Lukiovalinnalla kiire. On oppimisvaikeuksiakin. Mennäkö hyvään vai heikompitasoiseen kauas. Onko erityisopen saatavuudella merkitystä

Lapsi voi jäädä yksin siinä huonommassakin koulussa, koska se on eri kaupungissa. Ei sieltä ehkä saa kavereita, koska hän joutuu aina (tai ainakin usein) heti koulun jälkeen lähtemään bussipysäkille. Ja jos ap:n lapsi on jo muutenkin pahoillaan muutosta, niin onko hyvä, että koulukin on sitten jollain kolmannella paikkakunnalla ja sinne on pitkä matka? Nuoren elämä jää ihan vaan yksin kulkemiseksi kouluun ja takaisin.

20 on myös ap.

Kiitos jälleen tiedoista.

Lapseni on käynyt neuropsykologilla kuutos ja seiskaluokalla opettelemassa jo opiskelutekniikoita, mutta on varmaan niin, että lukio-opinnot vaativat uusia neuvoja. On se niin vaativaa.

Voi, voi. Kunpa nyt osaisi valita oikein. Kertokaa toki lisää näkökulmia vielä, jos on.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani ei ole erillistettyjä aineita. Kielet teki aiemmin erityisopella ja oli helpotettu kirja, muttei ole suostunut sinne enää menemään pariin vuoteen. (Kielet ovat seiskoja)

Ap

Jos on lukenut helpotettua kirjaa niin on aika hankalaa lukiossa. Yläkoulun 7 kielissä on helposti 4-5 lukiossa.

21 totta. En ollutkaan ajatellut tuota, että ne kaverit asuvat sitten kaukana, jos menee siihen naapurikaupungin kouluun. Ei voi niin helposti vaikka kyläillä. (Se heikompi koulu on pikkukaupungissa ja itse asumme silloin isommassa kaupungissa.)

Ap

23 hänellä ei ole ollut helpotettu kirja enää kasilla ja ysillä. (Ei suostunut ottamaan)

Vierailija kirjoitti:

Ei seiskan lukio tarkoita että koko luokka on rupusakkia, alin ka 7 jolla pääsee, on siellä niitä ysin ja kympin oppilaitakin. 

Varsinkin jos on iso tavislukio, johon otetaan paljon oppilaita niin sisäänpääsykeskiarvo ei nousekaan korkeaksi.

Jos koulupsykologi on vielä täällä, niin kysyisin, millaista apua voisi koulupsykologilta saada? Hänellä on oppimisvaikeuksien lisäksi nyt huolestuttavaa tuo muuttoahdistus. Hän on alkanut esim itkeä. Aiemmin ei ole itkenyt juuri koskaan.

Millaista apua koulupsykologilta voi saada oppimiseen tai muuttoahdistukseen.

Onko tämä erityisen huono ikä muuttaa hänen kannaltaan?

Ap

Mieti myös miten lapsesi käsittelee huonompana olemista. Kannustaako se häntä 'näyttämään' ja yrittämään enemmän vai masentuuko hän ja lannistuu. Tai kestääkö vaan vetää omaa linjaansa välittämästä muista.

Miten matikka sujuu? Oma poikani meni lukioon viime syksynä. Hänellä ei ole mitään oppimisvaikeuksia. Matikan kymppi vaihtui kutosiin ja seiskoihin pitkässä matikassa. Ruotsi oli kasi ja nyt on tullut kutosta ja seiskaa. Enkku on pysynyt kymppinä. Tämä vaan esimerkkinä. Matikka, kemia, fysiikka, kielet. Niiden sujumista kannattaa miettiä. Eikä mitään pitkää koulumatkaa. Kuka jaksaa?

Lukion tasoa ei määrää sisäänpääsykeskiarvo. Usein opetus ns. tasokkaissa lukioissa on heikkoa, koska oppilaat oppivat itsenäisestikin. Ns. heikoissa lukioissa opettajat tekevät aikamoisia ihmeitä jotta saavat nämä heikot ja oppimisvaikeuksiset ylioppilaiksi.

Matikka laski juuri ysistä seiskaan. Ei aavistustakaan, miksi. Aionkin kysyä opelta, mikä on alkanut mennä pieleen.

Luulen, että lapseni on sellainen, että jos on huonoin, ensin yrittää hiukan parantaa. Jollei nouse sieltä, luovuttaa täysin eikä enää edes yritä. Eli ei porskuta omaa tasoaan rauhassa.

Totta tuo, että heikkotasoisessa panostetaan opettamiseen. Hyvä kun muistutit. Olin unohtanut tuon seikan, vaikka huonon opo sanoi noin.

Ap

Tuli sellainenkin mieleeni, että jos ei sopeudu sinne hyvään lukioon, niin varmaankin voi vaihtaa siihen naapurikaupungin lukioon. Tämä.lienee kuitenkin hyvin kurjaa ryhmäytymisen kannalta.

Ap

Miksiköhän aloitukseni on saanut 5 alapeukkua?

Onkohan sun lapsen oikea paikka lukio. Onhan amiksessa linjoja jossa sun lapsesi voi menestyä. 

En osaa sanoa, onko lukio oikea paikka. Opon tunneilla hän on käynyt lukioon menevien ryhmässä. Itse hän on lukioon haluamassa.

Olen neuvonut, että lukion jälkeen voi mennä amikseen, jos silloin tuntuu siltä. Nyt sanoo, että haluaa yliopistoon.

(Kokee ehkä jotenkin velvollisuudekseen, kun me vanhemmat olemme akateemisia. Se on kyllä väärä syy.)

Itse valitsin tasokkaimman lukion, mihin vain kesiarvollani pääsin ja se todellakin oli oikea valinta! Kun muut olivat taitavampia, halusin päästä samalle tasolle ja keskiarvoni nousi yläasteen 8,3:sta lukiossa 9,5:teen! Kirjoitin huppupaperit, mihin en olisi ikinä pystynyt huonossa lukiossa, sillä opiskelutovereiden motivaatio vaikuttaa omaankin motivaatioon. Jos ketään ei mikään kiinnosta, itsellekin riittää kasit todistuksessa ja ne on huippuhyviä verrattuna kaverien kutosiin... Näin ajattelin yläasteella, että kasithan on hyviä, kun kavereilla on vitosia ja kutosia. Mutta jos kaverit saavatkin kymppejä ympärillä niin itsekin yrittää ja pääsee huipputasolle. Nämä ovat kuitenkin yksilöllisiä asioita ja joku toinen vastaavassa tilanteessa lannistuu ja luovuttaa. Itselle hyvä lukio oli pelastus ja nyt opiskelen vaikeaa alaa yliopistossa. Totta kai se ahdisti lukiossa, etten ollut enää parhaiden joukossa, kuten olin ollut yläasteella, jossa oppilaat olivat heikompia, mutta se oli lopulta sen arvoista, kun oma taso nousi valtavasti.

Onko lapsesi kiinnostunut oppimaan uutta. Se on lopulta kaikkein tärkein kysymys. Minulla oli aina korkea motivaatio oppia, vaikka vasta lukiossa aloin tavoitella täydellisyyttä oppimisessa.

36

Tuo on varmaan aivan totta, että hyvä porukka ympärillä saa monet ihmiset itsekin motivoituneiksi ja yrittämään enemmän. Laiska porukka taas laiskistaa ympärillä.

En osaa sanoa, onko lapsellani potentiaalia pinnistää hyvien joukossa (oppimisvaikeuksien vuoksi) vai onko se mahdotonta ja hön vain lannistuu. En osaa sanoa.

Tää valitseminen on kamalan vaikeaa! Kun pitäisi toisen puolesta päättää. Nykyisessä kotikaupungissamme lapseni oli miettinyt jo suosikkilukionsa ja kakkosvaihtoehdon, vaikka tiesi, että ollaan muuttamassa pois. Eihän hänellä paralla ole siellä uudessa asuunkaupungissa tuttuja, joilta kysyä ja nykyiset luokkakaverit juttelee tietty tämän nykyisen kaupungin kouluista.

Ap

Mitä jos se lukihäiriö lapsi vaan jää kotiin makaamaan eikä ees yritä mitään. Varmaan parempi niin. Ei itsetunto kärsi, kun tulee vertailua muihin, eikä osaa..

Oikeasti. Mikä ihmeen juttu tämä on, että ei  haluta laittaa nuortaan parhaaseen mahdolliseen kouluun? Hyvä lukio, parempitasoinen oppilasaines tsempppaa ja vetää imulla mukaan kaikkia. Ja kysehän ei nyt ole mistään eliittilukiosta, vaan ihan perusjamppojen lukiosta. Seiskan keskiarvolukio on jo tosi huonotasoinen. Siellä on jo paljon sosiaalista diversiteettiä ja monia haasteita oppimiseen.

Hyvä neuvo oli tarkistaa, mitä kummassakin koulussa voidaan tarjota erityisopetuksen puolelta. Eivät välttämättä ole kummoisia. Olettehan Celia-kirjaston asiakkaita? Lukiokirjat voi saada äänikirjoina.

38

Siis siinä saman kaupungin yli kasin keskiarvon lukiossa on hyvin vähäiset erityisopettajan resurssit. Erityisope ei ehdi tehdä kuin testejä ja todistuksia lähinnä.

Siinä seiskakeskiarvon koulussa, joka on kahden bussimatkan takana naapurikaupungissa, on paljon erityisopettajan resursseja.

Celiaa on käytetty, muttei parina viime vuotena. Hyvä tietää, että lukiokirjojakin on saatavilla. (Celioissa on se ongelma, että noin puolissa on jokainen kuva kuvattu hyvin tarkoin näkövammaisten takia. Lapseni tähän ajanhukkaan turhautui ja lopetti käytön.)

Ap

Olen tuo, joka valitsi sen hyvän lukion ja menestyikin oli odostustensa.

Mitä nuori itse on mieltä ap? Vai onko niin harmissaan muutosta, ettei suostu edes valitsemaan kahdesta, omasta mielestään huonosta, vaihtoehdosta?