onko tosiaan niin, että nykyajan perheissä on kahta eri elintasoa?

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun perusteella olen entistä vakuuttuneempi siitä, että perhevapaiden käyttö tulisi saada pian jyvitettyä tasaisemmin äitien ja isien kesken. Tällä hetkellä naisten työnantajat maksavat pitkälti perheellistymiseen liittyvät työnantajakustannukset, perheissä taas äidit kokevat ensin ansiotulomenetykset ja välilliset vaikutukset eläkkeisiin, mutta usein vielä käyttävät säästöjään, velkaantuvat ja tilastojen mukaan myös tippuvat ura- ja palkkakehityksestä pidemmän päälle. Toisin sanoen lapsiin liittyvät kustannukset jäävät pitkälti äideille ja siltä osin kun tarvitsevat taloudellista tukea ja kompensaatiota, niin yhteiskunta tukee esim. hoitorahan ja lisän kautta, myöhemmin takuueläkkeen kautta. Lisiäkään nainen ei saa, jos miehen tulot ovat liian korkeita, riippumatta siitä millä osuudella mies todellisuudessa osallistuu lapsiin liittyviin kustannuksiin.

Vaikuttaa siltä, että hoitovapaasysteemillä ollaan rakennettu äideille todellinen taloudellinen ansa, koska tämä on luonut monelle sen kuvan, että ne pienet rahat ovat jotenkin naisen, eli toisin sanoen erilliset miehen tuloista. Muualla päin maailmaa kotiäitiyden kustannukset maksaa tasan tarkkaan perhe yksikkönä (eli mies), ei nainen omilla säästöillään ja yhteiskunnan pienillä tuilla.

Kuitenkin juuri nämä samat naiset eivät yleensä halua muutoksia perhevapaisiin. Monille miehille pitkä kotihoito ei ole arvo sinäänsä, joten äidit sitten tekevät henkilökohtaisia uhrauksia mahdollistaakseen hoitovapaakuukausien käyttämisen.

Kun kuvioon lisätään avoliittoperheiden yleistyminen ja toisaalta avioehtohdot, niin nämä erot eivät välttämättä koskaan tasaannu edes eron tai puolison kuoleman seurauksena. Tämäkin on hyvin tyypillinen suomalainen ilmiö.

Toiset meistä on valinneet tietoisesti sen avoliiton ja taloudellisen itsenäisyyden. Mulle on ihan itsestään selvää että maksan oman elämäni ja omien valintojeni seuraukset (=50% lasten kuluista). Enkä tee valintoja joita en pystyisi tarvittaessa maksamaan 100% itse (ne lapset ja asuminen). Jos tämä avoliiton holhoaminen ja lainsäädännön muuttaminen kohti avioliittoa ei lopu, seuraavaksi tarvitsee hankkia toinen asunto ja siirtää kirjat sinne, ihan vain siksi, että erotessa ja kuollessa omaisuus jaetaan juuri niin kuin me itse haluamme.

Toisaalta en ole parisuhteessa ja tehnyt lapsia idiootin kanssa. Mutta en myöskään voi 100% luottaa, että hän ei elämän heitellessä sellaiseksi vielä muutu.

Ei meillä ole erilliset elintasot vaikka molemmilla on päätäntävalta omista rahoistaan. Yhdessä tehdään yhteinenbudjetti johon molemmat voivat sitoutua. Eikä olla mustasukkaisia omista tavaroista, autoista yms, saan lainata miehen moottorisahaa tai autoa siinä kuin hän saa katsoa minun televisiota minun sohvallani maaten.

Meillä ei ollut kovin näkyvästi noin, mutta jälkikäteen ymmärsin että vähän vastaavasti meni. Itse käytin kotona ollessa aikaisemmin saamani muutaman tuhannen euron perinnön ja säästöni, nämä siis mahdollistivat hoitovapaan käytön. Viimeisen kotivuoden aikana mies sen sijaan sai vastaavan perinnön, jonka sijoitti ja säästi henk.koht. nimissään. Mies ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa, epäoikeudenmukaista tai väärää.

Pian tämän jälkeen menin töihin.

Moni on täällä kirjoittanut, kuinka mies käyttää paljon rahaa kaikenlaisiin härpäkkeisiin, matkoihin ja vaatteisiin.

Minun tuntemani miehet ovat ihan erilaisia. Tekevät vastuullista työtä, viettävät vapaa-ajan perheen parissa. "Pakosta" lähtevät pari kertaa vuodessa vaateostoksille, käyvät perheen kanssa brunssilla ja vaimon kanssa illallisella, osallistuvat kotitöihin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa toisinpäin. Tienaan reilusti enemmän kuin mies. Maksan suurimman osan, josta en valita. Menee perheen hyväksi. Miehellä kyllä ottaa luonnon päälle. Kokee olevansa altavastaaja. Olen antanut ulkomaanmatkoihin hänelle rahaa. Ei jaksa tapella rahasta. Ei taida miehet antaa rahaa reissuihin? Kaverini ihmettelee, miksi mies ei itse säästä matkoihin. No, jos ei sitä rahaa jää.

Mietityttää, että ero saattaa tulla, jos mies ei saa negatiivisuutta pois ajatuksistaan. Hakee mahdollisesti muualta itsetunnon kohotusta. Hassua, että kun talous on kunnossa näin päin, niin se on joku ongelma!

Millähän luulet, että ne tavishoitsumammat käy lomillaan jos ei miehen tienaamilla rahoilla? Jos tuota kuviota kyseenalaistaan niin hihasta vedetään elatusvelvollisuuskortti. Tai millä ne satasien merkkivaatteet ja insta-approved-kodit. Mamma kun tarvitsee valkoisen kodin niin onhan se miehen homma maksaa.

Niillä tavishoitsun 1900-2100e käteen kuukaudessa makselee oikein hyvin niitä matkoja edellyttäen että mies osallistuu tasapuolisesti kaikkeen hänelle kuuluvaan.

Ja luuleeko joku että mies elättää perheen jos hän saa pari sataa enemmän kuukaudessa käteen?

Tasapuolisesti eli enemmän suhteessa tuloihin? Jopa sillä tavalla, että molemmille on jäätävä "omaa" rahaa saman verran kuukaudessa koska perhe? Mies saa käteen vaikka 3k€, pitää kulut laittaa niin että mies vittu maksaa kun riistäjäsikana saa enemmän palkkaa?

Oikeasti, jopa tollanen 300€ käteen enemmän kuussa on hiton paljon jos kulut laitetaan niin, että molemmat osallistuvat talous- ja lapsimenoihin 50/50. Miehellä jää lapaseen vuodessa 3600€ jolla sitten voi ostaa sen lomamatkan kaikille, eli suomeksi, mies maksaa naisenkin matkailun.

Vierailija kirjoitti:

No juu. Näinhän se on meilläkin. En halua laittaa lapsia päiväkotiin alle 3-vuotiaina, joten kärsin. Miehellä on omat tulonsa, mulla kotihoidontuki ja lapsilisät. Näistä maksan omat ja lasten menot. Sen verran on tilanne parantunut, että olen saanut hänet maksamaan asumiskulut. Mies kulkee siisteissä vaatteissa, minä vanhoissa nuhjuisissa. Lapsille yritän löytää mahdollisimman edullisesti siistit vaatteet. Miehen mielestä lapset eivät tarvitse mitään ja vaatteita on riittävästi. No kai niitä on, kun minä ne hankin. Mies olisi tyytyväinen kun lapsilla on pieneksi käyneet haalarit päällä. Pihistelee kaikessa "yhteisessä" ja valittaa kaupassa kovaan ääneen kuinka on kallista. Ravintoloissa käyn joskus lasten kanssa. Mies vaan päivittelisi hintoja. Eletään kumpikin omaa elämää mukamas yhdessä.

Niin, voi nyyh kun et voinut pakottaa miestä elämäsi ja halujesi maksajaksi yksipuoleisella päätöksellä. Kyllä on vääryys!

No tuskinpa mikään yleispätevä väite. Meillä mies on ns. Huväpalkkainen ja itse en. Lapsia hoidin kotona kun olivat pieniä. Se oli yhteinen päätös. Pärjäsin hyvin kotihoidontuella koska laitoin omat tarpeeni minimiin. Ei kampaajaa ja kalliita vaatteita yms. Olin sitten se homssuinen ei itsestään huoltapitävä kotiäiti. Aina jos lapset sitten tarvisivat uudet haalarit tai minä vaikkapa kengät niin kyllä mies maksoi. Tietenkin maksoi asumisen ja ruoat koko ajan. Perheen rahat ovat yhteisiä. Noina vuosina opin tekemään kotiruokaa pienin.kustannuksin ja ostin kirppareilta lähes kaiken. En ymmärrä sinun rahoja ja minun rahoja pariskuntia. Meidän ei ole.tarvinnut tapella rahasta koskaan. Kyllä mies tiesi.mihin lähti kanssani. Nyt kun olen töissä on palkka pieni mutta elän sen mukaan. En tarvitse kaikkea krääsää ja esim autoa. Kaikki hankinnat tulee perustaa todelliseen tarpeeseen eikä.siihen että olispa kiva. Ei ole ihme jos rahat ei riitä jos elää jonkun kovapalkkaisen elämäntyylillä. Yksinhuoltajat ovat sitten asia erikseen. Rahat tiukalla aina.

Vierailija kirjoitti:

Nyt vuosi 2017 maassa nimeltä Suomi. Miksi kukaan enää haluaa mennä naimisiin monessa mielessä aika vapaamielisessä Suomessa ? Ei kukaan aviottomia pareja täällä enää tuomitse. Tässä syy siihen, miksi en kannata tasa-arvoista avioliittolakiakaan. Miksi mennä naimisiin kun ihan hyvin voi vakiintuneessa parisuhteessa ilman avioliittoakin ? Varmasti elämä ilman avioliittoa on monessa mielessä helpompaakin.

Et satu tietämään että lainsäädäntö kohtelee eriarvoisesti avo- ja aviopareja? Esim. perintöasioissa, ja muutenkin avopuolisolla ei ole mitään virallista asemaa, on vaan "kämppäkaveri".

Onhan sitä kaikenlaista, harvemmin tulee juteltua kenenkään kanssa, että miten perheen raha-asiat hoidetaan. Meillä palkat tulee omille tileille, mutta tarpeen mukaan toinen maksaa tai laittaa rahaa lisää toisen tilille. Yhdessä tässä ollaan ja pärjätään perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa toisinpäin. Tienaan reilusti enemmän kuin mies. Maksan suurimman osan, josta en valita. Menee perheen hyväksi. Miehellä kyllä ottaa luonnon päälle. Kokee olevansa altavastaaja. Olen antanut ulkomaanmatkoihin hänelle rahaa. Ei jaksa tapella rahasta. Ei taida miehet antaa rahaa reissuihin? Kaverini ihmettelee, miksi mies ei itse säästä matkoihin. No, jos ei sitä rahaa jää.

Mietityttää, että ero saattaa tulla, jos mies ei saa negatiivisuutta pois ajatuksistaan. Hakee mahdollisesti muualta itsetunnon kohotusta. Hassua, että kun talous on kunnossa näin päin, niin se on joku ongelma!

Millähän luulet, että ne tavishoitsumammat käy lomillaan jos ei miehen tienaamilla rahoilla? Jos tuota kuviota kyseenalaistaan niin hihasta vedetään elatusvelvollisuuskortti. Tai millä ne satasien merkkivaatteet ja insta-approved-kodit. Mamma kun tarvitsee valkoisen kodin niin onhan se miehen homma maksaa.

Minun tavishoitsu sisko tienaa n 4 tonnia/kk.  On yksityisessä vanhustenhoitolaitoksessa töissä. Tekee kyllä paljon yövuoroja ja tietenkin sunnuntai- ja pyhäpäivälisät nostaa palkkaa. Mutta siis keskimäärin palkka kussa on tuota luokkaa. Toinen sisko on  "suklaa tehtaalla".  Tekevät 2 vuoroa. Tienaa vielä paremmin kuin hoitsu sisko.  Kyllä naisetkin  saa palkkaa. Turha kuvitella, että vain miehille maksetaan töistä palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vuosi 2017 maassa nimeltä Suomi. Miksi kukaan enää haluaa mennä naimisiin monessa mielessä aika vapaamielisessä Suomessa ? Ei kukaan aviottomia pareja täällä enää tuomitse. Tässä syy siihen, miksi en kannata tasa-arvoista avioliittolakiakaan. Miksi mennä naimisiin kun ihan hyvin voi vakiintuneessa parisuhteessa ilman avioliittoakin ? Varmasti elämä ilman avioliittoa on monessa mielessä helpompaakin.

Et satu tietämään että lainsäädäntö kohtelee eriarvoisesti avo- ja aviopareja? Esim. perintöasioissa, ja muutenkin avopuolisolla ei ole mitään virallista asemaa, on vaan "kämppäkaveri".

Niin, ja se on monelle ihan ok. Mutta sosiaalitoimi niputtaa "taloudeksi", verottaja kohtelee avioparina jos yhteisiä lapsia, nyt tullut joku taloudellinen hyvityskin erossa rahattomaksi jäävälle.... Kohta tarvitaan uusi nimitys meille yhdessä eläville "kämppäkavereille". Yhteiskunta jostain syystä haluaa pakottaa avioliiton suuntaan yhdessä asuvat parit, kohtelemalla näitä avioparina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa toisinpäin. Tienaan reilusti enemmän kuin mies. Maksan suurimman osan, josta en valita. Menee perheen hyväksi. Miehellä kyllä ottaa luonnon päälle. Kokee olevansa altavastaaja. Olen antanut ulkomaanmatkoihin hänelle rahaa. Ei jaksa tapella rahasta. Ei taida miehet antaa rahaa reissuihin? Kaverini ihmettelee, miksi mies ei itse säästä matkoihin. No, jos ei sitä rahaa jää.

Mietityttää, että ero saattaa tulla, jos mies ei saa negatiivisuutta pois ajatuksistaan. Hakee mahdollisesti muualta itsetunnon kohotusta. Hassua, että kun talous on kunnossa näin päin, niin se on joku ongelma!

Millähän luulet, että ne tavishoitsumammat käy lomillaan jos ei miehen tienaamilla rahoilla? Jos tuota kuviota kyseenalaistaan niin hihasta vedetään elatusvelvollisuuskortti. Tai millä ne satasien merkkivaatteet ja insta-approved-kodit. Mamma kun tarvitsee valkoisen kodin niin onhan se miehen homma maksaa.

Minä en ole tienannut edes tavishoitsupalkan määrää, mutta ihan itse maksoin itseni ja lasten ulkomaanmatkat. Pienistä tuloistakin pystyin säästämään, mutta se tarkoitti sitä, että kaikkea ei voinut saada.

Minulle se tarkoitti ja tarkoittaa edelleen sitä, että en meikkaa, hiukset on värjäämättömät, vaatteet on marketeista, monikäyttöiset ja pidän ne loppuun asti. Ulkonäöltäni olen sellainen suomimamma mitä miehet palstalla haukkuvat. Jos mies valittaisi ulkonäöstäni, hän saisi ihan vapaasti kustantaa minulle kampaajat, kosmetologit ja merkkivaatteet, ottaisin ilolla tarjouksen vastaan.

Lasten ulkovaatteet oli asia, josta en pihistellyt. Muistin hyvin omasta lapsuudesta, millaista oli palella ulkona liian ohuissa ja märissä vaatteissa. Haalareissa hinta ja laatu kulkivat käsikädessä. Kun mies ostaa autoa, niin miksei Dacia kelpaa, sehän on monta kertaa halvempi kuin Mersu tai Audi?

Vierailija kirjoitti:

Luin tässä muutaman sivun näitä juttuja ja tulin surulliseksi. Perhe ei olekaan me vaan kahden kämppiksen huusholli.

On ollut tosi helppoa, kun on aina ollut yhteinen tili, jonne ovat tulleet kaikki tulot ja siitä on maksettu kaikki menot. Ei ole koskaan tarvinnut miettiä kumpi maksaa mitäkin.

Ei tarvitse joo miettiä kuka maksaa, mutta kahta enemmän pitää miettiä mitä voi itse ostaa. Ilmeisesti yhteisrahoja harrastaa ne ketkä parisuhteen perustettua elävät kumppaninsa kanssa symbioosissa laput silmillä. Vai teettekö tuosta vaan vähän isompia hankintoja ilman toisen "lupaa"?

Koen että silloin myös panostuksen tulee olla tasapuolista. Tarkoittaen siis sitä jos esimerkiksi toinen puoliso käy töissä, tekee ylitöitä ja joutuu vielä hoitamaan kodin kun toinen katsoo tvtä työttömänä. Silloin tämä työssäkäyvän ei kuulu ylläpitää toista, kun taas jos tämä työtön hoitaisi kodin etsisi aktviisesti töitä niin tilanne olisi eri.

Tai jos molemmat opiskelevat tai ovat samassa työssä ja saavat siis saman tulon, mutta toinen tekee sen lisäksi ylimääräistä töitä opiskelujen tai päivätyön lisäksi niin silloin minusta molemmat käyttäköön vain omat rahansa.

Jos taas molemmat käyvät töissä ja panostavat kodinhoitoon, lastenhoitoon yms yhtä paljon omasta työnjälkeisestä ajasta niin silloin rahatkin ovat yhteisiä koska molemmat ovat tehneet niiden eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esim niin, että jos vaimo hoitaa kotona lapsia, niin hän kituuttaa pienellä rahalla siellä ja miehen rahat ovat hänen käytössään? Eli vaimo tekee täyttä työpäivää kotona, mutta mies ei tätä arvosta (vaikka omasta lapsesta kyse) ja vaimo ei saa samaa elintasoa miehen kanssa?

Kotona ei tehdä työtä. Se on oman kodin ja omien lasten hoitoa, mitä työssäkäyvät tekevät myös vapaa-ajalla ja lomilla.

Työtä se oli silloin maailmassa, kun lypsettiin lehmät, tehtiin vaatteet, hoidettiin isovanhemmat, kudottiin matot, tehtiin leivät, kannettiin vedet, tehtiin heinätyöt, nyljettiin kalat ja kanat...lista oli loputon. Meinaatko tosiaan, että keskuslämmityksessä asuva nainen tekee tuottavaakin työtä painaessaan nappeja siellä täällä ja istuessaan kahviloissa, perhekerhoissa ja hiekkalaatikon reunalla?

ps. Suomessa saa viedä lapsen hoitoonkin, jos ei itse viitsi vaan hoitaa : DD

Olet täysin väärässä. Miten se lasten hoitaminen siellä hoitopaikassa on työtä jos se ei sitä kotona ole?  Eihän ne lastenhoitajatkaan sitten mitään työtä tee? Ovat vaan siellä työpaikallaan päivän? Et ota huomioon, että ne jotka ovat päivän töissä ja vievät aamulla sen lapsen hoitoon, eivät hoida sitä lasta päivällä, vaan muut sen hoitaa. Se kotona oleva taas hoitaa päivän sitä omaa lastaan.  Et sinä voi vapaa-ajalla ja lomilla tehdä sitä hoitotyötä, mitä silloin päivän aikana on lapsellesi tehty.  Pyykit voit pestä illalla, mutta ei voi hoitaa lapsiasi illalla valmiiksi, niin että ne pärjää seuraavan päivän ilman mitään hoitoa. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Siis jos viet lapsen hoitoon, joku muu HOITAA sitä lasta sen ajan kun olet töissä. Kotona oleva siis hoitaa lastaan sen päivän lasta. kun sekin on jonkun tehtävä. Pieni lapsi ei pärjää päivää yksin, ilman hoitoa. Jonkun se on tehtävä. Sinun lapsen hoitaa joku muu, jos viet sen hoitoon, mutta jonkun ihmisen aika siihen menee. Itse hoidin aikoinani 4 alle koulu ikäistä lastani kotona. Naapurissa perhepäivähoitaja, jolla oli 4 hoitolasta. Hänellä oli kuulema niin rankat päivät, kun piti huolehtia niistä 4 hoitolapsesta ja niille piti tehdä ruokaakin monta kertaa päivässä. Minä kuulema pääsin helpolla kun hoidin omia, eikä minun tarvinnut hehdä niille ruokaa??? Pyhällä hengelläkö ne omat lapset elää? Kyllä minäkin keitin aamupuurot, klo 11 lounaan, klo 14 välipala , klo 17 päivällinen ja vielä iltapala. Ei ne meille taivasta tippuneet. Oman lapsen hoitamista ei pidetä työnä, mutta vieraan lapsen hoitamista pidetään. Aika outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vuosi 2017 maassa nimeltä Suomi. Miksi kukaan enää haluaa mennä naimisiin monessa mielessä aika vapaamielisessä Suomessa ? Ei kukaan aviottomia pareja täällä enää tuomitse. Tässä syy siihen, miksi en kannata tasa-arvoista avioliittolakiakaan. Miksi mennä naimisiin kun ihan hyvin voi vakiintuneessa parisuhteessa ilman avioliittoakin ? Varmasti elämä ilman avioliittoa on monessa mielessä helpompaakin.

Et satu tietämään että lainsäädäntö kohtelee eriarvoisesti avo- ja aviopareja? Esim. perintöasioissa, ja muutenkin avopuolisolla ei ole mitään virallista asemaa, on vaan "kämppäkaveri".

Pitäisikö olla? Miksi puolison eli toisen aikuisen joka ei ole verisukua, pitäisi saada kuolleen omaisuutta ylitse lapsien tai edes kuolleen sukulaisten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esim niin, että jos vaimo hoitaa kotona lapsia, niin hän kituuttaa pienellä rahalla siellä ja miehen rahat ovat hänen käytössään? Eli vaimo tekee täyttä työpäivää kotona, mutta mies ei tätä arvosta (vaikka omasta lapsesta kyse) ja vaimo ei saa samaa elintasoa miehen kanssa?

Kotona ei tehdä työtä. Se on oman kodin ja omien lasten hoitoa, mitä työssäkäyvät tekevät myös vapaa-ajalla ja lomilla.

Työtä se oli silloin maailmassa, kun lypsettiin lehmät, tehtiin vaatteet, hoidettiin isovanhemmat, kudottiin matot, tehtiin leivät, kannettiin vedet, tehtiin heinätyöt, nyljettiin kalat ja kanat...lista oli loputon. Meinaatko tosiaan, että keskuslämmityksessä asuva nainen tekee tuottavaakin työtä painaessaan nappeja siellä täällä ja istuessaan kahviloissa, perhekerhoissa ja hiekkalaatikon reunalla?

ps. Suomessa saa viedä lapsen hoitoonkin, jos ei itse viitsi vaan hoitaa : DD

Olet täysin väärässä. Miten se lasten hoitaminen siellä hoitopaikassa on työtä jos se ei sitä kotona ole?  Eihän ne lastenhoitajatkaan sitten mitään työtä tee? Ovat vaan siellä työpaikallaan päivän? Et ota huomioon, että ne jotka ovat päivän töissä ja vievät aamulla sen lapsen hoitoon, eivät hoida sitä lasta päivällä, vaan muut sen hoitaa. Se kotona oleva taas hoitaa päivän sitä omaa lastaan.  Et sinä voi vapaa-ajalla ja lomilla tehdä sitä hoitotyötä, mitä silloin päivän aikana on lapsellesi tehty.  Pyykit voit pestä illalla, mutta ei voi hoitaa lapsiasi illalla valmiiksi, niin että ne pärjää seuraavan päivän ilman mitään hoitoa. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Siis jos viet lapsen hoitoon, joku muu HOITAA sitä lasta sen ajan kun olet töissä. Kotona oleva siis hoitaa lastaan sen päivän lasta. kun sekin on jonkun tehtävä. Pieni lapsi ei pärjää päivää yksin, ilman hoitoa. Jonkun se on tehtävä. Sinun lapsen hoitaa joku muu, jos viet sen hoitoon, mutta jonkun ihmisen aika siihen menee. Itse hoidin aikoinani 4 alle koulu ikäistä lastani kotona. Naapurissa perhepäivähoitaja, jolla oli 4 hoitolasta. Hänellä oli kuulema niin rankat päivät, kun piti huolehtia niistä 4 hoitolapsesta ja niille piti tehdä ruokaakin monta kertaa päivässä. Minä kuulema pääsin helpolla kun hoidin omia, eikä minun tarvinnut hehdä niille ruokaa??? Pyhällä hengelläkö ne omat lapset elää? Kyllä minäkin keitin aamupuurot, klo 11 lounaan, klo 14 välipala , klo 17 päivällinen ja vielä iltapala. Ei ne meille taivasta tippuneet. Oman lapsen hoitamista ei pidetä työnä, mutta vieraan lapsen hoitamista pidetään. Aika outoa.

Työtä tekee se joka saa ansiopalkkaa ja tuottaa kansalaisille suoranaisia palveluita tai tuotteita. Ei mamma kotonaan so(r)mettaen pilttinsä kanssa mitään tienaa, hän hoitaa omaa lastaan jonka on omasta vapaasta tahdosta synnyttänyt. Hyödyllinen tästä lapsesta ehkä joskus tulee, mutta vielä se lapsi ei ole suora hyödyke yhteiskunnalle kuten se lastenhoito jota päikkytädit tekevät jotta muut ihmiset voivat tehdä oman alansa työtä.

Ymmärsitkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esim niin, että jos vaimo hoitaa kotona lapsia, niin hän kituuttaa pienellä rahalla siellä ja miehen rahat ovat hänen käytössään? Eli vaimo tekee täyttä työpäivää kotona, mutta mies ei tätä arvosta (vaikka omasta lapsesta kyse) ja vaimo ei saa samaa elintasoa miehen kanssa?

Kotona ei tehdä työtä. Se on oman kodin ja omien lasten hoitoa, mitä työssäkäyvät tekevät myös vapaa-ajalla ja lomilla.

Työtä se oli silloin maailmassa, kun lypsettiin lehmät, tehtiin vaatteet, hoidettiin isovanhemmat, kudottiin matot, tehtiin leivät, kannettiin vedet, tehtiin heinätyöt, nyljettiin kalat ja kanat...lista oli loputon. Meinaatko tosiaan, että keskuslämmityksessä asuva nainen tekee tuottavaakin työtä painaessaan nappeja siellä täällä ja istuessaan kahviloissa, perhekerhoissa ja hiekkalaatikon reunalla?

ps. Suomessa saa viedä lapsen hoitoonkin, jos ei itse viitsi vaan hoitaa : DD

Tiedätkö, että silloin kun ne lehmät lypsettiin,  vedet kannettiin, tehtiin heinätyöt jne, ne lapset jäi käytännössä täysin vaille hoitoa? Ei niitä kukaan ehtinyt hoitamaan, eikä perään katsomaan. Kun mentiin navettaan, lapsi/lapset nostettiin tyhjään karsinaan tai jätettiin sisälle pinnasänkyyn tai sellaiseen katosta riippuvaan kangaskeinuun. Ikkunan takana käytiin välillä katsomassa, että kaikki oli hengissä.  Lapset sai pärjätä miten taisivat ja vähän suurempi yritti katsoa pienemmän perään, vaikka itsekin olisi ollut hoidon tarpeessa. lapsia kuoli paljon tapaturmaiseti, kun ei ollut perään katsojaa. Joivat lipeää ja vaikka mitä. Ja lapset teki monesti töitä jo ihan pieninä.  Nykyään maatiloilla ei enää lapsia päivällä hoideta, jos molemmat on mukana maatilan töissä. lapset viedään hoitoon. Harva pystyy tekemään töitä ja hoitamaan pieniä lapsia yhtäaikaa. pienen lapsen hoitaminen on tarkkaa puuhaa. Sitä et voi hetkeksikään jättää silmistäsi. Huomaa, ettet ole koskaan lasta hoitanut ja hyvä niin. Kuolluhan se varmaan tapaturmaisesti olisi, kun et olisi ymmärtänyt sen perään katsoa, vaan kuvitellut, että se hoituu itsestään.

Jos toinen puolisoista on hyvätuloinen, eikä osallistu riittävästi perheen elatukseen, voi käräjäoikeudesta hakea asiaan muutosta. Käräjäoikeuden päätöksellä toinen osapuoli voidaan velvoittaa maksamaan elatustukea toiselle. Elatustuessa huomioidaan kohtuulliset menot. Tämä perustuu avioliittolakiin (ks. esim. Finlex)

Kyseisen lain mukaan molempien osapuolien tulee kykynsä mukaan osallistua perheen elatukseen. Jos toinen tienaa esim. 10 000 kuussa ja toinen opiskelee, tulee enemmän tienaavan kustantaa kohtuullisista menoista enemmän.

Se mikä on kussakin tapauksessa kohtuullista, arvioidaan tapauskohtaisesti. Eli mitään tiettyä summaa/tulorajaa tms. lakiin ei ole kirjattu.

Halutessaan avioparit voivat sopia muunlaisesta järjestelystä, esim. siitä, että kaikki menot puolitetaan. Tämän pitää perustua tällöin molempien tahtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vuosi 2017 maassa nimeltä Suomi. Miksi kukaan enää haluaa mennä naimisiin monessa mielessä aika vapaamielisessä Suomessa ? Ei kukaan aviottomia pareja täällä enää tuomitse. Tässä syy siihen, miksi en kannata tasa-arvoista avioliittolakiakaan. Miksi mennä naimisiin kun ihan hyvin voi vakiintuneessa parisuhteessa ilman avioliittoakin ? Varmasti elämä ilman avioliittoa on monessa mielessä helpompaakin.

Et satu tietämään että lainsäädäntö kohtelee eriarvoisesti avo- ja aviopareja? Esim. perintöasioissa, ja muutenkin avopuolisolla ei ole mitään virallista asemaa, on vaan "kämppäkaveri".

Pitäisikö olla? Miksi puolison eli toisen aikuisen joka ei ole verisukua, pitäisi saada kuolleen omaisuutta ylitse lapsien tai edes kuolleen sukulaisten?

Varmaan se pitkäaikainen avopuoliso on läheisempi kuin sukulaiset? Esim. omalla kohdalla mulla ei edes ole lähisukua, minkäs takia jonkun serkkulikan jota tapaan kerran kolmessa vuodessa pitäisi periä minut? Tää nyt on siis ihan hypoteettista, olen naimisissa eikä ole lapsia, kummallakaan.

Me maksamme kulut puoliksi, vaikka minä olen opiskelija ja mies hyväpalkkaisessa työssä. Se on mulle sinällään ihan ok, mutta miehen suhtautuminen rahaan on alkanut epäilyttämään. Hän on niin pihi ja tiukka ja valittaa esimerkiksi siitä, että vaikka maksamme ruuat puoliksi niin hän kokee maksavansa "liikaa". Syynä se, että mun ruoka-aineet ovat kuulemma kalliimpia kuin hänen eikä hän itse ostaisi esimerkiksi vihanneksia ja hedelmiä juuri ollenkaan. Ostan vihanneksia aika kohtuullisesti ja aina edullisimpia sesonkituotteita, ja mies ei tajua mitä hänen syömänsä lihamäärä maksaa - itse syön lihaa tosi vähän ja korvaan sen usein linsseillä tms., jotka ovat huomattavasti edullisempia. Olen joskus laskeskellut kulut menevät aikalailla tasan tai minä jään jopa vähän häviöllä, jos otetaan huomioon miehen suuremmat annokset ja lihan määrä ja mun kalliimmat raaka-aineet. 

Koska omat tuloni ovat opiskelun takia tosi pienet ja joudun nostamaan lainaakin niin ylimääräistä ei juuri jää. Mielestäni miehen ei todellakaan tarvitse elättää minua, mutta toisinaan tuntuu oudolta, että emme voineet kuun alussa juuri ennen opintotuen maksupäivää mennä leffaan, koska mulla ei ollut rahaa tilillä sillä hetkellä. Sitten mies voivottelee, kun ei voida tehdä mitään kivaa, koska mulla ei ole varaa. 

Mietityttää aika paljon tulevaisuuden kannalta kannattaako tällaisessa suhteessa jatkaa. Mitä jos sairastuisin? Entä jos perustaisimme perheen? Tosiasia on se, että mun tulot yltävät parhaimmillaankin vain puoleen miehen tuloista.