Adoptio ja mt-ongelmat?

Tuo yksi kommentoija on provo. Ehkäpä vähän tavanomaista taidokkaampi sellainen. En usko että hän on edes mitään lasta adoptoinut. Tai jos on, niin lienee juuri yksi näistä totaalisen sairaista yksilöistä, mitkä ovat huijanneet tiensä läpi adoptiolautakunnasta. Jos näin on käynyt, niin sitä suuremmalla syyllä psykologiset testit olisivat adoptiokelpoisuutta harkittaessa paikallaan. Tai kenties joku "foorumiseula" mistä kävisi ehkä vähän totuudenmukaisemmin ilmi kaikki piilevät raivonhallinta- ja aggressio-ongelmat.

 Minä lähden nyt joka tapauksessa viikonlopun viettoon ja toivotan kaikille kommentoijille (jopa tuolle ammattimaiselle vastarannan kiiskille) oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua!

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksi kommentoija on provo. Ehkäpä vähän tavanomaista taidokkaampi sellainen. En usko että hän on edes mitään lasta adoptoinut. Tai jos on, niin lienee juuri yksi näistä totaalisen sairaista yksilöistä, mitkä ovat huijanneet tiensä läpi adoptiolautakunnasta. Jos näin on käynyt, niin sitä suuremmalla syyllä psykologiset testit olisivat adoptiokelpoisuutta harkittaessa paikallaan. Tai kenties joku "foorumiseula" mistä kävisi ehkä vähän totuudenmukaisemmin ilmi kaikki piilevät raivonhallinta- ja aggressio-ongelmat.

 Minä lähden nyt joka tapauksessa viikonlopun viettoon ja toivotan kaikille kommentoijille (jopa tuolle ammattimaiselle vastarannan kiiskille) oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua!

-Ap

Ap on joku adoptoimista vastustava kusipäinen härö joka tipahtanut seulasta ja kantaa nyt kaunaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tietää. Täytyy sitten toivoa että olemme miehen kanssa sikiävää sorttia. Sinänsä kyllä mielestäni vähän kummallista, että asiassa ollaan näin ehdottomia. Jo lapsettomuuskin (mistä varmaan aika monet adoptiota harkitsevat kärsivät) voi altistaa masennukselle ja luulisi että aika moni adoptoimista harkitseva on paljon todennäköisemmässä asemassa sairastua vaikkapa juuri tuohon masennukseen, kuin joku jolla on traumatausta mutta joka on saanut asiat käsiteltyä terapian kautta. Erityisesti jos adoptoitava lapsi on itsekin perheestä missä on ongelmia, voisi ajatella että yhteyden muodostuminen vanhemman ja lapsen välille jopa helpottuisi, jos vanhempi ymmärtää oman kokemuksen kautta lapsen taustaa.Toisaalta ymmärrän että lapsia tulee suojella, mutta mielestäni olisi paljon järkevämpää jos nämä potentiaalisten vanhempien asiat arvioitaisiin yksilökohtaisesti.

Adoptiolapsella on takanaan jo yksi menetys. Hänelle halutaan turvata uudet, täysin terveet vanhemmat.Adoptioprosessi on todella kuluttava ja kaikki vanhemmuus on välillä raskasta.Siksi.Ja kyllä kaikki ihan yksilöllisesti arvioidaan, mutta terveyskysymykset on sellaisia, että niistä ei tingitä.

Toki ymmärrän tuon, mutta mielestäni on todella omituista että ajatellaan lapselle olevan parempi olla väliaikaisessa elämäntilanteessa perhekodissa tms. sijaiskasvattajalla, kuin että esim. 18 vuoden takainen masennusdiagnoosi toisella vanhemmista olisi niin suuri riskitekijä että jätetään lapselle antamatta mahdollisuus pysyvään kotiin. Puhumattakaan esim. korkeasta verenpaineesta, kuten tuolla ylhäällä joku mainitsi. Kyllähän ikävälillä 15-34 on muitakin todella raskaita elämänvaiheita, luulisi että jos olisi taipumusta toistuvaan masennukseen niin sille olisi tarjoutunut siinä välissä jo monta tilaisuutta. En myöskään ymmärrä miksi adoptioperhettä odottavien lasten (jopa ihan pienten vauvojen jotka tuskin muistavat sitä "yhtä menetystä elämässä" mihin eräs kommentoija viittasi) kohdalla ajatellaan että tuo väliaikainen koti on se parempi vaihtoehto kuin tosi hyvä perhe missä on vaikkapa korkeaa verenpainetta tai teiniajan masennusta - mutta kuitenkaan lapsia ei oteta huostaan omilta ihan aikuisten oikeasti turvallisuutta uhkaavilta vanhemmilta paitsi aivan äärimmäisissä tapauksissa? Mielestäni siinä lapsia asetetaan aika epätasa-arvoiseen asemaan. Toisille kelpaa ideaalivaihtoehtona turvaton koti missä sossu ramppaa välillä tarkistamassa miten asiat sujuu, jos sitäkään. Toisille taas ideaalivaihtoehto on nimenomaan se huostaanotossa pysyminen, kun vaihtoehtona hyvä koti (kukaan tuskin täällä lähtee väittämään, että esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivä isä tekisi kodista huonon).Mutta ihan uteliaisuudesta vielä niille, jotka täällä ovat adoptioprosessia käyneet läpi, syynäävätkö auktoriteetit myös esim. potentiaaliset isovanhemmat ja muun tuttavapiirin läpi adoptiokelpoisuutta harkitessaan? Onko sillä esim merkitystä onko vaikkapa etäinen isovanhempi mt-ongelmainen tai alkkis?Haluaisin kovasti tietää että keille ihmeen ihmisille täällä Suomessa lapsia edes annetaan adoptioon, koska en itse ainakaan ole ikinä tavannut ketään joka olisi sekä fyysisesti että mieleltään aivan täysin 100% terve.

No ei siellä kukaan lapsi sen takia joudu odottelemaan sekuntiakaan, että ei löydy adoptiokotia, jos se masennustaustainen raakataan. Hakijoita on sadoin (tuhansin?) verroin enemmän kuin lapsia.Sukulaisia ei meidän aikana syynätty. En tiedä mikä se nykytilanne on.

Miksi sitten lapsia ylipäätään pidetään jossain sijaiskasvatuksessa tai laitoksissa, jos ottajia on niin paljon että lapsen voisi suoraan kiikuttaa vanhasta kodista uuteen?

Sinä sekoitat nyt iloisesti käsitteitä. Huostaanotetut lapset eivät ole sama asia kuin "adoptiovapaat lapset".Suomessa tietääkseni adoptoidaan kotimaan adoptiossa noin 15 lasta vuodessa.Kv adoptioiden nykylukuja en tiedä , mutta olisikohan 100-200 vuodessa ja heistähän sitten "kilpailevat" kaikki muutkin maat, ei vain Suomen hakijat.

Juu, se voi olla että sekoitan, eivät ole tuttuja noiden paikkojen toiminta.Tunnen vain yhden sijaisvanhempana toimivan, ja olen vain ihmetellyt sitä miksi lasta pidetään sellaisessa elämäntilanteessa että asuu tämän tuttavani luona mutta joutuu sitten vuodesta toiseen valvotusti hillumaan joka viikko huumeita käyttävän, pahoinpitelyä harrastavan perheensä kanssa. Mielestäni parempi vaihtoehto tuossa olisi kyllä se että lapsi pääsisi adoptioon, mielellään tälle tutulleni, jolla on kaikki vanhemman velvollisuudet mutta ei mitään oikeuksia. Tämän vuoksi ihmettelen että miksi pidetään lapsia epäsuotuisissa tilanteissa jos muitakin vaihtoehtoja olisi.Kuulostaa muuten epäilyttävän alhaiselta tuo ulkomaan adoptioluku. Uskoisin tuon supertarkan syynin olevan syyllinen siihen, että joistain maista saa sitten rahalla ostettua lapsia jos ei virallisia reittejä saa.

No kun se sijoituksessa oleva lapsi ei ole "adoptiovapaa", vaan sijoituksessa.Ja mitään kiertoreittejä lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole. Täällä toimii kaksi adoptiopalvelunantajaa, Interpedia ja Pela, jotka tutkii huolella ne kohdemaansa ja sitä kautta adoptoidaan jos adoptoidaan.Adoptiossa lapsen etu on aina etusijalla ja siksi sen seulan pitää olla tarkka.

En ymmärrä logiikkaasi. Mitään kiertoreittejäkö lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole, koska on kaksi virallista adoptiopalvelunantajaa? Eihän se, että täällä on kaksi virallista adoptioauktoriteettia estä laitonta adoptiokauppaa millään tavalla. Nuo kun ovat niitä virallisia tahoja, ja lisäksi on ne epäviralliset, laittomat tahot, joihin noilla virallisilla tahoilla ei ole mitään valtaa, laittomia kun ovat.En näe mitään estettä sille, että nainen joka haluaa adoptoida mutta joka ei saa lasta virallisia tahoja pitkin, muuttaisi pariksi vuodeksi esim. Kiinaan, adoptoisi siellä laittomasti lapsen jolle väärennetään paperit ja vaikkapa väärennetty avioliittotodistus paikallisen miehen kanssa, ja tulisi takaisin Suomeen väittäen lapsen olevan tämän biologinen lapsi kiinalaisen ex-miehen kanssa?  

No se ei onnistu.

Näin se nyt vaan on.

Anteeksi jos kuulostan kärsimättömältä, mutta tajuatko miten paljon näitä kummallisia käsityksiä saa oikoa?

Ap:lle vastauksena: masennustausta estää adoption, huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa ja kiertoteitä ohi palvelunantajoen ei ole.

Tässä lyhyesti faktat. Sitten voi ihan vapaasti jankata vaikka kuinka, mutta faktat on silti näm. Olkaa hyvät!

Haluaisitko perustella miten muka ei ole olemassa kiertoteitä ohi virallisten tahojen? Siis väitätkö ihan tosissasi että laitonta adoptiokauppaa ei ole olemassa?

Tiedän että huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa. En selittänyt itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, mutta yritin kysymykselläni tuoda esiin sen, että en ymmärrä miksi joidenkin lapsien annetaan olla huostaanotossa tai lastenkodeissa vuosikausia, ja jotkut pääsevät adoptoitaviksi kiiltokuvaperheisiin. Sinä voit sitä sanoa jankkaamiseksi, mutta itse en lainkaan mielestäni ole tässä jankannut siitä, olisiko minulla mt-taustaisella oikeutta lapsen adoptioon. Sen sijaan olen ihmetellyt miksi koko systeemi toimii siten kun toimii, vaikka täällä on paljon lapsia joille olisi eduksi päästä kokonaan uuteen perheeseen, vaikka sitten sellaiseen missä on jotain terveysongelmia (normaaleissa rajoissa). Lastenkodeistahan on ollut lähiaikoina juttua mediassa, on tuotu esiin miten vahingollinen tuo systeemi on ollut monille sen piiriin joutuneelle lapselle. Oman perheen ongelmat ovat yleensä tuollaisissa pitkäaikaisissa lastenkotisijoituksissa sitä laatua, että lapsen takaisinsijoittaminen kotiin on realistisesti ajateltuna haave vain, mutta jättää lapsen koko nuoruusajaksi systeemin piiriin.

Uskoisin kirjoitustyylistäsi sinun olevan tuo sama joka on tuolla aiemminkin passiivisaggressiivisesti kirjoitellut. En tiedä miksi sinulla on niin suuri tarve korostaa itseäsi tätä kautta. Kirjoitustyylisi ei ole kovin asiallista. Jos olet tosiaan adoptiovanhempi, olen vähän huolissani siitä, onko vanhemmuus ollut sinulle niin rankkaa että tämä on ainoa keinosi purkaa huonoa oloasi. Jos luet omaa tekstiäsi kriittisesti, varmasti itsekin huomaat että tuo ei ole millään tavalla rakentavaa. Tekstisi ydinsanoma on "minä olen oikeassa, mikset jo ole hiljaa ja lakkaa jankkaamasta". Onko tuo myös kasvatuksellinen tyylisi? Mikä ajaa sinut käyttäytymään näin?

Jos sinua ärsyttää se mitä kirjoitan, ja jos kysyn mielestäsi typeriä kysymyksiä, miksi et vain lakkaa kommentoimasta sen sijaan että tulet itse jankkaamaan? Minä en ole koittanut missään vaiheessa väittää että minulla ehdottomasti pitäisi olla oikeus adoptioon, jos sellaista ei kerran ole. Mutta olen kyllä ihmetellyt millä perusteella nuo säännöt on tehty, jos niissä on niin paljon aukkoja. Ja miksei ongelmaperheissä kasvavia lapsia harkittaisi adoptioon vaihtoehtona laitostumiselle.

En ole tuo, jonka kirjoituksista( ap?) teet aikamoisia tulkintoja? Epäilet motiiveja adoptiovanhemmuuteen , kykyä kasvattajana olemiseen jne. Näin adoptioperheen tukirenkaaseen kuuluvana kuitenkin tiedän, että melkoisia asiantuntijoita nämä adoptiovanhemmat ovat tässä asiassa. 

Se, että lapsia on Suomessa  paljon sijaiskodeissa ja lastenkodeissa  ja adoptioon tulevia on vähän on vain fakta ja sille ei voi mitään. Mikään viranomainen ei voi riistää biologisen vanhemman oikeutta lapseensa, vaikka se monesti olisi lapsen etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tietää. Täytyy sitten toivoa että olemme miehen kanssa sikiävää sorttia. Sinänsä kyllä mielestäni vähän kummallista, että asiassa ollaan näin ehdottomia. Jo lapsettomuuskin (mistä varmaan aika monet adoptiota harkitsevat kärsivät) voi altistaa masennukselle ja luulisi että aika moni adoptoimista harkitseva on paljon todennäköisemmässä asemassa sairastua vaikkapa juuri tuohon masennukseen, kuin joku jolla on traumatausta mutta joka on saanut asiat käsiteltyä terapian kautta. Erityisesti jos adoptoitava lapsi on itsekin perheestä missä on ongelmia, voisi ajatella että yhteyden muodostuminen vanhemman ja lapsen välille jopa helpottuisi, jos vanhempi ymmärtää oman kokemuksen kautta lapsen taustaa.Toisaalta ymmärrän että lapsia tulee suojella, mutta mielestäni olisi paljon järkevämpää jos nämä potentiaalisten vanhempien asiat arvioitaisiin yksilökohtaisesti.

Adoptiolapsella on takanaan jo yksi menetys. Hänelle halutaan turvata uudet, täysin terveet vanhemmat.Adoptioprosessi on todella kuluttava ja kaikki vanhemmuus on välillä raskasta.Siksi.Ja kyllä kaikki ihan yksilöllisesti arvioidaan, mutta terveyskysymykset on sellaisia, että niistä ei tingitä.

Toki ymmärrän tuon, mutta mielestäni on todella omituista että ajatellaan lapselle olevan parempi olla väliaikaisessa elämäntilanteessa perhekodissa tms. sijaiskasvattajalla, kuin että esim. 18 vuoden takainen masennusdiagnoosi toisella vanhemmista olisi niin suuri riskitekijä että jätetään lapselle antamatta mahdollisuus pysyvään kotiin. Puhumattakaan esim. korkeasta verenpaineesta, kuten tuolla ylhäällä joku mainitsi. Kyllähän ikävälillä 15-34 on muitakin todella raskaita elämänvaiheita, luulisi että jos olisi taipumusta toistuvaan masennukseen niin sille olisi tarjoutunut siinä välissä jo monta tilaisuutta. En myöskään ymmärrä miksi adoptioperhettä odottavien lasten (jopa ihan pienten vauvojen jotka tuskin muistavat sitä "yhtä menetystä elämässä" mihin eräs kommentoija viittasi) kohdalla ajatellaan että tuo väliaikainen koti on se parempi vaihtoehto kuin tosi hyvä perhe missä on vaikkapa korkeaa verenpainetta tai teiniajan masennusta - mutta kuitenkaan lapsia ei oteta huostaan omilta ihan aikuisten oikeasti turvallisuutta uhkaavilta vanhemmilta paitsi aivan äärimmäisissä tapauksissa? Mielestäni siinä lapsia asetetaan aika epätasa-arvoiseen asemaan. Toisille kelpaa ideaalivaihtoehtona turvaton koti missä sossu ramppaa välillä tarkistamassa miten asiat sujuu, jos sitäkään. Toisille taas ideaalivaihtoehto on nimenomaan se huostaanotossa pysyminen, kun vaihtoehtona hyvä koti (kukaan tuskin täällä lähtee väittämään, että esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivä isä tekisi kodista huonon).Mutta ihan uteliaisuudesta vielä niille, jotka täällä ovat adoptioprosessia käyneet läpi, syynäävätkö auktoriteetit myös esim. potentiaaliset isovanhemmat ja muun tuttavapiirin läpi adoptiokelpoisuutta harkitessaan? Onko sillä esim merkitystä onko vaikkapa etäinen isovanhempi mt-ongelmainen tai alkkis?Haluaisin kovasti tietää että keille ihmeen ihmisille täällä Suomessa lapsia edes annetaan adoptioon, koska en itse ainakaan ole ikinä tavannut ketään joka olisi sekä fyysisesti että mieleltään aivan täysin 100% terve.

No ei siellä kukaan lapsi sen takia joudu odottelemaan sekuntiakaan, että ei löydy adoptiokotia, jos se masennustaustainen raakataan. Hakijoita on sadoin (tuhansin?) verroin enemmän kuin lapsia.Sukulaisia ei meidän aikana syynätty. En tiedä mikä se nykytilanne on.

Miksi sitten lapsia ylipäätään pidetään jossain sijaiskasvatuksessa tai laitoksissa, jos ottajia on niin paljon että lapsen voisi suoraan kiikuttaa vanhasta kodista uuteen?

Sinä sekoitat nyt iloisesti käsitteitä. Huostaanotetut lapset eivät ole sama asia kuin "adoptiovapaat lapset".Suomessa tietääkseni adoptoidaan kotimaan adoptiossa noin 15 lasta vuodessa.Kv adoptioiden nykylukuja en tiedä , mutta olisikohan 100-200 vuodessa ja heistähän sitten "kilpailevat" kaikki muutkin maat, ei vain Suomen hakijat.

Juu, se voi olla että sekoitan, eivät ole tuttuja noiden paikkojen toiminta.Tunnen vain yhden sijaisvanhempana toimivan, ja olen vain ihmetellyt sitä miksi lasta pidetään sellaisessa elämäntilanteessa että asuu tämän tuttavani luona mutta joutuu sitten vuodesta toiseen valvotusti hillumaan joka viikko huumeita käyttävän, pahoinpitelyä harrastavan perheensä kanssa. Mielestäni parempi vaihtoehto tuossa olisi kyllä se että lapsi pääsisi adoptioon, mielellään tälle tutulleni, jolla on kaikki vanhemman velvollisuudet mutta ei mitään oikeuksia. Tämän vuoksi ihmettelen että miksi pidetään lapsia epäsuotuisissa tilanteissa jos muitakin vaihtoehtoja olisi.Kuulostaa muuten epäilyttävän alhaiselta tuo ulkomaan adoptioluku. Uskoisin tuon supertarkan syynin olevan syyllinen siihen, että joistain maista saa sitten rahalla ostettua lapsia jos ei virallisia reittejä saa.

No kun se sijoituksessa oleva lapsi ei ole "adoptiovapaa", vaan sijoituksessa.Ja mitään kiertoreittejä lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole. Täällä toimii kaksi adoptiopalvelunantajaa, Interpedia ja Pela, jotka tutkii huolella ne kohdemaansa ja sitä kautta adoptoidaan jos adoptoidaan.Adoptiossa lapsen etu on aina etusijalla ja siksi sen seulan pitää olla tarkka.

En ymmärrä logiikkaasi. Mitään kiertoreittejäkö lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole, koska on kaksi virallista adoptiopalvelunantajaa? Eihän se, että täällä on kaksi virallista adoptioauktoriteettia estä laitonta adoptiokauppaa millään tavalla. Nuo kun ovat niitä virallisia tahoja, ja lisäksi on ne epäviralliset, laittomat tahot, joihin noilla virallisilla tahoilla ei ole mitään valtaa, laittomia kun ovat.En näe mitään estettä sille, että nainen joka haluaa adoptoida mutta joka ei saa lasta virallisia tahoja pitkin, muuttaisi pariksi vuodeksi esim. Kiinaan, adoptoisi siellä laittomasti lapsen jolle väärennetään paperit ja vaikkapa väärennetty avioliittotodistus paikallisen miehen kanssa, ja tulisi takaisin Suomeen väittäen lapsen olevan tämän biologinen lapsi kiinalaisen ex-miehen kanssa?  

No se ei onnistu.
Näin se nyt vaan on.
Anteeksi jos kuulostan kärsimättömältä, mutta tajuatko miten paljon näitä kummallisia käsityksiä saa oikoa?
Ap:lle vastauksena: masennustausta estää adoption, huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa ja kiertoteitä ohi palvelunantajoen ei ole.
Tässä lyhyesti faktat. Sitten voi ihan vapaasti jankata vaikka kuinka, mutta faktat on silti näm. Olkaa hyvät!

Haluaisitko perustella miten muka ei ole olemassa kiertoteitä ohi virallisten tahojen? Siis väitätkö ihan tosissasi että laitonta adoptiokauppaa ei ole olemassa?
Tiedän että huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa. En selittänyt itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, mutta yritin kysymykselläni tuoda esiin sen, että en ymmärrä miksi joidenkin lapsien annetaan olla huostaanotossa tai lastenkodeissa vuosikausia, ja jotkut pääsevät adoptoitaviksi kiiltokuvaperheisiin. Sinä voit sitä sanoa jankkaamiseksi, mutta itse en lainkaan mielestäni ole tässä jankannut siitä, olisiko minulla mt-taustaisella oikeutta lapsen adoptioon. Sen sijaan olen ihmetellyt miksi koko systeemi toimii siten kun toimii, vaikka täällä on paljon lapsia joille olisi eduksi päästä kokonaan uuteen perheeseen, vaikka sitten sellaiseen missä on jotain terveysongelmia (normaaleissa rajoissa). Lastenkodeistahan on ollut lähiaikoina juttua mediassa, on tuotu esiin miten vahingollinen tuo systeemi on ollut monille sen piiriin joutuneelle lapselle. Oman perheen ongelmat ovat yleensä tuollaisissa pitkäaikaisissa lastenkotisijoituksissa sitä laatua, että lapsen takaisinsijoittaminen kotiin on realistisesti ajateltuna haave vain, mutta jättää lapsen koko nuoruusajaksi systeemin piiriin.
Uskoisin kirjoitustyylistäsi sinun olevan tuo sama joka on tuolla aiemminkin passiivisaggressiivisesti kirjoitellut. En tiedä miksi sinulla on niin suuri tarve korostaa itseäsi tätä kautta. Kirjoitustyylisi ei ole kovin asiallista. Jos olet tosiaan adoptiovanhempi, olen vähän huolissani siitä, onko vanhemmuus ollut sinulle niin rankkaa että tämä on ainoa keinosi purkaa huonoa oloasi. Jos luet omaa tekstiäsi kriittisesti, varmasti itsekin huomaat että tuo ei ole millään tavalla rakentavaa. Tekstisi ydinsanoma on "minä olen oikeassa, mikset jo ole hiljaa ja lakkaa jankkaamasta". Onko tuo myös kasvatuksellinen tyylisi? Mikä ajaa sinut käyttäytymään näin?

Jos sinua ärsyttää se mitä kirjoitan, ja jos kysyn mielestäsi typeriä kysymyksiä, miksi et vain lakkaa kommentoimasta sen sijaan että tulet itse jankkaamaan? Minä en ole koittanut missään vaiheessa väittää että minulla ehdottomasti pitäisi olla oikeus adoptioon, jos sellaista ei kerran ole. Mutta olen kyllä ihmetellyt millä perusteella nuo säännöt on tehty, jos niissä on niin paljon aukkoja. Ja miksei ongelmaperheissä kasvavia lapsia harkittaisi adoptioon vaihtoehtona laitostumiselle.

En ole tuo, jonka kirjoituksista( ap?) teet aikamoisia tulkintoja? Epäilet motiiveja adoptiovanhemmuuteen , kykyä kasvattajana olemiseen jne. Näin adoptioperheen tukirenkaaseen kuuluvana kuitenkin tiedän, että melkoisia asiantuntijoita nämä adoptiovanhemmat ovat tässä asiassa. 

Se, että lapsia on Suomessa  paljon sijaiskodeissa ja lastenkodeissa  ja adoptioon tulevia on vähän on vain fakta ja sille ei voi mitään. Mikään viranomainen ei voi riistää biologisen vanhemman oikeutta lapseensa, vaikka se monesti olisi lapsen etu.

juujuu lueppa loput tekstistä niin näet millainen asiantuntija tuo kyseinen adoptiovanhempi on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tietää. Täytyy sitten toivoa että olemme miehen kanssa sikiävää sorttia. Sinänsä kyllä mielestäni vähän kummallista, että asiassa ollaan näin ehdottomia. Jo lapsettomuuskin (mistä varmaan aika monet adoptiota harkitsevat kärsivät) voi altistaa masennukselle ja luulisi että aika moni adoptoimista harkitseva on paljon todennäköisemmässä asemassa sairastua vaikkapa juuri tuohon masennukseen, kuin joku jolla on traumatausta mutta joka on saanut asiat käsiteltyä terapian kautta. Erityisesti jos adoptoitava lapsi on itsekin perheestä missä on ongelmia, voisi ajatella että yhteyden muodostuminen vanhemman ja lapsen välille jopa helpottuisi, jos vanhempi ymmärtää oman kokemuksen kautta lapsen taustaa.Toisaalta ymmärrän että lapsia tulee suojella, mutta mielestäni olisi paljon järkevämpää jos nämä potentiaalisten vanhempien asiat arvioitaisiin yksilökohtaisesti.

Adoptiolapsella on takanaan jo yksi menetys. Hänelle halutaan turvata uudet, täysin terveet vanhemmat.Adoptioprosessi on todella kuluttava ja kaikki vanhemmuus on välillä raskasta.Siksi.Ja kyllä kaikki ihan yksilöllisesti arvioidaan, mutta terveyskysymykset on sellaisia, että niistä ei tingitä.

Toki ymmärrän tuon, mutta mielestäni on todella omituista että ajatellaan lapselle olevan parempi olla väliaikaisessa elämäntilanteessa perhekodissa tms. sijaiskasvattajalla, kuin että esim. 18 vuoden takainen masennusdiagnoosi toisella vanhemmista olisi niin suuri riskitekijä että jätetään lapselle antamatta mahdollisuus pysyvään kotiin. Puhumattakaan esim. korkeasta verenpaineesta, kuten tuolla ylhäällä joku mainitsi. Kyllähän ikävälillä 15-34 on muitakin todella raskaita elämänvaiheita, luulisi että jos olisi taipumusta toistuvaan masennukseen niin sille olisi tarjoutunut siinä välissä jo monta tilaisuutta. En myöskään ymmärrä miksi adoptioperhettä odottavien lasten (jopa ihan pienten vauvojen jotka tuskin muistavat sitä "yhtä menetystä elämässä" mihin eräs kommentoija viittasi) kohdalla ajatellaan että tuo väliaikainen koti on se parempi vaihtoehto kuin tosi hyvä perhe missä on vaikkapa korkeaa verenpainetta tai teiniajan masennusta - mutta kuitenkaan lapsia ei oteta huostaan omilta ihan aikuisten oikeasti turvallisuutta uhkaavilta vanhemmilta paitsi aivan äärimmäisissä tapauksissa? Mielestäni siinä lapsia asetetaan aika epätasa-arvoiseen asemaan. Toisille kelpaa ideaalivaihtoehtona turvaton koti missä sossu ramppaa välillä tarkistamassa miten asiat sujuu, jos sitäkään. Toisille taas ideaalivaihtoehto on nimenomaan se huostaanotossa pysyminen, kun vaihtoehtona hyvä koti (kukaan tuskin täällä lähtee väittämään, että esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivä isä tekisi kodista huonon).Mutta ihan uteliaisuudesta vielä niille, jotka täällä ovat adoptioprosessia käyneet läpi, syynäävätkö auktoriteetit myös esim. potentiaaliset isovanhemmat ja muun tuttavapiirin läpi adoptiokelpoisuutta harkitessaan? Onko sillä esim merkitystä onko vaikkapa etäinen isovanhempi mt-ongelmainen tai alkkis?Haluaisin kovasti tietää että keille ihmeen ihmisille täällä Suomessa lapsia edes annetaan adoptioon, koska en itse ainakaan ole ikinä tavannut ketään joka olisi sekä fyysisesti että mieleltään aivan täysin 100% terve.

No ei siellä kukaan lapsi sen takia joudu odottelemaan sekuntiakaan, että ei löydy adoptiokotia, jos se masennustaustainen raakataan. Hakijoita on sadoin (tuhansin?) verroin enemmän kuin lapsia.Sukulaisia ei meidän aikana syynätty. En tiedä mikä se nykytilanne on.

Miksi sitten lapsia ylipäätään pidetään jossain sijaiskasvatuksessa tai laitoksissa, jos ottajia on niin paljon että lapsen voisi suoraan kiikuttaa vanhasta kodista uuteen?

Sinä sekoitat nyt iloisesti käsitteitä. Huostaanotetut lapset eivät ole sama asia kuin "adoptiovapaat lapset".Suomessa tietääkseni adoptoidaan kotimaan adoptiossa noin 15 lasta vuodessa.Kv adoptioiden nykylukuja en tiedä , mutta olisikohan 100-200 vuodessa ja heistähän sitten "kilpailevat" kaikki muutkin maat, ei vain Suomen hakijat.

Juu, se voi olla että sekoitan, eivät ole tuttuja noiden paikkojen toiminta.Tunnen vain yhden sijaisvanhempana toimivan, ja olen vain ihmetellyt sitä miksi lasta pidetään sellaisessa elämäntilanteessa että asuu tämän tuttavani luona mutta joutuu sitten vuodesta toiseen valvotusti hillumaan joka viikko huumeita käyttävän, pahoinpitelyä harrastavan perheensä kanssa. Mielestäni parempi vaihtoehto tuossa olisi kyllä se että lapsi pääsisi adoptioon, mielellään tälle tutulleni, jolla on kaikki vanhemman velvollisuudet mutta ei mitään oikeuksia. Tämän vuoksi ihmettelen että miksi pidetään lapsia epäsuotuisissa tilanteissa jos muitakin vaihtoehtoja olisi.Kuulostaa muuten epäilyttävän alhaiselta tuo ulkomaan adoptioluku. Uskoisin tuon supertarkan syynin olevan syyllinen siihen, että joistain maista saa sitten rahalla ostettua lapsia jos ei virallisia reittejä saa.

No kun se sijoituksessa oleva lapsi ei ole "adoptiovapaa", vaan sijoituksessa.Ja mitään kiertoreittejä lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole. Täällä toimii kaksi adoptiopalvelunantajaa, Interpedia ja Pela, jotka tutkii huolella ne kohdemaansa ja sitä kautta adoptoidaan jos adoptoidaan.Adoptiossa lapsen etu on aina etusijalla ja siksi sen seulan pitää olla tarkka.

En ymmärrä logiikkaasi. Mitään kiertoreittejäkö lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole, koska on kaksi virallista adoptiopalvelunantajaa? Eihän se, että täällä on kaksi virallista adoptioauktoriteettia estä laitonta adoptiokauppaa millään tavalla. Nuo kun ovat niitä virallisia tahoja, ja lisäksi on ne epäviralliset, laittomat tahot, joihin noilla virallisilla tahoilla ei ole mitään valtaa, laittomia kun ovat.En näe mitään estettä sille, että nainen joka haluaa adoptoida mutta joka ei saa lasta virallisia tahoja pitkin, muuttaisi pariksi vuodeksi esim. Kiinaan, adoptoisi siellä laittomasti lapsen jolle väärennetään paperit ja vaikkapa väärennetty avioliittotodistus paikallisen miehen kanssa, ja tulisi takaisin Suomeen väittäen lapsen olevan tämän biologinen lapsi kiinalaisen ex-miehen kanssa?  

No se ei onnistu.Näin se nyt vaan on.Anteeksi jos kuulostan kärsimättömältä, mutta tajuatko miten paljon näitä kummallisia käsityksiä saa oikoa?Ap:lle vastauksena: masennustausta estää adoption, huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa ja kiertoteitä ohi palvelunantajoen ei ole.Tässä lyhyesti faktat. Sitten voi ihan vapaasti jankata vaikka kuinka, mutta faktat on silti näm. Olkaa hyvät!

Haluaisitko perustella miten muka ei ole olemassa kiertoteitä ohi virallisten tahojen? Siis väitätkö ihan tosissasi että laitonta adoptiokauppaa ei ole olemassa?Tiedän että huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa. En selittänyt itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, mutta yritin kysymykselläni tuoda esiin sen, että en ymmärrä miksi joidenkin lapsien annetaan olla huostaanotossa tai lastenkodeissa vuosikausia, ja jotkut pääsevät adoptoitaviksi kiiltokuvaperheisiin. Sinä voit sitä sanoa jankkaamiseksi, mutta itse en lainkaan mielestäni ole tässä jankannut siitä, olisiko minulla mt-taustaisella oikeutta lapsen adoptioon. Sen sijaan olen ihmetellyt miksi koko systeemi toimii siten kun toimii, vaikka täällä on paljon lapsia joille olisi eduksi päästä kokonaan uuteen perheeseen, vaikka sitten sellaiseen missä on jotain terveysongelmia (normaaleissa rajoissa). Lastenkodeistahan on ollut lähiaikoina juttua mediassa, on tuotu esiin miten vahingollinen tuo systeemi on ollut monille sen piiriin joutuneelle lapselle. Oman perheen ongelmat ovat yleensä tuollaisissa pitkäaikaisissa lastenkotisijoituksissa sitä laatua, että lapsen takaisinsijoittaminen kotiin on realistisesti ajateltuna haave vain, mutta jättää lapsen koko nuoruusajaksi systeemin piiriin.Uskoisin kirjoitustyylistäsi sinun olevan tuo sama joka on tuolla aiemminkin passiivisaggressiivisesti kirjoitellut. En tiedä miksi sinulla on niin suuri tarve korostaa itseäsi tätä kautta. Kirjoitustyylisi ei ole kovin asiallista. Jos olet tosiaan adoptiovanhempi, olen vähän huolissani siitä, onko vanhemmuus ollut sinulle niin rankkaa että tämä on ainoa keinosi purkaa huonoa oloasi. Jos luet omaa tekstiäsi kriittisesti, varmasti itsekin huomaat että tuo ei ole millään tavalla rakentavaa. Tekstisi ydinsanoma on "minä olen oikeassa, mikset jo ole hiljaa ja lakkaa jankkaamasta". Onko tuo myös kasvatuksellinen tyylisi? Mikä ajaa sinut käyttäytymään näin?

Jos sinua ärsyttää se mitä kirjoitan, ja jos kysyn mielestäsi typeriä kysymyksiä, miksi et vain lakkaa kommentoimasta sen sijaan että tulet itse jankkaamaan? Minä en ole koittanut missään vaiheessa väittää että minulla ehdottomasti pitäisi olla oikeus adoptioon, jos sellaista ei kerran ole. Mutta olen kyllä ihmetellyt millä perusteella nuo säännöt on tehty, jos niissä on niin paljon aukkoja. Ja miksei ongelmaperheissä kasvavia lapsia harkittaisi adoptioon vaihtoehtona laitostumiselle.

En ole tuo, jonka kirjoituksista( ap?) teet aikamoisia tulkintoja? Epäilet motiiveja adoptiovanhemmuuteen , kykyä kasvattajana olemiseen jne. Näin adoptioperheen tukirenkaaseen kuuluvana kuitenkin tiedän, että melkoisia asiantuntijoita nämä adoptiovanhemmat ovat tässä asiassa. 

Se, että lapsia on Suomessa  paljon sijaiskodeissa ja lastenkodeissa  ja adoptioon tulevia on vähän on vain fakta ja sille ei voi mitään. Mikään viranomainen ei voi riistää biologisen vanhemman oikeutta lapseensa, vaikka se monesti olisi lapsen etu.

juujuu lueppa loput tekstistä niin näet millainen asiantuntija tuo kyseinen adoptiovanhempi on

Täyttä asiaa kirjoittaa, vaikka itse tölvit kissojen adoptoinnista jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tietää. Täytyy sitten toivoa että olemme miehen kanssa sikiävää sorttia. Sinänsä kyllä mielestäni vähän kummallista, että asiassa ollaan näin ehdottomia. Jo lapsettomuuskin (mistä varmaan aika monet adoptiota harkitsevat kärsivät) voi altistaa masennukselle ja luulisi että aika moni adoptoimista harkitseva on paljon todennäköisemmässä asemassa sairastua vaikkapa juuri tuohon masennukseen, kuin joku jolla on traumatausta mutta joka on saanut asiat käsiteltyä terapian kautta. Erityisesti jos adoptoitava lapsi on itsekin perheestä missä on ongelmia, voisi ajatella että yhteyden muodostuminen vanhemman ja lapsen välille jopa helpottuisi, jos vanhempi ymmärtää oman kokemuksen kautta lapsen taustaa.Toisaalta ymmärrän että lapsia tulee suojella, mutta mielestäni olisi paljon järkevämpää jos nämä potentiaalisten vanhempien asiat arvioitaisiin yksilökohtaisesti.

Adoptiolapsella on takanaan jo yksi menetys. Hänelle halutaan turvata uudet, täysin terveet vanhemmat.Adoptioprosessi on todella kuluttava ja kaikki vanhemmuus on välillä raskasta.Siksi.Ja kyllä kaikki ihan yksilöllisesti arvioidaan, mutta terveyskysymykset on sellaisia, että niistä ei tingitä.

Toki ymmärrän tuon, mutta mielestäni on todella omituista että ajatellaan lapselle olevan parempi olla väliaikaisessa elämäntilanteessa perhekodissa tms. sijaiskasvattajalla, kuin että esim. 18 vuoden takainen masennusdiagnoosi toisella vanhemmista olisi niin suuri riskitekijä että jätetään lapselle antamatta mahdollisuus pysyvään kotiin. Puhumattakaan esim. korkeasta verenpaineesta, kuten tuolla ylhäällä joku mainitsi. Kyllähän ikävälillä 15-34 on muitakin todella raskaita elämänvaiheita, luulisi että jos olisi taipumusta toistuvaan masennukseen niin sille olisi tarjoutunut siinä välissä jo monta tilaisuutta. En myöskään ymmärrä miksi adoptioperhettä odottavien lasten (jopa ihan pienten vauvojen jotka tuskin muistavat sitä "yhtä menetystä elämässä" mihin eräs kommentoija viittasi) kohdalla ajatellaan että tuo väliaikainen koti on se parempi vaihtoehto kuin tosi hyvä perhe missä on vaikkapa korkeaa verenpainetta tai teiniajan masennusta - mutta kuitenkaan lapsia ei oteta huostaan omilta ihan aikuisten oikeasti turvallisuutta uhkaavilta vanhemmilta paitsi aivan äärimmäisissä tapauksissa? Mielestäni siinä lapsia asetetaan aika epätasa-arvoiseen asemaan. Toisille kelpaa ideaalivaihtoehtona turvaton koti missä sossu ramppaa välillä tarkistamassa miten asiat sujuu, jos sitäkään. Toisille taas ideaalivaihtoehto on nimenomaan se huostaanotossa pysyminen, kun vaihtoehtona hyvä koti (kukaan tuskin täällä lähtee väittämään, että esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivä isä tekisi kodista huonon).Mutta ihan uteliaisuudesta vielä niille, jotka täällä ovat adoptioprosessia käyneet läpi, syynäävätkö auktoriteetit myös esim. potentiaaliset isovanhemmat ja muun tuttavapiirin läpi adoptiokelpoisuutta harkitessaan? Onko sillä esim merkitystä onko vaikkapa etäinen isovanhempi mt-ongelmainen tai alkkis?Haluaisin kovasti tietää että keille ihmeen ihmisille täällä Suomessa lapsia edes annetaan adoptioon, koska en itse ainakaan ole ikinä tavannut ketään joka olisi sekä fyysisesti että mieleltään aivan täysin 100% terve.

No ei siellä kukaan lapsi sen takia joudu odottelemaan sekuntiakaan, että ei löydy adoptiokotia, jos se masennustaustainen raakataan. Hakijoita on sadoin (tuhansin?) verroin enemmän kuin lapsia.Sukulaisia ei meidän aikana syynätty. En tiedä mikä se nykytilanne on.

Miksi sitten lapsia ylipäätään pidetään jossain sijaiskasvatuksessa tai laitoksissa, jos ottajia on niin paljon että lapsen voisi suoraan kiikuttaa vanhasta kodista uuteen?

Sinä sekoitat nyt iloisesti käsitteitä. Huostaanotetut lapset eivät ole sama asia kuin "adoptiovapaat lapset".Suomessa tietääkseni adoptoidaan kotimaan adoptiossa noin 15 lasta vuodessa.Kv adoptioiden nykylukuja en tiedä , mutta olisikohan 100-200 vuodessa ja heistähän sitten "kilpailevat" kaikki muutkin maat, ei vain Suomen hakijat.

Juu, se voi olla että sekoitan, eivät ole tuttuja noiden paikkojen toiminta.Tunnen vain yhden sijaisvanhempana toimivan, ja olen vain ihmetellyt sitä miksi lasta pidetään sellaisessa elämäntilanteessa että asuu tämän tuttavani luona mutta joutuu sitten vuodesta toiseen valvotusti hillumaan joka viikko huumeita käyttävän, pahoinpitelyä harrastavan perheensä kanssa. Mielestäni parempi vaihtoehto tuossa olisi kyllä se että lapsi pääsisi adoptioon, mielellään tälle tutulleni, jolla on kaikki vanhemman velvollisuudet mutta ei mitään oikeuksia. Tämän vuoksi ihmettelen että miksi pidetään lapsia epäsuotuisissa tilanteissa jos muitakin vaihtoehtoja olisi.Kuulostaa muuten epäilyttävän alhaiselta tuo ulkomaan adoptioluku. Uskoisin tuon supertarkan syynin olevan syyllinen siihen, että joistain maista saa sitten rahalla ostettua lapsia jos ei virallisia reittejä saa.

No kun se sijoituksessa oleva lapsi ei ole "adoptiovapaa", vaan sijoituksessa.Ja mitään kiertoreittejä lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole. Täällä toimii kaksi adoptiopalvelunantajaa, Interpedia ja Pela, jotka tutkii huolella ne kohdemaansa ja sitä kautta adoptoidaan jos adoptoidaan.Adoptiossa lapsen etu on aina etusijalla ja siksi sen seulan pitää olla tarkka.

En ymmärrä logiikkaasi. Mitään kiertoreittejäkö lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole, koska on kaksi virallista adoptiopalvelunantajaa? Eihän se, että täällä on kaksi virallista adoptioauktoriteettia estä laitonta adoptiokauppaa millään tavalla. Nuo kun ovat niitä virallisia tahoja, ja lisäksi on ne epäviralliset, laittomat tahot, joihin noilla virallisilla tahoilla ei ole mitään valtaa, laittomia kun ovat.En näe mitään estettä sille, että nainen joka haluaa adoptoida mutta joka ei saa lasta virallisia tahoja pitkin, muuttaisi pariksi vuodeksi esim. Kiinaan, adoptoisi siellä laittomasti lapsen jolle väärennetään paperit ja vaikkapa väärennetty avioliittotodistus paikallisen miehen kanssa, ja tulisi takaisin Suomeen väittäen lapsen olevan tämän biologinen lapsi kiinalaisen ex-miehen kanssa?  

No se ei onnistu.Näin se nyt vaan on.Anteeksi jos kuulostan kärsimättömältä, mutta tajuatko miten paljon näitä kummallisia käsityksiä saa oikoa?Ap:lle vastauksena: masennustausta estää adoption, huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa ja kiertoteitä ohi palvelunantajoen ei ole.Tässä lyhyesti faktat. Sitten voi ihan vapaasti jankata vaikka kuinka, mutta faktat on silti näm. Olkaa hyvät!

Haluaisitko perustella miten muka ei ole olemassa kiertoteitä ohi virallisten tahojen? Siis väitätkö ihan tosissasi että laitonta adoptiokauppaa ei ole olemassa?Tiedän että huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa. En selittänyt itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, mutta yritin kysymykselläni tuoda esiin sen, että en ymmärrä miksi joidenkin lapsien annetaan olla huostaanotossa tai lastenkodeissa vuosikausia, ja jotkut pääsevät adoptoitaviksi kiiltokuvaperheisiin. Sinä voit sitä sanoa jankkaamiseksi, mutta itse en lainkaan mielestäni ole tässä jankannut siitä, olisiko minulla mt-taustaisella oikeutta lapsen adoptioon. Sen sijaan olen ihmetellyt miksi koko systeemi toimii siten kun toimii, vaikka täällä on paljon lapsia joille olisi eduksi päästä kokonaan uuteen perheeseen, vaikka sitten sellaiseen missä on jotain terveysongelmia (normaaleissa rajoissa). Lastenkodeistahan on ollut lähiaikoina juttua mediassa, on tuotu esiin miten vahingollinen tuo systeemi on ollut monille sen piiriin joutuneelle lapselle. Oman perheen ongelmat ovat yleensä tuollaisissa pitkäaikaisissa lastenkotisijoituksissa sitä laatua, että lapsen takaisinsijoittaminen kotiin on realistisesti ajateltuna haave vain, mutta jättää lapsen koko nuoruusajaksi systeemin piiriin.Uskoisin kirjoitustyylistäsi sinun olevan tuo sama joka on tuolla aiemminkin passiivisaggressiivisesti kirjoitellut. En tiedä miksi sinulla on niin suuri tarve korostaa itseäsi tätä kautta. Kirjoitustyylisi ei ole kovin asiallista. Jos olet tosiaan adoptiovanhempi, olen vähän huolissani siitä, onko vanhemmuus ollut sinulle niin rankkaa että tämä on ainoa keinosi purkaa huonoa oloasi. Jos luet omaa tekstiäsi kriittisesti, varmasti itsekin huomaat että tuo ei ole millään tavalla rakentavaa. Tekstisi ydinsanoma on "minä olen oikeassa, mikset jo ole hiljaa ja lakkaa jankkaamasta". Onko tuo myös kasvatuksellinen tyylisi? Mikä ajaa sinut käyttäytymään näin?

Jos sinua ärsyttää se mitä kirjoitan, ja jos kysyn mielestäsi typeriä kysymyksiä, miksi et vain lakkaa kommentoimasta sen sijaan että tulet itse jankkaamaan? Minä en ole koittanut missään vaiheessa väittää että minulla ehdottomasti pitäisi olla oikeus adoptioon, jos sellaista ei kerran ole. Mutta olen kyllä ihmetellyt millä perusteella nuo säännöt on tehty, jos niissä on niin paljon aukkoja. Ja miksei ongelmaperheissä kasvavia lapsia harkittaisi adoptioon vaihtoehtona laitostumiselle.

En ole tuo, jonka kirjoituksista( ap?) teet aikamoisia tulkintoja? Epäilet motiiveja adoptiovanhemmuuteen , kykyä kasvattajana olemiseen jne. Näin adoptioperheen tukirenkaaseen kuuluvana kuitenkin tiedän, että melkoisia asiantuntijoita nämä adoptiovanhemmat ovat tässä asiassa. 

Se, että lapsia on Suomessa  paljon sijaiskodeissa ja lastenkodeissa  ja adoptioon tulevia on vähän on vain fakta ja sille ei voi mitään. Mikään viranomainen ei voi riistää biologisen vanhemman oikeutta lapseensa, vaikka se monesti olisi lapsen etu.

juujuu lueppa loput tekstistä niin näet millainen asiantuntija tuo kyseinen adoptiovanhempi on

Täyttä asiaa kirjoittaa, vaikka itse tölvit kissojen adoptoinnista jne.

Hmm. Sanaa tölviä on tässä ketjussa aiemmin käyttänyt (ilmeisesti jotenkin ymmärrykseltään rajoittunut) ihminen joka on mm. kertonut ap:lle perusteettomasti että adoptio on hänen kohdallaan automaattisesti poissuljettu. Ja eiköhän se kissan adoptointi ollut huumoria, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tietää. Täytyy sitten toivoa että olemme miehen kanssa sikiävää sorttia. Sinänsä kyllä mielestäni vähän kummallista, että asiassa ollaan näin ehdottomia. Jo lapsettomuuskin (mistä varmaan aika monet adoptiota harkitsevat kärsivät) voi altistaa masennukselle ja luulisi että aika moni adoptoimista harkitseva on paljon todennäköisemmässä asemassa sairastua vaikkapa juuri tuohon masennukseen, kuin joku jolla on traumatausta mutta joka on saanut asiat käsiteltyä terapian kautta. Erityisesti jos adoptoitava lapsi on itsekin perheestä missä on ongelmia, voisi ajatella että yhteyden muodostuminen vanhemman ja lapsen välille jopa helpottuisi, jos vanhempi ymmärtää oman kokemuksen kautta lapsen taustaa.Toisaalta ymmärrän että lapsia tulee suojella, mutta mielestäni olisi paljon järkevämpää jos nämä potentiaalisten vanhempien asiat arvioitaisiin yksilökohtaisesti.

Adoptiolapsella on takanaan jo yksi menetys. Hänelle halutaan turvata uudet, täysin terveet vanhemmat.Adoptioprosessi on todella kuluttava ja kaikki vanhemmuus on välillä raskasta.Siksi.Ja kyllä kaikki ihan yksilöllisesti arvioidaan, mutta terveyskysymykset on sellaisia, että niistä ei tingitä.

Toki ymmärrän tuon, mutta mielestäni on todella omituista että ajatellaan lapselle olevan parempi olla väliaikaisessa elämäntilanteessa perhekodissa tms. sijaiskasvattajalla, kuin että esim. 18 vuoden takainen masennusdiagnoosi toisella vanhemmista olisi niin suuri riskitekijä että jätetään lapselle antamatta mahdollisuus pysyvään kotiin. Puhumattakaan esim. korkeasta verenpaineesta, kuten tuolla ylhäällä joku mainitsi. Kyllähän ikävälillä 15-34 on muitakin todella raskaita elämänvaiheita, luulisi että jos olisi taipumusta toistuvaan masennukseen niin sille olisi tarjoutunut siinä välissä jo monta tilaisuutta. En myöskään ymmärrä miksi adoptioperhettä odottavien lasten (jopa ihan pienten vauvojen jotka tuskin muistavat sitä "yhtä menetystä elämässä" mihin eräs kommentoija viittasi) kohdalla ajatellaan että tuo väliaikainen koti on se parempi vaihtoehto kuin tosi hyvä perhe missä on vaikkapa korkeaa verenpainetta tai teiniajan masennusta - mutta kuitenkaan lapsia ei oteta huostaan omilta ihan aikuisten oikeasti turvallisuutta uhkaavilta vanhemmilta paitsi aivan äärimmäisissä tapauksissa? Mielestäni siinä lapsia asetetaan aika epätasa-arvoiseen asemaan. Toisille kelpaa ideaalivaihtoehtona turvaton koti missä sossu ramppaa välillä tarkistamassa miten asiat sujuu, jos sitäkään. Toisille taas ideaalivaihtoehto on nimenomaan se huostaanotossa pysyminen, kun vaihtoehtona hyvä koti (kukaan tuskin täällä lähtee väittämään, että esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivä isä tekisi kodista huonon).Mutta ihan uteliaisuudesta vielä niille, jotka täällä ovat adoptioprosessia käyneet läpi, syynäävätkö auktoriteetit myös esim. potentiaaliset isovanhemmat ja muun tuttavapiirin läpi adoptiokelpoisuutta harkitessaan? Onko sillä esim merkitystä onko vaikkapa etäinen isovanhempi mt-ongelmainen tai alkkis?Haluaisin kovasti tietää että keille ihmeen ihmisille täällä Suomessa lapsia edes annetaan adoptioon, koska en itse ainakaan ole ikinä tavannut ketään joka olisi sekä fyysisesti että mieleltään aivan täysin 100% terve.

No ei siellä kukaan lapsi sen takia joudu odottelemaan sekuntiakaan, että ei löydy adoptiokotia, jos se masennustaustainen raakataan. Hakijoita on sadoin (tuhansin?) verroin enemmän kuin lapsia.Sukulaisia ei meidän aikana syynätty. En tiedä mikä se nykytilanne on.

Miksi sitten lapsia ylipäätään pidetään jossain sijaiskasvatuksessa tai laitoksissa, jos ottajia on niin paljon että lapsen voisi suoraan kiikuttaa vanhasta kodista uuteen?

Sinä sekoitat nyt iloisesti käsitteitä. Huostaanotetut lapset eivät ole sama asia kuin "adoptiovapaat lapset".Suomessa tietääkseni adoptoidaan kotimaan adoptiossa noin 15 lasta vuodessa.Kv adoptioiden nykylukuja en tiedä , mutta olisikohan 100-200 vuodessa ja heistähän sitten "kilpailevat" kaikki muutkin maat, ei vain Suomen hakijat.

Juu, se voi olla että sekoitan, eivät ole tuttuja noiden paikkojen toiminta.Tunnen vain yhden sijaisvanhempana toimivan, ja olen vain ihmetellyt sitä miksi lasta pidetään sellaisessa elämäntilanteessa että asuu tämän tuttavani luona mutta joutuu sitten vuodesta toiseen valvotusti hillumaan joka viikko huumeita käyttävän, pahoinpitelyä harrastavan perheensä kanssa. Mielestäni parempi vaihtoehto tuossa olisi kyllä se että lapsi pääsisi adoptioon, mielellään tälle tutulleni, jolla on kaikki vanhemman velvollisuudet mutta ei mitään oikeuksia. Tämän vuoksi ihmettelen että miksi pidetään lapsia epäsuotuisissa tilanteissa jos muitakin vaihtoehtoja olisi.Kuulostaa muuten epäilyttävän alhaiselta tuo ulkomaan adoptioluku. Uskoisin tuon supertarkan syynin olevan syyllinen siihen, että joistain maista saa sitten rahalla ostettua lapsia jos ei virallisia reittejä saa.

No kun se sijoituksessa oleva lapsi ei ole "adoptiovapaa", vaan sijoituksessa.Ja mitään kiertoreittejä lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole. Täällä toimii kaksi adoptiopalvelunantajaa, Interpedia ja Pela, jotka tutkii huolella ne kohdemaansa ja sitä kautta adoptoidaan jos adoptoidaan.Adoptiossa lapsen etu on aina etusijalla ja siksi sen seulan pitää olla tarkka.

En ymmärrä logiikkaasi. Mitään kiertoreittejäkö lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole, koska on kaksi virallista adoptiopalvelunantajaa? Eihän se, että täällä on kaksi virallista adoptioauktoriteettia estä laitonta adoptiokauppaa millään tavalla. Nuo kun ovat niitä virallisia tahoja, ja lisäksi on ne epäviralliset, laittomat tahot, joihin noilla virallisilla tahoilla ei ole mitään valtaa, laittomia kun ovat.En näe mitään estettä sille, että nainen joka haluaa adoptoida mutta joka ei saa lasta virallisia tahoja pitkin, muuttaisi pariksi vuodeksi esim. Kiinaan, adoptoisi siellä laittomasti lapsen jolle väärennetään paperit ja vaikkapa väärennetty avioliittotodistus paikallisen miehen kanssa, ja tulisi takaisin Suomeen väittäen lapsen olevan tämän biologinen lapsi kiinalaisen ex-miehen kanssa?  

No se ei onnistu.Näin se nyt vaan on.Anteeksi jos kuulostan kärsimättömältä, mutta tajuatko miten paljon näitä kummallisia käsityksiä saa oikoa?Ap:lle vastauksena: masennustausta estää adoption, huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa ja kiertoteitä ohi palvelunantajoen ei ole.Tässä lyhyesti faktat. Sitten voi ihan vapaasti jankata vaikka kuinka, mutta faktat on silti näm. Olkaa hyvät!

Haluaisitko perustella miten muka ei ole olemassa kiertoteitä ohi virallisten tahojen? Siis väitätkö ihan tosissasi että laitonta adoptiokauppaa ei ole olemassa?Tiedän että huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa. En selittänyt itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, mutta yritin kysymykselläni tuoda esiin sen, että en ymmärrä miksi joidenkin lapsien annetaan olla huostaanotossa tai lastenkodeissa vuosikausia, ja jotkut pääsevät adoptoitaviksi kiiltokuvaperheisiin. Sinä voit sitä sanoa jankkaamiseksi, mutta itse en lainkaan mielestäni ole tässä jankannut siitä, olisiko minulla mt-taustaisella oikeutta lapsen adoptioon. Sen sijaan olen ihmetellyt miksi koko systeemi toimii siten kun toimii, vaikka täällä on paljon lapsia joille olisi eduksi päästä kokonaan uuteen perheeseen, vaikka sitten sellaiseen missä on jotain terveysongelmia (normaaleissa rajoissa). Lastenkodeistahan on ollut lähiaikoina juttua mediassa, on tuotu esiin miten vahingollinen tuo systeemi on ollut monille sen piiriin joutuneelle lapselle. Oman perheen ongelmat ovat yleensä tuollaisissa pitkäaikaisissa lastenkotisijoituksissa sitä laatua, että lapsen takaisinsijoittaminen kotiin on realistisesti ajateltuna haave vain, mutta jättää lapsen koko nuoruusajaksi systeemin piiriin.Uskoisin kirjoitustyylistäsi sinun olevan tuo sama joka on tuolla aiemminkin passiivisaggressiivisesti kirjoitellut. En tiedä miksi sinulla on niin suuri tarve korostaa itseäsi tätä kautta. Kirjoitustyylisi ei ole kovin asiallista. Jos olet tosiaan adoptiovanhempi, olen vähän huolissani siitä, onko vanhemmuus ollut sinulle niin rankkaa että tämä on ainoa keinosi purkaa huonoa oloasi. Jos luet omaa tekstiäsi kriittisesti, varmasti itsekin huomaat että tuo ei ole millään tavalla rakentavaa. Tekstisi ydinsanoma on "minä olen oikeassa, mikset jo ole hiljaa ja lakkaa jankkaamasta". Onko tuo myös kasvatuksellinen tyylisi? Mikä ajaa sinut käyttäytymään näin?

Jos sinua ärsyttää se mitä kirjoitan, ja jos kysyn mielestäsi typeriä kysymyksiä, miksi et vain lakkaa kommentoimasta sen sijaan että tulet itse jankkaamaan? Minä en ole koittanut missään vaiheessa väittää että minulla ehdottomasti pitäisi olla oikeus adoptioon, jos sellaista ei kerran ole. Mutta olen kyllä ihmetellyt millä perusteella nuo säännöt on tehty, jos niissä on niin paljon aukkoja. Ja miksei ongelmaperheissä kasvavia lapsia harkittaisi adoptioon vaihtoehtona laitostumiselle.

En ole tuo, jonka kirjoituksista( ap?) teet aikamoisia tulkintoja? Epäilet motiiveja adoptiovanhemmuuteen , kykyä kasvattajana olemiseen jne. Näin adoptioperheen tukirenkaaseen kuuluvana kuitenkin tiedän, että melkoisia asiantuntijoita nämä adoptiovanhemmat ovat tässä asiassa. 

Se, että lapsia on Suomessa  paljon sijaiskodeissa ja lastenkodeissa  ja adoptioon tulevia on vähän on vain fakta ja sille ei voi mitään. Mikään viranomainen ei voi riistää biologisen vanhemman oikeutta lapseensa, vaikka se monesti olisi lapsen etu.

juujuu lueppa loput tekstistä niin näet millainen asiantuntija tuo kyseinen adoptiovanhempi on

Täyttä asiaa kirjoittaa, vaikka itse tölvit kissojen adoptoinnista jne.

Hmm. Sanaa tölviä on tässä ketjussa aiemmin käyttänyt (ilmeisesti jotenkin ymmärrykseltään rajoittunut) ihminen joka on mm. kertonut ap:lle perusteettomasti että adoptio on hänen kohdallaan automaattisesti poissuljettu. Ja eiköhän se kissan adoptointi ollut huumoria, vai?

Eipä siltä vaikuttanut. Loukkaavaa se oli. Sinulle on annettu selkeitä vastauksia, infottu prosessin kulusta, kerrottu lainsäädännöstä, korjattu termejä jne. Ja ainoa mitä osaat on paasata aina vaan jotain älyttömiä mafiasta Kreikassa, haukkua adoptoijia lapsikaupasta, kaivella ikivanhoja wikipedia-lähteitä jne. Täysin pähkähullua vastaanjankkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tietää. Täytyy sitten toivoa että olemme miehen kanssa sikiävää sorttia. Sinänsä kyllä mielestäni vähän kummallista, että asiassa ollaan näin ehdottomia. Jo lapsettomuuskin (mistä varmaan aika monet adoptiota harkitsevat kärsivät) voi altistaa masennukselle ja luulisi että aika moni adoptoimista harkitseva on paljon todennäköisemmässä asemassa sairastua vaikkapa juuri tuohon masennukseen, kuin joku jolla on traumatausta mutta joka on saanut asiat käsiteltyä terapian kautta. Erityisesti jos adoptoitava lapsi on itsekin perheestä missä on ongelmia, voisi ajatella että yhteyden muodostuminen vanhemman ja lapsen välille jopa helpottuisi, jos vanhempi ymmärtää oman kokemuksen kautta lapsen taustaa.Toisaalta ymmärrän että lapsia tulee suojella, mutta mielestäni olisi paljon järkevämpää jos nämä potentiaalisten vanhempien asiat arvioitaisiin yksilökohtaisesti.

Adoptiolapsella on takanaan jo yksi menetys. Hänelle halutaan turvata uudet, täysin terveet vanhemmat.Adoptioprosessi on todella kuluttava ja kaikki vanhemmuus on välillä raskasta.Siksi.Ja kyllä kaikki ihan yksilöllisesti arvioidaan, mutta terveyskysymykset on sellaisia, että niistä ei tingitä.

Toki ymmärrän tuon, mutta mielestäni on todella omituista että ajatellaan lapselle olevan parempi olla väliaikaisessa elämäntilanteessa perhekodissa tms. sijaiskasvattajalla, kuin että esim. 18 vuoden takainen masennusdiagnoosi toisella vanhemmista olisi niin suuri riskitekijä että jätetään lapselle antamatta mahdollisuus pysyvään kotiin. Puhumattakaan esim. korkeasta verenpaineesta, kuten tuolla ylhäällä joku mainitsi. Kyllähän ikävälillä 15-34 on muitakin todella raskaita elämänvaiheita, luulisi että jos olisi taipumusta toistuvaan masennukseen niin sille olisi tarjoutunut siinä välissä jo monta tilaisuutta. En myöskään ymmärrä miksi adoptioperhettä odottavien lasten (jopa ihan pienten vauvojen jotka tuskin muistavat sitä "yhtä menetystä elämässä" mihin eräs kommentoija viittasi) kohdalla ajatellaan että tuo väliaikainen koti on se parempi vaihtoehto kuin tosi hyvä perhe missä on vaikkapa korkeaa verenpainetta tai teiniajan masennusta - mutta kuitenkaan lapsia ei oteta huostaan omilta ihan aikuisten oikeasti turvallisuutta uhkaavilta vanhemmilta paitsi aivan äärimmäisissä tapauksissa? Mielestäni siinä lapsia asetetaan aika epätasa-arvoiseen asemaan. Toisille kelpaa ideaalivaihtoehtona turvaton koti missä sossu ramppaa välillä tarkistamassa miten asiat sujuu, jos sitäkään. Toisille taas ideaalivaihtoehto on nimenomaan se huostaanotossa pysyminen, kun vaihtoehtona hyvä koti (kukaan tuskin täällä lähtee väittämään, että esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivä isä tekisi kodista huonon).Mutta ihan uteliaisuudesta vielä niille, jotka täällä ovat adoptioprosessia käyneet läpi, syynäävätkö auktoriteetit myös esim. potentiaaliset isovanhemmat ja muun tuttavapiirin läpi adoptiokelpoisuutta harkitessaan? Onko sillä esim merkitystä onko vaikkapa etäinen isovanhempi mt-ongelmainen tai alkkis?Haluaisin kovasti tietää että keille ihmeen ihmisille täällä Suomessa lapsia edes annetaan adoptioon, koska en itse ainakaan ole ikinä tavannut ketään joka olisi sekä fyysisesti että mieleltään aivan täysin 100% terve.

No ei siellä kukaan lapsi sen takia joudu odottelemaan sekuntiakaan, että ei löydy adoptiokotia, jos se masennustaustainen raakataan. Hakijoita on sadoin (tuhansin?) verroin enemmän kuin lapsia.Sukulaisia ei meidän aikana syynätty. En tiedä mikä se nykytilanne on.

Miksi sitten lapsia ylipäätään pidetään jossain sijaiskasvatuksessa tai laitoksissa, jos ottajia on niin paljon että lapsen voisi suoraan kiikuttaa vanhasta kodista uuteen?

Sinä sekoitat nyt iloisesti käsitteitä. Huostaanotetut lapset eivät ole sama asia kuin "adoptiovapaat lapset".Suomessa tietääkseni adoptoidaan kotimaan adoptiossa noin 15 lasta vuodessa.Kv adoptioiden nykylukuja en tiedä , mutta olisikohan 100-200 vuodessa ja heistähän sitten "kilpailevat" kaikki muutkin maat, ei vain Suomen hakijat.

Juu, se voi olla että sekoitan, eivät ole tuttuja noiden paikkojen toiminta.Tunnen vain yhden sijaisvanhempana toimivan, ja olen vain ihmetellyt sitä miksi lasta pidetään sellaisessa elämäntilanteessa että asuu tämän tuttavani luona mutta joutuu sitten vuodesta toiseen valvotusti hillumaan joka viikko huumeita käyttävän, pahoinpitelyä harrastavan perheensä kanssa. Mielestäni parempi vaihtoehto tuossa olisi kyllä se että lapsi pääsisi adoptioon, mielellään tälle tutulleni, jolla on kaikki vanhemman velvollisuudet mutta ei mitään oikeuksia. Tämän vuoksi ihmettelen että miksi pidetään lapsia epäsuotuisissa tilanteissa jos muitakin vaihtoehtoja olisi.Kuulostaa muuten epäilyttävän alhaiselta tuo ulkomaan adoptioluku. Uskoisin tuon supertarkan syynin olevan syyllinen siihen, että joistain maista saa sitten rahalla ostettua lapsia jos ei virallisia reittejä saa.

No kun se sijoituksessa oleva lapsi ei ole "adoptiovapaa", vaan sijoituksessa.Ja mitään kiertoreittejä lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole. Täällä toimii kaksi adoptiopalvelunantajaa, Interpedia ja Pela, jotka tutkii huolella ne kohdemaansa ja sitä kautta adoptoidaan jos adoptoidaan.Adoptiossa lapsen etu on aina etusijalla ja siksi sen seulan pitää olla tarkka.

En ymmärrä logiikkaasi. Mitään kiertoreittejäkö lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole, koska on kaksi virallista adoptiopalvelunantajaa? Eihän se, että täällä on kaksi virallista adoptioauktoriteettia estä laitonta adoptiokauppaa millään tavalla. Nuo kun ovat niitä virallisia tahoja, ja lisäksi on ne epäviralliset, laittomat tahot, joihin noilla virallisilla tahoilla ei ole mitään valtaa, laittomia kun ovat.En näe mitään estettä sille, että nainen joka haluaa adoptoida mutta joka ei saa lasta virallisia tahoja pitkin, muuttaisi pariksi vuodeksi esim. Kiinaan, adoptoisi siellä laittomasti lapsen jolle väärennetään paperit ja vaikkapa väärennetty avioliittotodistus paikallisen miehen kanssa, ja tulisi takaisin Suomeen väittäen lapsen olevan tämän biologinen lapsi kiinalaisen ex-miehen kanssa?  

No se ei onnistu.Näin se nyt vaan on.Anteeksi jos kuulostan kärsimättömältä, mutta tajuatko miten paljon näitä kummallisia käsityksiä saa oikoa?Ap:lle vastauksena: masennustausta estää adoption, huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa ja kiertoteitä ohi palvelunantajoen ei ole.Tässä lyhyesti faktat. Sitten voi ihan vapaasti jankata vaikka kuinka, mutta faktat on silti näm. Olkaa hyvät!

Haluaisitko perustella miten muka ei ole olemassa kiertoteitä ohi virallisten tahojen? Siis väitätkö ihan tosissasi että laitonta adoptiokauppaa ei ole olemassa?Tiedän että huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa. En selittänyt itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, mutta yritin kysymykselläni tuoda esiin sen, että en ymmärrä miksi joidenkin lapsien annetaan olla huostaanotossa tai lastenkodeissa vuosikausia, ja jotkut pääsevät adoptoitaviksi kiiltokuvaperheisiin. Sinä voit sitä sanoa jankkaamiseksi, mutta itse en lainkaan mielestäni ole tässä jankannut siitä, olisiko minulla mt-taustaisella oikeutta lapsen adoptioon. Sen sijaan olen ihmetellyt miksi koko systeemi toimii siten kun toimii, vaikka täällä on paljon lapsia joille olisi eduksi päästä kokonaan uuteen perheeseen, vaikka sitten sellaiseen missä on jotain terveysongelmia (normaaleissa rajoissa). Lastenkodeistahan on ollut lähiaikoina juttua mediassa, on tuotu esiin miten vahingollinen tuo systeemi on ollut monille sen piiriin joutuneelle lapselle. Oman perheen ongelmat ovat yleensä tuollaisissa pitkäaikaisissa lastenkotisijoituksissa sitä laatua, että lapsen takaisinsijoittaminen kotiin on realistisesti ajateltuna haave vain, mutta jättää lapsen koko nuoruusajaksi systeemin piiriin.Uskoisin kirjoitustyylistäsi sinun olevan tuo sama joka on tuolla aiemminkin passiivisaggressiivisesti kirjoitellut. En tiedä miksi sinulla on niin suuri tarve korostaa itseäsi tätä kautta. Kirjoitustyylisi ei ole kovin asiallista. Jos olet tosiaan adoptiovanhempi, olen vähän huolissani siitä, onko vanhemmuus ollut sinulle niin rankkaa että tämä on ainoa keinosi purkaa huonoa oloasi. Jos luet omaa tekstiäsi kriittisesti, varmasti itsekin huomaat että tuo ei ole millään tavalla rakentavaa. Tekstisi ydinsanoma on "minä olen oikeassa, mikset jo ole hiljaa ja lakkaa jankkaamasta". Onko tuo myös kasvatuksellinen tyylisi? Mikä ajaa sinut käyttäytymään näin?

Jos sinua ärsyttää se mitä kirjoitan, ja jos kysyn mielestäsi typeriä kysymyksiä, miksi et vain lakkaa kommentoimasta sen sijaan että tulet itse jankkaamaan? Minä en ole koittanut missään vaiheessa väittää että minulla ehdottomasti pitäisi olla oikeus adoptioon, jos sellaista ei kerran ole. Mutta olen kyllä ihmetellyt millä perusteella nuo säännöt on tehty, jos niissä on niin paljon aukkoja. Ja miksei ongelmaperheissä kasvavia lapsia harkittaisi adoptioon vaihtoehtona laitostumiselle.

En ole tuo, jonka kirjoituksista( ap?) teet aikamoisia tulkintoja? Epäilet motiiveja adoptiovanhemmuuteen , kykyä kasvattajana olemiseen jne. Näin adoptioperheen tukirenkaaseen kuuluvana kuitenkin tiedän, että melkoisia asiantuntijoita nämä adoptiovanhemmat ovat tässä asiassa. 

Se, että lapsia on Suomessa  paljon sijaiskodeissa ja lastenkodeissa  ja adoptioon tulevia on vähän on vain fakta ja sille ei voi mitään. Mikään viranomainen ei voi riistää biologisen vanhemman oikeutta lapseensa, vaikka se monesti olisi lapsen etu.

juujuu lueppa loput tekstistä niin näet millainen asiantuntija tuo kyseinen adoptiovanhempi on

Täyttä asiaa kirjoittaa, vaikka itse tölvit kissojen adoptoinnista jne.

Hmm. Sanaa tölviä on tässä ketjussa aiemmin käyttänyt (ilmeisesti jotenkin ymmärrykseltään rajoittunut) ihminen joka on mm. kertonut ap:lle perusteettomasti että adoptio on hänen kohdallaan automaattisesti poissuljettu. Ja eiköhän se kissan adoptointi ollut huumoria, vai?

Eipä siltä vaikuttanut. Loukkaavaa se oli. Sinulle on annettu selkeitä vastauksia, infottu prosessin kulusta, kerrottu lainsäädännöstä, korjattu termejä jne. Ja ainoa mitä osaat on paasata aina vaan jotain älyttömiä mafiasta Kreikassa, haukkua adoptoijia lapsikaupasta, kaivella ikivanhoja wikipedia-lähteitä jne. Täysin pähkähullua vastaanjankkaamista.

Mikä kisdan adoptiossa loukkaa?:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tietää. Täytyy sitten toivoa että olemme miehen kanssa sikiävää sorttia. Sinänsä kyllä mielestäni vähän kummallista, että asiassa ollaan näin ehdottomia. Jo lapsettomuuskin (mistä varmaan aika monet adoptiota harkitsevat kärsivät) voi altistaa masennukselle ja luulisi että aika moni adoptoimista harkitseva on paljon todennäköisemmässä asemassa sairastua vaikkapa juuri tuohon masennukseen, kuin joku jolla on traumatausta mutta joka on saanut asiat käsiteltyä terapian kautta. Erityisesti jos adoptoitava lapsi on itsekin perheestä missä on ongelmia, voisi ajatella että yhteyden muodostuminen vanhemman ja lapsen välille jopa helpottuisi, jos vanhempi ymmärtää oman kokemuksen kautta lapsen taustaa.Toisaalta ymmärrän että lapsia tulee suojella, mutta mielestäni olisi paljon järkevämpää jos nämä potentiaalisten vanhempien asiat arvioitaisiin yksilökohtaisesti.

Adoptiolapsella on takanaan jo yksi menetys. Hänelle halutaan turvata uudet, täysin terveet vanhemmat.Adoptioprosessi on todella kuluttava ja kaikki vanhemmuus on välillä raskasta.Siksi.Ja kyllä kaikki ihan yksilöllisesti arvioidaan, mutta terveyskysymykset on sellaisia, että niistä ei tingitä.

Toki ymmärrän tuon, mutta mielestäni on todella omituista että ajatellaan lapselle olevan parempi olla väliaikaisessa elämäntilanteessa perhekodissa tms. sijaiskasvattajalla, kuin että esim. 18 vuoden takainen masennusdiagnoosi toisella vanhemmista olisi niin suuri riskitekijä että jätetään lapselle antamatta mahdollisuus pysyvään kotiin. Puhumattakaan esim. korkeasta verenpaineesta, kuten tuolla ylhäällä joku mainitsi. Kyllähän ikävälillä 15-34 on muitakin todella raskaita elämänvaiheita, luulisi että jos olisi taipumusta toistuvaan masennukseen niin sille olisi tarjoutunut siinä välissä jo monta tilaisuutta. En myöskään ymmärrä miksi adoptioperhettä odottavien lasten (jopa ihan pienten vauvojen jotka tuskin muistavat sitä "yhtä menetystä elämässä" mihin eräs kommentoija viittasi) kohdalla ajatellaan että tuo väliaikainen koti on se parempi vaihtoehto kuin tosi hyvä perhe missä on vaikkapa korkeaa verenpainetta tai teiniajan masennusta - mutta kuitenkaan lapsia ei oteta huostaan omilta ihan aikuisten oikeasti turvallisuutta uhkaavilta vanhemmilta paitsi aivan äärimmäisissä tapauksissa? Mielestäni siinä lapsia asetetaan aika epätasa-arvoiseen asemaan. Toisille kelpaa ideaalivaihtoehtona turvaton koti missä sossu ramppaa välillä tarkistamassa miten asiat sujuu, jos sitäkään. Toisille taas ideaalivaihtoehto on nimenomaan se huostaanotossa pysyminen, kun vaihtoehtona hyvä koti (kukaan tuskin täällä lähtee väittämään, että esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivä isä tekisi kodista huonon).Mutta ihan uteliaisuudesta vielä niille, jotka täällä ovat adoptioprosessia käyneet läpi, syynäävätkö auktoriteetit myös esim. potentiaaliset isovanhemmat ja muun tuttavapiirin läpi adoptiokelpoisuutta harkitessaan? Onko sillä esim merkitystä onko vaikkapa etäinen isovanhempi mt-ongelmainen tai alkkis?Haluaisin kovasti tietää että keille ihmeen ihmisille täällä Suomessa lapsia edes annetaan adoptioon, koska en itse ainakaan ole ikinä tavannut ketään joka olisi sekä fyysisesti että mieleltään aivan täysin 100% terve.

No ei siellä kukaan lapsi sen takia joudu odottelemaan sekuntiakaan, että ei löydy adoptiokotia, jos se masennustaustainen raakataan. Hakijoita on sadoin (tuhansin?) verroin enemmän kuin lapsia.Sukulaisia ei meidän aikana syynätty. En tiedä mikä se nykytilanne on.

Miksi sitten lapsia ylipäätään pidetään jossain sijaiskasvatuksessa tai laitoksissa, jos ottajia on niin paljon että lapsen voisi suoraan kiikuttaa vanhasta kodista uuteen?

Sinä sekoitat nyt iloisesti käsitteitä. Huostaanotetut lapset eivät ole sama asia kuin "adoptiovapaat lapset".Suomessa tietääkseni adoptoidaan kotimaan adoptiossa noin 15 lasta vuodessa.Kv adoptioiden nykylukuja en tiedä , mutta olisikohan 100-200 vuodessa ja heistähän sitten "kilpailevat" kaikki muutkin maat, ei vain Suomen hakijat.

Juu, se voi olla että sekoitan, eivät ole tuttuja noiden paikkojen toiminta.Tunnen vain yhden sijaisvanhempana toimivan, ja olen vain ihmetellyt sitä miksi lasta pidetään sellaisessa elämäntilanteessa että asuu tämän tuttavani luona mutta joutuu sitten vuodesta toiseen valvotusti hillumaan joka viikko huumeita käyttävän, pahoinpitelyä harrastavan perheensä kanssa. Mielestäni parempi vaihtoehto tuossa olisi kyllä se että lapsi pääsisi adoptioon, mielellään tälle tutulleni, jolla on kaikki vanhemman velvollisuudet mutta ei mitään oikeuksia. Tämän vuoksi ihmettelen että miksi pidetään lapsia epäsuotuisissa tilanteissa jos muitakin vaihtoehtoja olisi.Kuulostaa muuten epäilyttävän alhaiselta tuo ulkomaan adoptioluku. Uskoisin tuon supertarkan syynin olevan syyllinen siihen, että joistain maista saa sitten rahalla ostettua lapsia jos ei virallisia reittejä saa.

No kun se sijoituksessa oleva lapsi ei ole "adoptiovapaa", vaan sijoituksessa.Ja mitään kiertoreittejä lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole. Täällä toimii kaksi adoptiopalvelunantajaa, Interpedia ja Pela, jotka tutkii huolella ne kohdemaansa ja sitä kautta adoptoidaan jos adoptoidaan.Adoptiossa lapsen etu on aina etusijalla ja siksi sen seulan pitää olla tarkka.

En ymmärrä logiikkaasi. Mitään kiertoreittejäkö lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole, koska on kaksi virallista adoptiopalvelunantajaa? Eihän se, että täällä on kaksi virallista adoptioauktoriteettia estä laitonta adoptiokauppaa millään tavalla. Nuo kun ovat niitä virallisia tahoja, ja lisäksi on ne epäviralliset, laittomat tahot, joihin noilla virallisilla tahoilla ei ole mitään valtaa, laittomia kun ovat.En näe mitään estettä sille, että nainen joka haluaa adoptoida mutta joka ei saa lasta virallisia tahoja pitkin, muuttaisi pariksi vuodeksi esim. Kiinaan, adoptoisi siellä laittomasti lapsen jolle väärennetään paperit ja vaikkapa väärennetty avioliittotodistus paikallisen miehen kanssa, ja tulisi takaisin Suomeen väittäen lapsen olevan tämän biologinen lapsi kiinalaisen ex-miehen kanssa?  

No se ei onnistu.Näin se nyt vaan on.Anteeksi jos kuulostan kärsimättömältä, mutta tajuatko miten paljon näitä kummallisia käsityksiä saa oikoa?Ap:lle vastauksena: masennustausta estää adoption, huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa ja kiertoteitä ohi palvelunantajoen ei ole.Tässä lyhyesti faktat. Sitten voi ihan vapaasti jankata vaikka kuinka, mutta faktat on silti näm. Olkaa hyvät!

Haluaisitko perustella miten muka ei ole olemassa kiertoteitä ohi virallisten tahojen? Siis väitätkö ihan tosissasi että laitonta adoptiokauppaa ei ole olemassa?Tiedän että huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa. En selittänyt itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, mutta yritin kysymykselläni tuoda esiin sen, että en ymmärrä miksi joidenkin lapsien annetaan olla huostaanotossa tai lastenkodeissa vuosikausia, ja jotkut pääsevät adoptoitaviksi kiiltokuvaperheisiin. Sinä voit sitä sanoa jankkaamiseksi, mutta itse en lainkaan mielestäni ole tässä jankannut siitä, olisiko minulla mt-taustaisella oikeutta lapsen adoptioon. Sen sijaan olen ihmetellyt miksi koko systeemi toimii siten kun toimii, vaikka täällä on paljon lapsia joille olisi eduksi päästä kokonaan uuteen perheeseen, vaikka sitten sellaiseen missä on jotain terveysongelmia (normaaleissa rajoissa). Lastenkodeistahan on ollut lähiaikoina juttua mediassa, on tuotu esiin miten vahingollinen tuo systeemi on ollut monille sen piiriin joutuneelle lapselle. Oman perheen ongelmat ovat yleensä tuollaisissa pitkäaikaisissa lastenkotisijoituksissa sitä laatua, että lapsen takaisinsijoittaminen kotiin on realistisesti ajateltuna haave vain, mutta jättää lapsen koko nuoruusajaksi systeemin piiriin.Uskoisin kirjoitustyylistäsi sinun olevan tuo sama joka on tuolla aiemminkin passiivisaggressiivisesti kirjoitellut. En tiedä miksi sinulla on niin suuri tarve korostaa itseäsi tätä kautta. Kirjoitustyylisi ei ole kovin asiallista. Jos olet tosiaan adoptiovanhempi, olen vähän huolissani siitä, onko vanhemmuus ollut sinulle niin rankkaa että tämä on ainoa keinosi purkaa huonoa oloasi. Jos luet omaa tekstiäsi kriittisesti, varmasti itsekin huomaat että tuo ei ole millään tavalla rakentavaa. Tekstisi ydinsanoma on "minä olen oikeassa, mikset jo ole hiljaa ja lakkaa jankkaamasta". Onko tuo myös kasvatuksellinen tyylisi? Mikä ajaa sinut käyttäytymään näin?

Jos sinua ärsyttää se mitä kirjoitan, ja jos kysyn mielestäsi typeriä kysymyksiä, miksi et vain lakkaa kommentoimasta sen sijaan että tulet itse jankkaamaan? Minä en ole koittanut missään vaiheessa väittää että minulla ehdottomasti pitäisi olla oikeus adoptioon, jos sellaista ei kerran ole. Mutta olen kyllä ihmetellyt millä perusteella nuo säännöt on tehty, jos niissä on niin paljon aukkoja. Ja miksei ongelmaperheissä kasvavia lapsia harkittaisi adoptioon vaihtoehtona laitostumiselle.

En ole tuo, jonka kirjoituksista( ap?) teet aikamoisia tulkintoja? Epäilet motiiveja adoptiovanhemmuuteen , kykyä kasvattajana olemiseen jne. Näin adoptioperheen tukirenkaaseen kuuluvana kuitenkin tiedän, että melkoisia asiantuntijoita nämä adoptiovanhemmat ovat tässä asiassa. 

Se, että lapsia on Suomessa  paljon sijaiskodeissa ja lastenkodeissa  ja adoptioon tulevia on vähän on vain fakta ja sille ei voi mitään. Mikään viranomainen ei voi riistää biologisen vanhemman oikeutta lapseensa, vaikka se monesti olisi lapsen etu.

juujuu lueppa loput tekstistä niin näet millainen asiantuntija tuo kyseinen adoptiovanhempi on

Täyttä asiaa kirjoittaa, vaikka itse tölvit kissojen adoptoinnista jne.

Hmm. Sanaa tölviä on tässä ketjussa aiemmin käyttänyt (ilmeisesti jotenkin ymmärrykseltään rajoittunut) ihminen joka on mm. kertonut ap:lle perusteettomasti että adoptio on hänen kohdallaan automaattisesti poissuljettu. Ja eiköhän se kissan adoptointi ollut huumoria, vai?

Eipä siltä vaikuttanut. Loukkaavaa se oli. Sinulle on annettu selkeitä vastauksia, infottu prosessin kulusta, kerrottu lainsäädännöstä, korjattu termejä jne. Ja ainoa mitä osaat on paasata aina vaan jotain älyttömiä mafiasta Kreikassa, haukkua adoptoijia lapsikaupasta, kaivella ikivanhoja wikipedia-lähteitä jne. Täysin pähkähullua vastaanjankkaamista.

En ole ap enkä kukaan vastaajista, joihin viittaat. Sen sijaan olen vakuuttunut että sinulla on jonkilainen hahmottamisongelma. En kuitenkaan jatka tätä keskustelua enempää, hyvää jatkoa myös sinulle ja ap:lle etenkin.

Ap, jos et kerran edes ole adoptoimassa, vaan kysymys oli täysin teoreettinen, miksi suutuit noin järjettömästi, kun joku sanoo että sairautesi on este adoptiolle? Mistä tuo täysin ylimitoitettu loukkaantuminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tietää. Täytyy sitten toivoa että olemme miehen kanssa sikiävää sorttia. Sinänsä kyllä mielestäni vähän kummallista, että asiassa ollaan näin ehdottomia. Jo lapsettomuuskin (mistä varmaan aika monet adoptiota harkitsevat kärsivät) voi altistaa masennukselle ja luulisi että aika moni adoptoimista harkitseva on paljon todennäköisemmässä asemassa sairastua vaikkapa juuri tuohon masennukseen, kuin joku jolla on traumatausta mutta joka on saanut asiat käsiteltyä terapian kautta. Erityisesti jos adoptoitava lapsi on itsekin perheestä missä on ongelmia, voisi ajatella että yhteyden muodostuminen vanhemman ja lapsen välille jopa helpottuisi, jos vanhempi ymmärtää oman kokemuksen kautta lapsen taustaa.Toisaalta ymmärrän että lapsia tulee suojella, mutta mielestäni olisi paljon järkevämpää jos nämä potentiaalisten vanhempien asiat arvioitaisiin yksilökohtaisesti.

Adoptiolapsella on takanaan jo yksi menetys. Hänelle halutaan turvata uudet, täysin terveet vanhemmat.Adoptioprosessi on todella kuluttava ja kaikki vanhemmuus on välillä raskasta.Siksi.Ja kyllä kaikki ihan yksilöllisesti arvioidaan, mutta terveyskysymykset on sellaisia, että niistä ei tingitä.

Toki ymmärrän tuon, mutta mielestäni on todella omituista että ajatellaan lapselle olevan parempi olla väliaikaisessa elämäntilanteessa perhekodissa tms. sijaiskasvattajalla, kuin että esim. 18 vuoden takainen masennusdiagnoosi toisella vanhemmista olisi niin suuri riskitekijä että jätetään lapselle antamatta mahdollisuus pysyvään kotiin. Puhumattakaan esim. korkeasta verenpaineesta, kuten tuolla ylhäällä joku mainitsi. Kyllähän ikävälillä 15-34 on muitakin todella raskaita elämänvaiheita, luulisi että jos olisi taipumusta toistuvaan masennukseen niin sille olisi tarjoutunut siinä välissä jo monta tilaisuutta. En myöskään ymmärrä miksi adoptioperhettä odottavien lasten (jopa ihan pienten vauvojen jotka tuskin muistavat sitä "yhtä menetystä elämässä" mihin eräs kommentoija viittasi) kohdalla ajatellaan että tuo väliaikainen koti on se parempi vaihtoehto kuin tosi hyvä perhe missä on vaikkapa korkeaa verenpainetta tai teiniajan masennusta - mutta kuitenkaan lapsia ei oteta huostaan omilta ihan aikuisten oikeasti turvallisuutta uhkaavilta vanhemmilta paitsi aivan äärimmäisissä tapauksissa? Mielestäni siinä lapsia asetetaan aika epätasa-arvoiseen asemaan. Toisille kelpaa ideaalivaihtoehtona turvaton koti missä sossu ramppaa välillä tarkistamassa miten asiat sujuu, jos sitäkään. Toisille taas ideaalivaihtoehto on nimenomaan se huostaanotossa pysyminen, kun vaihtoehtona hyvä koti (kukaan tuskin täällä lähtee väittämään, että esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivä isä tekisi kodista huonon).Mutta ihan uteliaisuudesta vielä niille, jotka täällä ovat adoptioprosessia käyneet läpi, syynäävätkö auktoriteetit myös esim. potentiaaliset isovanhemmat ja muun tuttavapiirin läpi adoptiokelpoisuutta harkitessaan? Onko sillä esim merkitystä onko vaikkapa etäinen isovanhempi mt-ongelmainen tai alkkis?Haluaisin kovasti tietää että keille ihmeen ihmisille täällä Suomessa lapsia edes annetaan adoptioon, koska en itse ainakaan ole ikinä tavannut ketään joka olisi sekä fyysisesti että mieleltään aivan täysin 100% terve.

No ei siellä kukaan lapsi sen takia joudu odottelemaan sekuntiakaan, että ei löydy adoptiokotia, jos se masennustaustainen raakataan. Hakijoita on sadoin (tuhansin?) verroin enemmän kuin lapsia.Sukulaisia ei meidän aikana syynätty. En tiedä mikä se nykytilanne on.

Miksi sitten lapsia ylipäätään pidetään jossain sijaiskasvatuksessa tai laitoksissa, jos ottajia on niin paljon että lapsen voisi suoraan kiikuttaa vanhasta kodista uuteen?

Sinä sekoitat nyt iloisesti käsitteitä. Huostaanotetut lapset eivät ole sama asia kuin "adoptiovapaat lapset".Suomessa tietääkseni adoptoidaan kotimaan adoptiossa noin 15 lasta vuodessa.Kv adoptioiden nykylukuja en tiedä , mutta olisikohan 100-200 vuodessa ja heistähän sitten "kilpailevat" kaikki muutkin maat, ei vain Suomen hakijat.

Juu, se voi olla että sekoitan, eivät ole tuttuja noiden paikkojen toiminta.Tunnen vain yhden sijaisvanhempana toimivan, ja olen vain ihmetellyt sitä miksi lasta pidetään sellaisessa elämäntilanteessa että asuu tämän tuttavani luona mutta joutuu sitten vuodesta toiseen valvotusti hillumaan joka viikko huumeita käyttävän, pahoinpitelyä harrastavan perheensä kanssa. Mielestäni parempi vaihtoehto tuossa olisi kyllä se että lapsi pääsisi adoptioon, mielellään tälle tutulleni, jolla on kaikki vanhemman velvollisuudet mutta ei mitään oikeuksia. Tämän vuoksi ihmettelen että miksi pidetään lapsia epäsuotuisissa tilanteissa jos muitakin vaihtoehtoja olisi.Kuulostaa muuten epäilyttävän alhaiselta tuo ulkomaan adoptioluku. Uskoisin tuon supertarkan syynin olevan syyllinen siihen, että joistain maista saa sitten rahalla ostettua lapsia jos ei virallisia reittejä saa.

No kun se sijoituksessa oleva lapsi ei ole "adoptiovapaa", vaan sijoituksessa.Ja mitään kiertoreittejä lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole. Täällä toimii kaksi adoptiopalvelunantajaa, Interpedia ja Pela, jotka tutkii huolella ne kohdemaansa ja sitä kautta adoptoidaan jos adoptoidaan.Adoptiossa lapsen etu on aina etusijalla ja siksi sen seulan pitää olla tarkka.

En ymmärrä logiikkaasi. Mitään kiertoreittejäkö lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole, koska on kaksi virallista adoptiopalvelunantajaa? Eihän se, että täällä on kaksi virallista adoptioauktoriteettia estä laitonta adoptiokauppaa millään tavalla. Nuo kun ovat niitä virallisia tahoja, ja lisäksi on ne epäviralliset, laittomat tahot, joihin noilla virallisilla tahoilla ei ole mitään valtaa, laittomia kun ovat.En näe mitään estettä sille, että nainen joka haluaa adoptoida mutta joka ei saa lasta virallisia tahoja pitkin, muuttaisi pariksi vuodeksi esim. Kiinaan, adoptoisi siellä laittomasti lapsen jolle väärennetään paperit ja vaikkapa väärennetty avioliittotodistus paikallisen miehen kanssa, ja tulisi takaisin Suomeen väittäen lapsen olevan tämän biologinen lapsi kiinalaisen ex-miehen kanssa?  

No se ei onnistu.Näin se nyt vaan on.Anteeksi jos kuulostan kärsimättömältä, mutta tajuatko miten paljon näitä kummallisia käsityksiä saa oikoa?Ap:lle vastauksena: masennustausta estää adoption, huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa ja kiertoteitä ohi palvelunantajoen ei ole.Tässä lyhyesti faktat. Sitten voi ihan vapaasti jankata vaikka kuinka, mutta faktat on silti näm. Olkaa hyvät!

Haluaisitko perustella miten muka ei ole olemassa kiertoteitä ohi virallisten tahojen? Siis väitätkö ihan tosissasi että laitonta adoptiokauppaa ei ole olemassa?Tiedän että huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa. En selittänyt itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, mutta yritin kysymykselläni tuoda esiin sen, että en ymmärrä miksi joidenkin lapsien annetaan olla huostaanotossa tai lastenkodeissa vuosikausia, ja jotkut pääsevät adoptoitaviksi kiiltokuvaperheisiin. Sinä voit sitä sanoa jankkaamiseksi, mutta itse en lainkaan mielestäni ole tässä jankannut siitä, olisiko minulla mt-taustaisella oikeutta lapsen adoptioon. Sen sijaan olen ihmetellyt miksi koko systeemi toimii siten kun toimii, vaikka täällä on paljon lapsia joille olisi eduksi päästä kokonaan uuteen perheeseen, vaikka sitten sellaiseen missä on jotain terveysongelmia (normaaleissa rajoissa). Lastenkodeistahan on ollut lähiaikoina juttua mediassa, on tuotu esiin miten vahingollinen tuo systeemi on ollut monille sen piiriin joutuneelle lapselle. Oman perheen ongelmat ovat yleensä tuollaisissa pitkäaikaisissa lastenkotisijoituksissa sitä laatua, että lapsen takaisinsijoittaminen kotiin on realistisesti ajateltuna haave vain, mutta jättää lapsen koko nuoruusajaksi systeemin piiriin.Uskoisin kirjoitustyylistäsi sinun olevan tuo sama joka on tuolla aiemminkin passiivisaggressiivisesti kirjoitellut. En tiedä miksi sinulla on niin suuri tarve korostaa itseäsi tätä kautta. Kirjoitustyylisi ei ole kovin asiallista. Jos olet tosiaan adoptiovanhempi, olen vähän huolissani siitä, onko vanhemmuus ollut sinulle niin rankkaa että tämä on ainoa keinosi purkaa huonoa oloasi. Jos luet omaa tekstiäsi kriittisesti, varmasti itsekin huomaat että tuo ei ole millään tavalla rakentavaa. Tekstisi ydinsanoma on "minä olen oikeassa, mikset jo ole hiljaa ja lakkaa jankkaamasta". Onko tuo myös kasvatuksellinen tyylisi? Mikä ajaa sinut käyttäytymään näin?

Jos sinua ärsyttää se mitä kirjoitan, ja jos kysyn mielestäsi typeriä kysymyksiä, miksi et vain lakkaa kommentoimasta sen sijaan että tulet itse jankkaamaan? Minä en ole koittanut missään vaiheessa väittää että minulla ehdottomasti pitäisi olla oikeus adoptioon, jos sellaista ei kerran ole. Mutta olen kyllä ihmetellyt millä perusteella nuo säännöt on tehty, jos niissä on niin paljon aukkoja. Ja miksei ongelmaperheissä kasvavia lapsia harkittaisi adoptioon vaihtoehtona laitostumiselle.

En ole tuo, jonka kirjoituksista( ap?) teet aikamoisia tulkintoja? Epäilet motiiveja adoptiovanhemmuuteen , kykyä kasvattajana olemiseen jne. Näin adoptioperheen tukirenkaaseen kuuluvana kuitenkin tiedän, että melkoisia asiantuntijoita nämä adoptiovanhemmat ovat tässä asiassa. 

Se, että lapsia on Suomessa  paljon sijaiskodeissa ja lastenkodeissa  ja adoptioon tulevia on vähän on vain fakta ja sille ei voi mitään. Mikään viranomainen ei voi riistää biologisen vanhemman oikeutta lapseensa, vaikka se monesti olisi lapsen etu.

juujuu lueppa loput tekstistä niin näet millainen asiantuntija tuo kyseinen adoptiovanhempi on

Täyttä asiaa kirjoittaa, vaikka itse tölvit kissojen adoptoinnista jne.

Hmm. Sanaa tölviä on tässä ketjussa aiemmin käyttänyt (ilmeisesti jotenkin ymmärrykseltään rajoittunut) ihminen joka on mm. kertonut ap:lle perusteettomasti että adoptio on hänen kohdallaan automaattisesti poissuljettu. Ja eiköhän se kissan adoptointi ollut huumoria, vai?

Eipä siltä vaikuttanut. Loukkaavaa se oli. Sinulle on annettu selkeitä vastauksia, infottu prosessin kulusta, kerrottu lainsäädännöstä, korjattu termejä jne. Ja ainoa mitä osaat on paasata aina vaan jotain älyttömiä mafiasta Kreikassa, haukkua adoptoijia lapsikaupasta, kaivella ikivanhoja wikipedia-lähteitä jne. Täysin pähkähullua vastaanjankkaamista.

En ole ap enkä kukaan vastaajista, joihin viittaat. Sen sijaan olen vakuuttunut että sinulla on jonkilainen hahmottamisongelma. En kuitenkaan jatka tätä keskustelua enempää, hyvää jatkoa myös sinulle ja ap:lle etenkin.

Jaaha ja ap jatkaa aina vaan.

Minä en kyllä tässä ole se jolla on hahmottamisongelma. Minä en voi mitään sille, että adoptio,aailmassa on tietty termistö ja tietty säännöstö enkä sille että joku niistä sitten suuttuu tai loukkaantuu. Ne on mitä on. Ap:n reaktiot on olleet täysin epätodellsiia.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos et kerran edes ole adoptoimassa, vaan kysymys oli täysin teoreettinen, miksi suutuit noin järjettömästi, kun joku sanoo että sairautesi on este adoptiolle? Mistä tuo täysin ylimitoitettu loukkaantuminen?

En ole ap, mutta luetaanko me samaa ketjua? Lisäksi ap:lle on annettu täyttä disinformaatiota. Mielestäni hän ihan asiallisesti pohti asian eri puolia, kuten keskustelupalstalla parhaassa tapauksessa tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tietää. Täytyy sitten toivoa että olemme miehen kanssa sikiävää sorttia. Sinänsä kyllä mielestäni vähän kummallista, että asiassa ollaan näin ehdottomia. Jo lapsettomuuskin (mistä varmaan aika monet adoptiota harkitsevat kärsivät) voi altistaa masennukselle ja luulisi että aika moni adoptoimista harkitseva on paljon todennäköisemmässä asemassa sairastua vaikkapa juuri tuohon masennukseen, kuin joku jolla on traumatausta mutta joka on saanut asiat käsiteltyä terapian kautta. Erityisesti jos adoptoitava lapsi on itsekin perheestä missä on ongelmia, voisi ajatella että yhteyden muodostuminen vanhemman ja lapsen välille jopa helpottuisi, jos vanhempi ymmärtää oman kokemuksen kautta lapsen taustaa.Toisaalta ymmärrän että lapsia tulee suojella, mutta mielestäni olisi paljon järkevämpää jos nämä potentiaalisten vanhempien asiat arvioitaisiin yksilökohtaisesti.

Adoptiolapsella on takanaan jo yksi menetys. Hänelle halutaan turvata uudet, täysin terveet vanhemmat.Adoptioprosessi on todella kuluttava ja kaikki vanhemmuus on välillä raskasta.Siksi.Ja kyllä kaikki ihan yksilöllisesti arvioidaan, mutta terveyskysymykset on sellaisia, että niistä ei tingitä.

Toki ymmärrän tuon, mutta mielestäni on todella omituista että ajatellaan lapselle olevan parempi olla väliaikaisessa elämäntilanteessa perhekodissa tms. sijaiskasvattajalla, kuin että esim. 18 vuoden takainen masennusdiagnoosi toisella vanhemmista olisi niin suuri riskitekijä että jätetään lapselle antamatta mahdollisuus pysyvään kotiin. Puhumattakaan esim. korkeasta verenpaineesta, kuten tuolla ylhäällä joku mainitsi. Kyllähän ikävälillä 15-34 on muitakin todella raskaita elämänvaiheita, luulisi että jos olisi taipumusta toistuvaan masennukseen niin sille olisi tarjoutunut siinä välissä jo monta tilaisuutta. En myöskään ymmärrä miksi adoptioperhettä odottavien lasten (jopa ihan pienten vauvojen jotka tuskin muistavat sitä "yhtä menetystä elämässä" mihin eräs kommentoija viittasi) kohdalla ajatellaan että tuo väliaikainen koti on se parempi vaihtoehto kuin tosi hyvä perhe missä on vaikkapa korkeaa verenpainetta tai teiniajan masennusta - mutta kuitenkaan lapsia ei oteta huostaan omilta ihan aikuisten oikeasti turvallisuutta uhkaavilta vanhemmilta paitsi aivan äärimmäisissä tapauksissa? Mielestäni siinä lapsia asetetaan aika epätasa-arvoiseen asemaan. Toisille kelpaa ideaalivaihtoehtona turvaton koti missä sossu ramppaa välillä tarkistamassa miten asiat sujuu, jos sitäkään. Toisille taas ideaalivaihtoehto on nimenomaan se huostaanotossa pysyminen, kun vaihtoehtona hyvä koti (kukaan tuskin täällä lähtee väittämään, että esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivä isä tekisi kodista huonon).Mutta ihan uteliaisuudesta vielä niille, jotka täällä ovat adoptioprosessia käyneet läpi, syynäävätkö auktoriteetit myös esim. potentiaaliset isovanhemmat ja muun tuttavapiirin läpi adoptiokelpoisuutta harkitessaan? Onko sillä esim merkitystä onko vaikkapa etäinen isovanhempi mt-ongelmainen tai alkkis?Haluaisin kovasti tietää että keille ihmeen ihmisille täällä Suomessa lapsia edes annetaan adoptioon, koska en itse ainakaan ole ikinä tavannut ketään joka olisi sekä fyysisesti että mieleltään aivan täysin 100% terve.

No ei siellä kukaan lapsi sen takia joudu odottelemaan sekuntiakaan, että ei löydy adoptiokotia, jos se masennustaustainen raakataan. Hakijoita on sadoin (tuhansin?) verroin enemmän kuin lapsia.Sukulaisia ei meidän aikana syynätty. En tiedä mikä se nykytilanne on.

Miksi sitten lapsia ylipäätään pidetään jossain sijaiskasvatuksessa tai laitoksissa, jos ottajia on niin paljon että lapsen voisi suoraan kiikuttaa vanhasta kodista uuteen?

Sinä sekoitat nyt iloisesti käsitteitä. Huostaanotetut lapset eivät ole sama asia kuin "adoptiovapaat lapset".Suomessa tietääkseni adoptoidaan kotimaan adoptiossa noin 15 lasta vuodessa.Kv adoptioiden nykylukuja en tiedä , mutta olisikohan 100-200 vuodessa ja heistähän sitten "kilpailevat" kaikki muutkin maat, ei vain Suomen hakijat.

Juu, se voi olla että sekoitan, eivät ole tuttuja noiden paikkojen toiminta.Tunnen vain yhden sijaisvanhempana toimivan, ja olen vain ihmetellyt sitä miksi lasta pidetään sellaisessa elämäntilanteessa että asuu tämän tuttavani luona mutta joutuu sitten vuodesta toiseen valvotusti hillumaan joka viikko huumeita käyttävän, pahoinpitelyä harrastavan perheensä kanssa. Mielestäni parempi vaihtoehto tuossa olisi kyllä se että lapsi pääsisi adoptioon, mielellään tälle tutulleni, jolla on kaikki vanhemman velvollisuudet mutta ei mitään oikeuksia. Tämän vuoksi ihmettelen että miksi pidetään lapsia epäsuotuisissa tilanteissa jos muitakin vaihtoehtoja olisi.Kuulostaa muuten epäilyttävän alhaiselta tuo ulkomaan adoptioluku. Uskoisin tuon supertarkan syynin olevan syyllinen siihen, että joistain maista saa sitten rahalla ostettua lapsia jos ei virallisia reittejä saa.

No kun se sijoituksessa oleva lapsi ei ole "adoptiovapaa", vaan sijoituksessa.Ja mitään kiertoreittejä lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole. Täällä toimii kaksi adoptiopalvelunantajaa, Interpedia ja Pela, jotka tutkii huolella ne kohdemaansa ja sitä kautta adoptoidaan jos adoptoidaan.Adoptiossa lapsen etu on aina etusijalla ja siksi sen seulan pitää olla tarkka.

En ymmärrä logiikkaasi. Mitään kiertoreittejäkö lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole, koska on kaksi virallista adoptiopalvelunantajaa? Eihän se, että täällä on kaksi virallista adoptioauktoriteettia estä laitonta adoptiokauppaa millään tavalla. Nuo kun ovat niitä virallisia tahoja, ja lisäksi on ne epäviralliset, laittomat tahot, joihin noilla virallisilla tahoilla ei ole mitään valtaa, laittomia kun ovat.En näe mitään estettä sille, että nainen joka haluaa adoptoida mutta joka ei saa lasta virallisia tahoja pitkin, muuttaisi pariksi vuodeksi esim. Kiinaan, adoptoisi siellä laittomasti lapsen jolle väärennetään paperit ja vaikkapa väärennetty avioliittotodistus paikallisen miehen kanssa, ja tulisi takaisin Suomeen väittäen lapsen olevan tämän biologinen lapsi kiinalaisen ex-miehen kanssa?  

No se ei onnistu.Näin se nyt vaan on.Anteeksi jos kuulostan kärsimättömältä, mutta tajuatko miten paljon näitä kummallisia käsityksiä saa oikoa?Ap:lle vastauksena: masennustausta estää adoption, huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa ja kiertoteitä ohi palvelunantajoen ei ole.Tässä lyhyesti faktat. Sitten voi ihan vapaasti jankata vaikka kuinka, mutta faktat on silti näm. Olkaa hyvät!

Haluaisitko perustella miten muka ei ole olemassa kiertoteitä ohi virallisten tahojen? Siis väitätkö ihan tosissasi että laitonta adoptiokauppaa ei ole olemassa?Tiedän että huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa. En selittänyt itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, mutta yritin kysymykselläni tuoda esiin sen, että en ymmärrä miksi joidenkin lapsien annetaan olla huostaanotossa tai lastenkodeissa vuosikausia, ja jotkut pääsevät adoptoitaviksi kiiltokuvaperheisiin. Sinä voit sitä sanoa jankkaamiseksi, mutta itse en lainkaan mielestäni ole tässä jankannut siitä, olisiko minulla mt-taustaisella oikeutta lapsen adoptioon. Sen sijaan olen ihmetellyt miksi koko systeemi toimii siten kun toimii, vaikka täällä on paljon lapsia joille olisi eduksi päästä kokonaan uuteen perheeseen, vaikka sitten sellaiseen missä on jotain terveysongelmia (normaaleissa rajoissa). Lastenkodeistahan on ollut lähiaikoina juttua mediassa, on tuotu esiin miten vahingollinen tuo systeemi on ollut monille sen piiriin joutuneelle lapselle. Oman perheen ongelmat ovat yleensä tuollaisissa pitkäaikaisissa lastenkotisijoituksissa sitä laatua, että lapsen takaisinsijoittaminen kotiin on realistisesti ajateltuna haave vain, mutta jättää lapsen koko nuoruusajaksi systeemin piiriin.Uskoisin kirjoitustyylistäsi sinun olevan tuo sama joka on tuolla aiemminkin passiivisaggressiivisesti kirjoitellut. En tiedä miksi sinulla on niin suuri tarve korostaa itseäsi tätä kautta. Kirjoitustyylisi ei ole kovin asiallista. Jos olet tosiaan adoptiovanhempi, olen vähän huolissani siitä, onko vanhemmuus ollut sinulle niin rankkaa että tämä on ainoa keinosi purkaa huonoa oloasi. Jos luet omaa tekstiäsi kriittisesti, varmasti itsekin huomaat että tuo ei ole millään tavalla rakentavaa. Tekstisi ydinsanoma on "minä olen oikeassa, mikset jo ole hiljaa ja lakkaa jankkaamasta". Onko tuo myös kasvatuksellinen tyylisi? Mikä ajaa sinut käyttäytymään näin?

Jos sinua ärsyttää se mitä kirjoitan, ja jos kysyn mielestäsi typeriä kysymyksiä, miksi et vain lakkaa kommentoimasta sen sijaan että tulet itse jankkaamaan? Minä en ole koittanut missään vaiheessa väittää että minulla ehdottomasti pitäisi olla oikeus adoptioon, jos sellaista ei kerran ole. Mutta olen kyllä ihmetellyt millä perusteella nuo säännöt on tehty, jos niissä on niin paljon aukkoja. Ja miksei ongelmaperheissä kasvavia lapsia harkittaisi adoptioon vaihtoehtona laitostumiselle.

En ole tuo, jonka kirjoituksista( ap?) teet aikamoisia tulkintoja? Epäilet motiiveja adoptiovanhemmuuteen , kykyä kasvattajana olemiseen jne. Näin adoptioperheen tukirenkaaseen kuuluvana kuitenkin tiedän, että melkoisia asiantuntijoita nämä adoptiovanhemmat ovat tässä asiassa. 

Se, että lapsia on Suomessa  paljon sijaiskodeissa ja lastenkodeissa  ja adoptioon tulevia on vähän on vain fakta ja sille ei voi mitään. Mikään viranomainen ei voi riistää biologisen vanhemman oikeutta lapseensa, vaikka se monesti olisi lapsen etu.

juujuu lueppa loput tekstistä niin näet millainen asiantuntija tuo kyseinen adoptiovanhempi on

Täyttä asiaa kirjoittaa, vaikka itse tölvit kissojen adoptoinnista jne.

Hmm. Sanaa tölviä on tässä ketjussa aiemmin käyttänyt (ilmeisesti jotenkin ymmärrykseltään rajoittunut) ihminen joka on mm. kertonut ap:lle perusteettomasti että adoptio on hänen kohdallaan automaattisesti poissuljettu. Ja eiköhän se kissan adoptointi ollut huumoria, vai?

Eipä siltä vaikuttanut. Loukkaavaa se oli. Sinulle on annettu selkeitä vastauksia, infottu prosessin kulusta, kerrottu lainsäädännöstä, korjattu termejä jne. Ja ainoa mitä osaat on paasata aina vaan jotain älyttömiä mafiasta Kreikassa, haukkua adoptoijia lapsikaupasta, kaivella ikivanhoja wikipedia-lähteitä jne. Täysin pähkähullua vastaanjankkaamista.

En ole ap enkä kukaan vastaajista, joihin viittaat. Sen sijaan olen vakuuttunut että sinulla on jonkilainen hahmottamisongelma. En kuitenkaan jatka tätä keskustelua enempää, hyvää jatkoa myös sinulle ja ap:lle etenkin.

Jaaha ja ap jatkaa aina vaan.

Minä en kyllä tässä ole se jolla on hahmottamisongelma. Minä en voi mitään sille, että adoptio,aailmassa on tietty termistö ja tietty säännöstö enkä sille että joku niistä sitten suuttuu tai loukkaantuu. Ne on mitä on. Ap:n reaktiot on olleet täysin epätodellsiia.

Edelleen, en ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos et kerran edes ole adoptoimassa, vaan kysymys oli täysin teoreettinen, miksi suutuit noin järjettömästi, kun joku sanoo että sairautesi on este adoptiolle? Mistä tuo täysin ylimitoitettu loukkaantuminen?

En ole ap, mutta luetaanko me samaa ketjua? Lisäksi ap:lle on annettu täyttä disinformaatiota. Mielestäni hän ihan asiallisesti pohti asian eri puolia, kuten keskustelupalstalla parhaassa tapauksessa tehdään.

Mitä disinformaatiota hänelle on annettu?

Uusiutuva sairaus on este adoptiolle. Huostaanotetut lapset eivät ole adoptoitavissa. Itsenäinen adoptio on lailla estetty. Pätevästi. Ihmiskauppa ei ole sama asia kuin adoptio. Kissaa ei voi adoptoida. Adoptiolapsi on oma lapsi.

Tässä tiivistettynä se informaatio mikä hänelle on annettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tietää. Täytyy sitten toivoa että olemme miehen kanssa sikiävää sorttia. Sinänsä kyllä mielestäni vähän kummallista, että asiassa ollaan näin ehdottomia. Jo lapsettomuuskin (mistä varmaan aika monet adoptiota harkitsevat kärsivät) voi altistaa masennukselle ja luulisi että aika moni adoptoimista harkitseva on paljon todennäköisemmässä asemassa sairastua vaikkapa juuri tuohon masennukseen, kuin joku jolla on traumatausta mutta joka on saanut asiat käsiteltyä terapian kautta. Erityisesti jos adoptoitava lapsi on itsekin perheestä missä on ongelmia, voisi ajatella että yhteyden muodostuminen vanhemman ja lapsen välille jopa helpottuisi, jos vanhempi ymmärtää oman kokemuksen kautta lapsen taustaa.Toisaalta ymmärrän että lapsia tulee suojella, mutta mielestäni olisi paljon järkevämpää jos nämä potentiaalisten vanhempien asiat arvioitaisiin yksilökohtaisesti.

Adoptiolapsella on takanaan jo yksi menetys. Hänelle halutaan turvata uudet, täysin terveet vanhemmat.Adoptioprosessi on todella kuluttava ja kaikki vanhemmuus on välillä raskasta.Siksi.Ja kyllä kaikki ihan yksilöllisesti arvioidaan, mutta terveyskysymykset on sellaisia, että niistä ei tingitä.

Toki ymmärrän tuon, mutta mielestäni on todella omituista että ajatellaan lapselle olevan parempi olla väliaikaisessa elämäntilanteessa perhekodissa tms. sijaiskasvattajalla, kuin että esim. 18 vuoden takainen masennusdiagnoosi toisella vanhemmista olisi niin suuri riskitekijä että jätetään lapselle antamatta mahdollisuus pysyvään kotiin. Puhumattakaan esim. korkeasta verenpaineesta, kuten tuolla ylhäällä joku mainitsi. Kyllähän ikävälillä 15-34 on muitakin todella raskaita elämänvaiheita, luulisi että jos olisi taipumusta toistuvaan masennukseen niin sille olisi tarjoutunut siinä välissä jo monta tilaisuutta. En myöskään ymmärrä miksi adoptioperhettä odottavien lasten (jopa ihan pienten vauvojen jotka tuskin muistavat sitä "yhtä menetystä elämässä" mihin eräs kommentoija viittasi) kohdalla ajatellaan että tuo väliaikainen koti on se parempi vaihtoehto kuin tosi hyvä perhe missä on vaikkapa korkeaa verenpainetta tai teiniajan masennusta - mutta kuitenkaan lapsia ei oteta huostaan omilta ihan aikuisten oikeasti turvallisuutta uhkaavilta vanhemmilta paitsi aivan äärimmäisissä tapauksissa? Mielestäni siinä lapsia asetetaan aika epätasa-arvoiseen asemaan. Toisille kelpaa ideaalivaihtoehtona turvaton koti missä sossu ramppaa välillä tarkistamassa miten asiat sujuu, jos sitäkään. Toisille taas ideaalivaihtoehto on nimenomaan se huostaanotossa pysyminen, kun vaihtoehtona hyvä koti (kukaan tuskin täällä lähtee väittämään, että esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivä isä tekisi kodista huonon).Mutta ihan uteliaisuudesta vielä niille, jotka täällä ovat adoptioprosessia käyneet läpi, syynäävätkö auktoriteetit myös esim. potentiaaliset isovanhemmat ja muun tuttavapiirin läpi adoptiokelpoisuutta harkitessaan? Onko sillä esim merkitystä onko vaikkapa etäinen isovanhempi mt-ongelmainen tai alkkis?Haluaisin kovasti tietää että keille ihmeen ihmisille täällä Suomessa lapsia edes annetaan adoptioon, koska en itse ainakaan ole ikinä tavannut ketään joka olisi sekä fyysisesti että mieleltään aivan täysin 100% terve.

No ei siellä kukaan lapsi sen takia joudu odottelemaan sekuntiakaan, että ei löydy adoptiokotia, jos se masennustaustainen raakataan. Hakijoita on sadoin (tuhansin?) verroin enemmän kuin lapsia.Sukulaisia ei meidän aikana syynätty. En tiedä mikä se nykytilanne on.

Miksi sitten lapsia ylipäätään pidetään jossain sijaiskasvatuksessa tai laitoksissa, jos ottajia on niin paljon että lapsen voisi suoraan kiikuttaa vanhasta kodista uuteen?

Sinä sekoitat nyt iloisesti käsitteitä. Huostaanotetut lapset eivät ole sama asia kuin "adoptiovapaat lapset".Suomessa tietääkseni adoptoidaan kotimaan adoptiossa noin 15 lasta vuodessa.Kv adoptioiden nykylukuja en tiedä , mutta olisikohan 100-200 vuodessa ja heistähän sitten "kilpailevat" kaikki muutkin maat, ei vain Suomen hakijat.

Juu, se voi olla että sekoitan, eivät ole tuttuja noiden paikkojen toiminta.Tunnen vain yhden sijaisvanhempana toimivan, ja olen vain ihmetellyt sitä miksi lasta pidetään sellaisessa elämäntilanteessa että asuu tämän tuttavani luona mutta joutuu sitten vuodesta toiseen valvotusti hillumaan joka viikko huumeita käyttävän, pahoinpitelyä harrastavan perheensä kanssa. Mielestäni parempi vaihtoehto tuossa olisi kyllä se että lapsi pääsisi adoptioon, mielellään tälle tutulleni, jolla on kaikki vanhemman velvollisuudet mutta ei mitään oikeuksia. Tämän vuoksi ihmettelen että miksi pidetään lapsia epäsuotuisissa tilanteissa jos muitakin vaihtoehtoja olisi.Kuulostaa muuten epäilyttävän alhaiselta tuo ulkomaan adoptioluku. Uskoisin tuon supertarkan syynin olevan syyllinen siihen, että joistain maista saa sitten rahalla ostettua lapsia jos ei virallisia reittejä saa.

No kun se sijoituksessa oleva lapsi ei ole "adoptiovapaa", vaan sijoituksessa.Ja mitään kiertoreittejä lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole. Täällä toimii kaksi adoptiopalvelunantajaa, Interpedia ja Pela, jotka tutkii huolella ne kohdemaansa ja sitä kautta adoptoidaan jos adoptoidaan.Adoptiossa lapsen etu on aina etusijalla ja siksi sen seulan pitää olla tarkka.

En ymmärrä logiikkaasi. Mitään kiertoreittejäkö lasten ostamiseen mistään ei Suomessa ole, koska on kaksi virallista adoptiopalvelunantajaa? Eihän se, että täällä on kaksi virallista adoptioauktoriteettia estä laitonta adoptiokauppaa millään tavalla. Nuo kun ovat niitä virallisia tahoja, ja lisäksi on ne epäviralliset, laittomat tahot, joihin noilla virallisilla tahoilla ei ole mitään valtaa, laittomia kun ovat.En näe mitään estettä sille, että nainen joka haluaa adoptoida mutta joka ei saa lasta virallisia tahoja pitkin, muuttaisi pariksi vuodeksi esim. Kiinaan, adoptoisi siellä laittomasti lapsen jolle väärennetään paperit ja vaikkapa väärennetty avioliittotodistus paikallisen miehen kanssa, ja tulisi takaisin Suomeen väittäen lapsen olevan tämän biologinen lapsi kiinalaisen ex-miehen kanssa?  

No se ei onnistu.Näin se nyt vaan on.Anteeksi jos kuulostan kärsimättömältä, mutta tajuatko miten paljon näitä kummallisia käsityksiä saa oikoa?Ap:lle vastauksena: masennustausta estää adoption, huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa ja kiertoteitä ohi palvelunantajoen ei ole.Tässä lyhyesti faktat. Sitten voi ihan vapaasti jankata vaikka kuinka, mutta faktat on silti näm. Olkaa hyvät!

Haluaisitko perustella miten muka ei ole olemassa kiertoteitä ohi virallisten tahojen? Siis väitätkö ihan tosissasi että laitonta adoptiokauppaa ei ole olemassa?Tiedän että huostaanotettu on eri asia kuin adoptiovapaa. En selittänyt itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, mutta yritin kysymykselläni tuoda esiin sen, että en ymmärrä miksi joidenkin lapsien annetaan olla huostaanotossa tai lastenkodeissa vuosikausia, ja jotkut pääsevät adoptoitaviksi kiiltokuvaperheisiin. Sinä voit sitä sanoa jankkaamiseksi, mutta itse en lainkaan mielestäni ole tässä jankannut siitä, olisiko minulla mt-taustaisella oikeutta lapsen adoptioon. Sen sijaan olen ihmetellyt miksi koko systeemi toimii siten kun toimii, vaikka täällä on paljon lapsia joille olisi eduksi päästä kokonaan uuteen perheeseen, vaikka sitten sellaiseen missä on jotain terveysongelmia (normaaleissa rajoissa). Lastenkodeistahan on ollut lähiaikoina juttua mediassa, on tuotu esiin miten vahingollinen tuo systeemi on ollut monille sen piiriin joutuneelle lapselle. Oman perheen ongelmat ovat yleensä tuollaisissa pitkäaikaisissa lastenkotisijoituksissa sitä laatua, että lapsen takaisinsijoittaminen kotiin on realistisesti ajateltuna haave vain, mutta jättää lapsen koko nuoruusajaksi systeemin piiriin.Uskoisin kirjoitustyylistäsi sinun olevan tuo sama joka on tuolla aiemminkin passiivisaggressiivisesti kirjoitellut. En tiedä miksi sinulla on niin suuri tarve korostaa itseäsi tätä kautta. Kirjoitustyylisi ei ole kovin asiallista. Jos olet tosiaan adoptiovanhempi, olen vähän huolissani siitä, onko vanhemmuus ollut sinulle niin rankkaa että tämä on ainoa keinosi purkaa huonoa oloasi. Jos luet omaa tekstiäsi kriittisesti, varmasti itsekin huomaat että tuo ei ole millään tavalla rakentavaa. Tekstisi ydinsanoma on "minä olen oikeassa, mikset jo ole hiljaa ja lakkaa jankkaamasta". Onko tuo myös kasvatuksellinen tyylisi? Mikä ajaa sinut käyttäytymään näin?

Jos sinua ärsyttää se mitä kirjoitan, ja jos kysyn mielestäsi typeriä kysymyksiä, miksi et vain lakkaa kommentoimasta sen sijaan että tulet itse jankkaamaan? Minä en ole koittanut missään vaiheessa väittää että minulla ehdottomasti pitäisi olla oikeus adoptioon, jos sellaista ei kerran ole. Mutta olen kyllä ihmetellyt millä perusteella nuo säännöt on tehty, jos niissä on niin paljon aukkoja. Ja miksei ongelmaperheissä kasvavia lapsia harkittaisi adoptioon vaihtoehtona laitostumiselle.

En ole tuo, jonka kirjoituksista( ap?) teet aikamoisia tulkintoja? Epäilet motiiveja adoptiovanhemmuuteen , kykyä kasvattajana olemiseen jne. Näin adoptioperheen tukirenkaaseen kuuluvana kuitenkin tiedän, että melkoisia asiantuntijoita nämä adoptiovanhemmat ovat tässä asiassa. 

Se, että lapsia on Suomessa  paljon sijaiskodeissa ja lastenkodeissa  ja adoptioon tulevia on vähän on vain fakta ja sille ei voi mitään. Mikään viranomainen ei voi riistää biologisen vanhemman oikeutta lapseensa, vaikka se monesti olisi lapsen etu.

juujuu lueppa loput tekstistä niin näet millainen asiantuntija tuo kyseinen adoptiovanhempi on

Täyttä asiaa kirjoittaa, vaikka itse tölvit kissojen adoptoinnista jne.

Hmm. Sanaa tölviä on tässä ketjussa aiemmin käyttänyt (ilmeisesti jotenkin ymmärrykseltään rajoittunut) ihminen joka on mm. kertonut ap:lle perusteettomasti että adoptio on hänen kohdallaan automaattisesti poissuljettu. Ja eiköhän se kissan adoptointi ollut huumoria, vai?

Eipä siltä vaikuttanut. Loukkaavaa se oli. Sinulle on annettu selkeitä vastauksia, infottu prosessin kulusta, kerrottu lainsäädännöstä, korjattu termejä jne. Ja ainoa mitä osaat on paasata aina vaan jotain älyttömiä mafiasta Kreikassa, haukkua adoptoijia lapsikaupasta, kaivella ikivanhoja wikipedia-lähteitä jne. Täysin pähkähullua vastaanjankkaamista.

Sinusta tulee ihan tämä meemi mieleen:

https://www.geeksaresexy.net/wp-content/uploads/2011/11/status.jpg

Adoptiossa ei etsitä vanhemmille lasta, vaan lapselle vanhempia. Asiaa ei siis lähestytä siltä kannalta, onkohan joku ehkä sopiva vanhemmaksi, vaan miten juuri tälle lapselle saadaan parhaat mahdolliset vanhemmat. Koska lasta haluavia on enemmän kuin lapsia, jäävät masennustaustan ym. omaavat aivan varmasti ilman lasta. Aikuisella ei ole oikeutta saada adoptiolasta, mutta lapsella on oikeus saada parhaat mahdolliset vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos et kerran edes ole adoptoimassa, vaan kysymys oli täysin teoreettinen, miksi suutuit noin järjettömästi, kun joku sanoo että sairautesi on este adoptiolle? Mistä tuo täysin ylimitoitettu loukkaantuminen?

En ole ap, mutta luetaanko me samaa ketjua? Lisäksi ap:lle on annettu täyttä disinformaatiota. Mielestäni hän ihan asiallisesti pohti asian eri puolia, kuten keskustelupalstalla parhaassa tapauksessa tehdään.

Mitä disinformaatiota hänelle on annettu?

Uusiutuva sairaus on este adoptiolle. Huostaanotetut lapset eivät ole adoptoitavissa. Itsenäinen adoptio on lailla estetty. Pätevästi. Ihmiskauppa ei ole sama asia kuin adoptio. Kissaa ei voi adoptoida. Adoptiolapsi on oma lapsi.

Tässä tiivistettynä se informaatio mikä hänelle on annettu.

Esimerkiksi että tilanteesta ja syistä riippumatta 18 vuotta takaperin sairastettu yksittäinen masennusjakso automaattisesti estää adoption.

Vierailija kirjoitti:

Adoptiossa ei etsitä vanhemmille lasta, vaan lapselle vanhempia. Asiaa ei siis lähestytä siltä kannalta, onkohan joku ehkä sopiva vanhemmaksi, vaan miten juuri tälle lapselle saadaan parhaat mahdolliset vanhemmat. Koska lasta haluavia on enemmän kuin lapsia, jäävät masennustaustan ym. omaavat aivan varmasti ilman lasta. Aikuisella ei ole oikeutta saada adoptiolasta, mutta lapsella on oikeus saada parhaat mahdolliset vanhemmat. 

No niin. Järjen ääni! Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos et kerran edes ole adoptoimassa, vaan kysymys oli täysin teoreettinen, miksi suutuit noin järjettömästi, kun joku sanoo että sairautesi on este adoptiolle? Mistä tuo täysin ylimitoitettu loukkaantuminen?

En ole ap, mutta luetaanko me samaa ketjua? Lisäksi ap:lle on annettu täyttä disinformaatiota. Mielestäni hän ihan asiallisesti pohti asian eri puolia, kuten keskustelupalstalla parhaassa tapauksessa tehdään.

Mitä disinformaatiota hänelle on annettu?

Uusiutuva sairaus on este adoptiolle. Huostaanotetut lapset eivät ole adoptoitavissa. Itsenäinen adoptio on lailla estetty. Pätevästi. Ihmiskauppa ei ole sama asia kuin adoptio. Kissaa ei voi adoptoida. Adoptiolapsi on oma lapsi.

Tässä tiivistettynä se informaatio mikä hänelle on annettu.

Esimerkiksi että tilanteesta ja syistä riippumatta 18 vuotta takaperin sairastettu yksittäinen masennusjakso automaattisesti estää adoption.

Vakava masennus on ihan takuulla este adoptiolle. Voit kinata tästä nyt maailman tappiin, mutta näin se menee. En tajua miksi se loukkaa sinua niin syvästi, kun et kerran ole adoptoimassa, mutta näin se nyt vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos et kerran edes ole adoptoimassa, vaan kysymys oli täysin teoreettinen, miksi suutuit noin järjettömästi, kun joku sanoo että sairautesi on este adoptiolle? Mistä tuo täysin ylimitoitettu loukkaantuminen?

En ole ap, mutta luetaanko me samaa ketjua? Lisäksi ap:lle on annettu täyttä disinformaatiota. Mielestäni hän ihan asiallisesti pohti asian eri puolia, kuten keskustelupalstalla parhaassa tapauksessa tehdään.

Mitä disinformaatiota hänelle on annettu?

Uusiutuva sairaus on este adoptiolle. Huostaanotetut lapset eivät ole adoptoitavissa. Itsenäinen adoptio on lailla estetty. Pätevästi. Ihmiskauppa ei ole sama asia kuin adoptio. Kissaa ei voi adoptoida. Adoptiolapsi on oma lapsi.

Tässä tiivistettynä se informaatio mikä hänelle on annettu.

Esimerkiksi että tilanteesta ja syistä riippumatta 18 vuotta takaperin sairastettu yksittäinen masennusjakso automaattisesti estää adoption.

Vakava masennus on ihan takuulla este adoptiolle. Voit kinata tästä nyt maailman tappiin, mutta näin se menee. En tajua miksi se loukkaa sinua niin syvästi, kun et kerran ole adoptoimassa, mutta näin se nyt vaan on.

Koska levität informaatiota, joka perustuu omaan mutuusi, potentiaalisille adoptiovanhemmille. Jokainen tapaus harkitaan erikseen tiettyjen periaatteiden mukaan. Jollet todellakin istu adoptiolautakunnassa, on turha väittää olevasi aukoton auktoriteetti tässä asiassa.