Lue keskustelun säännöt.
Adoptio ja mt-ongelmat?
16.03.2017 |
Uteliaisuudesta kyselen, ei ole adoptioaikeita (ainakaan tässä vaiheessa elämää).
Minua kiinnostaa haittaako jos adoptiota harkitsevasta pariskunnasta toisella on mt-ongelmatausta? En puhu nyt mistään skitsofreniasta vaan masennuksesta, ahdistuneisuushäiriöstä, syömishäiriöstä tms. lievemmästä muodosta. Olettaisin että voi haitata ainakin jos on aktiivisena päällä, mutta entä jos kyseessä on terapian avulla hoidettu tausta vuosien takaa?
Olen itse teini-ikäisenä käynyt terapiassa masennuksen vuoksi ja ollut tuolloin pariin otteeseen myös osastohoidossa. Jos haluaisin adoptoida, olisiko se automaattisesti mahdotonta taustani vuoksi, vaikka elämäni olisikin kunnossa ja tasapainoista siinä kohtaa kun adoptioaikeet tulisivat ajankohtaiseksi?
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti eikä adoptiolautakunta automaattisesti hylkää masennusdiagnoosin joskus saanutta kuten joku täällä väittää (http://etene.fi/documents/1429646/1556045/5.Adoptio_11_03_2015.pdf/89d6…)
Kohdemailla taas voi olla erilaisia vaatimuksia terveydentilan suhteen.Tuollahan tosiaan sanotaankin, että psyykkisistä sairauksista adoptiotoiveet ehdottomasti kaatavia ovat siis: psykoosit, persoonallisuushäiriöt, TOISTUVAT mielialahäiriöt ja kehitysvammaisuus. Eli siis tämän mukaan teini-iän masennustausta ei tosiaan ole mikään automaattisesti poissulkeva asia - tämä siis tiedoksi kaikille muillekin jotka asiaa ovat ihmetelleet. Kiitos tästä tiedosta!
Tämäkin on siis vain Tanskan ohjeistus, Suomessa ollaan edelleen joustavampia ja painotetusti harkitaan kokonaistilanetta ja tämän hetkistä/tulevaisuuden arvioitua toimintakykyä. Jollain on täällä ollut kovin kova tarve lyödä luukku muille hyvin pienestä kiinni.
Kyllä diagnosoitu masennus jossa on ollut useamman kerran osastohoitoa on ihan sataprosenttisesti este adoptiolle tänä päivänä.
Perustat tämän mihin? Jos ko diagnoosista on 20 vuotta eikä mikään viittaa uusimiseen, sanoisin ettei ole.
Siihen että mitään uusiutuvia sairauksia ei hyväksytä. Esim kerran hoidettu syöpä torppaa haaveet, vaikka syövästä olisikin toipunut täysin. Tiedän pareja joilla se on torpannut todella paljon vähemmästäkin.
Mutta eihän kyseessä ole uusiutuva sairaus, jos masennusjaksoja on sairastettu yksi ja sekin teini-ikäisenä (sen yhden jakson sisällä olleita osastohoitokausia tuskin aletaan erittelemään). Tietysti olettaen että nykytilanne ja toimintakyky on arvioitu hyväksi.
No kyllä se silti vaan on ns uusiutuva sairaus, koska masennus tyypillisesti toistuu. Sitäpaitsi jos ns teininä on sairastanut vaikean masennuksen niin eihän siitä välttämättä edes ole montaa vuotta. Ja tyypillisiä ns kriisivaiheita on just teini-ikä, äidiksi tulo, työttömyys, läheisen kuolema tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti eikä adoptiolautakunta automaattisesti hylkää masennusdiagnoosin joskus saanutta kuten joku täällä väittää (http://etene.fi/documents/1429646/1556045/5.Adoptio_11_03_2015.pdf/89d6…)
Kohdemailla taas voi olla erilaisia vaatimuksia terveydentilan suhteen.Tuollahan tosiaan sanotaankin, että psyykkisistä sairauksista adoptiotoiveet ehdottomasti kaatavia ovat siis: psykoosit, persoonallisuushäiriöt, TOISTUVAT mielialahäiriöt ja kehitysvammaisuus. Eli siis tämän mukaan teini-iän masennustausta ei tosiaan ole mikään automaattisesti poissulkeva asia - tämä siis tiedoksi kaikille muillekin jotka asiaa ovat ihmetelleet. Kiitos tästä tiedosta!
Tämäkin on siis vain Tanskan ohjeistus, Suomessa ollaan edelleen joustavampia ja painotetusti harkitaan kokonaistilanetta ja tämän hetkistä/tulevaisuuden arvioitua toimintakykyä. Jollain on täällä ollut kovin kova tarve lyödä luukku muille hyvin pienestä kiinni.
Kyllä diagnosoitu masennus jossa on ollut useamman kerran osastohoitoa on ihan sataprosenttisesti este adoptiolle tänä päivänä.
Kävin siis teini-iässä terapiassa ja tuohon yhtämittaiseen terapiajaksoon sisältyi myös kaksi osastohoitojaksoa. Eli sinänsä kyse ei ole ollut uusiutuneesta mielialahäiriöstä, vaan siitä yhdestä ja samasta masennuksesta. Mikäli lautakunta siis esittää toistuvat mielialahäiriöt adoption estäväksi seikaksi, mutta ei sinänsä sulje pois mt-taustaa, niin sen ei käsittääkseni pitäisi ainakaan teoriassa olla adoption poissulkeva tausta. Eri asia sitten miten menee asia käytännössä, varmaan riippuu monesta seikasta, esim. siitä mistä maista lapsia on mahdollista sillä hetkellä adoptoida, paljonko on vanhempia jonossa, muusta elämäntilanteesta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti eikä adoptiolautakunta automaattisesti hylkää masennusdiagnoosin joskus saanutta kuten joku täällä väittää (http://etene.fi/documents/1429646/1556045/5.Adoptio_11_03_2015.pdf/89d6…)
Kohdemailla taas voi olla erilaisia vaatimuksia terveydentilan suhteen.Tuollahan tosiaan sanotaankin, että psyykkisistä sairauksista adoptiotoiveet ehdottomasti kaatavia ovat siis: psykoosit, persoonallisuushäiriöt, TOISTUVAT mielialahäiriöt ja kehitysvammaisuus. Eli siis tämän mukaan teini-iän masennustausta ei tosiaan ole mikään automaattisesti poissulkeva asia - tämä siis tiedoksi kaikille muillekin jotka asiaa ovat ihmetelleet. Kiitos tästä tiedosta!
Tämäkin on siis vain Tanskan ohjeistus, Suomessa ollaan edelleen joustavampia ja painotetusti harkitaan kokonaistilanetta ja tämän hetkistä/tulevaisuuden arvioitua toimintakykyä. Jollain on täällä ollut kovin kova tarve lyödä luukku muille hyvin pienestä kiinni.
Kyllä diagnosoitu masennus jossa on ollut useamman kerran osastohoitoa on ihan sataprosenttisesti este adoptiolle tänä päivänä.
Perustat tämän mihin? Jos ko diagnoosista on 20 vuotta eikä mikään viittaa uusimiseen, sanoisin ettei ole.
Siihen että mitään uusiutuvia sairauksia ei hyväksytä. Esim kerran hoidettu syöpä torppaa haaveet, vaikka syövästä olisikin toipunut täysin. Tiedän pareja joilla se on torpannut todella paljon vähemmästäkin.
Mutta eihän kyseessä ole uusiutuva sairaus, jos masennusjaksoja on sairastettu yksi ja sekin teini-ikäisenä (sen yhden jakson sisällä olleita osastohoitokausia tuskin aletaan erittelemään). Tietysti olettaen että nykytilanne ja toimintakyky on arvioitu hyväksi.
No kyllä se silti vaan on ns uusiutuva sairaus, koska masennus tyypillisesti toistuu. Sitäpaitsi jos ns teininä on sairastanut vaikean masennuksen niin eihän siitä välttämättä edes ole montaa vuotta. Ja tyypillisiä ns kriisivaiheita on just teini-ikä, äidiksi tulo, työttömyys, läheisen kuolema tms.
Riippuu tilanteesta ja alkuperäisen masennusjakson laukaisevista tekijöistä, eli edelleen katsotaan kokonaiskuvaa. Suurin osa adoptiovanhemmaksi hakeutuvista on reilu kolmekymppisiä jolloin teini-iästä on se parikymmentä vuotta.
Masennus luokitellaan toistuvaksi vasta kun se - toistuu. Ihan lääketieteellisestikin.
Huomauttaisin vielä, että tuolla erään kommentoijan lisäämässä linkissä mainittiin eräässä sivulauseessa (liittyen toteutuneiden adoptioiden todennäköisyydestä joutua lastensuojelun piiriin), että eräässä Suomessa tehdyssä tutkimuksessa ei ole tutkittu sitä, lisääkö ennen adoptiota ilmenneet vanhempien mt-ongelmat lastensuojelun piiriin joutumisen riskiä. Eli tästä päätellen kyllä näitä adoptioita on mennyt läpi missä jollakulla on ennen adoptiota ollut mt-ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti eikä adoptiolautakunta automaattisesti hylkää masennusdiagnoosin joskus saanutta kuten joku täällä väittää (http://etene.fi/documents/1429646/1556045/5.Adoptio_11_03_2015.pdf/89d6…)
Kohdemailla taas voi olla erilaisia vaatimuksia terveydentilan suhteen.Tuollahan tosiaan sanotaankin, että psyykkisistä sairauksista adoptiotoiveet ehdottomasti kaatavia ovat siis: psykoosit, persoonallisuushäiriöt, TOISTUVAT mielialahäiriöt ja kehitysvammaisuus. Eli siis tämän mukaan teini-iän masennustausta ei tosiaan ole mikään automaattisesti poissulkeva asia - tämä siis tiedoksi kaikille muillekin jotka asiaa ovat ihmetelleet. Kiitos tästä tiedosta!
Tämäkin on siis vain Tanskan ohjeistus, Suomessa ollaan edelleen joustavampia ja painotetusti harkitaan kokonaistilanetta ja tämän hetkistä/tulevaisuuden arvioitua toimintakykyä. Jollain on täällä ollut kovin kova tarve lyödä luukku muille hyvin pienestä kiinni.
Kyllä diagnosoitu masennus jossa on ollut useamman kerran osastohoitoa on ihan sataprosenttisesti este adoptiolle tänä päivänä.
Perustat tämän mihin? Jos ko diagnoosista on 20 vuotta eikä mikään viittaa uusimiseen, sanoisin ettei ole.
Siihen että mitään uusiutuvia sairauksia ei hyväksytä. Esim kerran hoidettu syöpä torppaa haaveet, vaikka syövästä olisikin toipunut täysin. Tiedän pareja joilla se on torpannut todella paljon vähemmästäkin.
Mutta eihän kyseessä ole uusiutuva sairaus, jos masennusjaksoja on sairastettu yksi ja sekin teini-ikäisenä (sen yhden jakson sisällä olleita osastohoitokausia tuskin aletaan erittelemään). Tietysti olettaen että nykytilanne ja toimintakyky on arvioitu hyväksi.
No kyllä se silti vaan on ns uusiutuva sairaus, koska masennus tyypillisesti toistuu. Sitäpaitsi jos ns teininä on sairastanut vaikean masennuksen niin eihän siitä välttämättä edes ole montaa vuotta. Ja tyypillisiä ns kriisivaiheita on just teini-ikä, äidiksi tulo, työttömyys, läheisen kuolema tms.
Riippuu tilanteesta ja alkuperäisen masennusjakson laukaisevista tekijöistä, eli edelleen katsotaan kokonaiskuvaa. Suurin osa adoptiovanhemmaksi hakeutuvista on reilu kolmekymppisiä jolloin teini-iästä on se parikymmentä vuotta.
Masennus luokitellaan toistuvaksi vasta kun se - toistuu. Ihan lääketieteellisestikin.
Masennuksen uusiutumisriski on 50 prosenttia.
Adoptioluvan alaikäraja on 25 joten jos teininä on sairastanut, ei siitä toipumisesta välttämättä ole kuin 4 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomauttaisin vielä, että tuolla erään kommentoijan lisäämässä linkissä mainittiin eräässä sivulauseessa (liittyen toteutuneiden adoptioiden todennäköisyydestä joutua lastensuojelun piiriin), että eräässä Suomessa tehdyssä tutkimuksessa ei ole tutkittu sitä, lisääkö ennen adoptiota ilmenneet vanhempien mt-ongelmat lastensuojelun piiriin joutumisen riskiä. Eli tästä päätellen kyllä näitä adoptioita on mennyt läpi missä jollakulla on ennen adoptiota ollut mt-ongelmia.
Se että josksu jollakulla ehkä on mahdollisesti ollut ei tarkoita, että tänä päivänä kaikilla aina olisi.
Tiedän myös että diabeetikko on saanut adoptiolapsen, mutta tänä päivänä diabetes on este.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti eikä adoptiolautakunta automaattisesti hylkää masennusdiagnoosin joskus saanutta kuten joku täällä väittää (http://etene.fi/documents/1429646/1556045/5.Adoptio_11_03_2015.pdf/89d6…)
Kohdemailla taas voi olla erilaisia vaatimuksia terveydentilan suhteen.Tuollahan tosiaan sanotaankin, että psyykkisistä sairauksista adoptiotoiveet ehdottomasti kaatavia ovat siis: psykoosit, persoonallisuushäiriöt, TOISTUVAT mielialahäiriöt ja kehitysvammaisuus. Eli siis tämän mukaan teini-iän masennustausta ei tosiaan ole mikään automaattisesti poissulkeva asia - tämä siis tiedoksi kaikille muillekin jotka asiaa ovat ihmetelleet. Kiitos tästä tiedosta!
Tämäkin on siis vain Tanskan ohjeistus, Suomessa ollaan edelleen joustavampia ja painotetusti harkitaan kokonaistilanetta ja tämän hetkistä/tulevaisuuden arvioitua toimintakykyä. Jollain on täällä ollut kovin kova tarve lyödä luukku muille hyvin pienestä kiinni.
Kyllä diagnosoitu masennus jossa on ollut useamman kerran osastohoitoa on ihan sataprosenttisesti este adoptiolle tänä päivänä.
Perustat tämän mihin? Jos ko diagnoosista on 20 vuotta eikä mikään viittaa uusimiseen, sanoisin ettei ole.
Siihen että mitään uusiutuvia sairauksia ei hyväksytä. Esim kerran hoidettu syöpä torppaa haaveet, vaikka syövästä olisikin toipunut täysin. Tiedän pareja joilla se on torpannut todella paljon vähemmästäkin.
Mutta eihän kyseessä ole uusiutuva sairaus, jos masennusjaksoja on sairastettu yksi ja sekin teini-ikäisenä (sen yhden jakson sisällä olleita osastohoitokausia tuskin aletaan erittelemään). Tietysti olettaen että nykytilanne ja toimintakyky on arvioitu hyväksi.
No kyllä se silti vaan on ns uusiutuva sairaus, koska masennus tyypillisesti toistuu. Sitäpaitsi jos ns teininä on sairastanut vaikean masennuksen niin eihän siitä välttämättä edes ole montaa vuotta. Ja tyypillisiä ns kriisivaiheita on just teini-ikä, äidiksi tulo, työttömyys, läheisen kuolema tms.
Riippuu tilanteesta ja alkuperäisen masennusjakson laukaisevista tekijöistä, eli edelleen katsotaan kokonaiskuvaa. Suurin osa adoptiovanhemmaksi hakeutuvista on reilu kolmekymppisiä jolloin teini-iästä on se parikymmentä vuotta.
Masennus luokitellaan toistuvaksi vasta kun se - toistuu. Ihan lääketieteellisestikin.
Masennuksen uusiutumisriski on 50 prosenttia.
Adoptioluvan alaikäraja on 25 joten jos teininä on sairastanut, ei siitä toipumisesta välttämättä ole kuin 4 vuotta.
Teini-ikäkö päättyy 21-vuotiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomauttaisin vielä, että tuolla erään kommentoijan lisäämässä linkissä mainittiin eräässä sivulauseessa (liittyen toteutuneiden adoptioiden todennäköisyydestä joutua lastensuojelun piiriin), että eräässä Suomessa tehdyssä tutkimuksessa ei ole tutkittu sitä, lisääkö ennen adoptiota ilmenneet vanhempien mt-ongelmat lastensuojelun piiriin joutumisen riskiä. Eli tästä päätellen kyllä näitä adoptioita on mennyt läpi missä jollakulla on ennen adoptiota ollut mt-ongelmia.
Se että josksu jollakulla ehkä on mahdollisesti ollut ei tarkoita, että tänä päivänä kaikilla aina olisi.
Tiedän myös että diabeetikko on saanut adoptiolapsen, mutta tänä päivänä diabetes on este.
Olet siis adoptiolautakunnassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti eikä adoptiolautakunta automaattisesti hylkää masennusdiagnoosin joskus saanutta kuten joku täällä väittää (http://etene.fi/documents/1429646/1556045/5.Adoptio_11_03_2015.pdf/89d6…)Kohdemailla taas voi olla erilaisia vaatimuksia terveydentilan suhteen.
Tuollahan tosiaan sanotaankin, että psyykkisistä sairauksista adoptiotoiveet ehdottomasti kaatavia ovat siis: psykoosit, persoonallisuushäiriöt, TOISTUVAT mielialahäiriöt ja kehitysvammaisuus. Eli siis tämän mukaan teini-iän masennustausta ei tosiaan ole mikään automaattisesti poissulkeva asia - tämä siis tiedoksi kaikille muillekin jotka asiaa ovat ihmetelleet. Kiitos tästä tiedosta!
Tämäkin on siis vain Tanskan ohjeistus, Suomessa ollaan edelleen joustavampia ja painotetusti harkitaan kokonaistilanetta ja tämän hetkistä/tulevaisuuden arvioitua toimintakykyä. Jollain on täällä ollut kovin kova tarve lyödä luukku muille hyvin pienestä kiinni.
Kyllä diagnosoitu masennus jossa on ollut useamman kerran osastohoitoa on ihan sataprosenttisesti este adoptiolle tänä päivänä.
Perustat tämän mihin? Jos ko diagnoosista on 20 vuotta eikä mikään viittaa uusimiseen, sanoisin ettei ole.
Siihen että mitään uusiutuvia sairauksia ei hyväksytä. Esim kerran hoidettu syöpä torppaa haaveet, vaikka syövästä olisikin toipunut täysin. Tiedän pareja joilla se on torpannut todella paljon vähemmästäkin.
Mutta eihän kyseessä ole uusiutuva sairaus, jos masennusjaksoja on sairastettu yksi ja sekin teini-ikäisenä (sen yhden jakson sisällä olleita osastohoitokausia tuskin aletaan erittelemään). Tietysti olettaen että nykytilanne ja toimintakyky on arvioitu hyväksi.
No kyllä se silti vaan on ns uusiutuva sairaus, koska masennus tyypillisesti toistuu. Sitäpaitsi jos ns teininä on sairastanut vaikean masennuksen niin eihän siitä välttämättä edes ole montaa vuotta. Ja tyypillisiä ns kriisivaiheita on just teini-ikä, äidiksi tulo, työttömyys, läheisen kuolema tms.
Riippuu tilanteesta ja alkuperäisen masennusjakson laukaisevista tekijöistä, eli edelleen katsotaan kokonaiskuvaa. Suurin osa adoptiovanhemmaksi hakeutuvista on reilu kolmekymppisiä jolloin teini-iästä on se parikymmentä vuotta.
Masennus luokitellaan toistuvaksi vasta kun se - toistuu. Ihan lääketieteellisestikin.Masennuksen uusiutumisriski on 50 prosenttia.
Adoptioluvan alaikäraja on 25 joten jos teininä on sairastanut, ei siitä toipumisesta välttämättä ole kuin 4 vuotta.Teini-ikäkö päättyy 21-vuotiaana?[/
Jos teininä on sairastanut eli iässä 14-19 niin voi laskea että toipuminen on ohi 20-vuotiaana ja jos hakee lupaa 25-vuotiaana niin aloittaa neuvonnan vuotta aiemmin eli 24-vuotiaana. 24-20 on neljä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kyseinen astetta "skeptisempi" kommentoija on sama trolli joka täällä on aiemminkin vauhkonnut. Ei kannata langeta provoiluun. -Ap
Yksilökohtaiset syyt masennuksen takana varmasti painavat. Jos masennus on ollut reaktio esimerkiksi vaikeaan elämäntilanteeseen (väkivaltaan, vaikkapa joukkoraiskauksen uhriksi joutumiseen, tms.) sitä tuskin pidetään ehdottomasti adoptiokelvottomuuteen johtavana tekijänä, koska tällöin masennus on ollut luontainen reaktio epänormaaliin kriisiin, ja adoptiokelvottomuuden määräytyminen tällaisen perusteella olisi vähän sama kuin ihmisen eriarvoistaminen lähtökohtien perusteella. Jos siis masennuksen syynä joku sellainen trauma mistä ei voida katsoa kenenkään todennäköisesti selviävän ilman ammattiavun piiriin hakeutumista.
Summa summarum: mitään ehdottomasti adoptiota poissulkevaa ei ole teini-iässä sairastetussa masennuksessa, olettaen että sairaus ei ole uusiutunut ja elämäntilanne on tasainen. Tämä on adoptiolautakunnan julkaisussa määritelty. Kukaan täällä vauva.fi:ssä kommaavista adoptiomammoista ei ole tuon lautakunnan auktoriteetti, joten uskotaan tuota julkaisua mieluummin. Joka tapauksessa neuvonnasta saa tietoa, mitään ei menetä jos ainakin yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä todella outoa silti. Jos haet tietyn alan koulutuspaikkaa, joudut psykologin arvioon. Jos adoptoit lasta, tällaista arviota ei pidetä tarpeellisena, vaikka nimenomaan mt-ongelmaisuus tai taipumus sellaiseen estää automaattisesti adoption? Miksi ihmeessä näin?
Sitä paitsi mielestäni sinä minulle vastannut adoption saanut vaikutat kohtalaisen passiivisaggressiiviselta henkilöltä; "No ymmärsin teksteistäsi, että kuvittelet että niitä adoptiovapaita lapsia kituu pilvin pimein ja joku jää ilman jos et sinä pelasta..." "no kun se sijoituksessa oleva lapsi ei ole adoptiovapaa", joten ihmettelen miksi ihmeessä sinä olet saanut adoptoida lapsen, mutta joku jolla on korkea verenpaine mutta vähemmän kärsimättömät hermot ei saa? En tietenkään sinua tunne, mutta ainakin kirjoituksen perusteella saa vaikutelman, että saat nautintoa kun pääset osoittamaan jollekin täysin tuntemattomalle, miten hölmön väärässä tämä voikaan olla. Voihan toki olla, että ymmärrän täysin väärin kirjoitustyylisi, mutta jos istuisimme kahvilla ja puhuisit tuolla tavalla, ei tuota mielestäni voisi tulkita mitenkään muuten kuin alentuvuutena. Onko sekin kenties yksi adoptiokelpoisuuden vaatimus?
En ole tuo jolle vastasit, mutta aikamoinen jankkaaja olet sinäkin ap. Jos mielessä on tosissaan vaikkapa adoptio, niin peruskäsitteet on helppo selvitellä muutaman minuutin googlauksella.
Huostaanotettujen lasten adoptio ei tule kysymykseen niin kauan kuin lapsen biologiset vanhemmat eivät adoptioon suostu.
Vierailija kirjoitti:
Yksilökohtaiset syyt masennuksen takana varmasti painavat. Jos masennus on ollut reaktio esimerkiksi vaikeaan elämäntilanteeseen (väkivaltaan, vaikkapa joukkoraiskauksen uhriksi joutumiseen, tms.) sitä tuskin pidetään ehdottomasti adoptiokelvottomuuteen johtavana tekijänä, koska tällöin masennus on ollut luontainen reaktio epänormaaliin kriisiin, ja adoptiokelvottomuuden määräytyminen tällaisen perusteella olisi vähän sama kuin ihmisen eriarvoistaminen lähtökohtien perusteella. Jos siis masennuksen syynä joku sellainen trauma mistä ei voida katsoa kenenkään todennäköisesti selviävän ilman ammattiavun piiriin hakeutumista.
Summa summarum: mitään ehdottomasti adoptiota poissulkevaa ei ole teini-iässä sairastetussa masennuksessa, olettaen että sairaus ei ole uusiutunut ja elämäntilanne on tasainen. Tämä on adoptiolautakunnan julkaisussa määritelty. Kukaan täällä vauva.fi:ssä kommaavista adoptiomammoista ei ole tuon lautakunnan auktoriteetti, joten uskotaan tuota julkaisua mieluummin. Joka tapauksessa neuvonnasta saa tietoa, mitään ei menetä jos ainakin yrittää.
Ap kylläkin kirjoittaa että sairasti teininä. Eli oletusarvo on se että on sairaatunut esim hormonaalisista syistä eikä joukkoraiskauksen takia. Olisi varmasti kertonut joukkoraiskauksesta jos olisi joukkoraiskatti.
Hän myös kertoi sairastaneensa masennuksen niin vaikeana että joutui toistuvasti osastolle.
Eli on sairastunut ihan peruselämävaiheessa todella vakava-asteisesti sairauteen jossa on 50-prosenttinen uusiutumisriski.
Seuraava todennäköinen uusiutumisvaihe tällä tavoin sairastavalla on juurikin se äidiksi tulo.
Lyön satasen vetoa että lupaa ei todellakaan tule. Vaikka kuinka nyt keksisitte nöitä joukkoraiskausteorioita puskista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksilökohtaiset syyt masennuksen takana varmasti painavat. Jos masennus on ollut reaktio esimerkiksi vaikeaan elämäntilanteeseen (väkivaltaan, vaikkapa joukkoraiskauksen uhriksi joutumiseen, tms.) sitä tuskin pidetään ehdottomasti adoptiokelvottomuuteen johtavana tekijänä, koska tällöin masennus on ollut luontainen reaktio epänormaaliin kriisiin, ja adoptiokelvottomuuden määräytyminen tällaisen perusteella olisi vähän sama kuin ihmisen eriarvoistaminen lähtökohtien perusteella. Jos siis masennuksen syynä joku sellainen trauma mistä ei voida katsoa kenenkään todennäköisesti selviävän ilman ammattiavun piiriin hakeutumista.
Summa summarum: mitään ehdottomasti adoptiota poissulkevaa ei ole teini-iässä sairastetussa masennuksessa, olettaen että sairaus ei ole uusiutunut ja elämäntilanne on tasainen. Tämä on adoptiolautakunnan julkaisussa määritelty. Kukaan täällä vauva.fi:ssä kommaavista adoptiomammoista ei ole tuon lautakunnan auktoriteetti, joten uskotaan tuota julkaisua mieluummin. Joka tapauksessa neuvonnasta saa tietoa, mitään ei menetä jos ainakin yrittää.
Hyvä tietää. Itselläni oli nimenomaan akuutti kriisi, mistä ei oletettavasti kukaan normaali ihminen olisi voinut selvitä ilman mt-ongelmia (ellei ole täysin psykopaatti). Ei siis ollut mikään syyttä hiipinyt teinidepis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksilökohtaiset syyt masennuksen takana varmasti painavat. Jos masennus on ollut reaktio esimerkiksi vaikeaan elämäntilanteeseen (väkivaltaan, vaikkapa joukkoraiskauksen uhriksi joutumiseen, tms.) sitä tuskin pidetään ehdottomasti adoptiokelvottomuuteen johtavana tekijänä, koska tällöin masennus on ollut luontainen reaktio epänormaaliin kriisiin, ja adoptiokelvottomuuden määräytyminen tällaisen perusteella olisi vähän sama kuin ihmisen eriarvoistaminen lähtökohtien perusteella. Jos siis masennuksen syynä joku sellainen trauma mistä ei voida katsoa kenenkään todennäköisesti selviävän ilman ammattiavun piiriin hakeutumista.
Summa summarum: mitään ehdottomasti adoptiota poissulkevaa ei ole teini-iässä sairastetussa masennuksessa, olettaen että sairaus ei ole uusiutunut ja elämäntilanne on tasainen. Tämä on adoptiolautakunnan julkaisussa määritelty. Kukaan täällä vauva.fi:ssä kommaavista adoptiomammoista ei ole tuon lautakunnan auktoriteetti, joten uskotaan tuota julkaisua mieluummin. Joka tapauksessa neuvonnasta saa tietoa, mitään ei menetä jos ainakin yrittää.Ap kylläkin kirjoittaa että sairasti teininä. Eli oletusarvo on se että on sairaatunut esim hormonaalisista syistä eikä joukkoraiskauksen takia. Olisi varmasti kertonut joukkoraiskauksesta jos olisi joukkoraiskatti.
Hän myös kertoi sairastaneensa masennuksen niin vaikeana että joutui toistuvasti osastolle.
Eli on sairastunut ihan peruselämävaiheessa todella vakava-asteisesti sairauteen jossa on 50-prosenttinen uusiutumisriski.
Seuraava todennäköinen uusiutumisvaihe tällä tavoin sairastavalla on juurikin se äidiksi tulo.
Lyön satasen vetoa että lupaa ei todellakaan tule. Vaikka kuinka nyt keksisitte nöitä joukkoraiskausteorioita puskista.
En ole ap, mutta hän kyllä myöhemmissä viesteissään viittasi selkeästi traumataustaan. Lisäksi hän sanoi olleensa osastolla masennusjakson aikan pari kertaa, eikä suinkaan toistuvasti. Olen lääkäri, enkä tunne hormonaalisen masennuksen käsitettä.
Eiköhän ap:n tilanne adoption suhteen ratkea ihan ilman ilkeilyä sinun tai kenenkään muunkaan puolelta, jos hän sille tielle päättää hakeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksilökohtaiset syyt masennuksen takana varmasti painavat. Jos masennus on ollut reaktio esimerkiksi vaikeaan elämäntilanteeseen (väkivaltaan, vaikkapa joukkoraiskauksen uhriksi joutumiseen, tms.) sitä tuskin pidetään ehdottomasti adoptiokelvottomuuteen johtavana tekijänä, koska tällöin masennus on ollut luontainen reaktio epänormaaliin kriisiin, ja adoptiokelvottomuuden määräytyminen tällaisen perusteella olisi vähän sama kuin ihmisen eriarvoistaminen lähtökohtien perusteella. Jos siis masennuksen syynä joku sellainen trauma mistä ei voida katsoa kenenkään todennäköisesti selviävän ilman ammattiavun piiriin hakeutumista.
Summa summarum: mitään ehdottomasti adoptiota poissulkevaa ei ole teini-iässä sairastetussa masennuksessa, olettaen että sairaus ei ole uusiutunut ja elämäntilanne on tasainen. Tämä on adoptiolautakunnan julkaisussa määritelty. Kukaan täällä vauva.fi:ssä kommaavista adoptiomammoista ei ole tuon lautakunnan auktoriteetti, joten uskotaan tuota julkaisua mieluummin. Joka tapauksessa neuvonnasta saa tietoa, mitään ei menetä jos ainakin yrittää.Ap kylläkin kirjoittaa että sairasti teininä. Eli oletusarvo on se että on sairaatunut esim hormonaalisista syistä eikä joukkoraiskauksen takia. Olisi varmasti kertonut joukkoraiskauksesta jos olisi joukkoraiskatti.
Hän myös kertoi sairastaneensa masennuksen niin vaikeana että joutui toistuvasti osastolle.
Eli on sairastunut ihan peruselämävaiheessa todella vakava-asteisesti sairauteen jossa on 50-prosenttinen uusiutumisriski.
Seuraava todennäköinen uusiutumisvaihe tällä tavoin sairastavalla on juurikin se äidiksi tulo.
Lyön satasen vetoa että lupaa ei todellakaan tule. Vaikka kuinka nyt keksisitte nöitä joukkoraiskausteorioita puskista.
En ole ap, mutta hän kyllä myöhemmissä viesteissään viittasi selkeästi traumataustaan. Lisäksi hän sanoi olleensa osastolla masennusjakson aikan pari kertaa, eikä suinkaan toistuvasti. Olen lääkäri, enkä tunne hormonaalisen masennuksen käsitettä.
Eiköhän ap:n tilanne adoption suhteen ratkea ihan ilman ilkeilyä sinun tai kenenkään muunkaan puolelta, jos hän sille tielle päättää hakeutua.
Jaaha. Eli siinä vaiheessa kun sai selkeän vastauksen, alkoi sepustaa lisää. Ja hänhän kertoi jo että aikoo adoptoida kissan (joita ei edes voi adoptoida), joten eiköhän palsta"lääkärien" kannata jo unohtaa tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksilökohtaiset syyt masennuksen takana varmasti painavat. Jos masennus on ollut reaktio esimerkiksi vaikeaan elämäntilanteeseen (väkivaltaan, vaikkapa joukkoraiskauksen uhriksi joutumiseen, tms.) sitä tuskin pidetään ehdottomasti adoptiokelvottomuuteen johtavana tekijänä, koska tällöin masennus on ollut luontainen reaktio epänormaaliin kriisiin, ja adoptiokelvottomuuden määräytyminen tällaisen perusteella olisi vähän sama kuin ihmisen eriarvoistaminen lähtökohtien perusteella. Jos siis masennuksen syynä joku sellainen trauma mistä ei voida katsoa kenenkään todennäköisesti selviävän ilman ammattiavun piiriin hakeutumista.
Summa summarum: mitään ehdottomasti adoptiota poissulkevaa ei ole teini-iässä sairastetussa masennuksessa, olettaen että sairaus ei ole uusiutunut ja elämäntilanne on tasainen. Tämä on adoptiolautakunnan julkaisussa määritelty. Kukaan täällä vauva.fi:ssä kommaavista adoptiomammoista ei ole tuon lautakunnan auktoriteetti, joten uskotaan tuota julkaisua mieluummin. Joka tapauksessa neuvonnasta saa tietoa, mitään ei menetä jos ainakin yrittää.Ap kylläkin kirjoittaa että sairasti teininä. Eli oletusarvo on se että on sairaatunut esim hormonaalisista syistä eikä joukkoraiskauksen takia. Olisi varmasti kertonut joukkoraiskauksesta jos olisi joukkoraiskatti.
Hän myös kertoi sairastaneensa masennuksen niin vaikeana että joutui toistuvasti osastolle.
Eli on sairastunut ihan peruselämävaiheessa todella vakava-asteisesti sairauteen jossa on 50-prosenttinen uusiutumisriski.
Seuraava todennäköinen uusiutumisvaihe tällä tavoin sairastavalla on juurikin se äidiksi tulo.
Lyön satasen vetoa että lupaa ei todellakaan tule. Vaikka kuinka nyt keksisitte nöitä joukkoraiskausteorioita puskista.
En ole ap, mutta hän kyllä myöhemmissä viesteissään viittasi selkeästi traumataustaan. Lisäksi hän sanoi olleensa osastolla masennusjakson aikan pari kertaa, eikä suinkaan toistuvasti. Olen lääkäri, enkä tunne hormonaalisen masennuksen käsitettä.
Eiköhän ap:n tilanne adoption suhteen ratkea ihan ilman ilkeilyä sinun tai kenenkään muunkaan puolelta, jos hän sille tielle päättää hakeutua.
Jaaha. Eli siinä vaiheessa kun sai selkeän vastauksen, alkoi sepustaa lisää. Ja hänhän kertoi jo että aikoo adoptoida kissan (joita ei edes voi adoptoida), joten eiköhän palsta"lääkärien" kannata jo unohtaa tämä.
Minusta sinä olet häiriintynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksilökohtaiset syyt masennuksen takana varmasti painavat. Jos masennus on ollut reaktio esimerkiksi vaikeaan elämäntilanteeseen (väkivaltaan, vaikkapa joukkoraiskauksen uhriksi joutumiseen, tms.) sitä tuskin pidetään ehdottomasti adoptiokelvottomuuteen johtavana tekijänä, koska tällöin masennus on ollut luontainen reaktio epänormaaliin kriisiin, ja adoptiokelvottomuuden määräytyminen tällaisen perusteella olisi vähän sama kuin ihmisen eriarvoistaminen lähtökohtien perusteella. Jos siis masennuksen syynä joku sellainen trauma mistä ei voida katsoa kenenkään todennäköisesti selviävän ilman ammattiavun piiriin hakeutumista.
Summa summarum: mitään ehdottomasti adoptiota poissulkevaa ei ole teini-iässä sairastetussa masennuksessa, olettaen että sairaus ei ole uusiutunut ja elämäntilanne on tasainen. Tämä on adoptiolautakunnan julkaisussa määritelty. Kukaan täällä vauva.fi:ssä kommaavista adoptiomammoista ei ole tuon lautakunnan auktoriteetti, joten uskotaan tuota julkaisua mieluummin. Joka tapauksessa neuvonnasta saa tietoa, mitään ei menetä jos ainakin yrittää.Ap kylläkin kirjoittaa että sairasti teininä. Eli oletusarvo on se että on sairaatunut esim hormonaalisista syistä eikä joukkoraiskauksen takia. Olisi varmasti kertonut joukkoraiskauksesta jos olisi joukkoraiskatti.
Hän myös kertoi sairastaneensa masennuksen niin vaikeana että joutui toistuvasti osastolle.
Eli on sairastunut ihan peruselämävaiheessa todella vakava-asteisesti sairauteen jossa on 50-prosenttinen uusiutumisriski.
Seuraava todennäköinen uusiutumisvaihe tällä tavoin sairastavalla on juurikin se äidiksi tulo.
Lyön satasen vetoa että lupaa ei todellakaan tule. Vaikka kuinka nyt keksisitte nöitä joukkoraiskausteorioita puskista.
En ole ap, mutta hän kyllä myöhemmissä viesteissään viittasi selkeästi traumataustaan. Lisäksi hän sanoi olleensa osastolla masennusjakson aikan pari kertaa, eikä suinkaan toistuvasti. Olen lääkäri, enkä tunne hormonaalisen masennuksen käsitettä.
Eiköhän ap:n tilanne adoption suhteen ratkea ihan ilman ilkeilyä sinun tai kenenkään muunkaan puolelta, jos hän sille tielle päättää hakeutua.
Jaaha. Eli siinä vaiheessa kun sai selkeän vastauksen, alkoi sepustaa lisää. Ja hänhän kertoi jo että aikoo adoptoida kissan (joita ei edes voi adoptoida), joten eiköhän palsta"lääkärien" kannata jo unohtaa tämä.
Minusta sinä olet häiriintynyt.
Ei kyllä se on tuo ap jolla on ne mielenterveysongelmat ja satutuokiot.
Mutta eihän kyseessä ole uusiutuva sairaus, jos masennusjaksoja on sairastettu yksi ja sekin teini-ikäisenä (sen yhden jakson sisällä olleita osastohoitokausia tuskin aletaan erittelemään). Tietysti olettaen että nykytilanne ja toimintakyky on arvioitu hyväksi.