Lue keskustelun säännöt.
Talouden jako kun mies tienaa enemmän
17.03.2017 |
Taannoisista taloudellinen loukutus- ja elintasokeskusteluista heräsi ajatus, että mikä AV-mammojen mielestä on fiksu jako talouden kustannusten suhteen.
Esimerkkitapaus voisi olla, että nainen on pieni-/keskituloinen hoitsualalla oleva ja mies vähän parempituloinen insinööri tms.
Käteenjäävät tulot 2000€/kk ja 2700€/kk.
Kuinka laitetaan kustannukset jos perheen (esim. 2+2 perhe) juoksevat menot kuukaudessa on vaikka 2400€ (laina/vuokra + vastike ja ruoat/talousostot).
Itse näkisin, että 50/50 olisi ihan reilua koska silloin pienempituloisellekin jää 800€/kk käteen joka on hulppea määrä.
Kommentit (245)
Ainakin täällä Helsingissä tuntuu epäuskottava ota, että yhteiset menot olisivat vaan 2400 euroa nelihenkiseltä perheeltä. Asumiseen menee ainakin 1500 e, auto, vakuutukset, lasten päivähoito ja/tai harrastukset ja muut säännölliset kulut ovat yhteensä n. 2200 euroa. Siihen lisäksi ruoka, vaatteet, matkat, ravintolat, lelut jne.
3400 euroa tuntuisi uskottavammalta. Toki moni pärjää vähemmällä, mutta aika harva perheellinen kitsastelee, jos ei ole ihan pakko.
Minusta reiluinta olisi, että molemmat maksavat suhteessa tuloihin. Esimerkkiperhe perustaisi yhteisen taloustilin, jonne nainen maksaa 1500 e ja mies 1900 e ja jolle tulevat myös mahdolliset lapsilisät. Tililtä maksetaan laskut, lainat, lasten kulut ja ruoka.
Perhe hyötyy isän paremmista tuloista ja myös hänelle itselleen jää enemmän rahaa käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas jaetaan piirakkaa oikein harpin ja astelevyn kanssa , jotta sektorit varmasti suhteessa talouteen tuotuun rahamäärään.Lisäksi parinvalinnassa pitäisi ymmärtää osata ennustaa , että tulevat tulot ovat korkeintaan +- 10% eriävät .Siinä se pitkän parisuhteen kivijalka onkin.
Tunteeko kukaan käsitteitä kompromissi tai joustavuus tai perhe?
Kaikki tuo on tarpeetonta, kun laitetaan yksinkertaisesti menot puoliksi. Minusta on huvittavaa kuinka moni pitää tätä mallia jotenkin vaikeana, vaikka sehän on kaikista helpoin. Ei tarvitse alkaa painottamaan eri osa-alueita ja miettiä, että mitä kukakin nyt maksaa, jotta ollaan suurinpiirten puoliksi maksettu, kun ihan konkreettisesti maksetaan kaikki puoliksi ja molemmat pitävät ylijäämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat maksaa saman prosenttiosuuden palkastaan yhteisiin menoihin, esim 40 % netosta. Tällöin omiin huvituksiinkin jää sama prosenttiosuus netosta.
Miksi?
Eihän se parempituloisen vika ole jos toinen ei ole viitsinyt panostaa itseensä ja koulutukseensa?
Tällä tavalla parempituloinen saa edelleen pitää omasta palkastaan omiin tarkoituksiinsa SUHTEELLISESTI "yhtä paljon" ja käytännössä enemmän, mutta kärsii taloudellisesti välttämättömistä menoista SUHTEELLISESTI "yhtä paljon". Vertaa esim sakot, jotka määräytyvät palkan mukaan.
Eli toisin sanoen nainen elää miehen lompakolla.
Mies ei ole aina se parempituloinen! Minullakin on puolen miljoonan varallisuus sekä kuuden tonnin palkka. Eikä ole munia jalkovälissä.
No, onneksi tiedän, että hyväosaiset miehet eivät ajattele noin vaan tuo katkera lompakkoloisajatus on niiden miesten luoma, joilla ei ole tarmoa tai kykyä elättää hädin tuskin edes itseään. Jos kyse on pelkästä kyvyn puutteesta, saat sympatiani, kaikkihan eivät vaan ole yhtä älykkäitä. Tarmoa voi sen sijaan ammentaa kuka tahansa.
Miksi valehtelet internetissä? Toisekseen vaikka sinä tienaisit hyvin, niin tosiasia on, että miehet tienaavat keskimäärin naisia enemmän ja siten keskimäärin mies joutuisi tällaisella mallilla elättämään naista useammin kuin nainen miestä. Toisekseen naiset eivät yhtä helposti suostu tällaiseen kuin miehet suostuvat. Itse en suostuisi ihan kummin päin tahansa tilanne olisi, koska koko ajattelumalli on täysin järjetön. Ainoa järkevä keino on laittaa kulut puoliksi ja molemmat saavat tehdä ylijäämällä mitä haluavat. Paremmin tienaavalle sitä kertyy enemmän ja hän on sen ansainnut. Jos nyt jätetään huomiotta tässä se, että palkkaa ei todellakaan tule sen mukaan mitä kukakin ansaitsee työpanoksellaan.
t.ohikulkija
Uli uli. Helvetin typerää tehdä omat henkilökohtaiset valintansa keskivertoihmisen mukaan, ja olisihan se hankalaakin esimerkiksi suunnitella budjetti keskipalkan ja keskikokoisen perheen (2,77 henkilöä) mukaan. Enkä kyllä itse missään nimessä suostuisi siihen elintasoon joka meillä olisi jos kulut laitettaisiin puoliksi eli johonkin opiskelijakoppiin nuudeleita syömään kun itse kuitenkin olen hyvätuloinen. Tai no, mä sillä "ylijäämällä" olen ostanut meille asunnon ja auton ja ruokaa ja matkoja...
Kiitos varmistuksesta. Tämän viestin perusteella voikin sanoa selväksi, että et ole suurituloinen. Tuskin olet edes töissä.
Jos toinen on opiskelija, niin ei ehkä kannata asua lainkaan yhdessä tai sitten opiskelija elää velaksi ja maksaa sinulle takaisin sitten kun työllistyy. Tietenkin jos toinen osapuoli haluaa elättää toista, niin voihan siihen lähteä, mutta itse en ainakaan suostuisi tuohon kumpanakaan osapuolena.
Joo siis mä en ole toi kuus tonnia kuussa takova mutta kuulun kuitenkin parhaiten tienaavaan 10% suomalaisista. Mun asumiskulut nousi yhden vesimaksun verran kun mies muutti omasta kopperostaan mun luo, onpa kamalaa. Mielelläni otan ton verran takkiin ettei tarttee rampata ees taas kun ei miehen omasta asunnosta ollut mulle mitään hyötyä. Minkä ihmeen takia luulet että en halua asua mun puolison kanssa tai elättää häntä kun kuitenkin vapaaehtoisesti niin teen? Mies hoitaa kotityöt, siinä on mulle ihan tarpeeksi vastiketta.
On se kumma kun tänne vauvapalstalle löytyy aina keskellä arkipäivää jokaiseen keskusteluun huipputuloiset, jotka argumentoivat kuin alkoholistit.
Olipa napakka vastaus, voi juku. Itse argumentoit kuin kakkapää.
Mulla on stressaava työ ja nollaan päätä palstalla kun on hiljasempaa. 9. desiilin raja on suht alhaalla, ei tarvitse olla miljonääriä nähnytkään että pääsee siihen. Ihan mukavasti toki elelee.
Vierailija kirjoitti:
Älkää ruvetko parisuhteeseen jos ei voi aidosti elää yhdessä ja jakaa elämäänsä.
Ja lapsia ei ainakaan kannata hankkia koska ne vasta kalliita on.
Mihinhän tämä kommentti liittyi?
Nämä tasan puoliksi -eläjät: syöttekö tasan yhtä paljon leipäpaketista? Teettekö koskaan hyväntekeväisyyttä vai onko siinäkin pelko, että joku pääsee hyötymään teistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat maksaa saman prosenttiosuuden palkastaan yhteisiin menoihin, esim 40 % netosta. Tällöin omiin huvituksiinkin jää sama prosenttiosuus netosta.
Miksi?
Eihän se parempituloisen vika ole jos toinen ei ole viitsinyt panostaa itseensä ja koulutukseensa?
Tällä tavalla parempituloinen saa edelleen pitää omasta palkastaan omiin tarkoituksiinsa SUHTEELLISESTI "yhtä paljon" ja käytännössä enemmän, mutta kärsii taloudellisesti välttämättömistä menoista SUHTEELLISESTI "yhtä paljon". Vertaa esim sakot, jotka määräytyvät palkan mukaan.
Eli toisin sanoen nainen elää miehen lompakolla.
Mies ei ole aina se parempituloinen! Minullakin on puolen miljoonan varallisuus sekä kuuden tonnin palkka. Eikä ole munia jalkovälissä.
No, onneksi tiedän, että hyväosaiset miehet eivät ajattele noin vaan tuo katkera lompakkoloisajatus on niiden miesten luoma, joilla ei ole tarmoa tai kykyä elättää hädin tuskin edes itseään. Jos kyse on pelkästä kyvyn puutteesta, saat sympatiani, kaikkihan eivät vaan ole yhtä älykkäitä. Tarmoa voi sen sijaan ammentaa kuka tahansa.
Miksi valehtelet internetissä? Toisekseen vaikka sinä tienaisit hyvin, niin tosiasia on, että miehet tienaavat keskimäärin naisia enemmän ja siten keskimäärin mies joutuisi tällaisella mallilla elättämään naista useammin kuin nainen miestä. Toisekseen naiset eivät yhtä helposti suostu tällaiseen kuin miehet suostuvat. Itse en suostuisi ihan kummin päin tahansa tilanne olisi, koska koko ajattelumalli on täysin järjetön. Ainoa järkevä keino on laittaa kulut puoliksi ja molemmat saavat tehdä ylijäämällä mitä haluavat. Paremmin tienaavalle sitä kertyy enemmän ja hän on sen ansainnut. Jos nyt jätetään huomiotta tässä se, että palkkaa ei todellakaan tule sen mukaan mitä kukakin ansaitsee työpanoksellaan.
t.ohikulkija
Uli uli. Helvetin typerää tehdä omat henkilökohtaiset valintansa keskivertoihmisen mukaan, ja olisihan se hankalaakin esimerkiksi suunnitella budjetti keskipalkan ja keskikokoisen perheen (2,77 henkilöä) mukaan. Enkä kyllä itse missään nimessä suostuisi siihen elintasoon joka meillä olisi jos kulut laitettaisiin puoliksi eli johonkin opiskelijakoppiin nuudeleita syömään kun itse kuitenkin olen hyvätuloinen. Tai no, mä sillä "ylijäämällä" olen ostanut meille asunnon ja auton ja ruokaa ja matkoja...
Kiitos varmistuksesta. Tämän viestin perusteella voikin sanoa selväksi, että et ole suurituloinen. Tuskin olet edes töissä.
Jos toinen on opiskelija, niin ei ehkä kannata asua lainkaan yhdessä tai sitten opiskelija elää velaksi ja maksaa sinulle takaisin sitten kun työllistyy. Tietenkin jos toinen osapuoli haluaa elättää toista, niin voihan siihen lähteä, mutta itse en ainakaan suostuisi tuohon kumpanakaan osapuolena.
Joo siis mä en ole toi kuus tonnia kuussa takova mutta kuulun kuitenkin parhaiten tienaavaan 10% suomalaisista. Mun asumiskulut nousi yhden vesimaksun verran kun mies muutti omasta kopperostaan mun luo, onpa kamalaa. Mielelläni otan ton verran takkiin ettei tarttee rampata ees taas kun ei miehen omasta asunnosta ollut mulle mitään hyötyä. Minkä ihmeen takia luulet että en halua asua mun puolison kanssa tai elättää häntä kun kuitenkin vapaaehtoisesti niin teen? Mies hoitaa kotityöt, siinä on mulle ihan tarpeeksi vastiketta.
On se kumma kun tänne vauvapalstalle löytyy aina keskellä arkipäivää jokaiseen keskusteluun huipputuloiset, jotka argumentoivat kuin alkoholistit.
Olipa napakka vastaus, voi juku. Itse argumentoit kuin kakkapää.
Mulla on stressaava työ ja nollaan päätä palstalla kun on hiljasempaa. 9. desiilin raja on suht alhaalla, ei tarvitse olla miljonääriä nähnytkään että pääsee siihen. Ihan mukavasti toki elelee.
Vaikka rahan tienaamiseen ei älyä juuri tarvitsekaan, niin luulisi siinä jonkun rajan olevan. Tosin ihmisen tyhmyys kyllä onnistuu yllättämään minut kerta toisensa jälkeen, joten voi olla tietenkin mahdollista, että noinkin onnettomasti argumentoiva sinne kykenee. Silti tekstisi sävystä on luettavissa, että mitä todennäköisimmin valehtelet. Toisaalta tienaamisesi on täysin yhdentekevää, mutta tykkään spottailla valehtelijoita huvikseni.
Vierailija kirjoitti:
Nämä tasan puoliksi -eläjät: syöttekö tasan yhtä paljon leipäpaketista? Teettekö koskaan hyväntekeväisyyttä vai onko siinäkin pelko, että joku pääsee hyötymään teistä?
Johonkin se raja täytyy tietenkin vetää, mutta silloin ei puhuta enää kuin todella mitättömistä summista. Päästään paljon tarkempaan jakoon pienemmällä vaivalla. Yleensä syödään leipäpaketti pitkälti puoliksi ja samoin muutkin ruuat. Esimerkiksi jos ostetaan 4 jogurttia ja syöt niistä 3, niin haet sitten omasta pussistasi yhden tilalle tai sitten syöt seuraavasta satsista vain yhden. Tämä ei ole pelkästään rahan takia, vaan myös sen takia, että toinen tietää mitä ruokaa kotoa löytyy. Vittumaista jos menet jääkaapille ja toinen onkin jo syönyt sen mitä menit hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän jakaminen= kaikki on yhteistä eikä ole sinun ja minun juttuja.
Ei tule mitään jos toinen puoliso elää varakasta elämää ja ostelee vain itselleen herkkuruokia, merkkivaatteita ja matkustelee ympäri maailmaa. Ja samalla toinen puoliso ja lapset tulee hädin tuskin toimeen...ostaa vaatteet kirpparilta, syö kaurapuuroa ja istuu kotona hoitamassa arjen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas jaetaan piirakkaa oikein harpin ja astelevyn kanssa , jotta sektorit varmasti suhteessa talouteen tuotuun rahamäärään.Lisäksi parinvalinnassa pitäisi ymmärtää osata ennustaa , että tulevat tulot ovat korkeintaan +- 10% eriävät .Siinä se pitkän parisuhteen kivijalka onkin.
Tunteeko kukaan käsitteitä kompromissi tai joustavuus tai perhe?
Kaikki tuo on tarpeetonta, kun laitetaan yksinkertaisesti menot puoliksi. Minusta on huvittavaa kuinka moni pitää tätä mallia jotenkin vaikeana, vaikka sehän on kaikista helpoin. Ei tarvitse alkaa painottamaan eri osa-alueita ja miettiä, että mitä kukakin nyt maksaa, jotta ollaan suurinpiirten puoliksi maksettu, kun ihan konkreettisesti maksetaan kaikki puoliksi ja molemmat pitävät ylijäämänsä.
Tämä on ok, kun ollaan
1. lapsettomia
2. asunto on molempien tulotasolle sopiva ja molempien aidosti hyväksymä
3. ostetaan autot ja muut systeemit itse eli ne jäävät sinne omaosuuteen - yhteiseen sisältyy vain asunto ja sen pakolliset kulut, mahdolliset yhteiset lehtitilaukset, netti jne.
4. ostetaan myös valtaosa ruuasta itse, ellei satu olemaan suht sama kulutus
5. osataan siirtyä eri systeemiin, jos hankitaan lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat maksaa saman prosenttiosuuden palkastaan yhteisiin menoihin, esim 40 % netosta. Tällöin omiin huvituksiinkin jää sama prosenttiosuus netosta.
Miksi ihmeessä paremmin tienaavan pitäisi elättää puolisoaan? Tottakai hän saa nauttia isommasta palkastaan miten itse katsoo tarpeelliseksi. kulut laitetaan puoliksi, joka on hyvä diili molemmille ainakin asumisen suhteen.
Jos on naimisissa, niin elatusvelvollisuus on jopa lakiperustainen. Avioehto ei sitä poista. Avoliitossa sitä ei ole, joten älkää menkö sit naimisiin.
Elättäminen ei ole sama asia kuin elintason nosto. AP:n tapauksessa naisen palkka riittää ihan mainiosti elämiseen siten, että molemmat maksavat saman verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.
Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.
Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas jaetaan piirakkaa oikein harpin ja astelevyn kanssa , jotta sektorit varmasti suhteessa talouteen tuotuun rahamäärään.Lisäksi parinvalinnassa pitäisi ymmärtää osata ennustaa , että tulevat tulot ovat korkeintaan +- 10% eriävät .Siinä se pitkän parisuhteen kivijalka onkin.
Tunteeko kukaan käsitteitä kompromissi tai joustavuus tai perhe?
Kaikki tuo on tarpeetonta, kun laitetaan yksinkertaisesti menot puoliksi. Minusta on huvittavaa kuinka moni pitää tätä mallia jotenkin vaikeana, vaikka sehän on kaikista helpoin. Ei tarvitse alkaa painottamaan eri osa-alueita ja miettiä, että mitä kukakin nyt maksaa, jotta ollaan suurinpiirten puoliksi maksettu, kun ihan konkreettisesti maksetaan kaikki puoliksi ja molemmat pitävät ylijäämänsä.
Tämä on ok, kun ollaan
1. lapsettomia
2. asunto on molempien tulotasolle sopiva ja molempien aidosti hyväksymä
3. ostetaan autot ja muut systeemit itse eli ne jäävät sinne omaosuuteen - yhteiseen sisältyy vain asunto ja sen pakolliset kulut, mahdolliset yhteiset lehtitilaukset, netti jne.
4. ostetaan myös valtaosa ruuasta itse, ellei satu olemaan suht sama kulutus
5. osataan siirtyä eri systeemiin, jos hankitaan lapsia
Miten lapset muuttavat tilannetta? Jos toinen jää kotiin, niin hänelle maksetaan siitä järkevä summa sen aikaa, kun hän on kotona. Lasten menot maksetaan siitä yhteisestä kassasta, josta maksetaan kaikki muukin. Edelleen yksinkertaisin ja tasapuolisin ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Elämän jakaminen= kaikki on yhteistä eikä ole sinun ja minun juttuja.
Ei tule mitään jos toinen puoliso elää varakasta elämää ja ostelee vain itselleen herkkuruokia, merkkivaatteita ja matkustelee ympäri maailmaa. Ja samalla toinen puoliso ja lapset tulee hädin tuskin toimeen...ostaa vaatteet kirpparilta, syö kaurapuuroa ja istuu kotona hoitamassa arjen.
Eli toinen on alkoholisti ja toinen on hyvässä työssä? Kuinkahan paljon tällaisia pariskuntia on? Selvä valtaosa tienaa siinä määrin yhtä paljon, että on rahaa ihan normaaliin elämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas jaetaan piirakkaa oikein harpin ja astelevyn kanssa , jotta sektorit varmasti suhteessa talouteen tuotuun rahamäärään.Lisäksi parinvalinnassa pitäisi ymmärtää osata ennustaa , että tulevat tulot ovat korkeintaan +- 10% eriävät .Siinä se pitkän parisuhteen kivijalka onkin.
Tunteeko kukaan käsitteitä kompromissi tai joustavuus tai perhe?
Kaikki tuo on tarpeetonta, kun laitetaan yksinkertaisesti menot puoliksi. Minusta on huvittavaa kuinka moni pitää tätä mallia jotenkin vaikeana, vaikka sehän on kaikista helpoin. Ei tarvitse alkaa painottamaan eri osa-alueita ja miettiä, että mitä kukakin nyt maksaa, jotta ollaan suurinpiirten puoliksi maksettu, kun ihan konkreettisesti maksetaan kaikki puoliksi ja molemmat pitävät ylijäämänsä.
Helppoa, mutta ei aina oikeudenmukaista. Asuminen on merkittävä menoerä varsinkin lapsiperheissä. Paremmin tienaavat yleensä haluaa tarjota lapsilleen vähemmän asunnon paremmalla sijainnilla kuin mihin puoliksi maksamalla, vähemmän ansaitsevan tuloihin sopeutettuna on varaa.
Ja jos asutaan paremmin ansaitsevan tulojen mukaan valitulla tasolla, niin että heikommin ansaitsevalle ei jää mitään ylimääräistä, niin se on vain väärin.
Jos tulot ovat muutaman satasen heitolla suurin piirtein samat, on yksinkertaisinta maksaa puoliksi. Tai jos toinen ehdoin tahdoin ansaitsee vähemmän kuin mihin olisi rahkeita, niin toki paremmin ansaitsevan pitää saada hyötyä omista tuloistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas jaetaan piirakkaa oikein harpin ja astelevyn kanssa , jotta sektorit varmasti suhteessa talouteen tuotuun rahamäärään.Lisäksi parinvalinnassa pitäisi ymmärtää osata ennustaa , että tulevat tulot ovat korkeintaan +- 10% eriävät .Siinä se pitkän parisuhteen kivijalka onkin.
Tunteeko kukaan käsitteitä kompromissi tai joustavuus tai perhe?
Kaikki tuo on tarpeetonta, kun laitetaan yksinkertaisesti menot puoliksi. Minusta on huvittavaa kuinka moni pitää tätä mallia jotenkin vaikeana, vaikka sehän on kaikista helpoin. Ei tarvitse alkaa painottamaan eri osa-alueita ja miettiä, että mitä kukakin nyt maksaa, jotta ollaan suurinpiirten puoliksi maksettu, kun ihan konkreettisesti maksetaan kaikki puoliksi ja molemmat pitävät ylijäämänsä.
Tämä on ok, kun ollaan
1. lapsettomia
2. asunto on molempien tulotasolle sopiva ja molempien aidosti hyväksymä
3. ostetaan autot ja muut systeemit itse eli ne jäävät sinne omaosuuteen - yhteiseen sisältyy vain asunto ja sen pakolliset kulut, mahdolliset yhteiset lehtitilaukset, netti jne.
4. ostetaan myös valtaosa ruuasta itse, ellei satu olemaan suht sama kulutus
5. osataan siirtyä eri systeemiin, jos hankitaan lapsia
Miten lapset muuttavat tilannetta? Jos toinen jää kotiin, niin hänelle maksetaan siitä järkevä summa sen aikaa, kun hän on kotona. Lasten menot maksetaan siitä yhteisestä kassasta, josta maksetaan kaikki muukin. Edelleen yksinkertaisin ja tasapuolisin ratkaisu.
No siinähän sinä niitä muutoksia luettelitkin. Eli neuvottelu lasten budjetista yhteisesti rahoitettavaksi sekä vanhemmuuden tulokuopan tasaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.
Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.
Lisäyksenä vielä tähän, että omat tilit toki on, mutta ei sillä ole merkitystä, mistä tililtä mikäkin lasku maksetaan. Suuremmista hankinnoista neuvotellaan kuin aikuiset ihmiset, ja jätskin tai paidan saa itselleen ostaa, vaikkei toisi siinä kuussa senttiäkään kotiin päin.
Eli lopulta ollaan tilanteessa, jossa ei ole mitään hajua kumpi on maksanut enemmän ja viimeistään erotessa alkaa itku ja parku kuinka minä olen laittanut enemmän rahaa ja minä otan tämän ja tämän.
Toisaalla erotaan suhteesta, jossa arvotavara on jomman kumman omistuksessa ja tappelua aiheuttaa vain jotkut haarukat ja tiskiaineet.
Varmaankin yksi yleisin tappelun aihe parisuhteissa onrahankäyttö. Nämä tappelut välttää oikeastaan täysin siten, että molemmilla on omat rahat ja juoksevat menot maksetaan tasan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas jaetaan piirakkaa oikein harpin ja astelevyn kanssa , jotta sektorit varmasti suhteessa talouteen tuotuun rahamäärään.Lisäksi parinvalinnassa pitäisi ymmärtää osata ennustaa , että tulevat tulot ovat korkeintaan +- 10% eriävät .Siinä se pitkän parisuhteen kivijalka onkin.
Tunteeko kukaan käsitteitä kompromissi tai joustavuus tai perhe?
Kaikki tuo on tarpeetonta, kun laitetaan yksinkertaisesti menot puoliksi. Minusta on huvittavaa kuinka moni pitää tätä mallia jotenkin vaikeana, vaikka sehän on kaikista helpoin. Ei tarvitse alkaa painottamaan eri osa-alueita ja miettiä, että mitä kukakin nyt maksaa, jotta ollaan suurinpiirten puoliksi maksettu, kun ihan konkreettisesti maksetaan kaikki puoliksi ja molemmat pitävät ylijäämänsä.
Tämä on ok, kun ollaan
1. lapsettomia
2. asunto on molempien tulotasolle sopiva ja molempien aidosti hyväksymä
3. ostetaan autot ja muut systeemit itse eli ne jäävät sinne omaosuuteen - yhteiseen sisältyy vain asunto ja sen pakolliset kulut, mahdolliset yhteiset lehtitilaukset, netti jne.
4. ostetaan myös valtaosa ruuasta itse, ellei satu olemaan suht sama kulutus
5. osataan siirtyä eri systeemiin, jos hankitaan lapsia
Miten lapset muuttavat tilannetta? Jos toinen jää kotiin, niin hänelle maksetaan siitä järkevä summa sen aikaa, kun hän on kotona. Lasten menot maksetaan siitä yhteisestä kassasta, josta maksetaan kaikki muukin. Edelleen yksinkertaisin ja tasapuolisin ratkaisu.
No siinähän sinä niitä muutoksia luettelitkin. Eli neuvottelu lasten budjetista yhteisesti rahoitettavaksi sekä vanhemmuuden tulokuopan tasaaminen.
Mitähän tarkoitat tällä? Molemmat laittavat yhtä paljon rahaa yhteiskassaan ja sieltä maksetaan lasten menot. Voiko yksinkertaisempaa olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas jaetaan piirakkaa oikein harpin ja astelevyn kanssa , jotta sektorit varmasti suhteessa talouteen tuotuun rahamäärään.Lisäksi parinvalinnassa pitäisi ymmärtää osata ennustaa , että tulevat tulot ovat korkeintaan +- 10% eriävät .Siinä se pitkän parisuhteen kivijalka onkin.
Tunteeko kukaan käsitteitä kompromissi tai joustavuus tai perhe?
Kaikki tuo on tarpeetonta, kun laitetaan yksinkertaisesti menot puoliksi. Minusta on huvittavaa kuinka moni pitää tätä mallia jotenkin vaikeana, vaikka sehän on kaikista helpoin. Ei tarvitse alkaa painottamaan eri osa-alueita ja miettiä, että mitä kukakin nyt maksaa, jotta ollaan suurinpiirten puoliksi maksettu, kun ihan konkreettisesti maksetaan kaikki puoliksi ja molemmat pitävät ylijäämänsä.
Helppoa, mutta ei aina oikeudenmukaista. Asuminen on merkittävä menoerä varsinkin lapsiperheissä. Paremmin tienaavat yleensä haluaa tarjota lapsilleen vähemmän asunnon paremmalla sijainnilla kuin mihin puoliksi maksamalla, vähemmän ansaitsevan tuloihin sopeutettuna on varaa.
Ja jos asutaan paremmin ansaitsevan tulojen mukaan valitulla tasolla, niin että heikommin ansaitsevalle ei jää mitään ylimääräistä, niin se on vain väärin.
Jos tulot ovat muutaman satasen heitolla suurin piirtein samat, on yksinkertaisinta maksaa puoliksi. Tai jos toinen ehdoin tahdoin ansaitsee vähemmän kuin mihin olisi rahkeita, niin toki paremmin ansaitsevan pitää saada hyötyä omista tuloistaan.
Jos paremmin ansaitseva haluaa paremman asunnon kuin mihin toisella on varaa, niin sitten hän joko ostaa koko asunnon itselleen tai omistaa siitä suuremman osuuden. Ei minkään asunnon juoksevat kulutu ole niin suuret, että toisella ei olisi siihen varaa. Ainoa ongelma on toisen osapuolen työttömyys, koska valtio järjettömästi olettaa puolison elättävän toisen. Toki pelkällä työmarkkinatuellakin pystyy elämään, mutta silloin huvituksiin ei jää juurikaan rahaa. Tosin työttömyyden pitäisi olla vain väliaikainen tila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.
Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.
Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan.
Ei näin, ei todellakaan. Hyvä esimerkki, miksi tuollaiset 50/50-jaot voi laittaa romukoppaan, löytyy ihan lähipiiristäni. Toisella tulot pariskunnassa muutaman tonnin luokkaa ja toisella sata tonnia. Asuvat hienossa kartanossa ja autot sun muut tietenkin kaikilla herkuilla suoraan liikkeestä. Ja miksi ei, kun on kerraan varaa. Meinaako näin moni oikeasti, että se huonompituloinen pitäisi heivata pois asunnosta asumaan johonkin, mihin on itsellä varaa, ja autokai hänelle käytetty kosla, ettei liian mukavaa elämä olisi? Ja että tämän miljonäärin parinvalinta on mennyt pieleen, kun ei ole rakastunut toiseen yritysjohtajaan?
Lisäyksenä vielä tähän, että omat tilit toki on, mutta ei sillä ole merkitystä, mistä tililtä mikäkin lasku maksetaan. Suuremmista hankinnoista neuvotellaan kuin aikuiset ihmiset, ja jätskin tai paidan saa itselleen ostaa, vaikkei toisi siinä kuussa senttiäkään kotiin päin.