Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihan viiltävä pettymys ystäväpariskunnan toiminnasta, en tiedä miten pitäisi reagoida
04.03.2017 |
Ollaan kahden pienen (alle 5v) lapsen vanhemmat ja meidän tärkeä ystäväpariskunta, jota nähdään hyvin harvoin ehdotti, että lähdettäisiin pienelle aikuisten minilomalle (3vk). Nimesivät paikan ja ajankohdan, että tuolloin on heille loma mahdollinen ja lastenhoito järjestyy, pääsettekö te. Me miehen kanssa hartiavoimin järjestelemään asioita; lomia, lastenhoitoa, buukattiin sovittu hotelli ja ruvettiin haarukoimaan lentoja oikein urakalla (kohde ei suorien lentojen päässä). Käytin monta tuntia monena päivänä järjestelyihin, samoin mies. Meillä on tukiverkko hankalasti pitkien matkojen päässä, joten piti sumplia monia langanpäitä yhteen ennen kuin järjestyi.
Kun kaikki alkoi olla suht kasassa ja olimme jo todella innoissamme tulevasta reissusta ystävien kesken putosi "pommi". Pariskunnan nainen ilmoitti kuin ohimennen, että reissuun lähtee muuten myös kolmas pariskunta - heidän läheiset ystävänsä. Siis mitä...? En saanut sanottua oikeastaan mitään. Emme tunne näitä ihmisiä, koskaan edes tavattu. Loma on tosi lyhyt ja toivoimme voivamme viettää sen juuri tämän pariskunnan kanssa, ei uusiin ihmisiin tutustuen (jotka asuvat toisessa maassa ja joita tuskin enää tapaamme).
Miten joku voi tehdä toiselle noin?! Emme ilmeisesti todellakaan merkitse heille yhtä paljon kuin heidän ystävyytensä merkitsee meille. En tiedä miten ilmaisisin järkyttävän pettymykseni, meidän kummankin osalta.
Kommentit (213)
Liirum Laarum kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuivaa valkkaria kiitos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhjäpää blondi Barbie kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia yli 7-vuotiaiden on hankala tutustua kehenkään. Sen jälkeen pyöritään vain omien sukulaisten kanssa. Monen aikuisen mielestä tuntuu olevan ihan kamalaa edes puhua uusille tuttavuuksille, siitä tehdään iso asia ja pelätään että toinen haluaa jopa tutustua. Kamalaa!
Uusiin ihmisiin tutustuminen ja heidän kanssaan ystävystyminen on äärettömän helppoa. Tarvitaan vain kaksi asiaa: tilannetaju sekä kyky toimia sen mukaan.
Ystävystymiseen vaaditaan jo paljon muutakin kuin pinnallista roolin vetämistä. Juttu kun nimenomaan on siinä, että ihmiset ovat erillaisia eri käsityksineen vaikkapa tilannetajusta. Näkemys siitä mikä on huumoria ja mikä ei, on myös aika tavalla ihmisiä jakava juttu.
Et taida ymmärtää mitä eroa on kaveruksilla, ystävyksillä tai vaikkapä hyvän päivän tutuilla?
Tilannetaju ja kyky toimia sen mukaan sisältää nuo mainitsemasi asiat. Tilannetajuun kuuluu, että jos et tiedä, mitä jokin asia toiselle merkitsee, älä oleta, ettei se merkitse mitään tai että se merkitsee samaa kuin sinulle. Älä siis vitsaile asioilla, jos et tiedä, pitääkö toinen niitä vitsinä. Vitsaile vasta sitten, kun tiedät, että vitsisi on myös toisen mielestä huvittava.
Mä ymmärrän oikein hyvin, mitä eroa on kaveruksilla, ystävyksillä ja hyvänpäivän tutuilla. Todennäköisesti paljon paremmin kuin moni muu tässä keskustelussa.
Totuus nyt sattuu olemaan se, että jos joudut varomaan jokaista mielipidettäsi ja sanomaasia muiden aikana, niistä ei ainakaan voi tulla sinun _ystäviäsi_. Fiksu ihminen nyt luulisi tajuavan käytöstavat ja omaavan jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä tarkoitetaan tilannetajulla. Siitä huolimatta kaikki ei mene välttämättä siten miten haluaisi asioiden menevän. Ystyvyyssuhteet ovat kuin parisuhteita, eivät mitään höpsöjä ja tyhjäpäisiä illanistujaisia, joissa jutut ovat kuivan väkinäisiä.
Väärin. Ensin tutustut toiseen ihmiseen. Silloin sulla pitää olla tilannetajua, jotta osaat toimia oikein tämän ihmisen kanssa. Huomioit sen, että asiat voivat hänestä tuntua ihan erilaiselta kuin sinusta. Kun tutustumista on jatkunut jonkin aikaa ja hän vaikuttaa mielestäsi kivalta tyypiltä ja hän tuntee samoin sinua kohtaan, teistä tulee kavereita. Jos tuo tunne on kumman tahansa tai molempien kohdalla eri, tilannetajua on ymmärtää tämä eikä yrittääkään luoda suhteesta kaverisuhdetta. Jos kuitenkin kaverisuhde syntyy, teidät kaveristasi jo paljon enemmän. Tiedät, miten hän suhtautuu tiettyihin asioihin ja miltä hänestä tuntuu. Edelleenkin niissä tilanteissa, joissa et tiedä tai et voi olla varma, käyttäydyt juuri sen mukaisella tavalla. Kaverisuhteenne jatkuu, teette yhä enemmän asioita yhdessä, puhutte paljon enemmän elämästä, teistä itsestänne, arvoistanne jne. Jossain vaiheessa suhteenne muuttuu ystävyydeksi. Tilannetajua on myös tunnistaa, jos kaverisuhde jää vain kaverisuhteeksi. Silloin toimit sen mukaan etkä yritäkään enää vääntää suhteestanne ystävyyssuhdetta. Vielä ystävyyssuhteessannekin sulta vaaditaan tilannetajua ja toimimista sen mukaan. Käytännön esimerkki: mulla on amerikkalainen ystävä. Olemme tunteneet toisemme vuosia. Tiedän paljon hänen elämästään, perheestään, toiveistaan, elämänkatsomuksestaan, huumorintajustaan, menetyksistään jne. Mutta...emme koskaan ole keskustelleen politiikasta. Kaiken hänestä tietämäni perusteella mulla on syytä olettaa, että hän ei ole Trumpin kannattaja. Mutta en ole varma. Koska en ole varma, en heitä hänelle mitään vitsiä Donald Trumpista. Tämä on tilannetajua ja toimimista sen mukaan.
Ei tuo sinun pitkävetinen saivartelusi kyllä osoittanu mitään vääräksi. Lisäksi tuollainen yli-imelä ylemmän luokan lipominen on todellakin niin ylimenevää, että usko jo: kaikki eivät todellakaan tule keskenään toimeen.
Taas väärin. Jos pomosi laittaa sut mukaan tiimiin, jonka jäsenistä et syystä tai toisesta pidä, sinä todellakin tulet heidän kanssaan toimeen juuri niin hyvin kuin se on työtehtävän suorittamisen kannalta välttämätöntä. Sun ei tarvitse kaveerata tai ystävystyä heidän kanssaan, mutta sun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Jälleen kerran kyse on tilannetajusta ja toimimisesta sen mukaan. Aikuisilla ihmisillä yleensä on tilannetajua ja he kykenevät toimimaan sen mukaan. Lapsilla ja teineillä tuo on vielä vähän hakusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liirum Laarum kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuivaa valkkaria kiitos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhjäpää blondi Barbie kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia yli 7-vuotiaiden on hankala tutustua kehenkään. Sen jälkeen pyöritään vain omien sukulaisten kanssa. Monen aikuisen mielestä tuntuu olevan ihan kamalaa edes puhua uusille tuttavuuksille, siitä tehdään iso asia ja pelätään että toinen haluaa jopa tutustua. Kamalaa!
Uusiin ihmisiin tutustuminen ja heidän kanssaan ystävystyminen on äärettömän helppoa. Tarvitaan vain kaksi asiaa: tilannetaju sekä kyky toimia sen mukaan.
Ystävystymiseen vaaditaan jo paljon muutakin kuin pinnallista roolin vetämistä. Juttu kun nimenomaan on siinä, että ihmiset ovat erillaisia eri käsityksineen vaikkapa tilannetajusta. Näkemys siitä mikä on huumoria ja mikä ei, on myös aika tavalla ihmisiä jakava juttu.
Et taida ymmärtää mitä eroa on kaveruksilla, ystävyksillä tai vaikkapä hyvän päivän tutuilla?
Tilannetaju ja kyky toimia sen mukaan sisältää nuo mainitsemasi asiat. Tilannetajuun kuuluu, että jos et tiedä, mitä jokin asia toiselle merkitsee, älä oleta, ettei se merkitse mitään tai että se merkitsee samaa kuin sinulle. Älä siis vitsaile asioilla, jos et tiedä, pitääkö toinen niitä vitsinä. Vitsaile vasta sitten, kun tiedät, että vitsisi on myös toisen mielestä huvittava.
Mä ymmärrän oikein hyvin, mitä eroa on kaveruksilla, ystävyksillä ja hyvänpäivän tutuilla. Todennäköisesti paljon paremmin kuin moni muu tässä keskustelussa.
Totuus nyt sattuu olemaan se, että jos joudut varomaan jokaista mielipidettäsi ja sanomaasia muiden aikana, niistä ei ainakaan voi tulla sinun _ystäviäsi_. Fiksu ihminen nyt luulisi tajuavan käytöstavat ja omaavan jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä tarkoitetaan tilannetajulla. Siitä huolimatta kaikki ei mene välttämättä siten miten haluaisi asioiden menevän. Ystyvyyssuhteet ovat kuin parisuhteita, eivät mitään höpsöjä ja tyhjäpäisiä illanistujaisia, joissa jutut ovat kuivan väkinäisiä.
Väärin. Ensin tutustut toiseen ihmiseen. Silloin sulla pitää olla tilannetajua, jotta osaat toimia oikein tämän ihmisen kanssa. Huomioit sen, että asiat voivat hänestä tuntua ihan erilaiselta kuin sinusta. Kun tutustumista on jatkunut jonkin aikaa ja hän vaikuttaa mielestäsi kivalta tyypiltä ja hän tuntee samoin sinua kohtaan, teistä tulee kavereita. Jos tuo tunne on kumman tahansa tai molempien kohdalla eri, tilannetajua on ymmärtää tämä eikä yrittääkään luoda suhteesta kaverisuhdetta. Jos kuitenkin kaverisuhde syntyy, teidät kaveristasi jo paljon enemmän. Tiedät, miten hän suhtautuu tiettyihin asioihin ja miltä hänestä tuntuu. Edelleenkin niissä tilanteissa, joissa et tiedä tai et voi olla varma, käyttäydyt juuri sen mukaisella tavalla. Kaverisuhteenne jatkuu, teette yhä enemmän asioita yhdessä, puhutte paljon enemmän elämästä, teistä itsestänne, arvoistanne jne. Jossain vaiheessa suhteenne muuttuu ystävyydeksi. Tilannetajua on myös tunnistaa, jos kaverisuhde jää vain kaverisuhteeksi. Silloin toimit sen mukaan etkä yritäkään enää vääntää suhteestanne ystävyyssuhdetta. Vielä ystävyyssuhteessannekin sulta vaaditaan tilannetajua ja toimimista sen mukaan. Käytännön esimerkki: mulla on amerikkalainen ystävä. Olemme tunteneet toisemme vuosia. Tiedän paljon hänen elämästään, perheestään, toiveistaan, elämänkatsomuksestaan, huumorintajustaan, menetyksistään jne. Mutta...emme koskaan ole keskustelleen politiikasta. Kaiken hänestä tietämäni perusteella mulla on syytä olettaa, että hän ei ole Trumpin kannattaja. Mutta en ole varma. Koska en ole varma, en heitä hänelle mitään vitsiä Donald Trumpista. Tämä on tilannetajua ja toimimista sen mukaan.
Ei tuo sinun pitkävetinen saivartelusi kyllä osoittanu mitään vääräksi. Lisäksi tuollainen yli-imelä ylemmän luokan lipominen on todellakin niin ylimenevää, että usko jo: kaikki eivät todellakaan tule keskenään toimeen.
Taas väärin. Jos pomosi laittaa sut mukaan tiimiin, jonka jäsenistä et syystä tai toisesta pidä, sinä todellakin tulet heidän kanssaan toimeen juuri niin hyvin kuin se on työtehtävän suorittamisen kannalta välttämätöntä. Sun ei tarvitse kaveerata tai ystävystyä heidän kanssaan, mutta sun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Jälleen kerran kyse on tilannetajusta ja toimimisesta sen mukaan. Aikuisilla ihmisillä yleensä on tilannetajua ja he kykenevät toimimaan sen mukaan. Lapsilla ja teineillä tuo on vielä vähän hakusessa.
Väärin. En todellakaan tule toimeen kaikkien kanssa työpaikalla, etkä voi väittää että tulisin, koska vain minä tiedän omista ihmissuhteistani.
Vierailija kirjoitti:
Kuivaa valkkaria kiitos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhjäpää blondi Barbie kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia yli 7-vuotiaiden on hankala tutustua kehenkään. Sen jälkeen pyöritään vain omien sukulaisten kanssa. Monen aikuisen mielestä tuntuu olevan ihan kamalaa edes puhua uusille tuttavuuksille, siitä tehdään iso asia ja pelätään että toinen haluaa jopa tutustua. Kamalaa!
Uusiin ihmisiin tutustuminen ja heidän kanssaan ystävystyminen on äärettömän helppoa. Tarvitaan vain kaksi asiaa: tilannetaju sekä kyky toimia sen mukaan.
Ystävystymiseen vaaditaan jo paljon muutakin kuin pinnallista roolin vetämistä. Juttu kun nimenomaan on siinä, että ihmiset ovat erillaisia eri käsityksineen vaikkapa tilannetajusta. Näkemys siitä mikä on huumoria ja mikä ei, on myös aika tavalla ihmisiä jakava juttu.
Et taida ymmärtää mitä eroa on kaveruksilla, ystävyksillä tai vaikkapä hyvän päivän tutuilla?
Tilannetaju ja kyky toimia sen mukaan sisältää nuo mainitsemasi asiat. Tilannetajuun kuuluu, että jos et tiedä, mitä jokin asia toiselle merkitsee, älä oleta, ettei se merkitse mitään tai että se merkitsee samaa kuin sinulle. Älä siis vitsaile asioilla, jos et tiedä, pitääkö toinen niitä vitsinä. Vitsaile vasta sitten, kun tiedät, että vitsisi on myös toisen mielestä huvittava.
Mä ymmärrän oikein hyvin, mitä eroa on kaveruksilla, ystävyksillä ja hyvänpäivän tutuilla. Todennäköisesti paljon paremmin kuin moni muu tässä keskustelussa.
Totuus nyt sattuu olemaan se, että jos joudut varomaan jokaista mielipidettäsi ja sanomaasia muiden aikana, niistä ei ainakaan voi tulla sinun _ystäviäsi_. Fiksu ihminen nyt luulisi tajuavan käytöstavat ja omaavan jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä tarkoitetaan tilannetajulla. Siitä huolimatta kaikki ei mene välttämättä siten miten haluaisi asioiden menevän. Ystyvyyssuhteet ovat kuin parisuhteita, eivät mitään höpsöjä ja tyhjäpäisiä illanistujaisia, joissa jutut ovat kuivan väkinäisiä.
Väärin. Ensin tutustut toiseen ihmiseen. Silloin sulla pitää olla tilannetajua, jotta osaat toimia oikein tämän ihmisen kanssa. Huomioit sen, että asiat voivat hänestä tuntua ihan erilaiselta kuin sinusta. Kun tutustumista on jatkunut jonkin aikaa ja hän vaikuttaa mielestäsi kivalta tyypiltä ja hän tuntee samoin sinua kohtaan, teistä tulee kavereita. Jos tuo tunne on kumman tahansa tai molempien kohdalla eri, tilannetajua on ymmärtää tämä eikä yrittääkään luoda suhteesta kaverisuhdetta. Jos kuitenkin kaverisuhde syntyy, teidät kaveristasi jo paljon enemmän. Tiedät, miten hän suhtautuu tiettyihin asioihin ja miltä hänestä tuntuu. Edelleenkin niissä tilanteissa, joissa et tiedä tai et voi olla varma, käyttäydyt juuri sen mukaisella tavalla. Kaverisuhteenne jatkuu, teette yhä enemmän asioita yhdessä, puhutte paljon enemmän elämästä, teistä itsestänne, arvoistanne jne. Jossain vaiheessa suhteenne muuttuu ystävyydeksi. Tilannetajua on myös tunnistaa, jos kaverisuhde jää vain kaverisuhteeksi. Silloin toimit sen mukaan etkä yritäkään enää vääntää suhteestanne ystävyyssuhdetta. Vielä ystävyyssuhteessannekin sulta vaaditaan tilannetajua ja toimimista sen mukaan. Käytännön esimerkki: mulla on amerikkalainen ystävä. Olemme tunteneet toisemme vuosia. Tiedän paljon hänen elämästään, perheestään, toiveistaan, elämänkatsomuksestaan, huumorintajustaan, menetyksistään jne. Mutta...emme koskaan ole keskustelleen politiikasta. Kaiken hänestä tietämäni perusteella mulla on syytä olettaa, että hän ei ole Trumpin kannattaja. Mutta en ole varma. Koska en ole varma, en heitä hänelle mitään vitsiä Donald Trumpista. Tämä on tilannetajua ja toimimista sen mukaan.
Voi että miten väärässä olet. En ole koskaan mielistellyt ketään joista on tullut ystäviäni. Ehkä heistä juuri siksi on tullut niin läheisiä ystäviä. Ei ihmisen kuulu esittää mitään tuttavilleen. Harmi että ystävyyssuhteesi ovat niin pinnallisia tai itsetuntosi niin heikko että koet tarpeelliseksi esittää jotain mitä et ole.
Vierailija kirjoitti:
Liirum Laarum kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuivaa valkkaria kiitos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhjäpää blondi Barbie kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia yli 7-vuotiaiden on hankala tutustua kehenkään. Sen jälkeen pyöritään vain omien sukulaisten kanssa. Monen aikuisen mielestä tuntuu olevan ihan kamalaa edes puhua uusille tuttavuuksille, siitä tehdään iso asia ja pelätään että toinen haluaa jopa tutustua. Kamalaa!
Uusiin ihmisiin tutustuminen ja heidän kanssaan ystävystyminen on äärettömän helppoa. Tarvitaan vain kaksi asiaa: tilannetaju sekä kyky toimia sen mukaan.
Ystävystymiseen vaaditaan jo paljon muutakin kuin pinnallista roolin vetämistä. Juttu kun nimenomaan on siinä, että ihmiset ovat erillaisia eri käsityksineen vaikkapa tilannetajusta. Näkemys siitä mikä on huumoria ja mikä ei, on myös aika tavalla ihmisiä jakava juttu.
Et taida ymmärtää mitä eroa on kaveruksilla, ystävyksillä tai vaikkapä hyvän päivän tutuilla?
Tilannetaju ja kyky toimia sen mukaan sisältää nuo mainitsemasi asiat. Tilannetajuun kuuluu, että jos et tiedä, mitä jokin asia toiselle merkitsee, älä oleta, ettei se merkitse mitään tai että se merkitsee samaa kuin sinulle. Älä siis vitsaile asioilla, jos et tiedä, pitääkö toinen niitä vitsinä. Vitsaile vasta sitten, kun tiedät, että vitsisi on myös toisen mielestä huvittava.
Mä ymmärrän oikein hyvin, mitä eroa on kaveruksilla, ystävyksillä ja hyvänpäivän tutuilla. Todennäköisesti paljon paremmin kuin moni muu tässä keskustelussa.
Totuus nyt sattuu olemaan se, että jos joudut varomaan jokaista mielipidettäsi ja sanomaasia muiden aikana, niistä ei ainakaan voi tulla sinun _ystäviäsi_. Fiksu ihminen nyt luulisi tajuavan käytöstavat ja omaavan jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä tarkoitetaan tilannetajulla. Siitä huolimatta kaikki ei mene välttämättä siten miten haluaisi asioiden menevän. Ystyvyyssuhteet ovat kuin parisuhteita, eivät mitään höpsöjä ja tyhjäpäisiä illanistujaisia, joissa jutut ovat kuivan väkinäisiä.
Väärin. Ensin tutustut toiseen ihmiseen. Silloin sulla pitää olla tilannetajua, jotta osaat toimia oikein tämän ihmisen kanssa. Huomioit sen, että asiat voivat hänestä tuntua ihan erilaiselta kuin sinusta. Kun tutustumista on jatkunut jonkin aikaa ja hän vaikuttaa mielestäsi kivalta tyypiltä ja hän tuntee samoin sinua kohtaan, teistä tulee kavereita. Jos tuo tunne on kumman tahansa tai molempien kohdalla eri, tilannetajua on ymmärtää tämä eikä yrittääkään luoda suhteesta kaverisuhdetta. Jos kuitenkin kaverisuhde syntyy, teidät kaveristasi jo paljon enemmän. Tiedät, miten hän suhtautuu tiettyihin asioihin ja miltä hänestä tuntuu. Edelleenkin niissä tilanteissa, joissa et tiedä tai et voi olla varma, käyttäydyt juuri sen mukaisella tavalla. Kaverisuhteenne jatkuu, teette yhä enemmän asioita yhdessä, puhutte paljon enemmän elämästä, teistä itsestänne, arvoistanne jne. Jossain vaiheessa suhteenne muuttuu ystävyydeksi. Tilannetajua on myös tunnistaa, jos kaverisuhde jää vain kaverisuhteeksi. Silloin toimit sen mukaan etkä yritäkään enää vääntää suhteestanne ystävyyssuhdetta. Vielä ystävyyssuhteessannekin sulta vaaditaan tilannetajua ja toimimista sen mukaan. Käytännön esimerkki: mulla on amerikkalainen ystävä. Olemme tunteneet toisemme vuosia. Tiedän paljon hänen elämästään, perheestään, toiveistaan, elämänkatsomuksestaan, huumorintajustaan, menetyksistään jne. Mutta...emme koskaan ole keskustelleen politiikasta. Kaiken hänestä tietämäni perusteella mulla on syytä olettaa, että hän ei ole Trumpin kannattaja. Mutta en ole varma. Koska en ole varma, en heitä hänelle mitään vitsiä Donald Trumpista. Tämä on tilannetajua ja toimimista sen mukaan.
Ei tuo sinun pitkävetinen saivartelusi kyllä osoittanu mitään vääräksi. Lisäksi tuollainen yli-imelä ylemmän luokan lipominen on todellakin niin ylimenevää, että usko jo: kaikki eivät todellakaan tule keskenään toimeen.
Taas väärin. Jos pomosi laittaa sut mukaan tiimiin, jonka jäsenistä et syystä tai toisesta pidä, sinä todellakin tulet heidän kanssaan toimeen juuri niin hyvin kuin se on työtehtävän suorittamisen kannalta välttämätöntä. Sun ei tarvitse kaveerata tai ystävystyä heidän kanssaan, mutta sun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Jälleen kerran kyse on tilannetajusta ja toimimisesta sen mukaan. Aikuisilla ihmisillä yleensä on tilannetajua ja he kykenevät toimimaan sen mukaan. Lapsilla ja teineillä tuo on vielä vähän hakusessa.
Jokainen _aikuinen_ ihan varmasti kyllä oikeasti myös ymmärtää, mitä sävyeroja toimeentulemisella on työ-/kouluympäristössä ja vapaassa ympäristössä. Lisäksi toin varmasti ihan selkeästi pointin esille, että mitä eroa on pinnallisilla ihmissuhteilla ja ystävyydellä/kaveruudella, kun joku kovin oli sitä mieltä, että ystävyyksiä luodaan tosta noin vaan. Tajusit itsekin pointin, mutta sun piti vääntää tollanen saivarteleva romaani aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Liirum Laarum kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuivaa valkkaria kiitos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhjäpää blondi Barbie kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia yli 7-vuotiaiden on hankala tutustua kehenkään. Sen jälkeen pyöritään vain omien sukulaisten kanssa. Monen aikuisen mielestä tuntuu olevan ihan kamalaa edes puhua uusille tuttavuuksille, siitä tehdään iso asia ja pelätään että toinen haluaa jopa tutustua. Kamalaa!
Uusiin ihmisiin tutustuminen ja heidän kanssaan ystävystyminen on äärettömän helppoa. Tarvitaan vain kaksi asiaa: tilannetaju sekä kyky toimia sen mukaan.
Ystävystymiseen vaaditaan jo paljon muutakin kuin pinnallista roolin vetämistä. Juttu kun nimenomaan on siinä, että ihmiset ovat erillaisia eri käsityksineen vaikkapa tilannetajusta. Näkemys siitä mikä on huumoria ja mikä ei, on myös aika tavalla ihmisiä jakava juttu.
Et taida ymmärtää mitä eroa on kaveruksilla, ystävyksillä tai vaikkapä hyvän päivän tutuilla?
Tilannetaju ja kyky toimia sen mukaan sisältää nuo mainitsemasi asiat. Tilannetajuun kuuluu, että jos et tiedä, mitä jokin asia toiselle merkitsee, älä oleta, ettei se merkitse mitään tai että se merkitsee samaa kuin sinulle. Älä siis vitsaile asioilla, jos et tiedä, pitääkö toinen niitä vitsinä. Vitsaile vasta sitten, kun tiedät, että vitsisi on myös toisen mielestä huvittava.
Mä ymmärrän oikein hyvin, mitä eroa on kaveruksilla, ystävyksillä ja hyvänpäivän tutuilla. Todennäköisesti paljon paremmin kuin moni muu tässä keskustelussa.
Totuus nyt sattuu olemaan se, että jos joudut varomaan jokaista mielipidettäsi ja sanomaasia muiden aikana, niistä ei ainakaan voi tulla sinun _ystäviäsi_. Fiksu ihminen nyt luulisi tajuavan käytöstavat ja omaavan jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä tarkoitetaan tilannetajulla. Siitä huolimatta kaikki ei mene välttämättä siten miten haluaisi asioiden menevän. Ystyvyyssuhteet ovat kuin parisuhteita, eivät mitään höpsöjä ja tyhjäpäisiä illanistujaisia, joissa jutut ovat kuivan väkinäisiä.
Väärin. Ensin tutustut toiseen ihmiseen. Silloin sulla pitää olla tilannetajua, jotta osaat toimia oikein tämän ihmisen kanssa. Huomioit sen, että asiat voivat hänestä tuntua ihan erilaiselta kuin sinusta. Kun tutustumista on jatkunut jonkin aikaa ja hän vaikuttaa mielestäsi kivalta tyypiltä ja hän tuntee samoin sinua kohtaan, teistä tulee kavereita. Jos tuo tunne on kumman tahansa tai molempien kohdalla eri, tilannetajua on ymmärtää tämä eikä yrittääkään luoda suhteesta kaverisuhdetta. Jos kuitenkin kaverisuhde syntyy, teidät kaveristasi jo paljon enemmän. Tiedät, miten hän suhtautuu tiettyihin asioihin ja miltä hänestä tuntuu. Edelleenkin niissä tilanteissa, joissa et tiedä tai et voi olla varma, käyttäydyt juuri sen mukaisella tavalla. Kaverisuhteenne jatkuu, teette yhä enemmän asioita yhdessä, puhutte paljon enemmän elämästä, teistä itsestänne, arvoistanne jne. Jossain vaiheessa suhteenne muuttuu ystävyydeksi. Tilannetajua on myös tunnistaa, jos kaverisuhde jää vain kaverisuhteeksi. Silloin toimit sen mukaan etkä yritäkään enää vääntää suhteestanne ystävyyssuhdetta. Vielä ystävyyssuhteessannekin sulta vaaditaan tilannetajua ja toimimista sen mukaan. Käytännön esimerkki: mulla on amerikkalainen ystävä. Olemme tunteneet toisemme vuosia. Tiedän paljon hänen elämästään, perheestään, toiveistaan, elämänkatsomuksestaan, huumorintajustaan, menetyksistään jne. Mutta...emme koskaan ole keskustelleen politiikasta. Kaiken hänestä tietämäni perusteella mulla on syytä olettaa, että hän ei ole Trumpin kannattaja. Mutta en ole varma. Koska en ole varma, en heitä hänelle mitään vitsiä Donald Trumpista. Tämä on tilannetajua ja toimimista sen mukaan.
Ei tuo sinun pitkävetinen saivartelusi kyllä osoittanu mitään vääräksi. Lisäksi tuollainen yli-imelä ylemmän luokan lipominen on todellakin niin ylimenevää, että usko jo: kaikki eivät todellakaan tule keskenään toimeen.
Taas väärin. Jos pomosi laittaa sut mukaan tiimiin, jonka jäsenistä et syystä tai toisesta pidä, sinä todellakin tulet heidän kanssaan toimeen juuri niin hyvin kuin se on työtehtävän suorittamisen kannalta välttämätöntä. Sun ei tarvitse kaveerata tai ystävystyä heidän kanssaan, mutta sun pitää tulla heidän kanssaan toimeen. Jälleen kerran kyse on tilannetajusta ja toimimisesta sen mukaan. Aikuisilla ihmisillä yleensä on tilannetajua ja he kykenevät toimimaan sen mukaan. Lapsilla ja teineillä tuo on vielä vähän hakusessa.
"Uusiin ihmisiin tutustuminen ja heidän kanssaan ystävystyminen on äärettömän helppoa. Tarvitaan vain kaksi asiaa: tilannetaju sekä kyky toimia sen mukaan."
Tuollaiset rivit sinä taisit kaikesta päätellen kirjoitella aikaisemmin. Leikit niin nokkelaa sanoihin tarttumisella, että alat jo itsekin sekoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 3vk:n loma oo mikään minibreikki. Vaatii aika hitonmoiset järjestelyt olla poissa 3 viikkoa!
Mihin saatte lapsetkin noin pitkäksi aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Tuo vastapuolen tapa toimia on tässä se pointti. Noin ei asioita vain hoideta, että pudotetaan kyseinen lisämatkustaja-info vasta siinä vaiheessa kun matkat on varattu. Kuuluu ihan normaaliin maalaisjärkeen ja yleissivistykseen kertoa tällaisista etukäteen.
En kiistä, mutta minusta ap:n tapakaan ei ollut kovin järkevä. "En sano mitään, perun vain ja imoitan, ettemme pääse", kun kerran kyseessä on tärkeä ystäväpariskunta. Joten kummankin toiminnassa olisi parantamisen varaa, minusta pointti on että puolin ja toisin ystävyyssuhteita ei hoideta noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai on porukkaa, jotka nauttivat yllätyksistä ja uusien ihmisten tapaamisesta milloin ja missä tahansa, mutta kuuluu edelleen ihan yleissivistykseen ja sosiaaliseen älykkyyteen ymmärtää, ettei näin todellakaan ole kaikilla, jolloin on fiksua tajuta kertoa esim. Ap:n tyyppisestä tapauksesta etukäteen. .
Itse asiassa riittäisi, että vain jompikumpi - joko ap tai ystävä - hallitsisi hyvät käytöstavat & sosiaalisen älykkyyden. Silloin me emme lukisi episodista täältä.
Vierailija kirjoitti:
[
Minulle riittäisi, jos olisin sopinut matkan Tukholmaan äitini kanssa, ja suunnitellut miten siitä tulee meille kahdelle mukava retki ja sitten äitini pyytäisikin myös siskoni matkaan mukaan - retki olisi aivan erilainen jos me kolmistaan olisimme matkassa ja joutuisin ottamaan siskoni ruokamieltymyksiä, illanviettotapoja yms yms huomioon, enkä voisi aivan rauhassa jutella äitini kanssa kahden kesken :( - siis symppaan sinua AP, mutta ystävänne eivät varmaan ajatelleet olevansa ilkeitä tai etteivätkö he ottaisi teitä huomioon. Ihmiset ovat vain usein aika ajattelemattomia.
No mitä tekisit? Lähtisitkö kumminkin, mutta ehdottaisit äidillesi kahdenkeskistä reissua jonain toisena ajankohtana? Vai ilmoittaisitko lyhyesti, ettet tule, ja lopettaisit yhteydenpidon? Tai jotain muuta?
Ei sillä, ettenkö minäkin ymmärtäisi ap:ta. Ap:n ystävä vastaa omasta käytöksestään, ja ap omastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jankutusketju pahimmasta päästä. Plaa plaa plaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muiden ystävistä mutta meillä parhaiden ystävien kanssa mennään ihan eri tasolle jutuissa.
Kun paikalle tuodaan uusia ihmisiä, pysytellään hyvää päivää kirvesvartta -tasolla. 3 päivän tuttavuudessa ei rakenneta sitä mitä 10-30 vuodessa syntyy!
Perheellisenä yhdyn edelliseen. Harvinaisella lapsettomalla lomalla en jaksaisi yhtään sitä "mitä teet työksesi" "onko lapsia" "opiskelin siellä ja siellä" -huttua.. Se sosiaalinen lokero on jo niin täynnä hyviä ystäviä ja tuttuja etten jaksa enää yhtään. Heillekään ei kaikille aika riitä!
Mä luulen, että aika monella tässä ketjussa ei ole ollenkaan eikä ole ehkä koskaan ollutkaan tuollaisia ystävyyssuhteita kuin mistä puhut. Heidän ystävyys- ja kaverisuhteensa ovat paljon pinnallisempia. Todennäköisesti he eivät myöskään tutustu kovin helposti muihin ihmisiin, jos joku ei heitä erikseen tutustuta. Sen vuoksi he näkevät tuon nyt aivan mahtavana tilaisuutena saada uusia pinnallisia kaverisuhteita. Kuka tahansa kelpaa heille matkaseuraksi.
Toisaalta eipä niitä ystävyyssuhteita rakenneta puhumattomuudellakaan. Siis näitä syvällisiä ystävyyssuhteita, joiden kanssa mennään eri tasolle jutuissa (kuin tuttujen). Pystytään kommunikoimaan ja sopimaan asioista. Samahan koskee kymmeniä vuosia kestäneitä avioliittojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jankutusketju pahimmasta päästä. Plaa plaa plaa.
Aivan samaa mieltä. Ihmiset tekevät ongelmia ei mistään.
Aivan idioottimaista vainoharhaisuutta ja uusavuttomuutta.
Alue: Aihe vapaa
Ei tuo sinun pitkävetinen saivartelusi kyllä osoittanu mitään vääräksi. Lisäksi tuollainen yli-imelä ylemmän luokan lipominen on todellakin niin ylimenevää, että usko jo: kaikki eivät todellakaan tule keskenään toimeen.