Karmeimmat lapsuudenystävänne

Tasan ei mene nallekarkit. Toiset avautuu lembibarbin varastamisesta ja hevoskirjoista, toisia käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen "kaverit", ketä myös käytetty hyväksi aikuisten toimesta.

Mä olen ollut tollanen kamala ystävä. En tosiaan tiedä mikä mua vaivasi, mutta veikkaan, että vika päässä. Jälkeenpäin hävettää ihan hirveästi ja ahdistun edelleen, kun ajattelen millainen olen ollut.

Mukava ihminen selvin päin. Humalassa pelottava.

Nykyään outo kun ei pidä yhteyttä...

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut tollanen kamala ystävä. En tosiaan tiedä mikä mua vaivasi, mutta veikkaan, että vika päässä. Jälkeenpäin hävettää ihan hirveästi ja ahdistun edelleen, kun ajattelen millainen olen ollut.

Vanhempien on pidettävä silmällä lapsiaan ja puututtava huonoon käytökseen, jotkut ei sitä tee. Ne ei ymmärrä tai viitsi. Lapsen kanssa olisi puhuttava päivän tapahtumista, että pysyy jyvällä lapsensa luonteesta. Meillä ei ohjattu eikä välitetty lasten olemisesta, sisarukset kiusasi toisiaan pahastikin, reagoitiin vai itkuun syyllistämällä itkijää. Kaikki lapsiin liittyvä oli täysin pimennossa. Mistään ei puhuttu.

Kolme vuotta minua vanhempi naapurin tyttö keksi meille pienemmille "ennustuksia". Minulle hän ilmoitti: "äitisi kuolee pian." Olin silloin 4 tai 5-vuotias ja otin tuon ihan tosissani ja surin ihan hirveästi salaa. Esim. kun äiti nauroi ja hassutteli, minusta tuntui ihan hirveältä, että äiti itse ei tiedä, että kuolee kohta. Sitten, kun aikaa oli kulunut jonkin verran, kysyin tuolta tytöltä oliko se totta, kuoleeko äiti. Tyttö rupesi nauramaan eikä vastannut, enkä oikein tiennyt, miten suhtautua siihen. Jossain vaiheessa tajusin vedätyksen, mutta en ikinä unohda sitä kokemaani surua.   

Ihan kamalia kokemuksia teillä, kun miettii omaa lapsuuttaan niin on päässyt oikeasti paljon vähemmällä.

Oma paras kaverini noin 5-10 vuotiaana. Kutsutaan häntä vaikka millaksi. Millalla oli jo aikuisia sisaruksia jotka olivat muuttaneet pois ja milla oli vanhempien selkeä iltatähti. Milla oli tottunut saamaan kaiken minkä haluaa. Meillä oli Millan kanssa välillä tietenkin kivaa, mutta sairaimpana muistona jäi mieleen lääkärileikit. Milla rakensi aina majoja joiden sisällä tapahtui. Milla oli aina lääkäri ja minä olin potilas. Milla tunsi ruiskuja letkuja ja sormiaan alapäähääni kun se sattui ja meinasin itkeä, Milla antoi minulle karkkia, jotta pitäisin suuni kiinni, eikä hänen vanhempansa saisi selville. Ihmettelen miten kympin tyttö (en muista muuta enää kuin että sai aina luokan parhaan keskiarvon palkinnon ja laittoi kuvan facebookiin todistuksestaan, jossa ka oli aina vähintään 9,8)hänestä on kasvanut, ottaen huomioon miten sairaita leikkejä meillä oli tuolloin.

Toinen muisto on ala-asteelta, 8-vuotiaana. Luokan suosituin tyttö silloin, sanotaan häntä tässä nyt Annaksi. Anna halusi olla minun kanssani "kavereita" toisella luokalla. Hän halusi aina mennä koulun viereiseen kauppaan kun minulla oli rahaa, ja jos minulla oli esim 5€, hän osti suklaalevyn ja karkkipussin ja minä yhden tikkarin. Kun olin heillä, hän esitteli aina kaikkia lemmikkejään, joita oli hoidettu niin huonosti, että jälkeen päin ajateltuna olisi ollut eläinsuojeluilmoituksen paikka.. Hän varasti oman siskonsa lompakosta 20€ ja sanoi vain että hänkin varastaa aina minulta. Tämän jälkeen kertoi kuinka oli pöllinyt äitinsä yrityksen rahastosta 300€, ja ne olivat menneet lähikaupan karkkihyllyyn. (Vaikea arvata että nykyään tämä "anna" on ylipainoinen) Aina kun leikimme barbeilla, hän otti yhden hieman uudemman ja levitti huoneestaan sille tilaa 5/6 huoneen pinta-alasta. Minulle jäi aina loput vanhemmat barbit ja vähän tilaa niille. Aina kun kysyin, voidaanko vaihtaa barbeja niin vastaus oli kohta mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Kun menimme meille, hän meni isoveljeni huoneeseen ja etsi tämän lompakon ja varasti sieltä meille molemmille rahaa. Minulle tuli niin hirveät omantunnon tuskat, että vein oman 5€ setelin takasin, mutta anna haki sen itselleen. Tämä "ystävyys" loppui siihen kun kerran minun piti viedä yhdelle kaverilleni läksyjä, kävimme ensin kaupassa ostamassa tyypillisesti karkkia, mutta anna sanoi että jää mielummin odottamaan minua koulunpihaan kun vien läksyt. No pyöräilin nopeasti kaverilleni ja olin koulun pihassa takaisin 15 minutissa, mutta Annaa ei näkynyt missään. Etsin ja odotin siinä hetken, kunnes soitin annalle, että missä se on. Vastauksesksi sain naurua. Lopulta kysyin samaa vielä tekstiviestillä, vastaus oli, että älä vittu ämmä kysele mun perää enää. En edes tiennyt mitä osa noista sanoista silloin tarkoitti. Lopulta kävi ilmi, etä anna oli mennyt heti yhden toisen tytön luokse jossa olivat puhuneet minusta negatiivisesti. Yläasteella Annalle alkoi maistumaan viina ja ilmeisesti edelleenkin, sen mitä olen kuullut.

Ei ne mitään ystäviä olleet. Kieroja ja ilkeitä ihmisen alkuja. Oli rikkaista ja köyhistä perheistä. Kotoa se lähti kaikki asennoituminen toisiin ihmisiin. 

Oltiin eka-tokaluokkalaisia, menin joskus luokkakaverin tykö suoraan koulusta. Hänen vanhempansa eivät olleet kotona. Tää kaveri saattoi heitellä mun kenkiä ym ovesta pihalle, ja kun menin hakemaan niitä, hän lukitsi oven. Sain siellä sitten hakata ovea ja odotella, koska hän päästäisi minut sisään. Jostain syystä menin sinne silti useita kertoja.

Toinen kaveri halusi leikkiä panemista, eli mentiin hänen vaatehuoneeseensa päällekkäin hinkkaamaan. Vaatteet päällä, onneksi. Sama kaveri olisi halunnut että pissaan muovipussiin. En suostunut. Oltiin n. 8v.

Kolmas oli yläastekaveri, jolla oli tapana tehdä ihme "keitoksia", eli kaikkea mahdollista keittiöstä löytyvää sekaisin ja sitten olisi halunnut juottaa niitä kavereille. Wtf.

Kaikki tämä hyvämaineisella keskiluokkaisella okt-alueella 😁

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin erääseen tyttöön alakoulussa ja hän oli alusta asti aika räiskyvä ja omistushaluinen, mutta piirteet vielä pahenivat iän myötä.

Olimme 15 -vuotiaita ja tämä kaveri, sanotaan häntä vaikka Annaksi, suhtautui minuun todella omistavasti. Suuttui esim. aina, jos vietin aikaa muiden ystävieni kanssa. Anna määräsi päivät, jotka minun pitäisi viettää hänen kanssaan: "Sä oot mun kanssa ens viikolla ma, ti, to, pe ja la."

No, hän oli taas kerran määrännyt, että vietän perjantaita hänen kanssaan, mutta olin sopinut jo aiemmin muuta menoa. Sanoin, etten voi tavata ja Anna raivostui minulle puhelimessa. Lauantaina hän kuitenkin soitti uudestaan ja kyseli kummallisen iloisella äänellä, lähdenkö illalla ulos hänen ja hänen uuden säätönsä "Janin" kanssa.

Meninkin sitten iltasella paikkaan, jossa olimme sopineet näkevämme. Paikalle kaarsi auto, jossa kuskina istui Janin isoveli "Henri" ja takapenkillä Jani sekä Anna. Hyppäsin kyytiin etupenkille ja Henri lähti ajamaan pois kaupungista. Kysyin minne olemme menossa ja Anna sekä Jani vastasivat, että rannalle.

Päädyimme yli tunnin ajomatkan päähän kotoa, järven rannalle. Tiesin paikan ja olin käynyt siellä kerran, mutta muuten seutu oli vierasta.

Anna sanoi, että noustaan ulos autosta ja mennään rantaan kahlailemaan. Nousin ulos ja Anna huusi samantien Henrille: "Nyt, aja!!!" Auto lähti renkaat vinkuen ja minä jäin yksin hiekkaparkkikselle seisomaan. Anna laittoi perään tekstarin, että noin käy petollisille ystäville. Kotiin selvisin lopulta soittamalla äitini hakemaan ja sain huudot. En jostain syystä kertonut äidilleni Annan osuudesta asiaan.

Oli suuri virhe olla tuollaisen sekopään kaveri, olin aivan liian kiltti tossukka. Olin silti Annan kaveri 16-vuotiaaksi saakka. Välien katkaiseminenkaan ei ollut helppo juttu, koska Anna teki välirikon jälkeen kaikkensa pilatakseen elämäni.

Viime vuonna kuulin Annan olevan nykyään yksinäinen, kouluttautumaton, työtön ja alkoholisoitunut. Melkein tunsin sääliä.

Vittu että pisti vihaksi lukea tää viesti.. Mä olisin kertonut vanhemmille tollasen Annan tempusta ja sen jälkeen olisin käynyt äitinä tekemässä selväksi pari asiaa. Et kai ollut tekemisissä enää kovin kauaa ton jälkeen?

Kauheita juttuja mitä teille on tapahtunut.. :o Miten sitä uskaltaa antaa oman lapsensa lähteä maailmalle, ettei vastaavat jutut toistu. Selän takana pahan puhuminen, uunottaminen, ulos sulkeminen - herraisä miten sairaita juttuja lapset tekevät toisilleen! Miten siis kasvattaa tyttärestään vahvatahtoinen nuori nainen, joka ei alistu kyykytyksen edessä? 

Mä luin kauhusta kankeana tota viestiä, jossa jollekin oli opetettu että kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä mutta kaikkien kanssa tarvitsee tulla toimeen. 

Jos jotain olen aikuisikään mennessä oppinut, niin jumankauta - ei tarvitse! Kenenkään kanssa ei tarvitse edes yrittää tulla toimeen, jos meininki on vastapäätä aivan posketonta ellei suorastaan sairasta ja jos tietää et jokainen yhteydenotto on aina riski saada lisää paskaa niskaansa! Niinkin sairaat serkut kuin tuolla yhdelläkin on ollut, niin parasta toimeentuloa on puhdas, yksioikoinen ignore ja kylmä välinpitämättömyys. Lapsuuden suurimpia ristiriitoja oli tuo, että kaikkien kanssa piti muka tulla toimeen ja nyt aikuisena ollut helpotus kun saan valita seurani aivan vapaasti.

Olen siis kärsinyt ihan vastaavista kohtaloista ihmisten kanssa myös itse. Otsalohko vaan ei kestä, että kirjottaisin tänne mitä kaikkea on tullut sietäneeksi sen varjolla että "kaikkien kanssa pitää tulla toimeen".. 

Vierailija kirjoitti:

Kauheita juttuja mitä teille on tapahtunut.. :o Miten sitä uskaltaa antaa oman lapsensa lähteä maailmalle, ettei vastaavat jutut toistu. Selän takana pahan puhuminen, uunottaminen, ulos sulkeminen - herraisä miten sairaita juttuja lapset tekevät toisilleen! Miten siis kasvattaa tyttärestään vahvatahtoinen nuori nainen, joka ei alistu kyykytyksen edessä? 

Toivon, että jokaiselle lapselle paukutettaisiin päähän, että ei tarvitse eikä SAA antaa kenenkään tehdä itselle (eikä muillekaan) mitään sellaista, mikä sattuu, pelottaa tai tuntuu muuten pahalta. Ei vaikka se olisi tekijän mielestä kuinka hauskaa ja kieltäytyminen olisi muka nössöä. Muistan kyllä näitä leikkejä, joissa muka ennustetaan kädestä ja yhtäkkiä käsi väännetäänkin todella kivuliaaseen asentoon, jne.

Ja tärkeää, että lapsi tietää, että voi kertoa aikuiselle ja aikuinen osaa suhtautua kertomisiin oikein, ettei vain aiheuta lapselle entistä enemmän häpeää. "Mitä sinä leikistä suutut!" ja nauru päälle ei ole oikea reaktio, ikinä.

Kouluumme tuli uusi tyttö 3-luokalla, vaikka Eeva. Eeva tiesi paljon noidista ja noituudesta joista olin itsekin lapsena kiinnostunut, vaikka salaa noitia pelkäsinkin. Leikimme usein noitia metsässä ja kerran Eeva toi kuolleen linnun nuotiopaikalle ja päätti, että meidän pitää uhrata se hengille. Sytytimme nuotion palamaan ja Eeva heitti linnun sinne, sitten hän käski minun riisuuntua alasti. Se kuulemma osoittaa kunnioitusta hengille. Pelkäsin tilannetta ja Eevalla oli jotenkin tyhjä pelottava katse, niin tottelin. Eeva pakotti minut viiltämään kämmentäni ja tekemään "veriuhrauksen" hengille. Onneksi Eeva vaihtoi pian taas koulua.

Kauheaa lukea näitä. Millaisia tyranneja jotkut lapset osaavatkaan olla... Itsekin tunnistin jotain tilanteita, mm. alistettuna oleminen "leikin varjolla", eksyttäminen... Mulla oli riidankylväjävaihe jossain kohtaa. Tiesin joidenkin kavereiden olevan eri mieltä jostain asiasta, mutta nämä eivät tienneet toistensa mielipidettä. Ennen kuin kaikki yhdessä ollessamme otin asian puheeksi... Nolottaa kun muisteleekin. Tiedän, mulla oli puutteita sosiaalisissa taidoissa ja tietyissä hienovaraisuusetiketeissä :)

Sellaiset ihmiset oli pahimpia joiden kanssa piti olla kaveri, koska ne sattuivat olemaan jotain äidin ystävättären kakaroita.

Suurimpia juttuja oli itsekkyys, yksi lapsi esimerkiksi nappasi karkit ja jäätelöt puutarhapöydältä ja juoksi ne sylissään karkuu jotta saisi itse syödä. Ja äitinsä maanittelee voisiksää eksääviittis voisitko nyt hei kuule muillekin pitää jakaa hei rakas hei. Ja pentu ähmii jäätelöä itkuhuutaen jossain verannan alla.

Toisen tällaisen "ystävän" ystävä oli sellainen jumalattoman läski pentu, ärsyttävä, haiseva, perhe niin wt kuin olla ja voi. Inhosin häntä mutta aloin kyllä vihaamaan kun sain kuulla, että oli tappanut siilin. Oli vanginnut siilin ja vaan ei ymmärtänyt että elävät eläimet tarvitsevat elääkseenkin jotain, kuten vettä ja ruokaa ja happea ja auringonvaloa ja. Oli siili sitten kitunut hengiltä komeroon ja tämä tyttö oli mennyt sitä tökkimään kepillä jolloin keppi oli purskahtanut läpi mädän siiliparan.

Nyt yli 20v myöhemmin facebookissa törmäsin tähän nimeen. Karmi ihan helvetisti, kun tällä muijalla oli olkapäällään siili kuvassa. Paino-pituussuhde ei ollut sekään parantunut.

Minulla oli kaksi hieman kyseenalaista ystävää

Ensimmäinen oli kunnolla hemmoteltu prinsessa joka kanssa tutustuin tarhalla. Hänellä oli aina kova tarve saada ihailua osakseen, hän kehuskeli vaatteillaan leluillaan ja kaikella mitä omisti ja samalla yritti lytätä minut maanrakoon. Hän aloitti eri ala-asteella kuin minä mutta vaihtoi kanssani samaan kouluun. Hän ei sietänyt muita ystäviäni ja yritti sekoittaa välini jokaiseen luokkalaiseeni. Hän kutsui minua bestiksekseen ja suuttui kerran silmittömästi kun en tunnistanut hänen äitinsä autoa mutta naapurissa asuvan ystäväni auton tunnistin, siitä tuli järkyttävä huutoitku kohtaus ja mykkäkoulu mikä kesti monta päivää. Nykyään hän on "suuri taiteilija sielu".

Toinen ystäväni oli kova manipulaattori ja muutenkin ehkä hieman sekaisin. Olimme joskus rannalla ja menimme uimaan, sukeltelin ja tutkin järven pohjaa kun tämä ystäväiseni tuli viereeni ja otti päästäni kiinni ja piti minua veden alla, yritin päästä pintaan mutta kaverilla oli liian hyvä ote. Pääsin pintaan vasta kun puraisin kaverin jalkaan kunnon jäljet. Tähän kaveri vain nauroi. Hän myös välillä yritti hipelöidä minun jalkoväliäni ja tissejäni, hän myös käyttäytyi usein väkivaltaisesti ja arvaamattomasti. Hän myös levitti minusta juoruja ja pilkkasi minua, yritti saada minut tuntemaan itseni paskaksi ja yritti järjestää pulaan kuten jättämällä minut tuntemattomiin paikkoihin yksin ja lähti itse paikalta. Hän piilotteli reppuuni kaupassa tavaroita joissa oli hälytin minun huomaamattani, tämän takia minua pitkään pidettiin holtittomana ongelma lapsena. Onneksi vanhempani pääsivät nopeasti jyvälle että kuka kaiken takana on ja minä pyysin heitä kieltämään minua olemasta hänen kanssaan.

Nykyään tällä on useita lapsia ja ihan hirvittää että mitä jos hän tekee lapsilleen jotain suuttuessaan. Ei nimittäin Facebookin mukaan meno vielä muutama vuosi sitten ollut yhtään muuttunut

Mulla oli yläasteella kaveri, joka manipuloi. Usein siihen liittyi itsetuhoisuudella tms. kiristämistä, juonittelua ym. Meillä oli myös yhteinen kaveri, sellainen hieman kiltimpi ja hyvästä perheestä oleva tyttö. Tällä manipuloivalla kaverilla oli poikaystävä, jonka kanssa ilmeisesti katsoivat pornoa ym. perinteisen seksin lisäksi ja sitten tämä kaveri kertoi minulle kuinka poikaystävä haluaisi maata jonkun toisen kanssa... Vähän myöhemmin sain tietää, että hän oli houkutellut yhteisen ystävämme poikaystävänsä kotiin ja suostutellut sänkyyn. Siis poikaystävä vei tämän tytön neitsyyden ja jälkeenpäin naureskelivat tälle kaverille ja puhuivat kaikkea paskaa.

Tästä on monta vuotta, mutta välillä mietin tätä, ja vaivaa kyllä kovasti. On ihmeellistä millainen valta jollain voi olla toisiin. Joskus mietin, että jos minä olisi pistänyt välit poikki tähän manipuloivaan kaveriin ajoissa, niin ehkä tämä yhteinen ystäväkin olisi pysynyt hänestä erossa. Mutta en voinut tietää :/ En tiedä tarkkaan mitä tälle hyväksikäytetylle kaverille kuuluu, lähti muualle yläasteen jälkeen. 

Ala-asteella ystävystyin erään samalla luokalla olevan tytön kanssa. Tyttö oli erittäin mustasukkainen, jos kaveerasin kenenkään muun kanssa ja kielsi minua leikkimästä mm. naapureiden lasten kanssa. Oltiin kuin paita ja peppu enkä tyhmänä lapsena tajunnut että mua vedetään kuin pässiä narusta. Kaikki tehtiin tytön mielen mukaan. 4. vai 5. luokalla kouluun, meidän luokallemme, tuli uusi oppilas joka olikin niin kiva ja mielenkiintoinen, että tämä bestikseni hylkäsi minut täysin ja takertui tähän uuteen tyttöön. Jäin kuin nalli kalliolle, mutta onneksi muut kaverini "ottivat minut takaisin" kaveripiiriin, enkä jäänyt totaalisen yksin isossa koulussa.

Enpä ole montaa sanaa vaihtanut tuon hylkääjän kanssa vaikka tästä tapahtumasta on aikaa jo 20v. Tämä hylkääjätyttö on muuten vieläkin ihan samanlainen, kaverit ja seurustelukumppanit vaihtuu nopeammin kuin sukat eikä hänessä mielestään ole mitään vikaa :)

Huh, tää keskustelu on ihan järkkyä luettavaa.