Talouden jako kun mies tienaa enemmän

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Eli Suomeksi ja suomenkielellä kerrot naisten olevan lompakkoloisia.

No, kiitos sinulle ainakin rehellisyydestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Jos on avioliitto, avioliittolaki velvoittaa isompituloisen puolison elättämään työttömän, sairastuneen tai äitiyslomalla olevan puolison. Elatusvelvollisuus ei poistu, vaikka puoliso jäisi vapaaehtoisesti pois työelämästä!

Toisaalta sama laki velvoittaa kummankin kykyjensä mukaan osallistumaan yhteiseen talouteen ja molempien elatukseen, joten vapaaehtoisesti sohvalle muumioituva kumppani ei myöskään täytä lain silmissä omia velvoitteitaan. Lisäksi laissa ei myöskään ole määritelty että kumppanille pitäisi tarjota sama elintaso kuin itselleen, vaan puhutaan vain epämääräisesti yhteisten ja henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisestä.

Käytännössähän tuo elatusvelvollisuus konkretisoituu ylivoimaisesti useiten siinä, että puolison tulot vaikuttavat esim. toimeentulotukeen.  Siltä kannalta tarkasteltuna elatusvelvollisuuden täyttämiseksi riittänee perustarpeiden tyydyttäminen samaoissa puitteissa kuin toimeentulotukikin sen tekee.

Toinen näkökulma. Tuleeko teille miehet koskaan parisuhteessa olo, että te kannatte vain rahaa kotiin ja vaimo on tyytyväinen vaikka sen rahan toisi sieltä kuka tahansa?

Täällä eletään tällaista vaihetta nyt parisuhteessa. Vaimo saattaa kyllä illalla pikaisesti mainita jotain tunteista mutta se on ohimenevä lauseen puolikas.

Vierailija kirjoitti:

Ei herran jumala.

Onko Herralla myöskin Jumala? Ovatko Titaanit tulleet takaisin?

2000e tuloista 900e yhteiselle tilillä ja 2700 tuloista 1300 yhteiselle tilille, 200e sitten lapsilisistä. Näin enemmän tienaava maksaa suhteessa vähän enemmän mutta hänelle jää myös vähän enemmän. Meillä suurinpiirtein näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että parisuhteesta ei pidä saada muuta taloudellista etua kuin synergiaedun (esim. elintarvikkeita ostetaan isompina erinä, jolloin ne ovat suhteellisesti halvempia). Voi olla parisuhteen kannalta epätervettä, jos toiselle muodostuu voimakas taloudellinen kannustin pysyä huonossa suhteessa tai vastaavasti lähteä suhteesta heti ongelmien iskiessä. Samasta syystä avio-oikeutta ei mielestäni pitäisi olla ainakaan erotilanteessa olla. Romantiikka ja talous tulisi siis erottaa toisistaan. Parisuhteen ei pidä olla ansaintakeino.

Parisuhteen ei pidä olla myöskään huoltosuhde, eli kumpikin tekee vain ne työt, jotka hyödyttävät itseä: laittavat ruokaa vain itselleen, pyykkäävät omat vaatteensa, siivoavat omat sotkunsa ja vain itse käyttämistään tiloista (tämä kyllä vaatii esim. kaksi kylpyhuonetta tai sitten muita erityisjärjestelyjä) jne. Ja sanomattakin lienee selvää, että lapsia tällaiseen suhteeseen ei missään nimessä pidä hankkia, sillä mikään 50-50-systeemi ei voi toimia, jos porukkaa on enemmän kuin kaksi ja jos kaikki eivät ole kykeneväisiä maksamaan ja tekemään omaa osuuttaan.

Eihän tuo 50-50 malli tietenkään koske lapsia, koska heillä ei ole mitään mahdollisuutta elättää itseään ja vanhemmilla on järkevä lakivelvotteinen peruste elättää omat lapsensa. Aivan järjetön kommentti sinulta. Pyykkäyksen pystyy helposti hoitamaan puoliksi, kun molempien vaatteet pestään ja kulut puolitetaan. Jos siinä jompi kumpi jää voitolle, niin puhutaan pitkässäkin juoksussa vain muutamista euroista. 

Avioliitossakin kumppaneilla on järkevä lakivelvoitteinen peruste elättää toisiaan.