Talouden jako kun mies tienaa enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.

Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan. 

Ei näin, ei todellakaan. Hyvä esimerkki, miksi tuollaiset 50/50-jaot voi laittaa romukoppaan, löytyy ihan lähipiiristäni. Toisella tulot pariskunnassa muutaman tonnin luokkaa ja toisella sata tonnia. Asuvat hienossa kartanossa ja autot sun muut tietenkin kaikilla herkuilla suoraan liikkeestä. Ja miksi ei, kun on kerraan varaa. Meinaako näin moni oikeasti, että se huonompituloinen pitäisi heivata pois asunnosta asumaan johonkin, mihin on itsellä varaa, ja autokai hänelle käytetty kosla, ettei liian mukavaa elämä olisi? Ja että tämän miljonäärin parinvalinta on mennyt pieleen, kun ei ole rakastunut toiseen yritysjohtajaan?

Eikun näiden 50-50 jakajien mielestä molempien pitäisi ilmeisesti asua kerrostalokaksiossa Kontulassa, syödä kaurapuuroa ja juhlia hääpäivää ABC:lla. Kaikki menot pitää suhteuttaa huonommin ansaitsevan puolison tulojen mukaan, vaikka ero olisi miten suuri. Unohdetaan täysin meidät, jotka haluamme ostaa niillä hyvillä tuloillamme arjen luksusta. Kaikkia kun ei kiinnosta käydä syömässä/leffassa/kylpylässä/etelänlomilla jne yksin, vaan nimenomaan sen kumppanin kanssa, joka on elämään juuri siksi valittu että sen kanssa on kiva viettää aikaa ja jakaa kokemuksia.

Ei juoksevat kulut juuri lainkaan nouse siitä, että asutko 10 neliön yksiössä vai 200 neliön asunnossa. Se mikä siinä maksaa on itse asunto. Jos toinen ostaa asunnon itselleen, niin sinä kyllä pystyt osallistumaan huonollakin palkalla juokseviin kuluihin. Kenellä ei muka Suomessa ole varaa käydä ravintolassa, kylpylässä ja ulkomailla? Ehkä jotkut pidemmät reissut kauaksi vaatii hieman säästämistä jos käy muutenkin jatkuvasti ravintoloissa ja vastaavassa. Ei nuo kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole mikään onnellisen elämän edellytys ja harvalla on muutenkaan mahdollisuutta matkustella jatkuvasti. 

Et taida omistaa yli 200 neliön taloa? Minä omistan, ja voin kertoa, että lämmitys, sähköt, kiinteistöverot jne maksavat ihan riittävästi, ja olisi hyvin epäreilua laittaa toinen niitä maksamaan vain siksi, että minä talon haluan.

Pienituloinen muuten menettää puolison takia esim asumistuet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.

Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan. 

Ei näin, ei todellakaan. Hyvä esimerkki, miksi tuollaiset 50/50-jaot voi laittaa romukoppaan, löytyy ihan lähipiiristäni. Toisella tulot pariskunnassa muutaman tonnin luokkaa ja toisella sata tonnia. Asuvat hienossa kartanossa ja autot sun muut tietenkin kaikilla herkuilla suoraan liikkeestä. Ja miksi ei, kun on kerraan varaa. Meinaako näin moni oikeasti, että se huonompituloinen pitäisi heivata pois asunnosta asumaan johonkin, mihin on itsellä varaa, ja autokai hänelle käytetty kosla, ettei liian mukavaa elämä olisi? Ja että tämän miljonäärin parinvalinta on mennyt pieleen, kun ei ole rakastunut toiseen yritysjohtajaan?

Eikun näiden 50-50 jakajien mielestä molempien pitäisi ilmeisesti asua kerrostalokaksiossa Kontulassa, syödä kaurapuuroa ja juhlia hääpäivää ABC:lla. Kaikki menot pitää suhteuttaa huonommin ansaitsevan puolison tulojen mukaan, vaikka ero olisi miten suuri. Unohdetaan täysin meidät, jotka haluamme ostaa niillä hyvillä tuloillamme arjen luksusta. Kaikkia kun ei kiinnosta käydä syömässä/leffassa/kylpylässä/etelänlomilla jne yksin, vaan nimenomaan sen kumppanin kanssa, joka on elämään juuri siksi valittu että sen kanssa on kiva viettää aikaa ja jakaa kokemuksia.

Ei juoksevat kulut juuri lainkaan nouse siitä, että asutko 10 neliön yksiössä vai 200 neliön asunnossa. Se mikä siinä maksaa on itse asunto. Jos toinen ostaa asunnon itselleen, niin sinä kyllä pystyt osallistumaan huonollakin palkalla juokseviin kuluihin. Kenellä ei muka Suomessa ole varaa käydä ravintolassa, kylpylässä ja ulkomailla? Ehkä jotkut pidemmät reissut kauaksi vaatii hieman säästämistä jos käy muutenkin jatkuvasti ravintoloissa ja vastaavassa. Ei nuo kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole mikään onnellisen elämän edellytys ja harvalla on muutenkaan mahdollisuutta matkustella jatkuvasti. 

Oletko nyt ihan pihalla? Kerros- ja rivitaloissa vastike riippuu suoraan neliöistä! Samoin omakotitalossa sähkö- ja lämmityskustannukset ja monet muutkin kulut riippuvat talon koosta. Ja kyllä, lähes kaikilla on varmaan joskus varaa syödä lähiöpizzerioissa ja käydä matkajokerireissulla Kanarialla. Tämä ei nyt ollut ihan se luksuksen taso mitä tarkoitin. Ei, kukaan ei varmasti tarvitse kalliita ravintoloita tai viiden tähden hotelleja eksoottisissa kohteissa, mutta jos sillä parempituloisella on niihin rahaa ja halua, niin miksi hitossa niissä ei saisi käydä?

Vierailija kirjoitti:

Minun persettäni ei kaivele kuinka muut elää ja jakaa kulunsa.

Miksi jotkut ottavat melkein henkilökohtaisena loukkauksena jos toiset elää eri lailla kuin itse?

Minun puolestani saa jakaa kulut 50/50 tai elää vaikka vaan toisen tuloilla ja kaikkea tältä väliltä.

Eiköhän aikuiset ihmiset itse tiedä mikä toimii.

Kateus tosin vie tuhkatkin pesästä. Monilla nyt vaan on niin pihi puoliso ettei edes syntymäpäivä- tai joululahjaa saa niin voihan se tehdä katkeraksi jos naapurin Pirjo tai Pena saa puolisolta kaiken ja vähän enemmänkin.

Aikuiset ihmiset eivät todellakaan tiedä mikä heille on hyväksi. Joutaisi olla holhouksen alaisena yli puolet tämänkin maan väestöstä, kun eivät osaa tehdä järkeviä päätöksiä. Kateutta en kyllä tästä yhtälöstä keksinyt, mutta kai joku voi kateellinenkin olla. Minulle on ihan yksi ja sama jos joku saa puolisoltaan tavaraa, mutta minua ärsyttää, että tällaista mallia pidetään jotenkin järkevänä tai oikeudenmukaisena tapana hoitaa talous, kun se ei selvästi sitä ole objektiivisesti tarkasteltuna. Jos rehellisesti myönnetään, että eletään toisen siivellä, eikä noudateta järkevää mallia, niin sitten asia on puolestan ok. Tai no kyllä minua silti vähän ihmetyttää, että miksi miehet alistuvat tällaiseen naisia jalustalle nostavaan toimintaan. Se ei ole kovin hyvä asia tasa-arvon kannalta ja ylläpitää naisten harhakuvitelmia omasta erinomaisuudestaan. Mielestäni on aika ällöttävää, että moni pitää sitä oletuksena, että miehen pitää maksaa naisen seurasta. 

Vierailija kirjoitti:

Taannoisista taloudellinen loukutus- ja elintasokeskusteluista heräsi ajatus, että mikä AV-mammojen mielestä on fiksu jako talouden kustannusten suhteen.

Esimerkkitapaus voisi olla, että nainen on pieni-/keskituloinen hoitsualalla oleva ja mies vähän parempituloinen insinööri tms.

Käteenjäävät tulot 2000€/kk ja 2700€/kk.

Kuinka laitetaan kustannukset jos perheen (esim. 2+2 perhe) juoksevat menot kuukaudessa on vaikka 2400€ (laina/vuokra + vastike ja ruoat/talousostot).

Itse näkisin, että 50/50 olisi ihan reilua koska silloin pienempituloisellekin jää 800€/kk käteen joka on hulppea määrä.

Mitä sitten tehdään jos tässä esimerkkiperheessä se pienituloinen sairastuu vakavasti ja joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle? Lääke- ja hoitokulut ovat niin suuret, että hänelle jää esim. 300 €/kk niiden jälkeen muuhun elämiseen, asumiskuluihin ja muihin pakollisiin menoihin. Toimeentulotukea hän ei saa puolison tulojen takia.

Miten sitten jaetaan kustannukset tällaisessa 50/50-suhteessa?

Pienituloinen velkaantuu koko ajan puolisolleen? Pienituloinen lakkaa syömästä eikä osta vaatteita, eikä niitä lääkkeitäkään? Mitä meni sairastumaan oma vika, hoitakoon itse itsensä. Ei se ole sen parempituloisen syy eikä hänen vastuullaan. Miksi hänen pitäisi maksaa ja kärsiä toisen ongelmista?

Onko tällaisessa tilanteessa ero ainoa ratkaisu?

Omassa perheessäni tilanne on se että pienempituloinen on joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean sairauden takia ja hänen tulotasonsa on romahtanut. Eletään kuitenkin kuten ennenkin. Ei olla muutettu halvempaan asuntoon eikä lopetettu matkustelua vaikka sairastunut puoliso ei enää pysty osallistumaan kustannuksiin.

Tätä ketjua lukiessani rupesin vaan pohtimaan miten tällaisessa tilanteessa toimitaan perheessä jossa kaikki puolitetaan millintarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.

Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan. 

Ei näin, ei todellakaan. Hyvä esimerkki, miksi tuollaiset 50/50-jaot voi laittaa romukoppaan, löytyy ihan lähipiiristäni. Toisella tulot pariskunnassa muutaman tonnin luokkaa ja toisella sata tonnia. Asuvat hienossa kartanossa ja autot sun muut tietenkin kaikilla herkuilla suoraan liikkeestä. Ja miksi ei, kun on kerraan varaa. Meinaako näin moni oikeasti, että se huonompituloinen pitäisi heivata pois asunnosta asumaan johonkin, mihin on itsellä varaa, ja autokai hänelle käytetty kosla, ettei liian mukavaa elämä olisi? Ja että tämän miljonäärin parinvalinta on mennyt pieleen, kun ei ole rakastunut toiseen yritysjohtajaan?

Eikun näiden 50-50 jakajien mielestä molempien pitäisi ilmeisesti asua kerrostalokaksiossa Kontulassa, syödä kaurapuuroa ja juhlia hääpäivää ABC:lla. Kaikki menot pitää suhteuttaa huonommin ansaitsevan puolison tulojen mukaan, vaikka ero olisi miten suuri. Unohdetaan täysin meidät, jotka haluamme ostaa niillä hyvillä tuloillamme arjen luksusta. Kaikkia kun ei kiinnosta käydä syömässä/leffassa/kylpylässä/etelänlomilla jne yksin, vaan nimenomaan sen kumppanin kanssa, joka on elämään juuri siksi valittu että sen kanssa on kiva viettää aikaa ja jakaa kokemuksia.

Ei juoksevat kulut juuri lainkaan nouse siitä, että asutko 10 neliön yksiössä vai 200 neliön asunnossa. Se mikä siinä maksaa on itse asunto. Jos toinen ostaa asunnon itselleen, niin sinä kyllä pystyt osallistumaan huonollakin palkalla juokseviin kuluihin. Kenellä ei muka Suomessa ole varaa käydä ravintolassa, kylpylässä ja ulkomailla? Ehkä jotkut pidemmät reissut kauaksi vaatii hieman säästämistä jos käy muutenkin jatkuvasti ravintoloissa ja vastaavassa. Ei nuo kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole mikään onnellisen elämän edellytys ja harvalla on muutenkaan mahdollisuutta matkustella jatkuvasti. 

Oletko nyt ihan pihalla? Kerros- ja rivitaloissa vastike riippuu suoraan neliöistä! Samoin omakotitalossa sähkö- ja lämmityskustannukset ja monet muutkin kulut riippuvat talon koosta. Ja kyllä, lähes kaikilla on varmaan joskus varaa syödä lähiöpizzerioissa ja käydä matkajokerireissulla Kanarialla. Tämä ei nyt ollut ihan se luksuksen taso mitä tarkoitin. Ei, kukaan ei varmasti tarvitse kalliita ravintoloita tai viiden tähden hotelleja eksoottisissa kohteissa, mutta jos sillä parempituloisella on niihin rahaa ja halua, niin miksi hitossa niissä ei saisi käydä?

Tottakai vastike on suhteutettuna asunnon kokoon, mutta ei tuo ole se syy miksi jollakin ei olisi varaa asua isossa asunnossa. Syy on siinä, että ei saa asuntolainaa noin kalliiseen asuntoon tai lyhennyssummat ovat kohtuuttoman suuria.

Halvasti pystyy matkustella ympäri maailmaa ja suurin menoerä on lennot. Toki jos haluaa kohteessa asua hulppeasti, niin siihen rahaa palaa, mutta onko kovinkaan merkityksellistä, että millainen hotellihuone siellä on, kun siellä tuskin vietetään aikaa juurikaan. Eli käytännössä yhtä hyvän matkan pystyy tekemään myös merkittävästi halvemmalla. 

Ehdottomasti on väärin laittaa vähemmän asunnosta omistava maksamaan juoksevia kuluja puolet. Pk-seudulla asunnon hinta saattaa jopa nousta eikä laskea (on siis yleensä noussut, tulevaisuudesta paha sanoa) ja silloin vähemmän omistava saa vähemmän voittoa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä rahoittaa vähistä tuloistaan toisen sijoituksen ylläpitokuluja. Ei mene ihan noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoisista taloudellinen loukutus- ja elintasokeskusteluista heräsi ajatus, että mikä AV-mammojen mielestä on fiksu jako talouden kustannusten suhteen.

Esimerkkitapaus voisi olla, että nainen on pieni-/keskituloinen hoitsualalla oleva ja mies vähän parempituloinen insinööri tms.

Käteenjäävät tulot 2000€/kk ja 2700€/kk.

Kuinka laitetaan kustannukset jos perheen (esim. 2+2 perhe) juoksevat menot kuukaudessa on vaikka 2400€ (laina/vuokra + vastike ja ruoat/talousostot).

Itse näkisin, että 50/50 olisi ihan reilua koska silloin pienempituloisellekin jää 800€/kk käteen joka on hulppea määrä.

Mitä sitten tehdään jos tässä esimerkkiperheessä se pienituloinen sairastuu vakavasti ja joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle? Lääke- ja hoitokulut ovat niin suuret, että hänelle jää esim. 300 €/kk niiden jälkeen muuhun elämiseen, asumiskuluihin ja muihin pakollisiin menoihin. Toimeentulotukea hän ei saa puolison tulojen takia.

Miten sitten jaetaan kustannukset tällaisessa 50/50-suhteessa?

Pienituloinen velkaantuu koko ajan puolisolleen? Pienituloinen lakkaa syömästä eikä osta vaatteita, eikä niitä lääkkeitäkään? Mitä meni sairastumaan oma vika, hoitakoon itse itsensä. Ei se ole sen parempituloisen syy eikä hänen vastuullaan. Miksi hänen pitäisi maksaa ja kärsiä toisen ongelmista?

Onko tällaisessa tilanteessa ero ainoa ratkaisu?

Omassa perheessäni tilanne on se että pienempituloinen on joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean sairauden takia ja hänen tulotasonsa on romahtanut. Eletään kuitenkin kuten ennenkin. Ei olla muutettu halvempaan asuntoon eikä lopetettu matkustelua vaikka sairastunut puoliso ei enää pysty osallistumaan kustannuksiin.

Tätä ketjua lukiessani rupesin vaan pohtimaan miten tällaisessa tilanteessa toimitaan perheessä jossa kaikki puolitetaan millintarkasti.

Yksi keino on vuokrata kämppä ja siirtää kirjasi sinne, jolloin olet oikeutettu tukiin. Suomessa on naurettava järjestelmä, joka olettaa puolison elättävän. Tähän pitäisi saada muutos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sillä pitäisi olla mitään väliä, onko enemmän tienaava mies vai nainen. Menot pitää silti jakaa oikeudenmukaisesti, muutenhan tilannr saattaa mennä kestämättömäksi vähemmän tienaavan kohdalla. Entä jos toinen haluaa asua hulppeasti ja vaatii 50/50 jakoa?

Niin ja ennen kuin joku huutelee lompakkoloisimisesta niin olen päällikkötason tehtävissä työskentelevä nainen, joka tienaa miestään enemmän. En saanut tälle päivälle lounasseuraa, joten tämä palsta on pieni pako työpäivän keskellä.

Parempi yritys ensi kerralla. Liika selittely on osoitus valehtelusta. 

Edelleenkin jos joku haluaa asua hulppeasti, niin sitten ostaa sen asunnon itse ja puolitetaan vastike, vesi ja sähkö. Tuossa diilissä molemmat voittavat, koska asunnon arvo nousee ja toinen osapuoli saa asua halvemmalla kuin vuokralla ja voi esimerkiksi laittaa omat rahansa sijoituksiin tai vaikka pikkuhiljaa ostaa asunnosta puolikasta itselleen. 

Ilmeisesti olet sitä mieltä, että autojen käyttökulutkin puolitetaan? Sulla on se Audi, jonka vakuutukset, huollot ja polttoaine maksaa enemmän ja sitten toisella vanha Fiesta, jolla viitsii just ajaa pakolliset matkat. Niin sitten on reilua ynnätä autojen käyttökulut yhteen ja jakaa ne puoliksi, koska kumppani pääsee tarpeen mukaan sun Audin kyytiin mummolareissuilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat maksaa saman prosenttiosuuden palkastaan yhteisiin menoihin, esim 40 % netosta. Tällöin omiin huvituksiinkin jää sama prosenttiosuus netosta.

Miksi?

Eihän se parempituloisen vika ole jos toinen ei ole viitsinyt panostaa itseensä ja koulutukseensa?

Meillä minä tienaan enemmän kuin mies, ero on suurempi kuin tuon esimerkin 700 eur. Miehellä on parempi koulutus kuin minulla ja hyvässä työpaikassa hänkin. Eli molemmat panostaneet itseensä ja koulutukseensa, mutta nyt tilanne on näin. Joskus on ollut myös toisin päin, eli mies tienannut enemmän. Palkat ovat menneet meillä aina samalle, yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki. Ja ylimääräiset laitetaan yhteiselle säästötilille. Itse en voi ymmärtää, että perheen sisällä on erilaisia elintasoja. En myöskään koskaan olisi suhteessa ihmisen kanssa, johon en voisi luottaa raha-asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti on väärin laittaa vähemmän asunnosta omistava maksamaan juoksevia kuluja puolet. Pk-seudulla asunnon hinta saattaa jopa nousta eikä laskea (on siis yleensä noussut, tulevaisuudesta paha sanoa) ja silloin vähemmän omistava saa vähemmän voittoa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä rahoittaa vähistä tuloistaan toisen sijoituksen ylläpitokuluja. Ei mene ihan noin. 

Olipa järjetön kommentti. Hän maksaa vastiketta, kuten vuokraa ja tämä on hänelle erittäin edullinen diili. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat maksaa saman prosenttiosuuden palkastaan yhteisiin menoihin, esim 40 % netosta. Tällöin omiin huvituksiinkin jää sama prosenttiosuus netosta.

Miksi?

Eihän se parempituloisen vika ole jos toinen ei ole viitsinyt panostaa itseensä ja koulutukseensa?

Meillä minä tienaan enemmän kuin mies, ero on suurempi kuin tuon esimerkin 700 eur. Miehellä on parempi koulutus kuin minulla ja hyvässä työpaikassa hänkin. Eli molemmat panostaneet itseensä ja koulutukseensa, mutta nyt tilanne on näin. Joskus on ollut myös toisin päin, eli mies tienannut enemmän. Palkat ovat menneet meillä aina samalle, yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki. Ja ylimääräiset laitetaan yhteiselle säästötilille. Itse en voi ymmärtää, että perheen sisällä on erilaisia elintasoja. En myöskään koskaan olisi suhteessa ihmisen kanssa, johon en voisi luottaa raha-asioissa.

Eihän kyse ole luottamuksesta, vaan siitä, että molemmat saavat sen mitä ansaitsevat  ja että molemmilla on raha vapaassa käytössään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.

Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan. 

Ei näin, ei todellakaan. Hyvä esimerkki, miksi tuollaiset 50/50-jaot voi laittaa romukoppaan, löytyy ihan lähipiiristäni. Toisella tulot pariskunnassa muutaman tonnin luokkaa ja toisella sata tonnia. Asuvat hienossa kartanossa ja autot sun muut tietenkin kaikilla herkuilla suoraan liikkeestä. Ja miksi ei, kun on kerraan varaa. Meinaako näin moni oikeasti, että se huonompituloinen pitäisi heivata pois asunnosta asumaan johonkin, mihin on itsellä varaa, ja autokai hänelle käytetty kosla, ettei liian mukavaa elämä olisi? Ja että tämän miljonäärin parinvalinta on mennyt pieleen, kun ei ole rakastunut toiseen yritysjohtajaan?

Eikun näiden 50-50 jakajien mielestä molempien pitäisi ilmeisesti asua kerrostalokaksiossa Kontulassa, syödä kaurapuuroa ja juhlia hääpäivää ABC:lla. Kaikki menot pitää suhteuttaa huonommin ansaitsevan puolison tulojen mukaan, vaikka ero olisi miten suuri. Unohdetaan täysin meidät, jotka haluamme ostaa niillä hyvillä tuloillamme arjen luksusta. Kaikkia kun ei kiinnosta käydä syömässä/leffassa/kylpylässä/etelänlomilla jne yksin, vaan nimenomaan sen kumppanin kanssa, joka on elämään juuri siksi valittu että sen kanssa on kiva viettää aikaa ja jakaa kokemuksia.

Ei juoksevat kulut juuri lainkaan nouse siitä, että asutko 10 neliön yksiössä vai 200 neliön asunnossa. Se mikä siinä maksaa on itse asunto. Jos toinen ostaa asunnon itselleen, niin sinä kyllä pystyt osallistumaan huonollakin palkalla juokseviin kuluihin. Kenellä ei muka Suomessa ole varaa käydä ravintolassa, kylpylässä ja ulkomailla? Ehkä jotkut pidemmät reissut kauaksi vaatii hieman säästämistä jos käy muutenkin jatkuvasti ravintoloissa ja vastaavassa. Ei nuo kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole mikään onnellisen elämän edellytys ja harvalla on muutenkaan mahdollisuutta matkustella jatkuvasti. 

Et taida omistaa yli 200 neliön taloa? Minä omistan, ja voin kertoa, että lämmitys, sähköt, kiinteistöverot jne maksavat ihan riittävästi, ja olisi hyvin epäreilua laittaa toinen niitä maksamaan vain siksi, että minä talon haluan.

Pienituloinen muuten menettää puolison takia esim asumistuet.

Meillä taas on vajaa 200 neliön talo, jossa takapihalla minun, parempituloisen toivoma iso aina lämmin poreallas, joka imee sähköä kuin pieni musta aukko. Sovitusti minä maksan enemmän kuluista. Tuo joka väitti, ettei kenenkään juoksevat kulut ole kovin isot ei kyllä ymmärrä mistä puhuu. Kyllä ne on, jos hyväpalkkainen ihminen haluaa nimenomaan satsata mukavaan elämään eikä muhittaa varojaan pankkitileillä kunnes elämä on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoisista taloudellinen loukutus- ja elintasokeskusteluista heräsi ajatus, että mikä AV-mammojen mielestä on fiksu jako talouden kustannusten suhteen.

Esimerkkitapaus voisi olla, että nainen on pieni-/keskituloinen hoitsualalla oleva ja mies vähän parempituloinen insinööri tms.

Käteenjäävät tulot 2000€/kk ja 2700€/kk.

Kuinka laitetaan kustannukset jos perheen (esim. 2+2 perhe) juoksevat menot kuukaudessa on vaikka 2400€ (laina/vuokra + vastike ja ruoat/talousostot).

Itse näkisin, että 50/50 olisi ihan reilua koska silloin pienempituloisellekin jää 800€/kk käteen joka on hulppea määrä.

Mitä sitten tehdään jos tässä esimerkkiperheessä se pienituloinen sairastuu vakavasti ja joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle? Lääke- ja hoitokulut ovat niin suuret, että hänelle jää esim. 300 €/kk niiden jälkeen muuhun elämiseen, asumiskuluihin ja muihin pakollisiin menoihin. Toimeentulotukea hän ei saa puolison tulojen takia.

Miten sitten jaetaan kustannukset tällaisessa 50/50-suhteessa?

Pienituloinen velkaantuu koko ajan puolisolleen? Pienituloinen lakkaa syömästä eikä osta vaatteita, eikä niitä lääkkeitäkään? Mitä meni sairastumaan oma vika, hoitakoon itse itsensä. Ei se ole sen parempituloisen syy eikä hänen vastuullaan. Miksi hänen pitäisi maksaa ja kärsiä toisen ongelmista?

Onko tällaisessa tilanteessa ero ainoa ratkaisu?

Omassa perheessäni tilanne on se että pienempituloinen on joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean sairauden takia ja hänen tulotasonsa on romahtanut. Eletään kuitenkin kuten ennenkin. Ei olla muutettu halvempaan asuntoon eikä lopetettu matkustelua vaikka sairastunut puoliso ei enää pysty osallistumaan kustannuksiin.

Tätä ketjua lukiessani rupesin vaan pohtimaan miten tällaisessa tilanteessa toimitaan perheessä jossa kaikki puolitetaan millintarkasti.

Pienempituloinen on ollut työelämässä. Hänellä on siis ansaittua eläkettä. Hoito- ja lääkemaksuille on katto, olettaisin että vuodessa sitä eläkettä kuitenkin tulee enemmän kuin menot. Tottahan tuossa tilanteessa on laskettava budjetit uudelleen ja mietittävä mihin on varaa, oli sitten yksin, kaksin tai lapsiperheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sillä pitäisi olla mitään väliä, onko enemmän tienaava mies vai nainen. Menot pitää silti jakaa oikeudenmukaisesti, muutenhan tilannr saattaa mennä kestämättömäksi vähemmän tienaavan kohdalla. Entä jos toinen haluaa asua hulppeasti ja vaatii 50/50 jakoa?

Niin ja ennen kuin joku huutelee lompakkoloisimisesta niin olen päällikkötason tehtävissä työskentelevä nainen, joka tienaa miestään enemmän. En saanut tälle päivälle lounasseuraa, joten tämä palsta on pieni pako työpäivän keskellä.

Parempi yritys ensi kerralla. Liika selittely on osoitus valehtelusta. 

Edelleenkin jos joku haluaa asua hulppeasti, niin sitten ostaa sen asunnon itse ja puolitetaan vastike, vesi ja sähkö. Tuossa diilissä molemmat voittavat, koska asunnon arvo nousee ja toinen osapuoli saa asua halvemmalla kuin vuokralla ja voi esimerkiksi laittaa omat rahansa sijoituksiin tai vaikka pikkuhiljaa ostaa asunnosta puolikasta itselleen. 

Ilmeisesti olet sitä mieltä, että autojen käyttökulutkin puolitetaan? Sulla on se Audi, jonka vakuutukset, huollot ja polttoaine maksaa enemmän ja sitten toisella vanha Fiesta, jolla viitsii just ajaa pakolliset matkat. Niin sitten on reilua ynnätä autojen käyttökulut yhteen ja jakaa ne puoliksi, koska kumppani pääsee tarpeen mukaan sun Audin kyytiin mummolareissuilla?

No siis jos on kaksi autoa, niin tietenkin molemmilla on oma auto ja he maksavat sen kulut itse. Polttoainekulut käytön mukaan. Jos toista autoa käytetään myös yhteisenä autona toistuvasti, niin silloin myös toinen osapuoli voi osallistua sen kuluihin. Tietenkin voi myös hankkia yhtä arvokkaat autot ja sitten puolittaa niistä aiheutuvat kulut. Paras vaihtoehto on tietenkin olla hankkimatta autoja lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Molemmat maksaa saman prosenttiosuuden palkastaan yhteisiin menoihin, esim 40 % netosta. Tällöin omiin huvituksiinkin jää sama prosenttiosuus netosta.

Vastaavasti katsotaan, että kumpikin käyttää vapaa-ajastaa yhtä suuren %-osuuden kotitöihin. Miehet tekevät tutkimusten mukaan enemmän työtunteja, joten kun naisella on vapaata aikaa vuorokaudessa esim. 6 tuntia ja miehellä vain 2, niin nainen tekee kotitöitä 3 tuntia ja mies yhden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.

Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan. 

Ei näin, ei todellakaan. Hyvä esimerkki, miksi tuollaiset 50/50-jaot voi laittaa romukoppaan, löytyy ihan lähipiiristäni. Toisella tulot pariskunnassa muutaman tonnin luokkaa ja toisella sata tonnia. Asuvat hienossa kartanossa ja autot sun muut tietenkin kaikilla herkuilla suoraan liikkeestä. Ja miksi ei, kun on kerraan varaa. Meinaako näin moni oikeasti, että se huonompituloinen pitäisi heivata pois asunnosta asumaan johonkin, mihin on itsellä varaa, ja autokai hänelle käytetty kosla, ettei liian mukavaa elämä olisi? Ja että tämän miljonäärin parinvalinta on mennyt pieleen, kun ei ole rakastunut toiseen yritysjohtajaan?

Eikun näiden 50-50 jakajien mielestä molempien pitäisi ilmeisesti asua kerrostalokaksiossa Kontulassa, syödä kaurapuuroa ja juhlia hääpäivää ABC:lla. Kaikki menot pitää suhteuttaa huonommin ansaitsevan puolison tulojen mukaan, vaikka ero olisi miten suuri. Unohdetaan täysin meidät, jotka haluamme ostaa niillä hyvillä tuloillamme arjen luksusta. Kaikkia kun ei kiinnosta käydä syömässä/leffassa/kylpylässä/etelänlomilla jne yksin, vaan nimenomaan sen kumppanin kanssa, joka on elämään juuri siksi valittu että sen kanssa on kiva viettää aikaa ja jakaa kokemuksia.

Ei juoksevat kulut juuri lainkaan nouse siitä, että asutko 10 neliön yksiössä vai 200 neliön asunnossa. Se mikä siinä maksaa on itse asunto. Jos toinen ostaa asunnon itselleen, niin sinä kyllä pystyt osallistumaan huonollakin palkalla juokseviin kuluihin. Kenellä ei muka Suomessa ole varaa käydä ravintolassa, kylpylässä ja ulkomailla? Ehkä jotkut pidemmät reissut kauaksi vaatii hieman säästämistä jos käy muutenkin jatkuvasti ravintoloissa ja vastaavassa. Ei nuo kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole mikään onnellisen elämän edellytys ja harvalla on muutenkaan mahdollisuutta matkustella jatkuvasti. 

Et taida omistaa yli 200 neliön taloa? Minä omistan, ja voin kertoa, että lämmitys, sähköt, kiinteistöverot jne maksavat ihan riittävästi, ja olisi hyvin epäreilua laittaa toinen niitä maksamaan vain siksi, että minä talon haluan.

Pienituloinen muuten menettää puolison takia esim asumistuet.

Näinhän se menee.

Meillä on iso omakotitalo, lämmitysmuotona suorasähkö. Ja sähkölasku n. 300 €/kk.

Rivarikaksiossa sähkölasku oli n. 30 €/kk.

(en nyt valita sähkölaskusta, ajattelin vain kertoa esimerkin siitä että kulut voivat olla hyvinkin erilaiset erilaisissa asunnoissa).

Kiinteistöverokin on ihan eri luokkaa omakotitalossa kuin rivitalossa yhden huoneiston osuus ko. verosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat maksaa saman prosenttiosuuden palkastaan yhteisiin menoihin, esim 40 % netosta. Tällöin omiin huvituksiinkin jää sama prosenttiosuus netosta.

Miksi?

Eihän se parempituloisen vika ole jos toinen ei ole viitsinyt panostaa itseensä ja koulutukseensa?

Meillä minä tienaan enemmän kuin mies, ero on suurempi kuin tuon esimerkin 700 eur. Miehellä on parempi koulutus kuin minulla ja hyvässä työpaikassa hänkin. Eli molemmat panostaneet itseensä ja koulutukseensa, mutta nyt tilanne on näin. Joskus on ollut myös toisin päin, eli mies tienannut enemmän. Palkat ovat menneet meillä aina samalle, yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki. Ja ylimääräiset laitetaan yhteiselle säästötilille. Itse en voi ymmärtää, että perheen sisällä on erilaisia elintasoja. En myöskään koskaan olisi suhteessa ihmisen kanssa, johon en voisi luottaa raha-asioissa.

Eihän kyse ole luottamuksesta, vaan siitä, että molemmat saavat sen mitä ansaitsevat  ja että molemmilla on raha vapaassa käytössään. 

Molemmilla on raha vapaassa käytössään. Emme kyttää toistemme rahankäyttöä. Luottamus on juuri sitä, ettei kumpikaan käytä rahaa holtittomasti ja/tai kaikkea ylimääräistä. Ja isommista yhteisistä hankinnoista keskustellaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti on väärin laittaa vähemmän asunnosta omistava maksamaan juoksevia kuluja puolet. Pk-seudulla asunnon hinta saattaa jopa nousta eikä laskea (on siis yleensä noussut, tulevaisuudesta paha sanoa) ja silloin vähemmän omistava saa vähemmän voittoa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä rahoittaa vähistä tuloistaan toisen sijoituksen ylläpitokuluja. Ei mene ihan noin. 

Olipa järjetön kommentti. Hän maksaa vastiketta, kuten vuokraa ja tämä on hänelle erittäin edullinen diili. 

Niin no. On oikeudenmukaisia ihmisiä ja omaneduntavoittelijoita. Mielummin kuulun ensimmäiseen ryhmään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat maksaa saman prosenttiosuuden palkastaan yhteisiin menoihin, esim 40 % netosta. Tällöin omiin huvituksiinkin jää sama prosenttiosuus netosta.

Miksi?

Eihän se parempituloisen vika ole jos toinen ei ole viitsinyt panostaa itseensä ja koulutukseensa?

Tällä tavalla parempituloinen saa edelleen pitää omasta palkastaan omiin tarkoituksiinsa SUHTEELLISESTI "yhtä paljon" ja käytännössä enemmän, mutta kärsii taloudellisesti välttämättömistyä menoista SUHTEELLISESTI "yhtä paljon". Vertaa esim sakot, jotka määräytyvät palkan mukaan.

Eli toisin sanoen nainen elää miehen lompakolla.

Onko sulla jotenkin vaikeeta ymmärtää suhteellisuuden käsitettä? Annoin esimerkiksi tuon sakko-asiankin. Jopa lainsäätäjäkin ymmärtää, että pientuloista ei voi rankaista samassa määrin kuin suurempituloista. Onko pientuloisen rike siis samasta rötöksestä vähäisempi arvoltaan?

Sinun mielestä on! On se nyt vittu, että köyhä hoitsu voi ajaa ylinopeutta pienemmällä rikkeellä kuin parempituloinen.

Rike on molemmille yhtä törkeä ja siitä tuleva sanktio on SUHTEELLISESTI yhtä raskas kantaa. Tämä on mielipiteeni, älä luule tietäväsi paremmin mikä on minun mielipiteeni, kiitos.

Rike on suhteellisesti ja absoluuttisesti raskaampi sille joka siitä enemmän maksaa. Ei työtä tehdä ja palkkaa saada _sen takia_, että siitä joutuisi kärsimään lisärangaistuksia. Sinun logiikkasi mukaan työ on kaikille yhtä rankkaa, ne jotka siitä paremmin euroja saavat, tulee kepillä hakata tainnoksiin ja viedä ylimäärä pois. Ketä kiinnostaa panostaa uraansa tai ylipäätään mihinkään jos siitä on kiitoksena lisärangaistukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.

Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan. 

Ei näin, ei todellakaan. Hyvä esimerkki, miksi tuollaiset 50/50-jaot voi laittaa romukoppaan, löytyy ihan lähipiiristäni. Toisella tulot pariskunnassa muutaman tonnin luokkaa ja toisella sata tonnia. Asuvat hienossa kartanossa ja autot sun muut tietenkin kaikilla herkuilla suoraan liikkeestä. Ja miksi ei, kun on kerraan varaa. Meinaako näin moni oikeasti, että se huonompituloinen pitäisi heivata pois asunnosta asumaan johonkin, mihin on itsellä varaa, ja autokai hänelle käytetty kosla, ettei liian mukavaa elämä olisi? Ja että tämän miljonäärin parinvalinta on mennyt pieleen, kun ei ole rakastunut toiseen yritysjohtajaan?

Eikun näiden 50-50 jakajien mielestä molempien pitäisi ilmeisesti asua kerrostalokaksiossa Kontulassa, syödä kaurapuuroa ja juhlia hääpäivää ABC:lla. Kaikki menot pitää suhteuttaa huonommin ansaitsevan puolison tulojen mukaan, vaikka ero olisi miten suuri. Unohdetaan täysin meidät, jotka haluamme ostaa niillä hyvillä tuloillamme arjen luksusta. Kaikkia kun ei kiinnosta käydä syömässä/leffassa/kylpylässä/etelänlomilla jne yksin, vaan nimenomaan sen kumppanin kanssa, joka on elämään juuri siksi valittu että sen kanssa on kiva viettää aikaa ja jakaa kokemuksia.

Ei juoksevat kulut juuri lainkaan nouse siitä, että asutko 10 neliön yksiössä vai 200 neliön asunnossa. Se mikä siinä maksaa on itse asunto. Jos toinen ostaa asunnon itselleen, niin sinä kyllä pystyt osallistumaan huonollakin palkalla juokseviin kuluihin. Kenellä ei muka Suomessa ole varaa käydä ravintolassa, kylpylässä ja ulkomailla? Ehkä jotkut pidemmät reissut kauaksi vaatii hieman säästämistä jos käy muutenkin jatkuvasti ravintoloissa ja vastaavassa. Ei nuo kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole mikään onnellisen elämän edellytys ja harvalla on muutenkaan mahdollisuutta matkustella jatkuvasti. 

Et taida omistaa yli 200 neliön taloa? Minä omistan, ja voin kertoa, että lämmitys, sähköt, kiinteistöverot jne maksavat ihan riittävästi, ja olisi hyvin epäreilua laittaa toinen niitä maksamaan vain siksi, että minä talon haluan.

Pienituloinen muuten menettää puolison takia esim asumistuet.

Meillä taas on vajaa 200 neliön talo, jossa takapihalla minun, parempituloisen toivoma iso aina lämmin poreallas, joka imee sähköä kuin pieni musta aukko. Sovitusti minä maksan enemmän kuluista. Tuo joka väitti, ettei kenenkään juoksevat kulut ole kovin isot ei kyllä ymmärrä mistä puhuu. Kyllä ne on, jos hyväpalkkainen ihminen haluaa nimenomaan satsata mukavaan elämään eikä muhittaa varojaan pankkitileillä kunnes elämä on ohi.

Tottakai kulut voi olla isot, mutta tässä puhutaan pakollisista kuluista. Jos joku haluaa pitää sähkösyöppöä päällä jatkuvasti, niin tottakai hän maksaa sen itse. 

Sen sijaan tavallisen omakotitalon juoksevat kulut eivät ole kovinkaan merkittävät.