Auttaako miehesi ikinä sinua konkreettisesti? esim. kiusaaminen

Auttaa jos pyydän mutta hiukan ihninen on tossu ja idiootti jos ei itse pysty hoitamaan ikäviä tilanteita vaan pyytää miehen/äidin/naapurin hoitamaan puolestaan

Nyt menee jo ohi aiheen, mutta jos teillä on esim. perheenjäsen joka juo liikaa. Asuu yksin ja vetää siellä ryyppyputkea, iäkkäämpi jo. Ei enää syö ja nuku kunnolla mutta ei vielä siinä kunnossa että sairaalaan ottaisivat. Niin mitä siis tekisitte tai ette tekisi?

Teillä olisi mahdollisuus soittaa, jutella, puuttua ehkä yhteen akuuttiin syyhyn, joka on ryyppyputken aloittanut (sen syyn olisitte saanut tietää, koska olette humalaiselle puhuneet) ja siten auttaa. Se vaatii teiltä aikaa, sitä että kestätte pahan olon ja huolen, jota teille aiheutuu ja ehkä sitten jotain velvollisuudentuntoakin.

Toisaalta kyse on aikuisesta, joka kyllä tietää tekevänsä väärin ja lisäksi usein sanotaan, ettei alkoholisteja kannata "paapoa".

Eli mikä olisi valintanne. Jättää ihminen sinne yksin (te olette ainoa vaihtoehto, kukaan muu ei ota koppia) ja vakuuttaa itsellenne, että aikuinen ihminen on itse itsestään vastuussa ja kantaa valintojensa seuraukset. Vai antaa se apu, jota pystytte antamaan, vaikka se lisää omaa ahdistustanne.

Vierailija kirjoitti:

Annuk. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autatteko te ketjuun vastaajat koskaan ikinä ketä

No joo, et selvästikään ymmärrä tai halua ymmärtää. Ja toki olen samaa mieltä kanssasi, että helpompaa olisi kun kaikki pystyisivät omat asiansa hoitamaan. Itse en vaan voi kääntää selkääni kun niin ei tapahdu ja on alkanut vähän sylettää ihmiset, jotka siihen niin helposti pystyy. Pelastetuksi tulemisesta tai tarpeesta siihen voi mielestäni puhua vasta silloin, jos se on jatkuva trendi jonkun elämässä ja siitä ei nyt tässä ole kyse. On kyse siitä tullaanko sieltä fraasien takaa pois ja ollaan edes joskus valmiita näkemään vaivaa toisen puolesta.  Mutta toki siis olet aivan oikeassa siinä, että ihannetilanteessa jokainen aikuinen aina vastaa itsestään jne.

No yritän ainakin ymmärtää, mutta tuntuu siltä että jotain tietoa tästä tarinasta puuttuu, jotta se olisi ymmärrettävämpi. Kysyin että miksi miehen pitäisi tehdä jotain ongelmallesi, mutta tähän et vastannut. Onko kyse siitä, että sinusta tuntuu ettei hän ikinä pidä puoliasi (turhautumista parisuhteessa)? Vai onko tässä naapurin kanssa tapahtuneessa jutussa jotain sellaista, mihin ratkaisevasti auttaisi jos juuri miehesi ottaisi osaa asiaan? Vai onko sinulla jatkuvasti sellainen olo elämässä, että ihmiset eivät ole valmiita auttamaan sinua jos tarvitset apua  - vaikka itse olisit valmis auttamaan heitä? Vai oletko kenties pyytänyt miestä tulemaan kanssasi naapurin luo jotta teillä olisi numeerista ylivaltaa, eikä tämä halunnut lainkaan sotkeutua juttuun, minkä vuoksi tunnet olosi yksin ongelmasi kanssa jätetyksi? Tunnetko että miehesi on pelkuri kun ei halua ottaa osaa tähän perheeseesi liittyvään selkkaukseen, tai kenties että hän ei välitä perheestäsi lainkaan kun jää taustalle? 

Et ole kertonut mikä tarkalleen ottaen on ongelman ydin ja mihin se liittyy. Tämän vuoksi mahdollisia motiiveja tuntemuksillesi voi keksiä vaikka kuinka paljon. Lähtökohtaisesti kaikkien tosiaan pitäisi taistella omat taistelunsa, mutta vaikuttaa siltä että tässä on taustalla sinun puoleltasi jotain sellaista tyytymättömyyttä mikä ei selity pelkällä pintapuolisella tilanteen tarkastelulla. Tunteitasi minun ei ollut tarkoitus vähätellä, en vain ymmärrä tämän koko jutun ydintä, sitä miksi sinulle on niin tärkeää että miehesi ottaisi aktiivisen roolin tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt menee jo ohi aiheen, mutta jos teillä on esim. perheenjäsen joka juo liikaa. Asuu yksin ja vetää siellä ryyppyputkea, iäkkäämpi jo. Ei enää syö ja nuku kunnolla mutta ei vielä siinä kunnossa että sairaalaan ottaisivat. Niin mitä siis tekisitte tai ette tekisi?

Teillä olisi mahdollisuus soittaa, jutella, puuttua ehkä yhteen akuuttiin syyhyn, joka on ryyppyputken aloittanut (sen syyn olisitte saanut tietää, koska olette humalaiselle puhuneet) ja siten auttaa. Se vaatii teiltä aikaa, sitä että kestätte pahan olon ja huolen, jota teille aiheutuu ja ehkä sitten jotain velvollisuudentuntoakin.

Toisaalta kyse on aikuisesta, joka kyllä tietää tekevänsä väärin ja lisäksi usein sanotaan, ettei alkoholisteja kannata "paapoa".

Eli mikä olisi valintanne. Jättää ihminen sinne yksin (te olette ainoa vaihtoehto, kukaan muu ei ota koppia) ja vakuuttaa itsellenne, että aikuinen ihminen on itse itsestään vastuussa ja kantaa valintojensa seuraukset. Vai antaa se apu, jota pystytte antamaan, vaikka se lisää omaa ahdistustanne.

Alkkisvanhempien lapsena sanon että jätän oman onnensa nojaan. Kuningas Alkoholi on niin iso tekijä ettei siihen puheet ja auttaminen auta. Luovutin itse jo vuosia sitten kun alko on aina ollut tärkeämpi kuin lapset. Siinäpä juovat. Sanotaanhan myös että jumala auttaa niitä jotka auttavat itseään.

Annuk. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annuk. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autatteko te ketjuun vastaajat koskaan ikinä ketä

No joo, et selvästikään ymmärrä tai halua ymmärtää. Ja toki olen samaa mieltä kanssasi, että helpompaa olisi kun kaikki pystyisivät omat asiansa hoitamaan. Itse en vaan voi kääntää selkääni kun niin ei tapahdu ja on alkanut vähän sylettää ihmiset, jotka siihen niin helposti pystyy. Pelastetuksi tulemisesta tai tarpeesta siihen voi mielestäni puhua vasta silloin, jos se on jatkuva trendi jonkun elämässä ja siitä ei nyt tässä ole kyse. On kyse siitä tullaanko sieltä fraasien takaa pois ja ollaan edes joskus valmiita näkemään vaivaa toisen puolesta.  Mutta toki siis olet aivan oikeassa siinä, että ihannetilanteessa jokainen aikuinen aina vastaa itsestään jne.

No yritän ainakin ymmärtää, mutta tuntuu siltä että jotain tietoa tästä tarinasta puuttuu, jotta se olisi ymmärrettävämpi. Kysyin että miksi miehen pitäisi tehdä jotain ongelmallesi, mutta tähän et vastannut. Onko kyse siitä, että sinusta tuntuu ettei hän ikinä pidä puoliasi (turhautumista parisuhteessa)? Vai onko tässä naapurin kanssa tapahtuneessa jutussa jotain sellaista, mihin ratkaisevasti auttaisi jos juuri miehesi ottaisi osaa asiaan? Vai onko sinulla jatkuvasti sellainen olo elämässä, että ihmiset eivät ole valmiita auttamaan sinua jos tarvitset apua  - vaikka itse olisit valmis auttamaan heitä? Vai oletko kenties pyytänyt miestä tulemaan kanssasi naapurin luo jotta teillä olisi numeerista ylivaltaa, eikä tämä halunnut lainkaan sotkeutua juttuun, minkä vuoksi tunnet olosi yksin ongelmasi kanssa jätetyksi? Tunnetko että miehesi on pelkuri kun ei halua ottaa osaa tähän perheeseesi liittyvään selkkaukseen, tai kenties että hän ei välitä perheestäsi lainkaan kun jää taustalle? 

Et ole kertonut mikä tarkalleen ottaen on ongelman ydin ja mihin se liittyy. Tämän vuoksi mahdollisia motiiveja tuntemuksillesi voi keksiä vaikka kuinka paljon. Lähtökohtaisesti kaikkien tosiaan pitäisi taistella omat taistelunsa, mutta vaikuttaa siltä että tässä on taustalla sinun puoleltasi jotain sellaista tyytymättömyyttä mikä ei selity pelkällä pintapuolisella tilanteen tarkastelulla. Tunteitasi minun ei ollut tarkoitus vähätellä, en vain ymmärrä tämän koko jutun ydintä, sitä miksi sinulle on niin tärkeää että miehesi ottaisi aktiivisen roolin tässä asiassa.

Totta kai tästä puuttuu yksityiskohtia, en halua kaikkea tähän kirjoittaa. Ja kyllä varmasti asian ydin on se, että minulta apua pyydetään, odotetaan, oletetaankin jopa. Tietenkin haluaisin joskus apua itsekin mutta kyllä se on uskottava ettei sitä saa. Eikä siis ilmeisesti saa odottakaan. Seuraava projektini täytyykin siis olla samankaltaiseksi muuttuminen. Omat asiani olen siis aina hoitanut itse, se vielä täsmennyksenä. Nyt vaan voimat vähissä kun pitäisi aina itse jaksaa auttaa. (Pelastetuksi tulemisen tarve on tässä kuviossa varmasti olemassa, mutta ei niinkään minussa. Minä olen aina selvittänyt asiani itse.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt menee jo ohi aiheen, mutta jos teillä on esim. perheenjäsen joka juo liikaa. Asuu yksin ja vetää siellä ryyppyputkea, iäkkäämpi jo. Ei enää syö ja nuku kunnolla mutta ei vielä siinä kunnossa että sairaalaan ottaisivat. Niin mitä siis tekisitte tai ette tekisi?

Teillä olisi mahdollisuus soittaa, jutella, puuttua ehkä yhteen akuuttiin syyhyn, joka on ryyppyputken aloittanut (sen syyn olisitte saanut tietää, koska olette humalaiselle puhuneet) ja siten auttaa. Se vaatii teiltä aikaa, sitä että kestätte pahan olon ja huolen, jota teille aiheutuu ja ehkä sitten jotain velvollisuudentuntoakin.

Toisaalta kyse on aikuisesta, joka kyllä tietää tekevänsä väärin ja lisäksi usein sanotaan, ettei alkoholisteja kannata "paapoa".

Eli mikä olisi valintanne. Jättää ihminen sinne yksin (te olette ainoa vaihtoehto, kukaan muu ei ota koppia) ja vakuuttaa itsellenne, että aikuinen ihminen on itse itsestään vastuussa ja kantaa valintojensa seuraukset. Vai antaa se apu, jota pystytte antamaan, vaikka se lisää omaa ahdistustanne.

Alkkisvanhempien lapsena sanon että jätän oman onnensa nojaan. Kuningas Alkoholi on niin iso tekijä ettei siihen puheet ja auttaminen auta. Luovutin itse jo vuosia sitten kun alko on aina ollut tärkeämpi kuin lapset. Siinäpä juovat. Sanotaanhan myös että jumala auttaa niitä jotka auttavat itseään.

Oletko aina pystynyt tekemään näin? Entä onko sinulla ollut esim. sisaruksia ja olette kaikki päättäneet jättää oman onnensa nojaan juojan ja tavallaan jakaneet vastuun siinä. Vai tiesitkö että lähipiirissä on kuitenkin joku joka asian ottaa hoitaakseen, jos sinä et ota?

Jos joku naapuri tm alkaisi minua haukkumaan tai käyttäytymään asiattomasti, niin kyllä mun mies puuttuisi siihen ja ei antaisi mua niin kohdeltavan. Kyse ei ole siitä etten itse pitäisi puoliani tai osaisi, mieheni ei halua että mua kohdellaan väärin.

Kamalan surullista, jos jonkun mies alkaa vaan mukana haukkua😕 en ymmärrä. Kun rakastaa toista ei halua satuttaa toista tai halua muiden satuttavan rakastaan.

Mä en ymmärrä myöskään sitä, jos mies ei saisi puolustaa rakastaan. Ei sillä oo mitään tekemistä avuttomuuden kanssa. Mä kyllä puolustan muitakin ihmisiä, jos joku käyttäytyy törkeästi. Hiljaisuudella vaan hyväksyisin törkeydet/kiusaamisen.

Annuk. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annuk. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autatteko te ketjuun vastaajat koskaan ikinä ketä

No joo, et selvästikään ymmärrä tai halua ymmärtää. Ja toki olen samaa mieltä kanssasi, että helpompaa olisi kun kaikki pystyisivät omat asiansa hoitamaan. Itse en vaan voi kääntää selkääni kun niin ei tapahdu ja on alkanut vähän sylettää ihmiset, jotka siihen niin helposti pystyy. Pelastetuksi tulemisesta tai tarpeesta siihen voi mielestäni puhua vasta silloin, jos se on jatkuva trendi jonkun elämässä ja siitä ei nyt tässä ole kyse. On kyse siitä tullaanko sieltä fraasien takaa pois ja ollaan edes joskus valmiita näkemään vaivaa toisen puolesta.  Mutta toki siis olet aivan oikeassa siinä, että ihannetilanteessa jokainen aikuinen aina vastaa itsestään jne.

No yritän ainakin ymmärtää, mutta tuntuu siltä että jotain tietoa tästä tarinasta puuttuu, jotta se olisi ymmärrettävämpi. Kysyin että miksi miehen pitäisi tehdä jotain ongelmallesi, mutta tähän et vastannut. Onko kyse siitä, että sinusta tuntuu ettei hän ikinä pidä puoliasi (turhautumista parisuhteessa)? Vai onko tässä naapurin kanssa tapahtuneessa jutussa jotain sellaista, mihin ratkaisevasti auttaisi jos juuri miehesi ottaisi osaa asiaan? Vai onko sinulla jatkuvasti sellainen olo elämässä, että ihmiset eivät ole valmiita auttamaan sinua jos tarvitset apua  - vaikka itse olisit valmis auttamaan heitä? Vai oletko kenties pyytänyt miestä tulemaan kanssasi naapurin luo jotta teillä olisi numeerista ylivaltaa, eikä tämä halunnut lainkaan sotkeutua juttuun, minkä vuoksi tunnet olosi yksin ongelmasi kanssa jätetyksi? Tunnetko että miehesi on pelkuri kun ei halua ottaa osaa tähän perheeseesi liittyvään selkkaukseen, tai kenties että hän ei välitä perheestäsi lainkaan kun jää taustalle? 

Et ole kertonut mikä tarkalleen ottaen on ongelman ydin ja mihin se liittyy. Tämän vuoksi mahdollisia motiiveja tuntemuksillesi voi keksiä vaikka kuinka paljon. Lähtökohtaisesti kaikkien tosiaan pitäisi taistella omat taistelunsa, mutta vaikuttaa siltä että tässä on taustalla sinun puoleltasi jotain sellaista tyytymättömyyttä mikä ei selity pelkällä pintapuolisella tilanteen tarkastelulla. Tunteitasi minun ei ollut tarkoitus vähätellä, en vain ymmärrä tämän koko jutun ydintä, sitä miksi sinulle on niin tärkeää että miehesi ottaisi aktiivisen roolin tässä asiassa.

Käsi sydämellä, mitä ajattelisit omasta miehestäsi, jos hän kieltäytyisi tekemästä jotain puolestasi ja mahdolliset syyt olisivat vain nuo: se että hän ei viitsi tai että hän pelkää. Tilanne voisi olla mikä tahansa, mutta sellainen missä mies VOISI auttaa, jos vain viitsii tai jos ei pelkää. Ja vielä lisäkuvauksena se, että et olisi jatkuvasti ollut vaatimassa häneltä väliintuloa kaiken maailman ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku naapuri tm alkaisi minua haukkumaan tai käyttäytymään asiattomasti, niin kyllä mun mies puuttuisi siihen ja ei antaisi mua niin kohdeltavan. Kyse ei ole siitä etten itse pitäisi puoliani tai osaisi, mieheni ei halua että mua kohdellaan väärin.

Kamalan surullista, jos jonkun mies alkaa vaan mukana haukkua😕 en ymmärrä. Kun rakastaa toista ei halua satuttaa toista tai halua muiden satuttavan rakastaan.

Mä en ymmärrä myöskään sitä, jos mies ei saisi puolustaa rakastaan. Ei sillä oo mitään tekemistä avuttomuuden kanssa. Mä kyllä puolustan muitakin ihmisiä, jos joku käyttäytyy törkeästi. Hiljaisuudella vaan hyväksyisin törkeydet/kiusaamisen.

Tämä tuntuu olevan harvinaista ja sitä ei kai saisi toivoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei auttaisi, eikä myöskään lohduttaisi.

Sanoisi, että olen herkkänahkainen ja en osaa puolustaa itseäni. Kiusaisi mahdollisesti minua siihen päälle (tekee tätä usein).

Että sellainen mies ;(

Miksi olet hänen kanssaan?

Tätä itsekin ihmettelen. Mies on valtaosan ajasta ilkeä ja välinpitämätön, mutta osaa myös skarpata ja olla ok aina välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei auttaisi, eikä myöskään lohduttaisi.

Sanoisi, että olen herkkänahkainen ja en osaa puolustaa itseäni. Kiusaisi mahdollisesti minua siihen päälle (tekee tätä usein).

Että sellainen mies ;(

Miksi olet hänen kanssaan?

Tätä itsekin ihmettelen. Mies on valtaosan ajasta ilkeä ja välinpitämätön, mutta osaa myös skarpata ja olla ok aina välissä.

Miltä se ok voi sitten enää tuntua, kun kuitenkin tunnut muistavan kaiken ilkeän mitä hän tekee?

Vierailija kirjoitti:

Annuk. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annuk. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autatteko te ketjuun vastaajat koskaan ikinä ketä

Totta kai tästä puuttuu yksityiskohtia, en halua kaikkea tähän kirjoittaa. Ja kyllä varmasti asian ydin on se, että minulta apua pyydetään, odotetaan, oletetaankin jopa. Tietenkin haluaisin joskus apua itsekin mutta kyllä se on uskottava ettei sitä saa. Eikä siis ilmeisesti saa odottakaan. Seuraava projektini täytyykin siis olla samankaltaiseksi muuttuminen. Omat asiani olen siis aina hoitanut itse, se vielä täsmennyksenä. Nyt vaan voimat vähissä kun pitäisi aina itse jaksaa auttaa. (Pelastetuksi tulemisen tarve on tässä kuviossa varmasti olemassa, mutta ei niinkään minussa. Minä olen aina selvittänyt asiani itse.)

Ehkä keskustelunavaus "tuntuu, ettei kukaan auta minua kun olen jaksamiseni rajoilla, vaikka aina itse autan mielelläni muita" olisi osuvampi. Tämä on tietysti ongelma, mikä miehesi pitäisi ottaa vakavammin, koska jos voit yleisesti ottaen huonosti ja koet ettei mies ole puolellasi, teidän välillänne vallitsee luottamuspula ja sinä alat varmasti ajan kanssa halveksimaan häntä. Oletko keskustellut asiasta hänen kanssaan? Tai auttaisiko esim. pariterapia? Sitä saa ilmaiseksikin, esim. kirkon piiristä (ilman käännytystyötä kylkiäisenä). Ehkä mieskään ei tajua uupumustasi tai avun tarvettasi. Tämä naapurijuttu tuskin oli ainoa tapaus mihin perustat tämän tunteesi. Jos olet sellainen ihminen joka helposti auttaa muita ja unohtaa omat tarpeensa, muista huolehtia myös itsestäsi. Sinä et ole tällä pallolla pelkästään muita auttamassa ja muiden huolia kantamassa, vaan sinulla on oikeus myös tuntea olosi huolehdituksi ja tuetuksi. Kaikkea hyvää sinulle.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei auttaisi, eikä myöskään lohduttaisi.

Sanoisi, että olen herkkänahkainen ja en osaa puolustaa itseäni. Kiusaisi mahdollisesti minua siihen päälle (tekee tätä usein).

Että sellainen mies ;(

Miksi olet hänen kanssaan?

Tätä itsekin ihmettelen. Mies on valtaosan ajasta ilkeä ja välinpitämätön, mutta osaa myös skarpata ja olla ok aina välissä.

Miltä se ok voi sitten enää tuntua, kun kuitenkin tunnut muistavan kaiken ilkeän mitä hän tekee?

Sepä se :( Olen sanonut miehelle useita kertoja asiasta, mutta eipä hän ole ottanut onkeensa. Hän on vaan perusluonteeltaan ilkeähkö. On myös vahvasti sitä mieltä, että kaikkien tulee pärjätä omillaan. Usein hän naamioi ilkeät kommentit vitseiksi, ja sitten vielä sättii huumorintajuttomaksi ja tiukkapipoiseksi, kun en naura hänen "vitseilleen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei auttaisi, eikä myöskään lohduttaisi.

Sanoisi, että olen herkkänahkainen ja en osaa puolustaa itseäni. Kiusaisi mahdollisesti minua siihen päälle (tekee tätä usein).

Että sellainen mies ;(

Miksi olet hänen kanssaan?

Tätä itsekin ihmettelen. Mies on valtaosan ajasta ilkeä ja välinpitämätön, mutta osaa myös skarpata ja olla ok aina välissä.

Miltä se ok voi sitten enää tuntua, kun kuitenkin tunnut muistavan kaiken ilkeän mitä hän tekee?

Sepä se :( Olen sanonut miehelle useita kertoja asiasta, mutta eipä hän ole ottanut onkeensa. Hän on vaan perusluonteeltaan ilkeähkö. On myös vahvasti sitä mieltä, että kaikkien tulee pärjätä omillaan. Usein hän naamioi ilkeät kommentit vitseiksi, ja sitten vielä sättii huumorintajuttomaksi ja tiukkapipoiseksi, kun en naura hänen "vitseilleen".

Oletko salasuuhteessa minun mieheni kanssa? Mieheni on aivan samanlainen. Mietin tuhlaanko koko elämäni suhteeseen josta en nauti. Olen kohta nelikymppinen ja jos en nyt eroa joudun ehkä elämään loppuelämäni yksin ja sekin pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei auttaisi, eikä myöskään lohduttaisi.

Sanoisi, että olen herkkänahkainen ja en osaa puolustaa itseäni. Kiusaisi mahdollisesti minua siihen päälle (tekee tätä usein).

Että sellainen mies ;(

Miksi olet hänen kanssaan?

Tätä itsekin ihmettelen. Mies on valtaosan ajasta ilkeä ja välinpitämätön, mutta osaa myös skarpata ja olla ok aina välissä.

Miltä se ok voi sitten enää tuntua, kun kuitenkin tunnut muistavan kaiken ilkeän mitä hän tekee?

Sepä se :( Olen sanonut miehelle useita kertoja asiasta, mutta eipä hän ole ottanut onkeensa. Hän on vaan perusluonteeltaan ilkeähkö. On myös vahvasti sitä mieltä, että kaikkien tulee pärjätä omillaan. Usein hän naamioi ilkeät kommentit vitseiksi, ja sitten vielä sättii huumorintajuttomaksi ja tiukkapipoiseksi, kun en naura hänen "vitseilleen".

Oletko salasuuhteessa minun mieheni kanssa? Mieheni on aivan samanlainen. Mietin tuhlaanko koko elämäni suhteeseen josta en nauti. Olen kohta nelikymppinen ja jos en nyt eroa joudun ehkä elämään loppuelämäni yksin ja sekin pelottaa.

Ikävä kuulla, että tällaisia pölvästejä löytyy enemmänkin. Onko miehesi ollut aina tuollainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei auttaisi, eikä myöskään lohduttaisi.

Sanoisi, että olen herkkänahkainen ja en osaa puolustaa itseäni. Kiusaisi mahdollisesti minua siihen päälle (tekee tätä usein).

Että sellainen mies ;(

Miksi olet hänen kanssaan?

Tätä itsekin ihmettelen. Mies on valtaosan ajasta ilkeä ja välinpitämätön, mutta osaa myös skarpata ja olla ok aina välissä.

Miltä se ok voi sitten enää tuntua, kun kuitenkin tunnut muistavan kaiken ilkeän mitä hän tekee?

Sepä se :( Olen sanonut miehelle useita kertoja asiasta, mutta eipä hän ole ottanut onkeensa. Hän on vaan perusluonteeltaan ilkeähkö. On myös vahvasti sitä mieltä, että kaikkien tulee pärjätä omillaan. Usein hän naamioi ilkeät kommentit vitseiksi, ja sitten vielä sättii huumorintajuttomaksi ja tiukkapipoiseksi, kun en naura hänen "vitseilleen".

Oletko salasuuhteessa minun mieheni kanssa? Mieheni on aivan samanlainen. Mietin tuhlaanko koko elämäni suhteeseen josta en nauti. Olen kohta nelikymppinen ja jos en nyt eroa joudun ehkä elämään loppuelämäni yksin ja sekin pelottaa.

Ikävä kuulla, että tällaisia pölvästejä löytyy enemmänkin. Onko miehesi ollut aina tuollainen?

Empatiakyvytön kyllä mutta pahemmaksi menee iän myötä. En rakasta enää miestäni koska hän ei selvästikään arvosta minua. Ero olisi oikea ratkaisu mutta..

En edes viitsisi kertoa. Mies nauraisi minulle. Hän on kiusaaja.

Itse miehenä neuvoisin vaimolleni jonkun vittumaisen kieron ansan niille kiusaajille tai vasta-repliikin, jonka hän jättäisi kuitenkin toteuttamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei auttaisi, eikä myöskään lohduttaisi.

Sanoisi, että olen herkkänahkainen ja en osaa puolustaa itseäni. Kiusaisi mahdollisesti minua siihen päälle (tekee tätä usein).

Että sellainen mies ;(

Miksi olet hänen kanssaan?

Tätä itsekin ihmettelen. Mies on valtaosan ajasta ilkeä ja välinpitämätön, mutta osaa myös skarpata ja olla ok aina välissä.

Miltä se ok voi sitten enää tuntua, kun kuitenkin tunnut muistavan kaiken ilkeän mitä hän tekee?

Sepä se :( Olen sanonut miehelle useita kertoja asiasta, mutta eipä hän ole ottanut onkeensa. Hän on vaan perusluonteeltaan ilkeähkö. On myös vahvasti sitä mieltä, että kaikkien tulee pärjätä omillaan. Usein hän naamioi ilkeät kommentit vitseiksi, ja sitten vielä sättii huumorintajuttomaksi ja tiukkapipoiseksi, kun en naura hänen "vitseilleen".

Oletko salasuuhteessa minun mieheni kanssa? Mieheni on aivan samanlainen. Mietin tuhlaanko koko elämäni suhteeseen josta en nauti. Olen kohta nelikymppinen ja jos en nyt eroa joudun ehkä elämään loppuelämäni yksin ja sekin pelottaa.

Ikävä kuulla, että tällaisia pölvästejä löytyy enemmänkin. Onko miehesi ollut aina tuollainen?

Empatiakyvytön kyllä mutta pahemmaksi menee iän myötä. En rakasta enää miestäni koska hän ei selvästikään arvosta minua. Ero olisi oikea ratkaisu mutta..

Huh, aivan kuten minun mieheni! Ei mitään empatiakykyä, arvostuksesta puhumattakaan. On ihan suoraan sanonut, ettei arvosta minua. Minun on myös vaikea arvostaa häntä kaiken sen jälkeen, mitä hän on sanonut ja jättänyt tekemättä.

Olen miettinyt eroa viimeiset neljä vuotta, mutta en vaan jostain syystä uskalla lähteä. Itsetuntoni on aika olematon, joten kai pelkään, etten löydä enää ketään (tai oikeastaan, etten kelpaa kenellekään).