Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Auttaako miehesi ikinä sinua konkreettisesti? esim. kiusaaminen
04.03.2017 |
Niin, jos esimerkkitilanne on vaikka se että sinulla on tilanne, jossa joku käyttäytyy sinua kohtaan epäasiallisesti/kiusaa sinua ja et ole pystynyt ratkaisemaan tilannetta itse. Kerrot tilanteesta miehelle. Miten hän reagoi?
Kuuntelee ja sanoo jotain lohduttavaa tyyliin "onpa kurja juttu, toivottavasti asia selviää" vai tekeekö hän konkreettisesti jotain asian eteen, sinua auttaaksesi. En tarkoita että menee luolamiehenä riehumaan jne. mutta voisiko hän osata antaa sinulle jonkun uuden ihan käytännön tason neuvon/ohjeen joka auttaa, tai jopa puhua puolestasi.
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voidi sntaa jotain käytännön neuvoja tai keinoja nähdä tilanne toisessa valossa.
Hän voisi myös esim valtakirjalla käydä hoitamassa virastoasioitani tai vastaavaa, jos olisin estynyt tai muuta konkreettista. Jos hän voisi myös esim auttaa äitiäni lumitöissä tai pyykinripustuksessa tai vastaavaa, mikä olisi mutkan kautta myös minun auttamistani, muttei välttämättä kuuluisi hänen luonnollisiin töihinsä (kuten omasta kodistamme huolehtiminen tietysti kuuluisi).
Mutta hän ei todellakaan alkaisi esim työpaikallani söhläämään ja säätämään tai "puhumaan puolestani" - siitähän seuraisi vain lisäongelmia.
Oma mieheni luultavasti vähättelisi kiusaajien persoonaa/ajatusmaailmaa minua lohduttaakseen ja pyrkisi osoittamaan minulle miksi minun ei pitäisi tästä välittää. Tai sitten ehdottaisi jotain konkreettista juttua, esim. mitä voisin ensi kerralla tehdä jos tilanne toistuu. Usein minulle tulee parempi olo jo siitä että saan räyhätä turhautumiseni ulos. Lopulta juttu ei tunnu hirveästi miltään kun tajuan että kiusaajat eivät todellakaan ole muita kuin pieniä, omaan itseensä turhautuneita ihmisiä jotka yrittävät painaa muita alas tunteakseen olonsa paremmaksi. Itse uskon, ja mieheni samoin, että ihmisen todellinen arvo mitataan sillä miten he muita kohtelevat, ja usein keskustelun jälkeen tunnen pikemminkin sääliä kiusaajia ja kusipäitä kohtaan kuin mitään tarvetta saada juttu ratkeamaan.
Mikäli kohtaat kiusaamista niin suosittelen suhtautumista siihen huvittuneen säälivästi. Jos aikuinen ihminen kiusaa tai on inhottava, niin siinä on kasvu jäänyt ihan kesken. Kun näet tuon aikuisen sinä lapsena kuin tämä on, niin tämän sanoja tai koko tilannetta on vaikea ottaa vakavasti.
En voi kertoa mieheni ammattia, mutta tukea saisin 110-prosenttisesti, jos tällaista toimintaa ilmenisi.
Annuk. kirjoitti:
Oma mieheni luultavasti vähättelisi kiusaajien persoonaa/ajatusmaailmaa minua lohduttaakseen ja pyrkisi osoittamaan minulle miksi minun ei pitäisi tästä välittää. Tai sitten ehdottaisi jotain konkreettista juttua, esim. mitä voisin ensi kerralla tehdä jos tilanne toistuu. Usein minulle tulee parempi olo jo siitä että saan räyhätä turhautumiseni ulos. Lopulta juttu ei tunnu hirveästi miltään kun tajuan että kiusaajat eivät todellakaan ole muita kuin pieniä, omaan itseensä turhautuneita ihmisiä jotka yrittävät painaa muita alas tunteakseen olonsa paremmaksi. Itse uskon, ja mieheni samoin, että ihmisen todellinen arvo mitataan sillä miten he muita kohtelevat, ja usein keskustelun jälkeen tunnen pikemminkin sääliä kiusaajia ja kusipäitä kohtaan kuin mitään tarvetta saada juttu ratkeamaan.
Mikäli kohtaat kiusaamista niin suosittelen suhtautumista siihen huvittuneen säälivästi. Jos aikuinen ihminen kiusaa tai on inhottava, niin siinä on kasvu jäänyt ihan kesken. Kun näet tuon aikuisen sinä lapsena kuin tämä on, niin tämän sanoja tai koko tilannetta on vaikea ottaa vakavasti.
Aamen! Hitto että joku osas pukea mun ajatukset hyvin sanoiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, eli kun minulla on tilanne, jossa oma perheenjäseneni joutuu epäasiallisen kohtelun kohteeksi (uhkaava ja ilkeä naapuri(, niin olenko kohtuuton jos toivon että mies voisi jotenkin auttaa. Ihan käytännössä siis.
Oli äidin kanssa riitaa, meni sitten kommentoimaan asiaa hänelle ja olivat riidoissa ainakin pari kuukautta.
Äiti vähän maistissa usein, joka tekee hänestä dramaattinen ja mies aika herkkä, joten ääääh mikä soppa. Olisi vaan ollut hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok, eli kun minulla on tilanne, jossa oma perheenjäseneni joutuu epäasiallisen kohtelun kohteeksi (uhkaava ja ilkeä naapuri(, niin olenko kohtuuton jos toivon että mies voisi jotenkin auttaa. Ihan käytännössä siis.
Jos se perheenjäsen on lapsi, on perheen aikuisten velvollisuus hoitaa asia.
Aikuisten pitäisi osata hoitaa asiansa itse, eikä kolmansien osapuolten puuttuminen silloin juuri koskaan paranna vaan pahentaa näitä kuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Ok, eli kun minulla on tilanne, jossa oma perheenjäseneni joutuu epäasiallisen kohtelun kohteeksi (uhkaava ja ilkeä naapuri(, niin olenko kohtuuton jos toivon että mies voisi jotenkin auttaa. Ihan käytännössä siis.
Ja ei ole siis mitään sellaista josta voisi vielä poliisille soittaa. Ilkeilyä ja uskon että voisi tehdä pahempaakin (epäilen että on tehnyt ilkivaltaa mutta vielä ei pysty todistamaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, eli kun minulla on tilanne, jossa oma perheenjäseneni joutuu epäasiallisen kohtelun kohteeksi (uhkaava ja ilkeä naapuri(, niin olenko kohtuuton jos toivon että mies voisi jotenkin auttaa. Ihan käytännössä siis.
Jos se perheenjäsen on lapsi, on perheen aikuisten velvollisuus hoitaa asia.
Aikuisten pitäisi osata hoitaa asiansa itse, eikä kolmansien osapuolten puuttuminen silloin juuri koskaan paranna vaan pahentaa näitä kuvioita.
Näin, ei mitään lisättävää. N42
Mies ei auttaisi, eikä myöskään lohduttaisi.
Sanoisi, että olen herkkänahkainen ja en osaa puolustaa itseäni. Kiusaisi mahdollisesti minua siihen päälle (tekee tätä usein).
Että sellainen mies ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, eli kun minulla on tilanne, jossa oma perheenjäseneni joutuu epäasiallisen kohtelun kohteeksi (uhkaava ja ilkeä naapuri(, niin olenko kohtuuton jos toivon että mies voisi jotenkin auttaa. Ihan käytännössä siis.
Jos se perheenjäsen on lapsi, on perheen aikuisten velvollisuus hoitaa asia.
Aikuisten pitäisi osata hoitaa asiansa itse, eikä kolmansien osapuolten puuttuminen silloin juuri koskaan paranna vaan pahentaa näitä kuvioita.
Ei ole lapsi. Ja tietysti kaikkien pitäisi itse hoitaa kaikki asiansa, mutta eihän niin kuitenkaan aina ole. Etkö itse siis koskaan edes yritä auttaa ketään? Se on elämä varmasti helppoa jos siihen pystyy.... huoli toisesta on usein pahempi kuin itsestä. Ja itse en vaan pysty toistelemaan jotain hokemaa, että itse pitää hoitaa ja jättää asiaa siihen. Mutta omat keinot alkaa olla vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei auttaisi, eikä myöskään lohduttaisi.
Sanoisi, että olen herkkänahkainen ja en osaa puolustaa itseäni. Kiusaisi mahdollisesti minua siihen päälle (tekee tätä usein).
Että sellainen mies ;(
Miksi olet hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autatteko te ketjuun vastaajat koskaan ikinä ketään? Kun täällä kaikki tuntuu olevan sitä mieltä että aikuinen hoitaa itse ongelmansa, niin mitä mieltä edes on tavoitella ihmissuhteita. Parisuhdetta tai ystävyyttä, ihan sama kun yksin olet silloin, kun eniten apua tarvitsee.
Käytännön asioissa (virastot, lumenluonnit) voi nyky-yhteiskunnassa saada apua vaikka olisi täysin yksin elämässään, se mihin läheisiä tarvitaan, on juuri ne asiat jotka on vaikeimpia hoitaa. Ja harva haluaa sitä vaivaa nähdä edes läheistensä puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Autatteko te ketjuun vastaajat koskaan ikinä ketään? Kun täällä kaikki tuntuu olevan sitä mieltä että aikuinen hoitaa itse ongelmansa, niin mitä mieltä edes on tavoitella ihmissuhteita. Parisuhdetta tai ystävyyttä, ihan sama kun yksin olet silloin, kun eniten apua tarvitsee.
Käytännön asioissa (virastot, lumenluonnit) voi nyky-yhteiskunnassa saada apua vaikka olisi täysin yksin elämässään, se mihin läheisiä tarvitaan, on juuri ne asiat jotka on vaikeimpia hoitaa. Ja harva haluaa sitä vaivaa nähdä edes läheistensä puolesta.
Tavoitteletko ihmissuhteita vain jotta he hoitavat asioita puolestasi? Eikö nimenomaan se emotionaalinen tuki ja turva ole se mitä varten kumppanuutta haetaan, ei se, että kumppani käy puolestasi sinun sanasotasi? En tiedä oletko ap, mutta mikäli olet, niin minun neuvoni sinulle on, että älä jahtaa itsellesi pelastajaa. Pelasta itse itsesi. Olet paljon tyytyväisempi suhteeseesi kun et odota tältä vastuunottoa asioista mitkä itsekin voisit hoitaa, eikä sinun tarvitse katsella kumppaniasi ja pohtia onko tämä hyvä vai ei sillä perusteella reagoiko kokemaasi vääryyteen siten että ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Naapuriasian yksityiskohdistahan en tiedä, mutta mitä ihmettä se mies voisi tilanteelle tehdä mitä sinä et voisi tehdä ihan yhtä hyvin? Paitsi mennä vähän isokokoisempana pesismailan ja nyrkin kanssa heilumaan? Sanoit kuitenkin ettet tätä halua, joten viestisi perusteella ei ihan avaudu, että miksi miehen pitäisi tämä asia hoitaa. Ellet nimenomaan ole vain yksinkertaisesti tyytymätön siihen, että mies ei "pelasta" sinua.
Mies kyllä kuuntelee ja yrittää lohduttaa mutta itse olen päässyt kiusaamisesta yli sillai että suhtaudun kiusaajiin kuten mielenterveysongelmista kärsiviin pitää suhtautua eli ymmärrettävästi ja jos totta puhun välinpitämättömästi. Eihän se toki minun vika ole jos on henkisiä ongelmia ja ne purkautuu kiusaamisena. Ongelma ei ole minun ja en jaksa välittää. Tietenkin toivon että saavat apua, mutta toisaalta sekin on heidän asiansa saavatko vai ei.
Ei auta, lähtee yleensä mukaan kiusaamiseen.esim. "Mitäs nyt olet tommone mielisairas, sähän olet sellainen.. Idiootti. " karulta tuntuu kirjoittaa näin mutta totta on. Siksi mun itseeni luottaminen ja itsetunto onkin todella alhaalla.
Eikä ne kehut enää ton jälkeen tunnu miltään vaikka kuinka sanois mitä. Koska Miks se yks kaks olisikin ihana ja tarkoittais kaikkee, jos se aina lähtee jopa näitä "kiusaajia" puolustaa? Silloin se puolustaisi minua eikä muita.
Vierailija kirjoitti:
Mies kyllä kuuntelee ja yrittää lohduttaa mutta itse olen päässyt kiusaamisesta yli sillai että suhtaudun kiusaajiin kuten mielenterveysongelmista kärsiviin pitää suhtautua eli ymmärrettävästi ja jos totta puhun välinpitämättömästi. Eihän se toki minun vika ole jos on henkisiä ongelmia ja ne purkautuu kiusaamisena. Ongelma ei ole minun ja en jaksa välittää. Tietenkin toivon että saavat apua, mutta toisaalta sekin on heidän asiansa saavatko vai ei.
Totta, terve ihminen ei kiusaa se on asia joka opetettiin jo lapsena.
Annuk. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autatteko te ketjuun vastaajat koskaan ikinä ketään? Kun täällä kaikki tuntuu olevan sitä mieltä että aikuinen hoitaa itse ongelmansa, niin mitä mieltä edes on tavoitella ihmissuhteita. Parisuhdetta tai ystävyyttä, ihan sama kun yksin olet silloin, kun eniten apua tarvitsee.
Käytännön asioissa (virastot, lumenluonnit) voi nyky-yhteiskunnassa saada apua vaikka olisi täysin yksin elämässään, se mihin läheisiä tarvitaan, on juuri ne asiat jotka on vaikeimpia hoitaa. Ja harva haluaa sitä vaivaa nähdä edes läheistensä puolesta.
Tavoitteletko ihmissuhteita vain jotta he hoitavat asioita puolestasi? Eikö nimenomaan se emotionaalinen tuki ja turva ole se mitä varten kumppanuutta haetaan, ei se, että kumppani käy puolestasi sinun sanasotasi? En tiedä oletko ap, mutta mikäli olet, niin minun neuvoni sinulle on, että älä jahtaa itsellesi pelastajaa. Pelasta itse itsesi. Olet paljon tyytyväisempi suhteeseesi kun et odota tältä vastuunottoa asioista mitkä itsekin voisit hoitaa, eikä sinun tarvitse katsella kumppaniasi ja pohtia onko tämä hyvä vai ei sillä perusteella reagoiko kokemaasi vääryyteen siten että ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Naapuriasian yksityiskohdistahan en tiedä, mutta mitä ihmettä se mies voisi tilanteelle tehdä mitä sinä et voisi tehdä ihan yhtä hyvin? Paitsi mennä vähän isokokoisempana pesismailan ja nyrkin kanssa heilumaan? Sanoit kuitenkin ettet tätä halua, joten viestisi perusteella ei ihan avaudu, että miksi miehen pitäisi tämä asia hoitaa. Ellet nimenomaan ole vain yksinkertaisesti tyytymätön siihen, että mies ei "pelasta" sinua.
No joo, et selvästikään ymmärrä tai halua ymmärtää. Ja toki olen samaa mieltä kanssasi, että helpompaa olisi kun kaikki pystyisivät omat asiansa hoitamaan. Itse en vaan voi kääntää selkääni kun niin ei tapahdu ja on alkanut vähän sylettää ihmiset, jotka siihen niin helposti pystyy. Pelastetuksi tulemisesta tai tarpeesta siihen voi mielestäni puhua vasta silloin, jos se on jatkuva trendi jonkun elämässä ja siitä ei nyt tässä ole kyse. On kyse siitä tullaanko sieltä fraasien takaa pois ja ollaan edes joskus valmiita näkemään vaivaa toisen puolesta. Mutta toki siis olet aivan oikeassa siinä, että ihannetilanteessa jokainen aikuinen aina vastaa itsestään jne.
Alue: Aihe vapaa
En pitäisi siitä että puoliso esim. puhuisi minun puolestani jossakin asiassa. Mutta saan kyllä toisinaan konkreettisia neuvoja. Kiusaamisesta hänellä ei oikein ole koemusta joten sen suhteen en neuvoja ole kaivannut vaan tiedän nykyisin paremmin itse sen kaltaisissa tilanteessa.