Käyttäjä1495

Minä olen kustantanut perheemme auton, purjeveneen ja suurimman osan asunnosta. Lisäksi maksan vastikkeen, sähkölaskun, vakuutukset ja vuosittaiset ulkomaanmatkat. Laita myös kuukausittain rahaa puolisoni tilille eläkesäästöjä varten ja S-kaupan tilille ruokaostoksia varten. Tämä on minulle täysin ok. Minulla on hyvä palkka ja tykkään tehdä paljon töitä. Vaimo taas on osittaisella hoitovapaalla ja odottaa kolmatta lastamme. Mielestäni olisi epäreilua, jos hän joutuisi kituuttamaan aikanaan pienellä eläkkeellä vaikka pitää niin hyvää huolta lapsistamme ja organisoi perheen arjen. Sitä paitsi siitä tulee miehekäs olo kun pystyy tarjoamaan läheisilleen sen mitä he tarvitsevat. En muutenkaan välitä käydä kaupassa. Silloin kun vaatteet käyvät liian kulahtaneeksi niin ostetaan nopeasti jotain vaimon kanssa tai sitten varaan Sokokselta sellaisen henkilökohtaisen ajan jolloin katsotaan vaatetus kerralla kuntoon.

Minua kiusattiin melko pitkään ja pahasti. Jokunen hyvä kaveri kuitenkin oli ja kotoa sain tukea. Nykyään työskentelen lääkärinä esimiesasemassa. Elämässä on muutenkin asiat hyvin.

Jonkinlainen epäluuloisuus ja -varmuus noista vuosista on jäänyt. Tai ehkä ne olivat osasyy kiusatuksi valikoitumiselle, mistä sen tietää. Toisaalta olen myös herkkä muiden kokemalle kiusaamiselle enkä epäröi puuttua siihen. Muutenkin puolustan aina niitä, jotka jäävät alakynteen tässä kovassa yhteiskunnassa. Epävarmuuskin on kääntynyt tavallaan voitoksi siten, etten jää nykytilanteeseen lillumaan vaan ponnistelen koko ajan eteenpäin uralla ja harrastuksissa.

Tsemppiä ap:lle! Ikävien nuoruuskokemusten ei tarvitse määrittää loppuelämää. Ne ovat osa sinua, se täytyy vaan hyväksyä, mutta niistä voi seurata jotain hyvääkin.