Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti kuoli äkillisesti ja hänen koiransa jäi hoidettavakseni. Olen aivan loppu, enkä tiedä mitä teen.
10.03.2017 |
Toivon, että voitte lukea tämän tuomitsematta minua sen kummemmin.
Äitini oli terve ja juuri täyttänyt 50-vuotta. Hän menehtyi auto-onnettomuudessa noin neljä kuukautta sitten. Tämä oli kaikille kova paikka ja tuli niin äkkiä. En ole vielä ehtinyt edes käsittää tapahtunutta saati käsitellä asiaa, kaikki tuntuu niin epätodelliselta.
Äidillä ei paljon omaisuutta ollut, mutta jaon jälkeen jäi jäljelle yksi asia; koira.
Veljeni teki harvinaisen selväksi että hän ei koiraa halua. No, minä sitten otin sen. Se on ollut minulla hoidossa useinkin ja on oikein hauska pikku veijari. 4.5kg, täytti juuri 10-vuotta. Olen aina ollut hyvin eläinrakas ja koira on minulle tärkeä.
Olen ollut väsynyt ja surun murtama, mutta en kuitenkaan halunnut ottaa lomaa opinnoista joten kiirettä pitää. Olen alkanut huomata, ettei koira sovi arkeeni ollenkaan. Kolme kertaa päivässä lenkitys, olen sidottuna eläimeen enkä voi vain enää tulla ja mennä kuten tahdon. Vaikeahoitoisen turkin jatkuva harjaaminen ja trimmaaminen... kynsien leikkuu viikottain. Kallis erityisruoka käy opiskelijan budjetille. (Vaikka ei tuo nyt paljoa syö.) Koiralta täytyy evätä pääsy kissan hiekkalaatikoille, vessaan ettei syö roskiksesta... olen vain emotionaalisesti niin rikki, kaikki energia menee opiskeluun ja tavalliseen arkeen, ja siihen lisäksi tuo koira. Se varmaan aistii ahdistukseni, tai on viimein tajunnut ettei tämä olekkaan pelkkä hoitoreissu ja sen rakas emäntä ei palaakkaan hakemaan, joten se on alkanut ulista öisin. Untakaan en enää siis saa kunnolla, kaiken tämän päälle.
Käytiin tuosta ulinasta eläinlääkärissä, ja fyysisesti koirassa ei ole mitään vikaa. Se sai ahdistuslääkkeitä, jotka eivät auttaneet lainkaan. Tästä kaikesta mätkähti iso lasku, ja alan olla taloudellisestikin aika ahtaalla.
Rakastan koiraa, se on aina ollut minulle tärkeä ja se on rauhallinen ja mukava. Mutta myönnän, vaikka inhottaakin, että minulla on alkanut olla vihaisia tunteita sitä kohtaan. En näytä sitä sille, tietenkään, mutta joskus se oikein inhottaa. Jopa raivostuttaa. Se saa edelleen nukkua sängyssäni, istua sylissäni ja jokapäiväinen hellyyden ja rapsutusten kirjo on suuri. Mutta viimeksi eilen kun jouduin hankaamaan kuraisia tassunjälkiä eteisen matosta tunsin inhoa ja ärtymystä, suunnatonta sellaista. Oma vikanihan se oli kun en heti muistanut nostaa sitä kylppärin altaaseen...
Tiedän, että käsittelen todennäköisesti äitini kuolemaan liittyviä tunteita enkä oikeasti vihaa koiraa. Mutta ne tunteet tuntuvat niin aidoilta. Että kun raivostuttaa.
Toistan joskus mielessäni että "se on jo vanha, ei se kauaa enää jaksa. Pääsee äidin luokse iloa tuomaan." ja poden sen jälkeen heti maailman huonointa omatuntoa. En osaa käsitellä näitä tunteita, en vain osaa.
En voi antaa sitä pois, kauheaa rääkkäystä viedä vanha eläinparka aivan uuteen kotiin. Ja vihaisin itseäni lopouikäni jos antaisin äidin rakkaan koiran pois... olen vain niin loppu. Koitan uskotella itselleni että koiran seura tekee minulle hyvää, käymmehän molemmat samaa menetystä läpi ja olemme tavallaan toistemme "tukena". Eipä tunnu auttavan kun sisälläni kiehuu.
Veljeltä ei heru apua ajallisesti, taloudellisesti, tai emotionaalisesti.
Eipä tähän mitään apua täältä löydy, kunhan halusin avautua kun en ammattilaisellekkaan pääse puhumaan.
En vain jaksa.
Kommentit (123)
Anna pois, vaikka jollekin lähipiirissä, jos ottaja löytyy. Tällöin voisit tavata koiraa vielä, jos haluat. Jos et halua kuitenkaan luopua koirasta, etsi lenkkeilytysapua. Eiköhän naapurustostasi joku mummeli tai teini löydy, joka voisi koiraa kävelytellä pientä palkkiota vastaan, jos siis taloutesi antaa periksi. Ei kai tuollainen pikkukoira mitään pitkiä (+5km) lenkkejä edes tarvitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsi sille hyvä uusi koti. Mekin olemme antaneet hyvän uuden kodin vanhalle kissalle. mikäli tarvitsemme hoitoapua niin kissa voi silloin mennä vanhalle omistajalle hoitoon. ehkä tällainen järjestely sopisi sinullekin?
Vanhalle omistajalle hoitoon?? Sehän on kuollut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi sille hyvä uusi koti. Mekin olemme antaneet hyvän uuden kodin vanhalle kissalle. mikäli tarvitsemme hoitoapua niin kissa voi silloin mennä vanhalle omistajalle hoitoon. ehkä tällainen järjestely sopisi sinullekin?
Vanhalle omistajalle hoitoon?? Sehän on kuollut
Ap on tässä esimerkissä se vanha omistaja ja lisäksi ollut aiemminkin koiran hoitaja.
Päästä se pahasta, eli vie piikille. Senkin on vaikea tuon ikäisenä sopeutua uuteen ja tulee varmasti sairastelemaan paljon noin vanhuudenpäivillään.
Vaikutat niin hyvälle ihmiselle, että keksit varmasti oikean ratkaisun. Toivotan sinulle paljon voimia, olen pahoillani siitä mitä on sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päästä se pahasta, eli vie piikille. Senkin on vaikea tuon ikäisenä sopeutua uuteen ja tulee varmasti sairastelemaan paljon noin vanhuudenpäivillään.
Jos verrattaisiin ihmisen ikään niin meinaat, että nelikymppisen loppuelämä on turha, koska siitä alkaa vaan sairastelu ja kituminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö äidiltä sitten jäänyt rahaa jolla hoitaa koiraa ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti yritetään tehdä koirasta ihmistä! Miksi voit tappaa hyttysen mutta et koiraa? Miksi hyttysen elämä on arvottomampi kuin koiran - molemmat eläimiä?
Millä sinä mittaat elämän arvokkuuden? Mikä tekee ihmisen elämästä arvokkaamman kuin vaikkapa koiran, tai sen hyttysen? En mikään hippi ole, mutta naurattaa tää että on täysin ok tappaa eläimiä ajattelematta muita vaihtoehtoja. Ei niitä lapsiakaan nirhata, kun vanhemmat ei kykene enää hoitamaan.
Kuvitellaanpa tilanne että tulee esim haaksirikko, laivassa on sinä ja 4 koiraasi, lisäksi 4 muuta ihmistä ( tuntemattomia)? Pelastusveneessä on 5 paikkaa, keille ne kuuluu?
Koirat pelastusveneeseen, ehdottomasti. Tuntemattomat ihmiset ei tuo mulle iloa eikä heidän "menettämisensä" surua. En muista tavanneeni ainuttakaan koiraa, joka olisi pahoittanut mieleni tai ollut epäkohtelias idiootti. Ihmisissä näitä on pilvin pimein. Eli ihmiset mereen ja koirien kanssa soutelemaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie koira eläinlääkärille. Siellä sekin saattaa kuolla äkillisesti.
Nämä tappouhkaukset kertovat miten sairas asenneilmasto av-palstalla on. Koiran lopettamisen ehdottamisesta tulee tappouhkailuja. Sen sijaan aborttia ehdotetaan suunnilleen kaikille raskaana oleville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa paljastua eräitten av-palstalaisten sairas arvomaailma. Joillekin koiran eälmä on tärkeämpi kuin ihmisen. Ei edes 10.000 koiran henki ole yhden ihmiselämän arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Alkaa paljastua eräitten av-palstalaisten sairas arvomaailma. Joillekin koiran eälmä on tärkeämpi kuin ihmisen. Ei edes 10.000 koiran henki ole yhden ihmiselämän arvoinen.
Eihän tässä olla valitsemassa kenenkään ihmisen ja koiran hengen välillä, joten tosi ontuva vertaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asut Helsingin suunnalla, niin voin auttaa ja ottaa koiran hoitoon. Meillä on koira jo ennestään ja se tulee kyllä muiden kanssa toimeen :) uskon että aika auttaa!
Voisisit kysellä jos joku junior handler haluaisi sen hoidokikseen. Jos koiralla on paprut niin voi kilpailla oikeissakin näyttelyissä. Junior handler on siis koiranäyttelyissä oleva luokka jossa katsotaan miten hyvin nuori esittää koiran ja miten tulee toimeen. Yleensä niillä nuorilla on paljon kokemusta koirista ja hoitaa niitä tosi hyvin. Pk seudulla on paljon jh- kisoja ja treenejä ja varmasti löytyisi joku joka haluaisi trenata sunkin koiran kanssa ja muutenkin lenkkeilyttää etenkään kun kaikilla ei ole mahdollisuutta omaan koiraan. Facebookissa on paljon junior handler ryhmiä joista voisi kysellä.
Kyllä se terveen tai suht terveen koiran piikille vienti on useimmiten ihan omistajansa laiskuudesta johtuvaa. Sitä syyllisyyttä sitten selitellään sillä miten koiralle on parempi näin. Koirilla on kova elämänhalu vaikka olisikin pientä kremppaa,allergiaa tai elämäntilanne ei olisi ideaali. Ihan kuten ihmisilläkin. Kyllä ne koirat sopeutuvat uusiinkin koteihin tai vaikka pienempään asuntoon. Tärkeintä on riittävä liikunta ja ulkoilu,asianmukainen ravinto ja lääkitys ja rakastava huomio.
Etsi koiralle uusi koti. Ehkä muutto uuteen kotiin on sille hyväksi, ja se unohtaa ahdistua siitä ettei äitisi tule enää tällä kertaa noutamaan sitä kotiin. Koirilla on parempi muisti kuin uskotaan. Sukulaiseni koira selvästi ikävöi edesmennyttä tuttavaa vielä noin vuosi tämän menehtymisen jälkeen tilanteessa, jossa tuttava oli eläessään normaalisti saapunut paikalle. Eikä kyse ollut edes koiran oman perheen jäsenestä, vaan perhetuttavasta. Koira ei ymmärrä, minne oma ihminen on kadonnut. Ehkä uusi koti koiralle auttaisi tilanteeseen.
Moikka, missä asut? Täälläkin olisi kiinnostusta koirasta.
Laittaisitko vaikka jonkun sähköpostin esille, kun selvästi
useampikin on koirasta kiinnostunut?
Alue: Aihe vapaa
Kodinvaihtajat-ryhmä
Netistä löytyy!