiheutatte epätasapainoa rahatilanteeseen ja joudutte miettimään kuka tarjosi viimeksi. Helpommalla päästään, kun molemmat maksavat omansa, jolloin ei tarvitse miettiä. Kaikilla on kyllä varaa syödä ravintolassa. 

No höpö höpö, ei todellakaan ole - ainakaan niin usein ja sellaisessa ravintolassa kuin halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yksikkö. Tulot laitetaan yhteen ja niistä maksetaan menot. Loppuosa on yhteisesti käytössä olevaa rahaa.

Miten tilanne eroaa siitä, että nainen olisi varakkaampi kuin mies? Miksi näissä on aina niin, että "kun mies tienaa enemmän"? Eikö kysymystä voi asetella niin, että "kun toinen tienaa enemmän"?

Kun nyt oikeassa elämässä ja todellisessa maailmassa enemmin tienaavia naisia on erittäin, erittäin harvoin parisuhteessa mieheen, joka tienaa vähemmin kuin hän.

Ja tuolloinkin tämä tytteli on saanut onekkaasti suojatyöpaikan valtiolta.

Siksi on edes turhaa puhua muodossa "toinen" kun se ei käytännön elämässä ole reaalia.

Tämä todellisuudessa eläminen ja sen ymmärtäminen voi tietenkin olla femakoille vaikeaa.

Tuo todistaa vain ja ainoastaan elinpiiristä, jossa kuljet. Avarra elämääsi. 

t. Naisyrittäjä, joka ei ole miljonääri, mutta tienaa kuitenkin 70 000 e/vuosi

Totuudesta viis, mutta kun minun mielestäni....

Kiitos kun vastasit niin suloisella naisen logiigalla.

No voitko linkata jonkun luotettavan tilaston väitteesi tueksi? Ja "erittäin, erittäin harvoin" tarkoittaa minusta reilusti harvemmin kuin 1/100. Sitäpaitsi ei niissä "valtion suojatyöpaikoissa" kukaan tienaa, kyllä hyvätuloiset on sukupuolesta riippumatta lähes poikkeuksetta yksityisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yksikkö. Tulot laitetaan yhteen ja niistä maksetaan menot. Loppuosa on yhteisesti käytössä olevaa rahaa.

Miten tilanne eroaa siitä, että nainen olisi varakkaampi kuin mies? Miksi näissä on aina niin, että "kun mies tienaa enemmän"? Eikö kysymystä voi asetella niin, että "kun toinen tienaa enemmän"?

Kun nyt oikeassa elämässä ja todellisessa maailmassa enemmin tienaavia naisia on erittäin, erittäin harvoin parisuhteessa mieheen, joka tienaa vähemmin kuin hän.

Ja tuolloinkin tämä tytteli on saanut onekkaasti suojatyöpaikan valtiolta.

Siksi on edes turhaa puhua muodossa "toinen" kun se ei käytännön elämässä ole reaalia.

Tämä todellisuudessa eläminen ja sen ymmärtäminen voi tietenkin olla femakoille vaikeaa.

Tuo todistaa vain ja ainoastaan elinpiiristä, jossa kuljet. Avarra elämääsi. 

t. Naisyrittäjä, joka ei ole miljonääri, mutta tienaa kuitenkin 70 000 e/vuosi

Totuudesta viis, mutta kun minun mielestäni....

Kiitos kun vastasit niin suloisella naisen logiigalla.

No voitko linkata jonkun luotettavan tilaston väitteesi tueksi? Ja "erittäin, erittäin harvoin" tarkoittaa minusta reilusti harvemmin kuin 1/100. Sitäpaitsi ei niissä "valtion suojatyöpaikoissa" kukaan tienaa, kyllä hyvätuloiset on sukupuolesta riippumatta lähes poikkeuksetta yksityisellä.

En allekirjoita lainkaan väitettä naisten tienaamisesta valtion suojatyöpaikoissa, kyllä ne on perinteisesti miesten heiniä. 

Sen sijaan se on totta, että viime vuosikymmenen lopulla valtio nousi palkkajohtajaksi yksityisen sektorin ohi. Valtiolla puskettiin läpi muutamia vuosia peräkkäin valtavia palkankorotuksia ja yksityissektori jäi sakkaamaan paikalleen vuoden 2008 finanssikriisin jälkimaininkeihin, joissa ollaan edelleen. 

Eli kyllä, valtiolla on tällä hetkellä ylipalkatut duunit yksityiseen ja kuntaan nähden. Mutta ei, en usko, että juuri naiset olisivat laumoittain miehittäneet nämä virat. Ja naisen euro on 98,5 euroa valtiolla, jo on kumma. Miksei tuota asiaa laiteta kuntoon heti, mielummin jo eilen!

http://vm.fi/documents/10623/307723/VM_Valtion+henkilosto_2016-03-03.pd…

Ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että parisuhteesta ei pidä saada muuta taloudellista etua kuin synergiaedun (esim. elintarvikkeita ostetaan isompina erinä, jolloin ne ovat suhteellisesti halvempia). Voi olla parisuhteen kannalta epätervettä, jos toiselle muodostuu voimakas taloudellinen kannustin pysyä huonossa suhteessa tai vastaavasti lähteä suhteesta heti ongelmien iskiessä. Samasta syystä avio-oikeutta ei mielestäni pitäisi olla ainakaan erotilanteessa olla. Romantiikka ja talous tulisi siis erottaa toisistaan. Parisuhteen ei pidä olla ansaintakeino.