Lue keskustelun säännöt.
Talouden jako kun mies tienaa enemmän
17.03.2017 |
Taannoisista taloudellinen loukutus- ja elintasokeskusteluista heräsi ajatus, että mikä AV-mammojen mielestä on fiksu jako talouden kustannusten suhteen.
Esimerkkitapaus voisi olla, että nainen on pieni-/keskituloinen hoitsualalla oleva ja mies vähän parempituloinen insinööri tms.
Käteenjäävät tulot 2000€/kk ja 2700€/kk.
Kuinka laitetaan kustannukset jos perheen (esim. 2+2 perhe) juoksevat menot kuukaudessa on vaikka 2400€ (laina/vuokra + vastike ja ruoat/talousostot).
Itse näkisin, että 50/50 olisi ihan reilua koska silloin pienempituloisellekin jää 800€/kk käteen joka on hulppea määrä.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yksikkö. Tulot laitetaan yhteen ja niistä maksetaan menot. Loppuosa on yhteisesti käytössä olevaa rahaa.
Miten tilanne eroaa siitä, että nainen olisi varakkaampi kuin mies? Miksi näissä on aina niin, että "kun mies tienaa enemmän"? Eikö kysymystä voi asetella niin, että "kun toinen tienaa enemmän"?
Kun nyt oikeassa elämässä ja todellisessa maailmassa enemmin tienaavia naisia on erittäin, erittäin harvoin parisuhteessa mieheen, joka tienaa vähemmin kuin hän.
Ja tuolloinkin tämä tytteli on saanut onekkaasti suojatyöpaikan valtiolta.Siksi on edes turhaa puhua muodossa "toinen" kun se ei käytännön elämässä ole reaalia.
Tämä todellisuudessa eläminen ja sen ymmärtäminen voi tietenkin olla femakoille vaikeaa.Tuo todistaa vain ja ainoastaan elinpiiristä, jossa kuljet. Avarra elämääsi.
t. Naisyrittäjä, joka ei ole miljonääri, mutta tienaa kuitenkin 70 000 e/vuosi
Totuudesta viis, mutta kun minun mielestäni....
Kiitos kun vastasit niin suloisella naisen logiigalla.
No voitko linkata jonkun luotettavan tilaston väitteesi tueksi? Ja "erittäin, erittäin harvoin" tarkoittaa minusta reilusti harvemmin kuin 1/100. Sitäpaitsi ei niissä "valtion suojatyöpaikoissa" kukaan tienaa, kyllä hyvätuloiset on sukupuolesta riippumatta lähes poikkeuksetta yksityisellä.
Ja sama naisen suloinen logiikka senkun jatkuu.
Koitapa nyt avata ihan itse ne silmäsi ja katsele ympärillesi, kuinka monessa tuttava pariskunnassasi nainen on suurempi tuloisempi kuin mies?
Ja katselepa valtion hyväveliviroissa olevien palkkoja.
Kiitos noista määritelmiesi luomisesta ( 1/100 ), sain päivän parhaat naurut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leea kirjoitti:
En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he
olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan
rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei
vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi.
Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka
tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.
Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.
Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea.
Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?
Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä.
Jos sinun läheisin (se ihminen, jonka pitäisi olla läheisin) ei halua kanssasi perhettä vaan kahden individuaalin yhteisasumisen, miksi hän haluaisi hoivapuolella symbioosin?
Ai kyseessä ei ole perhe ellei toinen osapuoli syydä toiselle rahaa?
Yleensä piheys koskee muutakin kuin rahaa. Pihdataan tunteita, kauniita sanoja, apua jne. Jos pidät kiinni tiukasti siitä, että on sinun rahat ja hänen rahat, oletko aidosti valmis ryhtymään hänen (omais)hoitajakseen, kun silloin uhraat rahaakin arvokkaampasi - oman elämäsi ja aikasi?
Olen ollut suhteessa pihin kanssa. En todellakaan tarvinnut rahaa, tienasin ihan yhtä hyvin ja oltiin tasavertaisen. Olisin kaivannut sitä, että välillä minä maksan ja välillä hän maksaa eikä sitä, että kaikki mitataan viivottimella ja tasataan. Lisäksi hänelle tuli tarve pyrkiä kontrolloimaan rahankäyttöäni, vaikka hän ei rahoittanut kulutustani millään tavalla. Iloa pihdattiin, yhteistä tekemistä pihdattiin, halauksia ja läheisyyttä pihdattiin, kauniita sanoja pihdattiin. Ihan äärettömän raskasta, kun itse uskon, että hyvän olon ja yhteisen rakkauden kanssa more is more.
Noilla asioilla tuskin on juuri tekemistä toistensa kanssa. Kyseinen ihminen ei vain välittänyt näyttää tunteitaan yhtä paljon kuin sinä. Hän oli todennäköisesti rationaalinen ihminen, joka halusi leikata elämästään pois turhat asiat. Rakkaudenosoitukset tuntuvat ihastumisvaiheen jälkeen keinotekoisilta ja siten ne ovat vaivaannuttavia, joten niihin ei halua lähteä. Parempi etsiä sellainen puoliso, joka on henkisesti samalla tasolla kanssasi.
Rakkaudenosoitukset eivät koskaan ole turhia; mitä et kerro, sitä toinen ei voi tietää. Ja kuka olisi niin ylimielinen, että kuvittelisi tunteiden säilyvän ikuisesti muuttumattomina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yksikkö. Tulot laitetaan yhteen ja niistä maksetaan menot. Loppuosa on yhteisesti käytössä olevaa rahaa.
Miten tilanne eroaa siitä, että nainen olisi varakkaampi kuin mies? Miksi näissä on aina niin, että "kun mies tienaa enemmän"? Eikö kysymystä voi asetella niin, että "kun toinen tienaa enemmän"?
Kun nyt oikeassa elämässä ja todellisessa maailmassa enemmin tienaavia naisia on erittäin, erittäin harvoin parisuhteessa mieheen, joka tienaa vähemmin kuin hän.
Ja tuolloinkin tämä tytteli on saanut onekkaasti suojatyöpaikan valtiolta.Siksi on edes turhaa puhua muodossa "toinen" kun se ei käytännön elämässä ole reaalia.
Tämä todellisuudessa eläminen ja sen ymmärtäminen voi tietenkin olla femakoille vaikeaa.
Kuinka paljon voi yhdellä lauseella aliarvioida puolta maailman väestöstä. Tuo viestisi kertoo sinusta kaiken oleellisen, ja keskustelua kanssasi on turha jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leea kirjoitti:
En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he
olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan
rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei
vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi.
Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka
tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.
Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.
Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea.
Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?
Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä.
Se toinen voi sen auttamisen sijaan tehdä jotain, mistä saa rahaa, ottaa vaikka lisävuoroja töihin tai käyttää aikaa harrastuksiin. Varakkaampi voi tilata hoivapalvelua rahoillaan, kun niistä on aiemmin pitänyt niin hyvin kiinni.
Niin no itse en ainakaan edes haluaisi, että puolisoni joutuisi omaishoitajakseni. Parempi, että joku muu hoitaa minua.
Jos toinen murtaa reisiluun tai joutuu isoon leikkaukseen, ei siihen toipilasvaiheeseen kukaan pääse tai joudu omaishoitajaksi. Arjessa sen sijaan tarvitsee apua ihan suihkussa käymiseen ja ruuan saamiseen. Mittatikkutyyppi saisi pärjätä ihan yksin, mihin hän muita tarvitsee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leea kirjoitti:
En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he
olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan
rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei
vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi.
Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka
tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.
Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.
Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea.
Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?
Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä.
Jos olisin se taloudellisesti heikompi ja koko elämäni olisin repinyt elannon selkänahastani, kun toinen vieressä harrastaa kalliisti ja kasvattaa sijoitussalkkua, ohjaisin hänet maksullisten hoitopalveluiden pariin.
Elämään kuuluvia valintoja. Jos toinen on valinnut paremmin palkatun työn, niin sitten hän siitä rahasta nauttii. Yleensä hyvään palkkaan liittyy myös suurempi vastuu, mutta ei toki aina. Se, että toinen ei auta sinua rahallisesti, ei tarkoita sitä, että hän ei auttaisi sinua muuten. En minä avovaimolleni maksa ravintolaillallisia tai muita hänen menojaan, mutta jos hän tarvitsee apua jossain asiassa, niin tietenkin autan. Voin myös lainata rahaa jos hän sitä tarvitsee.
Minä taas olen valinnut miesystävän, joka maksaa minulle ravintolaillallisia, mutta arvaas mitä. Minäkin maksan niitä hänelle. Jos avokkisi on köyhä, jätättekö te sitten kokonaan nauttimatta tietyistä asioista ja kökötätte kotona, jos toisella ei ole mahdollisuutta maksaa puolestaan? Entä jos hän vaikka hieroo sinua, tekee jotain arjen palveluksia jne. Teethän varmasti yhtä paljon hänen eteensä.
Eli päädytte tilanteeseen, jossa täysin ilman syytä aiheutatte epätasapainoa rahatilanteeseen ja joudutte miettimään kuka tarjosi viimeksi. Helpommalla päästään, kun molemmat maksavat omansa, jolloin ei tarvitse miettiä. Kaikilla on kyllä varaa syödä ravintolassa.
No höpö höpö, ei todellakaan ole - ainakaan niin usein ja sellaisessa ravintolassa kuin halutaan.
Taitaa ravintolassa käyminen menettää merkityksensä jos siellä pitää roikkua joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä on ihana lukea. Me olimme miehen kanssa 18-vuotiaita amisopiskelijoita kun aloimme seurustella. Kummallakin vain tuulen huuhtoma perse omaisuutena. Molemmat mentiin töihin. Mies sattuikin pääsemään työhön missä alkoi edetä uralla, minun alalla ollaan siinä työssä missä ollaan, eläkeikään saakka. palkka nousee ehkä parikymppiä vuodessa. Nyt tilanne se että mies tienaa reilusti yli tuplaten sen mitä minä + verottomat korvaukset + edut päälle. Ei tätä olisi voinut ennustaa 25 vuotta sitten kun tavattiin.
Alusta alkaen rahamme ovat olleet ns. yhteiset, laskuja maksetaan kumman tililtä sattuu. Kaikki tilit näkyy yksillä verkkopankkitunnuksilla. Omaisuus on puoliksi kummankin nimissä, avioehto on vain perintöjen ja lahjojen varalle, ne, niiden tuotto ja tilalle hankittu omaisuus on suljettu avioehdolla pois. Se kaikki mitä liiton aikana hankitaan on yhteistä.
Nyt mietitään ens talven etelänmatkaa. Kun matka on varattu se maksetaan yhteiseltä säästötililtä jonne siirtelen rahaa satunnaisia summia kummankin omilta tileiltä. Kumpikaan ei nutkuta siitä kenen rahat ovat.
Rahat on perheen kuten muukin elämä.
Jos on avioliitto, avioliittolaki velvoittaa isompituloisen puolison elättämään työttömän, sairastuneen tai äitiyslomalla olevan puolison. Elatusvelvollisuus ei poistu, vaikka puoliso jäisi vapaaehtoisesti pois työelämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin yksinkertaista, kumpikin sijoittaa perheen pottiin tuon 2000€ ja ne käytettäköön tai säästettäköön ylijäämä yhteiseksi.
Mies säästäköön oman ylimenevän osansa (ja sitten kiven alle, ei pankkitilille) tai käyttäköön henkilökohtaisesti mihin tahtoo.Tai kumpikin sijoittaa pottiin tuon 1200€ ja tekee lopuilla mitä haluaa.
Ja tärkeintä, avioehtoa ei tule unohtaa.
Tämä on järkevä malli, mutta summa riippuu tietenkin tuloista ja menoista. Alaspäin tulee peukkuja, koska tällä palstalla on paljon naisia, jotka nytkin lorvailevat kotona, kun mies kantaa rahat kotiin.
Palstalla on myös paljon naisia, jotka kantavat rahaa kotiin kun mies "lorvailee kotona". Muun muassa minä. Tosin en näe työttömän mieheni kotona olemista lorvailuna, vaikkei hän mitenkään aktiivisesti töitä haekaan - on hän sen verran ahkera kodinhoitaja, että elatuksensa ansaitsee ilman, että häntä loiseksi alkaisin nimitellä. Sääli ettei sinulla lompakkoloisvouhka ole ollut yhtä hyvä tuuri naisten kanssa kuin miehelläni. ;)
Vierailija kirjoitti:
Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin yksinkertaista, kumpikin sijoittaa perheen pottiin tuon 2000€ ja ne käytettäköön tai säästettäköön ylijäämä yhteiseksi.
Mies säästäköön oman ylimenevän osansa (ja sitten kiven alle, ei pankkitilille) tai käyttäköön henkilökohtaisesti mihin tahtoo.Tai kumpikin sijoittaa pottiin tuon 1200€ ja tekee lopuilla mitä haluaa.
Ja tärkeintä, avioehtoa ei tule unohtaa.
Tämä on järkevä malli, mutta summa riippuu tietenkin tuloista ja menoista. Alaspäin tulee peukkuja, koska tällä palstalla on paljon naisia, jotka nytkin lorvailevat kotona, kun mies kantaa rahat kotiin.
Palstalla on myös paljon naisia, jotka kantavat rahaa kotiin kun mies "lorvailee kotona". Muun muassa minä. Tosin en näe työttömän mieheni kotona olemista lorvailuna, vaikkei hän mitenkään aktiivisesti töitä haekaan - on hän sen verran ahkera kodinhoitaja, että elatuksensa ansaitsee ilman, että häntä loiseksi alkaisin nimitellä. Sääli ettei sinulla lompakkoloisvouhka ole ollut yhtä hyvä tuuri naisten kanssa kuin miehelläni. ;)
Voi voi miten ajattelematon, suorastaan tyhmä nainen olet. Meillä menee kaikki kulut fifty-fifty, on aina mennyt. Paitsi tietenkin katsotaan, minkä verran kumpikin kuluttaa ja sen mukaan sitten maksu, eli mies syö enemmän --> maksaa enemmän ruuasta. Harrastaa puutarhanhoitoa ja remppahommia --> maksaa harrastuksistaan aiheutuvat kulut. Minä puolestani maksan omat harrastukseni eli matkustelun ja sisustamisen.
Se, että mies on nyt työtön ei muuta tilannetta: jos ei rahat riitä, voi olla harrastamatta ja syödä vähemmän. Oikeudenmukaisuus ennen kaikkea, eikö niin? Pääasia ettei loisita toisen lompakolla, vaikka mitä tapahtuisi!
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että parisuhteesta ei pidä saada muuta taloudellista etua kuin synergiaedun (esim. elintarvikkeita ostetaan isompina erinä, jolloin ne ovat suhteellisesti halvempia). Voi olla parisuhteen kannalta epätervettä, jos toiselle muodostuu voimakas taloudellinen kannustin pysyä huonossa suhteessa tai vastaavasti lähteä suhteesta heti ongelmien iskiessä. Samasta syystä avio-oikeutta ei mielestäni pitäisi olla ainakaan erotilanteessa olla. Romantiikka ja talous tulisi siis erottaa toisistaan. Parisuhteen ei pidä olla ansaintakeino.
Parisuhteen ei pidä olla myöskään huoltosuhde, eli kumpikin tekee vain ne työt, jotka hyödyttävät itseä: laittavat ruokaa vain itselleen, pyykkäävät omat vaatteensa, siivoavat omat sotkunsa ja vain itse käyttämistään tiloista (tämä kyllä vaatii esim. kaksi kylpyhuonetta tai sitten muita erityisjärjestelyjä) jne. Ja sanomattakin lienee selvää, että lapsia tällaiseen suhteeseen ei missään nimessä pidä hankkia, sillä mikään 50-50-systeemi ei voi toimia, jos porukkaa on enemmän kuin kaksi ja jos kaikki eivät ole kykeneväisiä maksamaan ja tekemään omaa osuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että parisuhteesta ei pidä saada muuta taloudellista etua kuin synergiaedun (esim. elintarvikkeita ostetaan isompina erinä, jolloin ne ovat suhteellisesti halvempia). Voi olla parisuhteen kannalta epätervettä, jos toiselle muodostuu voimakas taloudellinen kannustin pysyä huonossa suhteessa tai vastaavasti lähteä suhteesta heti ongelmien iskiessä. Samasta syystä avio-oikeutta ei mielestäni pitäisi olla ainakaan erotilanteessa olla. Romantiikka ja talous tulisi siis erottaa toisistaan. Parisuhteen ei pidä olla ansaintakeino.
Parisuhteen ei pidä olla myöskään huoltosuhde, eli kumpikin tekee vain ne työt, jotka hyödyttävät itseä: laittavat ruokaa vain itselleen, pyykkäävät omat vaatteensa, siivoavat omat sotkunsa ja vain itse käyttämistään tiloista (tämä kyllä vaatii esim. kaksi kylpyhuonetta tai sitten muita erityisjärjestelyjä) jne. Ja sanomattakin lienee selvää, että lapsia tällaiseen suhteeseen ei missään nimessä pidä hankkia, sillä mikään 50-50-systeemi ei voi toimia, jos porukkaa on enemmän kuin kaksi ja jos kaikki eivät ole kykeneväisiä maksamaan ja tekemään omaa osuuttaan.
Eihän tuo 50-50 malli tietenkään koske lapsia, koska heillä ei ole mitään mahdollisuutta elättää itseään ja vanhemmilla on järkevä lakivelvotteinen peruste elättää omat lapsensa. Aivan järjetön kommentti sinulta. Pyykkäyksen pystyy helposti hoitamaan puoliksi, kun molempien vaatteet pestään ja kulut puolitetaan. Jos siinä jompi kumpi jää voitolle, niin puhutaan pitkässäkin juoksussa vain muutamista euroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että parisuhteesta ei pidä saada muuta taloudellista etua kuin synergiaedun (esim. elintarvikkeita ostetaan isompina erinä, jolloin ne ovat suhteellisesti halvempia). Voi olla parisuhteen kannalta epätervettä, jos toiselle muodostuu voimakas taloudellinen kannustin pysyä huonossa suhteessa tai vastaavasti lähteä suhteesta heti ongelmien iskiessä. Samasta syystä avio-oikeutta ei mielestäni pitäisi olla ainakaan erotilanteessa olla. Romantiikka ja talous tulisi siis erottaa toisistaan. Parisuhteen ei pidä olla ansaintakeino.
Parisuhteen ei pidä olla myöskään huoltosuhde, eli kumpikin tekee vain ne työt, jotka hyödyttävät itseä: laittavat ruokaa vain itselleen, pyykkäävät omat vaatteensa, siivoavat omat sotkunsa ja vain itse käyttämistään tiloista (tämä kyllä vaatii esim. kaksi kylpyhuonetta tai sitten muita erityisjärjestelyjä) jne. Ja sanomattakin lienee selvää, että lapsia tällaiseen suhteeseen ei missään nimessä pidä hankkia, sillä mikään 50-50-systeemi ei voi toimia, jos porukkaa on enemmän kuin kaksi ja jos kaikki eivät ole kykeneväisiä maksamaan ja tekemään omaa osuuttaan.
Eihän tuo 50-50 malli tietenkään koske lapsia, koska heillä ei ole mitään mahdollisuutta elättää itseään ja vanhemmilla on järkevä lakivelvotteinen peruste elättää omat lapsensa. Aivan järjetön kommentti sinulta. Pyykkäyksen pystyy helposti hoitamaan puoliksi, kun molempien vaatteet pestään ja kulut puolitetaan. Jos siinä jompi kumpi jää voitolle, niin puhutaan pitkässäkin juoksussa vain muutamista euroista.
Huomaa helposti, että sinulla ei ole lapsia tai mitään kokemusta heistä. Lasten vaatima hoiva ja muu lapsiin liittyvä työ on paljon työläämpää ja vaikeampaa jakaa kuin kauppalasku. Todellakin haluaisin nähdä perheen, jossa koliikkivauvan kantelu ja yöheräilyt syöttämiseen ja vaipanvaihtoineen laitetaan tasan puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei yhteinen tili houkuttele niin kulut puoliksi. Miten nykyajan ihmiset on niin huonoja tiimityöskentelyssä.. Ainiin joo kun tutustutaan vaan ulkokuoreen niin ei oo sit sisimpään luottamista juu ok..
Mut tosiaan oikeassa parisuhteessa ei tartte mitään jakaa kun puhalletaan yhteen hiileen. Jokaiset hankinnat keskustellaan puolison kanssa. Paitsi ruokajutut. Yhdessä kauppaan ja vuorotellen maksellaan ruoat.. Jos pienenpituloselta loppuu varat niin isompitulonen maksaa loppukuun..
Mut hei vielä parempi idea. Jos teillä on tulot 2000 ja 2700.
Käske miehesi laittamaan 700 säästöön. Sit molemmilla on 2000/2000 tulot..
Kaikki puoliksi. Mies hoitaa ja maksaa auton.
Meillä on melko iso tuloerot, joskin vähemmän tienaavalla hieman vähemmän työtunteja ja tekee enemmän kotitöitä. Kaikki rahat ovat yhteisiä, Ovat olleet opiskeluajoista saakka. Pienempituloinen hoitaa ruokaostokset ja laskut, suurempituloinen siirtää muutaman sadan euron käyttövaraa lukuunottamatta palkan lainanhoitotilille, josta maksetaan myös tarvittaessa suuremmat ostokset ja laskut, joihin pienempituloisen palkka ei riitä. Rahasta ei riidellä. Palkat ovat nettona 2900 ja 4900. Arvaatteko, kumpi on mies ja kumpi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että parisuhteesta ei pidä saada muuta taloudellista etua kuin synergiaedun (esim. elintarvikkeita ostetaan isompina erinä, jolloin ne ovat suhteellisesti halvempia). Voi olla parisuhteen kannalta epätervettä, jos toiselle muodostuu voimakas taloudellinen kannustin pysyä huonossa suhteessa tai vastaavasti lähteä suhteesta heti ongelmien iskiessä. Samasta syystä avio-oikeutta ei mielestäni pitäisi olla ainakaan erotilanteessa olla. Romantiikka ja talous tulisi siis erottaa toisistaan. Parisuhteen ei pidä olla ansaintakeino.
Parisuhteen ei pidä olla myöskään huoltosuhde, eli kumpikin tekee vain ne työt, jotka hyödyttävät itseä: laittavat ruokaa vain itselleen, pyykkäävät omat vaatteensa, siivoavat omat sotkunsa ja vain itse käyttämistään tiloista (tämä kyllä vaatii esim. kaksi kylpyhuonetta tai sitten muita erityisjärjestelyjä) jne. Ja sanomattakin lienee selvää, että lapsia tällaiseen suhteeseen ei missään nimessä pidä hankkia, sillä mikään 50-50-systeemi ei voi toimia, jos porukkaa on enemmän kuin kaksi ja jos kaikki eivät ole kykeneväisiä maksamaan ja tekemään omaa osuuttaan.
Eihän tuo 50-50 malli tietenkään koske lapsia, koska heillä ei ole mitään mahdollisuutta elättää itseään ja vanhemmilla on järkevä lakivelvotteinen peruste elättää omat lapsensa. Aivan järjetön kommentti sinulta. Pyykkäyksen pystyy helposti hoitamaan puoliksi, kun molempien vaatteet pestään ja kulut puolitetaan. Jos siinä jompi kumpi jää voitolle, niin puhutaan pitkässäkin juoksussa vain muutamista euroista.
Huomaa helposti, että sinulla ei ole lapsia tai mitään kokemusta heistä. Lasten vaatima hoiva ja muu lapsiin liittyvä työ on paljon työläämpää ja vaikeampaa jakaa kuin kauppalasku. Todellakin haluaisin nähdä perheen, jossa koliikkivauvan kantelu ja yöheräilyt syöttämiseen ja vaipanvaihtoineen laitetaan tasan puoliksi.
Voidaan laittaa vaikka kellonajat, jolloin kumpikin on vastuussa jos haluaa sen niin tarkaksi vetää.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei yhteinen tili houkuttele niin kulut puoliksi. Miten nykyajan ihmiset on niin huonoja tiimityöskentelyssä.. Ainiin joo kun tutustutaan vaan ulkokuoreen niin ei oo sit sisimpään luottamista juu ok..
Mut tosiaan oikeassa parisuhteessa ei tartte mitään jakaa kun puhalletaan yhteen hiileen. Jokaiset hankinnat keskustellaan puolison kanssa. Paitsi ruokajutut. Yhdessä kauppaan ja vuorotellen maksellaan ruoat.. Jos pienenpituloselta loppuu varat niin isompitulonen maksaa loppukuun..
Mut hei vielä parempi idea. Jos teillä on tulot 2000 ja 2700.
Käske miehesi laittamaan 700 säästöön. Sit molemmilla on 2000/2000 tulot..
Tarkoitit varmaankin, että typerässä parisuhteessa, etkä oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yksikkö. Tulot laitetaan yhteen ja niistä maksetaan menot. Loppuosa on yhteisesti käytössä olevaa rahaa.
Miten tilanne eroaa siitä, että nainen olisi varakkaampi kuin mies? Miksi näissä on aina niin, että "kun mies tienaa enemmän"? Eikö kysymystä voi asetella niin, että "kun toinen tienaa enemmän"?
Kun nyt oikeassa elämässä ja todellisessa maailmassa enemmin tienaavia naisia on erittäin, erittäin harvoin parisuhteessa mieheen, joka tienaa vähemmin kuin hän.
Ja tuolloinkin tämä tytteli on saanut onekkaasti suojatyöpaikan valtiolta.Siksi on edes turhaa puhua muodossa "toinen" kun se ei käytännön elämässä ole reaalia.
Tämä todellisuudessa eläminen ja sen ymmärtäminen voi tietenkin olla femakoille vaikeaa.Kuinka paljon voi yhdellä lauseella aliarvioida puolta maailman väestöstä. Tuo viestisi kertoo sinusta kaiken oleellisen, ja keskustelua kanssasi on turha jatkaa.
Keskustelua voi kannaltasi olla kanssani mahdotonta jatkaa, koska sinulla ei ole argumenttejä millä kykenisit kumoamaan kirjoittamani, kyse ei siis ollut turhasta jatkamisesta, vaan siitä että sinulta puuttuuu faktat.
Ja kyllä, kyllä kirjoitukseni kertoi minusta paljon, ennenkaikkea sen, että olen rehellinen ja realisti, samoin molemmat ulostulosi kertoivat sinusta myös kaiken.
Kunnat palkkaa naisia, valtio miehiä, noin karkeasti. Esim opettaja on kunnan työntekijä, upseeri valtion. Upseerin palkka on korkeampi.