Karmeimmat lapsuudenystävänne

En halua omia lapsuusmuistojani kirjoittaa...niitä on monta...mutta aika monesta kiusaajastani tuli opettajia ja sairaahoitajia ym. " valtaa" käyttäviä. Aika pelottavaa...

En ole koskaan puhunut tästä mutta lapsena ahdisti todella paljon. Eli eräs samanikäinen poika(alle kouluikäinen) halusi minun ottavan suihin häneltä. Hän teki muutakin mutta en halua tarkentaa. Oli varmaan nähnyt jonkun pornovideon ja siitä keksi juttuja.

Tutustuin erääseen tyttöön alakoulussa ja hän oli alusta asti aika räiskyvä ja omistushaluinen, mutta piirteet vielä pahenivat iän myötä.

Olimme 15 -vuotiaita ja tämä kaveri, sanotaan häntä vaikka Annaksi, suhtautui minuun todella omistavasti. Suuttui esim. aina, jos vietin aikaa muiden ystävieni kanssa. Anna määräsi päivät, jotka minun pitäisi viettää hänen kanssaan: "Sä oot mun kanssa ens viikolla ma, ti, to, pe ja la."

No, hän oli taas kerran määrännyt, että vietän perjantaita hänen kanssaan, mutta olin sopinut jo aiemmin muuta menoa. Sanoin, etten voi tavata ja Anna raivostui minulle puhelimessa. Lauantaina hän kuitenkin soitti uudestaan ja kyseli kummallisen iloisella äänellä, lähdenkö illalla ulos hänen ja hänen uuden säätönsä "Janin" kanssa.

Meninkin sitten iltasella paikkaan, jossa olimme sopineet näkevämme. Paikalle kaarsi auto, jossa kuskina istui Janin isoveli "Henri" ja takapenkillä Jani sekä Anna. Hyppäsin kyytiin etupenkille ja Henri lähti ajamaan pois kaupungista. Kysyin minne olemme menossa ja Anna sekä Jani vastasivat, että rannalle.

Päädyimme yli tunnin ajomatkan päähän kotoa, järven rannalle. Tiesin paikan ja olin käynyt siellä kerran, mutta muuten seutu oli vierasta.

Anna sanoi, että noustaan ulos autosta ja mennään rantaan kahlailemaan. Nousin ulos ja Anna huusi samantien Henrille: "Nyt, aja!!!" Auto lähti renkaat vinkuen ja minä jäin yksin hiekkaparkkikselle seisomaan. Anna laittoi perään tekstarin, että noin käy petollisille ystäville. Kotiin selvisin lopulta soittamalla äitini hakemaan ja sain huudot. En jostain syystä kertonut äidilleni Annan osuudesta asiaan.

Oli suuri virhe olla tuollaisen sekopään kaveri, olin aivan liian kiltti tossukka. Olin silti Annan kaveri 16-vuotiaaksi saakka. Välien katkaiseminenkaan ei ollut helppo juttu, koska Anna teki välirikon jälkeen kaikkensa pilatakseen elämäni.

Viime vuonna kuulin Annan olevan nykyään yksinäinen, kouluttautumaton, työtön ja alkoholisoitunut. Melkein tunsin sääliä.

Voi, meidän taloyhtiön kakarat olivat kaikki enemmän tai vähemmän sekaisin päästään. Olimme kaikki ysärilapsia, Helsingistä ja nämä tilanteet ajoittuvat ikävuosiini 7-12v

- Itseni ikäinen poika oli jutuissaan todella, todella seksuaalissävytteinen. Asuimme samalla pihalla ja hän oli kanssani samalla luokalla. Pihalla hän painosti muita lapsiapussailemaan keskenään, rallatteli seksilauluja (esim. Mainos, jossa laulettiin "Kiiiiilto, puhdas koti vetää puoleensa, pling" hän lauloi jotain "Mikon* muna vetää puolensa" jne), seksualisoi viattomia tilanteita (esim. leikin äitiä ja pidin pehmolelua sylissäni, kun poika painoi pehmolelun toisen pojan haarovälin päälle ja meuhkasi "TÄÄ IMEE MUNAA"). Poika oli usein kiihottuneen oloinen ja kun olin kuvottunut hänen jutuistaan, valitin opettajalle hänen puhuneen "pippelijuttuja". Kun opettajalle sitten keskustelussa selvisi, etteivät jutut olleet tarkoitettu vain minulle, hän ei oikein sanonut juuta eikä jaata. En usko pojan kokeneen hyväksikäyttöä, mutta pornoa nähneen ja julistikin alkavansa isona "pornaajaksi". Nyt vuosia myöhemmin kuulin, että tätä poikaa epäillään seksuaalirikoksista. En tiedä tuomioista.

- Toisessa rapussa asui minua 2v vanhempi Jenna* ja hänen minua 1v nuorempi pikkuveljensä Jonne*. Leikimme Jennan kanssa usein yhdessä ja muistan muutaman tapauksen. Leikkiessämme kotia, Jenna halusi olla isä, joka "seksii äitä", eli minua. Hän könysi päälleni ja hinkutti itseään minuun ja barbileikeissä hänen barbinsa mm. odotteli aina miestä kotiin "tekemään seksiä". Hinkutuksen tapahtuessa olin itse 8 ja hän muistaakseni 11v. Tätä jatkui milloin milläkin leikin varjolla pari vuotta. Jenna teki usein myös todella paskoja temppuja minulle, mm. harhautti ja valehteli monet tilanteet minulle epäeduksi niin, että sain aina syyt ja fyysiset rangaistukset niskoilleni. Hänen veljensä Jonne ei tehnyt tempauksia, mutta oli myös seksuaalisävytteinen, en jaksa avautua tarkemmin. Pari vuotta sitten kuulin että Jenna vetää suonensisäisiä ja myy itseään, Jonnesta en tiedä.

- Kirjoitan myöhemmin lisää jos ehdin vielä.

Ajattelin ensin, että ei kai mun lapsuudessa ollut kamalia ystäviä, mutta nyt tätä ketjua lueskellessani on tullut jotain "Vietnam-flashbackeja".o.o

Yksi tyyppi samalta pihalta joskus ala-asteen aikaan oli ihan hullu. En ollut edes sen kaveri, mutta kun samalla pihalla leikittiin, niin törmäiltiin. Olin joskus itseäni reilusti nuoremman veljeni kanssa hiekkalaatikolla ja tyttö tuli sitten veljeltäni ottamaan leluja oikein lällättävään sävyyn. Sanoin aika kipakasti, että annapa veljen lelut takaisin, mitä sä noilla edes teet, ja mitä teki psyko? Kaatoi mut selälleni kirkuen jotain ja nakkasi veljeni ison muovisen rekan naamaani pitäen samalla jalkaansa mun rintakehän päällä. Hyi että.. Vanhemmilleni olin varmaan kertonut jotain, kun on hämärä muistikuva siitä, kun outo pariskunta tuli meille illalla ja istuivat pitkään juttelemassa mun vanhempien kanssa ja lopulta mulle sanottiin, etten ole tehnyt mitään väärää. Ja tuo lelun nakkaaminen naamaan oli vain yksi esimerkki siitä, mitä se meille muille pihan lapsille teki.

Oma silloinen paras kaveri oli aikamoinen manipuloija, mutta pysyin sen kaverina varmaan, kun osasi se olla tosi mukavakin. Mutta näin myöhemmin kun miettii, niin aika hassuja juttuja se teki. Minä sain uuden pyörän. Neiti oli saanut uuden pyörän paria viikkoa aiemmin. Kun mun pyörä tuli pihaan tyttö alkoi itkeä. Itkua oli sitten jatkunut kotonakin niin pitkään, että isi lähti tytön kanssa pyöräkauppaan ja tyttö pääsi lällättämään, että hänelläpä on pihan uusin pyörä. voi jeesus..:D

Ja sama neiti oli muutenkin tosi itsekäs. (Niin siis hän oli ainut lapsi, minä esikoinen, jolla itseä useamman vuoden nuoremmat veljet. Jotenkin hän ei tuntunut osaavan jakamisen käsitettä samoin kuin itse tuossa iässä.) Esim. Äitini oli laittanut meille kahdelle koulun jälkeen lanttua palasiksi lautaselle ja istuttiin mun huoneessa telkkarin ääressä sitä lanttua natustamassa. Huomasin yhdessä vaiheessa hänen vaivihkaa hivaavan isoimpia paloja "omalle puolelleen" lautasta.:D Mua jo tuolloin n. 7-vuotiaana huvitti se ja yritin sitten kokeeksi ottaa yhden ison palan. Sain huudon, että otan sen paloja.

Ja aina piti tehdä mitä hän halusi, mun luona sai ottaa haluamansa lelut, hänen luonaan hän määräsi millä minä sain leikkiä. (Aina ne rikkonaiset barbit yms..)

Nykyään hän on kyllä oikein mukava kahden lapsen äiti ja vaikuttaa fb:n kautta ainakin tasapainoiselta ja mitä nyt ehdittiin aikuisiällä ennen hänen lastensa syntymää nähdä, niin oli tosiaan lapsuudesta muuttunut ihan täysin. Joskus onneksi näinkin päin käy.:) Se mukava puoli hänestä "voitti".^^

Kaveri joka ei ollut ihan säännöllisesti mun elämässä (onneksi). Tutustuttiin joskus 7-vuotiaina, kun tytön mummo muutti meidän naapuriin ja tyttö vieraili viikonloppuisin ja lomilla mummolassa. Asui muuten naapurikaupungissa.

Tyttö oli sellainen pomottaja ja tottunut saamaan tahtonsa läpi. Määräsi aina mitä tehdään, millä leluilla leikitään jne. Itse hieman arkana lapsena en laittanut vastaan. Saattoi myös alkaa leikkiä mun sisarusten kanssa enkä päässyt mukaan leikkiin.

Yksi kaveri määräsi mitä kirjasarjoja sai alkaa lukea ts. lainata kirjastosta. Esim. kiesi joltain Neiti Etsivät, minulta kielsi Merja Jalon hevoskirjat. Lainasin niitä kuitenkin kun kävin myös ilman ko. tyyppiä kirjastossa. Tyyppi kuitenkin tunki meille ja huoneeseeni jonkun muun airuen kanssa ja teki ratsian kirjoista. Muistan ainakun yritin piilotella "Yllätysoria" selän takana.

Mulla oli 10-12 -vuotiaana "paras kaveri", joka käytti kinua lähinnä kynnysmattona. Hän oli minua päätä pidempi, ja koulussa välituntisin minua täytyi aina kantaa häntä reppuselässä paikasta toiseen, vaikka meinasin suunnilleen kaatua kun hän oli niin iso ja painava. Halusi myös leikkiä, että olin milloin mikäkin "lemmikki", jolle syötti sitten jotain ihme pöperöitä tyyliin mustunutta banaania ja kaurahiutaleita. Varasteli minulta tavaroita, minulta katosi uusia kyniä tms. pikkutavaroita ja yllättäen hän oli sitten "saanut" juuri samanlaisia. Onneksi päädyttiin ala-asteen jälkeen eri luokille ja kuvioihin tuli vähän kivempia kavereita.

Teininä suuttui tasaisin väliajoin jollekin. Hänen tapanaan oli huutaa kurkku suorana ja sitten juosta ulos ilman että toinen ehti sanoa sanaakaan. Uhkaili myös itsemurhalla.

Kiinnostaisi tietää millainen on nykyään perheellisenä riita- ja stressitilanteissa.

Yritin viritellä yläkouluaikoina ystävyyttä tosi kiltin ja vaatimattoman lestadiolaistytön kanssa mutta siitä ei tullut mitään koska hänen seksiin liittyvät puheensa olivat niin hämmentäviä mulle joka olin ujo ja arka siihen aikaan ja vasta virittelin kaukoihastuksia poikiin.

Minulla oli erittäin pomottava kaveri kun olin 6-9-vuotias, suunnilleen. Ja itse olin kynnysmatto tietenkin, enkä uskaltanut sanoa vastaan. Just tää kaveri joka varastaa sun lelut ja väittää että ne on sen. Määrää aina mitä leikitään. Hän oli pari vuotta vanhempi ja hänellä oli hyvin ahdistavia leikkejä (esim olimme äitejä, jotka lapsineen pakoilivat sota-aikana sotilaita jotka tulee raiskaamaan meidät ja tappamaan lapset). Inhottavinta oli seksileikit, joissa pakotti minut esim pussaamaan intiimialueitaan. Muistan että se pomottaminen meni välillä todella pitkälle, hän uhkaili viedä lelujani jos en osannut sanoa jotain sanaa oikein (minulla oli r-vika), väkivalloin piti kiinni jos äiti huusi minua käymään ja käski huutaa että en tule. Usein uhkailemalla tms pakotti minut tekemään tuhmuuksia kuten soittelemaan muiden ovikelloa ja juoksemaan karkuun, karkaamaan kotoa, rikkomaan tavaraa ym. Ja aina sain tietenkin syyt niskoilleni. Tarinoita olisi vaikka kuinka, mutta en jaksa edes muistella enempää.

Olen miettinyt paljon tuota kaverisuhdetta ja miten se aika hyvin on heijastellut myöhemmän elämäni ihmissuhteita. Olen ollut pahasti koulukiusattu ja päätynyt pomottavien ja väkivaltaisten ihmisten luottoystäviksi tai puolisoksi useammin kuin kerran.

Tuo ystävä taas viettää nykyään ainakin ulkoisesti hyvin kunnollista elämää, harras uskovainenkin on ja aktiivinen seurakunnassaan. Tuntuu olevan hyvin laaja kaveripiiri hänellä ja kaikin puolin mukava elämä matkoineen, puolisoineen, ym. Minä taas olen rikkinäinen ja yksinäinen. Valitettavasti mulla on kokemus siitä että ne pahimmat kiusaajat päätyy pitkälle elämässään. Ne on just niitä jotka sanoo "anteeksi jos oon kiusannut sua" tai ettei edes muista mua.

Ala-asteella oisko ollut 3-4lk (?) mua kiusattiin pahasti. Sillon 4-5lk pari tyttöä huuteli mulle jokapäivä, ja kerran he lukitsivat mut koulun vessaan ja sellasella suihkulla vessakopin ylhäältä uhkasivat laskea päälleni tulikuumaa vettä. Kiusaus jatkui kunnes jossain vaiheessa minusta ja tästä kiusaajasta tuli kavereita. En tiedä miten tämä tapahtui. Hän oli todella manipuloiva ja kamala. Ala-asteelta matka hänellä sitten jatkuikin laitoksiin. Sillon kun hän kiusasi mua, niin asui sijaiskodissa. Harrasti todella paljon henkistä kaltoinkohtelua, "jekuttamista", ja kaikkea mahdollista. Hänen toiset kaverit juoksi mua välitunneilla karkuun ja piileskeli ja nauroi. Ala-asteesta on jäänyt pahat traumat. Anteeksi jos tuli jotain kirjotusvirheitä tms, kirjoitan puhelimella. Nykyään en tiedä miten tällä kauhukakaralla menee, luultavasti huonosti. Pari vuotta sitten facebookissa oli kannabiskuvia, kaljakuvia ja röökikuvia. (Alaikäisestä kyse) Tapahtumista ei oo kovin kauaa aikaa, koska oon nyt 9lk ja tämä kiusaaja on mua vuoden vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella oisko ollut 3-4lk (?) mua kiusattiin pahasti. Sillon 4-5lk pari tyttöä huuteli mulle jokapäivä, ja kerran he lukitsivat mut koulun vessaan ja sellasella suihkulla vessakopin ylhäältä uhkasivat laskea päälleni tulikuumaa vettä. Kiusaus jatkui kunnes jossain vaiheessa minusta ja tästä kiusaajasta tuli kavereita. En tiedä miten tämä tapahtui. Hän oli todella manipuloiva ja kamala. Ala-asteelta matka hänellä sitten jatkuikin laitoksiin. Sillon kun hän kiusasi mua, niin asui sijaiskodissa. Harrasti todella paljon henkistä kaltoinkohtelua, "jekuttamista", ja kaikkea mahdollista. Hänen toiset kaverit juoksi mua välitunneilla karkuun ja piileskeli ja nauroi. Ala-asteesta on jäänyt pahat traumat. Anteeksi jos tuli jotain kirjotusvirheitä tms, kirjoitan puhelimella. Nykyään en tiedä miten tällä kauhukakaralla menee, luultavasti huonosti. Pari vuotta sitten facebookissa oli kannabiskuvia, kaljakuvia ja röökikuvia. (Alaikäisestä kyse) Tapahtumista ei oo kovin kauaa aikaa, koska oon nyt 9lk ja tämä kiusaaja on mua vuoden vanhempi.

Kiusaaminen, ei kiusaus. Aivosulku :D

Vierailija kirjoitti:

Kaikki olivat karmeita :( haukkuivat selän takana, tulivat pyytämään vain jos ei ollut muita kavereita, nöyryyttivät ja kiusasivat..  Muistan, kun katsoin kerran  huoneeni ikkunasta , muut lapset  olivat keinumassa ja  minut nähdessään alkoivat huudella " Auvinen pois ikkunasta, vitun vammanen "jne jne.

Tämä  yhdistettynä koulukiusaaminen.. Minusta tuli pelokas ja masentunut. Itsetunto ikuisesti paskana, enkä luota keneenkään.

Vähän saman tyyppisiä kokemuksia täälläkin. On tosi hämmentävää, miten ekan luokan ekalla viikolla avautuu, miten tarkka hierarkia luokan tyttöjen välillä on. Ylimpänä se, joka rinkiä pyörittää ja puhuu muista pahaa selän takana. Hierarkian järjestys pysyy huipulla aika pitkälti samana, epäsuosituimpien paikat hännillä voi vähän vaihdella. Meillä oli tapa kirjoitella joskus toisillemme kirjeitä ja tämä ringin pyörittäjä kirjoitti minulle, että hän on kaverini, mutta ei koulussa (näimme toisiamme 99% ajasta koulussa). Kiva kaveri.

Yksi kaveri rääkkäsi ja surmasi lintuja ja siilejä yms, sai siitä kicksejä. Toinen oli emotionaalisesti niin sekaisin,  että sai raivokohtauksia ja pisti paikkoja paskaksi. Kolmas vandalisoi jostakin kierosta syystä muiden omaisuutta, esimerkiksi puhkomalla pyörien kumeja, kuitenkin niin, ettei sitä voinut suoraan todistaa. Neljäs taas ryösti ja hakkasi tuntemattomia tyyppejä tohjoksi, ihan vain huvikseen. 

 Ongelma oli se, että asuivat kaikki samoissa kaupungin vuokrataloissa, eikä siellä oikein pystynyt kuin luovimaan näiden sekopään alkujen kanssa. Karkuun ei päässyt ja omillaan oli pärjättävä. Jos olisit alkanut välttelemään heitä tai jotenkin moralisoimaan, olisit saanut turpaan ja jonkinlainen vainoaminen olisi alkanut. Jos taas olisit hengaillut liian tiiviisti, olisit tullut vedetyksi mukaan kaikkeen paskaan, johon et halunnut. Joten jo lapsena oli opittava pärjäämään erilaisten ihmisten kanssa, toisin sanoen hieman manipuloimaan. Kotona oli vielä tietysti omat ongelmansa. Myöhemmin osa näistä "kavereista" päätyi joko linnaan tai hautaan, kamaa vetivät kaikki. Itse pääsin pois.

Mielenkiintoinen piirre porukassa oli se, että mitään yhteishenkeä ei ollut. Usein kuvitellaan, että "kovilta kaduilta" tulleet esimerkiksi puolustavat toisiaan. Paskat. Jokainen pelasi omaan pussiin, toisesta ei sanan varsinaisessa merkityksessä "välitetty", vaan kaikilla oli kyseessä omat, itsekkäät motiivit. Pikemminkin se meni niin, että jos joku ei kestänyt remmissä, se oli heikko ja sai tuntea sen nahoissaan joko kuvaannollisesti tai kirjaimellisesti. Semmoista se oli. 

Mulla oli joskus 6-9 -vuotiaana bestis, joka oli tosi dominoiva ja määräilevä, mulle jäi lähinnä kynnysmaton rooli. Hän oli nätti, suosittu ja tosi cool (jo tuossa iässä) ja olisin tehnyt melkein mitä vain pysyäkseni porukassa. Ystävyys koostui "hyvistä" ja "huonoista" kausista, välillä oli oikeasti kivaa leikkiä yhdessä mutta sitten taas huonoina aikoina hän saattoi mm lukita mut pimeään vaatekomeroon (tiesi että kärsin ahtaanpaikankammosta), nöyryytti julkisesti, levitteli salaisuuksiani, rikkoi/varasti lelujani jne.

Mun onneksi koitui se, että muutimme toiselle puolelle kaupunkia ja vaihdoin koulua ja sain uusia kavereita. Koskaan en enää jäänyt uudelleen kynnysmatoksi ja elämän laatu parani huomattavasti. Ah sitä vapautta ja ihmetyksen tunnetta kun leikki kavereiden kanssa jotka oli ihan oikeasti kivoja ja reiluja:D Äitini paljasti nyt myöhemmin että suurin syy muuttaa kaupungin toiselle laidalle oli kun halusivat katkaista minun ja tämän tytön ystävyyssuhteen vaivihkaa mutta lopullisesti (olivat katselleet vastaavaa kämppää vanhan naapurista, mutta mun takia päätyneet kauempaan). Oli kyllä hyvä päätös, itse elän tasapainoista ja onnellista elämää, ex-ystävä näyttää ainakin facen perusteella edelleen elävän festari/bile/catfight nuoruutta, vaikka ollaankin jo reilusti yli kolmekymppisiä...

Olen vasta aikuisena alkanut ymmärtää, miten SAIRAS ystävä minulla oli 6-7-vuotiaana.

Hän oli samasta pihapiiristä ja minua vuotta vanhempi tyttö. Hänen vanhemansa erosivat, ja hänellä oli kaikenlaista oiretta kaiketi? Opetti minua mm. kiroilemaan.

Lisäksi pian alkoivat oudot seksijutut; hänen uudessa kodissaan, jossa oli uusi isäpuolikin, tehtiin kaikkia tuhmuuksia. Hän kutsui minut aina, kun oli yksin kotona, penkomaan vanhempiensa kaappeja. Niistä löytyi pornovideoita, pornolehtiä ja seksileluja. Hän laittoi videot pyörimään ja näytti, miten pitää hiplata pimppaa samalla kun katsoo videoita. Sitten otettiin vibraattori ja hinkattiin sitä jalkovälissä. Kaikista pahimpia juttuja en taida voida kertoa, mutta helvetin sairaita seksileikkejä siis ekaluokkalaiselle tytölle (minä olin tässä vaiheessa eskarissa. Niin, eskarissa!).

Hän teki minulle muutakin kiusaa, sai siitä kai kicksejä kun kiusasi pienempiään. hän mm. pursotti sitruunamehua suoraan suuhuni (siis sellaisa keltaista sitruunan muotoista pulloa). Lisäksi leikimme kerran hammaslääkäriä, ja hän pakotti minut ensin pesemään hampaani hänen hammasharjallaan, ja sitten vielä nielemään ne tahnamössöt suussani.

Mitä mieltä olette tällaisesta? Olikohan tuo tyttö kokenut jotain kauheita? Ainakaan noi leikit eivät olleet normaaleita nähneetkään. Olen edelleen helvetin katkera siitä, että hän manipuloi minua ja riisti viattoman lapsuuden sairailla seksileikeillään :(. En koskaan kertonut näistä kenellekään, ystävyys jäi sitten kun itse muutin muualle. 

Nykyään hän taitaa olla muutaman lapsen yh.

Ja minä kun luulin, että se naapuritalon punkkarityttö oli pelottava.

Vanhemmat opetti pienestä pitäen et ihmiset on erilaisia, ja kaikkien kaveri ei tarvitse olla mut kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Naapurissa asui just sellanen mua pari vuotta nuorempi tyttö jolla oli tosi paljon barbeja, oli uudet barbitalot ja autot. Tuntui että tää tyttö sai joka viikko sen uusimman hienon barbin mitä tv:ssä mainostettiin. Leikeissä mulle antoi aina vanhimmat rikkinäiset barbit ja itse tietysti leikki niillä uusimmilla kun olin hänen luonaan. En saanut edes koskea barbitaloon. Aina sain leikeissä sen saman ikivanhan barbin enkä edes vaatteita sille. Oli muutenkin ilkeä ja pomottava esim. päätti aina mitä leikitään jne. Mutta jos olimme meillä (meilläkin oli tosi paljon barbeja, ei "uusinta uutta" mutta kuitenkin) annoin hänen aina valita vapaasti millä halusi leikkiä ja mitä heille pukea ja sanoinkin hänelle aina jotain "sä saat valita ihan minkä haluat kun mä voin leikkiä näillä ihan milloin vaan." Muistan että jossain kohtiin tytön luona hän alkoi tekemään samaa, antoi mulle "parhaat barbit." Olin kärsivällisesti kiltti ja reilu hänelle ja niin hänkin lopulta minulle. Voi kun se menis jokasen ihmisen kohdalla näin. Tässä jutussa nyt oli ns "onnellinen loppu"

Sit mulla oli 2 samanikäistä serkkupoikaa jotka oli aina jotenkin inhottavia, rikkoi lelut ja pelit jotka heille lainattiin. En ikinä halunnut lähteä heidän luokseen ikinä mutta isä vei aina väkisin ja hoki iänikuista "POJAT ON POIKIA" selitykseksi kaikille inhottaville jutuille mitä serkut keksi ja mistä isälle itkin. Rikkoivat lelut ja kesällä ulkona mm. PISSASIVAT mun päälle!! Jutut oli hirveen nuoresta asti tosi seksuaalissävytteisiä, todella nuorena katseltiin jotain James bond elokuvien seksikohtauksia ja kuunneltiin e-roticciä minkä koin aina todella inhottavaksi ja ahdistavaksi. Vähän vanhempina (12-13v) kun murrosikä alkoi meni käytös vaan kamalammaksi. Uimassa vedettiin bikinihousut pois jalasta kun nousi vedestä laiturille, vilauttelivat muutenkin uimassa, availtiin rintsikoita ja läpsittiin perseelle. Nyt 24v enkä ole missään tekemisissä noiden serkkujen kanssa. Vanhemmille en ole ikinä kertonut tosta ahdistelusta vaikka äidin kanssa muuten voin puhua kaikesta.

Minun ensimmäinen kaverini 1-3luokalla, Kirsi. Olin kiltti ja helposti suostuteltavissa. Kirsi oli perheensä hemmoteltu iltatähti. Luojan kiitos, hän muutti kauemmaksi ja sain muita kavereita.

Kirsi pakotti minut talvella olemaan ulkona, niin kauan kun hän halusi olla, muistan kerran, kun sormeni oli niin paleltumassa, että sormia pisteli ja ne olivatvmenossa tunnottomaksi. Hän vaan määräsi, vaikka anelin, että mennään jo sisälle sormet sattuu.

Kirsin piti saada aina mitä halusi ja minä olin hänen haluamansa sopivasti alistuva kaverinsa. Kirsi sai kissanpentuja, kaneja ja tietenkin koiran, josta luopuivat "allergian" takia koiran kasvaessa. Tuntui kuin olisin ollut Kirsin lemmikkihalujen jatke.

Kerran Kirsi tuli äitinsä kanssa hakemaan minua laivaristeilylle. Minulla oli tuolloin korkea kuume ja kilttinä suostuin lähtemään, kun äitini kysyi jaksanko mennä ja Kirsin äiti oli ovella minua hakemassa. Ettei vaan Kirsin laivamatka mene pilalle, kun kaveri ei pääse mukaan. En muista matkasta muuta, kuin kamalan keinuttamisen ja sen, että oksensin kun pääsin hyttiin.

Olin monia kertoja Kirsin luona yökylässä ja meillä oli ihan kai ihan kivaakin, mutta ahdistavaa oli, kun hän piti minua jonakin ihme koekaniinina. Pakotti asioihin! Pakotti valitsemaan ulkoa oksia, pieniä käpyjä, kiviä ym. Niitä sitten iltakylvyssä työnsi, mun peppuun. Ruiskutti myös, vettä leekeruiskulla. Nämä kaikki oli kivuliaita ja ahdistavia. Kirsi sai minut pakotettua ja painostettua näihin.

Kerran rakensimme hänen huoneeseensa majan. Majan suojassa tietenkin ahdistavat lääkärileikit jatkuivat. Hän veti hiuksella pimpinvälistä, niin että sattui ja teki muitakin kivuliaita juttuja, joita en kunnolla muista. Oli tosi ahdistavaa. Hän aina painosti ja lupasi, että vaihdetaan leikkiä, kun ollaan ensin leikitty näitä kamalia leikkejä. Itsekkään äidin hemmoteltu lapsi. Ehkäpä Kirsi oli joutunut kokemaan jotain sopimatonta tai sitten oli vain niin empatiakyvytön.

Vanhempani erosivat ja muutin 200km päästä isästäni ja hyvin rakkaista normaalista muista kavereistani. Olin isäviikonlopulla ja Kirsin äiti tuli hakemaan minut heille, sen toisen kaverin luota. Muistan kuinka harmitti lopettaa kivat leikit ikäväidyn normaalin kaverin luota ja lähteä määräilemään tytön luokse, mutta olin kiltti ja suostuin.

Kirsi myös työnsi korvaani kovan kuminauhanpään ja jotain muutakin, vettä ym. Tosi inhottavaa.

Traumat jäi!