Lue keskustelun säännöt.
onko tosiaan niin, että nykyajan perheissä on kahta eri elintasoa?
13.03.2017 |
Siis esim niin, että jos vaimo hoitaa kotona lapsia, niin hän kituuttaa pienellä rahalla siellä ja miehen rahat ovat hänen käytössään? Eli vaimo tekee täyttä työpäivää kotona, mutta mies ei tätä arvosta (vaikka omasta lapsesta kyse) ja vaimo ei saa samaa elintasoa miehen kanssa?
Kommentit (378)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun luettuani olen vakuuttunut, että naisten ajatusmaailma tosiaan sellainen ettei itsenäisyyttä, omaa voimaantumista ja vastuuta arvostetakaan kovin korkealle perheihmisten keskuudessa. Kovin ollaan itsenäistä ja voimaantunutta, mutta kumminkin niin tiivis symbioosi miehen kanssa että edes omia rahoja ei aiota tienata vaan asenne on "se ja sama kuka tienaa, pannaan yhteiseen kassaan ja käytetään pois".
Miksi edes panostaa opiskeluun, uraan ja työhönsä kun työn palkka kuitenkin siirretään pois omasta omistuksesta? Joo, tiedän että ei työn ainut päämäärä ja palkinto ole raha, mutta suureksi osaksi on. Huvikseenko luulette, että yrittäjät jaksaa painaa jotain 60-70h tunnin työviikkoa jos palkintona ei ole massia?
Oikeastaan voisi ajatella, että mitäpäs tuota stressaamaan työpaikasta ja palkasta, etsinpä mahdollisimman hyvätuloisen puolison ja alan kuppaamaan sitä. No, näinhän te naiset kai ajattelette?
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani olen vakuuttunut, että naisten ajatusmaailma tosiaan sellainen ettei itsenäisyyttä, omaa voimaantumista ja vastuuta arvostetakaan kovin korkealle perheihmisten keskuudessa. Kovin ollaan itsenäistä ja voimaantunutta, mutta kumminkin niin tiivis symbioosi miehen kanssa että edes omia rahoja ei aiota tienata vaan asenne on "se ja sama kuka tienaa, pannaan yhteiseen kassaan ja käytetään pois".
Miksi edes panostaa opiskeluun, uraan ja työhönsä kun työn palkka kuitenkin siirretään pois omasta omistuksesta? Joo, tiedän että ei työn ainut päämäärä ja palkinto ole raha, mutta suureksi osaksi on. Huvikseenko luulette, että yrittäjät jaksaa painaa jotain 60-70h tunnin työviikkoa jos palkintona ei ole massia?
Oikeastaan voisi ajatella, että mitäpäs tuota stressaamaan työpaikasta ja palkasta, etsinpä mahdollisimman hyvätuloisen puolison ja alan kuppaamaan sitä. No, näinhän te naiset kai ajattelette?
Lapseton pari voi työskennellä vaikka vuorokaudet ympäri, mutta lasten myötä tilanne muuttuu. Jos työ on elämän intohimo, niin silloin voi pysyä sinkkuna tai etsiä toisen samalla tavalla ajattelevan, joka ei halua lapsia. Sinäkin puhut perheestä, mutta tarkoitat tietenkin lapsetonta paria, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani olen vakuuttunut, että naisten ajatusmaailma tosiaan sellainen ettei itsenäisyyttä, omaa voimaantumista ja vastuuta arvostetakaan kovin korkealle perheihmisten keskuudessa. Kovin ollaan itsenäistä ja voimaantunutta, mutta kumminkin niin tiivis symbioosi miehen kanssa että edes omia rahoja ei aiota tienata vaan asenne on "se ja sama kuka tienaa, pannaan yhteiseen kassaan ja käytetään pois".
Miksi edes panostaa opiskeluun, uraan ja työhönsä kun työn palkka kuitenkin siirretään pois omasta omistuksesta? Joo, tiedän että ei työn ainut päämäärä ja palkinto ole raha, mutta suureksi osaksi on. Huvikseenko luulette, että yrittäjät jaksaa painaa jotain 60-70h tunnin työviikkoa jos palkintona ei ole massia?
Oikeastaan voisi ajatella, että mitäpäs tuota stressaamaan työpaikasta ja palkasta, etsinpä mahdollisimman hyvätuloisen puolison ja alan kuppaamaan sitä. No, näinhän te naiset kai ajattelette?
Lapseton pari voi työskennellä vaikka vuorokaudet ympäri, mutta lasten myötä tilanne muuttuu. Jos työ on elämän intohimo, niin silloin voi pysyä sinkkuna tai etsiä toisen samalla tavalla ajattelevan, joka ei halua lapsia. Sinäkin puhut perheestä, mutta tarkoitat tietenkin lapsetonta paria, vai mitä?
Miten niin tarkoitan lapsetonta paria? Meinaatko, että kukaan yrittäjistä esimerkiksi ei ole perheellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani olen vakuuttunut, että naisten ajatusmaailma tosiaan sellainen ettei itsenäisyyttä, omaa voimaantumista ja vastuuta arvostetakaan kovin korkealle perheihmisten keskuudessa. Kovin ollaan itsenäistä ja voimaantunutta, mutta kumminkin niin tiivis symbioosi miehen kanssa että edes omia rahoja ei aiota tienata vaan asenne on "se ja sama kuka tienaa, pannaan yhteiseen kassaan ja käytetään pois".
Miksi edes panostaa opiskeluun, uraan ja työhönsä kun työn palkka kuitenkin siirretään pois omasta omistuksesta? Joo, tiedän että ei työn ainut päämäärä ja palkinto ole raha, mutta suureksi osaksi on. Huvikseenko luulette, että yrittäjät jaksaa painaa jotain 60-70h tunnin työviikkoa jos palkintona ei ole massia?
Oikeastaan voisi ajatella, että mitäpäs tuota stressaamaan työpaikasta ja palkasta, etsinpä mahdollisimman hyvätuloisen puolison ja alan kuppaamaan sitä. No, näinhän te naiset kai ajattelette?
Lapseton pari voi työskennellä vaikka vuorokaudet ympäri, mutta lasten myötä tilanne muuttuu. Jos työ on elämän intohimo, niin silloin voi pysyä sinkkuna tai etsiä toisen samalla tavalla ajattelevan, joka ei halua lapsia. Sinäkin puhut perheestä, mutta tarkoitat tietenkin lapsetonta paria, vai mitä?
Miten niin tarkoitan lapsetonta paria? Meinaatko, että kukaan yrittäjistä esimerkiksi ei ole perheellinen?
Jos se raha ja elintaso hyödyttää myös omaa lastasi ja perhettäsi niin miten se sinulta on pois? Ymmärtäisin argumenttisi, jos natisisit vaikkapa veroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onk teillä näissä "kaikki on yhteistä ja enemmästä annetaan toisen hyväksi" -perheissä samanlainen systeemi kaikessa muussakin kuin (miehen) palkassa? Eli nainen antaa seksiä aina, koska hänellä on, mistä jakaa, fysilogisesti nainen on aina käyttövalmis.Nainen on näppärämpi, joten hän laittaa ruuat ja siivoaa. Naisella on hoivavietti, joten hän hoitaa lapset jne.
Vai lähdetäänkö siitä, että parempituloisen tulee tarjota puolisolleen elintaso, joka on korkeampi kuin mitä hän itse saavuttaisi. Vastaavasti huonompituloisen vastuulla on pelkkä toisen rahojen kuluttaminen, ei esimerkiksi kaiken vapaa-aikansa käyttäminen puolison hyväksi.
350 vastaa:
Meillä myös kaikki muu kuin raha jaetaan tasapuolisesti. Kotityöt tehdään yhdessä, lapset kasvatetaan yhdessä, ruokaa laittaa se joka ehtii, samoin kyydit kouluun ja harrastuksiin. Seksiäkin harrastetaan yhdessä- wau! Ihan molempien vapaasta tahdosta:D Parisuhteessa ei ole kyse palveluksista ja niistä maksamisesta vaan toisen ilahduttamisesta
Ihan OT kuinka moni perheellinen mies käy oikeasti jätkien kanssa etelänreissuilla ja monta kertaa vuodessa? Varsinkin pikkulapsiperheessä? Ei ole tullu vastaan itelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö tunne avioliittolainsäädäntöä?
Lain mukaan avioliitossa molempien elintaso tulee olla sama (mikä ei tarkoita sitä, että kaikki omaisuus on yhteistä). Toisin sanoen paremmin tienaavalla syntyy elatusvelvollisuus, jos toinen esimerkiksi työttömyyden vuoksi on vähävarainen.
Elatusvelvollisuus ja 'sama elintaso' ovat kaksi eri asiaa. En tunne lainkohtaa, mutta sen verran tiedän kyllä, ettei se määrittele, että jos puoliso lähtee Alpeille laskettelemaan ja ostaa itselleen sitä varten 5000€ kamppeet täytyy hänen maksaa myös samat jutut sille köyhemmälle puolisolle.
Elatusvelvollisuus on aika karu perustarpeiden kattaminen.
Juuri näin. Siitä, ettei jätä toista nälkään kuolemaan on aika pitkä matka siihen, että toinen saa harrastaa, hankkia vaatteita tms. siinä mittakaavassa missä parempituloinen. En lukenut aivan koko keskustelua, mutta paljoltihan vedottiin siihen, että nainen kotona tekee elintärkeää työtä hoitaessaan pieniä lapsia, mutta entäpä sitten, jos toinen onkin työtön ja ns. turha ihminen? Meillä mies on hyvätuloinen (no sen myötä toki ahkera veronmaksajakin) ja minä iänikuinen kotiäiti, jolla työelämän junat menivät aikaa sitten. Koetan viritellä kotoa käsin tehtävää työtä, jotta saisin edes hieman rahaa. Periaatteessa minulla ei ole valittamista, mutta käytännössä on aika v*ttumaista vuodesta toiseen enemmän tai vähemmän anella mieheltä rahaa. Miehelle joku 500 e on iso raha, tai onhan se nyt minustakin, mutta johonkin ruokaan tuo ei todellakaan kuukausikaupalla riitä. Yhteinen harrastuksemme on ns. elitistinen (nautin siitä kyllä ihan aidosti) ja mies maksaa sen, mutta siihen nähden on niin noloa, että saavun paikalle kauhtuneissa vaatteissa ja vinoissa silmälaseissa :( Kyllä se vaan niin on, että sillä joka rahat ansaitsee on käytännössä valta päättää niiden käytöstä. En itsekään varmaan vastaavassa tilanteessa pitäisi siitä, että mies käyttäisi minun tienaamani rahat moniin sellaisiin asioihin, joita en itse arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani olen vakuuttunut, että naisten ajatusmaailma tosiaan sellainen ettei itsenäisyyttä, omaa voimaantumista ja vastuuta arvostetakaan kovin korkealle perheihmisten keskuudessa. Kovin ollaan itsenäistä ja voimaantunutta, mutta kumminkin niin tiivis symbioosi miehen kanssa että edes omia rahoja ei aiota tienata vaan asenne on "se ja sama kuka tienaa, pannaan yhteiseen kassaan ja käytetään pois".
Miksi edes panostaa opiskeluun, uraan ja työhönsä kun työn palkka kuitenkin siirretään pois omasta omistuksesta? Joo, tiedän että ei työn ainut päämäärä ja palkinto ole raha, mutta suureksi osaksi on. Huvikseenko luulette, että yrittäjät jaksaa painaa jotain 60-70h tunnin työviikkoa jos palkintona ei ole massia?
Oikeastaan voisi ajatella, että mitäpäs tuota stressaamaan työpaikasta ja palkasta, etsinpä mahdollisimman hyvätuloisen puolison ja alan kuppaamaan sitä. No, näinhän te naiset kai ajattelette?
Miten se perheellinen yrittäjä pystyy painamaan sitä 60-70 tunnin työviikkoa ilman puolisoa? Jonkun on pakko tuossa tilanteessa hoitaa lapsia kotona ja hoitaa jopa koti. En minä vaatisi tuossa tilanteessa, että mies juurikaan tekisi kotitöitä jos tekee noin suurta tuntimäärää viikossa. Toisaalta taas, jos mies omii rahat niin miksi minä olisin sitten ilmaisena piikana ja hoitaisin yhteisiä lapsia kotona mahdollistaen toisen urakehityksen jos joutuisin kituuttelemaan? Toinen tekee työtä kodin ulkopuolella, toinen sen sisäpuolella. Molemmat ovat yhtä arvokkaita työn muotoja. Minkälainen mies ei halua että hänen työnsä hyödyttää koko perhettä?
Vähän sama kuin vaihtaisi lakanat omalle puolelle kerran viikossa, mutta miehen puolelle kerran puolessa vuodessa. Kyllähän se mies niiden lakanoiden kanssa selviää, mutta missä välittäminen ja miksi itsekkyys? Tai tekisi itselleen hyvän ruuan, mutta laittaisi miehelle ruuan tähteistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Meillä on tulo- ja menovirta ollut yhteinen niin kauan kuin on pariskuntana, myöhemmin perheenä eletty. Vuorotellen elätetty kumpikin toista opiskelujen, työttömyys- ja sairausaikojen yli. En tiennyt sen olevan harvinainen ratkaisu, minä vanhanaikaisesti jaan elämäni puolisoni kanssa, myös sen finanssipuolen.
Minä myös. Siis tarkoittaen tuota viimeistä lausetta.
Ja ei, en ole lompakkoloinen, tienaan melkein kaksinkertaisesti mieheen nähden.
Tästä huomataan, että naiset ovat paljon lojaalimpia perhettään/miestään kohtaan. Jos nainen tienaa enemmän, hänellä ei ole mitään vaikeutta sallia miehelleen yhtä korkea elintaso, kuin hänellä itsellään on. Kun ollaan yhtä perhettä, kaikki elää samalla tavalla. Miehillä taas tuntuu olevan oma napa lähinnä. (On kyllä ihan tutkittua, että miehellä on ensimmisenä "minä" ja naisilla "me".) Vaikka arvelen, että täällä AV:llä ei oikesti ole yhtään rikasta miestä kirjoittamassa, miten vaimolla on alempi elintaso kuin hänellä. Täällä kirjoittavat taitavat enemmän olla rahattomia lassukoita, jotka haluaa loukata ja halveksia naisia, ja kirjoitella heistä alentavasti.
Minä olen kuitenkin poikkeus. Mieheni on erilaisista lähtökohdista kuin minä. Hän on tottunut siihen, että tulojen noustessa ylimääräinen raha laitetaan kulutukseen. Mieluiten sellaiseen kulutukseen, jolla on statusarvoa. Omakotitaloon, parempaan autoon, moottoripyörään, kesämökkiin, veneeseen, kalliimpiin harrastuksiin, kaliimpaan viihde-elektroniikkaan, kaliimpaan ruokaan ja juomiin jne. Minä taas laitan ylimääräisen rahan ensisijaisesti säästöön ja sijoituksiin. Mieheni ei elä yli varojensa eikä velaksi, joten hänen tapansa käyttää omia rahojaan on minulle ihan ok.
Jos rahat olisivat yhteisiä, tilanne olisi jo aivan toinen. Todennäköisesti vääntäisimme jatkuvasti kättä siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Pitääkö 3 vuotta vanha auto vaihtaa uudempaan ja jos, niin millaiseen? Tarvitsemmeko todellakin kesämökin, jos vain toinen meistä pitää mökkielämästä? Mitä nelihenkinen perhe tekisi moottoripyörällä? Miksi pitäisi olla vielä venekin ja mitä sillä veneellä perheenä tekisimme? Tarvitseeko taas ostaa uusi televisio tai kännykkä vain siksi, että uusi ja hienompi on tullut markkinoille? Pitääkö taas tarjota miehen kaveriporukalle kallis ravintolareissu kalliine juomineen? Jne jne. Minun rahoillani siis, koska miehellä ei olisi noihin varaa.
Olemme välttyneet kaikilta väännöiltä, kun olemme mitoittaneet elintasomme vähemmän tienaavan mukaan. Mies ostaa itselleen, mitä haluaa. Omilla rahoillaan. Niin minäkin teen, tosin kuluttamista enemmän rahani menevät sijoituksiin. Kulutan vain tarpeelliseen, en tarpeettomaan.
Tässä ei ollut nyt kyse elämänhallintaongelmista. Minäkin pidin ensimäisen mieheni kanssa eri rahat ja makselin miehen menoja parempipalkkaisena kuitenkin sordiinolla, koska hän oli alkoholisti. Täysi tasajako olisi merkinyt sitä, että asuntolainan lyhennykset olisivat menneet kapakassa. Tässä oli kyse vallankäytöstä perheissä, jossa ei ole elämänhallintaan liittyviä ongelmia.
Niin, kirjoituksessani ei ollut kyse elämänhallintaongelmasta. Kyse oli siitä, miten ihmiset suhtautuvat tulojen nousuun. Hyvin moni nainenkin lakkaa värjäämästä itse hiuksiaan, kun tulot riittävät kampaajalla käynteihin. Ei silloinkaan ole kyse elämänhallintaongelmasta vaan tavasta, jolla ylimääräiset rahansa käyttää.
Jep, ja täällä moni nainen ulisee kuinka väärin on, että mies ostaa itselleen moottoripyörän eikä vaimo pääse EDES kampaajalle tai pillukarvavahaukseen. Ihan kuin nuo palvelut olisi jokin ihmisoikeus.
Jos vaimolla on ollut tapana (siis seurusteluaikana) pitää karvastonsa huollettuna ja sitten siihen ei yhtäkkiä miehen kanssa asuessa olekaan naisella itsellään varaa, niin onhan se kohtuullista miehen rahoista maksaa. Ei sitten tarvitse ukonkaan itkeä, että eukko on päästänyt ulkonäkönsä räjähtämään.
Minä en ymmärrä ollenkaan miksi te perustatte perheitä, jos olette niin tarkkoja omasta rahasta, ajasta tms. Minulle luksusta on kun saan viettää aikaa oman perheen kanssa. Kenen muun kanssa minä muka mieluummin matkustaisin? Minusta on mukavaa tehdä perheelleni hyviä ruokia tai hemmotella muilla tavoin. Ketä muuta minä hemmottelisin. Mikä teille kahden elintason miehille muka on perheen merkitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lompakkoloisiminen on yhä vähenemään päin ja hyvä niin.
Mitä lompakkoloisimista se on hoitaa yhteistä lasta kotona? Haloo kyse on perheestä! Omasta vaimosta ja omasta lapsesta!
Lopulta on kyse kahdesta yksilöstä joilla omat erisuuruiset tulot.Tulojen mukaan toinen on ansainnut enemmän kuin toinen.Vanhanaikaista ajatella,kun nainen tienaa myös niin,että miehen lompakostako koko koko lysti maksetaan.
Mieheni tienaa vuodessa nettona yli 200 000 e, minä noin 40 000 e. Silti ei ole vielä kertaakaan käynyt mielessä, että miehen pitäisi maksaa matkani, merkkilaukkuni tai ruokani. Miksi pitäisi? Perusteluksi ei käy se, että hän ansaitsee enemmän kuin minä.
Toisaalta hän toimii kuten monet muutkin varakkaat eli kertakäyttökulutuksen sijaan ohjaa rahojaan sijoituksiin. Käyttörahaa hänellä on huomattavasti vähemmän kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aikasa kutakin. Mieheni on myös ns perhepihi. Mutta mä viis veisaan. Käyn sen lompakolla jos muu ei auta. Omat rahani käytän omiin menoihin en hänen. Ruokaa ostan vain oman mieltymyksen mukaan ukko saa pitkän päivän jälkee ranskiksia ja makkaraa tai purkkihernekeittoo.
En passaa vähääkään, vain sen teen mikä olisi yksin asuessa tehtävä.
Seksiä ei ole eikä se minua haittaa. Kaveripiirimme on eri. Nyt kun lapset lähtee maailmalle voi olla että häivyn minäkin. Olen pikkuhiljaa ukolta kupannut rahaa ja säästössä on jo useampi tonni.
Koska meillä ei mitään uutta osteta ei näiden kamojen jättäminen harmita. Samaa kirppisluokkaa saa kirppiksiltäkin.
Ukon hopeat toki otan mukaan ja huudatan vähän erorahaa. Aina sitä näet yhen huudon kestää ku se on viimenen.
Onko nykypäivänä vieläkin todellista, että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Onko nykypäivänä vieläkin todellista, että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia?
Jos varallisuus sen sallii niin toki. T: kotiäiti, jolla kaksi maisterintutkintoa
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin on osittain, vaikka ei ole lapsia. Käyn ravintolassa syömässä liki päivittäin ja nainen kokkaa kotona itselleen jotain halpaa. Lisäksi käyn useammin ulkomailla, konserteissa yms.
Miksi olet yhdessä naisen kanssa, jonka kanssa et halua syödä, matkustaa, käydä konserteissa yms?
En oikein tiedä mitä ajatella palstan tarinoista kahden elintason perheistä, ne tuntuvat olevan liian far out. Niissähän vaimo maksaa pienestä kotihoidontuesta puolet ruuasta ja asumisesta ja kaikki lapsen kulut. Eli siis naisen tulot ovat yhteiset, miehen tulot hänen omansa.
Ainoa oikeudenmukainen tapa jakaa menot perheessä on suhteessa tuloihin, ei 50/50.
Jep. Vähän ot, mutta tää on jännä ilmiö yhdistettynä siihen, että kun puhutaan siitä että miksi mies ei voi jäädä lapsen kanssa kotiin, niin syy on yleensä se, että naisen palkalla ei tule toimeen...usein kuitenkin nainen näyttää pystyvän maksamaan puolet elämisestä jopa kh-tuella! (Joo, tajuan, että nämä ovat varmaan eri porukkaa, mutta tulipa mieleen).
Ei tässä kyse ole vain siitä, että muut syö näkkäriä ja mies sisäfilettä vaan siitä, että enemmän tienaava käyttää taloudesta ylijäämää rahaa itseensä. Ei kaikkea, mutta osittain.
Miksi paljon vaivaa, aikaa ja stressiä uransa ja palkkansa eteen nähnyt ei voisi käyttää tulojaan omiin juttuihinsa? Miehellä ei ole oikeutta käydä vaikka kerran parissa vuodessa jätkien kanssa etelässä tai ostaa motskaria kesäksi jos sellaiseen on varaa? Ei vaan ole, on vain velvollisuus antaa kaikki tulot naisen vallan alle?