Karmeimmat lapsuudenystävänne

Olin perhepäivähoidossa ikäiseni tytön kotona, äitiä en juuri muista nähneeni. Jos unohdin lelun lähtiessäni, saattoi kertoa, että olin antanut sen hänelle. Koulun alettua saattoi ilkeillä jotain koulumatkalla. Välillä näin muita koulussa ja joskus kyseinen tyttö kutsui luokseen, kun eräs toinen ei ehtinyt häntä nähdä. Oma kaveripiirini oli ihan laaja, kiusaaminen kuitenkin jätti jäljet. Taisivat kommentoida joskus hienhajuani ruokalassa ohi mennessäni. En muista, haisiko hikeni oikeasti.

En koskaan ole ryhtynyt kommentoimaan toisia ihmisiä kavereilleni, ellen kommentoi ihastustani tms. Juoruilua en harrasta ja hyvä niin. En työpaikalla, en kavereiden kesken. Paikalla olemattomat eivät ole sen arvoisia, enkä halua olla julma paikalla oleville. Puolisolle joskus kommentoin muita ihmisiä, tai työnhakutilanteessa pätevyyksiä. En näe juoruilun pointtia ajanvietteenä, moni kai näkee.

Mulle tapahtuneet jutut ei oo ollenkaan niin pahoja mitä täällä on ollut, mut kerron nyt silti. Mulla ei oikeastaan ollut yhtäkään oikeasti kamalaa kaveria, mutta muutama sellainen tyyppi osui kohdalle, jotka yrittivät käyttää hyväksi mun kiltteyttä ja hyväuskoisuutta. Nää on aika perusjuttuja, mitä oon kokenut, onneksi ei mitään ihan kamalia ole tullut vastaan. Myötätuntoni teille kaikille joilla on tuollaisia oikeasti sairaita kokemuksia!

Yksi kaveri usein valehteli monista asioista, halusi tehdä mut kateelliseksi vissiin, kun kertoili milloin mistäkin hienosta lelusta mitä oli saanut yms. Kummasti koskaan näitä leluja ei missään näkynyt... Kerran mä sain keräilysarjasta yhden lelun joka oli meidän molempien mielestä tosi hieno, mä kommentoin hänelle että "tää X on kyllä paras näistä mut tahtoisin saada myös Y:n" niin hän heti ilmoitti, että hänellä on se Y kotona, että jos annan hänelle mun X:n niin hän tuo mulle sen Y:n. Mietin hetken ja suostuin, mutta sanoin, et hänen pitäisi hakea se kotoa heti (asui ihan naapurissa), mutta kumma kyllä sitten alkoi heti selittelyt että ei muista mihin sen on laittanut tms. Tajusin silloin, että yrittää huijata mua, enkä onneksi suostunut. :D

Yksi kaveri aina sai karkkia mielinmäärin, ja kun olin hänen luonaan koulun jälkeen niin aina söi karkkia hirveästi, eikä voinut antaa mulle mitään. Tai joskus antoi esim. yhden karkin, jos itse söi kokonaisen karkkipussin ja vielä päälle suklaamunan ja tikkarin. Lapsena se kyllä tuntui ärsyttävältä kun joutui katsomaan vierestä toisen herkuttelua, nykyään lähinnä vähän huvittaa kun toinen ei osannut yhtään jakaa omastaan.

Yksi kaveri varasti multa rahaa, tosin se ei ollut pahuuttaan, vaan ihan vain kateudesta. Olin ehkä 5-6v, hän 6-7v, ja mulla sattui kerran olemaan "paljon rahaa", eli useampi 5mk tai oisko ollut jopa 10mk kolikoita. Hän ehdotti, että leikkisimme niillä kolikoilla etsimisleikkiä, ja leikin ohessa muutama kolikko hävisikin hänen taskuun. Jäi siitä myöhemmin kiinni äidilleen ja tulivat paluttamaan rahat, mut minä viaton lapsi en ollut edes tajunnut että jotain oli hävinnyt, kun en osannut laskea vielä rahojen summia yhteen, enkä myöskään osannut kuvitella että ystäväni voisi multa varastaa :D Tästä ei jäänyt mitään huonoja muistoja silti, muuten oli hyvä kaveri!

Sitten ehkä pahin oli yksi kaveri, sanotaan nyt vaikka Sanni, joka oli jälkeenpäin ajateltuna kamala manipuloija. Usein onnistui kääntämään mun sanomiset ihan päinvastaisiksi ja vuoronperään oli joko omistushaluinen tai sitten etäinen ja yritti saada mut mustasukkaiseksi kertoilemalla muista kavereistaan, ja järjesti myös kaikenlaisia huijauksia. Esim. kerran alkoi kertoilla mulle jatkuvasti tarinoita yhdestä tosi coolista tyypistä joka asuu toisessa kaupungissa, sinisilmäisenä tartuin syöttiin ja sanoin että olispa kiva tuntea se myös. Hän oli heti valmis antamaan mulle tuon tyypin numeron, ja aloinkin sitten tekstailemaan tuon "uuden kaverin" kanssa. Kumman usein vaan tämä uusi yhteinen kaveri kyseli tästä Sannista kaikkea, esim. "Sanni sanoi ettet oo tekstannut sille tänään, ootko vihainen sille?", "Onko sun mielestä Sanni ärsyttävä?", "Onko sun muut kaverit kivempia kun Sanni?" yms... ja sitten jos vastasin "väärin" niin kohta tuli Sannilta viestiä että miksi oon sanonut siitä pahaa. Kävi ilmi, että tämä tyyppi ei oikeasti ollut edes olemassa, vaan numero oli Sannin bestiksen jota itse en tuntenut, ja Sanni oli laittanut tämän huijaamaan mua ja kyselemään kaikkea itsestään. Olin tästä huijauksesta vihainen tiestysti mutta huijauksen paljastumisesta huolimatta jatkoin vielä tuonkin jälkeen jonkin aikaa Sannin kaverina, kunnes vihdoin tajusin, että hän ei ole tasapainoinen ja hyvä ystävä.

Mulla on näistä vähän liikaakin kokemusta... Olin itse aika kiltti ja hyväuskoinen lapsi ja ehkä siksikin päädyin usein uhriksi. Yksi tapaus päiväkodissa oli sellainen, joka aina kielsi mua menemästä kivoihin juttuihin. Esim. kerroin että mennään äitin kanssa leffaan niin hän saattoi sano, ettei päästä mua ja hölmönä uskoin että hän voisi sen estää :D Niinpä kutsuin hänet välillä mukaan vaikken olisi halunnut. Ikävin temppu minkä hän teki minulle oli se kun hänelle oli tullut poskeen joku jälki (kuin olisi kaatunut soraan tms) niin syytti sitten että minä olin työntänyt hänet tiiliseinää vasten. En tiennyt koko jutusta mitään, mutta tarhantäti ja edes vanhempani eivät meinanneet uskoa että olin syytön :( Onneksi ei ollut muuta kuin sana sanaa vastaan niin ei seurannut isompia ongelmia. Tyyppi oli myös hyvin itsekäs ja hemmoteltu ja esim ohitteli muita jonoissa tms.

Minulla oli pienempänä kaksi sisaruskaveria, jotka oli ihan kauheita. Otimme kolmistaan juoksukilpailuja keskenään, aina kun minä voitin, niin jommalla kummalla siskoksista oli jalka murtunut tai jotain muuta ihmeellistä. Eivät kestäneet minun voitto jani. Koko perhe oli muutenkin ihan outoa porukkaa.

Mulla ei (onneksi näemmä) ollut lapsena kavereita. En ihan tiedä miksi, olen myös arvellut että olin vain liian lapsellinen ja sinisilmäinen ja siksi koulukiusattu.

Minua pyydettiin juttuihin mukaan vain ja ainoastaan nöyryytystarkoituksissa. Kirjiksiin esimerkiksi. Pari viikkoa vaihdot menivät hyvin, sitten kaksi muuta kirjoittajaa vaihtelivat kirjistä keskenään ja lopulta antoivat sen minun vuorolleni. Se oli aina täynnä näiden kahden muun kirjeitä toisilleen, joissa minua haukuttiin. Vielä ylemmilläkin luokilla muut juoksivat karkuun jos näkivät minut, selän takana keksittiin juttuja ja minut ajettiin jatkuvasti ongelmiin opettajien kanssa.

Yläasteelle menin eri kouluun todella kivalle luokalle ja sain ensimmäiset ystävät, jotka ovat ystäviäni edelleen. Ala-aste jätti minuun kuitenkin pysyvän ihmisvihan. Viihdyn parhaiten yksin, enkä mielelläni tutustu uusiin ihmisiin, jos se on mitenkään vältettävissä.

Pelkkä monivuotinen sanallinen alistaminen, tiuskiminen vähättely ja painostaminen vaikuttaa tuhoisasti itsetuntoon. Vielä kun oli oikein läheinen ja tiivis suhde ja koki tällaisen kaverin parhaaksi ystäväkseen.

Olin useamman tytön porukassa ja yksi päivä minut jätettiin ulkopuolelle. Yksi kaveriporukasta oli valehdellut minun puhuneen muista pahaa ja kaikki uskoivat häntä. Onneksi löysin myöhemmin uusia kavereita, mutta tämä jätti jäljen ja pienen epäuskon ihmisiin. Myöhemmin kuulin kyseisen valehtelijan kärsivän mielenterveysongelmista.

Tavallaan helpottavaa tietää, että on muitakin, jotka ovat kokeneet samaa. Itsetuntoa vahingoittava lapsuuden kaveri voi tosiaan jättää jälkensä ihan aikuisuuteen asti.

Täällä on kertomuksia erittäin sadistisesti käyttäytyvistä lapsista. Heidän käytöksensä ei ollut normaalia eikä johtunut kiusaamisen kohteesta. Olen huomannut, että huonoissa oloissa kasvava lapsi voi kadehtia niin paljon sellaista lasta, jolla rauhallinen ja turvallinen perhe, että kostaa kiusaamalla ja tuhoamalla tällaiselle lapselle. Toisaalta jotkut huonoissa oloissa elävät lapset ovat vetäytyvä ja joutuvat itse kiusatuiksi.

Olimme kävelemässä teille tai siis minä kävelin, ja sinä taluttelit ja vuoroin ajoit pyörääsi. Jostain syystä halusit koko ajan, että kävelen edessäsi. En ajatellut sitä sen kummemmin, vaan astelin aina muutaman askeleen edelläsi vaikka ajelitkin hiljakseen. Kummalliseksi se muuttui siinä vaiheessa kun vaadit minua kävelemään edellä sitä kotitielläsi olevaa alamäkeä samalla, kun itse jäit pyöräsi kanssa odottamaan mäen päälle. Aavistelin jotain outoa, mutta olin kiltti ja hölmö. Hymystäsi minun olisi pitänyt ymmärtää, mitä tarkoitit. Ehdin kävellä alamäkeen tovin, kun huusin sinulle vielä vitsinä, että ethän vain aja päälle. Huikkasit, että et tietenkään. Mutta juuri niin sinä teit Anne. Sait mäestä kunnon vauhdin pyörällesi ja ajoit suoraan kohti selkääni takaa päin. Törmäys sattui todella paljon, kaaduin ja lennähdin jonkin matkaa pitkin asfalttia. Sinä hymyilit irvokkaasti, naurahdit ja kysyit "sattuiko?" Eniten harmitti se, että äitini ompelema uusi oranssi takki rikkoutui kyynärpäästä. Sitä sinä varmasti halusitkin. Rikkinäistä takkia ja veristä kyynärpäätä oli todella vaikea selittää kotona. Enhän voinut sanoa, että Anne ajoi tahallaan päälleni pyörällä. Kuka sellaista tekisi?

Jenni. Johanna myös.

Minun pahimmat kiusaajat olivat ala ja yläasteella. Helsingin saaren lapset kiusasivat minua ihan tolkuttomasti. Liikuntatunnin jälkeen, kun jäin suihkuun, niin tytöt pilkkasivat ja pojat tönivät ja potkivat. Yläasteella piti poliisit pyytää paikalle kun nämä hyvän perheen taiteilija lapset pahoipitelivät minua. Näin ennen vanhaan hesassa.

Kaveri joka oli narsisti ja moniongelmainen, en aluksi tiennyt hänen luonteestaan mitään koska olin uusi paikkakunnalla. Ensin vaikutti ystävälliseltä, mutta ei ollutkaan. Tietysti opettajan suosiossa, koska yksi opettaja oli "sokea" sille minkälainen luonne hänellä oikeasti oli. Ihaili kaikkea "omituista" kuten hyönteiset, pirut jne. jo lapsena. Varasti opettajalta, ilmoitti kuiskien minun olleen syyllinen, opettaja ohjasi sen takia minut mt-tutkimuksiin, joissa ei havaittu vikaa minussa sittenkään. Lopulta "löysi" varastetun tavaran pihalta kuin itsestään, opettajalle kaikki meni täydestä läpi. Minulla oli aluksi muita parempia ystäviä, mutta tämä "kaveri" mustamaalasi minut muille ja vei heidät pois. Onneksi vaihdoin paikkakuntaa, joten sama tyttö ei tullut jatkossa enää samalle luokalle tai samaan kouluun, tai niin luulin. Ehdin käydä eri koulua, sitten sama tyttö tulikin toiseen kouluun johon menin myöhemmin mutta eri luokalle. Siellä hän otti yhteyttä eri luokan tyttöihin ja ilmoitti millainen ihminen minä olen, olin kuulemma varastanut häneltä tavaraa, kavereita jne. En koskaan enää puhunut hänelle, pidän nolona ihmisenä ja moniongelmaisena, hän käyttää runsaasti eri päihteitä. 

Mulla oli useampia kauheita. Ne oli välillä hyvää pataa, mutta välillä päättivät etteivät edes puhu mulle. Yläasteella alkanut koulukiusaaminen oli myös heidän vikansa, olivat keksineet sanoa luokan suosituimmalle pojalle että olen ihastunut häneen. Tuo poika halusi ilmeisesti tehdä selväksi että inhoaa minua ja lopulta koko luokka haukkui minua loppuyläasteen. Yksi noista tytöistä on säännöllisesti vuosien saatossa kysellyt kuulumisia vaikka pois muutettuaan muisti kertoa sähköpostissa että on käynyt paikkakunnalla eikä kysynyt minua näkemään. Parikymppisenä vielä vastailin jotain ympäripyöreää kun halusin olla rento ja en jaksanut kantaa kaunaa mutta sitten riitti. Poistin fb kamuista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kertomuksia erittäin sadistisesti käyttäytyvistä lapsista. Heidän käytöksensä ei ollut normaalia eikä johtunut kiusaamisen kohteesta. Olen huomannut, että huonoissa oloissa kasvava lapsi voi kadehtia niin paljon sellaista lasta, jolla rauhallinen ja turvallinen perhe, että kostaa kiusaamalla ja tuhoamalla tällaiselle lapselle. Toisaalta jotkut huonoissa oloissa elävät lapset ovat vetäytyvä ja joutuvat itse kiusatuiksi.

Samaa mieltä. Toisaalta yhden tytön muistan joka tuli päällisin puolin hyvästä perheestä ja hän kiusasi jos ei ollut merkkivaatteita, ja kiusasi huonoista oloista tulevia. Jotenkin oudon dominoiva tyyppi ja häntä ärsytti "heikkous". 

Mulla oli sellainen kaveri, joka luuli, että omistaa minut. Annetaan kaverin nimeksi vaikka Saija. Aluksi ei tykännyt, että minulla oli muita kavereita vaan oli äärettömän mustasukkainen. Sitten, kun hyväksyi nämä muut kaverit niin alkoi kontrollointi. Jos olin vaikkapa Tiinan kanssa leikkimässä yhden päivän, piti minun leikkiä Saijan kanssa seuraavat kolme viikkoa koulun jälkeen.

Kaikki tehtiin Saijan halujen mukaan. Katsoimme pelottavia elokuvia, koska Saija halusi, minun mielipiteelläni ei ollut niinkään väliä. Jos Saija halusi syödä laatikollisen jäätelöä, sen piti sopia myös minulle. Jos en syönyt, sain kuulla siitä kuinka yritän olla parempi ihminen kuin hän.

Saija saattoi olla kotonaan netissä (meillä ei ollut nettiä) tuntikausia ja minä katsoin vierestä. Yleensä en itse saanut käydä koneella, mutta harvoin sain olla n. 15min.

Näitä juttuja on tosi paljon lisää, mutta en jaksa jokaista juttua kirjoittaa tänne. Monta vuotta olin talutusnarussa ja liian kilttinä en uskaltanut laittaa vastaan. Onneksi lopulta sain katkaistua välit. Se miten sen tein kaduttaa vieläkin vähän, mutta en nähnyt muuta keinoa.

Nämä jutut vahvistaa käsitystä, että osa ihmisistä syntyy psykopaateiksi.

up

Tämä tyttö oli mua neljä vuotta vanhempi ja jostain syystä halusi olla kanssani olimme liekkipuistossa ja istun telineen laidalla kun hän tönäisi minut alas siltä niin että käteni murtui onneksi minulla oli käynnkkä jolla soitin hätänumeroon

Mamin ja papin hemmoteltu narskutytär, joka näkinkaikissa muissa toki narskuka ja haastoi oikeuteen milloinkenetkin. Äijät ja asumukset vaihtui kun einollut neiti koskaan tyytyväinen mihinkään ja yhtä feikkisairastwlua ja kun kaverinsa sairastui ihan ail oikeasti tämä toimi kuin what ever.. koska kyse ei ollut hänen draaman kaaresta. Hylkäsin tyypin lopullisesti. Vastenmielinen omannavannöyhtääjä.