Lue keskustelun säännöt.
Help, ystävä haluaa tunkea kaveri- ja tuttavaporukoihin rytinällä!
03.03.2017 |
Minulla on ollut hyvä ystävä parin vuoden ajan. Pidän hänestä ja meillä on ollut tapana tavata 1-2 kertaa viikossa, aika usein siis. Kaksi lastamme ovat ikätovereita ja tulevat hyvin toimeen keskenään. Kerromme toisillemme tavatessamme kaikki kuulumiset ja tekemiset (keitä tavattu, missä käyty jne). Siis ihan molemmin puolin eikä mitenkään kehuskelevaan sävyyn.
Ongelmaksi on kuitenkin tullut se, että ystävä haluaa että järjestän yhteisiä tapaamisia kaikkien ihmisten kanssa jotka mainitsen. En ikinä ehdota itse vastaavaa, vaikka samalla mitalla kertoilee kavereistaan ja tekemisistään.
Pahin oli kun lapseni luokalle tuli lapsi, jonka perheessä on saman rotuinen (harvinainen) koira kuin ystävälläni ja on lisäksi kotoisin samasta kaupungista kuin kaverini. En tunne lapsen äitiä kuitenkaan pintapuolista tuttavuutta paremmin, mutta ystäväni halusi heti että annan edes hänen numeronsa naiselle, koska heillä on niin paljon yhteistä. Ystäväni tietää koirasta harrastusporukan kautta, joten ihmettelen miksi ei sitä kautta yritä tavata..
Kieltäydyin, koska minusta se saisi minutkin outoon valoon, koska en itsekään tunne naista. Nainen ei toki ole ainoa, jonka haluaa tavata vaan niitä on tällä hetkellä kaksi lisää.
Hän on muuten todella mukava ihminen, mutta herkkä ja riitantuu helposti. Haluan pitää hänet erillisenä ystävänä, koska pelkään sitäkin, että hän aiheuttaisi sekaannusta.
Hän on vasta viime aikoina alkanut käyttäytyä tuolla tavalla, enkä oikeasti tajua miksi ei ymmärrä kun olen sanonut, että yritäpä itse tutustua ja vaihtaa numeroa kun meillä on tuparit jne.. Se ei siis haittaisi minua, mutta en halua olla mitenkään osallinen noiden ystävyyssuhteiden syntymiseen. Ahdistaa koko tilanne. Tekee jo mieli repiä tukka päästä kun hän mainitsee, että "sun pitäisi järjestää tapaaminen, kuulostaa todella hauskalta tekemiseltä/ihmiseltä"..
Kommentit (184)
Meidän alalla (opettaja) on täysin "sisäänkirjattu" sääntö, että ihmiset ovat täysipäisiä aikuisia ja mm. ihan itse esittelevät ja muutenkin hoitavat omat asiansa ihan itse. Se kuuluu nimittäin siihen vastuulliseen aikuisuuteen. Eli ap:lle (olette ilmeisesti alle 30:ä, ehkä jopa reippaastikin?) : kyllä se on ihan ystäväsi oma asiasi tutustua muihin ihmisiin, ei ole sinun tehtäväsi. Vaikuttaa siltä, että ystävälläsi on jokin "ongelma". Täälläkin on esitelty joitakin teorioita (mm. asberger), mutta voi olla joitakin muitakin ongelmia itsensä kanssa.
Eli ilman omantunnon tuskia, ap, jatkat elämääsi ja kuittaat ystäväsi ahdistelut vain toteamalla, että tutustupa ihan itse tms. Jos on noin ahdistunut ihminen ystävänä, hänen pitäisi käsitellä ongelmansa muualla kuin siirtää ahdistuksensa sinuun. Pidä itsestäsi huolta, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, on hieman ristiriitaista, että sinä sanot ystävääsi ihanaksi ihmiseksi, sanot pitäväsi hänestä, mutta samanaiakisesti annat hänestä täällä todella epämielyttävän kuvan. Ja spekuloit, voisiko ystäväsi kiinnostuksen halut johtua joidenkin ystäviesi varallisuudesta ja että hän on lapsellinen.
En ymmärrä, miksi kutsut ystäväksesi sellaista ihmistä, jota selvästi halveksit ja josta et todellisuudessa pidä? Minusta olisi reilumpaa lopettaa ystävyys, olla esittämättä ystävää, jos kerta hänen selkänsä takana teet jopa keskustelupalstalle aloituksen hänestä, jossa päädyt vain haukkumaan häntä ja esittämään hänet mahdollisimman huonossa valossa.
En ihan oikeasti ymmärrä, miksi teet näin ennemmin kuin puhuisit ystävällesi (tai "ystävällesi") reilusti suoraan, että et jaksa järkkäillä mitään, sinulla ei ole aikaa eikä tunnu luontevammalta. Sen sijaan, että puhuisit "ystäväsi" kanssa ongelmasta SUORAAN, puhut hänestä pahaa anonyymisti netissä.
Et kuulosta hyvältä ystävältä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, on hieman ristiriitaista, että sinä sanot ystävääsi ihanaksi ihmiseksi, sanot pitäväsi hänestä, mutta samanaiakisesti annat hänestä täällä todella epämielyttävän kuvan. Ja spekuloit, voisiko ystäväsi kiinnostuksen halut johtua joidenkin ystäviesi varallisuudesta ja että hän on lapsellinen.
En ymmärrä, miksi kutsut ystäväksesi sellaista ihmistä, jota selvästi halveksit ja josta et todellisuudessa pidä? Minusta olisi reilumpaa lopettaa ystävyys, olla esittämättä ystävää, jos kerta hänen selkänsä takana teet jopa keskustelupalstalle aloituksen hänestä, jossa päädyt vain haukkumaan häntä ja esittämään hänet mahdollisimman huonossa valossa.
En ihan oikeasti ymmärrä, miksi teet näin ennemmin kuin puhuisit ystävällesi (tai "ystävällesi") reilusti suoraan, että et jaksa järkkäillä mitään, sinulla ei ole aikaa eikä tunnu luontevammalta. Sen sijaan, että puhuisit "ystäväsi" kanssa ongelmasta SUORAAN, puhut hänestä pahaa anonyymisti netissä.
Et kuulosta hyvältä ystävältä.
En ole aloittaja, mutta vastaan silti. Ihmiset OVAT ristiriitaisia. Samassa ihmisessä voi olla sekä enkeli että piru. Riippuu vain olosuhteista, kumpi on esillä. Ystävän kanssa voi olla hyvinkin mukavaa, jos olet hänen kanssaan pääasiassa silloin, kun hän on enkelituulella. Olet myös saattanut nähdä hänen pirutuulensakin, mutta jos hän ei silloin ole kohdistanut sitä juuri sinuun, saatat antaa asian olla, koska hän yleensä on kanssasi enkelituulella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on hieman ristiriitaista, että sinä sanot ystävääsi ihanaksi ihmiseksi, sanot pitäväsi hänestä, mutta samanaiakisesti annat hänestä täällä todella epämielyttävän kuvan. Ja spekuloit, voisiko ystäväsi kiinnostuksen halut johtua joidenkin ystäviesi varallisuudesta ja että hän on lapsellinen.
En ymmärrä, miksi kutsut ystäväksesi sellaista ihmistä, jota selvästi halveksit ja josta et todellisuudessa pidä? Minusta olisi reilumpaa lopettaa ystävyys, olla esittämättä ystävää, jos kerta hänen selkänsä takana teet jopa keskustelupalstalle aloituksen hänestä, jossa päädyt vain haukkumaan häntä ja esittämään hänet mahdollisimman huonossa valossa.
En ihan oikeasti ymmärrä, miksi teet näin ennemmin kuin puhuisit ystävällesi (tai "ystävällesi") reilusti suoraan, että et jaksa järkkäillä mitään, sinulla ei ole aikaa eikä tunnu luontevammalta. Sen sijaan, että puhuisit "ystäväsi" kanssa ongelmasta SUORAAN, puhut hänestä pahaa anonyymisti netissä.
Et kuulosta hyvältä ystävältä.
En ole aloittaja, mutta vastaan silti. Ihmiset OVAT ristiriitaisia. Samassa ihmisessä voi olla sekä enkeli että piru. Riippuu vain olosuhteista, kumpi on esillä. Ystävän kanssa voi olla hyvinkin mukavaa, jos olet hänen kanssaan pääasiassa silloin, kun hän on enkelituulella. Olet myös saattanut nähdä hänen pirutuulensakin, mutta jos hän ei silloin ole kohdistanut sitä juuri sinuun, saatat antaa asian olla, koska hän yleensä on kanssasi enkelituulella.
Mutta haukkuisitki sinä tämän ystäväsi aninyymisti netissä ja puisit hänen ongelmiaan muiden anonyymien kanssa? Antaen muiden haukkua "ystäväsi" maan rakoon? Ja onhan ap:lla ollut omiakin ongelmia "ystävänsä" kanssa. Miksi ei selvitä niitä henkilökohtaisesti hänen kanssaan puhumalla suoraan ongelmista? Sen sijaan ap tekee aloituksen, pui ja analysoi sekä haukkuu ystävänsä ventovieraiden ihmisten kanssa selän takana.
Millään selittelyllä ei tätä voi kuitata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on hieman ristiriitaista, että sinä sanot ystävääsi ihanaksi ihmiseksi, sanot pitäväsi hänestä, mutta samanaiakisesti annat hänestä täällä todella epämielyttävän kuvan. Ja spekuloit, voisiko ystäväsi kiinnostuksen halut johtua joidenkin ystäviesi varallisuudesta ja että hän on lapsellinen.
En ymmärrä, miksi kutsut ystäväksesi sellaista ihmistä, jota selvästi halveksit ja josta et todellisuudessa pidä? Minusta olisi reilumpaa lopettaa ystävyys, olla esittämättä ystävää, jos kerta hänen selkänsä takana teet jopa keskustelupalstalle aloituksen hänestä, jossa päädyt vain haukkumaan häntä ja esittämään hänet mahdollisimman huonossa valossa.
En ihan oikeasti ymmärrä, miksi teet näin ennemmin kuin puhuisit ystävällesi (tai "ystävällesi") reilusti suoraan, että et jaksa järkkäillä mitään, sinulla ei ole aikaa eikä tunnu luontevammalta. Sen sijaan, että puhuisit "ystäväsi" kanssa ongelmasta SUORAAN, puhut hänestä pahaa anonyymisti netissä.
Et kuulosta hyvältä ystävältä.
En ole aloittaja, mutta vastaan silti. Ihmiset OVAT ristiriitaisia. Samassa ihmisessä voi olla sekä enkeli että piru. Riippuu vain olosuhteista, kumpi on esillä. Ystävän kanssa voi olla hyvinkin mukavaa, jos olet hänen kanssaan pääasiassa silloin, kun hän on enkelituulella. Olet myös saattanut nähdä hänen pirutuulensakin, mutta jos hän ei silloin ole kohdistanut sitä juuri sinuun, saatat antaa asian olla, koska hän yleensä on kanssasi enkelituulella.
Mutta haukkuisitki sinä tämän ystäväsi aninyymisti netissä ja puisit hänen ongelmiaan muiden anonyymien kanssa? Antaen muiden haukkua "ystäväsi" maan rakoon? Ja onhan ap:lla ollut omiakin ongelmia "ystävänsä" kanssa. Miksi ei selvitä niitä henkilökohtaisesti hänen kanssaan puhumalla suoraan ongelmista? Sen sijaan ap tekee aloituksen, pui ja analysoi sekä haukkuu ystävänsä ventovieraiden ihmisten kanssa selän takana.
Millään selittelyllä ei tätä voi kuitata.
En haukkuisi, koska mun ei tarvitsisi miettiä, mitä aloittajan tilanteessa tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on hieman ristiriitaista, että sinä sanot ystävääsi ihanaksi ihmiseksi, sanot pitäväsi hänestä, mutta samanaiakisesti annat hänestä täällä todella epämielyttävän kuvan. Ja spekuloit, voisiko ystäväsi kiinnostuksen halut johtua joidenkin ystäviesi varallisuudesta ja että hän on lapsellinen.
En ymmärrä, miksi kutsut ystäväksesi sellaista ihmistä, jota selvästi halveksit ja josta et todellisuudessa pidä? Minusta olisi reilumpaa lopettaa ystävyys, olla esittämättä ystävää, jos kerta hänen selkänsä takana teet jopa keskustelupalstalle aloituksen hänestä, jossa päädyt vain haukkumaan häntä ja esittämään hänet mahdollisimman huonossa valossa.
En ihan oikeasti ymmärrä, miksi teet näin ennemmin kuin puhuisit ystävällesi (tai "ystävällesi") reilusti suoraan, että et jaksa järkkäillä mitään, sinulla ei ole aikaa eikä tunnu luontevammalta. Sen sijaan, että puhuisit "ystäväsi" kanssa ongelmasta SUORAAN, puhut hänestä pahaa anonyymisti netissä.
Et kuulosta hyvältä ystävältä.
En ole aloittaja, mutta vastaan silti. Ihmiset OVAT ristiriitaisia. Samassa ihmisessä voi olla sekä enkeli että piru. Riippuu vain olosuhteista, kumpi on esillä. Ystävän kanssa voi olla hyvinkin mukavaa, jos olet hänen kanssaan pääasiassa silloin, kun hän on enkelituulella. Olet myös saattanut nähdä hänen pirutuulensakin, mutta jos hän ei silloin ole kohdistanut sitä juuri sinuun, saatat antaa asian olla, koska hän yleensä on kanssasi enkelituulella.
Mutta haukkuisitki sinä tämän ystäväsi aninyymisti netissä ja puisit hänen ongelmiaan muiden anonyymien kanssa? Antaen muiden haukkua "ystäväsi" maan rakoon? Ja onhan ap:lla ollut omiakin ongelmia "ystävänsä" kanssa. Miksi ei selvitä niitä henkilökohtaisesti hänen kanssaan puhumalla suoraan ongelmista? Sen sijaan ap tekee aloituksen, pui ja analysoi sekä haukkuu ystävänsä ventovieraiden ihmisten kanssa selän takana.
Millään selittelyllä ei tätä voi kuitata.
En haukkuisi, koska mun ei tarvitsisi miettiä, mitä aloittajan tilanteessa tekisin.
No nyt kyllä tuli sellainen poliitikon vastaus että...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on hieman ristiriitaista, että sinä sanot ystävääsi ihanaksi ihmiseksi, sanot pitäväsi hänestä, mutta samanaiakisesti annat hänestä täällä todella epämielyttävän kuvan. Ja spekuloit, voisiko ystäväsi kiinnostuksen halut johtua joidenkin ystäviesi varallisuudesta ja että hän on lapsellinen.
En ymmärrä, miksi kutsut ystäväksesi sellaista ihmistä, jota selvästi halveksit ja josta et todellisuudessa pidä? Minusta olisi reilumpaa lopettaa ystävyys, olla esittämättä ystävää, jos kerta hänen selkänsä takana teet jopa keskustelupalstalle aloituksen hänestä, jossa päädyt vain haukkumaan häntä ja esittämään hänet mahdollisimman huonossa valossa.
En ihan oikeasti ymmärrä, miksi teet näin ennemmin kuin puhuisit ystävällesi (tai "ystävällesi") reilusti suoraan, että et jaksa järkkäillä mitään, sinulla ei ole aikaa eikä tunnu luontevammalta. Sen sijaan, että puhuisit "ystäväsi" kanssa ongelmasta SUORAAN, puhut hänestä pahaa anonyymisti netissä.
Et kuulosta hyvältä ystävältä.
En ole aloittaja, mutta vastaan silti. Ihmiset OVAT ristiriitaisia. Samassa ihmisessä voi olla sekä enkeli että piru. Riippuu vain olosuhteista, kumpi on esillä. Ystävän kanssa voi olla hyvinkin mukavaa, jos olet hänen kanssaan pääasiassa silloin, kun hän on enkelituulella. Olet myös saattanut nähdä hänen pirutuulensakin, mutta jos hän ei silloin ole kohdistanut sitä juuri sinuun, saatat antaa asian olla, koska hän yleensä on kanssasi enkelituulella.
Mutta haukkuisitki sinä tämän ystäväsi aninyymisti netissä ja puisit hänen ongelmiaan muiden anonyymien kanssa? Antaen muiden haukkua "ystäväsi" maan rakoon? Ja onhan ap:lla ollut omiakin ongelmia "ystävänsä" kanssa. Miksi ei selvitä niitä henkilökohtaisesti hänen kanssaan puhumalla suoraan ongelmista? Sen sijaan ap tekee aloituksen, pui ja analysoi sekä haukkuu ystävänsä ventovieraiden ihmisten kanssa selän takana.
Millään selittelyllä ei tätä voi kuitata.
En haukkuisi, koska mun ei tarvitsisi miettiä, mitä aloittajan tilanteessa tekisin.
No nyt kyllä tuli sellainen poliitikon vastaus että...
Miten niin poliitikon vastaus? Jos mua olisi pyydetty puhelinnumeron välittäjäksi ystävältäni puolitutulleni, olisin kehottanut ystävääni antamaan numeron ihan itse, kun seuraavan kerran tämän puolituttuni koiraharrastuspiireissä tapaa. Jos ystäväni kaipaa lisää ystäviä elämäänsä, ehdotan hänelle uusia harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa jne. Ihan samoin kuin jos ystäväni pohtii, miten saisi rahaa ulkomaanmatkaan, minä annan hänelle vinkkejä sen sijaan, että maksaisin hänelle tuon matkan. Aloittajan tilanne ei olisi mulle ongelma ja jos ystäväni kaikista neuvoistani huolimatta edelleen takertuisi minuun, ottaisin etäisyyttä tähän ystävääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata, miten moni on sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse tehdä itse mitään tutustuakseen muihin. Aina pitää olla joku muu, joka järjestää ja huolehtii, että tutustutaan. Olen huomannut jo aiemmin, että meillä on jo sukupolvi aikuisia, joiden ei ole koskaan tarvinnut itse tutustua. Ensin äiti on huolehtinut, että lapsella on kavereita. Sitten päiväkodissa hoitajat ovat huolehtineet, että lapsella on kavereita. Koulussa opettajan tehtävä on huolehtia, että lapsella on kavereita. Lapsen ei itse tarvitse tehdä mitään saadakseen kavereita vaan aina joku aikuinen tekee sen hänen puolestaan. Tällainen ihminen ei aikuisenakaan osaa tutustua muihin vaan odottaa, että taas tulee joku "äiti", "hoitaja" tai "opettaja", joka tekee sen hänen puolestaan.
Mun nuorella aikuisella on jännä tyyli sen kaveripiirissään. Ne esittelee uudet ihmiset toisille. En tiedä liittyykö tämä vain heidän opiskelupiiriinsä vai onko nykynuorilla uudellainen suhtautuminen mutta ne tosiaan esittelee kaverit vieraammille. Näin kaikki saa uusia tuttavuuksia ja kaveripiiri laajenee vaivattomasti. Me vanhemmat voitais kyllä tuosta ottaa mallia. Aika kiva tapa minusta.
Ei mun nuoruudessa ollut tämmöstä tapaa ollenkaan.
Kyllä minäkin (38v) esittelen uudet ihmiset toisilleen, tietenkin. Jos he ovat esimerkiksi minun juhlissani eivätkä tunne toisiaan, tai tapaan baarissa yksien kaverien kanssa toisia kavereita. En kuitenkaan alkaisi varta vasten järjestää kaverille X tapaamisia kaverien A, B ja C kanssa (siis tilanteessa, jossa X on kuullut minun mainitsevan A:n, B:n tai C:n, ei tunne heitä, mutta haluaa tavata heidät) enkä todellakaan usko että aikuinen lapsesikaan näin tekee. Mulla on ystäviä/kavereita todella monesta eri yhteydestä, johan näitä kahvitteluja olisi tähtitieteellinen määrä jos kaikki haluaisivat minun kauttani tutustua kaikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap on huolissaan toisen tavasta etsiä uusia ystäviä:(? Elä vaan elämääsi ihan itse.
No ap tässä juuri yrittää elää OMAA elämäänsä ja kehottaa takertujaystäväänsä hankkimaan itse uudet ystävänsä.
takertujaystävä ei vaikuta terveeltä. Kuulostaa murrosikäiseltä.
Se, ettei ap halua toimia kenenkään ystävänetsintäesiliinana, EI tarkoita, että ap ESTÄISI takertujan ystävähankinnat.
No ystäviään pihtaava ei elä omaa elämäänsä minusta. Antaa toisten tutustua! Miksi vahtaat tuommosta?
Ystäviään pihtaava? =D Ei kai toista ihmistä voi sentään omistaa. Sinä varmaan jaat aviomiehesikin, ettet vain pihtaa häntä itselläsi?
Ystävänsä painostaminen joihinkin ihme "treffeihin" toisten ihmisten kanssa on outoa ja vaivaannuttavaa. Etenkin kun yhteisiä isomman porukan tapaamisia on sentään ollut, eikä henkilö siellä ole voinut jostain syystä tutustua heihin, ei, vaan pitää erikseen olla jotkut kahdenkeskiset treffit.
Minä ainakin sinä tutustutettavana osapuolena olisin melkolailla niskakarvat pystyssä tämmöisestä tuppautujasta jos ilmenisi, että on painostettu tutustuttamaan kanssaan. Ihan kuin olisin joku nähtävyys, hyi hitto.
-Ei se, jota lainasit
No nimenomaan minä olen sanalla pihtaava mieltä ettei ihmisiä omisteta:)!
Aviomies on eritasoinen suhde. Nyt puhutaan ystäviä pihtaavista ihmisistä.
Miksi pihtaat ihmisiä?
Onko se pihtaamista, jos kannustaa toista ITSE järjestämään tapaamisen tätä kiinnostavan ihmisen kanssa eikä halua ryhtyä aikuisten maailmassa naurettavaksi välikäden organisoijaksi? Sekö on itsekästä ja omistamista?
Ei aukene sun logiikka...
No sinä pihtaat apuasi asiassa jossa toinen sitä sinulta pyytää koska pihtaat niitä ystäviäsi? En tajua minä oitis auttaisin vaan ihmisiä tutustumaan toisiinsa . Se mikä motiivi heillä on ( ellei ihan rikollinen ) ei taas ole minun päänsärkyni. Mutta normaaleja ihmisiä niin en vaan ymmärrä ettei voi toista auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on hieman ristiriitaista, että sinä sanot ystävääsi ihanaksi ihmiseksi, sanot pitäväsi hänestä, mutta samanaiakisesti annat hänestä täällä todella epämielyttävän kuvan. Ja spekuloit, voisiko ystäväsi kiinnostuksen halut johtua joidenkin ystäviesi varallisuudesta ja että hän on lapsellinen.
En ymmärrä, miksi kutsut ystäväksesi sellaista ihmistä, jota selvästi halveksit ja josta et todellisuudessa pidä? Minusta olisi reilumpaa lopettaa ystävyys, olla esittämättä ystävää, jos kerta hänen selkänsä takana teet jopa keskustelupalstalle aloituksen hänestä, jossa päädyt vain haukkumaan häntä ja esittämään hänet mahdollisimman huonossa valossa.
En ihan oikeasti ymmärrä, miksi teet näin ennemmin kuin puhuisit ystävällesi (tai "ystävällesi") reilusti suoraan, että et jaksa järkkäillä mitään, sinulla ei ole aikaa eikä tunnu luontevammalta. Sen sijaan, että puhuisit "ystäväsi" kanssa ongelmasta SUORAAN, puhut hänestä pahaa anonyymisti netissä.
Et kuulosta hyvältä ystävältä.
En ole aloittaja, mutta vastaan silti. Ihmiset OVAT ristiriitaisia. Samassa ihmisessä voi olla sekä enkeli että piru. Riippuu vain olosuhteista, kumpi on esillä. Ystävän kanssa voi olla hyvinkin mukavaa, jos olet hänen kanssaan pääasiassa silloin, kun hän on enkelituulella. Olet myös saattanut nähdä hänen pirutuulensakin, mutta jos hän ei silloin ole kohdistanut sitä juuri sinuun, saatat antaa asian olla, koska hän yleensä on kanssasi enkelituulella.
Mutta haukkuisitki sinä tämän ystäväsi aninyymisti netissä ja puisit hänen ongelmiaan muiden anonyymien kanssa? Antaen muiden haukkua "ystäväsi" maan rakoon? Ja onhan ap:lla ollut omiakin ongelmia "ystävänsä" kanssa. Miksi ei selvitä niitä henkilökohtaisesti hänen kanssaan puhumalla suoraan ongelmista? Sen sijaan ap tekee aloituksen, pui ja analysoi sekä haukkuu ystävänsä ventovieraiden ihmisten kanssa selän takana.
Millään selittelyllä ei tätä voi kuitata.
En haukkuisi, koska mun ei tarvitsisi miettiä, mitä aloittajan tilanteessa tekisin.
No nyt kyllä tuli sellainen poliitikon vastaus että...
Miten niin poliitikon vastaus? Jos mua olisi pyydetty puhelinnumeron välittäjäksi ystävältäni puolitutulleni, olisin kehottanut ystävääni antamaan numeron ihan itse, kun seuraavan kerran tämän puolituttuni koiraharrastuspiireissä tapaa. Jos ystäväni kaipaa lisää ystäviä elämäänsä, ehdotan hänelle uusia harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa jne. Ihan samoin kuin jos ystäväni pohtii, miten saisi rahaa ulkomaanmatkaan, minä annan hänelle vinkkejä sen sijaan, että maksaisin hänelle tuon matkan. Aloittajan tilanne ei olisi mulle ongelma ja jos ystäväni kaikista neuvoistani huolimatta edelleen takertuisi minuun, ottaisin etäisyyttä tähän ystävääni.
Ja sinusta se ei ole millään tavalla omituista, että ap ei ota etäisyyttä ystäväänsä, vaan edelleenkin sanoo häntä ystäväksi ja haukkuu samalla anonyymisti netissä? Sinäkään et toimisi näin, vaan puhuisit ensin ystävällesi suoraan ja sitten ottaisit etäisyyttä, jos puhe ei tehoa.
Täällä sen sijaan ihmiset kilvan komppaavat todella raukkamaista toimintaa, jossa edelleen esitetään ystävää, vaikka ap ei enää selvästi edes arvosta ystäväänsä, ja samanaikaisesti selän takana haukutaan kaikista niistä asioista, joista pitäisi puhua asianomaisen kanssa. Jännä ettei sinuakaan häiritse tämä toimintatapa yhtään, vaikka ap:n ystävä ap:n kertomana häiritseekin niin paljon, että osallistut tähän juoruilu- ja haukkumisrinkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko hieman narsistine ihminen kyseessä sitten. Millaisia ystävyyssuhteita häneltä löytyy ja oletko ikinä tavannut heistä yhtäkään..?
Olen tavannut. On hyviä suhteita ja pitkiä, mutta vaikeaa tuntuu olevan muodostaa pitkiä suhteita, joita ei "avoimuudellaan" pilaisi. Olen siis tavannut sattumalta, mutta en ole kiinnostunut ystävystymään.
ap
Ap, nyt käsi sydämmelle: moniko omista kavereistasi on sellaisia, joihin olet tutustunut alunperin jossain toisen kaverisi pitämissä bileissä tms.?
Mulla on sellaisia kokemuksia paristakin kaverista, jotka ovat kaveriporukkaan tutustuneet minun kauttani. Sitten kun ovat keskenään alkaneet olla tosikamuja, niin ei siinä sitten ole mua enää tarvittukaan. Niin myönnän, että nykyisin tästä syystä harkitsen tarkkaan, kenet tutustutan kehenkin. Ärsyttää huomata, että yhden bileillan jälkeen toisilleen entuudestaan tuntemattomat naiset ovatkin heti jo fbkamuja... Ja siitä se sitten jo alkaakin, meikäläisen sivuuttaminen.
Käsi sydämellä vastaan, että jostain syystä minulle ei ole ikinä käynyt noin. Ellei oteta lukuun teiniaikojen kolmiodraamoja, joista niistäkin jäin aina yhteyksiin ihmisten kanssa vaikka porukka hajosi. Tietysti on ihmisiä, joista olen vain erkaantunut ja suoranaisesti on joskus "jätettykin", mutta ei toisen kaverin vuoksi vaan liian erilaisen persoonan tms.
Tällä hetkellä kaveripiirissä on vain yksi kaveri, johon olen tutustunut toisen kautta. Olen sellainen, että vartavasten en halua tutustua kaverin kaveriin, juuri siksi ettei turhaan synny kolmiodraamoja. Tuo yksi nyt oli sellainen, että kaikille kolmelle oli luontevaa tavata jatkossakin kolmeen pekkaan ja he ehdottivat sitä, en ikinä alkuvaiheessa minä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen suhtautumistasi asiaan. Itse tutustutan tuttaviani mielellään toisiinsa, mukavaa kun voi erilaisilla porukoilla tehdä asioita kun kaveritkin tuntevat toisensa. Itsekin pyysin tai oikeastaan vihjaisin kerran yhdelle ystävälleni, että voisiko hän järjestää niin, että tapaisin yhden hänen ystävänsä, koska tämä ystävä teki tutkimusta samasta aiheesta kuin minä ja olisin niin mielelläni keskustellut hänen kanssaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen tapahtuu luontevammin juuri niin, että tavataan yhteisten tuttujen kautta. Ei ole ollenkaan sama asia soittaa ventovieraalle ihmiselle kuin vaihtaa muutama sana isomman porukan tapaamisessa. Itse lähinnä ajattelen, että jos ihminen kieltäytyy tutustuttamasta ihmisiä toisiinsa, onko taustalla pelko tai mustasukkaisuus tai ajatus, että jotenkin omistaa omat kaverinsa? Voisit pohtia, millainen ystävä sinä olet hänelle.
Sanoinhan, että saavat tutustua kunhan tekevät sen juhlissani tai muualla. Itselläni ole aikaa järjestää tapaamisia ja seurustella. Jos minulla on kerran pari viikossa tunti aikaa, seurustelen miten itseäni huvittaa. Kivaahan sen pitää olla?
Onhan siinä sekin, että ehkä sinä ja tämä toinen tutkiva ystävä ette kolmannen kaverin mielestä sopineet yhteen. Työ tai tutkimusaihe ei vielä riitä pitkälle, jos kemiat eivät kohtaa. Tätäkin on joskus ollut, että ystävästäni ei ole kovasti tykätty kun hän haluaa puhua paljon eikä välttele ongelmista puhumista, jos niitä on. Näitä asioita on ihan tosi vaikea sanoa suoraan ihmiselle, josta välittää ilman, että "hajottaisi" persoonaa.
ap
Mutta eihän se ole sinun tehtäväsi arvioida tulevatko he toimeen. Kavereita voi ola monenlasia, eikä siinä sen kummempaa kemiaa tarvita. Jos ystäväsi haluaa tavata jonkun vaipakoira treffien merkeissä tai keskustellakseen gradusta toisen samasta aihepiiristä kirjoittaneen kanssa niin eisen tuttavuuden kovin syvä tarvitse olla. Sinulla on jotenkin holhoava asenne ystävääsi.
Päinvastoin mielestäni! Minähän olen toivonut, että tapaisi näitä ihmisiä itsenäisesti. Silloin minun ei tarvitse ottaa kemiosta vastuuta tai nähdä vaivaa tapaamisten järkkäämiseen kun en niistä nauti.
Kahvikutsuilla tarkoitan harhaanjohtavasti kaverin ja hänen lapsiensa kutsumista kylään, eli tähän ei liity isompaa porukkaa ihmisiä vaikka kutsuista puhutaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Aika outo tutkija, jos tarvitsee välikäsiä, että saisi jutella toisen saman alan asiantuntijan kanssa. Ammattilaiset ottavat yhteyttä suoraan, jos ovat toistensa työstä kiinnostuneita, kun kuulevat jonkin tutkivan itselle kiinnostavaa aihetta. Ei siinä tarvitse kavereiden apua kaveeraamiseen pyydellä!
On erittäin tökeröä antaa kenellekään kysymättä kenenkään yhteystietoja. Itse kutsun mielelläni ystäviä välillä sikinsokin meille tai keksin muuta tapaamista isommalla porukalla, mutta en tykkäisi minäkään, jos joku alkaisi sellaista vaatia. Ei siinä tarvitse ajatella edes sopiiko ystävät mahdollisesti yhteen, tuleeko sähläystä tai muuta, vaan se on ihan normaalia, ettei sillä tavalla voi tyrkyttäytyä. Aikuisen pitää itse pystyä tekemään aloitteita itsenäisesti, varsinkin kun tässä nyt kuitenkin ap:llä oli kyse siitä, että hän silloin tällöin kutsuu enemmän ihmisiä kerralla, jolloin tutustuminen on mahdollista jokaiselle. Siinä on ihan riittävästi verkostointimahdollisuutta jo tarjottu ja jos on harrastajaporukkakin selvillä, niin sinne mukaan vaan, jos joku siellä kiinnostaa... Ei siinä tarvitse sen enempää välikädeksi ryhtyä. Eihän sitä kohta ehdi itse tapaamaan ketään, jos koko ajan täytyy järjestellä ystäviä toistensa seuraan...
Hyvin monella tavalla olen tutustunut muihin tutkijoihin. Konferensseissa, tutkijatuttujen kautta, yhteyttä ottamalla, karonkoissa, jne. Kyllä se vain näyttää olevan aika toimiva tapa luoda myös ammatillisia suhteita, jos pääsee muutenkin ja luontevasti tutustumaan ihmiseen. Erityisesti kansaivälisissä suhteissa tämä on tärkeää. Tulet ehkä vielä huomaamaan tämän itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aina ihmettelen miten tunnistettavasti täällä analysoidaan tapahtumista ja ihmisistä. Ap:n kaverikin varmasti tunnistaa itsensä tekstistä. Mutta ehkä tapahtumia on sitten sen verran muunneltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on hieman ristiriitaista, että sinä sanot ystävääsi ihanaksi ihmiseksi, sanot pitäväsi hänestä, mutta samanaiakisesti annat hänestä täällä todella epämielyttävän kuvan. Ja spekuloit, voisiko ystäväsi kiinnostuksen halut johtua joidenkin ystäviesi varallisuudesta ja että hän on lapsellinen.
En ymmärrä, miksi kutsut ystäväksesi sellaista ihmistä, jota selvästi halveksit ja josta et todellisuudessa pidä? Minusta olisi reilumpaa lopettaa ystävyys, olla esittämättä ystävää, jos kerta hänen selkänsä takana teet jopa keskustelupalstalle aloituksen hänestä, jossa päädyt vain haukkumaan häntä ja esittämään hänet mahdollisimman huonossa valossa.
En ihan oikeasti ymmärrä, miksi teet näin ennemmin kuin puhuisit ystävällesi (tai "ystävällesi") reilusti suoraan, että et jaksa järkkäillä mitään, sinulla ei ole aikaa eikä tunnu luontevammalta. Sen sijaan, että puhuisit "ystäväsi" kanssa ongelmasta SUORAAN, puhut hänestä pahaa anonyymisti netissä.
Et kuulosta hyvältä ystävältä.
En ole aloittaja, mutta vastaan silti. Ihmiset OVAT ristiriitaisia. Samassa ihmisessä voi olla sekä enkeli että piru. Riippuu vain olosuhteista, kumpi on esillä. Ystävän kanssa voi olla hyvinkin mukavaa, jos olet hänen kanssaan pääasiassa silloin, kun hän on enkelituulella. Olet myös saattanut nähdä hänen pirutuulensakin, mutta jos hän ei silloin ole kohdistanut sitä juuri sinuun, saatat antaa asian olla, koska hän yleensä on kanssasi enkelituulella.
Mutta haukkuisitki sinä tämän ystäväsi aninyymisti netissä ja puisit hänen ongelmiaan muiden anonyymien kanssa? Antaen muiden haukkua "ystäväsi" maan rakoon? Ja onhan ap:lla ollut omiakin ongelmia "ystävänsä" kanssa. Miksi ei selvitä niitä henkilökohtaisesti hänen kanssaan puhumalla suoraan ongelmista? Sen sijaan ap tekee aloituksen, pui ja analysoi sekä haukkuu ystävänsä ventovieraiden ihmisten kanssa selän takana.
Millään selittelyllä ei tätä voi kuitata.
En haukkuisi, koska mun ei tarvitsisi miettiä, mitä aloittajan tilanteessa tekisin.
No nyt kyllä tuli sellainen poliitikon vastaus että...
Miten niin poliitikon vastaus? Jos mua olisi pyydetty puhelinnumeron välittäjäksi ystävältäni puolitutulleni, olisin kehottanut ystävääni antamaan numeron ihan itse, kun seuraavan kerran tämän puolituttuni koiraharrastuspiireissä tapaa. Jos ystäväni kaipaa lisää ystäviä elämäänsä, ehdotan hänelle uusia harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa jne. Ihan samoin kuin jos ystäväni pohtii, miten saisi rahaa ulkomaanmatkaan, minä annan hänelle vinkkejä sen sijaan, että maksaisin hänelle tuon matkan. Aloittajan tilanne ei olisi mulle ongelma ja jos ystäväni kaikista neuvoistani huolimatta edelleen takertuisi minuun, ottaisin etäisyyttä tähän ystävääni.
Ja sinusta se ei ole millään tavalla omituista, että ap ei ota etäisyyttä ystäväänsä, vaan edelleenkin sanoo häntä ystäväksi ja haukkuu samalla anonyymisti netissä? Sinäkään et toimisi näin, vaan puhuisit ensin ystävällesi suoraan ja sitten ottaisit etäisyyttä, jos puhe ei tehoa.
Täällä sen sijaan ihmiset kilvan komppaavat todella raukkamaista toimintaa, jossa edelleen esitetään ystävää, vaikka ap ei enää selvästi edes arvosta ystäväänsä, ja samanaikaisesti selän takana haukutaan kaikista niistä asioista, joista pitäisi puhua asianomaisen kanssa. Jännä ettei sinuakaan häiritse tämä toimintatapa yhtään, vaikka ap:n ystävä ap:n kertomana häiritseekin niin paljon, että osallistut tähän juoruilu- ja haukkumisrinkiin.
Tietenkin se on omituista. Mutta niinhän kaikki tällaisilla keskustelupalstoilla on. Toki voidaan miettiä, mikä tarve on tuoda anonyyminä esiin ongelmia, jotka syntyvät ystävistä, puolisoista, lapsista, naapureista, työkavereista, työnantajista, lasten opettajista, terveydenhuollosta tai vaikka kaljuudesta,rumuudesta ja lyhyydestä. Jos kuitenkaan kukaan ei näitä aloituksia tekisi, tälläkin palstalla olisi varsin hiljaista.
Tämä aloitus on herättänyt aiheesta keskustelua laajemminkin kuin vain aloittaja ja hänen ystävänsä. Keskustelua siitä, millaisia ihmiset ovat, miksi kaikki eivät ehkä tulekaan toistensa kanssa toimeen, miksi on hyvä vähän miettiä ennenkuin toimii, miten itse toimisi vastaavassa tilanteessa jne. Kun keskustelijoita on paljon, lienee selvää, että erilaisia mielipiteitäkin löytyy.
Minä en tunne sen paremmin aloittajaa kuin hänen ystäväänsäkään enkä siten ole juoruillut heistä yhtään mitään. En myöskään ole haukkunut heistä kumpaakaan. Olen kommentoinut sekä aloittajan että muiden kommentteja ja pohtinut asioita useammasta eri näkökulmasta. Näin teen aina, kun keskustelen palstalla mistä tahansa aiheesta. Näin teen myös aina, kun keskustelen erilaisista asioista livenä. Oma henkilökohtainen mielipiteeni voi olla aivan eri kuin sillä, jonka kanssa keskustelen, mutta ei se estä minua keskustelemasta hänen kanssaan, koska osaan pohtia asioita muustakin kuin vain omasta näkökulmastani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen suhtautumistasi asiaan. Itse tutustutan tuttaviani mielellään toisiinsa, mukavaa kun voi erilaisilla porukoilla tehdä asioita kun kaveritkin tuntevat toisensa. Itsekin pyysin tai oikeastaan vihjaisin kerran yhdelle ystävälleni, että voisiko hän järjestää niin, että tapaisin yhden hänen ystävänsä, koska tämä ystävä teki tutkimusta samasta aiheesta kuin minä ja olisin niin mielelläni keskustellut hänen kanssaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen tapahtuu luontevammin juuri niin, että tavataan yhteisten tuttujen kautta. Ei ole ollenkaan sama asia soittaa ventovieraalle ihmiselle kuin vaihtaa muutama sana isomman porukan tapaamisessa. Itse lähinnä ajattelen, että jos ihminen kieltäytyy tutustuttamasta ihmisiä toisiinsa, onko taustalla pelko tai mustasukkaisuus tai ajatus, että jotenkin omistaa omat kaverinsa? Voisit pohtia, millainen ystävä sinä olet hänelle.
Sanoinhan, että saavat tutustua kunhan tekevät sen juhlissani tai muualla. Itselläni ole aikaa järjestää tapaamisia ja seurustella. Jos minulla on kerran pari viikossa tunti aikaa, seurustelen miten itseäni huvittaa. Kivaahan sen pitää olla?
Onhan siinä sekin, että ehkä sinä ja tämä toinen tutkiva ystävä ette kolmannen kaverin mielestä sopineet yhteen. Työ tai tutkimusaihe ei vielä riitä pitkälle, jos kemiat eivät kohtaa. Tätäkin on joskus ollut, että ystävästäni ei ole kovasti tykätty kun hän haluaa puhua paljon eikä välttele ongelmista puhumista, jos niitä on. Näitä asioita on ihan tosi vaikea sanoa suoraan ihmiselle, josta välittää ilman, että "hajottaisi" persoonaa.
ap
Mutta eihän se ole sinun tehtäväsi arvioida tulevatko he toimeen. Kavereita voi ola monenlasia, eikä siinä sen kummempaa kemiaa tarvita. Jos ystäväsi haluaa tavata jonkun vaipakoira treffien merkeissä tai keskustellakseen gradusta toisen samasta aihepiiristä kirjoittaneen kanssa niin eisen tuttavuuden kovin syvä tarvitse olla. Sinulla on jotenkin holhoava asenne ystävääsi.
Päinvastoin mielestäni! Minähän olen toivonut, että tapaisi näitä ihmisiä itsenäisesti. Silloin minun ei tarvitse ottaa kemiosta vastuuta tai nähdä vaivaa tapaamisten järkkäämiseen kun en niistä nauti.
Kahvikutsuilla tarkoitan harhaanjohtavasti kaverin ja hänen lapsiensa kutsumista kylään, eli tähän ei liity isompaa porukkaa ihmisiä vaikka kutsuista puhutaan.
ap
Kerroit aiemmin, että kahvikutsut ovat n. 9-15 hengelle, eikö se ole paljon?
Mielestäni ap voi tulkita ystäväänsä nyt ihan väärin. Minä olen vähän ylisosiaalinen, ja ehkä hauskinta elämässä on tutustua uusiin ihmisiin. En välttämättä halua mitenkään syvästi ystävystyä jokaiseen minnaan ja maijaan, mutta tykkään tutustua uudenlaisiin ja erilaisiin tyyppeihin. Sanon monesti kavereilleni, kun he kertovat jostain omista ystävistään, että "kuulostaa tosi kivalta tyypiltä, järjestä joku kahvitapaaminen porukalla, ois mukava tavata noin hauskanoloinen ihminen". Tai jos kuulen että jollain tutun tutulla on samanlainen (harvinainen) harrastus kuin minulla niin saatan sanoa, että "hauskaa että joku täällä lähellä harrastaa samaa, anna sille mun puhelinnumero niin voisin ehkä mennä sen kanssa yhdessä joskus harrastamaan". En tarkoita noita ehdotuksiani mitenkään haudanvakavasti, ne on vain ilahtuneita reaktioita kun kuulen että jossakin on mukavan kuuloinen ihminen. En suutu, jos ystäväni ei järjestä porukkakahvitteluita, enkä oikeastaan edes jää miettimään että järjestääkö, siis sen jälkeen kun ehdotin. Jos järjestää, niin ihan parasta, jos ei niin olen jo unohtanut koko jutun. Nuo tutustuttamis-ehdotukseni on vain tapani suhtautua uusiin ihmisiin ja maailmaan ylipäätään. Menen itse vaikka bussipysäkillä juttelemaan uusille ihmisille. Se on sellaista kivaa ajankulua, joten en edes ihmeemmin mieti, luontainen tapa vain. Varmaan joku introvertti voi tulkita minutkin ihan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen suhtautumistasi asiaan. Itse tutustutan tuttaviani mielellään toisiinsa, mukavaa kun voi erilaisilla porukoilla tehdä asioita kun kaveritkin tuntevat toisensa. Itsekin pyysin tai oikeastaan vihjaisin kerran yhdelle ystävälleni, että voisiko hän järjestää niin, että tapaisin yhden hänen ystävänsä, koska tämä ystävä teki tutkimusta samasta aiheesta kuin minä ja olisin niin mielelläni keskustellut hänen kanssaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen tapahtuu luontevammin juuri niin, että tavataan yhteisten tuttujen kautta. Ei ole ollenkaan sama asia soittaa ventovieraalle ihmiselle kuin vaihtaa muutama sana isomman porukan tapaamisessa. Itse lähinnä ajattelen, että jos ihminen kieltäytyy tutustuttamasta ihmisiä toisiinsa, onko taustalla pelko tai mustasukkaisuus tai ajatus, että jotenkin omistaa omat kaverinsa? Voisit pohtia, millainen ystävä sinä olet hänelle.
Sanoinhan, että saavat tutustua kunhan tekevät sen juhlissani tai muualla. Itselläni ole aikaa järjestää tapaamisia ja seurustella. Jos minulla on kerran pari viikossa tunti aikaa, seurustelen miten itseäni huvittaa. Kivaahan sen pitää olla?
Onhan siinä sekin, että ehkä sinä ja tämä toinen tutkiva ystävä ette kolmannen kaverin mielestä sopineet yhteen. Työ tai tutkimusaihe ei vielä riitä pitkälle, jos kemiat eivät kohtaa. Tätäkin on joskus ollut, että ystävästäni ei ole kovasti tykätty kun hän haluaa puhua paljon eikä välttele ongelmista puhumista, jos niitä on. Näitä asioita on ihan tosi vaikea sanoa suoraan ihmiselle, josta välittää ilman, että "hajottaisi" persoonaa.
ap
Mutta eihän se ole sinun tehtäväsi arvioida tulevatko he toimeen. Kavereita voi ola monenlasia, eikä siinä sen kummempaa kemiaa tarvita. Jos ystäväsi haluaa tavata jonkun vaipakoira treffien merkeissä tai keskustellakseen gradusta toisen samasta aihepiiristä kirjoittaneen kanssa niin eisen tuttavuuden kovin syvä tarvitse olla. Sinulla on jotenkin holhoava asenne ystävääsi.
Päinvastoin mielestäni! Minähän olen toivonut, että tapaisi näitä ihmisiä itsenäisesti. Silloin minun ei tarvitse ottaa kemiosta vastuuta tai nähdä vaivaa tapaamisten järkkäämiseen kun en niistä nauti.
Kahvikutsuilla tarkoitan harhaanjohtavasti kaverin ja hänen lapsiensa kutsumista kylään, eli tähän ei liity isompaa porukkaa ihmisiä vaikka kutsuista puhutaan.
ap
Kerroit aiemmin, että kahvikutsut ovat n. 9-15 hengelle, eikö se ole paljon?
On todella ja valitettavasti tuon verran väkeä saapuisi paikalle, jos kutsuisin lapseni parhaan kaverin perheen sekä tämän toisen tapaamista tahtovan kaverin. Perheineen tapaamme aina tuon ensin mainitun perheen kanssa. Silloin väkeä olisi 9-15 henkeä.
Arvatkaa mikä olisi minun roolini? Niin, passaaja ja kahvinkeittäjä. Ei kiitos. Nautin molempien seurasta erikseen, silloin ehdin itsekin istua. Juhlat sitten erikseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ap voi tulkita ystäväänsä nyt ihan väärin. Minä olen vähän ylisosiaalinen, ja ehkä hauskinta elämässä on tutustua uusiin ihmisiin. En välttämättä halua mitenkään syvästi ystävystyä jokaiseen minnaan ja maijaan, mutta tykkään tutustua uudenlaisiin ja erilaisiin tyyppeihin. Sanon monesti kavereilleni, kun he kertovat jostain omista ystävistään, että "kuulostaa tosi kivalta tyypiltä, järjestä joku kahvitapaaminen porukalla, ois mukava tavata noin hauskanoloinen ihminen". Tai jos kuulen että jollain tutun tutulla on samanlainen (harvinainen) harrastus kuin minulla niin saatan sanoa, että "hauskaa että joku täällä lähellä harrastaa samaa, anna sille mun puhelinnumero niin voisin ehkä mennä sen kanssa yhdessä joskus harrastamaan". En tarkoita noita ehdotuksiani mitenkään haudanvakavasti, ne on vain ilahtuneita reaktioita kun kuulen että jossakin on mukavan kuuloinen ihminen. En suutu, jos ystäväni ei järjestä porukkakahvitteluita, enkä oikeastaan edes jää miettimään että järjestääkö, siis sen jälkeen kun ehdotin. Jos järjestää, niin ihan parasta, jos ei niin olen jo unohtanut koko jutun. Nuo tutustuttamis-ehdotukseni on vain tapani suhtautua uusiin ihmisiin ja maailmaan ylipäätään. Menen itse vaikka bussipysäkillä juttelemaan uusille ihmisille. Se on sellaista kivaa ajankulua, joten en edes ihmeemmin mieti, luontainen tapa vain. Varmaan joku introvertti voi tulkita minutkin ihan väärin.
Trust me, tuosta ei ole kyse. Hän kysyy monta kertaa tapaamista ja ehdottaa ihan päiviä ja aikoja vaikka olen sanonut monella eri tavalla ei. Numeron antamisesta kieltäydyin ja nyt oli kuullut kaveriltaan, että olin jutellut koiranaisen kanssa ja kysyi, että tunnenko jo tarpeeksi hyvin, että voisin antaa numeron.
Luonteeltaan hän on hyvin rohkea ja sosiaalinen, kaukana täällä ehdotetusta aspergerista. Hän nauttii seurasta, kyläilee joka päivä.
ap
Kerronpa vielä toisenkin esimerkin. Tästä on jo aikaa, mutta järjestin puutarhajuhlat. Kutsuin juhliin ystäviäni ja kavereitani. Osa tunsi toisensa entuudestaan, osa ei. Yhden kutsumani ihmisen olin tuntenut hieman yli vuoden ja pidin häntä erittäin mukavana ja sosiaalisena ihmisenä. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja sen verran hyviä juomia, ettei kuitenkaan kukaan siitä määrästä päässyt pahasti humaltumaan.
Jossain vaiheessa iltaa huomasin, että tämä uusin tuttavuuteni enemmän humalassa kuin mitä olisi pitänyt olla. Ajattelin, että ehkä hänellä on jokin "kolmiolääkitys" tai ei muuten ole tottunut alkoholiin. En osannut aavistaakaan, että tällä akateemisesti koulutetulla ja työelämässä hyvässä asemassa olevalla (ja mainitsen nuo asiat siksi, ettei nyt kenenkään tarvitse tulla sanomaan, että pakkoko sitä on kutsua kontulalaista roskasakkia juhliin) fiksulla ja ystävällisellä naisella oli käsilaukussa taskumatti kirkasta viinaa mukanaan. Ja vielä vähemmän, millaiseksi riidanhaastajaksi hän humalassa muuttui.
Ilta päättyi siihen, että erittäin läheinen ja pitäaikainen ystäväni poistui itkien juhlista. Kaikkien muidenkin osalta tunnelma oli jo pahasti lässähtänyt ja porukka alkoi hiljaisina valua koteihinsa. Riidanhaastaja ei muistanut seuraavana päivänä loppuillan tapahtumista yhtään mitään ja mulla meni pitkä aika pyydellä anteeksi ystävältäni.
Noista juhlista opin, että ennenkuin tutustutan ihmisiä toisiinsa, mun pitää hyvin tarkkaan tuntea heidät. Tuntea heidät niin hyvin, että tiedän, millaisissa olosuhteissa heitä on ylipäätään mahdollista tutustuttaa toisiinsa. Ja myös tiedostaa, jos joitain ihmisiä ei kannata tutustuttaa toisiinsa ollenkaan.