Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Karmeimmat lapsuudenystävänne
14.03.2017 |
Minulla oli lapsuudessa "ystävä", joka harrasti ns. eksyttämistä. Tyyppi otti ensin selvää olinko käynyt jossain tietyssä paikassa (esim. uimaranta) ja jos en ollut, niin ehdotti että lähdetään käymään pyörällä siellä. Ajeli aina ihan hirveää vauhtia edellä ja alkoi eksyttämään sellaisessa paikassa, jossa oli paljon käännöksiä, jotta en varmasti osaisi perille tai takaisin kotiin. Tämä oli ihan kamalaa ennen kännykkäaikaa. En ymmärrä miksi pyörin kyseisen tytön kanssa koko ala-asteajan. Mulla oli kuitenkin oikeitakin ystäviä, mutta jostain syystä eksyin aina tämän saman tytön seuraan.
Teki myös kerran niin, että oltiin Särkänniemessä ja mun piti käydä vessassa. Kaverityttö lähti mukaan. Kyseisen tytön äiti oli meidän mukana ja hän jäikin odottelemaan jonkin laitteen eteen, että saatiin vessa-asiat hoidettua. Tämä "ystävä" tuli ensimmäisenä ulos vessasta ja oli sanonut äidilleen, että mun täti oli myös vessassa ja minä lähtisin tädin kyydillä takaisin kotiin. Onneksi äitinsä ei uskonut vaan jäivät odottelemaan, että minäkin saavuin paikalle. Jessus jos olisivat lähteneet ilman minua! Kotiin yli 400km matka, eikä mulla ollut ruokarahan lisäksi muuta rahaa mukana.
Millaisia olivat teidän kamalimmat lapsuudenystävät/kaverit/tuttavanne?
Kommentit (136)
Hyi kamala, kuulostaa joltakin psykopaatinalulta. Tiedätkö mitä tälle lapsuuden "ystävällesi" nykyään kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montakin. En tiedä miten eräästä tytöstä kertoisin. Patologinen valehtija ja hyväksikäyttäjä. Olin hyvin herkkä joten tällä tytöllä oli tapana pelotella mitä hänen vanhempansa tai eräällä hevostallilla olevat aikuiset ovat minusta muka puhuneet. Valehteli mm. omistavansa delfiinejä, erään järven pohjassa olevan unohtunut laiva jota oli käynyt jonkun sukellusryhmän kanssa tutkimassa. Suuttui jos hänen valheensa eivät herättäneet minussa välitöntä ihailua ja palvontaa häntä kohtaan. Hänellä oli tapana nöyryyttää minua painostani ja tuoda joka asiassa ilmi se että painaa vähemmän. Sai minut usein itkemään vaatimalla tekemään asioita jotka pelottovat minua (kuten roikkumaan milloin missäkin pää alaspäin) Ainiin ja aina kun leikimme jotakin niin minun piti olla lihava ja hänen hoikka ja kaunis. Myöskin lapset hänen mielestään hankittiin raiskaamalla joten jos halusi leikkiä kotia niin piti leikkiä että joutuu raiskatuksi? En voi käsittää miten ihminen voi olla noin ..mielenvikainen ja jo lapsena. Unohtamatta millainen kynnysmatto itse olin. Varmaan siksi ajauduinkin monen hyväksikäyttämäksi. Tämä oli vain yksi tarina.
Hajoita ja hallitse - tyyppi. Peluutti kaveriporukkaamme miten sattuu, erityisesti tykkäsi nöyryyttää yhtä kerrallaan muiden edessä. Selän takana aina haukkui kutakin vuorollaan, punoi juonia ja sopi, että tänään ei puhuta tälle. Jopa hieman sadistista oli välillä meno, mutta erinomaisen taitava pelaamaan sosiaalisesti. Isompana alkoi mm läpsiä muita naamaan ja käyttäyi holtittomasti muutenkin. Lopulta päätyi uhkailemaan itsemurhalla, jos ei hänen tahtonsa mukaan tehdä.
Mulla olisi monta tarinaa yhdestä ja samasta henkilöstä! Olin tämän tytön kanssa samassa kerhossa, samalla luokalla koko alakoulun ajan sekä meillä oli samoja harrastuksia.
Kyseessä kiireisen yksinhuoltajaisän pilalle hemmoteltu tytär. Mun piti viettää aikaa sen kanssa, koska meidän vanhemmat oli ystäviä ja meillä oli niin paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, että pakkohan meistä oli tulla parhaita ystäviä. :D
Ensimmäinen muisto on, kun leikittiin meillä nukkekodilla ja se sanoi mun haisevan pahalta. Samana aamuna olin kuitenkin käynyt pesulla... Itse oli suu auki hengittäjä!
Taisin olla ekalla luokalla, kun sain lemmikikseni marsun. Meni varmaan viikko ja tällä kaverillakin oli marsu. Se sanoi, että mun marsu kuolee, jos en laita sen veteen C-vitamiinitippoja. Syötin marsulle pellettejä, heinää ja se sai lisäksi tuoreita kasviksia ja vihanneksia, joten C-vitamiinin puutetta ei ollut. Mun marsu eli kuitenkin 2 vuotta pidempään kuin sen. :D
Minä halusin tietyn rotuisen koiran, mutta vanhempani eivät antaneet ottaa. Tää kaveri sai sitten sellaisen ja oli ihan kamala katsoa sitä koiran"koulutusta", kun ei sillä mimmillä ollut mitään käryä mitä se teki. Mm. jos pentu pissi lattialle, se laitettiin pieneen tyhjään marsunhäkkiin rangaistukseksi. Se ulkoili suurimmaksi osaksi rivitalon pienellä takapihalla, jossa ei mahtunut purkamaan energiaansa, joten se tuhosi sisällä tavaroita ja rangaistukseksi joutui taas minihäkkiin.
Me harrastettiin ratsastusta ja oltiin yhtenä kesänä ratsastusleirillä kummallekin vieraalla tallilla. "Omalla" tallilla tää mimmi yritti kovasti päättää millä hevosella saisin ratsastaa ja mitä hevosta hoitaa. Jostain syystä tallinpitäjä meni mukaan kyseisen kusipään perseilyihin, joten mulle annettiin aina ne ns. ylijämähevoset, joilla kukaan ei halunnut ratsastaa tai ne olivat hankalia käsitellä. Tällä tavalla kaveri ampui itseään nilkkaan, koska musta kuoriutui taitava ratsastaja näiden pellehevosten parissa.
Ratsastusleirillä tosiaan meidän opettaja päätti ratsut ja sain tasaisesti ratsastella kaikilla kivoillakin hevosilla ja sain paljon kehuja mm. istunnastani. Kaveri suuttui tästä ja aloitti mykkäkoulun leirin toisena iltana sekä siirtyi huoneestamme oleskeluhuoneen sohvalle nukkumaan. :D
Taidettiin olla 6. luokalla, kun kaverille ostettiin oma poni. Minusta tuli sen hoitaja ja kuljinkin tallilla kävelyttämässä ponia sen vapaapäivinä, harjailin ja putsailin varusteita mielelläni. Ratsastaa en saanut koskaan, koska olin kuulemma ponille liian iso (minä 165cm pitkä, ponilla säkä 145cm). Olin kaveria 10cm pidempi ja painoin saman verran kuin hän, joten en mitenkään voinut olla liian iso. :D
Kamelin selän katkaisi se, kun kaveri irtohypytti/juoksutti ponin siihen kuntoon, että se alkoi ontua. Vanhalle kiltille ponille 2h hyppääminen ja tauoton juokseminen ei tehnyt hyvää, eikä se enää toipunut täysin entiselleen.
Onneksi mentiin eri yläasteille, joten pääsin tuosta tytöstä eroon. Se ylimielisyys ja itsensä parempana pitäminen on jättänyt jonkinlaiset jäljet minuunkin. Välillä tavataan sattumalta ja vaihdetaan pari sanaa ja huomaa kyllä, ettei ole aikuisenakaan yhtään muuttunut. Pissipää se on vieläkin.
Ei ollut sinänsä karmea mutta ärsyttävä. Sellainen tyttö joka innostui kauheasti selittämään asioita. Samalla alkoi räkäkuplat pursuamaan suupielestä ja roiskeita lentämään. Kilttinä tyttönä yritin vaan vaivihkaa siirtyä kauemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusi aina lainata lelujani, eikä ikinä palauttanut. Minä tyhmänä "lainasin" arvokkaitakin yksilöitä. Oli minua pari vuotta vanhempi, ja osasi hyvin mm. pelotella pimeässä pannuhuoneessa ja pelata muita pihapiirin lapsia vastaan. En saanut leikkiä muiden kanssa. Kaiken kaikkiaan semmoinen muita manipuloiva ja vallassa pitävä.
Myöhemmin vanhempani ovat kertoneet, että tää tyttö oli aika epämääräisestä perheestä, alkoholia kului jne. Äitini on harmitellut myöhemmin, kun ei uskaltanut tehdä lastensuojeluilmoitusta. Käsittääkseni tää tyttö on nykyisin jossain huumepiireissä :(
Kahden kesken oli niin kaveria, koulussa lauloi musta pilkkalauluja ym. "kivaa". Kauhea valehtelemaan. Kerran oltiin eräässä tapahtumassa askarreltu jotakin, mun oli hienompi (siis paremmin tehty) kuin hänen, niin hän vaihtoi ne. Kehtasi vielä väittää vastaan kun vaadin häntä tilille siitä. Lainasi meidän kaikki Asterixit eikä koskaan palauttanut niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun paras kaveri, joka asui meidän naapurissa, halusi leikkiä aina ala-asteella leikkiä jossa minä pidän silmiä kiinni ja hän talutti mua kädestä. Jos en suostunut hän meni kertomaan muille lapsille kuinka pelkään esimerkiksi susia enkä siksi muka uskaltaisi leikkiä sitä leikkiä. Olin todella ujo joten en uskaltanut puolustaa itseäni. Oikea syy tästä leikistä kieltäytymiseen oli se että tämä kaveri vei minut yleensä epämiellyttäviin paikkoihin "vahingossa" esimerkiksi keskellä metsää käski usein laittaa jalan johonkin tiettyyn kohtaan ja hieroa sitä jalkaa siihen. Sitten sanoi päälle että "hups en huomannu että siinä oli koiranpaskaa" ja hihitti päälle. Pakotti myös mua haukkumaan mun pikkusiskoa ja kyseli usein "kumman vanhempia rakastat enemmän - mun vai sun?" ja jos vastasin omat vanhemmat hän suuttui.
Mun yks lapsuudenkaveri lestadiolainen poika, joka alkoi ilmeisesti oireilla perheen/lahkon ilmapiiriä. Oli aluksi tosi mukava, mutta sitten alkoi pahoinpidellä sisaruksiaan ja uhkailla kavereitaan. Kun perhe muutti naapuristamme pois, en ole ollut häneen enkä muihin sisariin yhteyksissä. Juorun olen vain kuullut, että tämä poika olisi laitoshoidossa nyt aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oli lapsi "kaverini" joka asui naapurissa oli aika sekopää, valehteli ihan ihme jutuista ja roikkui lähiön pihalla iltaisin. Isäni vei minut pois reppuselässä ja sain kuulla varoituksia että on pakko olla kotona iltaisin. Niihin aikoihi oli juuri tapahtunut joku Alibi lehdessä jukaistu lasten tekemä murha ja jumitin kotona iltaisin useamman vuoden.
Huhhuh, olen kyllä päässyt helpolla.. Huonoja "ystäviä" tapasin vasta yläasteella :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs lapsuudenystävä pakotti minut (7-8v) soittelemaan pilapuheluita luokkakavereillemme, joista hän ei pitänt. En uskaltanut kieltäytyä, sillä hän oli ainoa kaverini uudella paikkakunnalla. Olimme aina kahden ja hän teki selväksi olevansa paljon merkittävämpi ja kaikella tavalla erityinen ja lahjakkaampi kuin minä. Minulla oli ihan tiskirättimäinen olo hänen seurassaan, mutten uskaltanut poiskaan jättäytyä.
Kaikki olivat karmeita :( haukkuivat selän takana, tulivat pyytämään vain jos ei ollut muita kavereita, nöyryyttivät ja kiusasivat.. Muistan, kun katsoin kerran huoneeni ikkunasta , muut lapset olivat keinumassa ja minut nähdessään alkoivat huudella " Auvinen pois ikkunasta, vitun vammanen "jne jne.
Tämä yhdistettynä koulukiusaaminen.. Minusta tuli pelokas ja masentunut. Itsetunto ikuisesti paskana, enkä luota keneenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vuotta minua nuorempi blondi typykkä, joka osasi kaikki manipuloinnin keinot jo yhdeksänvuotiaana. Perheessä oli kolme paljon häntä vanhempaa veljeä, joten tätä tyttöä pidettiin prinsessana, jonka hiuksia äiti harjaili ihaillen niiden kultaisuutta joka ilta vähintään sata harjanvetoa. Pari vuotta jaksoin, mutta erään tosi ruman minulle tehdyn tempun jälkeen katsoin, että tämä "ystävyys" oli sitten tässä. Olin lopulta hyvin helpottunut, kun eroon pääsin. Aikuisiältä minulla on paljon karmeampi tarina kerrottavanani manipuloivasta ja patologisesta valehtelijasta, joka kietoi minut ystävyyden verkkoon, ennen kuin viimein havahduin. Mutta se ei kuulu tämän aloituksen alle.
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta minua nuorempi blondi typykkä, joka osasi kaikki manipuloinnin keinot jo yhdeksänvuotiaana. Perheessä oli kolme paljon häntä vanhempaa veljeä, joten tätä tyttöä pidettiin prinsessana, jonka hiuksia äiti harjaili ihaillen niiden kultaisuutta joka ilta vähintään sata harjanvetoa. Pari vuotta jaksoin, mutta erään tosi ruman minulle tehdyn tempun jälkeen katsoin, että tämä "ystävyys" oli sitten tässä. Olin lopulta hyvin helpottunut, kun eroon pääsin. Aikuisiältä minulla on paljon karmeampi tarina kerrottavanani manipuloivasta ja patologisesta valehtelijasta, joka kietoi minut ystävyyden verkkoon, ennen kuin viimein havahduin. Mutta se ei kuulu tämän aloituksen alle.
Niin, siis tuossahan ei oikeastaan tullut ilmi mitään väärintekoa sinua kohtaan. Pieni kateuden sävyttämä ihailu siitä tosin paistoi.
"Paras" ystäväni 1-6-luokilla. Vaikka nyt Mira. Kuljimme koulumatkat yhdessä ja usein koulun jälkeenkin. Minulla ei ollut muita ystäviä joten ripustauduin Miraan. Koulumatkoilla hän teki niin, että soitteli ihmisten ovikelloja ja pinkaisi minua nopeampana juoksijana karkuun. Minä sain syyt niskoilleni. Sitten vielä koulussa suurieleisesti selitti muille "Kyllä mä sitä kielsin mutta se vaan meni ja pimputteli niitä ovikelloja, voi että mua hävetti"
Harrasti "Mä en tunne sua" hokemista. Jos hänen muita kavereitaan tuli lähelle, hän työnsi minut pois ja hoki "Mä en tunne sua"
Olin lapsena vähän pyöreä ja jos jossain tilaisuuksissa tarjottiin karkkia, Mira tökki minua vatsaan ja komensi "Sä et sitten ota, onko selvä"
Kolmosella touhu meni sairaammaksi. Sain kauan toivomani polkupyörän ja Mira puhkoi siitä renkaat. Hän alkoi näihin aikoihin meikata ja kielsi ehdottomasti minulta meikkaamisen. Ei siinä, en olisi meikannut muutenkaan, aloitin seiskaluokalla. Kerran minulla oli kuitenkin kynsilakkaa ja tästähän Mira ei riemastunut. Hän otti terävän kiven ja hinkkasi lakat kynsistäni pois.
Liikuntatunneilla minun piti antaa hänen aina voittaa tai saada parempi tulos.
Kerran hän tuli koulun jälkeen hakemaan minua puistoon ja serkkuni oli kylässä. Sanoin, etten pääse koska olen menossa serkkuni kanssa Särkänniemeen. Mira kynsi minua kasvoihin niin että jäi verinaarmut ja lähti kotiinsa. Seuraavana päivänä levitti koulussa juttua, että minulla on syöpä ja se tarttuu, että minua pitää vältellä. Tästä seurasi kunnon katastrofi kun se juttu kantautui opettajien korviin ja Mira väitti minun keksineen sen.
Kun 6-luokalla kuukautiseni alkoivat, Mira teki kaikkensa nolatakseen minut. Otti laukustani siteitä ja liimaili niitä ympäri luokkaa, sotki punaisella vesivärillä ja laittoi poikien pulpetteihin...
Luojan kiitos hän meni eri yläasteelle! Nykyään kolmekymppisenä neljän lapsen eronnut yh-äiti, tarkemmin en tiedä.
No, sanotaan vaikka Anna. Hän varasteli minulta ja vanhemmiltani tavaroita, mm.kastelahjaksi saamani kaulakorun ja äidin rintaneulan. Viimeksi mainitun varastin takaisin, mutta kaulakorua en nähnyt ikinä enää :(
Teki kaikkea muutakin, mutten enää muista mitä. Välit menivät lopullisesti, kun hän kohteli hevostani huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut sinänsä karmea mutta ärsyttävä. Sellainen tyttö joka innostui kauheasti selittämään asioita. Samalla alkoi räkäkuplat pursuamaan suupielestä ja roiskeita lentämään. Kilttinä tyttönä yritin vaan vaivihkaa siirtyä kauemmaksi.
Päivän naurut!
Mutta ikävää tommonen. Tiedän kanssa yhden vanhemman leidin, jolla kuplat ja klimpit lenteli aina, kun jostain innostui selittämään. Toista kertaa ei ravontolaillallisia suunniteltu. Hyi että!
Alue: Aihe vapaa
Hetken jo luulin, että kirjotat musta. Mä olin lapsena tollanen eksyttäjä. Tosin eksytin aina vanhempieni tuttavan lapsen, kun jouduin aina viihdyttään sitä ärsyttävää tenavaa.