Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en kestä enää ainuttakaan pettymystä työnhaussa. En vain jaksa. Tänään tuli viisi vuotta työnhakua täyteen!
13.03.2017 |
Sanon jo heti alkuun, etten sano koulutualaa, koska se johtaa aina väärille poluille. Jonkun mielestä on oma moka, jos on kouluttautunut huonosti työllistävälle alalle.
Valmistuin siis viisi vuotta sitten kesällä, aloitin työnhaun maaliskuussa, tarkemmin siis lähetin ensimmäisen työhakemukseni 13.3.2012. Työpaikkoja oli runsaasti ja työllisyysnäkymät näyttivät hyvältä. Tuli hylky, tuli toinen, tuli kolmas. Maaliskuun loppua kohden aloin jo tiivistää tahtia, huhtikuussa aloin huolestua ja toukokuussa olin jo lievästi sanottuna paniikissa. Mitä tekisin kesän jälkeen, kun on tutkintotodistus kädessä, muttei töitä?
Tämän viiden vuoden aikana olen kouluttautunut lisää, tehnyt silppua, pätkää ja projektia. Pisin määräaikainen työsuhde on ollut 3kk. Minuun on oltu äärettömän tyytyväisiä ja olen saanut loistavia ja ylistäviä työtodistuksia, mutta koska työt ovat olleet luonteeltaan projekteja, ei töitä ole ollut tarjota pidemmäksi ajaksi. Yhteensä työpätkiä on ollut vain viisi näiden viiden vuoden aikana.
Olen viiden vuoden aikana lähettänyt lähemmäs 700 työhakemusta. Olen käynyt viilaamassa CV:tä ja hakemusta, olen verkostoitunut, olen ottanut yhteyttä firmoihin, tehnyt niin sanotusti kaikkeni.
Töitä olisi, kertoohan tuo 700 työhakemusta sen, että niitä on olemassa. En vain pääse ikinä ykkössijalle, kakkossija kun ei lohduta pätkääkään.
En pysty suunnittelemaan tulevaisuuttani. En tiedä, mitä teen kuukauden päästä tai ensi kesänä. En uskalla sitoutua mihinkään, kun seuraava työpätkä ei välttämättä sovikaan siihen suunnitelmaan.
Väkisinkin mielenterveys alkaa reistailla. En saa nukuttua, kun mietin, mikä minussa on vikana. Mikä vika on yhteiskunnassa, jossa täydessä työiässä olevia, kouluttautuneita, terveitä, motivoituneita ihmisiä potkitaan pois, jotta yrityksen tulos saadaan paremmaksi?
Aion yrittää enää tämän maaliskuun loppuun. Sitten loppuu yrittäminen. Ei vain jaksa enää.
Kommentit (162)
Alanvaihtoa täällä taas tarjotaan. Mikäs siinä, mutta jos 30-40-vuotias lähtee tekemään uutta perustutkintoa, niin valmistuessa pitäisi pystyä sitten vakuuttamaan työnantaja siitä, että miksi pitäisi palkata ennemmin keski-ikäinen noviisi ennemmin kuin nuori. Työnantajilla on vahvoja käsityksiä siitä, minkälaisia ominaisuuksia kuhunkin tehtävään haettavalla ihmisellä tulisi olla. Kyllä varmasti vanhempia palkataan, mutta silloin kyseessä on yleensä henkilö, jolla on erityisiä ansioita. Pitkälle ei vielä pötkitä sillä, että "feilasin jo yhdellä alalla ja nyt yritän samaa toisella". Kaikilla niillä aloilla, joilla tutkinto itsessään ei takaa työllistymistä, avainasemassa ovat suhteet. Niitä tulisi tyypillisesti luoda opiskellessa. Moni on kokenut hankalaksi yrittää verkostoitumista itseään puolet nuorempien opiskelijoiden kanssa. Sitten vastassa on myös kysymys uusien opintojen rahoittamisesta. Jos elää jo valmiiksi työmarkkinatuella, niin on vaikea kerryttää rahastoa opiskelemisia varten. Yhteiskuntaa ei kuitenkaan kiinnostaa rahoittaa monia turhia hylsytutkintoja tällaisille kaltaisillemme tyhjäntoimittajille. Vähän aikaa sitten kun samasta täällä keskusteltiin, niin joku kertoi tuntevansa kolme keski-ikäisenä juristiksi opiskellutta, joista kaksi oli päätynyt työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutta tutkintoa kehiin vaan. AMK tai yliopisto, sosiaaliala tai lääkäri. Siitä omasta ylpeydestä pitää pystyä luopumaan. Näin se vain on.
Tiedätkö sinä yhtään mitä se tekee ihmisen psyykkeelle, jos joutuu pakolla tekemään asioita, jotka ei mitenkään motivoi tai kiinnosta.
Jos sulle on asiat niin itsestään selviä ns oma perse hyvin voideltu, niin mene vaikka siivoamaan jotakin vessoja.
Vittu mikä idiootti sä olet, oikeesti.
Tiedän. Kokemuksesta. Tiedätkö sinä mitä monen vuoden työttömyys joka johtaa syrjäytymiseen koko yhteiskunnasta tekee ihmisen psyykkeelle? Asenne pitää olla se että siivoamaan vaikka jos ei muuta. Ja muuta kyllä saa jos kouluttautuu vähänkään työllistävämmälle alalle. Suomessa on suurta herkkua olla työttömänä. Monessa muussa maassa on pakko tehdä töitä elääkseen. Jo se, että saa valita mitä tekee on etuoikeus. Monessa maassa unelmaa kohti raadetaan vuosikausia töitä ja aloitetaan juurikin sieltä vessojen siivoamisesta. Jos se on jo ohitettu että valmistuneena saisit oman alasi töitä (5 vuotta on todella pitkä aika) on löydettävä muita ratkaisuja.
Alapeukuttajat kertokaapa oma näkemyksenne.
Se ura ei sieltä vessojen siivouksesta urkene, tiedän omasta kokemuksesta. Ei voi suositella siinä mielessä tiede- tai taidekorkeakouluista valmistuneille. Saahan siitä tietysti rahaa ja liikuntaa ja niin.
Minäkni olen ollut pitkäaikastyöttämänä 7 vuotta ja olen tehnyt pätkätöitä ja kouluttanu itseäni enkä siltikään saa hyvää työpaikkaa. Tällä hetkellä olen kyllä töissä asikaspalvelualalla ja 2 vuotta ja 2 viikon välein palkkaa 300€ sillä ei paljoo elä, nyt multa lopultakin hajos pää, koska kuulee kaiken maailman huonoja uutisia ja huonoja päätöksiä tehdään. Nyt en jaksa enää tehdä töitä, nyt onneks sain hermolomaa saas nähä jaksanko enää mennä töihin. RUpes tulee itkua ja syke 200 ja kädet tärisee ehkä tämä tästä. ehkä kaikella on tarkotus, mutta sen toivo alkaa hiipua aika kovalla tahdilla
Vierailija kirjoitti:
Alanvaihtoa täällä taas tarjotaan. Mikäs siinä, mutta jos 30-40-vuotias lähtee tekemään uutta perustutkintoa, niin valmistuessa pitäisi pystyä sitten vakuuttamaan työnantaja siitä, että miksi pitäisi palkata ennemmin keski-ikäinen noviisi ennemmin kuin nuori. Työnantajilla on vahvoja käsityksiä siitä, minkälaisia ominaisuuksia kuhunkin tehtävään haettavalla ihmisellä tulisi olla. Kyllä varmasti vanhempia palkataan, mutta silloin kyseessä on yleensä henkilö, jolla on erityisiä ansioita. Pitkälle ei vielä pötkitä sillä, että "feilasin jo yhdellä alalla ja nyt yritän samaa toisella". Kaikilla niillä aloilla, joilla tutkinto itsessään ei takaa työllistymistä, avainasemassa ovat suhteet. Niitä tulisi tyypillisesti luoda opiskellessa. Moni on kokenut hankalaksi yrittää verkostoitumista itseään puolet nuorempien opiskelijoiden kanssa. Sitten vastassa on myös kysymys uusien opintojen rahoittamisesta. Jos elää jo valmiiksi työmarkkinatuella, niin on vaikea kerryttää rahastoa opiskelemisia varten. Yhteiskuntaa ei kuitenkaan kiinnostaa rahoittaa monia turhia hylsytutkintoja tällaisille kaltaisillemme tyhjäntoimittajille. Vähän aikaa sitten kun samasta täällä keskusteltiin, niin joku kertoi tuntevansa kolme keski-ikäisenä juristiksi opiskellutta, joista kaksi oli päätynyt työttömäksi.
Silloin kannattanee valita joku hyvin työllistävä ala, vaikka valinnanvara onkin silloin pienempi. Itse lähdin 35-vuotiaana opiskelemaan bionalyytikoksi ja töitä on ollut jokaisena kesänä ja valmistumisen jälkeen, vaikka aikaisempi työkokemus oli silppua joka sisälsi pitkiä työttömyysjaksoja (olin valmis muuttamaan kesätöiden perässä).
Vierailija kirjoitti:
Kiva huomata, että täällä on muitakin rimpuilijoita ja työelämään tuskastuneita, toisaalta harmittaa näiden puolesta :/. Itsellä sama tilanne, muttei sentään yhtä lohduton. Vasta vuoden päivät etsinyt töitä ja useamman vuoden työkokemus takataskussa, mutta huonolta alalta vaan ja en heti valmistumisen jälkeen päässyt töihin esim. jonkun suuren työnantajan palvelukseen. Useampi irtisanominen takana, koska työt loppuneet ja jopa työantajanat lopettaneet toimintansa. Pitäisi olla näköjään hyvät verkostot, sillä avoimia paikkoja "turhaa" hakea - aina löytyy useiden kymmenien joukosta parempi hakija tai ainakin paremman CV:n omaava. Kilpailijoille en voi suoraan hakea töihin, koska käytännössä heitä ei ole enää tai luokkaa yksi toisella puolella Suomea. Tekninen ala on pska ala. Enpä opiskellessa ajatellut, ettei töitä oikeasti olekaan kaikille meille valmistuneille. No onhan niitä töitä toki, mutta piilotyöpaikkoja pääosin ja suhteita ei juurikaan tai riittävästi. Ei hyvä. Olisi pitänyt opiskella jotain enemmän yleispätevää. Tällaiset tutkimus, tuotekehitys, suunnittelu yms. työt ovat jostain, koska käytännössä töitä ei ole Suomessa riittävästi. Pitäisi sanoa opiskelijoille, että miettii kaksi kertaa, kannattaako opiskella teknistä alaa, jos et halua tehdä myyntiä, ole huippuhyvä tutkijahenkinen opiskelija, et osaa verkostoitua hyvin, sinussa ei ole johtaja-ainesta, et ole valmis muuttamaan töiden perässä ulkomaille tms. Jatkan epätoivoisten hakemusten raapustelua ja kyllä vain, yöunet on helppo menettää tässä touhussa, kun haet, etsit työpaikkoja ja mietit, että pääsetkö enää koskaan töihin.... hienoa, opiskeluaikoina sain töitä hyvin ja viihdyin töissä joka kerta, totuus työelämästä on kuitenkin tällä alalla jotain ihan muuta.
Tekninen ala on aika laaja käsite ja eri osa-alueiden työllisyydessä tietysti eroja, mutta en leimaisi teknisiä aloja huonoiksi. Esim. DI työttömyys on tällä hetkellä vajaa 5%, mikä ei ole paljon, vaikkakin korkeampi kuin aivan huippuvuosina. Minä kyllä kannustaisin ihmisiä tekniselle alalle.
T. DI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avainsana lienee monilla vastavalmistuneilla se, että onko ollut opiskelujen ohella töissä - lähipiirissä ne, ketkä ovat työskennelleet koulun ohella, työllistyivät hyvin ja osa niistä, jotka vain opiskelivat, valmistuivat kortistoon. Itsekin koulun ohella oman alan osa-aikatyötä tehneenä sain vakipaikan valmistumisen jälkeen (toki mukana myös hyvää tuuria). Jos ap vaihdat alaa niin yritä opiskelujen ajaksi etsiä oman alan töitä osa-aikaisena heti kun opintoja on vuosi tai pari takana.
Tottakai jokainen mielellään ottaa niin hyviä harjoittelu- ja työpaikkoja kuin vaan saa look opiskeluaikana. En oikeen ymmärrä tän neuvon pointtia. Kaikki nyt vaan ei saa niitä hyviä paikkoja vaikka kuinka hakee.
Taas valitetaan "hyvistä paikoista". Puoli-ilmainen kesätyö apurina tai vaikka siivoojana unelmatyöpaikassa osoittaa että puhtia riittää. Ei tarvitse päästä todellisiin oman alan töihin, riittää kun pääsee edes juoksupoikana tutustumaan ja hankkimaan hyviä merkintöjö cv'hen.
Ei se riitä mihinkään kun ei olla enää 1960-luvulla. Eihän tollasilla saa edes harjoittelua suoritettua.
Kumma kyllä sain itse paikkani vaatekaupassa juuri näin kun aloitin siivoojana ja tutustumalla taloon. Vuonna 2009.
Ja tilannehan alkoi vasta kunnolla pahentua tuohon aikaan, ei kelpaa vertailukohdaksi nykyisyyteen.
Yrittäjillä on nykyisin oikeus ja mahdollisuus lähes samantasoiseen työttömyysturvaan kuin palkansaajilla.
Yrittäjän sosiaaliturva perustuu YEL-vakuutuksen työtuloon. Työtulon perusteella lasketaan lähes kaikki ansiosidonnaiset sosiaalietuudet. Niitä ovat esimerkiksi sairauspäiväraha, äitiys-, isyys- ja vanhempainraha, kuntoutusraha sekä työttömyyspäiväraha. Työtulo vaikuttaa myös Kelan myöntämiin etuuksiin sekä myös liikenne- ja tapaturmavakuutuksen tasoon.
Yrittäjät voivat myös liittyä työttömyyskassan jäseneksi ja saada ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa (300, 400 tai 500 päivää), jos yritystoiminta päättyy. Kannattaa liittyä kassaan. Itse liityin SYT-kassaan, koska se on paljon edullisempi kuin AYT-kassa. www.syt.fi- sivuilta löytyy lisätietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mikä ala työllistää?! Kun koko ajan vaan toitotetaan että vaihda alaa... hoitotyöhön minusta ei ole. Mitä kannattaisi opiskella?!
Opetusala, varsinkin erityisopettajat, puheterapeutti, fysioterapeutti, hammasala, tekonivelala, henkilöstöala, siivous, labratyö... Siinä esimerkkejä työllistävistä aloista. Muutamaan riittää toisen asteen koulutus.
Aloittajan ei sitten kannata avata sitä toista ketjua työttömistä opettajista.
Aineenopettajat ei saa töitä. Eikä luokanopettajatkaan enää kovin helposti. Erityisopettajat saa kyllä töitä, mutta sellaiseksi päästäkseen pitää ensin työskennellä tavallisena opettajana jonkin aikaa, ja sitten vasta voi hakeutua erkkapedan opintoihin.
Ei pidä paikkaansa. Esim. Jyväskylässä voi ihan suoraan opiskella erkkaopeksi. Täydennyskoulutuksiin on toki helpompi päästä.
Erittäin paljon töitä on lastentarhanopettajille.
Kannattasko vähän tarkistaa hakemuksen sisältöä ja alaa, jolle haet? Ja ehkä hakeutua jopa koulutukseen ja päästä johonkin sen kautta harjoitteluun/sisään?
Voit lähettää vaikka 10 000 paskaa hakemusta, et sinä siitä mitään sädekehää saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyysaste on 9 prosenttia, eli 91 sadasta työhaluisesta on sorvin ääressä. En nyt sanoisi, että töitä ei ole...
Hiukan sama tilanne kuin Ap:llä, tosin ei ihan silkkaa silppua ja huonoja töitä, mutta kohtelu on ollut huonoa ja projektit päättyneet mammalomiin. Huonon työtilanteen vuoksi olen itsekin jo hankkinut kaksi tutkintoa. Yhtään ei huvittaisi palata siihen samaan p:hen uudelleen. Ihan vilpittömästi haluaisin heittäytyä omavaraistalouteen. Mutta uskaltaako sitä kun on noita lapsiakin huollettavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tulee ihan just 2v työttömyyttä täyteen ja jo nyt tuntuu, että luovutan. Hakemuksia olen laittanut niin moneen paikkaan, etten laskuissa ole enää pysynyt, mutta vain yhteen olen päässyt haastatteluun.
Itsetunto alkaa olla pohjalukemissa ja huomaan vältteleväni tuttuja ja puolituttuja, etteivät vain pääse kysymään missä olen töissä, mitä teen jne.
Minä tekisin mielelläni edes jotain pieniä projekteja ja pätkähommia yms.
Nyt olen laitellut hakemuksia kaikkiin kesätyöpaikkoihinkin mihin vähänkin löytyisi osaamista, mutta opiskelijoillehan ne on suunnattu.
Masentaa ja hävettää olla se tuttavapiirin ainoa pitkäaikaistyötön.
Vapaaehtoistyöhön aluksi. Sieltä kautta voi tulla suhteita ja töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mikä ala työllistää?! Kun koko ajan vaan toitotetaan että vaihda alaa... hoitotyöhön minusta ei ole. Mitä kannattaisi opiskella?!
Opetusala, varsinkin erityisopettajat, puheterapeutti, fysioterapeutti, hammasala, tekonivelala, henkilöstöala, siivous, labratyö... Siinä esimerkkejä työllistävistä aloista. Muutamaan riittää toisen asteen koulutus.
Etsin opetustöitä. Hakijoita on aina useita kymmeniä, suurin osa päteviä.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajalle kannattaa hakemusta ennen soittaa ja tehdä selväksi kuinka paljon haluaa työn. Sitten vasta hakemus. Jos ap olisi soittanut jokaiseen paikkaan, ei olisi tarvinnut hakea 700 paikkaa, 50 olisi riittänyt. Työnsaanti ei ole helppoa, täytyy olla aktiivinen!
Työnantajille soittelu on nykyään pikemminkin haitaksi työllistymistä ajatellen. Kun nyt moni työnhakija firmoihin soittelee, se häiritsee pomoja ja merkkaavat soittajan nimen muistiin, että tätä häirikköä ei sitten ainakaan palkata.
Mua auttoi työnsaannissa vapaaehtoistyöstä saatu kokemus. Sitä ei todellakaan kannata väheksyä! Mutta aloittajan tilanteessa en viitsisi lyödä päätäni enää seinään vaan alkaisin katsella uusia opiskelutuulia :)
Vierailija kirjoitti:
Alanvaihtoa täällä taas tarjotaan. Mikäs siinä, mutta jos 30-40-vuotias lähtee tekemään uutta perustutkintoa, niin valmistuessa pitäisi pystyä sitten vakuuttamaan työnantaja siitä, että miksi pitäisi palkata ennemmin keski-ikäinen noviisi ennemmin kuin nuori. Työnantajilla on vahvoja käsityksiä siitä, minkälaisia ominaisuuksia kuhunkin tehtävään haettavalla ihmisellä tulisi olla. Kyllä varmasti vanhempia palkataan, mutta silloin kyseessä on yleensä henkilö, jolla on erityisiä ansioita. Pitkälle ei vielä pötkitä sillä, että "feilasin jo yhdellä alalla ja nyt yritän samaa toisella". Kaikilla niillä aloilla, joilla tutkinto itsessään ei takaa työllistymistä, avainasemassa ovat suhteet. Niitä tulisi tyypillisesti luoda opiskellessa. Moni on kokenut hankalaksi yrittää verkostoitumista itseään puolet nuorempien opiskelijoiden kanssa. Sitten vastassa on myös kysymys uusien opintojen rahoittamisesta. Jos elää jo valmiiksi työmarkkinatuella, niin on vaikea kerryttää rahastoa opiskelemisia varten. Yhteiskuntaa ei kuitenkaan kiinnostaa rahoittaa monia turhia hylsytutkintoja tällaisille kaltaisillemme tyhjäntoimittajille. Vähän aikaa sitten kun samasta täällä keskusteltiin, niin joku kertoi tuntevansa kolme keski-ikäisenä juristiksi opiskellutta, joista kaksi oli päätynyt työttömäksi.
Mitä sinä ehdotat jos alanvaihto on turha liike? Työttömänäkään ei voi olla 30v - 70v. Sehän on aika suuri osa elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyysaste on 9 prosenttia, eli 91 sadasta työhaluisesta on sorvin ääressä. En nyt sanoisi, että töitä ei ole...
Huomasitko, että niihin työhaluisiin lasketaan " 15-74 -vuotiaat henkilöt, jotka tutkimusviikolla olivat työllisiä tai työttömiä."
Alle 17-vuotias ja yli 65-vuotias ei voi olla periaatteessa työtön työttömyyskorvausta saava työnhakija, koska nuoret ovat oppivelvollisia ja saava lapsilisää ja vanhat kansaneläkettä, vaikka olisivatkin töissä.
Tässä tulee tilastoharhaa siksi, että vertailussa on enemmän työssäolevia kuin todellisia työttömiä.
Alueelliset erot ovat suuria. Suurimmat työttömyysluvut ovat jotain 25 %, ja kun sama työttömyys on laajalla alueella, ei työmatkan pidentäminen 200 kilometriin auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanvaihtoa täällä taas tarjotaan. Mikäs siinä, mutta jos 30-40-vuotias lähtee tekemään uutta perustutkintoa, niin valmistuessa pitäisi pystyä sitten vakuuttamaan työnantaja siitä, että miksi pitäisi palkata ennemmin keski-ikäinen noviisi ennemmin kuin nuori. Työnantajilla on vahvoja käsityksiä siitä, minkälaisia ominaisuuksia kuhunkin tehtävään haettavalla ihmisellä tulisi olla. Kyllä varmasti vanhempia palkataan, mutta silloin kyseessä on yleensä henkilö, jolla on erityisiä ansioita. Pitkälle ei vielä pötkitä sillä, että "feilasin jo yhdellä alalla ja nyt yritän samaa toisella". Kaikilla niillä aloilla, joilla tutkinto itsessään ei takaa työllistymistä, avainasemassa ovat suhteet. Niitä tulisi tyypillisesti luoda opiskellessa. Moni on kokenut hankalaksi yrittää verkostoitumista itseään puolet nuorempien opiskelijoiden kanssa. Sitten vastassa on myös kysymys uusien opintojen rahoittamisesta. Jos elää jo valmiiksi työmarkkinatuella, niin on vaikea kerryttää rahastoa opiskelemisia varten. Yhteiskuntaa ei kuitenkaan kiinnostaa rahoittaa monia turhia hylsytutkintoja tällaisille kaltaisillemme tyhjäntoimittajille. Vähän aikaa sitten kun samasta täällä keskusteltiin, niin joku kertoi tuntevansa kolme keski-ikäisenä juristiksi opiskellutta, joista kaksi oli päätynyt työttömäksi.
Mitä sinä ehdotat jos alanvaihto on turha liike? Työttömänäkään ei voi olla 30v - 70v. Sehän on aika suuri osa elämästä.
Omavaraisuus? -eri
Alue: Aihe vapaa
Elinkeinoelämän keskusliitto ja kokoomuskepumafian kartanot pitää polttaa maan tasalle, jos ei tästä hyvinvoinnin jaosta päästä yhteisymmärrykseen.