Naisystäväni alkaa viimein ymmärtää, ettei kaikkea vapaa-aikaa tarvitse viettää yhdessä
Puoli vuotta siinä kesti. Minulla on vaativa työ jossa joudun usein ylitöihin ja monia harrastuksia. Naisystäväni sitten usein otti itseensä, jos halusin pitkän työpäivän jälkeen puuhata omiani. Kuulemma tuntui pahalta, kun oikein _halusin_ tehdä jotain muuta kun viettää hänen kanssaan aikaa. Ja että minulla oli hauskaa näitä omia juttujani tekiessä, sekin loukkasi jotenkin. Kysyi sitten monesti haluanko edes seurustella hänen kanssaan. Tehtiin tietenkin suhteen alussa enemmän asioita yhdessä, ja naisystävä on pari kertaa avautunut että kaipaa noita aikoja.
Nyt vähitellen hän on ymmärtänyt, että aikaa voi viettää yksinkin. Viikonloput tehdään yleensä jotain kivaa, ja arkena enimmäkseen omia juttuja. Onko muut kokeneet samanlaista vääntöä parisuhteessa? Kuinka paljon vapaa-ajasta pitää käyttää kumppanin kanssa puuhaamiseen?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutteko erikseen?
Muutettu yhteen noin kuukausi sitten. Aika nopeasti joo, mutta järjestelyjen kannalta hyvä ratkaisu.
-ap
= Kiva, kun on odottamassa siisti koti ja valmis ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta siinä kesti. Minulla on vaativa työ jossa joudun usein ylitöihin ja monia harrastuksia. Naisystäväni sitten usein otti itseensä, jos halusin pitkän työpäivän jälkeen puuhata omiani. Kuulemma tuntui pahalta, kun oikein _halusin_ tehdä jotain muuta kun viettää hänen kanssaan aikaa. Ja että minulla oli hauskaa näitä omia juttujani tekiessä, sekin loukkasi jotenkin. Kysyi sitten monesti haluanko edes seurustella hänen kanssaan. Tehtiin tietenkin suhteen alussa enemmän asioita yhdessä, ja naisystävä on pari kertaa avautunut että kaipaa noita aikoja.
Nyt vähitellen hän on ymmärtänyt, että aikaa voi viettää yksinkin. Viikonloput tehdään yleensä jotain kivaa, ja arkena enimmäkseen omia juttuja. Onko muut kokeneet samanlaista vääntöä parisuhteessa? Kuinka paljon vapaa-ajasta pitää käyttää kumppanin kanssa puuhaamiseen?
Yli 2,5 vuoden suhde emmekä vielä pidä mitään kiirettä yhteen muuttamisen kanssa. Itselläni on työmatkoja ja kokouksia, joten vaikka asuisimme yhdessä niin osa arki-illoista menisi niihin, lisäksi käyn kuntosalilla ja uimassa 3-4 päivänä viikossa, leffaharrastajaystävän kanssa elokuvissa epäsäännöllisen säännöllisesti ja tapaan muitakin kavereita noin kerran viikossa. Eli tottakai pitää olla omaa aikaa, vaikka ollaan parisuhteessa! Viikonloput vietetään lähes aina yhdessä.
Kyllä minä mielestäni olen kiitettävästi viettänyt aikaa naisystäväni kanssa. Varmaan seuraavat kuusi viikonloppua on bookattu täyteen menoja hänen kanssaan, vaikka itse viihdyn todella hyvin kotona. Joku kyseli harrastuksista, käyn salilla monta kertaa viikossa, kirjoitan tarinoita ja käyn kavereiden kanssa pelaamassa. Kyllä arkenakin pyrin häntä huomioimaan, mutta tuntuu jotenkin että mikään ei riitä. Pitäisi varmaan luopua kaikesta ja keskittyä vain hänen miellyttämiseen? Oma aika on tärkeää.
-ap
Miksei asiassa voi tehdä kompromissia? Kerran pari viikossa edes yhteistä aikaa? Mitä tarkalleen ottaen teette viikonloppuisin? Muuta siis kuin harrastatte seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä mielestäni olen kiitettävästi viettänyt aikaa naisystäväni kanssa. Varmaan seuraavat kuusi viikonloppua on bookattu täyteen menoja hänen kanssaan, vaikka itse viihdyn todella hyvin kotona. Joku kyseli harrastuksista, käyn salilla monta kertaa viikossa, kirjoitan tarinoita ja käyn kavereiden kanssa pelaamassa. Kyllä arkenakin pyrin häntä huomioimaan, mutta tuntuu jotenkin että mikään ei riitä. Pitäisi varmaan luopua kaikesta ja keskittyä vain hänen miellyttämiseen? Oma aika on tärkeää.
-ap
Kerro, miksi halusit sitoutua avoliittoon, vaikka suhteennekaan ei edes toimi kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Miksei asiassa voi tehdä kompromissia? Kerran pari viikossa edes yhteistä aikaa? Mitä tarkalleen ottaen teette viikonloppuisin? Muuta siis kuin harrastatte seksiä?
Ollaan puhuttu että yksi arkipäivä viikossa oltaisiin vain kahdestaan. Ei olla varsinaisesti otettu käyttöön vielä, toivon että se riittäisi hänelle mutta epäilen. Viikonloppuisin tehdään lyhyitä matkoja, käydään syömässä, ulkoilemassa, katsotaan leffoja jne.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä mielestäni olen kiitettävästi viettänyt aikaa naisystäväni kanssa. Varmaan seuraavat kuusi viikonloppua on bookattu täyteen menoja hänen kanssaan, vaikka itse viihdyn todella hyvin kotona. Joku kyseli harrastuksista, käyn salilla monta kertaa viikossa, kirjoitan tarinoita ja käyn kavereiden kanssa pelaamassa. Kyllä arkenakin pyrin häntä huomioimaan, mutta tuntuu jotenkin että mikään ei riitä. Pitäisi varmaan luopua kaikesta ja keskittyä vain hänen miellyttämiseen? Oma aika on tärkeää.
-ap
Kerro, miksi halusit sitoutua avoliittoon, vaikka suhteennekaan ei edes toimi kunnolla.
Kun asiat menee hyvin, ne menee todella hyvin. Mietittiin jo suhteen alkaessa olevamme täysin erilaisia, mutta yritämme silti.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just, ennemminki naises alkaa tajuumaa, ettet sä oo sen kaiken väännön arvone, kun yrittää löytää SULLE sopivaa aikaa milloin hengata. Iha vitun perseestä, sen voin kertoa, kun olen ollut samassa asemassa kuin naises. Miks oot parisuhteessa, jos sulla ei edes riitä aika sille toiselle, vaan se on sit joku hätävara, joka tulee omien aikaa vievin harrastusten ja muiden asioiden jälkeen?
Kirjoitusasusi ja tekstisi sisältö nostattaa niskakarvat pystyyn.
Jos nainen kokee olevansa hätävara sen vuoksi, että miehellä on omaa elämää ns. enemmän kuin naisella itsellään, pahin ongelma on silloin naisen oman pään sisällä. Sitä ongelmaa ei voi mies korjata muuten kuin alistumalla ja toimimalla vastoin omaa tahtoaan jos joutuu luopumaan niistä asioista jotka ovat itselle tärkeitä tai tuntemaan syyllisyyttä niiden vuoksi. Ymmärrättekö te naiset että tuolla asenteella te oikeasti ammutte itseänne jalkaan?
T: mies
Tai ap etsii itselleen samanlaisen vapaa-aika köyhän kumppanin, ja nainen etsii paremman miehen, jota kiinnostaa viettää sitä aikaa yhdessä. Ja mitä ihmettä toi lause "joutuu luopumaan niistä asioista jotka ovat itselle tärkeitä", eli se kumppani ei ole, ja jää edelleen sinne varjoon? Hieno homma, ja kivat niskakarvat sulla vissiin.
Ööh, nyt olen ymmälläni. Millä tavalla se indikoi, että kumppani ei ole tärkeä tai häntä ei pidetä tärkeänä jos toinen ihminen tykkää tehdä hänelle itselleen tärkeitä asioita vapaa-ajallaan? Millä tapaa se tarkoittaa muka edes sitä, että kumppani on jotenkin vähemmän tärkeä?
Pitäisikö parisuhteen tarkoittaa täydellistä omistautumista toiselle ihmiselle ja kaikesta muusta luopumista? Kun aikuinen ihminen alkaa parisuhteeseen toisen aikuisen ihmisen kanssa, pitäisikö hänen saman tien jättää kaikki muu taakse, nekin asiat jotka ovat olleet tärkeitä jo ennen kuin tämän toisen ihmisen on tavannut?
Ei jumalauta, ovatko jotkut suomalaiset naiset tänä päivänä oikeasti noin pikkusieluisia, heikkoitsetuntoisia ja minäkeskeisiä? Miksi parisuhteen pitäisi olla vankila, joka pakottaa ihminen alistumaan toisen ihmisen tahtoon vaikka se tarkoittaisi itselle tärkeistä ja hyvää oloa tuottavista asioista luopumista? Eikö aikuisella ihmisellä voi olla asioita joita hän saa tehdä itsenäisesti vaikka onkon parisuhteessa? Onko parisuhde ja omat harrastukset ja aktiviteetit toisensa poissulkevia asioita?
Ei jumalauta. Mitä ihmisille on tapahtumassa?
Ei pariskuntien tarvi olla yhdessä 24/7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä mielestäni olen kiitettävästi viettänyt aikaa naisystäväni kanssa. Varmaan seuraavat kuusi viikonloppua on bookattu täyteen menoja hänen kanssaan, vaikka itse viihdyn todella hyvin kotona. Joku kyseli harrastuksista, käyn salilla monta kertaa viikossa, kirjoitan tarinoita ja käyn kavereiden kanssa pelaamassa. Kyllä arkenakin pyrin häntä huomioimaan, mutta tuntuu jotenkin että mikään ei riitä. Pitäisi varmaan luopua kaikesta ja keskittyä vain hänen miellyttämiseen? Oma aika on tärkeää.
-ap
Kerro, miksi halusit sitoutua avoliittoon, vaikka suhteennekaan ei edes toimi kunnolla.
Kun asiat menee hyvin, ne menee todella hyvin. Mietittiin jo suhteen alkaessa olevamme täysin erilaisia, mutta yritämme silti.
-ap
Mutta mikä kiire? Eikö seurustelu ole nimenomaan sitä varten, että yritetään? Avo- tai avioliittoon sitoudutaan vasta sitten, kun on todettu, että juttu toimii ja rakkaus riittää ja halutaan viettää loppuelämä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä mielestäni olen kiitettävästi viettänyt aikaa naisystäväni kanssa. Varmaan seuraavat kuusi viikonloppua on bookattu täyteen menoja hänen kanssaan, vaikka itse viihdyn todella hyvin kotona. Joku kyseli harrastuksista, käyn salilla monta kertaa viikossa, kirjoitan tarinoita ja käyn kavereiden kanssa pelaamassa. Kyllä arkenakin pyrin häntä huomioimaan, mutta tuntuu jotenkin että mikään ei riitä. Pitäisi varmaan luopua kaikesta ja keskittyä vain hänen miellyttämiseen? Oma aika on tärkeää.
-ap
Kerro, miksi halusit sitoutua avoliittoon, vaikka suhteennekaan ei edes toimi kunnolla.
Kun asiat menee hyvin, ne menee todella hyvin. Mietittiin jo suhteen alkaessa olevamme täysin erilaisia, mutta yritämme silti.
-ap
Mitkä asiat menee sitten hyvin jos sinulla on jatkuvasti tunne että mikään ei riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä mielestäni olen kiitettävästi viettänyt aikaa naisystäväni kanssa. Varmaan seuraavat kuusi viikonloppua on bookattu täyteen menoja hänen kanssaan, vaikka itse viihdyn todella hyvin kotona. Joku kyseli harrastuksista, käyn salilla monta kertaa viikossa, kirjoitan tarinoita ja käyn kavereiden kanssa pelaamassa. Kyllä arkenakin pyrin häntä huomioimaan, mutta tuntuu jotenkin että mikään ei riitä. Pitäisi varmaan luopua kaikesta ja keskittyä vain hänen miellyttämiseen? Oma aika on tärkeää.
-ap
Kerro, miksi halusit sitoutua avoliittoon, vaikka suhteennekaan ei edes toimi kunnolla.
Kun asiat menee hyvin, ne menee todella hyvin. Mietittiin jo suhteen alkaessa olevamme täysin erilaisia, mutta yritämme silti.
-ap
Mitkä asiat menee sitten hyvin jos sinulla on jatkuvasti tunne että mikään ei riitä?
Voin vastata ap:n puolesta, että seksi on loistavaa mutta muu yhdessäolo sitten ei osukaan ihan kohdilleen. Mutta sen seksin vuoksi sitten yritetään saada muustakin elämästä yhteensopivaa.
Pakko kysyä ap, minkälaista näkökulmaa kuvittelet saavasi tuohon täältä kukkahattu, miesvihaaja palstalta :)
Vierailija kirjoitti:
Itse havahduin oman parisuhteen tilaan siinä vaiheessa, kun huomasin miehelle kodin olevan se paikka, missä hän kävi nukkumassa, syömässä, suihkussa, vaihtamassa puhtaat vaatteet ja välillä saamassa seksiä. Olihan se kiva kiitää työstä harrastukseen ja viikonloppureissuille kavereiden kanssa, kun kotona oli kuin hotellissa. Mies ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi minä en ollut tilanteeseen tyytyväinen.
Pakottava tarve ilmoittaa että myös miehissä on vikaa? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä mielestäni olen kiitettävästi viettänyt aikaa naisystäväni kanssa. Varmaan seuraavat kuusi viikonloppua on bookattu täyteen menoja hänen kanssaan, vaikka itse viihdyn todella hyvin kotona. Joku kyseli harrastuksista, käyn salilla monta kertaa viikossa, kirjoitan tarinoita ja käyn kavereiden kanssa pelaamassa. Kyllä arkenakin pyrin häntä huomioimaan, mutta tuntuu jotenkin että mikään ei riitä. Pitäisi varmaan luopua kaikesta ja keskittyä vain hänen miellyttämiseen? Oma aika on tärkeää.
-ap
Kerro, miksi halusit sitoutua avoliittoon, vaikka suhteennekaan ei edes toimi kunnolla.
Kun asiat menee hyvin, ne menee todella hyvin. Mietittiin jo suhteen alkaessa olevamme täysin erilaisia, mutta yritämme silti.
-ap
Mitkä asiat menee sitten hyvin jos sinulla on jatkuvasti tunne että mikään ei riitä?
Voin vastata ap:n puolesta, että seksi on loistavaa mutta muu yhdessäolo sitten ei osukaan ihan kohdilleen. Mutta sen seksin vuoksi sitten yritetään saada muustakin elämästä yhteensopivaa.
Jotenkin vaikea uskoa että seksi olisi loistavaa jos kummallakin on tunne että ei pysty täyttämään odotuksia ja odotetaan toiselta kokoajan enemmän tai jotakin muuta kuin mitä hän on.
Vierailija kirjoitti:
"Voi olla yksinkin" kalskahti korvaani. Millon te muka teette jotain yhdessä? Minusta oikein kehuskelet sillä, että seurustelet oman mielesi mukaan eli poimit kirsikat kakusta. Onneksi et ole mun mies.
ap toivoo varmasti samaa, tuommoisen riidan haastajan kanssa kukaan haluakkaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä ap, minkälaista näkökulmaa kuvittelet saavasi tuohon täältä kukkahattu, miesvihaaja palstalta :)
Ei pitäis nipottaa kieliasusta, mutta nyt olis kyllä yhdyssanat kelvannu.
No eihän tuossa ole mitään kummallista ja on erittäin tervehenkistä pitää kiinni asioista, jotka ovat itselle tärkeitä. Jos ihminen ei ole itsensä kanssa sinut, syystä tai toisesta, hän tarvitsee vahvistusta itsetunnolleen tunteakseen olevansa hyväksytty ja seurustelusuhteessa se tulee siitä, että toinen ihminen huomioi mahdollisimman paljon. Jos on terve itsetunto ja minäkuva, ei tarvitse ulkopuolista vahvistusta omalle hyvälle ololleen vaan löytää elämän "eliksiirin" itsestään. Toinen ihminen ei koskaan ole vastuussa toisen ihmisen onnesta, jokaisella on avaimet itsellään. Tämä ei ole itsekkyyttä, päinvastoin. Jos hukkaa persoonallisuutensa, ei parisuhdekaan voi onnistua. Ja tämä tarina on tosi. Joten ap, ei kannata hukata "itseään" liikaa miellyttääkseen toista, toki vähän täytyy parisuhteessa osata joustaa, puolin ja toisin. Tsemppiä tulevaisuuteen!
t: 15 vuotta aviossa ollut nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä mielestäni olen kiitettävästi viettänyt aikaa naisystäväni kanssa. Varmaan seuraavat kuusi viikonloppua on bookattu täyteen menoja hänen kanssaan, vaikka itse viihdyn todella hyvin kotona. Joku kyseli harrastuksista, käyn salilla monta kertaa viikossa, kirjoitan tarinoita ja käyn kavereiden kanssa pelaamassa. Kyllä arkenakin pyrin häntä huomioimaan, mutta tuntuu jotenkin että mikään ei riitä. Pitäisi varmaan luopua kaikesta ja keskittyä vain hänen miellyttämiseen? Oma aika on tärkeää.
-ap
Kerro, miksi halusit sitoutua avoliittoon, vaikka suhteennekaan ei edes toimi kunnolla.
Kun asiat menee hyvin, ne menee todella hyvin. Mietittiin jo suhteen alkaessa olevamme täysin erilaisia, mutta yritämme silti.
-ap
Mitkä asiat menee sitten hyvin jos sinulla on jatkuvasti tunne että mikään ei riitä?
Voin vastata ap:n puolesta, että seksi on loistavaa mutta muu yhdessäolo sitten ei osukaan ihan kohdilleen. Mutta sen seksin vuoksi sitten yritetään saada muustakin elämästä yhteensopivaa.
Jotenkin vaikea uskoa että seksi olisi loistavaa jos kummallakin on tunne että ei pysty täyttämään odotuksia ja odotetaan toiselta kokoajan enemmän tai jotakin muuta kuin mitä hän on.
Toinen ohis vastaa, että meilläkin seksi on fantastista, ja yhdessäolo kivaa. Se ei-yhdessäolo ei oo niin kivaa, kun toinen vähän niinkuin murjottaa ja syyllistää.
Olen kyllä miettinyt moneen otteeseen että ollaan luonteeltamme liian erilaisia. Ollaan molemmat tehty kompromissejä molempiin suuntiin mutta silti ei ole kaikki hyvin. On tuntunut todella raskaalta, mutta nyt alkanut helpottamaan.
-ap