Talouden jako kun mies tienaa enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti on väärin laittaa vähemmän asunnosta omistava maksamaan juoksevia kuluja puolet. Pk-seudulla asunnon hinta saattaa jopa nousta eikä laskea (on siis yleensä noussut, tulevaisuudesta paha sanoa) ja silloin vähemmän omistava saa vähemmän voittoa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä rahoittaa vähistä tuloistaan toisen sijoituksen ylläpitokuluja. Ei mene ihan noin. 

Olipa järjetön kommentti. Hän maksaa vastiketta, kuten vuokraa ja tämä on hänelle erittäin edullinen diili. 

Siis olisit valmis puskemaan vähätuloisemman puolisosi ikään kuin omistusasuvaksi vuokra-asujaksi pakkovuokraamalla hänelle omistamastasi osuudesta 50 % ylittävän osan? Shame on you. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehellä on isommat tulot. Maksamme periaatteessa laskut ja ruoan ja matkat puoliksi, kaikki isot siis, mutta arjessa mies maksaa kaiken. Käymme paljon ulkona syömässä ja silloin mies maksaa, kun pistäydymme Ikeassa tai apteekissa tai Alkossa, niin mies maksaa.

Juuri näin meillä on menny 30 vuotta.

Nyt sairastuin ja jä jäin työttömäksi.

Arvaattema varmaan miten menee... nainen ei vaan meinaa ottaa paikkaansa laskujen maksajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti on väärin laittaa vähemmän asunnosta omistava maksamaan juoksevia kuluja puolet. Pk-seudulla asunnon hinta saattaa jopa nousta eikä laskea (on siis yleensä noussut, tulevaisuudesta paha sanoa) ja silloin vähemmän omistava saa vähemmän voittoa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä rahoittaa vähistä tuloistaan toisen sijoituksen ylläpitokuluja. Ei mene ihan noin. 

Olipa järjetön kommentti. Hän maksaa vastiketta, kuten vuokraa ja tämä on hänelle erittäin edullinen diili. 

Niin no. On oikeudenmukaisia ihmisiä ja omaneduntavoittelijoita. Mielummin kuulun ensimmäiseen ryhmään. 

Aika huvittavaa kuinka onnistut kääntämään halvan vuokra-asunnon tarjoamisen vuokrananatajan hyödyksi, kun selvästikin vuokralainen on tässä se hyötyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti on väärin laittaa vähemmän asunnosta omistava maksamaan juoksevia kuluja puolet. Pk-seudulla asunnon hinta saattaa jopa nousta eikä laskea (on siis yleensä noussut, tulevaisuudesta paha sanoa) ja silloin vähemmän omistava saa vähemmän voittoa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä rahoittaa vähistä tuloistaan toisen sijoituksen ylläpitokuluja. Ei mene ihan noin. 

Olipa järjetön kommentti. Hän maksaa vastiketta, kuten vuokraa ja tämä on hänelle erittäin edullinen diili. 

Siis olisit valmis puskemaan vähätuloisemman puolisosi ikään kuin omistusasuvaksi vuokra-asujaksi pakkovuokraamalla hänelle omistamastasi osuudesta 50 % ylittävän osan? Shame on you. 

Mitä pakkovuokrausta se on? Voihan hän toki aina muuttaa omilleen ja maksaa selvästi isompaa vuokraa jollekin toiselle. Paljon järkevämpää hänen on maksaa pienempää vuokraa minulle ja sitten minulle jää maksettavaksi omasta vuokrastani vain puolet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoisista taloudellinen loukutus- ja elintasokeskusteluista heräsi ajatus, että mikä AV-mammojen mielestä on fiksu jako talouden kustannusten suhteen.

Esimerkkitapaus voisi olla, että nainen on pieni-/keskituloinen hoitsualalla oleva ja mies vähän parempituloinen insinööri tms.

Käteenjäävät tulot 2000€/kk ja 2700€/kk.

Kuinka laitetaan kustannukset jos perheen (esim. 2+2 perhe) juoksevat menot kuukaudessa on vaikka 2400€ (laina/vuokra + vastike ja ruoat/talousostot).

Itse näkisin, että 50/50 olisi ihan reilua koska silloin pienempituloisellekin jää 800€/kk käteen joka on hulppea määrä.

Mitä sitten tehdään jos tässä esimerkkiperheessä se pienituloinen sairastuu vakavasti ja joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle? Lääke- ja hoitokulut ovat niin suuret, että hänelle jää esim. 300 €/kk niiden jälkeen muuhun elämiseen, asumiskuluihin ja muihin pakollisiin menoihin. Toimeentulotukea hän ei saa puolison tulojen takia.

Miten sitten jaetaan kustannukset tällaisessa 50/50-suhteessa?

Pienituloinen velkaantuu koko ajan puolisolleen? Pienituloinen lakkaa syömästä eikä osta vaatteita, eikä niitä lääkkeitäkään? Mitä meni sairastumaan oma vika, hoitakoon itse itsensä. Ei se ole sen parempituloisen syy eikä hänen vastuullaan. Miksi hänen pitäisi maksaa ja kärsiä toisen ongelmista?

Onko tällaisessa tilanteessa ero ainoa ratkaisu?

Omassa perheessäni tilanne on se että pienempituloinen on joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean sairauden takia ja hänen tulotasonsa on romahtanut. Eletään kuitenkin kuten ennenkin. Ei olla muutettu halvempaan asuntoon eikä lopetettu matkustelua vaikka sairastunut puoliso ei enää pysty osallistumaan kustannuksiin.

Tätä ketjua lukiessani rupesin vaan pohtimaan miten tällaisessa tilanteessa toimitaan perheessä jossa kaikki puolitetaan millintarkasti.

Yksi keino on vuokrata kämppä ja siirtää kirjasi sinne, jolloin olet oikeutettu tukiin. Suomessa on naurettava järjestelmä, joka olettaa puolison elättävän. Tähän pitäisi saada muutos. 

Jännää, että joku hyväksyy meidän muiden rahojen huijaamisen ja petoksen, mutta ei sitä, että oma puoliso elättää perhettään. Kertoo aika paljon moraalista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti on väärin laittaa vähemmän asunnosta omistava maksamaan juoksevia kuluja puolet. Pk-seudulla asunnon hinta saattaa jopa nousta eikä laskea (on siis yleensä noussut, tulevaisuudesta paha sanoa) ja silloin vähemmän omistava saa vähemmän voittoa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä rahoittaa vähistä tuloistaan toisen sijoituksen ylläpitokuluja. Ei mene ihan noin. 

Olipa järjetön kommentti. Hän maksaa vastiketta, kuten vuokraa ja tämä on hänelle erittäin edullinen diili. 

Siis olisit valmis puskemaan vähätuloisemman puolisosi ikään kuin omistusasuvaksi vuokra-asujaksi pakkovuokraamalla hänelle omistamastasi osuudesta 50 % ylittävän osan? Shame on you. 

Mitä pakkovuokrausta se on? Voihan hän toki aina muuttaa omilleen ja maksaa selvästi isompaa vuokraa jollekin toiselle. Paljon järkevämpää hänen on maksaa pienempää vuokraa minulle ja sitten minulle jää maksettavaksi omasta vuokrastani vain puolet. 

Hän voi jättää tuollaisen paskiaisen ja muuttaa omaan OMISTUSASUNTOON ja maksaa vain lainanlyhennykset, korot ja vastikkeet eikä mitään pakkovuokraa ylihintaisesta asunnosta, johon hänellä ei ole varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoisista taloudellinen loukutus- ja elintasokeskusteluista heräsi ajatus, että mikä AV-mammojen mielestä on fiksu jako talouden kustannusten suhteen.

Esimerkkitapaus voisi olla, että nainen on pieni-/keskituloinen hoitsualalla oleva ja mies vähän parempituloinen insinööri tms.

Käteenjäävät tulot 2000€/kk ja 2700€/kk.

Kuinka laitetaan kustannukset jos perheen (esim. 2+2 perhe) juoksevat menot kuukaudessa on vaikka 2400€ (laina/vuokra + vastike ja ruoat/talousostot).

Itse näkisin, että 50/50 olisi ihan reilua koska silloin pienempituloisellekin jää 800€/kk käteen joka on hulppea määrä.

Mitä sitten tehdään jos tässä esimerkkiperheessä se pienituloinen sairastuu vakavasti ja joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle? Lääke- ja hoitokulut ovat niin suuret, että hänelle jää esim. 300 €/kk niiden jälkeen muuhun elämiseen, asumiskuluihin ja muihin pakollisiin menoihin. Toimeentulotukea hän ei saa puolison tulojen takia.

Miten sitten jaetaan kustannukset tällaisessa 50/50-suhteessa?

Pienituloinen velkaantuu koko ajan puolisolleen? Pienituloinen lakkaa syömästä eikä osta vaatteita, eikä niitä lääkkeitäkään? Mitä meni sairastumaan oma vika, hoitakoon itse itsensä. Ei se ole sen parempituloisen syy eikä hänen vastuullaan. Miksi hänen pitäisi maksaa ja kärsiä toisen ongelmista?

Onko tällaisessa tilanteessa ero ainoa ratkaisu?

Omassa perheessäni tilanne on se että pienempituloinen on joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean sairauden takia ja hänen tulotasonsa on romahtanut. Eletään kuitenkin kuten ennenkin. Ei olla muutettu halvempaan asuntoon eikä lopetettu matkustelua vaikka sairastunut puoliso ei enää pysty osallistumaan kustannuksiin.

Tätä ketjua lukiessani rupesin vaan pohtimaan miten tällaisessa tilanteessa toimitaan perheessä jossa kaikki puolitetaan millintarkasti.

Yksi keino on vuokrata kämppä ja siirtää kirjasi sinne, jolloin olet oikeutettu tukiin. Suomessa on naurettava järjestelmä, joka olettaa puolison elättävän. Tähän pitäisi saada muutos. 

Jännää, että joku hyväksyy meidän muiden rahojen huijaamisen ja petoksen, mutta ei sitä, että oma puoliso elättää perhettään. Kertoo aika paljon moraalista.

Mikä petos tuo on? Kuka tahansa saa vuokrata asunnon niin halutessaan, eikä hänen tarvitse viettää siellä aikaa.

Ihan itse lainsäätäjät aiheuttavat tällaisen tilanteen. Voisivat maksaa vähemmän jos jättäisivät puolison tulot huomiotta, mutta kun eivät jätä, niin ei ole muuta vaihtoehto kuin muuttaa oman kämppään ja nostaa suuremmat tuet. Tein tätä kun olin työttömänä. Sain omaan kämppään niin paljon tukia, että pystyin maksamaan sen vuokran ja puolet yhteisen kämpän vuokrasta ja minulle jäi silti enemmän rahaa käteen kuin olisi jäänyt ilman tuota ylimääräistä kämppää. Sain samalla varaston ja paikan, jossa olla rauhassa kavereiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoisista taloudellinen loukutus- ja elintasokeskusteluista heräsi ajatus, että mikä AV-mammojen mielestä on fiksu jako talouden kustannusten suhteen.

Esimerkkitapaus voisi olla, että nainen on pieni-/keskituloinen hoitsualalla oleva ja mies vähän parempituloinen insinööri tms.

Käteenjäävät tulot 2000€/kk ja 2700€/kk.

Kuinka laitetaan kustannukset jos perheen (esim. 2+2 perhe) juoksevat menot kuukaudessa on vaikka 2400€ (laina/vuokra + vastike ja ruoat/talousostot).

Itse näkisin, että 50/50 olisi ihan reilua koska silloin pienempituloisellekin jää 800€/kk käteen joka on hulppea määrä.

Mitä sitten tehdään jos tässä esimerkkiperheessä se pienituloinen sairastuu vakavasti ja joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle? Lääke- ja hoitokulut ovat niin suuret, että hänelle jää esim. 300 €/kk niiden jälkeen muuhun elämiseen, asumiskuluihin ja muihin pakollisiin menoihin. Toimeentulotukea hän ei saa puolison tulojen takia.

Miten sitten jaetaan kustannukset tällaisessa 50/50-suhteessa?

Pienituloinen velkaantuu koko ajan puolisolleen? Pienituloinen lakkaa syömästä eikä osta vaatteita, eikä niitä lääkkeitäkään? Mitä meni sairastumaan oma vika, hoitakoon itse itsensä. Ei se ole sen parempituloisen syy eikä hänen vastuullaan. Miksi hänen pitäisi maksaa ja kärsiä toisen ongelmista?

Onko tällaisessa tilanteessa ero ainoa ratkaisu?

Omassa perheessäni tilanne on se että pienempituloinen on joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean sairauden takia ja hänen tulotasonsa on romahtanut. Eletään kuitenkin kuten ennenkin. Ei olla muutettu halvempaan asuntoon eikä lopetettu matkustelua vaikka sairastunut puoliso ei enää pysty osallistumaan kustannuksiin.

Tätä ketjua lukiessani rupesin vaan pohtimaan miten tällaisessa tilanteessa toimitaan perheessä jossa kaikki puolitetaan millintarkasti.

Pienempituloinen on ollut työelämässä. Hänellä on siis ansaittua eläkettä. Hoito- ja lääkemaksuille on katto, olettaisin että vuodessa sitä eläkettä kuitenkin tulee enemmän kuin menot. Tottahan tuossa tilanteessa on laskettava budjetit uudelleen ja mietittävä mihin on varaa, oli sitten yksin, kaksin tai lapsiperheenä.

Vaikka pienempituloinen on ollut työelämässä, tulojen lasku on huomattavan suuri. Omalla kohdalla eläkkeen määrä on noin puolet palkasta.

Ne hoito- ja lääkekulukatot ovatkin sitten ihan oma systeeminsä.

Lääkeostoista niihin lasketaan vain ne lääkkeet jotka ovat kelakorvattavia. Ja nämähän vaihtuvat joka vuosi. Yleensä uusimmat ja tehokkaimmat lääkkeet eivät ole kelakorvauksen piirissä, eikä lääkekatto vaikuta niihin millään tavalla. Kyllä lääkärit usein joutuvat tarkistamaan senkin, että minkä lääkeyhtiön lääke on kelakorvauksen piirissä on kirjoittaa reseptiä potilaalle. Usein kun on niin, että vaikka eri valmistajien lääkkeet olisivat aivan identtiset, vain yhden valmistajan lääke kuuluu korvauksen piiriin. Ja näitäkin vaihdellaan vuosittain.

Kaikki ne mitkä eivät kuuluu kelakorvauksen piiriin maksetaan kokonaan itse vaikka lääkekulu katto olisi täynnä. Ja jos se ainoa lääke joka juuri sinun sairauteesi auttaa ei olekaan kelakorvattava niin itse saat maksaa ihan kaiken.

Ja ne hoitokulukatotkin ovat omanlaisiaan. Ei niihinkään kaikkia hoitokuluja lasketa. Lisäksi eri paikoissa on omat kattonsa, ja jos kaikkea hoitoa ei saa samasta paikasta niin on siinäkin oma hommansa maksaa joka paikkaan omaa kulukattoa.

On oikeastaan aika suloista, kuinka ne jotka eivät ole joutuneet näiden asioiden kanssa tekemisiin, kuvittelevat että Suomessa sairastaminen on lähestulkoon ilmaista ja kulukatot suojaavat isoilta lääke- ja hoitokuluilta. Se on oikeasti pelkkää propagandaa jolla perustellaan ihmisille verotuksen tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti on väärin laittaa vähemmän asunnosta omistava maksamaan juoksevia kuluja puolet. Pk-seudulla asunnon hinta saattaa jopa nousta eikä laskea (on siis yleensä noussut, tulevaisuudesta paha sanoa) ja silloin vähemmän omistava saa vähemmän voittoa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä rahoittaa vähistä tuloistaan toisen sijoituksen ylläpitokuluja. Ei mene ihan noin. 

Olipa järjetön kommentti. Hän maksaa vastiketta, kuten vuokraa ja tämä on hänelle erittäin edullinen diili. 

Siis olisit valmis puskemaan vähätuloisemman puolisosi ikään kuin omistusasuvaksi vuokra-asujaksi pakkovuokraamalla hänelle omistamastasi osuudesta 50 % ylittävän osan? Shame on you. 

Mitä pakkovuokrausta se on? Voihan hän toki aina muuttaa omilleen ja maksaa selvästi isompaa vuokraa jollekin toiselle. Paljon järkevämpää hänen on maksaa pienempää vuokraa minulle ja sitten minulle jää maksettavaksi omasta vuokrastani vain puolet. 

Hän voi jättää tuollaisen paskiaisen ja muuttaa omaan OMISTUSASUNTOON ja maksaa vain lainanlyhennykset, korot ja vastikkeet eikä mitään pakkovuokraa ylihintaisesta asunnosta, johon hänellä ei ole varaa. 

Miten se parantaa hänen tilannettaan yhtään? Ihan hyvin hän voi asua vastikkeen osaa maksamalla ja säästää rahaa ja ostaa sitten oman osuuden kämpästä aikanaan tai vaikka oman sijoitusasunnon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.

Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan. 

Ei näin, ei todellakaan. Hyvä esimerkki, miksi tuollaiset 50/50-jaot voi laittaa romukoppaan, löytyy ihan lähipiiristäni. Toisella tulot pariskunnassa muutaman tonnin luokkaa ja toisella sata tonnia. Asuvat hienossa kartanossa ja autot sun muut tietenkin kaikilla herkuilla suoraan liikkeestä. Ja miksi ei, kun on kerraan varaa. Meinaako näin moni oikeasti, että se huonompituloinen pitäisi heivata pois asunnosta asumaan johonkin, mihin on itsellä varaa, ja autokai hänelle käytetty kosla, ettei liian mukavaa elämä olisi? Ja että tämän miljonäärin parinvalinta on mennyt pieleen, kun ei ole rakastunut toiseen yritysjohtajaan?

Eikun näiden 50-50 jakajien mielestä molempien pitäisi ilmeisesti asua kerrostalokaksiossa Kontulassa, syödä kaurapuuroa ja juhlia hääpäivää ABC:lla. Kaikki menot pitää suhteuttaa huonommin ansaitsevan puolison tulojen mukaan, vaikka ero olisi miten suuri. Unohdetaan täysin meidät, jotka haluamme ostaa niillä hyvillä tuloillamme arjen luksusta. Kaikkia kun ei kiinnosta käydä syömässä/leffassa/kylpylässä/etelänlomilla jne yksin, vaan nimenomaan sen kumppanin kanssa, joka on elämään juuri siksi valittu että sen kanssa on kiva viettää aikaa ja jakaa kokemuksia.

Ei juoksevat kulut juuri lainkaan nouse siitä, että asutko 10 neliön yksiössä vai 200 neliön asunnossa. Se mikä siinä maksaa on itse asunto. Jos toinen ostaa asunnon itselleen, niin sinä kyllä pystyt osallistumaan huonollakin palkalla juokseviin kuluihin. Kenellä ei muka Suomessa ole varaa käydä ravintolassa, kylpylässä ja ulkomailla? Ehkä jotkut pidemmät reissut kauaksi vaatii hieman säästämistä jos käy muutenkin jatkuvasti ravintoloissa ja vastaavassa. Ei nuo kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole mikään onnellisen elämän edellytys ja harvalla on muutenkaan mahdollisuutta matkustella jatkuvasti. 

Oletko nyt ihan pihalla? Kerros- ja rivitaloissa vastike riippuu suoraan neliöistä! Samoin omakotitalossa sähkö- ja lämmityskustannukset ja monet muutkin kulut riippuvat talon koosta. Ja kyllä, lähes kaikilla on varmaan joskus varaa syödä lähiöpizzerioissa ja käydä matkajokerireissulla Kanarialla. Tämä ei nyt ollut ihan se luksuksen taso mitä tarkoitin. Ei, kukaan ei varmasti tarvitse kalliita ravintoloita tai viiden tähden hotelleja eksoottisissa kohteissa, mutta jos sillä parempituloisella on niihin rahaa ja halua, niin miksi hitossa niissä ei saisi käydä?

Tottakai vastike on suhteutettuna asunnon kokoon, mutta ei tuo ole se syy miksi jollakin ei olisi varaa asua isossa asunnossa. Syy on siinä, että ei saa asuntolainaa noin kalliiseen asuntoon tai lyhennyssummat ovat kohtuuttoman suuria.

Halvasti pystyy matkustella ympäri maailmaa ja suurin menoerä on lennot. Toki jos haluaa kohteessa asua hulppeasti, niin siihen rahaa palaa, mutta onko kovinkaan merkityksellistä, että millainen hotellihuone siellä on, kun siellä tuskin vietetään aikaa juurikaan. Eli käytännössä yhtä hyvän matkan pystyy tekemään myös merkittävästi halvemmalla. 

No olipas perustelut. Sinä et koe tarvetta hienoon hotelliin, joten kukaan muukaan ei saisi sellaiseen haluta? Sinunko pitäisi päästä määrittelemään, mihin muut ihmiset saavat omat rahansa laittaa? Edelleen, toki asioita voi tehdä myös halvemmalla, mutta jäi vähän vajaiksi nuo perustelut miksi pitäisi jos ei halua eikä tarvitse? Jos minulla on tuplasti paremmat tulot kuin miehelläni, niin sanoohan sen järkikin, että minulla on varaa kalliimpaan elämään kuin hänellä. Jos kuitenkin haluan elää hänen kanssaan ja samalla elää itse niin mukavaa elämää kuin mahdollista, niin minun pitää maksaa enemmän yhteisiä kuluja. Muuten elintasomme määrittyy mieheni tulotason perusteella, enkä halua elää niin kitsaasti kun ei kerran ole pakko. Hirmu yksinkertaisesta lopulta, mutta joidenkin mielestä silti niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti on väärin laittaa vähemmän asunnosta omistava maksamaan juoksevia kuluja puolet. Pk-seudulla asunnon hinta saattaa jopa nousta eikä laskea (on siis yleensä noussut, tulevaisuudesta paha sanoa) ja silloin vähemmän omistava saa vähemmän voittoa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä rahoittaa vähistä tuloistaan toisen sijoituksen ylläpitokuluja. Ei mene ihan noin. 

Olipa järjetön kommentti. Hän maksaa vastiketta, kuten vuokraa ja tämä on hänelle erittäin edullinen diili. 

Siis olisit valmis puskemaan vähätuloisemman puolisosi ikään kuin omistusasuvaksi vuokra-asujaksi pakkovuokraamalla hänelle omistamastasi osuudesta 50 % ylittävän osan? Shame on you. 

Mitä pakkovuokrausta se on? Voihan hän toki aina muuttaa omilleen ja maksaa selvästi isompaa vuokraa jollekin toiselle. Paljon järkevämpää hänen on maksaa pienempää vuokraa minulle ja sitten minulle jää maksettavaksi omasta vuokrastani vain puolet. 

Hän voi jättää tuollaisen paskiaisen ja muuttaa omaan OMISTUSASUNTOON ja maksaa vain lainanlyhennykset, korot ja vastikkeet eikä mitään pakkovuokraa ylihintaisesta asunnosta, johon hänellä ei ole varaa. 

Miten se parantaa hänen tilannettaan yhtään? Ihan hyvin hän voi asua vastikkeen osaa maksamalla ja säästää rahaa ja ostaa sitten oman osuuden kämpästä aikanaan tai vaikka oman sijoitusasunnon. 

Ok, jos lasket  maksetun "vuokran" osasuoritukseksi kauppahintaan myydessäsi osan asunnosta pienipalkkaisemmalle.

Äläkä viitsi esittää noin tyhmää, ettetkö tajuaisi mikä ero on omistusasumisella ja vuokra-asumisella taloudelliselta kannalta.  

Jätä se sika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.

Aloituksessa oli kyseessä normitapaus jossa molemmilla on OK tulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.

Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan. 

Ei näin, ei todellakaan. Hyvä esimerkki, miksi tuollaiset 50/50-jaot voi laittaa romukoppaan, löytyy ihan lähipiiristäni. Toisella tulot pariskunnassa muutaman tonnin luokkaa ja toisella sata tonnia. Asuvat hienossa kartanossa ja autot sun muut tietenkin kaikilla herkuilla suoraan liikkeestä. Ja miksi ei, kun on kerraan varaa. Meinaako näin moni oikeasti, että se huonompituloinen pitäisi heivata pois asunnosta asumaan johonkin, mihin on itsellä varaa, ja autokai hänelle käytetty kosla, ettei liian mukavaa elämä olisi? Ja että tämän miljonäärin parinvalinta on mennyt pieleen, kun ei ole rakastunut toiseen yritysjohtajaan?

Eikun näiden 50-50 jakajien mielestä molempien pitäisi ilmeisesti asua kerrostalokaksiossa Kontulassa, syödä kaurapuuroa ja juhlia hääpäivää ABC:lla. Kaikki menot pitää suhteuttaa huonommin ansaitsevan puolison tulojen mukaan, vaikka ero olisi miten suuri. Unohdetaan täysin meidät, jotka haluamme ostaa niillä hyvillä tuloillamme arjen luksusta. Kaikkia kun ei kiinnosta käydä syömässä/leffassa/kylpylässä/etelänlomilla jne yksin, vaan nimenomaan sen kumppanin kanssa, joka on elämään juuri siksi valittu että sen kanssa on kiva viettää aikaa ja jakaa kokemuksia.

Ei juoksevat kulut juuri lainkaan nouse siitä, että asutko 10 neliön yksiössä vai 200 neliön asunnossa. Se mikä siinä maksaa on itse asunto. Jos toinen ostaa asunnon itselleen, niin sinä kyllä pystyt osallistumaan huonollakin palkalla juokseviin kuluihin. Kenellä ei muka Suomessa ole varaa käydä ravintolassa, kylpylässä ja ulkomailla? Ehkä jotkut pidemmät reissut kauaksi vaatii hieman säästämistä jos käy muutenkin jatkuvasti ravintoloissa ja vastaavassa. Ei nuo kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole mikään onnellisen elämän edellytys ja harvalla on muutenkaan mahdollisuutta matkustella jatkuvasti. 

Oletko nyt ihan pihalla? Kerros- ja rivitaloissa vastike riippuu suoraan neliöistä! Samoin omakotitalossa sähkö- ja lämmityskustannukset ja monet muutkin kulut riippuvat talon koosta. Ja kyllä, lähes kaikilla on varmaan joskus varaa syödä lähiöpizzerioissa ja käydä matkajokerireissulla Kanarialla. Tämä ei nyt ollut ihan se luksuksen taso mitä tarkoitin. Ei, kukaan ei varmasti tarvitse kalliita ravintoloita tai viiden tähden hotelleja eksoottisissa kohteissa, mutta jos sillä parempituloisella on niihin rahaa ja halua, niin miksi hitossa niissä ei saisi käydä?

Tottakai vastike on suhteutettuna asunnon kokoon, mutta ei tuo ole se syy miksi jollakin ei olisi varaa asua isossa asunnossa. Syy on siinä, että ei saa asuntolainaa noin kalliiseen asuntoon tai lyhennyssummat ovat kohtuuttoman suuria.

Halvasti pystyy matkustella ympäri maailmaa ja suurin menoerä on lennot. Toki jos haluaa kohteessa asua hulppeasti, niin siihen rahaa palaa, mutta onko kovinkaan merkityksellistä, että millainen hotellihuone siellä on, kun siellä tuskin vietetään aikaa juurikaan. Eli käytännössä yhtä hyvän matkan pystyy tekemään myös merkittävästi halvemmalla. 

No olipas perustelut. Sinä et koe tarvetta hienoon hotelliin, joten kukaan muukaan ei saisi sellaiseen haluta? Sinunko pitäisi päästä määrittelemään, mihin muut ihmiset saavat omat rahansa laittaa? Edelleen, toki asioita voi tehdä myös halvemmalla, mutta jäi vähän vajaiksi nuo perustelut miksi pitäisi jos ei halua eikä tarvitse? Jos minulla on tuplasti paremmat tulot kuin miehelläni, niin sanoohan sen järkikin, että minulla on varaa kalliimpaan elämään kuin hänellä. Jos kuitenkin haluan elää hänen kanssaan ja samalla elää itse niin mukavaa elämää kuin mahdollista, niin minun pitää maksaa enemmän yhteisiä kuluja. Muuten elintasomme määrittyy mieheni tulotason perusteella, enkä halua elää niin kitsaasti kun ei kerran ole pakko. Hirmu yksinkertaisesta lopulta, mutta joidenkin mielestä silti niin vaikeaa.

Eihän se tietenkään ole mikään pakko elää noin, mutta silloin elämä ei ole tasa-arvoista ja maksat toisen seurasta. Itse en haluaisi olla kumpanakaan osapuolena tuollaisessa. Jos olet kokoajan poissa hotellista, niin eikö silloin ole aika järjetöntä satsata hyvään hotelliin summia, jotka ovat yli toisen varojen? Toisekseen ihan hyvään hotelliin on kyllä varaa vähemmänkin tienaavalla. Tuntuu, että rahaa pitää tuhlata vain siksi, että sitä on, eikä silloin kun siihen on oikeasti tarvetta. Jos sinun pitää ehdottomasti saada jotain kallista, niin silloin ei jää muita vaihtoehtoja kuin tarjota myös toiselle. Sitten toisen osapuolen pitää miettiä, että haluaako ottaa tällaista lahjoitusta vastaan, vai lomaileeko mieluummin itsekseen halvemmalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti on väärin laittaa vähemmän asunnosta omistava maksamaan juoksevia kuluja puolet. Pk-seudulla asunnon hinta saattaa jopa nousta eikä laskea (on siis yleensä noussut, tulevaisuudesta paha sanoa) ja silloin vähemmän omistava saa vähemmän voittoa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä rahoittaa vähistä tuloistaan toisen sijoituksen ylläpitokuluja. Ei mene ihan noin. 

Olipa järjetön kommentti. Hän maksaa vastiketta, kuten vuokraa ja tämä on hänelle erittäin edullinen diili. 

Siis olisit valmis puskemaan vähätuloisemman puolisosi ikään kuin omistusasuvaksi vuokra-asujaksi pakkovuokraamalla hänelle omistamastasi osuudesta 50 % ylittävän osan? Shame on you. 

Mitä pakkovuokrausta se on? Voihan hän toki aina muuttaa omilleen ja maksaa selvästi isompaa vuokraa jollekin toiselle. Paljon järkevämpää hänen on maksaa pienempää vuokraa minulle ja sitten minulle jää maksettavaksi omasta vuokrastani vain puolet. 

Hän voi jättää tuollaisen paskiaisen ja muuttaa omaan OMISTUSASUNTOON ja maksaa vain lainanlyhennykset, korot ja vastikkeet eikä mitään pakkovuokraa ylihintaisesta asunnosta, johon hänellä ei ole varaa. 

Miten se parantaa hänen tilannettaan yhtään? Ihan hyvin hän voi asua vastikkeen osaa maksamalla ja säästää rahaa ja ostaa sitten oman osuuden kämpästä aikanaan tai vaikka oman sijoitusasunnon. 

Ok, jos lasket  maksetun "vuokran" osasuoritukseksi kauppahintaan myydessäsi osan asunnosta pienipalkkaisemmalle.

Äläkä viitsi esittää noin tyhmää, ettetkö tajuaisi mikä ero on omistusasumisella ja vuokra-asumisella taloudelliselta kannalta.  

Miksi ihmeessä maksettu vastike laskettaisiin osasuoritukseksi asunto-osakkeen osaa ostettaessa? Se on täysin vuokran kaltainen juokseva meno asunnosta, jota maksaisit myös itse siellä omassa omistusasunnossasi. Sillä ei ole mitään tekemistä lainanlyhennysten kanssa. 

Meillä minulla on noin 1000 e/kk isommat tulot kuin miehellä + bonukset vuosittain.

Vuokra maksetaan puoliksi, ja ruokakaupassa käydään melkolailla vuorotellen. Minä kuitenkin maksan koirien kulut, sähköt, vakuutukset, lomamatkat, ravintolaillalliset ja sen sellaiset. Useita satasia enemmän kuussa kuin mies.

Reilua mielestäni, yhteistä elämää kun eletään. Olisi kamalaa jos elettäisiin kukin omilla rahoillamme, ei voisi mielestäni parisuhteeksi kutsua. 

Meillä on yhteiset rahat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti on väärin laittaa vähemmän asunnosta omistava maksamaan juoksevia kuluja puolet. Pk-seudulla asunnon hinta saattaa jopa nousta eikä laskea (on siis yleensä noussut, tulevaisuudesta paha sanoa) ja silloin vähemmän omistava saa vähemmän voittoa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä rahoittaa vähistä tuloistaan toisen sijoituksen ylläpitokuluja. Ei mene ihan noin. 

Olipa järjetön kommentti. Hän maksaa vastiketta, kuten vuokraa ja tämä on hänelle erittäin edullinen diili. 

Siis olisit valmis puskemaan vähätuloisemman puolisosi ikään kuin omistusasuvaksi vuokra-asujaksi pakkovuokraamalla hänelle omistamastasi osuudesta 50 % ylittävän osan? Shame on you. 

Mitä pakkovuokrausta se on? Voihan hän toki aina muuttaa omilleen ja maksaa selvästi isompaa vuokraa jollekin toiselle. Paljon järkevämpää hänen on maksaa pienempää vuokraa minulle ja sitten minulle jää maksettavaksi omasta vuokrastani vain puolet. 

Hän voi jättää tuollaisen paskiaisen ja muuttaa omaan OMISTUSASUNTOON ja maksaa vain lainanlyhennykset, korot ja vastikkeet eikä mitään pakkovuokraa ylihintaisesta asunnosta, johon hänellä ei ole varaa. 

Miten se parantaa hänen tilannettaan yhtään? Ihan hyvin hän voi asua vastikkeen osaa maksamalla ja säästää rahaa ja ostaa sitten oman osuuden kämpästä aikanaan tai vaikka oman sijoitusasunnon. 

Ok, jos lasket  maksetun "vuokran" osasuoritukseksi kauppahintaan myydessäsi osan asunnosta pienipalkkaisemmalle.

Äläkä viitsi esittää noin tyhmää, ettetkö tajuaisi mikä ero on omistusasumisella ja vuokra-asumisella taloudelliselta kannalta.  

Miksi ihmeessä maksettu vastike laskettaisiin osasuoritukseksi asunto-osakkeen osaa ostettaessa? Se on täysin vuokran kaltainen juokseva meno asunnosta, jota maksaisit myös itse siellä omassa omistusasunnossasi. Sillä ei ole mitään tekemistä lainanlyhennysten kanssa. 

Niin. Jos saat höynäytettyä jonkun hömelön tuollaiseen diiliin niin siitä vaan. Toki säälin kumppaniasi. Kuka haluaa vedättää omaa rakastaan????

Vierailija kirjoitti:

Ainakin täällä Helsingissä tuntuu epäuskottava ota, että yhteiset menot olisivat vaan 2400 euroa nelihenkiseltä perheeltä. Asumiseen menee ainakin 1500 e, auto, vakuutukset, lasten päivähoito ja/tai harrastukset ja muut säännölliset kulut ovat yhteensä n. 2200 euroa. Siihen lisäksi ruoka, vaatteet, matkat, ravintolat, lelut jne.

3400 euroa tuntuisi uskottavammalta. Toki moni pärjää vähemmällä, mutta aika harva perheellinen kitsastelee, jos ei ole ihan pakko.

Minusta reiluinta olisi, että molemmat maksavat suhteessa tuloihin. Esimerkkiperhe perustaisi yhteisen taloustilin, jonne nainen maksaa 1500 e ja mies 1900 e ja jolle tulevat myös mahdolliset lapsilisät. Tililtä maksetaan laskut, lainat, lasten kulut ja ruoka.

Perhe hyötyy isän paremmista tuloista ja myös hänelle itselleen jää enemmän rahaa käyttöön.

Eiköhän Helsingistäkin löydy perheelle asunto reilun tonnin pintaan kun vaan etsii. Hoitsun tuskin on pakko asua Eiralla?

Vaatteet, matkat ja ravintolat eivät ole mitään jatkuvia ja pakollisia menoja vaikka pikkuvaimosta voikin tuntua, että matkustaa on pakko jotta jaksaa mm. katsella (ja kupata) miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoisista taloudellinen loukutus- ja elintasokeskusteluista heräsi ajatus, että mikä AV-mammojen mielestä on fiksu jako talouden kustannusten suhteen.

Esimerkkitapaus voisi olla, että nainen on pieni-/keskituloinen hoitsualalla oleva ja mies vähän parempituloinen insinööri tms.

Käteenjäävät tulot 2000€/kk ja 2700€/kk.

Kuinka laitetaan kustannukset jos perheen (esim. 2+2 perhe) juoksevat menot kuukaudessa on vaikka 2400€ (laina/vuokra + vastike ja ruoat/talousostot).

Itse näkisin, että 50/50 olisi ihan reilua koska silloin pienempituloisellekin jää 800€/kk käteen joka on hulppea määrä.

Mitä sitten tehdään jos tässä esimerkkiperheessä se pienituloinen sairastuu vakavasti ja joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle? Lääke- ja hoitokulut ovat niin suuret, että hänelle jää esim. 300 €/kk niiden jälkeen muuhun elämiseen, asumiskuluihin ja muihin pakollisiin menoihin. Toimeentulotukea hän ei saa puolison tulojen takia.

Miten sitten jaetaan kustannukset tällaisessa 50/50-suhteessa?

Pienituloinen velkaantuu koko ajan puolisolleen? Pienituloinen lakkaa syömästä eikä osta vaatteita, eikä niitä lääkkeitäkään? Mitä meni sairastumaan oma vika, hoitakoon itse itsensä. Ei se ole sen parempituloisen syy eikä hänen vastuullaan. Miksi hänen pitäisi maksaa ja kärsiä toisen ongelmista?

Onko tällaisessa tilanteessa ero ainoa ratkaisu?

Omassa perheessäni tilanne on se että pienempituloinen on joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean sairauden takia ja hänen tulotasonsa on romahtanut. Eletään kuitenkin kuten ennenkin. Ei olla muutettu halvempaan asuntoon eikä lopetettu matkustelua vaikka sairastunut puoliso ei enää pysty osallistumaan kustannuksiin.

Tätä ketjua lukiessani rupesin vaan pohtimaan miten tällaisessa tilanteessa toimitaan perheessä jossa kaikki puolitetaan millintarkasti.

Pienempituloinen on ollut työelämässä. Hänellä on siis ansaittua eläkettä. Hoito- ja lääkemaksuille on katto, olettaisin että vuodessa sitä eläkettä kuitenkin tulee enemmän kuin menot. Tottahan tuossa tilanteessa on laskettava budjetit uudelleen ja mietittävä mihin on varaa, oli sitten yksin, kaksin tai lapsiperheenä.

Vaikka pienempituloinen on ollut työelämässä, tulojen lasku on huomattavan suuri. Omalla kohdalla eläkkeen määrä on noin puolet palkasta.

Ne hoito- ja lääkekulukatot ovatkin sitten ihan oma systeeminsä.

Lääkeostoista niihin lasketaan vain ne lääkkeet jotka ovat kelakorvattavia. Ja nämähän vaihtuvat joka vuosi. Yleensä uusimmat ja tehokkaimmat lääkkeet eivät ole kelakorvauksen piirissä, eikä lääkekatto vaikuta niihin millään tavalla. Kyllä lääkärit usein joutuvat tarkistamaan senkin, että minkä lääkeyhtiön lääke on kelakorvauksen piirissä on kirjoittaa reseptiä potilaalle. Usein kun on niin, että vaikka eri valmistajien lääkkeet olisivat aivan identtiset, vain yhden valmistajan lääke kuuluu korvauksen piiriin. Ja näitäkin vaihdellaan vuosittain.

Kaikki ne mitkä eivät kuuluu kelakorvauksen piiriin maksetaan kokonaan itse vaikka lääkekulu katto olisi täynnä. Ja jos se ainoa lääke joka juuri sinun sairauteesi auttaa ei olekaan kelakorvattava niin itse saat maksaa ihan kaiken.

Ja ne hoitokulukatotkin ovat omanlaisiaan. Ei niihinkään kaikkia hoitokuluja lasketa. Lisäksi eri paikoissa on omat kattonsa, ja jos kaikkea hoitoa ei saa samasta paikasta niin on siinäkin oma hommansa maksaa joka paikkaan omaa kulukattoa.

On oikeastaan aika suloista, kuinka ne jotka eivät ole joutuneet näiden asioiden kanssa tekemisiin, kuvittelevat että Suomessa sairastaminen on lähestulkoon ilmaista ja kulukatot suojaavat isoilta lääke- ja hoitokuluilta. Se on oikeasti pelkkää propagandaa jolla perustellaan ihmisille verotuksen tasoa.

Minä olin tulossa kirjoittamaan samasta asiasta, mutta ehditkin ensin.

Jotenkin liikuttavaa, että tuo yksi kuvittelee aina olevansa hyvin pärjäävä. Jossain 50 vuoden parisuhteessa sitä yleensä ollaan vuorotellen huonommassa asemassa, taloudellisesti tai muuten. Jos puoliso olisi laittanut kaiken mittatikun kanssa puoliksi, niin arvatkaas, olisinko vienyt häntä syöpähoitoihin tai hoivannut muuten?