Lue keskustelun säännöt.
Help, ystävä haluaa tunkea kaveri- ja tuttavaporukoihin rytinällä!
03.03.2017 |
Minulla on ollut hyvä ystävä parin vuoden ajan. Pidän hänestä ja meillä on ollut tapana tavata 1-2 kertaa viikossa, aika usein siis. Kaksi lastamme ovat ikätovereita ja tulevat hyvin toimeen keskenään. Kerromme toisillemme tavatessamme kaikki kuulumiset ja tekemiset (keitä tavattu, missä käyty jne). Siis ihan molemmin puolin eikä mitenkään kehuskelevaan sävyyn.
Ongelmaksi on kuitenkin tullut se, että ystävä haluaa että järjestän yhteisiä tapaamisia kaikkien ihmisten kanssa jotka mainitsen. En ikinä ehdota itse vastaavaa, vaikka samalla mitalla kertoilee kavereistaan ja tekemisistään.
Pahin oli kun lapseni luokalle tuli lapsi, jonka perheessä on saman rotuinen (harvinainen) koira kuin ystävälläni ja on lisäksi kotoisin samasta kaupungista kuin kaverini. En tunne lapsen äitiä kuitenkaan pintapuolista tuttavuutta paremmin, mutta ystäväni halusi heti että annan edes hänen numeronsa naiselle, koska heillä on niin paljon yhteistä. Ystäväni tietää koirasta harrastusporukan kautta, joten ihmettelen miksi ei sitä kautta yritä tavata..
Kieltäydyin, koska minusta se saisi minutkin outoon valoon, koska en itsekään tunne naista. Nainen ei toki ole ainoa, jonka haluaa tavata vaan niitä on tällä hetkellä kaksi lisää.
Hän on muuten todella mukava ihminen, mutta herkkä ja riitantuu helposti. Haluan pitää hänet erillisenä ystävänä, koska pelkään sitäkin, että hän aiheuttaisi sekaannusta.
Hän on vasta viime aikoina alkanut käyttäytyä tuolla tavalla, enkä oikeasti tajua miksi ei ymmärrä kun olen sanonut, että yritäpä itse tutustua ja vaihtaa numeroa kun meillä on tuparit jne.. Se ei siis haittaisi minua, mutta en halua olla mitenkään osallinen noiden ystävyyssuhteiden syntymiseen. Ahdistaa koko tilanne. Tekee jo mieli repiä tukka päästä kun hän mainitsee, että "sun pitäisi järjestää tapaaminen, kuulostaa todella hauskalta tekemiseltä/ihmiseltä"..
Kommentit (184)
Ystäväsi taitaa olla niitä ihmisiä, joilla ei ole kovin paljoa sosiaalista pelisilmää. Tuo seuraan tunkeminen ja riitaantuminen kertoo ihan selvästi siitä.
Mielestäni voisit ihan hyvin sanoa, ettet halua järjestää mitään tapaamisia, koska se ei sinusta tunnu luontevalta. Tyyliin että "en nyt halua mitään puhelinnumeroita välittää koska olette toisillenne tuntemattomia, mutta siellä se ihminen on niissä koirajutuissa mukana, mene itsekin sinne, niin tutustuminen on luontevaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap kuulostaa selvästi mustasukkaiselta. Eli ei halua että ystävänsä tutustuvat muihin jotta niillä riittää hänelle aikaa. Miten ap jaksat tätä niin vaikeaksi kuvailemaasi ystävää nähdä jopa 2 krt viikossa jos hän on niin vaikea? Kuinka sopeutumattomaksi luulet muut ihmiset kun ajattelet ettei muut hänestä tykkäisi. Eihän sun sitä paitsi tarvinnut edes järjestää mitään treffejä antaa puhelinnumero vaan. KAnnattais nyt vähän kattoa peiliin.
Mikset anna niitä yhteystietoja vaan? Miksi sinun pitää olla tulppana toisten halulle saada uusia ystäviä?
Kyllähän ne sinunkin ystäväsi osaavat sanoa ei jos kokevat, etteivät halua tämän ihmisen ystävyyttä. Ystäviä on muutenkin hirveän vaikea saada, joten tavallaan ymmärrän tätä ystävääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että hän haluaa uusia kavereita. En näe tuossa mitään pahaa.
Todellakin kuulostaa siltä. Ei siinä olekaan mitään pahaa, että haluaa uusia kavereita, mutta mietipä omalle kohdallesi mikä työ ja riski järjestää kaikkien (!) kavereidesi kanssa yhteistapaamisia. Ensinnäkin, osasta tiedän jo valmiiksi että persoonat eivät kohtaa, mutta miten sen sanot herkästi loukkaantuvalle?
Toiseksi olen kahden lapsen äiti ja käyn töissä. Viikonloput ja illat menevät harrastuksissa ja olen persoonaltani sellainen, että en yhtään nauti isossa porukassa olemisesta ellei juhlista ole kyse. Ja ikävintä on se, että kaverini on tässä saamapuolella mutta mitä minä tästä hyödyn? En mitään.
ap
Kuulostaa ulkopuolisen korvaan siltä, että olet mustasukkainen ystävistäsi ja nyt yrität väen vängällä keksiä hyviä tekosyitä puoltamaan sitä, että kaverisi on hölmö. Miten se ettet nauti isoista porukoista liittyy siihen, että kaverisi (1kpl) tulisi joskus mukaan teidän illanistujaisiin tms.? Muuttaako yksi ihminen jotenkin oleellisesti tilannetta? Ja jos persoonat eivät kohtaa niin ehkä hän huomaa sen itsekin, eikä ehdota enää tapaamisia.
Itselläni kokemusta, että ystäväni halusi pitää ystävänsä "erillisinä" ystävinä. Myöhemmin selvisikin syy: hän oli meitä kaikkia haukkunut jokaiselle erikseen ja lisäksi oli mustasukkainen
Tämä puhelinnumero ihminen on sellainen jonka olen nähnyt koulussa kaksi kertaa. Jotenkin tuntuisi oudolta antaa numero. Muita olen kehottanut tapaamaan ja numeroita on vaihdettu, itse tapaaminen minun tulisi järjestää. Ei pysty.
Jos se tekee minusta jonkun silmissä mustiksen niin siinä sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että hän haluaa uusia kavereita. En näe tuossa mitään pahaa.
Todellakin kuulostaa siltä. Ei siinä olekaan mitään pahaa, että haluaa uusia kavereita, mutta mietipä omalle kohdallesi mikä työ ja riski järjestää kaikkien (!) kavereidesi kanssa yhteistapaamisia. Ensinnäkin, osasta tiedän jo valmiiksi että persoonat eivät kohtaa, mutta miten sen sanot herkästi loukkaantuvalle?
Toiseksi olen kahden lapsen äiti ja käyn töissä. Viikonloput ja illat menevät harrastuksissa ja olen persoonaltani sellainen, että en yhtään nauti isossa porukassa olemisesta ellei juhlista ole kyse. Ja ikävintä on se, että kaverini on tässä saamapuolella mutta mitä minä tästä hyödyn? En mitään.
ap
Kuulostaa ulkopuolisen korvaan siltä, että olet mustasukkainen ystävistäsi ja nyt yrität väen vängällä keksiä hyviä tekosyitä puoltamaan sitä, että kaverisi on hölmö. Miten se ettet nauti isoista porukoista liittyy siihen, että kaverisi (1kpl) tulisi joskus mukaan teidän illanistujaisiin tms.? Muuttaako yksi ihminen jotenkin oleellisesti tilannetta? Ja jos persoonat eivät kohtaa niin ehkä hän huomaa sen itsekin, eikä ehdota enää tapaamisia.
Itselläni kokemusta, että ystäväni halusi pitää ystävänsä "erillisinä" ystävinä. Myöhemmin selvisikin syy: hän oli meitä kaikkia haukkunut jokaiselle erikseen ja lisäksi oli mustasukkainen
Minulla ei ole luksusta viettää illanistujaisia. Vietämme iltapäivän kahvihetkiä lasten kanssa, joten porukan koko olisi tuolloin 9-15 henkeä, joten juu ei pelkästä hyväntekeväisyydestä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä puhelinnumero ihminen on sellainen jonka olen nähnyt koulussa kaksi kertaa. Jotenkin tuntuisi oudolta antaa numero. Muita olen kehottanut tapaamaan ja numeroita on vaihdettu, itse tapaaminen minun tulisi järjestää. Ei pysty.
Jos se tekee minusta jonkun silmissä mustiksen niin siinä sitten.
Ap
En itsekään tuntemattoman ihmisen puhelinnumeroa antaisi. Ainakaan kysymättä lupaa. Mutta miksi tapaamisen järkkäämimen on jotenkin ylivoimaista? Ei kai sinun mitään ylimääräistä tapaamista tarvitse järjestää, vaan ottaa ystävä mukaan silloin kun muutenkin tapaat näitä muita ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmellistä jankkausta. Minusta et ole yhtään mustasukkainen vaan kaverisi on urpo tuppautuja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä puhelinnumero ihminen on sellainen jonka olen nähnyt koulussa kaksi kertaa. Jotenkin tuntuisi oudolta antaa numero. Muita olen kehottanut tapaamaan ja numeroita on vaihdettu, itse tapaaminen minun tulisi järjestää. Ei pysty.
Jos se tekee minusta jonkun silmissä mustiksen niin siinä sitten.
Ap
En itsekään tuntemattoman ihmisen puhelinnumeroa antaisi. Ainakaan kysymättä lupaa. Mutta miksi tapaamisen järkkäämimen on jotenkin ylivoimaista? Ei kai sinun mitään ylimääräistä tapaamista tarvitse järjestää, vaan ottaa ystävä mukaan silloin kun muutenkin tapaat näitä muita ystäviä.
Kerran yritinkin, mutta heille ei sopinut. kun itsellä ei ole kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä, niin en koe kovin tärkeäksi että kaveri tapaa ystäväperheen, jossa asuu lapsen ja miehen paras kaveri. Tapaamme usein perheinä ja kaverin läsnäolo tuntuisi tarkemmin ajatellen oudolta. Siksi juhlissa usutin heitä yhteen, että teillä olisi varmaan yhteistä jne. Ja kun lapset ovat aina mukana niin tuossa olisi yli 10 hengen lössi kahvitettavana!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että hän haluaa uusia kavereita. En näe tuossa mitään pahaa.
Todellakin kuulostaa siltä. Ei siinä olekaan mitään pahaa, että haluaa uusia kavereita, mutta mietipä omalle kohdallesi mikä työ ja riski järjestää kaikkien (!) kavereidesi kanssa yhteistapaamisia. Ensinnäkin, osasta tiedän jo valmiiksi että persoonat eivät kohtaa, mutta miten sen sanot herkästi loukkaantuvalle?
Toiseksi olen kahden lapsen äiti ja käyn töissä. Viikonloput ja illat menevät harrastuksissa ja olen persoonaltani sellainen, että en yhtään nauti isossa porukassa olemisesta ellei juhlista ole kyse. Ja ikävintä on se, että kaverini on tässä saamapuolella mutta mitä minä tästä hyödyn? En mitään.
ap
Kuulostaa ulkopuolisen korvaan siltä, että olet mustasukkainen ystävistäsi ja nyt yrität väen vängällä keksiä hyviä tekosyitä puoltamaan sitä, että kaverisi on hölmö. Miten se ettet nauti isoista porukoista liittyy siihen, että kaverisi (1kpl) tulisi joskus mukaan teidän illanistujaisiin tms.? Muuttaako yksi ihminen jotenkin oleellisesti tilannetta? Ja jos persoonat eivät kohtaa niin ehkä hän huomaa sen itsekin, eikä ehdota enää tapaamisia.
Itselläni kokemusta, että ystäväni halusi pitää ystävänsä "erillisinä" ystävinä. Myöhemmin selvisikin syy: hän oli meitä kaikkia haukkunut jokaiselle erikseen ja lisäksi oli mustasukkainen
Minulla ei ole luksusta viettää illanistujaisia. Vietämme iltapäivän kahvihetkiä lasten kanssa, joten porukan koko olisi tuolloin 9-15 henkeä, joten juu ei pelkästä hyväntekeväisyydestä.
Ap
Aloitusviestisaähän puhut tupareista ja muissa viesteissä juhlista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että hän haluaa uusia kavereita. En näe tuossa mitään pahaa.
Todellakin kuulostaa siltä. Ei siinä olekaan mitään pahaa, että haluaa uusia kavereita, mutta mietipä omalle kohdallesi mikä työ ja riski järjestää kaikkien (!) kavereidesi kanssa yhteistapaamisia. Ensinnäkin, osasta tiedän jo valmiiksi että persoonat eivät kohtaa, mutta miten sen sanot herkästi loukkaantuvalle?
Toiseksi olen kahden lapsen äiti ja käyn töissä. Viikonloput ja illat menevät harrastuksissa ja olen persoonaltani sellainen, että en yhtään nauti isossa porukassa olemisesta ellei juhlista ole kyse. Ja ikävintä on se, että kaverini on tässä saamapuolella mutta mitä minä tästä hyödyn? En mitään.
ap
Kuulostaa ulkopuolisen korvaan siltä, että olet mustasukkainen ystävistäsi ja nyt yrität väen vängällä keksiä hyviä tekosyitä puoltamaan sitä, että kaverisi on hölmö. Miten se ettet nauti isoista porukoista liittyy siihen, että kaverisi (1kpl) tulisi joskus mukaan teidän illanistujaisiin tms.? Muuttaako yksi ihminen jotenkin oleellisesti tilannetta? Ja jos persoonat eivät kohtaa niin ehkä hän huomaa sen itsekin, eikä ehdota enää tapaamisia.
Itselläni kokemusta, että ystäväni halusi pitää ystävänsä "erillisinä" ystävinä. Myöhemmin selvisikin syy: hän oli meitä kaikkia haukkunut jokaiselle erikseen ja lisäksi oli mustasukkainen
Siis hetkinen. Jos joku haluaa pitää esim töissä saadut kaverit (ystävätkin) erillään esim. harrastusystävistä, syy on automaattisesti se, että kyseinen ihminen on haukkunut kaikki työkaverinsa harrastuskavereilleen ja harrastuskaverit työkavereilleen? Tää sun kaveri on ollut paska tyyppi selkeästi, mutta esimerkiksi minä en edes puhu työkavereistani kenellekään. Harrastuksistani joo, mutta en harrastuskavereistani. Joskus jos tapaan vanhan koulukaverini, en sekuntiakaan ajattele että hänellä olisi mitään intoa tavata minun harrastuskavereitani, saati kuulla heistä yksityiskohtaisesti mitään.
Ovatko ihmiset oikeasti niin epävarmoja itsestään, että jokaisen kaverin muuhun ystäväpiiriin on voitava tutustua, jottei kukaan vain voi puhua heistä pahaa? En ole tiennytkään olevani joku sosiaalinen rikollinen, kun en järjestä kavereilleni treffejä kahvilassa, koska haluan heidän verkostoituvan. Kyse ei ole siitä, että jotenkin haluaisin estää heitä tapaamasta, mutta en käsitä miksi minun pitäisi olla jotenkin vastuussa heidän tutustumisestaan. Ikäänkuin se olisi jokin velvollisuus, jottei vain kukaan ajattelisi että yritän "omia" ystäväni, ihan kuin heidät voisi jotenkin omistaa. Emme ole missään ala-asteella.
Ja edelleen, jos joku jakelisi minun yhteystietojani selkäni takana, voi olla varma, että sen jälkeen ei juuri minusta enää kuule.
Ei edelleenkään ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä puhelinnumero ihminen on sellainen jonka olen nähnyt koulussa kaksi kertaa. Jotenkin tuntuisi oudolta antaa numero. Muita olen kehottanut tapaamaan ja numeroita on vaihdettu, itse tapaaminen minun tulisi järjestää. Ei pysty.
Jos se tekee minusta jonkun silmissä mustiksen niin siinä sitten.
Ap
En itsekään tuntemattoman ihmisen puhelinnumeroa antaisi. Ainakaan kysymättä lupaa. Mutta miksi tapaamisen järkkäämimen on jotenkin ylivoimaista? Ei kai sinun mitään ylimääräistä tapaamista tarvitse järjestää, vaan ottaa ystävä mukaan silloin kun muutenkin tapaat näitä muita ystäviä.
Kerran yritinkin, mutta heille ei sopinut. kun itsellä ei ole kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä, niin en koe kovin tärkeäksi että kaveri tapaa ystäväperheen, jossa asuu lapsen ja miehen paras kaveri. Tapaamme usein perheinä ja kaverin läsnäolo tuntuisi tarkemmin ajatellen oudolta. Siksi juhlissa usutin heitä yhteen, että teillä olisi varmaan yhteistä jne. Ja kun lapset ovat aina mukana niin tuossa olisi yli 10 hengen lössi kahvitettavana!
Ap
Onko tämä tuppautuja- kaveri jokin kahvin ym. suurkuluttaja vai miksi juuri hänen osallistuminen olisi liikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että hän haluaa uusia kavereita. En näe tuossa mitään pahaa.
Todellakin kuulostaa siltä. Ei siinä olekaan mitään pahaa, että haluaa uusia kavereita, mutta mietipä omalle kohdallesi mikä työ ja riski järjestää kaikkien (!) kavereidesi kanssa yhteistapaamisia. Ensinnäkin, osasta tiedän jo valmiiksi että persoonat eivät kohtaa, mutta miten sen sanot herkästi loukkaantuvalle?
Toiseksi olen kahden lapsen äiti ja käyn töissä. Viikonloput ja illat menevät harrastuksissa ja olen persoonaltani sellainen, että en yhtään nauti isossa porukassa olemisesta ellei juhlista ole kyse. Ja ikävintä on se, että kaverini on tässä saamapuolella mutta mitä minä tästä hyödyn? En mitään.
ap
Kuulostaa ulkopuolisen korvaan siltä, että olet mustasukkainen ystävistäsi ja nyt yrität väen vängällä keksiä hyviä tekosyitä puoltamaan sitä, että kaverisi on hölmö. Miten se ettet nauti isoista porukoista liittyy siihen, että kaverisi (1kpl) tulisi joskus mukaan teidän illanistujaisiin tms.? Muuttaako yksi ihminen jotenkin oleellisesti tilannetta? Ja jos persoonat eivät kohtaa niin ehkä hän huomaa sen itsekin, eikä ehdota enää tapaamisia.
Itselläni kokemusta, että ystäväni halusi pitää ystävänsä "erillisinä" ystävinä. Myöhemmin selvisikin syy: hän oli meitä kaikkia haukkunut jokaiselle erikseen ja lisäksi oli mustasukkainen
Siis hetkinen. Jos joku haluaa pitää esim töissä saadut kaverit (ystävätkin) erillään esim. harrastusystävistä, syy on automaattisesti se, että kyseinen ihminen on haukkunut kaikki työkaverinsa harrastuskavereilleen ja harrastuskaverit työkavereilleen? Tää sun kaveri on ollut paska tyyppi selkeästi, mutta esimerkiksi minä en edes puhu työkavereistani kenellekään. Harrastuksistani joo, mutta en harrastuskavereistani. Joskus jos tapaan vanhan koulukaverini, en sekuntiakaan ajattele että hänellä olisi mitään intoa tavata minun harrastuskavereitani, saati kuulla heistä yksityiskohtaisesti mitään.
Ovatko ihmiset oikeasti niin epävarmoja itsestään, että jokaisen kaverin muuhun ystäväpiiriin on voitava tutustua, jottei kukaan vain voi puhua heistä pahaa? En ole tiennytkään olevani joku sosiaalinen rikollinen, kun en järjestä kavereilleni treffejä kahvilassa, koska haluan heidän verkostoituvan. Kyse ei ole siitä, että jotenkin haluaisin estää heitä tapaamasta, mutta en käsitä miksi minun pitäisi olla jotenkin vastuussa heidän tutustumisestaan. Ikäänkuin se olisi jokin velvollisuus, jottei vain kukaan ajattelisi että yritän "omia" ystäväni, ihan kuin heidät voisi jotenkin omistaa. Emme ole missään ala-asteella.
Ja edelleen, jos joku jakelisi minun yhteystietojani selkäni takana, voi olla varma, että sen jälkeen ei juuri minusta enää kuule.
Ei edelleenkään ap
Taidat itse olla hieman epävarma, kun vedät tällaisia johtopäätöksiä. Kerroin vain oman kokemukseni, eikä sen tarvinnut liittyä ap:n tapaukseen millään tavalla.
Ei. Ei tarvitse kaikkia kavereita tutustuttaa keskenään. Tässä nyt oli kyse siitä, että ap:n ystävä halusi jostakin syystä tutustua uusiin ihmisiin. Ehkä hänen tapansa on vähän hyökkäävä mutta en myöskään ymmärrä, että miksi pitää ehdoin tahdoin "estää" nämä taapaiset, jos toiselle se merkitsisi paljon. Estämiselle tarkoitan sitä, että näköjään täysin mahdoton ajatus ottaa silloin tällöin tämä kaveri mukaan kahvittelurinkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tuossa mistään mustasukkaisuudesta ole kyse, jos ap ei halua elämäänsä mitään ylimääräistä hämminkiä, mitä tuo ystävä mahdollisesti aiheuttaisi. Minä ainakin ymmärrän ihan täysin, miksi ap kokee asian epämiellyttäväksi. Ihmisillä nyt vain on erilaisia ihmissuhteita erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin ja joidenkin ihmisten kanssa on helpompi tulla toimeen kahden kesken.
Oltiin muutettu paikkakunnalle, jossa en tuntenut ketään. Töissä ja lapsen kautta tutustuin mukaviin ihmisiin, mutta heillä oli omat kaveripiirit jo vuosien takaa, eikä heille tullut mieleen kutsua minua minnekään, että olisin tutustunut uusiin ihmisiin tuolla paikkakunnalla. Suomalaisilla ei taida olla tapana ajatella, että jotakuta jolla on vain vähän tuttuja, voisi sillä tavalla vähän jelppiä. On tietenkin kunkin oma asia sitten olla itse tutustumisen arvoinen.
En osaa itse järjestää kutsuja, muuten tekisin sitä enemmän. En ole yhtään luonteva enkä kotonani emäntänä, kodin ja tarjottavat kyllä järjestän mielelläni, mutta en esim osaa leipoa.
Ymmärrän aloittajaa. En ole koskaan halunnut ihmissuhteissani toimia välikätenä. Tilanne on toinen, jos kyse on jostain työasiasta tai vastaavasta. Ei välttämättä omaa työtäni koskevasta vaan joku kaverini tarvitsee esimerkiksi muuttoapua, voin toki kysyä tuntemaltani vapaapalokuntalaiselta, olisiko heistä avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin muutettu paikkakunnalle, jossa en tuntenut ketään. Töissä ja lapsen kautta tutustuin mukaviin ihmisiin, mutta heillä oli omat kaveripiirit jo vuosien takaa, eikä heille tullut mieleen kutsua minua minnekään, että olisin tutustunut uusiin ihmisiin tuolla paikkakunnalla. Suomalaisilla ei taida olla tapana ajatella, että jotakuta jolla on vain vähän tuttuja, voisi sillä tavalla vähän jelppiä. On tietenkin kunkin oma asia sitten olla itse tutustumisen arvoinen.
En osaa itse järjestää kutsuja, muuten tekisin sitä enemmän. En ole yhtään luonteva enkä kotonani emäntänä, kodin ja tarjottavat kyllä järjestän mielelläni, mutta en esim osaa leipoa.
En minäkään, mutta silti järjestän paljon juhlia ja kutsuja. Leipomot on keksitty. Kutsujen järjestämisen oppii, kun tarpeeksi usein tekee.
Näinpä juuri. Sinä olet erilainen ihminen kuin minä. Samoin vaikuttaa että sinun ystäväsi on erilainen ihminen kuin sinä. Jolloin ehkä olisi järkevämpää sanoa tälle suoraan että pidät hänen käytöstään epämukavana (mitä hän ei luultavasti edes tiedosta) kuin etsiä täältä oikeutusta ja sympatiaa "tilanteellesi". Mutta kun nyt kerran oikeutusta haet (kun kerran kysyit "kai minulla on siihen oikeus?") niin voin sinulle vastata että tottahan toki sinulla on oikeus tehdä ihan juuri niin kuin haluat! Niin on kyllä ystävälläsikin. Ihmisiä on moneen junaan ja joskus sosiaaliset normit eivät kohtaa, koska ne ovat pitkälti kasvatuksesta ja ympäristöstä riippuvaisia. Mikäli et halua sen tarkemmin pohdiskella onko sinun sosiaalisten etikettitapojen tulkintasi se oikea, niin sitten kannattaa vain hyväksyä tilanne ja selittää sen oikeellisuus ystävällesikin.
Kiitos vain analyysistä, olisihan näin voinut olla, mutta ei ollut. Tapasin tämän tutkijan muissa yhteyksissä, tulimme kyllä toimeen ja olemme yhteyksissä. Enkä usko, että tämä yhteinen ystävämmekään ajatteli kuten spekuloit. Miksi hän olisi viettänyt itsekään aikaansa meidän kanssa. Tuli vielä mieleen tuo kun kerroit, että puhut tälle ystävällesi näistä muista ystävistäsi, jotka hän haluaisi myös tavata. Entä jos hän tulkitseekin sinut väärin ja olettaa, että haluatkin, että opit tuntemaan nämä ihmiset, joista puhut? Miksi muuten puhuisitkaan heistä hänelle? Miksi puhut ihmisistä hänelle, joita hän ei tunne? Käsitteletkö hänen kanssaan suhteitasi näihin muihin ihmisiin? Mitä tapahtuisi, jos hän muodostaisikin oman käsityksensä heistä tutustuessaan heihin?
Sanoinhan, että saavat tutustua kunhan tekevät sen juhlissani tai muualla. Itselläni ole aikaa järjestää tapaamisia ja seurustella. Jos minulla on kerran pari viikossa tunti aikaa, seurustelen miten itseäni huvittaa. Kivaahan sen pitää olla?
Onhan siinä sekin, että ehkä sinä ja tämä toinen tutkiva ystävä ette kolmannen kaverin mielestä sopineet yhteen. Työ tai tutkimusaihe ei vielä riitä pitkälle, jos kemiat eivät kohtaa. Tätäkin on joskus ollut, että ystävästäni ei ole kovasti tykätty kun hän haluaa puhua paljon eikä välttele ongelmista puhumista, jos niitä on. Näitä asioita on ihan tosi vaikea sanoa suoraan ihmiselle, josta välittää ilman, että "hajottaisi" persoonaa.
ap