onko tosiaan niin, että nykyajan perheissä on kahta eri elintasoa?

Mikromunat saapuivat palstalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti -85 kirjoitti:

En voi ymmärtää että perheen sisällä eletään eri elintasoissa. Mulle ainakin on jo kotona opetettu, että silloin kun on yhteinen avioliitto, yhteinen perhe, yhteiset lainat, niin silloin on myös yhteiset rahat.

Miehen kanssa lyötiin pankkitilit yhteen heti häiden jälkeen (eikä käytännössä ennen sitäkään kumpikaan piitannut kumman rahoilla mitäkin maksetaan). Molemmilla on visa-kortti samaan pankkitiliin ja molempien palkat menee samalle tilille.

Ymmärrän että tämä ei toimi jos toinen puolisoista on peliongelmainen, juoppouteen taipuvainen, tai maaninen shoppailija tms. Mutta kahden normaalin ihmisen taloudessa erittäin hyvä ratkaisu!

Hieman hymähdän, kun näen pariskuntia jotka kaupassa tai ravintolassa pähkäilevät että kumpi maksaa. Meidän ei tarvi ikinä neuvotella enää rahasta, kun ei ole mitään väliä kumpi maksaa. Elämä on niin helppoa, ja ainoa mikä on harmittanut on se, että emme laittaneet tilejä yhteen jo heti seurusteluaikana!

Ja mainittakoon loppuun että tähän asti 5-vuotisen avioliittomme aikana olen minä naisena ollut se paremmin tienaava osapuoli. Mies on myöskin ollut pari kertaa työttömänä pitemmän jakson, nyt onneksi vakityössä! Mies saa shoppailla työkaluja ja muuta miesten hömppää ihan vapaasti, enkä minä puutu niihin. Eikä hän puutu omiin shoppailuihini. Matkustellaan yhdessä ja syödään ravintoloissa yhdessä. Tuleva äitiysloma häämöttää, ja sitten on miehen vuoro olla pääelättäjä vuosi tai kaksi.

Ei elämässä voi muutenkaan ikinä tietää mitä sattuu, tulee vastaan työttömyyttä tai sairautta, ja silloin eletään sen tienaavan puolison rahoilla, niin se vaan menee. Rahoistaan mustasukkaisen ja pihin ihmisen kanssa en vaan pystyisi olla avioliitossa, en mitenkään.

Juuri näin on meilläkin toimittu jo yli 22 vuotta eikä rahasta ole koskaan tarvinnut riidellä. Ja tuolle, joka jaksaa väittää että ainoastaan naiset haluavat naimisiin ja lapsia: mies oli se joka kosi, joten oletin, että hän haluaa naimisiin. Lastenteosta keskustelimme jo ennen avioliittoa, joten tiesimme että molemmat haluavat niitä aikanaan eikä kummankaan siis tarvinnut niitä erikseen ruveta "mankumaan". Meillä on aina ollut yksikkö Me, mutta ehkä tämä on joku keski-ikäisillä yleisempi tapa? Ovatko nuoret egoistisempia?

N47

Mies on lähes aina se joka kosii. Niin muijat sen haluavat, vaikka itse ovat niitä joille naimisiinmeno on tärkeää.

Jos mies ei halua naimisiin, mies ei kosi. Jos nainen kosii, mies sanoo ei. Yksinkertaista, eikö?

Onhan se romanttisen prinsessan parempi ajatella näin eikä niin, että mies yrittää miellyttää muijaa.

Mikä teitä miehiä sitten vaivaa kun ollaan noin tossuja? Itse en ikinä joutuisi tilanteeseen että menisin naimisiin tai hankkisi lapsia ihmisen kanssa jota en rakasta. Ihan vain siitä syystä että osaan sanoa ei. Mistä nainen sitten tietää että haluaako mies oikeasti olla yhdessä ja perustaa perheen vai kosiiko ja viestii haluavansa perheen vain miellyttääkseen vastenmielistä lois-emakkoa jolle ei uskalla sanoa ei? Ottakaa nyt helvetti sentään vastuu elämistänne ja valinnoistanne, aikuiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä työssäkäyvä mies syö kyllä päivittäin lounaan jossain lounasravintolassa tai sitten ostaa kaupan tiskiltä ainekset ja kokkaa töissä. En pidä tätä mitenkään suurena vääryytenä, koska mies käy kuitenkin töissä ja tienaa hyvin. Ja lounastauko on myöskin jonkinlainen sosiaalinen ohjelmanumero. 

Asunto omistetaan puoliksi ja sijoituksia on kummallakin, näitä tosin miehellä enemmän. Vene ostettiin puoliksi, mutta auton maksoi viimeksi mies, koska hänellä oli enemmän löysää rahaa. Ulkomaanmatkat tehdään aina yhdessä ja muutenkin meillä on yhteiset rahat. 

Eiköhän se ole aika luonnollista sekä työssäkäyvillä miehillä, että naisilla, käydä syömässä työpäivän aikana. kuka lounasravintolassa, kuka työpaikkaruokalassa. Tuskin sitä kukaan paheksuu.

Nainen -86 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti -85 kirjoitti:

En voi ymmärtää että perheen sisällä eletään eri elintasoissa. Mulle ainakin on jo kotona opetettu, että silloin kun on yhteinen avioliitto, yhteinen perhe, yhteiset lainat, niin silloin on myös yhteiset rahat.

Miehen kanssa lyötiin pankkitilit yhteen heti häiden jälkeen (eikä käytännössä ennen sitäkään kumpikaan piitannut kumman rahoilla mitäkin maksetaan). Molemmilla on visa-kortti samaan pankkitiliin ja molempien palkat menee samalle tilille.

Ymmärrän että tämä ei toimi jos toinen puolisoista on peliongelmainen, juoppouteen taipuvainen, tai maaninen shoppailija tms. Mutta kahden normaalin ihmisen taloudessa erittäin hyvä ratkaisu!

Hieman hymähdän, kun näen pariskuntia jotka kaupassa tai ravintolassa pähkäilevät että kumpi maksaa. Meidän ei tarvi ikinä neuvotella enää rahasta, kun ei ole mitään väliä kumpi maksaa. Elämä on niin helppoa, ja ainoa mikä on harmittanut on se, että emme laittaneet tilejä yhteen jo heti seurusteluaikana!

Ja mainittakoon loppuun että tähän asti 5-vuotisen avioliittomme aikana olen minä naisena ollut se paremmin tienaava osapuoli. Mies on myöskin ollut pari kertaa työttömänä pitemmän jakson, nyt onneksi vakityössä! Mies saa shoppailla työkaluja ja muuta miesten hömppää ihan vapaasti, enkä minä puutu niihin. Eikä hän puutu omiin shoppailuihini. Matkustellaan yhdessä ja syödään ravintoloissa yhdessä. Tuleva äitiysloma häämöttää, ja sitten on miehen vuoro olla pääelättäjä vuosi tai kaksi.

Ei elämässä voi muutenkaan ikinä tietää mitä sattuu, tulee vastaan työttömyyttä tai sairautta, ja silloin eletään sen tienaavan puolison rahoilla, niin se vaan menee. Rahoistaan mustasukkaisen ja pihin ihmisen kanssa en vaan pystyisi olla avioliitossa, en mitenkään.

Juuri näin on meilläkin toimittu jo yli 22 vuotta eikä rahasta ole koskaan tarvinnut riidellä. Ja tuolle, joka jaksaa väittää että ainoastaan naiset haluavat naimisiin ja lapsia: mies oli se joka kosi, joten oletin, että hän haluaa naimisiin. Lastenteosta keskustelimme jo ennen avioliittoa, joten tiesimme että molemmat haluavat niitä aikanaan eikä kummankaan siis tarvinnut niitä erikseen ruveta "mankumaan". Meillä on aina ollut yksikkö Me, mutta ehkä tämä on joku keski-ikäisillä yleisempi tapa? Ovatko nuoret egoistisempia?

N47

Mies on lähes aina se joka kosii. Niin muijat sen haluavat, vaikka itse ovat niitä joille naimisiinmeno on tärkeää.

Jos mies ei halua naimisiin, mies ei kosi. Jos nainen kosii, mies sanoo ei. Yksinkertaista, eikö?

Onhan se romanttisen prinsessan parempi ajatella näin eikä niin, että mies yrittää miellyttää muijaa.

Mikä teitä miehiä sitten vaivaa kun ollaan noin tossuja? Itse en ikinä joutuisi tilanteeseen että menisin naimisiin tai hankkisi lapsia ihmisen kanssa jota en rakasta. Ihan vain siitä syystä että osaan sanoa ei. Mistä nainen sitten tietää että haluaako mies oikeasti olla yhdessä ja perustaa perheen vai kosiiko ja viestii haluavansa perheen vain miellyttääkseen vastenmielistä lois-emakkoa jolle ei uskalla sanoa ei? Ottakaa nyt helvetti sentään vastuu elämistänne ja valinnoistanne, aikuiset ihmiset.

Ei niitä normaali miehiä mikään vaivaa. Ainoastaan tätä "muija"miestä vaivaa monikin asia. Kuten se, ettei se osaa päättää omasta elämästään vaan syyttää siitä sitä olematonta "muijaa". En nimittäin usko, että hän on koskaan naista saanut. Prinsessa ja muija samassa paketissa tällä miehellä :D Tämä muija-mies on sitä lajia, joka syyttää muita omista valinnoistaan ja jankuttaa ja jankutaa ja jankuttaa ja aina kaikki on sen "muijan" syytä. Muija-mies hankki lapsia, koska muija haluaa. Muija-mies menee nainisiin koska prinsessamekko ja sormukset. Muija-mies miellyttää muijaa ja rinsessaa ja tekee sitä ja tätä, vaikka oikeasti ei halua tehdä mitään. Mutta kun muija käskee.......... Normaali mies päättää itse elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, lompakkoloisiminen on yhä vähenemään päin ja hyvä niin.

Mitä lompakkoloisimista se on hoitaa yhteistä lasta kotona? Haloo kyse on perheestä! Omasta vaimosta ja omasta lapsesta!

Miksi piti tehdä lapsi heikomman aineksen kanssa?

Onneksi sinua ei moinen kohtalo uhkaa. Toivottavasti tajuat oikeassa elämässäkin möläytellä näitä aivopierujasi, niin on kyllä ihan taattua ettet sinä ainakaan lisäänny.

Ymmärrän provoilunhalusi, olethan ilmeisen keskenkasvuinen, mutta yrittäisit nyt edes pysyä aiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on perheenä sama elintaso, vaikka meillä onkin omat rahat ja merkittävä tuloero. Homma toimii oikein hyvin, kun elintaso on alusta lähtien määritelty vähemmän tienaavan mukaan. Asuntoa ostettaessa käytiin ensin varmistamassa, paljonko puoliso saa lainaa. Minä otin saman summan ja asunto ostettiin sen mukaan, mitä sillä rahalla saa. Meillä ei ole muita pakollisia yhteisiä menoja kuin yhtiövastike, sähkölasku ja kotivakuutus. Minä maksan parillisina kuukausina yhtiövastikkeen ja parittomina sähkölaskun, puoliso vastaavasti parittomina yhtiövastikkeen ja parillisina sähkölaskun. Vakuutuslasku tulee kerran vuodessa ja sen maksamme puoliksi. Päivittäistavarat maksaa se, joka käy kaupassa. Tämä menee aika tasan. Joskus ostan perheelle kalliimpaa ruokaa kuin mihin puolisollani olisi varaa, mutta yleensä pidän itsekin ruokabudjetin samalla tasolla puolisoni kanssa. Yhteiset lomat yms tehdään sen mukaan, mihin vähemmän tienaavalla on varaa. Lastenkin kulut maksetaan puoliksi ja lasten elintaso on sama kuin vähemmän tienaavalla. Kumpikin maksaa omat harrastuksensa, omat työmatkakulunsa, omat kännykkälaskunsa,  omat vaatteensa, omat huvituksensa  jne. Koskaan ei ole tarvinnut riidellä rahasta. 

Ja elämme siis keskituloisten elämää. Vähemmän tienaava puolisoni ei ole vähävarainen vaan ihan keskituloinen.  Hän myös käyttää enemmän rahaa omiin harrastuksiinsa kuin minä. Lisäksi hän haluaa kulkea työmatkansa omalla autolla ja minä kuljen julkisilla. Jos meillä olisi yhteiset rahat, alkaisi tulla puolison puolelta "tarvetta" kaikenlaiselle, mitä minä en pidä mitenkään tarpeellisena kuten esimerkiksi moottoripyörä, kesämökki ja vene. 

Olet ymmärtänyt asian väärin. Vaimosi maksaa asumisesta j lasten menoista suhteessa tuloihin enemmän kuin sinä. Sinä ilmeisesti kerrytät mukavasti säästöjä, kun et käytä ylijääviä varoja omiin menoihin.

Vaikka ansaitset enemmän, et ole valmis kuluttamaan rahaa lapsiin yhtään enempää kuin vaimosi. Omiin lapsiisi. Mieluummin säästät kuin maksat harrastuksia, viet matkalle, ostat parempia harrastusvälineitä tai laadukkaampia vaatteita, viet ravintolaan, konserttiin tai teatteriin. Sekä sinusta on tasa-arvoa ja rakkautta?

Olen ihan heteronainen, joten minulla ei ole vaimoa. Siinäkin tapauksessa, että tienaisimme saman verran, minulla olisi enemmän rahaa säästössä kuin miehelläni. Mies kun mieluummin kuluttaa kuin säästää tai sijoittaa. Lapsillamme on ihan kaikki, mitä keskituloisten vanhempien tuon ikäisillä lapsilla keskimäärin on. Ainoa ero on, että kun lapseni aikanaan muuttavat pois kotoa , heillä on myös äidin heille ostamat ensiasunnot. Uskoisin, että se helpottaa heidän opiskelijaelämäänsä yhtä paljon kuin aikoinaan helpotti omaanikin, kun ei tarvinnut maksaa kallista vuokraa vaan pieni yhtiövastike. Ja myös aikanaan omaa perhe-elämäänsä, kun on jo velaton asunto, jonka voi joko myydä tai laittaa vuokralle, kun muuttaa puolison kanssa yhteen. 

Ihan kiva, että olet ajatellut tarjota lapsille. Toivottavasti se on teidän yhteinen sopimus. Käytännössä puoliso kuitenkin maksaa suhteessa tuloihin enemmän kuin sinä samalla kun kerrytät itsellesi omaisuutta. Olet ajatellut ostaa lapsille asunnot, mutta voit myös päättää toisin.

Minusta siis YLEENSÄ on oikeudenmukaista, että puolisot maksavat yhteisistä menoissa saman verran suhteessa kuluihin. Teidän tapauksessa voisi tietysti ajatella, että yksi niistä menoista on asuntosäästäminen. Silloinkin voisit antaa pienen osan asunnoista miehen nimiin.

Juuri nyt puoliso maksaa euromääräisesti yhtä paljon kuin minäkin, mutta suhteessa tuloihin enemmän kuin minä. Kuitenkin, jos ajatellaan lasten tulevaisuutta nykyhetken lisäksi, minä investoin lapsiin sekä euromääräisesti että tuloihin suhteutettuna enemmän. Mies ei halua investoida lasten tulevaisuuteen ja minusta se on ihan ok. Ei hänenkään vanhempansa investoineet hänen tulevaisuuteensa, mutta minun vanhempani taas investoivat minun tulevaisuuteeni. Tottakai voisin päättää toisinkin, mutta miksi ihmeessä tekisin niin? Oman vaurastumiseni perusta on ollut vanhemmiltani saama ensiasunto. Toki olisin voinut vaurastua muutenkin, mutta omasta asunnosta oli todella paljon etua niin opiskeluaikana kuin myöhemminkin. Monilla nuorilla on vaikeuksia saada säästettyä edes asuntolainaa varten nykyisin vaadittavaa omaa osuutta, koska vuokra vie niin suuren osan tuloista. Jos maksaa vain yhtiövastiketta, säästöön saa paljon enemmän. Lisäksi omistamaansa asuntoa voi käyttää lainan vakuutena tai jopa myydä sen, jolloin ei ehkä tarvitsekaan niin paljoa lainaa tai hyvässä tapauksessa ei lainkaan lainaa.

En kyllä ymmärrä, miksi minun pitäisi antaa lapsilleni tarkoitetusta omaisuudesta jotain miehelleni? Lapset ovat myös hänen lapsiaan ja hänen lapsensa saavat siis ensiasunnot ilman, että hän maksaa asunnoista yhtään mitään. Jos hän olisi valinnut keskituloisen vaimon, hänen elintasonsa olisi aivan sama kuin nytkin, mutta hänellä ja hänen vaimollaan ei olisi mahdollisuutta tarjota lapsilleen ensiasuntoja. Ainakaan ilman, että laskisivat merkittävästi elintasoaan. 

Ei, vaimo makaa kotona ja vinguttaa visaa ebayssä, minä maksan ihan kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on perheenä sama elintaso, vaikka meillä onkin omat rahat ja merkittävä tuloero. Homma toimii oikein hyvin, kun elintaso on alusta lähtien määritelty vähemmän tienaavan mukaan. Asuntoa ostettaessa käytiin ensin varmistamassa, paljonko puoliso saa lainaa. Minä otin saman summan ja asunto ostettiin sen mukaan, mitä sillä rahalla saa. Meillä ei ole muita pakollisia yhteisiä menoja kuin yhtiövastike, sähkölasku ja kotivakuutus. Minä maksan parillisina kuukausina yhtiövastikkeen ja parittomina sähkölaskun, puoliso vastaavasti parittomina yhtiövastikkeen ja parillisina sähkölaskun. Vakuutuslasku tulee kerran vuodessa ja sen maksamme puoliksi. Päivittäistavarat maksaa se, joka käy kaupassa. Tämä menee aika tasan. Joskus ostan perheelle kalliimpaa ruokaa kuin mihin puolisollani olisi varaa, mutta yleensä pidän itsekin ruokabudjetin samalla tasolla puolisoni kanssa. Yhteiset lomat yms tehdään sen mukaan, mihin vähemmän tienaavalla on varaa. Lastenkin kulut maksetaan puoliksi ja lasten elintaso on sama kuin vähemmän tienaavalla. Kumpikin maksaa omat harrastuksensa, omat työmatkakulunsa, omat kännykkälaskunsa,  omat vaatteensa, omat huvituksensa  jne. Koskaan ei ole tarvinnut riidellä rahasta. 

Ja elämme siis keskituloisten elämää. Vähemmän tienaava puolisoni ei ole vähävarainen vaan ihan keskituloinen.  Hän myös käyttää enemmän rahaa omiin harrastuksiinsa kuin minä. Lisäksi hän haluaa kulkea työmatkansa omalla autolla ja minä kuljen julkisilla. Jos meillä olisi yhteiset rahat, alkaisi tulla puolison puolelta "tarvetta" kaikenlaiselle, mitä minä en pidä mitenkään tarpeellisena kuten esimerkiksi moottoripyörä, kesämökki ja vene. 

Olet ymmärtänyt asian väärin. Vaimosi maksaa asumisesta j lasten menoista suhteessa tuloihin enemmän kuin sinä. Sinä ilmeisesti kerrytät mukavasti säästöjä, kun et käytä ylijääviä varoja omiin menoihin.

Vaikka ansaitset enemmän, et ole valmis kuluttamaan rahaa lapsiin yhtään enempää kuin vaimosi. Omiin lapsiisi. Mieluummin säästät kuin maksat harrastuksia, viet matkalle, ostat parempia harrastusvälineitä tai laadukkaampia vaatteita, viet ravintolaan, konserttiin tai teatteriin. Sekä sinusta on tasa-arvoa ja rakkautta?

Olen ihan heteronainen, joten minulla ei ole vaimoa. Siinäkin tapauksessa, että tienaisimme saman verran, minulla olisi enemmän rahaa säästössä kuin miehelläni. Mies kun mieluummin kuluttaa kuin säästää tai sijoittaa. Lapsillamme on ihan kaikki, mitä keskituloisten vanhempien tuon ikäisillä lapsilla keskimäärin on. Ainoa ero on, että kun lapseni aikanaan muuttavat pois kotoa , heillä on myös äidin heille ostamat ensiasunnot. Uskoisin, että se helpottaa heidän opiskelijaelämäänsä yhtä paljon kuin aikoinaan helpotti omaanikin, kun ei tarvinnut maksaa kallista vuokraa vaan pieni yhtiövastike. Ja myös aikanaan omaa perhe-elämäänsä, kun on jo velaton asunto, jonka voi joko myydä tai laittaa vuokralle, kun muuttaa puolison kanssa yhteen. 

Ihan kiva, että olet ajatellut tarjota lapsille. Toivottavasti se on teidän yhteinen sopimus. Käytännössä puoliso kuitenkin maksaa suhteessa tuloihin enemmän kuin sinä samalla kun kerrytät itsellesi omaisuutta. Olet ajatellut ostaa lapsille asunnot, mutta voit myös päättää toisin.

Minusta siis YLEENSÄ on oikeudenmukaista, että puolisot maksavat yhteisistä menoissa saman verran suhteessa kuluihin. Teidän tapauksessa voisi tietysti ajatella, että yksi niistä menoista on asuntosäästäminen. Silloinkin voisit antaa pienen osan asunnoista miehen nimiin.

Juuri nyt puoliso maksaa euromääräisesti yhtä paljon kuin minäkin, mutta suhteessa tuloihin enemmän kuin minä. Kuitenkin, jos ajatellaan lasten tulevaisuutta nykyhetken lisäksi, minä investoin lapsiin sekä euromääräisesti että tuloihin suhteutettuna enemmän. Mies ei halua investoida lasten tulevaisuuteen ja minusta se on ihan ok. Ei hänenkään vanhempansa investoineet hänen tulevaisuuteensa, mutta minun vanhempani taas investoivat minun tulevaisuuteeni. Tottakai voisin päättää toisinkin, mutta miksi ihmeessä tekisin niin? Oman vaurastumiseni perusta on ollut vanhemmiltani saama ensiasunto. Toki olisin voinut vaurastua muutenkin, mutta omasta asunnosta oli todella paljon etua niin opiskeluaikana kuin myöhemminkin. Monilla nuorilla on vaikeuksia saada säästettyä edes asuntolainaa varten nykyisin vaadittavaa omaa osuutta, koska vuokra vie niin suuren osan tuloista. Jos maksaa vain yhtiövastiketta, säästöön saa paljon enemmän. Lisäksi omistamaansa asuntoa voi käyttää lainan vakuutena tai jopa myydä sen, jolloin ei ehkä tarvitsekaan niin paljoa lainaa tai hyvässä tapauksessa ei lainkaan lainaa.

En kyllä ymmärrä, miksi minun pitäisi antaa lapsilleni tarkoitetusta omaisuudesta jotain miehelleni? Lapset ovat myös hänen lapsiaan ja hänen lapsensa saavat siis ensiasunnot ilman, että hän maksaa asunnoista yhtään mitään. Jos hän olisi valinnut keskituloisen vaimon, hänen elintasonsa olisi aivan sama kuin nytkin, mutta hänellä ja hänen vaimollaan ei olisi mahdollisuutta tarjota lapsilleen ensiasuntoja. Ainakaan ilman, että laskisivat merkittävästi elintasoaan. 

Mietin ihan samaa kun luin tuon kommentin, mies ei halua säästää ja sinä haluat niin miksi ihmeessä sinun pitäisi miehelle antaa osa säästöistä?? Varsinkin ku ne ovat teidän yhteisille lapsille, jotenväkisinkin mies niistä hyötyy.

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaimo makaa kotona ja vinguttaa visaa ebayssä, minä maksan ihan kaiken.

Niin, meilläkin mies selitti miten minä vaan shoppailen ja hän maksaa,nojoo, shoppailinhan minä, lapsi tarvitsee silloin tällöin uusia kenkiä ja vaatteita..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti -85 kirjoitti:

En voi ymmärtää että perheen sisällä eletään eri elintasoissa. Mulle ainakin on jo kotona opetettu, että silloin kun on yhteinen avioliitto, yhteinen perhe, yhteiset lainat, niin silloin on myös yhteiset rahat.

Miehen kanssa lyötiin pankkitilit yhteen heti häiden jälkeen (eikä käytännössä ennen sitäkään kumpikaan piitannut kumman rahoilla mitäkin maksetaan). Molemmilla on visa-kortti samaan pankkitiliin ja molempien palkat menee samalle tilille.

Ymmärrän että tämä ei toimi jos toinen puolisoista on peliongelmainen, juoppouteen taipuvainen, tai maaninen shoppailija tms. Mutta kahden normaalin ihmisen taloudessa erittäin hyvä ratkaisu!

Hieman hymähdän, kun näen pariskuntia jotka kaupassa tai ravintolassa pähkäilevät että kumpi maksaa. Meidän ei tarvi ikinä neuvotella enää rahasta, kun ei ole mitään väliä kumpi maksaa. Elämä on niin helppoa, ja ainoa mikä on harmittanut on se, että emme laittaneet tilejä yhteen jo heti seurusteluaikana!

Ja mainittakoon loppuun että tähän asti 5-vuotisen avioliittomme aikana olen minä naisena ollut se paremmin tienaava osapuoli. Mies on myöskin ollut pari kertaa työttömänä pitemmän jakson, nyt onneksi vakityössä! Mies saa shoppailla työkaluja ja muuta miesten hömppää ihan vapaasti, enkä minä puutu niihin. Eikä hän puutu omiin shoppailuihini. Matkustellaan yhdessä ja syödään ravintoloissa yhdessä. Tuleva äitiysloma häämöttää, ja sitten on miehen vuoro olla pääelättäjä vuosi tai kaksi.

Ei elämässä voi muutenkaan ikinä tietää mitä sattuu, tulee vastaan työttömyyttä tai sairautta, ja silloin eletään sen tienaavan puolison rahoilla, niin se vaan menee. Rahoistaan mustasukkaisen ja pihin ihmisen kanssa en vaan pystyisi olla avioliitossa, en mitenkään.

Juuri näin on meilläkin toimittu jo yli 22 vuotta eikä rahasta ole koskaan tarvinnut riidellä. Ja tuolle, joka jaksaa väittää että ainoastaan naiset haluavat naimisiin ja lapsia: mies oli se joka kosi, joten oletin, että hän haluaa naimisiin. Lastenteosta keskustelimme jo ennen avioliittoa, joten tiesimme että molemmat haluavat niitä aikanaan eikä kummankaan siis tarvinnut niitä erikseen ruveta "mankumaan". Meillä on aina ollut yksikkö Me, mutta ehkä tämä on joku keski-ikäisillä yleisempi tapa? Ovatko nuoret egoistisempia?

N47

Mies on lähes aina se joka kosii. Niin muijat sen haluavat, vaikka itse ovat niitä joille naimisiinmeno on tärkeää.

Voi muija-mies, voisitko mennä vaikka lenkille? kyllästyttää jo lukea tätä sinun "muija, muija" ruikutusta. Ja jos siinä olisi hivenkään totta, niin vielä menisi, mutta kun ei.  Naisille ei naimisiin meno ole ollenkaan tärkeää. Itse olen  joutunut innokkaimpia miehiä toppuuttelemaan, kun on jo eka viion aikana alettu ahdistelemaan naimisiin menolla. Enkä varmasti ole poikkeus.  Miehet on aina olleet innokkaampia sitoutumaan, kuin mitä itse olen ollut. Sinulla tuskin on mitään kokemusta naisista. Enintään olet saanut niitä pakkeja, niin , että jos et kommentoisi niin paljon, kun ei sinulla kuitenkaan ole mitään ymmärrystä näistä asioista. Latelet vaan mututuntumaa ja vanhoja latteuksia: muijat haluaa naimisiin, muijat haluaa, että mies kosii, muijat haluaa, että mies  haluaa lapsia, muijat haluaa, että  mies hankkii farmariauton, muijat haluaa, että mies haluaa, että muijat on 10v -15v kotona. Muijat haluaa ostaa kevätverhot( ja raahaavat miesparan niitä valitsemaan  ja tietenkin maksamaan) ja tuikkukippoja(?) Muijat haluaa, että mies haluaa. muijat, muijat, muijat. Joo joo, uskotaan, että muijat haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.

Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!

Joissakin perheissä ne lapset tuppaavat olemaan yhteinen päätös. Molempien lapsia. MOLEMPIEN.

Jos puolison kunnioitus on tuota luokkaa, olen ilomielin sinkkuna vastaisuudessakin. En kiellä etteikö paremmin toimeentuleva saisi laittaa rahaa itseensäkin jne. En vain ymmärrä että miksi se liitto on pitänyt solmia sellaisen henkilön kanssa, jolle ei toivo hyvää. Saati perustaa perhe sellaisen kanssa.

En usko että kovinkaan moni nainen lähtee suhteeseen/perhettä perustamaan miehen kanssa elintason nousun toivossa.

Helvetin häiriintynyt ajatusmaailma.

Väitä nyt vielä samaan hengen vetoon, että miehet haluaa niitä lapsia yhtä paljon, suorastaan vaativat, että nainen on kotona ainakin 10 vuotta ja nimenomaan vaatii että nainen syrjäytyy aktiivisesti työelämästä. Väitä myös, että miehet pakottavat naiset matalapalkka-aloille samassa kun vaativat koiraa, farmariautoa ja rivaria sekä kevätverhoja ja tuikkukippoja!

Tuikkukippohullukin saapui keskusteluun :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailijax kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esim niin, että jos vaimo hoitaa kotona lapsia, niin hän kituuttaa pienellä rahalla siellä ja miehen rahat ovat hänen käytössään? Eli vaimo tekee täyttä työpäivää kotona, mutta mies ei tätä arvosta (vaikka omasta lapsesta kyse) ja vaimo ei saa samaa elintasoa miehen kanssa?

Sama voi olla myös toisin päin. Mies hoitaa lasta kotona ensimmäisen vuoden. Aika moni nainen ei kuitenkaan imetä ja synnytyksestä toipuminen toimistotyökuntoon ei vie kuin viikon aikaa. Tai sitten mies opiskelee yliopistossa 5 vuotta ja elää opintotuella ja pätkätöillä. Tällöin onkin luonnista kiristää vain vyötä. Ei tulisi mielenkään kerjätä avustusta vaimolta. Ennemmin viiltäisi ranteeni auki. Eli kitkuttelin 5 vuotta, kun puoliso sai yli 3000 €/kk. Ja näin sen kuuluukin mennä.  Ymmärrän toki tilanteen pienen lapsen tapauksessa. Tällöin on ihan reilua jakaa kuluja esim. 1 vuoden ajan. Tämän jälkeen lapsi päiväkotiin. Jos puoliso haluaa olla pidempään kotona, niin sitten tulkoon toimeen vähemmällä. 

 

Suurin osa naisista kuitenkin imettää. Ja huomaa, että olet mies. Vai viikonpäästä toimistotyö kunnossa?. No riippuu synnytyksestä. Mutta esim pahasti repeytyneenä, et edes istu viikkotolkkuihin(kokemusta on) .  Veri vuotaa viekä 2-3 viikkoa niin, ettei mikään vaippa tahdo riittää(kokemusta siitäkin).  Maito puskee pureron läpi muutamassa tunnissa  jne jne. Ja ei siltä vaimolta kuulukkaan KERJÄTÄ avustusta(niin kuin ei vaimonkaan mieheltään) vaan normaali ihminen huolehtii rakkaasta avoipuolisostaan. Itse en ainakaan antaisi tärkeimpien ihmisten/läheisten nähdä nälkää tai muuten puutetta, jos minulla kerran on varaa elättää/huolehtia  heidät/hänet. Minkälaiset ihmiset menee naimisiin ja sitten vinkuvat, jos joutuvat euron "uhraamaan" siihen toiseen ihmiseen? Minkä takia ihmiset menee naimisiin? Ei ainakaan rakkaudesta, jos ei senttiäkään olla valmiita siihen "rakkaaseen" laittamaan.

Sen takia että muija haluaa pitää sormusta ja prinsessamekkoo.

Jos sun "muija" (epäilen, että sinulla ei ole vaimoa eikä muijaa) on halunnut sormuksen ja prinssessamekon, niin se ei tarkoita, että kaikki haluais. Ja niitä sormuksiahan kyllä saa kaupasta kuka vaan, kun käy ostamassa, ei siihen naimisiin menoa tarvita. Tuliko tämä uutena asiana? Itse en ole prinsessamekkoa halunnut, pelkässä kesämekossa menin naimisiin ja sormuksia ei tule pidettyä oikeastaan koskaan.  Aika harva sukulaisista tai ystävistä on mennyt naimisiin prinsessamekoissa ja suurn osa ei niistä sormuksista pidä mitään meteliä. Todella huono syy on miehellä mennä naimisiin vain prinsessamekon ja sormuksen takia. Koska tässähän oli kyse nimenomaan miehistä, että miksi miehet haluaa naimisiin jos ei kerran haluta suhteeseen panostaa.  Eli sinun mielestä miehet menee naimisiin, koska mekko ja sormukset????

Olet oikeassa. Olen hetero eikä  ole näin ollen vaimoa.

En näe hirveästi syytä juridisille papereille varsinkaan jos ei ole omaisuutta. Eivätkä ole nähneet tuttavatkaan. He ovat menneet naimisiin siksi että muija haluaa. Usein halunnut jo parikymppisenä pienokaisena. Ei silloin ainakaan leskeneläkettä tarvitsisi vielä miettiä..

Millaisia tossukoita ne sun tuttavamiehet oikein ovat, kun eivät osaa sanoa ei vaan väkisin on viety vihille? Vai onko ne henkisesti jälkeenjääneitä? Kumma, kun edunvalvoja ei ole pistänyt hanttiin.

Vaihdoin työpaikkaa ja päivät ovat sellaisia, että käytännössä joudun syömään joka päivä sellaisen noin kympin maksavan lounaan jossakin ravintolassa. Ei ole mahdollisuutta lämmittää ruokaa missään, enkä jaksaisi kituuttaa iltaan asti pelkillä kylmillä eväillä. Saatoin aluksi kertoa vaimolle missä olin milloinkin käynyt syömässä, kunnes jouduin huomaamaan etten kerro lounastauoistani enää mitään. Hän siis ivailee minulle, että hänellä ei ole varaa syödä mitään kympin lounaita yhtään missään. (minä olisin hänenä vain iloinen, että voi säästää syömällä kotoa tuotua lämmintä ruokaa)

En todellakaan voi käsittää miten hän kokee meillä olevan jotenkin erilainen elintaso. Minkä minä tälle tilanteelle mahdan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.

Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!

Joissakin perheissä ne lapset tuppaavat olemaan yhteinen päätös. Molempien lapsia. MOLEMPIEN.

Jos puolison kunnioitus on tuota luokkaa, olen ilomielin sinkkuna vastaisuudessakin. En kiellä etteikö paremmin toimeentuleva saisi laittaa rahaa itseensäkin jne. En vain ymmärrä että miksi se liitto on pitänyt solmia sellaisen henkilön kanssa, jolle ei toivo hyvää. Saati perustaa perhe sellaisen kanssa.

En usko että kovinkaan moni nainen lähtee suhteeseen/perhettä perustamaan miehen kanssa elintason nousun toivossa.

Helvetin häiriintynyt ajatusmaailma.

Väitä nyt vielä samaan hengen vetoon, että miehet haluaa niitä lapsia yhtä paljon, suorastaan vaativat, että nainen on kotona ainakin 10 vuotta ja nimenomaan vaatii että nainen syrjäytyy aktiivisesti työelämästä. Väitä myös, että miehet pakottavat naiset matalapalkka-aloille samassa kun vaativat koiraa, farmariautoa ja rivaria sekä kevätverhoja ja tuikkukippoja!

Tuikkukippohullukin saapui keskusteluun :D

Se taitaa itse asiassa salaa rakastaa tuikkukippoja ja kevätverhoja 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti -85 kirjoitti:

En voi ymmärtää että perheen sisällä eletään eri elintasoissa. Mulle ainakin on jo kotona opetettu, että silloin kun on yhteinen avioliitto, yhteinen perhe, yhteiset lainat, niin silloin on myös yhteiset rahat.

Miehen kanssa lyötiin pankkitilit yhteen heti häiden jälkeen (eikä käytännössä ennen sitäkään kumpikaan piitannut kumman rahoilla mitäkin maksetaan). Molemmilla on visa-kortti samaan pankkitiliin ja molempien palkat menee samalle tilille.

Ymmärrän että tämä ei toimi jos toinen puolisoista on peliongelmainen, juoppouteen taipuvainen, tai maaninen shoppailija tms. Mutta kahden normaalin ihmisen taloudessa erittäin hyvä ratkaisu!

Hieman hymähdän, kun näen pariskuntia jotka kaupassa tai ravintolassa pähkäilevät että kumpi maksaa. Meidän ei tarvi ikinä neuvotella enää rahasta, kun ei ole mitään väliä kumpi maksaa. Elämä on niin helppoa, ja ainoa mikä on harmittanut on se, että emme laittaneet tilejä yhteen jo heti seurusteluaikana!

Ja mainittakoon loppuun että tähän asti 5-vuotisen avioliittomme aikana olen minä naisena ollut se paremmin tienaava osapuoli. Mies on myöskin ollut pari kertaa työttömänä pitemmän jakson, nyt onneksi vakityössä! Mies saa shoppailla työkaluja ja muuta miesten hömppää ihan vapaasti, enkä minä puutu niihin. Eikä hän puutu omiin shoppailuihini. Matkustellaan yhdessä ja syödään ravintoloissa yhdessä. Tuleva äitiysloma häämöttää, ja sitten on miehen vuoro olla pääelättäjä vuosi tai kaksi.

Ei elämässä voi muutenkaan ikinä tietää mitä sattuu, tulee vastaan työttömyyttä tai sairautta, ja silloin eletään sen tienaavan puolison rahoilla, niin se vaan menee. Rahoistaan mustasukkaisen ja pihin ihmisen kanssa en vaan pystyisi olla avioliitossa, en mitenkään.

Juuri näin on meilläkin toimittu jo yli 22 vuotta eikä rahasta ole koskaan tarvinnut riidellä. Ja tuolle, joka jaksaa väittää että ainoastaan naiset haluavat naimisiin ja lapsia: mies oli se joka kosi, joten oletin, että hän haluaa naimisiin. Lastenteosta keskustelimme jo ennen avioliittoa, joten tiesimme että molemmat haluavat niitä aikanaan eikä kummankaan siis tarvinnut niitä erikseen ruveta "mankumaan". Meillä on aina ollut yksikkö Me, mutta ehkä tämä on joku keski-ikäisillä yleisempi tapa? Ovatko nuoret egoistisempia?

N47

Mies on lähes aina se joka kosii. Niin muijat sen haluavat, vaikka itse ovat niitä joille naimisiinmeno on tärkeää.

Jos mies ei halua naimisiin, mies ei kosi. Jos nainen kosii, mies sanoo ei. Yksinkertaista, eikö?

Onhan se romanttisen prinsessan parempi ajatella näin eikä niin, että mies yrittää miellyttää muijaa.

No miksi pitää yrittää miellyttää?

Meillä oli noi, mies ei mitenkään ymmärtäny, että yhteinen lapsi ja mun tulot tipahti, ei, ei vaan ymmärtänyt. Ero tuli, parempi nyt. Ikinä ei enää yhteistä huushollia kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.

Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!

Joissakin perheissä ne lapset tuppaavat olemaan yhteinen päätös. Molempien lapsia. MOLEMPIEN.

Jos puolison kunnioitus on tuota luokkaa, olen ilomielin sinkkuna vastaisuudessakin. En kiellä etteikö paremmin toimeentuleva saisi laittaa rahaa itseensäkin jne. En vain ymmärrä että miksi se liitto on pitänyt solmia sellaisen henkilön kanssa, jolle ei toivo hyvää. Saati perustaa perhe sellaisen kanssa.

En usko että kovinkaan moni nainen lähtee suhteeseen/perhettä perustamaan miehen kanssa elintason nousun toivossa.

Helvetin häiriintynyt ajatusmaailma.

Väitä nyt vielä samaan hengen vetoon, että miehet haluaa niitä lapsia yhtä paljon, suorastaan vaativat, että nainen on kotona ainakin 10 vuotta ja nimenomaan vaatii että nainen syrjäytyy aktiivisesti työelämästä. Väitä myös, että miehet pakottavat naiset matalapalkka-aloille samassa kun vaativat koiraa, farmariautoa ja rivaria sekä kevätverhoja ja tuikkukippoja!

Tuikkukippohullukin saapui keskusteluun :D

Se taitaa itse asiassa salaa rakastaa tuikkukippoja ja kevätverhoja 😊

Aivan varmasti. Ainakin tietää, milloin Pentikille on tullut kauden uutuudet.

Miksi alistutte miehen elätettäväksi? Molemmilla omat työt ja tulot. Ei meillä ole mies koskaan kukkarollani käynyt. Se, että on naimissa ja lapsia, ei tarkoita, etteikö voisi olla itsenäinen.

t. akateeminen uranainen

Täällä on kyllä taas kaikki palstan vähämieliset paikalla: pillumies, vulvamies (nyttemmin tunnetaan myös nimellä pyhäkyrpäukkeli), muijamies ja kevätverhomies (aka tuikkukippohullu).

Meillä oli noin ja kuvittelin sen vielä olevan tasa-arvoa. Äitiyslomalla ollessani maksoin tasan puolet kaikista kuluista, eli asuminen, sähkö, ruoat, lapselle ostin kaikki vaatteet, lelut, ym tarvittavan. Omaa autoa en voinut pitää koska ei ollut varaa enää. Mies vaati vielä lapsilisien laittamista säästöön etten tuhlaa niitä mihinkään omiin menoihini tai osta niillä itselleni mitään.

Äitiys-ja vanhempainvapaa meni kädestä suuhun elellessä ja hoitovapaata pystyin pitämään vaan pari kuukautta omien säästöjen turvin.

Tuona aikana mies vaihtoi autoa uudempaan, osti moottoripyörän ja kehui miten paljon jää rahaa säästöönkin.

Sittemmin ollaan erottu ja ex-mies kehtaa silti valittaa siitä että saan edelleenkin lapsilisän enkä laita sitä lapselle säästöön vaan tuhlaan sen omiin menoihini, ts. lapsen päivähoitomaksuun.