Minuun on suhtauduttu paskasti lapsuudessa, pitkät haavat

Titityy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Lapsuuttaan voi käyttää pirun huonona tekosyynä kaikkiin omiin ongelmiinsa läpi elämän? Milloin lapsi on iässä, jolloin hän voi alkaa ottaa todellista vastuuta ja valita oman kohtalonsa?

Mainitsepa se kohta viestissäni, jossa sanoin ettei traumatisoituneen ihmisen tarvitse ottaa vastuuta itsestään, ja käytäytyä ihmisiksi? Niin, en sanonut mitään tuollaista vaan ainoastaan huomautin, kuinka tällä palstalla on sellainen uhria syyllistävä-mentaliteetti, minkäänlaista apua ja tukea ei ole saatavilla vaan jos henkilö avautuu jostakin ongelmastaan, saa hän vain nälvimistä -ja vittuilua osakseen. Kannattaa opetella sitä sisälukutaitoa, asia joka myös on monilta palstalaisilta totaalisen hukassa. Kovat on sinunkin defenssisi, täytyy myöntää.

No mietipä, miten kohtelet miestäsi ja lapsiasi. Ansaitsevatko he sellaisen kohtelun?

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Ap tekee tätä ihan samaa lapsilleen, ja kokee, että hänellä on siihen oikeus, koska hänenkin äitinsä kohteli häntä paskasti.

Tääkin ketju kertoo vain siitä miten huonosti tässä maassa on joillain asiat. Toinen on lapsuuden traumatisoima ja tarvitsisi apua. AV-palstalle valittaminen on tuttua itsellenkin, myönnän.

Mikä sieppaa on tämä kasva jo aikuiseksi-syyllistäminen. Tässä oon esim. Itse keskiviikkoaamuna sairaslomalla sängyllä, masentaa ahdistaa sattuu henkisesti 30-vuotista ihmistä jolla on kouluja ja työhistoriaa takana. Pelottaa jo mitä työkaveri ajattelee saikustani, vaikka sielläkin puursin kunnes menin taas rikki.

Oikeasti me oltais kaikki terapian ja halin tarpeessa, ei syyllistämisen ja mollaamisen. Mutta se maksaa ja siihen pitää sitoutua. Tekisi mieli vetää pää täyteen, mutta tiedän, että huominen olisi silloin tätäkin aamua pahempi.

Toista ihmistä ei pitäisi ikinä syyllistää, se ei auta mitään. Myötätunto ja rakkaus auttaa. Mutta rajat täytyy myös pitää, koska ihmiset ovat tunnesyöppöjä hyväksikäyttäjiä riittää.

Usein nämä palstan tekstit ovat hätäisesti kirjoitettuja heittoja ja niihin reagoivat nämä trollit yms. Sanoisin ennemmin heille, että grow up vaan ja lakkaa oksentamasta pahaa oloasi muiden niskaan. Muutkin kärsivät.

Mites ap, onko hoitokontakteja? Kriisipuhelin? Päivystys? Oletko itsetuhoinen? Sairaan tärkein vastuu on huolehtia sairautensa hoidosta. Itse olen nyt ainakin niin loppu, että huolehdin nyt itseni kuntoon itseäni rakastaen. Itken kuin lapsi tässä ja nyt ja kohta lähden nostamaan serotoniinitasoja reippaalle juoksulenkille. En anna periksi, minä toivun.

Voimia aapeelle ja muille elämässä rikkoontuneille paranemiseen. Ihmisen mieli on hyvin vahva ja kestää koettelemuksia, mutta sitä joutuu tukemaan ja se voi olla eliniän vievä prosessi. Sen päässä on kuitenkin upea aarre jota ei osaa kuvitellakaan ja se oma paha olo on oikeastaan aarrekartta. Anna sen pienen lapsen itsessäsi päästä aarteen luo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Niinpä. Mutta nämä eivät ikinä parane asennevammastaan, elleivät tiedosta sitä edes ja halua tehdä asialle jotain. Lohduttavaa ajatella, että nämä rypevät ymmärtämättömyydessään ja antavat toisaalta toisten sanojen loukata itseään maailman tappiin saakka kun itse käsittelen asiat ja vapaudun niistä ja pääsen todellisesti eteenpäin, kun taas he rypevät possuina palstalla hamaan hautaan saakka. Haukkumassa muita. Suhtautumisvammaiset.

ap

Käsittelet asiat ja vapaudut niistä?

Sitähän sinä et nimenomaan kykene tekemään, mikä on harmi koska omaa elämääsi tässä tuhlaat, et muiden. Oliko se 1997 kun aloitit terapian ja vieläkään et ole päässyt edes alkuun kun kaikki apu on aina väärää ja mikään ei kelpaa. Täälläkin monet sinua hyvää hyvyyttää yrittää auttaa ja neuvoa mutta vänkyröit vain vastaan. Haukut heidätkin neuvoineen jotka samoja traumoja kokeneena ovat niistä yli päässeet ja elävät nyt hyvää elämää. Toisin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Niinpä. Mutta nämä eivät ikinä parane asennevammastaan, elleivät tiedosta sitä edes ja halua tehdä asialle jotain. Lohduttavaa ajatella, että nämä rypevät ymmärtämättömyydessään ja antavat toisaalta toisten sanojen loukata itseään maailman tappiin saakka kun itse käsittelen asiat ja vapaudun niistä ja pääsen todellisesti eteenpäin, kun taas he rypevät possuina palstalla hamaan hautaan saakka. Haukkumassa muita. Suhtautumisvammaiset.

ap

Kukas tässä nyt haukkuu ja ketä? Nyt on kivet ja kissat sekaisin.  On mullakin ollut (kuten monella muullakin) paska lapsuus mutta olen mennyt eteenpäin, en jauha täällä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Lapsuuttaan voi käyttää pirun huonona tekosyynä kaikkiin omiin ongelmiinsa läpi elämän? Milloin lapsi on iässä, jolloin hän voi alkaa ottaa todellista vastuuta ja valita oman kohtalonsa?

Tätä valitusta(kin, vaikka tämä on toki laimeimmasta päästä) tarkoitan. Että kun ei käsitellä niitä omia juttuja, niin ilmeisesti se, että joku kirjoittaa jotain tällaista kuin minä, niin se LOUKKAA jotenkin näitä herkkiksiä, jotka sitten hyökkäävät kimppuuni raivoamalla minulle.

Loukkasiko sinua jotenkin tuon, ketä lainaat, kirjoitus, vai miksi kyselet? Opettele kantamaan vastuu itsestäsi, äläkä oleta, että muut AINA käyttäytyvät siten, että SINULLA on helpompaa.

Syytät toista kirjoittajaa käytöksestä, jota et näet itsessäsi? Kuka täällä huutaa silkasta huutamisen ilosta?

Ai huutaa millään syyllä muka? Mikä syy oikeuttaa huutamaan kellekään, eli suhtautumaan paskasti????? Ja: vaikka ottaisikin sen oikeuden itse, vaikkei sitä ole kukaan antanut, niin mitä HYVÄÄ luulet sen aiheuttavan sille, jolle huudetaan? Siis miten se huono, PASKA suhtautuminen muka AUTTAA??? Että kyllä, katson, että huudatte aivan huviksenne.

ap

Korostat omaa huutamista oikein kysymysmerkein?!

Täällä tullaan toisten tukea tarvitsevien ketjuihin huutamaan heille, minä en ole huutamassa tässä kellekään tukea kaipaavalle, hiukka eri asia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tääkin ketju kertoo vain siitä miten huonosti tässä maassa on joillain asiat. Toinen on lapsuuden traumatisoima ja tarvitsisi apua. AV-palstalle valittaminen on tuttua itsellenkin, myönnän.

Mikä sieppaa on tämä kasva jo aikuiseksi-syyllistäminen. Tässä oon esim. Itse keskiviikkoaamuna sairaslomalla sängyllä, masentaa ahdistaa sattuu henkisesti 30-vuotista ihmistä jolla on kouluja ja työhistoriaa takana. Pelottaa jo mitä työkaveri ajattelee saikustani, vaikka sielläkin puursin kunnes menin taas rikki.

Oikeasti me oltais kaikki terapian ja halin tarpeessa, ei syyllistämisen ja mollaamisen. Mutta se maksaa ja siihen pitää sitoutua. Tekisi mieli vetää pää täyteen, mutta tiedän, että huominen olisi silloin tätäkin aamua pahempi.

Toista ihmistä ei pitäisi ikinä syyllistää, se ei auta mitään. Myötätunto ja rakkaus auttaa. Mutta rajat täytyy myös pitää, koska ihmiset ovat tunnesyöppöjä hyväksikäyttäjiä riittää.

Usein nämä palstan tekstit ovat hätäisesti kirjoitettuja heittoja ja niihin reagoivat nämä trollit yms. Sanoisin ennemmin heille, että grow up vaan ja lakkaa oksentamasta pahaa oloasi muiden niskaan. Muutkin kärsivät.

Mites ap, onko hoitokontakteja? Kriisipuhelin? Päivystys? Oletko itsetuhoinen? Sairaan tärkein vastuu on huolehtia sairautensa hoidosta. Itse olen nyt ainakin niin loppu, että huolehdin nyt itseni kuntoon itseäni rakastaen. Itken kuin lapsi tässä ja nyt ja kohta lähden nostamaan serotoniinitasoja reippaalle juoksulenkille. En anna periksi, minä toivun.

Voimia aapeelle ja muille elämässä rikkoontuneille paranemiseen. Ihmisen mieli on hyvin vahva ja kestää koettelemuksia, mutta sitä joutuu tukemaan ja se voi olla eliniän vievä prosessi. Sen päässä on kuitenkin upea aarre jota ei osaa kuvitellakaan ja se oma paha olo on oikeastaan aarrekartta. Anna sen pienen lapsen itsessäsi päästä aarteen luo.

Myötätuntoa ja rakkautta<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Niinpä. Mutta nämä eivät ikinä parane asennevammastaan, elleivät tiedosta sitä edes ja halua tehdä asialle jotain. Lohduttavaa ajatella, että nämä rypevät ymmärtämättömyydessään ja antavat toisaalta toisten sanojen loukata itseään maailman tappiin saakka kun itse käsittelen asiat ja vapaudun niistä ja pääsen todellisesti eteenpäin, kun taas he rypevät possuina palstalla hamaan hautaan saakka. Haukkumassa muita. Suhtautumisvammaiset.

ap

Käsittelet asiat ja vapaudut niistä?

Sitähän sinä et nimenomaan kykene tekemään, mikä on harmi koska omaa elämääsi tässä tuhlaat, et muiden. Oliko se 1997 kun aloitit terapian ja vieläkään et ole päässyt edes alkuun kun kaikki apu on aina väärää ja mikään ei kelpaa. Täälläkin monet sinua hyvää hyvyyttää yrittää auttaa ja neuvoa mutta vänkyröit vain vastaan. Haukut heidätkin neuvoineen jotka samoja traumoja kokeneena ovat niistä yli päässeet ja elävät nyt hyvää elämää. Toisin kuin sinä.

En näe sitä hyvänä elämänä, että viettää niinkin paljon aikaa palstalla, kuin osa heistä, joihin viittaan selvästikin viettää. En heitä siitä syytä, ei ole varmaan ollut helppoa, mutta hyvä elämä, my ass.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Lapsuuttaan voi käyttää pirun huonona tekosyynä kaikkiin omiin ongelmiinsa läpi elämän? Milloin lapsi on iässä, jolloin hän voi alkaa ottaa todellista vastuuta ja valita oman kohtalonsa?

Tätä valitusta(kin, vaikka tämä on toki laimeimmasta päästä) tarkoitan. Että kun ei käsitellä niitä omia juttuja, niin ilmeisesti se, että joku kirjoittaa jotain tällaista kuin minä, niin se LOUKKAA jotenkin näitä herkkiksiä, jotka sitten hyökkäävät kimppuuni raivoamalla minulle.

Loukkasiko sinua jotenkin tuon, ketä lainaat, kirjoitus, vai miksi kyselet? Opettele kantamaan vastuu itsestäsi, äläkä oleta, että muut AINA käyttäytyvät siten, että SINULLA on helpompaa.

Syytät toista kirjoittajaa käytöksestä, jota et näet itsessäsi? Kuka täällä huutaa silkasta huutamisen ilosta?

Ai huutaa millään syyllä muka? Mikä syy oikeuttaa huutamaan kellekään, eli suhtautumaan paskasti????? Ja: vaikka ottaisikin sen oikeuden itse, vaikkei sitä ole kukaan antanut, niin mitä HYVÄÄ luulet sen aiheuttavan sille, jolle huudetaan? Siis miten se huono, PASKA suhtautuminen muka AUTTAA??? Että kyllä, katson, että huudatte aivan huviksenne.

ap

Korostat omaa huutamista oikein kysymysmerkein?!

Täällä tullaan toisten tukea tarvitsevien ketjuihin huutamaan heille, minä en ole huutamassa tässä kellekään tukea kaipaavalle, hiukka eri asia.

ap

Mitä tukea sinä kaipaat? Julistat oman pään pyhää totuuttasi kuten evankeliumia edes kuuntelematta ketään. Olet ihan pirun itsekäs, etkä voi syyttää siitä lapsuuttasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Ap tekee tätä ihan samaa lapsilleen, ja kokee, että hänellä on siihen oikeus, koska hänenkin äitinsä kohteli häntä paskasti.

En sen enempää, kuin jokainen vanhempi tekee, jonka suhtautumistavassa lapseensa olisi parantamisen varaa. Enkä enempää, kuin kukaan vanhempi, joka huutaa lapsilleen kun hermot menee. En vain ymmärrä sitä lässytystä, että se huutaminen voidaan antaa sillä itselle anteeksi, että itsellä, aikuisella, meni jo paha olo pois. Lapselta voidaan vain pyytää anteeksi miettimättä yhtään, että tuliko lapselle paha olo ja menikö se jo aidosti pois?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Lapsuuttaan voi käyttää pirun huonona tekosyynä kaikkiin omiin ongelmiinsa läpi elämän? Milloin lapsi on iässä, jolloin hän voi alkaa ottaa todellista vastuuta ja valita oman kohtalonsa?

Tätä valitusta(kin, vaikka tämä on toki laimeimmasta päästä) tarkoitan. Että kun ei käsitellä niitä omia juttuja, niin ilmeisesti se, että joku kirjoittaa jotain tällaista kuin minä, niin se LOUKKAA jotenkin näitä herkkiksiä, jotka sitten hyökkäävät kimppuuni raivoamalla minulle.

Loukkasiko sinua jotenkin tuon, ketä lainaat, kirjoitus, vai miksi kyselet? Opettele kantamaan vastuu itsestäsi, äläkä oleta, että muut AINA käyttäytyvät siten, että SINULLA on helpompaa.

Syytät toista kirjoittajaa käytöksestä, jota et näet itsessäsi? Kuka täällä huutaa silkasta huutamisen ilosta?

Ai huutaa millään syyllä muka? Mikä syy oikeuttaa huutamaan kellekään, eli suhtautumaan paskasti????? Ja: vaikka ottaisikin sen oikeuden itse, vaikkei sitä ole kukaan antanut, niin mitä HYVÄÄ luulet sen aiheuttavan sille, jolle huudetaan? Siis miten se huono, PASKA suhtautuminen muka AUTTAA??? Että kyllä, katson, että huudatte aivan huviksenne.

ap

Korostat omaa huutamista oikein kysymysmerkein?!

Täällä tullaan toisten tukea tarvitsevien ketjuihin huutamaan heille, minä en ole huutamassa tässä kellekään tukea kaipaavalle, hiukka eri asia.

ap

Mitä tukea sinä kaipaat? Julistat oman pään pyhää totuuttasi kuten evankeliumia edes kuuntelematta ketään. Olet ihan pirun itsekäs, etkä voi syyttää siitä lapsuuttasi!

En ole itsekäs, en vain ole saanut koskaan keskittyä itseeni tai valita sitä, mikä olisi minulle hyvä. Esim. olisin halunnut jäädä ilman ammattia ja elää omassa velattomassa omistuskämpässä työttömyyskorvauksella, ja ehkä hanttihommia joskus tehden, niin äiti pakotti opiskelemaan jotain vittukakka-alaa, jonka takia elämäni meni pieleen.

ap

Tai siis äiti ei valinnut alaa, mutta ei hyväksynyt mun omia suunnitelmia, eli pilasi mun elämäni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Lapsuuttaan voi käyttää pirun huonona tekosyynä kaikkiin omiin ongelmiinsa läpi elämän? Milloin lapsi on iässä, jolloin hän voi alkaa ottaa todellista vastuuta ja valita oman kohtalonsa?

Tätä valitusta(kin, vaikka tämä on toki laimeimmasta päästä) tarkoitan. Että kun ei käsitellä niitä omia juttuja, niin ilmeisesti se, että joku kirjoittaa jotain tällaista kuin minä, niin se LOUKKAA jotenkin näitä herkkiksiä, jotka sitten hyökkäävät kimppuuni raivoamalla minulle.

Loukkasiko sinua jotenkin tuon, ketä lainaat, kirjoitus, vai miksi kyselet? Opettele kantamaan vastuu itsestäsi, äläkä oleta, että muut AINA käyttäytyvät siten, että SINULLA on helpompaa.

Syytät toista kirjoittajaa käytöksestä, jota et näet itsessäsi? Kuka täällä huutaa silkasta huutamisen ilosta?

Ai huutaa millään syyllä muka? Mikä syy oikeuttaa huutamaan kellekään, eli suhtautumaan paskasti????? Ja: vaikka ottaisikin sen oikeuden itse, vaikkei sitä ole kukaan antanut, niin mitä HYVÄÄ luulet sen aiheuttavan sille, jolle huudetaan? Siis miten se huono, PASKA suhtautuminen muka AUTTAA??? Että kyllä, katson, että huudatte aivan huviksenne.

ap

Korostat omaa huutamista oikein kysymysmerkein?!

Täällä tullaan toisten tukea tarvitsevien ketjuihin huutamaan heille, minä en ole huutamassa tässä kellekään tukea kaipaavalle, hiukka eri asia.

ap

Mitä tukea sinä kaipaat? Julistat oman pään pyhää totuuttasi kuten evankeliumia edes kuuntelematta ketään. Olet ihan pirun itsekäs, etkä voi syyttää siitä lapsuuttasi!

Voi hyvä ihme kanssasi kuka oletkaan. Jos olisin enemmän uskossa enkä vasta matkalla ristisin käteni ja toivoisin sinulle parempaa oloa tuon henkisen bulimian sijaan. No, valoa ja onnea sinunkin kevääseesi

Vierailija kirjoitti:

No mietipä, miten kohtelet miestäsi ja lapsiasi. Ansaitsevatko he sellaisen kohtelun?

Sanoinkin alun viesteissäni, että "jos jonkun käytös tuo minuun paskasti suhtautumisen muistot mieleeni" niin se laukaisee minussa vihareaktion.

Ei lapset ja mies sitä tietenkään ansaitse, mutta ei he ansaitse montaa muutakaan asiaa, joita elämässä nyt vain on. En mäkään ansaitse niitä haavojani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Lapsuuttaan voi käyttää pirun huonona tekosyynä kaikkiin omiin ongelmiinsa läpi elämän? Milloin lapsi on iässä, jolloin hän voi alkaa ottaa todellista vastuuta ja valita oman kohtalonsa?

Tätä valitusta(kin, vaikka tämä on toki laimeimmasta päästä) tarkoitan. Että kun ei käsitellä niitä omia juttuja, niin ilmeisesti se, että joku kirjoittaa jotain tällaista kuin minä, niin se LOUKKAA jotenkin näitä herkkiksiä, jotka sitten hyökkäävät kimppuuni raivoamalla minulle.

Loukkasiko sinua jotenkin tuon, ketä lainaat, kirjoitus, vai miksi kyselet? Opettele kantamaan vastuu itsestäsi, äläkä oleta, että muut AINA käyttäytyvät siten, että SINULLA on helpompaa.

Syytät toista kirjoittajaa käytöksestä, jota et näet itsessäsi? Kuka täällä huutaa silkasta huutamisen ilosta?

Ai huutaa millään syyllä muka? Mikä syy oikeuttaa huutamaan kellekään, eli suhtautumaan paskasti????? Ja: vaikka ottaisikin sen oikeuden itse, vaikkei sitä ole kukaan antanut, niin mitä HYVÄÄ luulet sen aiheuttavan sille, jolle huudetaan? Siis miten se huono, PASKA suhtautuminen muka AUTTAA??? Että kyllä, katson, että huudatte aivan huviksenne.

ap

Korostat omaa huutamista oikein kysymysmerkein?!

Täällä tullaan toisten tukea tarvitsevien ketjuihin huutamaan heille, minä en ole huutamassa tässä kellekään tukea kaipaavalle, hiukka eri asia.

ap

Mitä tukea sinä kaipaat? Julistat oman pään pyhää totuuttasi kuten evankeliumia edes kuuntelematta ketään. Olet ihan pirun itsekäs, etkä voi syyttää siitä lapsuuttasi!

En ole itsekäs, en vain ole saanut koskaan keskittyä itseeni tai valita sitä, mikä olisi minulle hyvä. Esim. olisin halunnut jäädä ilman ammattia ja elää omassa velattomassa omistuskämpässä työttömyyskorvauksella, ja ehkä hanttihommia joskus tehden, niin äiti pakotti opiskelemaan jotain vittukakka-alaa, jonka takia elämäni meni pieleen.

ap

No voi hyvänen aika sentään!

"Olisin halunnut jäädä makaamaan työttömyyskorvaukselle ilman ammattia ja vielä velaatomaan kämppään."

Ei kenelläkään ole sellaiseen mahdollisuutta, miksi sinulla pitäisi olla. Töissä tässä kuule muutkin käydään ja asuntovelkaa maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Tääkin ketju kertoo vain siitä miten huonosti tässä maassa on joillain asiat. Toinen on lapsuuden traumatisoima ja tarvitsisi apua. AV-palstalle valittaminen on tuttua itsellenkin, myönnän.

Mikä sieppaa on tämä kasva jo aikuiseksi-syyllistäminen. Tässä oon esim. Itse keskiviikkoaamuna sairaslomalla sängyllä, masentaa ahdistaa sattuu henkisesti 30-vuotista ihmistä jolla on kouluja ja työhistoriaa takana. Pelottaa jo mitä työkaveri ajattelee saikustani, vaikka sielläkin puursin kunnes menin taas rikki.

Oikeasti me oltais kaikki terapian ja halin tarpeessa, ei syyllistämisen ja mollaamisen. Mutta se maksaa ja siihen pitää sitoutua. Tekisi mieli vetää pää täyteen, mutta tiedän, että huominen olisi silloin tätäkin aamua pahempi.

Toista ihmistä ei pitäisi ikinä syyllistää, se ei auta mitään. Myötätunto ja rakkaus auttaa. Mutta rajat täytyy myös pitää, koska ihmiset ovat tunnesyöppöjä hyväksikäyttäjiä riittää.

Usein nämä palstan tekstit ovat hätäisesti kirjoitettuja heittoja ja niihin reagoivat nämä trollit yms. Sanoisin ennemmin heille, että grow up vaan ja lakkaa oksentamasta pahaa oloasi muiden niskaan. Muutkin kärsivät.

Mites ap, onko hoitokontakteja? Kriisipuhelin? Päivystys? Oletko itsetuhoinen? Sairaan tärkein vastuu on huolehtia sairautensa hoidosta. Itse olen nyt ainakin niin loppu, että huolehdin nyt itseni kuntoon itseäni rakastaen. Itken kuin lapsi tässä ja nyt ja kohta lähden nostamaan serotoniinitasoja reippaalle juoksulenkille. En anna periksi, minä toivun.

Voimia aapeelle ja muille elämässä rikkoontuneille paranemiseen. Ihmisen mieli on hyvin vahva ja kestää koettelemuksia, mutta sitä joutuu tukemaan ja se voi olla eliniän vievä prosessi. Sen päässä on kuitenkin upea aarre jota ei osaa kuvitellakaan ja se oma paha olo on oikeastaan aarrekartta. Anna sen pienen lapsen itsessäsi päästä aarteen luo.

Sä olet mahtava, sä olet mun idoli! Ei anneta periksi ikinä! Hyvä sinä, sun asenne

On hyvä hoitokontakti, terapia, ja terapeutti, joka sopii minulle parhaiten tähän astisista koska ymmärtää empatiakyvyttömistä vanhemmista kärsineitä aikuisia lapsia (=narsistien lapsia).

Joku älähtää, että niinhän ne kaikki terapeutit, mutta asia ei ole niin. Tosiaan jankataan sitä itsen vastuuta, vaikka en mä näe, miten se ois mun ongelmani, ettei vastuu itsestä kiinnosta? Esim. toi työelämäesimerkki. Olisin aivan varmasti pärjännyt noinkin, kun aioin (elinkin yhden vuoden niin ilman mitään ongelmia), TAI kun en halunnut "terveellä tavalla. Tehdä mitään järkevämpää, niin äitiä ei yhtään kiinnostanut TUKEA minua ja miettiä, a) että miksi tilanne on tällainen ettei (minä) halua tehdä mitään (olin jo silloin amsentunut, minkä äiti kielsi) ja b) jos hän nyt jotain kuitenkin haluaa tehdä, niin tuetaan häntä SIINÄ, koska yleensä sellaisesta alkaa paremmin hahmottumaan se oma juttu, tai omat valinnat, mitä mieluiten tekisi, kuin että kaikki kielletään, halveksitaan, mitätöidään ja syytetään, mitä itse haluaa tehdä. En saanut äidiltä minkäänlaista tukea, ja parempi tuki olisi ollut jo sekin, että ois jättänyt mut täysin rauhaan. Mutta kun ei. Väkisin piti saada päättää mun elämästä. Tuen takia mä siihen suostuin. Odotin sitä tukea, se vain paheni vuosi vuodelta miten sitä ei ikinä tullut. Luulin, että kun olen kiltti äidille se alka tukea mua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Lapsuuttaan voi käyttää pirun huonona tekosyynä kaikkiin omiin ongelmiinsa läpi elämän? Milloin lapsi on iässä, jolloin hän voi alkaa ottaa todellista vastuuta ja valita oman kohtalonsa?

Tätä valitusta(kin, vaikka tämä on toki laimeimmasta päästä) tarkoitan. Että kun ei käsitellä niitä omia juttuja, niin ilmeisesti se, että joku kirjoittaa jotain tällaista kuin minä, niin se LOUKKAA jotenkin näitä herkkiksiä, jotka sitten hyökkäävät kimppuuni raivoamalla minulle.

Loukkasiko sinua jotenkin tuon, ketä lainaat, kirjoitus, vai miksi kyselet? Opettele kantamaan vastuu itsestäsi, äläkä oleta, että muut AINA käyttäytyvät siten, että SINULLA on helpompaa.

Syytät toista kirjoittajaa käytöksestä, jota et näet itsessäsi? Kuka täällä huutaa silkasta huutamisen ilosta?

Ai huutaa millään syyllä muka? Mikä syy oikeuttaa huutamaan kellekään, eli suhtautumaan paskasti????? Ja: vaikka ottaisikin sen oikeuden itse, vaikkei sitä ole kukaan antanut, niin mitä HYVÄÄ luulet sen aiheuttavan sille, jolle huudetaan? Siis miten se huono, PASKA suhtautuminen muka AUTTAA??? Että kyllä, katson, että huudatte aivan huviksenne.

ap

Korostat omaa huutamista oikein kysymysmerkein?!

Täällä tullaan toisten tukea tarvitsevien ketjuihin huutamaan heille, minä en ole huutamassa tässä kellekään tukea kaipaavalle, hiukka eri asia.

ap

Mitä tukea sinä kaipaat? Julistat oman pään pyhää totuuttasi kuten evankeliumia edes kuuntelematta ketään. Olet ihan pirun itsekäs, etkä voi syyttää siitä lapsuuttasi!

En ole itsekäs, en vain ole saanut koskaan keskittyä itseeni tai valita sitä, mikä olisi minulle hyvä. Esim. olisin halunnut jäädä ilman ammattia ja elää omassa velattomassa omistuskämpässä työttömyyskorvauksella, ja ehkä hanttihommia joskus tehden, niin äiti pakotti opiskelemaan jotain vittukakka-alaa, jonka takia elämäni meni pieleen.

ap

No voi hyvänen aika sentään!

"Olisin halunnut jäädä makaamaan työttömyyskorvaukselle ilman ammattia ja vielä velaatomaan kämppään."

Ei kenelläkään ole sellaiseen mahdollisuutta, miksi sinulla pitäisi olla. Töissä tässä kuule muutkin käydään ja asuntovelkaa maksetaan.

Oletko ihan tyhmä kun luulet mua noin tyhmäksi? Mulla oli jo se oma velaton kämppä silloin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen itse huomannut saman. Palstalla on sellainen syyllistävä, itsepähän olet kaikki ongelmasi aiheuttanut-tyyppinen ilmapiiri. Ikäänkuin se, että vanhempi käyttää lastaan kohtaan henkistä väkivaltaa, olisi sen lapsen vika eikä vanhemman. Ei lapsi sellaista kohtelua itselleen valitse vaan se on seurausta vanhemman/vanhempien omista henkisistä ongelmista, jotka purkautuvat siihen lapseen. Siitä jää lapselle elinikäiset traumat, joista ylitsepäsemiseen menee vuosikausia, jopa koko loppuelämä.

Lapsuuttaan voi käyttää pirun huonona tekosyynä kaikkiin omiin ongelmiinsa läpi elämän? Milloin lapsi on iässä, jolloin hän voi alkaa ottaa todellista vastuuta ja valita oman kohtalonsa?

Tätä valitusta(kin, vaikka tämä on toki laimeimmasta päästä) tarkoitan. Että kun ei käsitellä niitä omia juttuja, niin ilmeisesti se, että joku kirjoittaa jotain tällaista kuin minä, niin se LOUKKAA jotenkin näitä herkkiksiä, jotka sitten hyökkäävät kimppuuni raivoamalla minulle.

Loukkasiko sinua jotenkin tuon, ketä lainaat, kirjoitus, vai miksi kyselet? Opettele kantamaan vastuu itsestäsi, äläkä oleta, että muut AINA käyttäytyvät siten, että SINULLA on helpompaa.

Syytät toista kirjoittajaa käytöksestä, jota et näet itsessäsi? Kuka täällä huutaa silkasta huutamisen ilosta?

Ai huutaa millään syyllä muka? Mikä syy oikeuttaa huutamaan kellekään, eli suhtautumaan paskasti????? Ja: vaikka ottaisikin sen oikeuden itse, vaikkei sitä ole kukaan antanut, niin mitä HYVÄÄ luulet sen aiheuttavan sille, jolle huudetaan? Siis miten se huono, PASKA suhtautuminen muka AUTTAA??? Että kyllä, katson, että huudatte aivan huviksenne.

ap

Korostat omaa huutamista oikein kysymysmerkein?!

Täällä tullaan toisten tukea tarvitsevien ketjuihin huutamaan heille, minä en ole huutamassa tässä kellekään tukea kaipaavalle, hiukka eri asia.

ap

Mitä tukea sinä kaipaat? Julistat oman pään pyhää totuuttasi kuten evankeliumia edes kuuntelematta ketään. Olet ihan pirun itsekäs, etkä voi syyttää siitä lapsuuttasi!

En ole itsekäs, en vain ole saanut koskaan keskittyä itseeni tai valita sitä, mikä olisi minulle hyvä. Esim. olisin halunnut jäädä ilman ammattia ja elää omassa velattomassa omistuskämpässä työttömyyskorvauksella, ja ehkä hanttihommia joskus tehden, niin äiti pakotti opiskelemaan jotain vittukakka-alaa, jonka takia elämäni meni pieleen.

ap

No voi hyvänen aika sentään!

"Olisin halunnut jäädä makaamaan työttömyyskorvaukselle ilman ammattia ja vielä velaatomaan kämppään."

Ei kenelläkään ole sellaiseen mahdollisuutta, miksi sinulla pitäisi olla. Töissä tässä kuule muutkin käydään ja asuntovelkaa maksetaan.

Oletko ihan tyhmä kun luulet mua noin tyhmäksi? Mulla oli jo se oma velaton kämppä silloin.

ap

Noi voi hyvä tavaton sentään, lapsi rukka kun et ymmärrä, että ole tyhmä. Ristin käteni, toivon että näet itsesi ja narsistisuutesi, se olisi oljenkorsi kohti terveyttä. Siunausta lapsillesi.