onko tosiaan niin, että nykyajan perheissä on kahta eri elintasoa?

Jännä juttu. Minusta kyllä aika usein naiset on juurikin niitä lompakkoloisia. Meillä minä tienaan paremmin ja vaikka lainat maksetaan puoliksi, minä maksan lasten hoitomaksut, vaatteet, suurimman osan perheen ruokamenoista, isomman osan muista laskuista. Mies maksaa autonsa ja muut harrastuksensa, osan yhteisistä laskuista, ostaa joskus lapsille jotain. Itse en katselisi sitä, jos aivan kaiken joutuisin kustantamaan mutta parempituloisena minusta on ihan ok maksaa enemmän. Enemmän kiukuttelen miehelle siitä, että kotityöt ovat melkolailla vain minun vastuullani. Kun edes ne jakaantuisivat tasaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman keskustelun arvoinen olisi itse asiassa myös tuo usein viljelty 'itsestäänselvyys' siitä, ettei kukaan nyt puolison aiempia lapsia auta parempaan elintasoon. Minusta tämäkin on vähän WTF - onko joku niin parisuhteen-kipeä että suostuu siihen, että minä ja mun oma lapsi tässä syödään hernekeittoa ja käydään vaan koko kesä uimassa ilmaiseksi, mene sinä rakas(?) puoliso vaan ihmeessä risteilylle ja ravintolaan tuon meidän yhteisen lapsen kanssa?

Enpä juuri tunne tällaisia perheitä, joissa toisella jo entuudestaan jälkikasvua mutta minun mielestäni on selvää, että jos pariudutaan yh-vanhemman kanssa niin se on sitten se koko paketti ja rakkauden osoitus on myös se, että pystyy rakastamaan sitä puoliskon lasta ja pitää siitäkin myös huolta. Ja jos miehellä on entuudestaan lapsi, joka on vain joskus käymässä, niin ei kai kukaan jätä sitä kotonaan nälkäiseksi jos mies ei ole huomannut ostaa sille omia asmupalamuroja (näin kärjistetysti)?

Tästä aiheestahan on myös ollut jonkun verran keskustelua viime aikoina. Eli tosiaan löytyy uusperheitä, joissa eri vanhempien lapsilla keskenään ihan erilainen elintaso.

Uusperheissä vaikuttaa myös muiden kuin pariskunnan tulot. Etä/lähivanhemmat tulot, isovanhempien tulot, muiden sukulaisten ja kummien tulot jne. 

? Täh? Meillä on 3 yhteistä lasta eikä niittenkin kummeja todellakaan ole valittu 'samasta tuloluokasta' , ja vaikka isovanhemmat ostaakin joululahjoja yms ei niiden kuulu osallistua perheen elättämiseen, ja se on sitten toki minunkin mielestäni eri asia jos yh-lapsen etäpappa ostaa vaikkapa uuden iPhonen lahjaksi - sitten toisten pitää vain olla iloisia tuon yhden puolesta että hän saa joskus jotain tosi kivaa (+perheeltä säästyy se raha mikä lapsen kännykkään olisi joka tapauksessa kulunut)

Mutta silti perheen pitää toimia perheenä - ei "meidän ydinperhe ja sitte toi sun äpärä "

Eihän muiden kuulukaan osallistua perheen elättämiseen, mutta nyt oli kyse elintasosta. Ajattele asiaa niin, että molemmilla on lapsi edellisestä suhteesta. Naisen lapsi asuu virallisesti äitinsä kanssa, samoin miehen lapsi. Uusperheessä miehen lapsi on tapaamissopimusten mukaisesti, esim viikko-viikko tai viikonloppuina tai miten nyt on sovittukin. Naisen lapsen isä on työtön ja Kela maksaa elarit. Muutenkaan naisen lapsen isän suvulta ei ole odotettavissa kovinkaan paljoa. Miehen lapsen äiti taas on suurituloinen ja varakkaasta suvusta. Lapsi äiteineen asuu hyvällä alueella isossa asunnossa. Lapsi harrastaa kalliita harrastuksia sekä matkustelee ulkomailla äitinsä ja muiden lähisukulaistensa kanssa. Lapsella on myös varakkaat kummit. Lapsen äiti, isoäiti ja isoisä laittavat joka kolmas vuosi lapsen tilille sen 3999 €, jonka verovapaasti saa lahjoittaa. Kun lapsi täyttää 15 vuotta, hänellä on jo kertynyt tililleen lähes 60 000 €. Jouluna ja syntymäpäivänä lapsi saa äidiltää, äidin sisaruksilta, isovanhemmiltaan ja kummeiltaan lahjoja, joissa ei ole tarvinnut miettiä hintaa. Kaikki muukin, mitä lapsi tarvitsee, hankitaan miettimättä hintaa. Hän saa myös aikanaan mopokortit ja ajokortit, mopot ja autot. Asunnonkin. Pääsee vaihto-oppilaaksi ja hänelle maksetaan valmennuskurssi, jotta pääsee haluamaansa paikkaan opiskelemaan. 

Kun tällainen uusperhe hankkiin vaikkapa kaksi yhteistä lasta, miten perhe pystyy huolehtimaan, että naisen lapsi ja perheen yhteiset lapset eivät kokisi olevansa eriarvoisia tämän neljännen lapsen kanssa? Neljännellähän on aivan erilainen elintaso matkoineen, harrastuksineen, vaatteineen jne kuin perheen muilla lapsilla. Neljäs lapsi voi saada myös äidiltään huomattavasti enemmän käyttörahaa kuin mitä uusperheen naisen lapsella tai perheen yhteisillä lapsilla on mahdollisuus saada. 

 

No melkoista hypotetiaa, vähän överiksi asti, mutta ymmärrän toki pointtisi.

Mun pointtini on se, että siinä omassa perheessä kaikkien tulee olla yhtä arvokkaita lapsia, tuskin se äveriäs ex-vaimon isä kuitenkaan maksaa lapselle ja ex-miehelle lomaa Alpeilla keskenänsä? Mutta jos perhe lähtee laskettelemaan niin kaikkien kuuluu päästä yhtä arvostettuina perheen jäseninä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman keskustelun arvoinen olisi itse asiassa myös tuo usein viljelty 'itsestäänselvyys' siitä, ettei kukaan nyt puolison aiempia lapsia auta parempaan elintasoon. Minusta tämäkin on vähän WTF - onko joku niin parisuhteen-kipeä että suostuu siihen, että minä ja mun oma lapsi tässä syödään hernekeittoa ja käydään vaan koko kesä uimassa ilmaiseksi, mene sinä rakas(?) puoliso vaan ihmeessä risteilylle ja ravintolaan tuon meidän yhteisen lapsen kanssa?

Enpä juuri tunne tällaisia perheitä, joissa toisella jo entuudestaan jälkikasvua mutta minun mielestäni on selvää, että jos pariudutaan yh-vanhemman kanssa niin se on sitten se koko paketti ja rakkauden osoitus on myös se, että pystyy rakastamaan sitä puoliskon lasta ja pitää siitäkin myös huolta. Ja jos miehellä on entuudestaan lapsi, joka on vain joskus käymässä, niin ei kai kukaan jätä sitä kotonaan nälkäiseksi jos mies ei ole huomannut ostaa sille omia asmupalamuroja (näin kärjistetysti)?

Tästä aiheestahan on myös ollut jonkun verran keskustelua viime aikoina. Eli tosiaan löytyy uusperheitä, joissa eri vanhempien lapsilla keskenään ihan erilainen elintaso.

Uusperheissä vaikuttaa myös muiden kuin pariskunnan tulot. Etä/lähivanhemmat tulot, isovanhempien tulot, muiden sukulaisten ja kummien tulot jne. 

? Täh? Meillä on 3 yhteistä lasta eikä niittenkin kummeja todellakaan ole valittu 'samasta tuloluokasta' , ja vaikka isovanhemmat ostaakin joululahjoja yms ei niiden kuulu osallistua perheen elättämiseen, ja se on sitten toki minunkin mielestäni eri asia jos yh-lapsen etäpappa ostaa vaikkapa uuden iPhonen lahjaksi - sitten toisten pitää vain olla iloisia tuon yhden puolesta että hän saa joskus jotain tosi kivaa (+perheeltä säästyy se raha mikä lapsen kännykkään olisi joka tapauksessa kulunut)

Mutta silti perheen pitää toimia perheenä - ei "meidän ydinperhe ja sitte toi sun äpärä "

Eihän muiden kuulukaan osallistua perheen elättämiseen, mutta nyt oli kyse elintasosta. Ajattele asiaa niin, että molemmilla on lapsi edellisestä suhteesta. Naisen lapsi asuu virallisesti äitinsä kanssa, samoin miehen lapsi. Uusperheessä miehen lapsi on tapaamissopimusten mukaisesti, esim viikko-viikko tai viikonloppuina tai miten nyt on sovittukin. Naisen lapsen isä on työtön ja Kela maksaa elarit. Muutenkaan naisen lapsen isän suvulta ei ole odotettavissa kovinkaan paljoa. Miehen lapsen äiti taas on suurituloinen ja varakkaasta suvusta. Lapsi äiteineen asuu hyvällä alueella isossa asunnossa. Lapsi harrastaa kalliita harrastuksia sekä matkustelee ulkomailla äitinsä ja muiden lähisukulaistensa kanssa. Lapsella on myös varakkaat kummit. Lapsen äiti, isoäiti ja isoisä laittavat joka kolmas vuosi lapsen tilille sen 3999 €, jonka verovapaasti saa lahjoittaa. Kun lapsi täyttää 15 vuotta, hänellä on jo kertynyt tililleen lähes 60 000 €. Jouluna ja syntymäpäivänä lapsi saa äidiltää, äidin sisaruksilta, isovanhemmiltaan ja kummeiltaan lahjoja, joissa ei ole tarvinnut miettiä hintaa. Kaikki muukin, mitä lapsi tarvitsee, hankitaan miettimättä hintaa. Hän saa myös aikanaan mopokortit ja ajokortit, mopot ja autot. Asunnonkin. Pääsee vaihto-oppilaaksi ja hänelle maksetaan valmennuskurssi, jotta pääsee haluamaansa paikkaan opiskelemaan. 

Kun tällainen uusperhe hankkiin vaikkapa kaksi yhteistä lasta, miten perhe pystyy huolehtimaan, että naisen lapsi ja perheen yhteiset lapset eivät kokisi olevansa eriarvoisia tämän neljännen lapsen kanssa? Neljännellähän on aivan erilainen elintaso matkoineen, harrastuksineen, vaatteineen jne kuin perheen muilla lapsilla. Neljäs lapsi voi saada myös äidiltään huomattavasti enemmän käyttörahaa kuin mitä uusperheen naisen lapsella tai perheen yhteisillä lapsilla on mahdollisuus saada. 

 

No melkoista hypotetiaa, vähän överiksi asti, mutta ymmärrän toki pointtisi.

Mun pointtini on se, että siinä omassa perheessä kaikkien tulee olla yhtä arvokkaita lapsia, tuskin se äveriäs ex-vaimon isä kuitenkaan maksaa lapselle ja ex-miehelle lomaa Alpeilla keskenänsä? Mutta jos perhe lähtee laskettelemaan niin kaikkien kuuluu päästä yhtä arvostettuina perheen jäseninä.

Ei mitään hypotetiaa. Överiä ehkä, mutta minä olen tuo neljäs lapsi. Enkä muuten koskaan matkustanut isäni uusperheen kanssa minnekään. En edes silloin, kun äitini tarjoutui maksamaan minun matkani. Äitipuoleni kun oli sitä mieltä, että minä saan matkustella ihan riittävästi muutenkin ja sen vuoksi en ollut koskaan tervetullut mukaan. Mutta ehkä tämä olikin juuri sitä mitä tarkoitit eli myös minun olisi kuulunut päästä yhtä arvostettuna perheenjäsenenä mukaan?

Kevennystä: Puolipäivätyössä käyvä vaimo haki raastuvanoikeudessa talousrahaa hyväpalkkaiselta mieheltään, mies kun tuhlasi kovasti itseensä. Perheessä  oli 3 lasta. Kun mieheltä kysyttiin oikeudessa rahojen perään, hän nousi ylös puolustamaan itseään :" Kyllä minä aina ne saunamaksut olen maksanut". Asuivat Helsingin Etu -Töölössä ja oikeudessa määrättiin tietty summa kuukaudessa ruokaan ja vaimon talousrahoiksi. Näin Helsingissä asiat selvitellään. Jäi ikuisesti vitsiksi nuo " saunamaksut ",luuli niillä selviävänsä.

Naisvihamies on kyydistä pudonnut. Olen korkeakoulutettu, puoliso on duunari. Omassa ystävä- ja tuttavapiirissä on enemmän pariskuntia, joilla joko sama koulutustaso ja tulotaso tai sitten nainen on kouluttautuneempi ja tienaa miestään enemmän. Meidän perheeseen kuuluu kolme yhteistä lasta. Vanhempainvapaarahani oli aina korkeampi verojenkin jälkeen kuin mieheni bruttotulot. Mieheni ei käytännössä omista muuta kuin henkilökohtaiset tavaransa, tv:n, stereot ja pelikonsoleita. Talo, autot jne kaikki on minun. Olen aina maksanut vakuuukset, veden, sähköt, jätehuollot, uudet kodinkoneet ja rempat. Maksan käytännössä aina lasten hankinnat, harrastukset, hoitomaksut, lahjat lapsille, heidän kavereilleen ja omille appivanhemmilleni. Ruuan ja matkat maksamme puoliksi. Mies tämän lisäksi maksaa oman kännykkälaskunsa ja talouden yhteisen netin. Minulla on suurempi omaisuus ja elinkustannukset ollaan järjestetty sen mukaan. Minä maksan huomattamasti suuremman osan meidän elämisestä, koska me olemme perhe ja haluan sen olevan niin jatkossakin. Emme ole naimisissa mutta jos ero tulisi, niin luultavasti maksaisin tasinkoa miehelleni, koska en haluaisi, että lapseni joutuisivat asumaan hänen luonaan missään kaksiossa edes joka toista viikonloppua.

Meillä kanssa toisinpäin. Tienaan reilusti enemmän kuin mies. Maksan suurimman osan, josta en valita. Menee perheen hyväksi. Miehellä kyllä ottaa luonnon päälle. Kokee olevansa altavastaaja. Olen antanut ulkomaanmatkoihin hänelle rahaa. Ei jaksa tapella rahasta. Ei taida miehet antaa rahaa reissuihin? Kaverini ihmettelee, miksi mies ei itse säästä matkoihin. No, jos ei sitä rahaa jää.

Mietityttää, että ero saattaa tulla, jos mies ei saa negatiivisuutta pois ajatuksistaan. Hakee mahdollisesti muualta itsetunnon kohotusta. Hassua, että kun talous on kunnossa näin päin, niin se on joku ongelma!

Kyllä se näin menee monissa perheissä, että on 2 elintasoa. Se ei vain ole niin näkyvää sellaisissa perheissä, joissa molemmat ansaitsevat riittävästi arkielämää ajatellen. Varakkaimmissa perheissä miehet käyvät kalliimmilla miesten reissuilla, ostavat kalliita autoja, vaneitä, mökkejä jne.. Naiset maksavat jokapäiväisiä arkikuluja ja lasten menoja.

Meillä on aika pitkälti noin. Mies matkustelee ja käy työpäivien aikana syömässä lounailla ravintoloissa ja joskus viikonloppuisin pitää oluen maistelu-iltoja. Mä teen kotiruokaa mulle ja lapsille ja yritän kitkutella vähäisillä rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.

Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!

Katos, ulvamieskin on paikalla :)  Montako pyhääulvaa sulla siellä kotona on hoitamassa sinun mukuloita ja heittämässä koulutustaan hukkaan? Kuules nyt, tässä naapurustossa ihan joka ikinen nainen käy töissä sen ulvansa kanssa.  Harva siellä kotona montaakaan vuotta on. Ja voishan se mieskin jäädä kotiin hoitamaan OMIA lapsiaan muutamaksi vuodeksi niin ei sen ulvan sinne tarviisi jäädä ja niin ratkeaisi tämäkin ongelma. Kun  ne lapset on kuitenkin pienenä jonkun hoidettava. Ja kun ne lapset on yhteisiä. Ei se pyhäkään ulva niitä lapsia yksin tee.  Annan sinulle uuden nimen. olet tästä lähtien pyhäkyrpäukko. Kun tykkäät itsekin nimitellä ihmisiä sukukalujen mukaan ;) Hei vaan pyhäkyrpäukkeli, ja hauskaa päivän jatkoa!

No mikä tässä sitten on ongelma jos sinä ja kaikki muut ulvat tienaatte ne ihan omat rahanne urheasti töissä käyden? Ilmainen ruoka ja katto pään päällekö ei riitä sen muutaman kuukauden jota olette lapsen kanssa kotona?

Kun se nainen on siellä kotona sen "muutaman kuukauden", kuka maksaa lapsen vaipat ja muut tarvikkeet? Kuka hoitaa lapsen sen muutaman kuukauden jälkeen? Kyllähän se ruoka ja katto tietenkin muutamaksi kuukaudeksi varmasti riittää, mutta jos lapsen parasta miettii, se kotona hoitamisen aika on hieman pitempi kuin se. Miten silloin pitäisi menot jakaa? Nainen maksaa kaikesta yhteisestä puolet, + omat menonsa + lapsen menot + koko perheen (myös sen miehen) ruuat?

Nainen maksaa puolet sen jälkeen kun pari yhdessä katsoo hyväksi, että lapsi laitetaan hoitopaikkaan. Jos nainen valitsee miehensä arvomaailmaa vastaan, turha syyttää muita kuin itseään. Siitä vain etsimään uutta isäntää jolla loisia.

Mitäs sitten kun miehen arvomaailma ja lapsen hyvinvointi ovat ristiriidassa? Tuleeko äidin uhrata lapsen hyvinvointi jos miehelle on raha tärkeämpää kuin oma lapsi?

Eikö tuossa lainaamassasi viestissä ollut riittävän selvä kannanotto tuohon? Tehdään ne lapset alunperinkin sellaisen ihmisen kanssa jonka arvot sopii omiin, ja jos on tullut tässä asiassa mokattua, niin sitten erotaan ja etsitään toinen elättäjä. Tai jos ollaan fiksuja niin säästetään ihan itse ennakkoon niitä kotiäitivuosia varten. Tai mennään sinne töihin vaikkei haluta, aika monet muutkin joutuu käymään töissä vaikkei huvita. Kuten se mies.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että lasten jo synnyttyä ilmoitetaan yksipuolisella päätöksellä kotiin jäämisestä ja oletetaan että toinen elättää. Ja vedetään vielä joka väliin tuo "lapsen paras" -kortti. Jos sinun mielestäsi pitkä kotihoito on ainut kelvollinen vaihtoehto lapsille, niin se on sinun mielipiteesi, ei se ole mitenkään parempi tai oikeampi kuin miehen mielipide. Kyllä näistä pitää sopia yhdessä ja mieluiten ennen kuin jätetään se ehkäisy pois.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa toisinpäin. Tienaan reilusti enemmän kuin mies. Maksan suurimman osan, josta en valita. Menee perheen hyväksi. Miehellä kyllä ottaa luonnon päälle. Kokee olevansa altavastaaja. Olen antanut ulkomaanmatkoihin hänelle rahaa. Ei jaksa tapella rahasta. Ei taida miehet antaa rahaa reissuihin? Kaverini ihmettelee, miksi mies ei itse säästä matkoihin. No, jos ei sitä rahaa jää.

Mietityttää, että ero saattaa tulla, jos mies ei saa negatiivisuutta pois ajatuksistaan. Hakee mahdollisesti muualta itsetunnon kohotusta. Hassua, että kun talous on kunnossa näin päin, niin se on joku ongelma!

Millähän luulet, että ne tavishoitsumammat käy lomillaan jos ei miehen tienaamilla rahoilla? Jos tuota kuviota kyseenalaistaan niin hihasta vedetään elatusvelvollisuuskortti. Tai millä ne satasien merkkivaatteet ja insta-approved-kodit. Mamma kun tarvitsee valkoisen kodin niin onhan se miehen homma maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman keskustelun arvoinen olisi itse asiassa myös tuo usein viljelty 'itsestäänselvyys' siitä, ettei kukaan nyt puolison aiempia lapsia auta parempaan elintasoon. Minusta tämäkin on vähän WTF - onko joku niin parisuhteen-kipeä että suostuu siihen, että minä ja mun oma lapsi tässä syödään hernekeittoa ja käydään vaan koko kesä uimassa ilmaiseksi, mene sinä rakas(?) puoliso vaan ihmeessä risteilylle ja ravintolaan tuon meidän yhteisen lapsen kanssa?

Enpä juuri tunne tällaisia perheitä, joissa toisella jo entuudestaan jälkikasvua mutta minun mielestäni on selvää, että jos pariudutaan yh-vanhemman kanssa niin se on sitten se koko paketti ja rakkauden osoitus on myös se, että pystyy rakastamaan sitä puoliskon lasta ja pitää siitäkin myös huolta. Ja jos miehellä on entuudestaan lapsi, joka on vain joskus käymässä, niin ei kai kukaan jätä sitä kotonaan nälkäiseksi jos mies ei ole huomannut ostaa sille omia asmupalamuroja (näin kärjistetysti)?

Tästä aiheestahan on myös ollut jonkun verran keskustelua viime aikoina. Eli tosiaan löytyy uusperheitä, joissa eri vanhempien lapsilla keskenään ihan erilainen elintaso.

Uusperheissä vaikuttaa myös muiden kuin pariskunnan tulot. Etä/lähivanhemmat tulot, isovanhempien tulot, muiden sukulaisten ja kummien tulot jne. 

? Täh? Meillä on 3 yhteistä lasta eikä niittenkin kummeja todellakaan ole valittu 'samasta tuloluokasta' , ja vaikka isovanhemmat ostaakin joululahjoja yms ei niiden kuulu osallistua perheen elättämiseen, ja se on sitten toki minunkin mielestäni eri asia jos yh-lapsen etäpappa ostaa vaikkapa uuden iPhonen lahjaksi - sitten toisten pitää vain olla iloisia tuon yhden puolesta että hän saa joskus jotain tosi kivaa (+perheeltä säästyy se raha mikä lapsen kännykkään olisi joka tapauksessa kulunut)

Mutta silti perheen pitää toimia perheenä - ei "meidän ydinperhe ja sitte toi sun äpärä "

Eihän muiden kuulukaan osallistua perheen elättämiseen, mutta nyt oli kyse elintasosta. Ajattele asiaa niin, että molemmilla on lapsi edellisestä suhteesta. Naisen lapsi asuu virallisesti äitinsä kanssa, samoin miehen lapsi. Uusperheessä miehen lapsi on tapaamissopimusten mukaisesti, esim viikko-viikko tai viikonloppuina tai miten nyt on sovittukin. Naisen lapsen isä on työtön ja Kela maksaa elarit. Muutenkaan naisen lapsen isän suvulta ei ole odotettavissa kovinkaan paljoa. Miehen lapsen äiti taas on suurituloinen ja varakkaasta suvusta. Lapsi äiteineen asuu hyvällä alueella isossa asunnossa. Lapsi harrastaa kalliita harrastuksia sekä matkustelee ulkomailla äitinsä ja muiden lähisukulaistensa kanssa. Lapsella on myös varakkaat kummit. Lapsen äiti, isoäiti ja isoisä laittavat joka kolmas vuosi lapsen tilille sen 3999 €, jonka verovapaasti saa lahjoittaa. Kun lapsi täyttää 15 vuotta, hänellä on jo kertynyt tililleen lähes 60 000 €. Jouluna ja syntymäpäivänä lapsi saa äidiltää, äidin sisaruksilta, isovanhemmiltaan ja kummeiltaan lahjoja, joissa ei ole tarvinnut miettiä hintaa. Kaikki muukin, mitä lapsi tarvitsee, hankitaan miettimättä hintaa. Hän saa myös aikanaan mopokortit ja ajokortit, mopot ja autot. Asunnonkin. Pääsee vaihto-oppilaaksi ja hänelle maksetaan valmennuskurssi, jotta pääsee haluamaansa paikkaan opiskelemaan. 

Kun tällainen uusperhe hankkiin vaikkapa kaksi yhteistä lasta, miten perhe pystyy huolehtimaan, että naisen lapsi ja perheen yhteiset lapset eivät kokisi olevansa eriarvoisia tämän neljännen lapsen kanssa? Neljännellähän on aivan erilainen elintaso matkoineen, harrastuksineen, vaatteineen jne kuin perheen muilla lapsilla. Neljäs lapsi voi saada myös äidiltään huomattavasti enemmän käyttörahaa kuin mitä uusperheen naisen lapsella tai perheen yhteisillä lapsilla on mahdollisuus saada. 

 

No melkoista hypotetiaa, vähän överiksi asti, mutta ymmärrän toki pointtisi.

Mun pointtini on se, että siinä omassa perheessä kaikkien tulee olla yhtä arvokkaita lapsia, tuskin se äveriäs ex-vaimon isä kuitenkaan maksaa lapselle ja ex-miehelle lomaa Alpeilla keskenänsä? Mutta jos perhe lähtee laskettelemaan niin kaikkien kuuluu päästä yhtä arvostettuina perheen jäseninä.

Ei mitään hypotetiaa. Överiä ehkä, mutta minä olen tuo neljäs lapsi. Enkä muuten koskaan matkustanut isäni uusperheen kanssa minnekään. En edes silloin, kun äitini tarjoutui maksamaan minun matkani. Äitipuoleni kun oli sitä mieltä, että minä saan matkustella ihan riittävästi muutenkin ja sen vuoksi en ollut koskaan tervetullut mukaan. Mutta ehkä tämä olikin juuri sitä mitä tarkoitit eli myös minun olisi kuulunut päästä yhtä arvostettuna perheenjäsenenä mukaan?

Olen pahoillani puolestasi. Ja juurikin tuota tarkoitin - sinunkin olisi pitänyt saada olla täysin tasapuolisesti mukana uusioperheen jutuissa, riippumatta muista tekijöistä.

Mikä perhe se on jos yksi jätetään 'leikistä ulos'? Ja sitten vielä ihmetellään miksi ne aiemmat muksut ei sopeudu ? Kaikki leikkii(=matkustaa/menee pizzalle tms( tai kukaan ei tee niin. (Toki jossain vaiheessa voi olla jotain vain äiti-tytär matkoja tai isä-poikapuoli pelireissuja, mutta varmaan hiffaat mitä tarkoitan, ja sinun taustallasi, olet varmaan myös samaa mieltä kanssani?

Ainoa oikeudenmukainen tapa jakaa menot perheessä on suhteessa tuloihin, ei 50/50

Mikä on lukemisenymmärryksessä vikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa toisinpäin. Tienaan reilusti enemmän kuin mies. Maksan suurimman osan, josta en valita. Menee perheen hyväksi. Miehellä kyllä ottaa luonnon päälle. Kokee olevansa altavastaaja. Olen antanut ulkomaanmatkoihin hänelle rahaa. Ei jaksa tapella rahasta. Ei taida miehet antaa rahaa reissuihin? Kaverini ihmettelee, miksi mies ei itse säästä matkoihin. No, jos ei sitä rahaa jää.

Mietityttää, että ero saattaa tulla, jos mies ei saa negatiivisuutta pois ajatuksistaan. Hakee mahdollisesti muualta itsetunnon kohotusta. Hassua, että kun talous on kunnossa näin päin, niin se on joku ongelma!

Millähän luulet, että ne tavishoitsumammat käy lomillaan jos ei miehen tienaamilla rahoilla? Jos tuota kuviota kyseenalaistaan niin hihasta vedetään elatusvelvollisuuskortti. Tai millä ne satasien merkkivaatteet ja insta-approved-kodit. Mamma kun tarvitsee valkoisen kodin niin onhan se miehen homma maksaa.

Niillä tavishoitsun 1900-2100e käteen kuukaudessa makselee oikein hyvin niitä matkoja edellyttäen että mies osallistuu tasapuolisesti kaikkeen hänelle kuuluvaan.

Ja luuleeko joku että mies elättää perheen jos hän saa pari sataa enemmän kuukaudessa käteen?

Vierailija kirjoitti:

Nainen -86 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti -85 kirjoitti:

En voi ymmärtää että perheen sisällä eletään eri elintasoissa. Mulle ainakin on jo kotona opetettu, että silloin kun on yhteinen avioliitto, yhteinen perhe, yhteiset lainat, niin silloin on myös yhteiset rahat.

Miehen kanssa lyötiin pankkitilit yhteen heti häiden jälkeen (eikä käytännössä ennen sitäkään kumpikaan piitannut kumman rahoilla mitäkin maksetaan). Molemmilla on visa-kortti samaan pankkitiliin ja molempien palkat menee samalle tilille.

Ymmärrän että tämä ei toimi jos toinen puolisoista on peliongelmainen, juoppouteen taipuvainen, tai maaninen shoppailija tms. Mutta kahden normaalin ihmisen taloudessa erittäin hyvä ratkaisu!

Hieman hymähdän, kun näen pariskuntia jotka kaupassa tai ravintolassa pähkäilevät että kumpi maksaa. Meidän ei tarvi ikinä neuvotella enää rahasta, kun ei ole mitään väliä kumpi maksaa. Elämä on niin helppoa, ja ainoa mikä on harmittanut on se, että emme laittaneet tilejä yhteen jo heti seurusteluaikana!

Ja mainittakoon loppuun että tähän asti 5-vuotisen avioliittomme aikana olen minä naisena ollut se paremmin tienaava osapuoli. Mies on myöskin ollut pari kertaa työttömänä pitemmän jakson, nyt onneksi vakityössä! Mies saa shoppailla työkaluja ja muuta miesten hömppää ihan vapaasti, enkä minä puutu niihin. Eikä hän puutu omiin shoppailuihini. Matkustellaan yhdessä ja syödään ravintoloissa yhdessä. Tuleva äitiysloma häämöttää, ja sitten on miehen vuoro olla pääelättäjä vuosi tai kaksi.

Ei elämässä voi muutenkaan ikinä tietää mitä sattuu, tulee vastaan työttömyyttä tai sairautta, ja silloin eletään sen tienaavan puolison rahoilla, niin se vaan menee. Rahoistaan mustasukkaisen ja pihin ihmisen kanssa en vaan pystyisi olla avioliitossa, en mitenkään.

Juuri näin on meilläkin toimittu jo yli 22 vuotta eikä rahasta ole koskaan tarvinnut riidellä. Ja tuolle, joka jaksaa väittää että ainoastaan naiset haluavat naimisiin ja lapsia: mies oli se joka kosi, joten oletin, että hän haluaa naimisiin. Lastenteosta keskustelimme jo ennen avioliittoa, joten tiesimme että molemmat haluavat niitä aikanaan eikä kummankaan siis tarvinnut niitä erikseen ruveta "mankumaan". Meillä on aina ollut yksikkö Me, mutta ehkä tämä on joku keski-ikäisillä yleisempi tapa? Ovatko nuoret egoistisempia?

N47

Mies on lähes aina se joka kosii. Niin muijat sen haluavat, vaikka itse ovat niitä joille naimisiinmeno on tärkeää.

Jos mies ei halua naimisiin, mies ei kosi. Jos nainen kosii, mies sanoo ei. Yksinkertaista, eikö?

Onhan se romanttisen prinsessan parempi ajatella näin eikä niin, että mies yrittää miellyttää muijaa.

Mikä teitä miehiä sitten vaivaa kun ollaan noin tossuja? Itse en ikinä joutuisi tilanteeseen että menisin naimisiin tai hankkisi lapsia ihmisen kanssa jota en rakasta. Ihan vain siitä syystä että osaan sanoa ei. Mistä nainen sitten tietää että haluaako mies oikeasti olla yhdessä ja perustaa perheen vai kosiiko ja viestii haluavansa perheen vain miellyttääkseen vastenmielistä lois-emakkoa jolle ei uskalla sanoa ei? Ottakaa nyt helvetti sentään vastuu elämistänne ja valinnoistanne, aikuiset ihmiset.

Ei niitä normaali miehiä mikään vaivaa. Ainoastaan tätä "muija"miestä vaivaa monikin asia. Kuten se, ettei se osaa päättää omasta elämästään vaan syyttää siitä sitä olematonta "muijaa". En nimittäin usko, että hän on koskaan naista saanut. Prinsessa ja muija samassa paketissa tällä miehellä :D Tämä muija-mies on sitä lajia, joka syyttää muita omista valinnoistaan ja jankuttaa ja jankutaa ja jankuttaa ja aina kaikki on sen "muijan" syytä. Muija-mies hankki lapsia, koska muija haluaa. Muija-mies menee nainisiin koska prinsessamekko ja sormukset. Muija-mies miellyttää muijaa ja rinsessaa ja tekee sitä ja tätä, vaikka oikeasti ei halua tehdä mitään. Mutta kun muija käskee.......... Normaali mies päättää itse elämästään.

Täällä on siis ainakin muija-mies, pillumies, pyhä vulva -mies ja tuikkukippo- ja kevätverhomies (vai onko nää kaikki yksi ja sama?) :D Joka tapauksessa kaikille yhteisesti: lääkkeet!

No juu. Näinhän se on meilläkin. En halua laittaa lapsia päiväkotiin alle 3-vuotiaina, joten kärsin. Miehellä on omat tulonsa, mulla kotihoidontuki ja lapsilisät. Näistä maksan omat ja lasten menot. Sen verran on tilanne parantunut, että olen saanut hänet maksamaan asumiskulut. Mies kulkee siisteissä vaatteissa, minä vanhoissa nuhjuisissa. Lapsille yritän löytää mahdollisimman edullisesti siistit vaatteet. Miehen mielestä lapset eivät tarvitse mitään ja vaatteita on riittävästi. No kai niitä on, kun minä ne hankin. Mies olisi tyytyväinen kun lapsilla on pieneksi käyneet haalarit päällä. Pihistelee kaikessa "yhteisessä" ja valittaa kaupassa kovaan ääneen kuinka on kallista. Ravintoloissa käyn joskus lasten kanssa. Mies vaan päivittelisi hintoja. Eletään kumpikin omaa elämää mukamas yhdessä.

Minä olen kustantanut perheemme auton, purjeveneen ja suurimman osan asunnosta. Lisäksi maksan vastikkeen, sähkölaskun, vakuutukset ja vuosittaiset ulkomaanmatkat. Laita myös kuukausittain rahaa puolisoni tilille eläkesäästöjä varten ja S-kaupan tilille ruokaostoksia varten. Tämä on minulle täysin ok. Minulla on hyvä palkka ja tykkään tehdä paljon töitä. Vaimo taas on osittaisella hoitovapaalla ja odottaa kolmatta lastamme. Mielestäni olisi epäreilua, jos hän joutuisi kituuttamaan aikanaan pienellä eläkkeellä vaikka pitää niin hyvää huolta lapsistamme ja organisoi perheen arjen. Sitä paitsi siitä tulee miehekäs olo kun pystyy tarjoamaan läheisilleen sen mitä he tarvitsevat. En muutenkaan välitä käydä kaupassa. Silloin kun vaatteet käyvät liian kulahtaneeksi niin ostetaan nopeasti jotain vaimon kanssa tai sitten varaan Sokokselta sellaisen henkilökohtaisen ajan jolloin katsotaan vaatetus kerralla kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa toisinpäin. Tienaan reilusti enemmän kuin mies. Maksan suurimman osan, josta en valita. Menee perheen hyväksi. Miehellä kyllä ottaa luonnon päälle. Kokee olevansa altavastaaja. Olen antanut ulkomaanmatkoihin hänelle rahaa. Ei jaksa tapella rahasta. Ei taida miehet antaa rahaa reissuihin? Kaverini ihmettelee, miksi mies ei itse säästä matkoihin. No, jos ei sitä rahaa jää.

Mietityttää, että ero saattaa tulla, jos mies ei saa negatiivisuutta pois ajatuksistaan. Hakee mahdollisesti muualta itsetunnon kohotusta. Hassua, että kun talous on kunnossa näin päin, niin se on joku ongelma!

Millähän luulet, että ne tavishoitsumammat käy lomillaan jos ei miehen tienaamilla rahoilla? Jos tuota kuviota kyseenalaistaan niin hihasta vedetään elatusvelvollisuuskortti. Tai millä ne satasien merkkivaatteet ja insta-approved-kodit. Mamma kun tarvitsee valkoisen kodin niin onhan se miehen homma maksaa.

Niillä tavishoitsun 1900-2100e käteen kuukaudessa makselee oikein hyvin niitä matkoja edellyttäen että mies osallistuu tasapuolisesti kaikkeen hänelle kuuluvaan.

Ja luuleeko joku että mies elättää perheen jos hän saa pari sataa enemmän kuukaudessa käteen?

Joo ja millähän ne sinkku-hoitsut matkustelee tai sisustaa kotia, jos ei omilla rahoilla. Kyllä ainakin mun tuntemilla "hoitsuilla" on varaa ulkomailla käydä, vaikkei miestä olisi.

Tämän keskustelun perusteella olen entistä vakuuttuneempi siitä, että perhevapaiden käyttö tulisi saada pian jyvitettyä tasaisemmin äitien ja isien kesken. Tällä hetkellä naisten työnantajat maksavat pitkälti perheellistymiseen liittyvät työnantajakustannukset, perheissä taas äidit kokevat ensin ansiotulomenetykset ja välilliset vaikutukset eläkkeisiin, mutta usein vielä käyttävät säästöjään, velkaantuvat ja tilastojen mukaan myös tippuvat ura- ja palkkakehityksestä pidemmän päälle. Toisin sanoen lapsiin liittyvät kustannukset jäävät pitkälti äideille ja siltä osin kun tarvitsevat taloudellista tukea ja kompensaatiota, niin yhteiskunta tukee esim. hoitorahan ja lisän kautta, myöhemmin takuueläkkeen kautta. Lisiäkään nainen ei saa, jos miehen tulot ovat liian korkeita, riippumatta siitä millä osuudella mies todellisuudessa osallistuu lapsiin liittyviin kustannuksiin.

Vaikuttaa siltä, että hoitovapaasysteemillä ollaan rakennettu äideille todellinen taloudellinen ansa, koska tämä on luonut monelle sen kuvan, että ne pienet rahat ovat jotenkin naisen, eli toisin sanoen erilliset miehen tuloista. Muualla päin maailmaa kotiäitiyden kustannukset maksaa tasan tarkkaan perhe yksikkönä (eli mies), ei nainen omilla säästöillään ja yhteiskunnan pienillä tuilla.

Kuitenkin juuri nämä samat naiset eivät yleensä halua muutoksia perhevapaisiin. Monille miehille pitkä kotihoito ei ole arvo sinäänsä, joten äidit sitten tekevät henkilökohtaisia uhrauksia mahdollistaakseen hoitovapaakuukausien käyttämisen.

Kun kuvioon lisätään avoliittoperheiden yleistyminen ja toisaalta avioehtohdot, niin nämä erot eivät välttämättä koskaan tasaannu edes eron tai puolison kuoleman seurauksena. Tämäkin on hyvin tyypillinen suomalainen ilmiö.

En näe tuossa mitään ihmeellistä. Meillä on aina mennyt niin, että pakolliset menot maksetaan puoliksi ja loput maksetaan itse omista rahoista. Jopa ruuat maksetaan erikseen, koska meillä on erilainen ruokavalio ja itse syön vähemmän. Jos johonkin sattuu tarvitsemaan rahaa, sitä voi lainata toiselta.

Luin tässä muutaman sivun näitä juttuja ja tulin surulliseksi. Perhe ei olekaan me vaan kahden kämppiksen huusholli.

On ollut tosi helppoa, kun on aina ollut yhteinen tili, jonne ovat tulleet kaikki tulot ja siitä on maksettu kaikki menot. Ei ole koskaan tarvinnut miettiä kumpi maksaa mitäkin.