Miksi halutaan äidit töihin ja isät kotiin - oikeat syyt taustalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne näe! Etkö jo ole ymmärtänyt, mammat pyörii oman navan ympärillä. MINÄ MINÄ MINÄ, minä haluan olla kotona ja minulle pitää siitä maksaa!

Voin minä olla hommaamatta lapsia ollenkaan, Jos se mahdollisimman vaikeaksi tehdään, mutta päättäjät tuntuvat kuitenkin olevan huolissaan syntyvyyden laskusta.

Aiot hankkia lapsia vain koska päättäjät ovat huolissaan?

En, mutta jos siitä lasten hommaamisesta tehdään minulle mahdotonta, niin en niitä sitten hommaa. Minulla on yrittäjämies ja jos laki nyt muutetaan niin että meidän pitäisi laittaa lapsi hoitoon 7kk iässä, niin parempi kaikkien kannalta että jäämme lapsettomiksi. Tottakai päättäjät yrittävät keksiä keinoja kannustaa ihmisiä tekemään lapsia. Tämä ei kannusta.

Kukakohan ajattelisi, mikä lapselle ja perheelle on parasta? Itse en olisi ikimaailmassa halunnut luopua puolitoistavuotiaan kotiäitiydestä. Risainen vauva-aika oli juuri ohi ja tuonikäinen oppi uusia asioita päivittäin. Mikä seikkailu oli saada tutustua noihin ihmeisiin rauhassa ja perinpohjaisesti. Ajattelin myös tuolloin itsekkäästi, että lasten murrosikä on helpompi kohdata, kun maltan tutustua lapsiini kunnolla heti alusta saakka. Ihanaa, kultaista aikaa, mitä en tänä päivänäkään vaihtaisi mihinkään muuhun aikaan tai kokemukseen elämässäni. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja olen onnellinen, että valitsin kotonaolon , kunnes kuopus täytti kolme vuotta. Töissä saa olla koko aikuiselämänsä, mutta omat lapset ovat pieniä vain tuon yhden ohikiitävän ajanjakson elämässä.

Niin, ja ne vuodet murrosikäisten kanssa meni sitten ihan sopuisasti nekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitää lailla yrittää pakottaa ihmisiä järjestämään perheen sisäiset asiat tietyllä tavalla. Entä jos perheessä on päätetty että nainen hoitaa kodin ja mies tuo rahaa?

Se on tottakai ok. Mutta miksi sotkea yhteiskunta ja verorahat asiaan. Perheet tehkööt, mitä haluavat omilla rahoillaan.

Mutta se asiahan ei ole niin, että perheet tekee mitä haluavat omilla rahoillaan. Mielestäni on jokaisen oma valinta jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos se tehdään omilla rahoilla. Sen sijaan se, että odotetaan yhteiskunnan jotenkin osallistuvan tähän päätökseen taloudellisesti tukien, on ihan hullua. Vastuu omista valinnoista kuuluu yksilöille.

Itse olen mennyt päiväkotiin 2- vuotiaana ja siskoni 1-vuotiaana (olin kotona noin pitkään vain sen takia, että äitini oli äitiyslomalla siskoni takia) ja koen, että olemme molemmat kasvaneet täysin terveiksi ja osaaviksi yksilöiksi, joilla on erittäin läheiset välit vanhempiimme. En jaksa ymmärtää sitä, että ainoa lapsen kannalta hyvä vaihtoehto on se, että jompikumpi vanhempi roikkuu kotona hoivaamassa. Minun vanhemmilleni omat urat ovat oikeasti tärkeä juttu ja se työ ei ole vain pakkopullaa, vaan asia jota on halunnut tehdä. Se ei silti tarkoita, että he olisivat olleet huonoja vanhempia - päinvastoin. He ovat toteuttaneet omia unelmiaan ja näyttäneet meille samalla esimerkkiä. Ja samalla he ovat tukeneet, kannustaneet, opettaneet, kuskanneet meitä harrastuksiin ja tehneet kaikkensa meidän puolesta. Itse olen juristi ja siskoni ekonomi, joten ei varmaan ihan kieroon kasvettu, vaikka nuorena päiväkotiin menimmekin.

Joten höpöhöpö nyt sellainen, että lapset eivät pärjää päiväkodissa ja vain kotona oleva vanhempi on kunnollinen. Kaikille lapsille päiväkoti ei tietenkään sovi, jos on tiettyjä erityisolosuhteita. Muuten en näe mitään syytä siihen, että lasta olisi välttämätöntä hoitaa kotona. Niin saa tehdä jos haluaa - kunhan sen tekee omilla rahoillaan, ei yhteiskunnan.

Nimimerkillä myös omat 2- ja 4 -vuotiaani ovat molemmat menneet päiväkotiin 1-vuotiaina ja ovat onnellisia, älykkäitä ja terveitä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minun palkastani menee veroa n. 500e jos menen töihin ja vien kaksi lasta päivähoitoon. Maksamme päivähoidosta 600e kuukaudessa. Yhteiskunta saa siis rahaa 1100e. Samaan aikaan lasteni päivähoito maksaa yhteiskunnalla 3000e kuukaudessa.

Toisaalta yhteiskunta voi maksaa 300e siitä hyvästä että en vie lastani hoitoon enkä palaa vielä töihin, yhteiskunta säästää 2700e päivähoitokustannuksista. Samalla joku työtön saa työtä sijaistamalla minua.

Mutta ok jos tämä systeemi halutaan muuttaa.

Entäs ne kaikki menetetyt verorahat, joita et yhteiskunnalle maksa ollessasi kotona? Tai vastaavasti yhteiskunnan sinulle tarjoama tuki myöhemmin, jos et olekaan saanut kerrytettyä eläkettä tai et työllisty, koska työkokemuksesi on olennaisesti heikompi, kuin niillä, jotka ovat tuonkin ajan olleet työelämässä? Asia ei ole noin mustavalkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitää lailla yrittää pakottaa ihmisiä järjestämään perheen sisäiset asiat tietyllä tavalla. Entä jos perheessä on päätetty että nainen hoitaa kodin ja mies tuo rahaa?

Se on tottakai ok. Mutta miksi sotkea yhteiskunta ja verorahat asiaan. Perheet tehkööt, mitä haluavat omilla rahoillaan.

Mutta se asiahan ei ole niin, että perheet tekee mitä haluavat omilla rahoillaan. Mielestäni on jokaisen oma valinta jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos se tehdään omilla rahoilla. Sen sijaan se, että odotetaan yhteiskunnan jotenkin osallistuvan tähän päätökseen taloudellisesti tukien, on ihan hullua. Vastuu omista valinnoista kuuluu yksilöille.

Itse olen mennyt päiväkotiin 2- vuotiaana ja siskoni 1-vuotiaana (olin kotona noin pitkään vain sen takia, että äitini oli äitiyslomalla siskoni takia) ja koen, että olemme molemmat kasvaneet täysin terveiksi ja osaaviksi yksilöiksi, joilla on erittäin läheiset välit vanhempiimme. En jaksa ymmärtää sitä, että ainoa lapsen kannalta hyvä vaihtoehto on se, että jompikumpi vanhempi roikkuu kotona hoivaamassa. Minun vanhemmilleni omat urat ovat oikeasti tärkeä juttu ja se työ ei ole vain pakkopullaa, vaan asia jota on halunnut tehdä. Se ei silti tarkoita, että he olisivat olleet huonoja vanhempia - päinvastoin. He ovat toteuttaneet omia unelmiaan ja näyttäneet meille samalla esimerkkiä. Ja samalla he ovat tukeneet, kannustaneet, opettaneet, kuskanneet meitä harrastuksiin ja tehneet kaikkensa meidän puolesta. Itse olen juristi ja siskoni ekonomi, joten ei varmaan ihan kieroon kasvettu, vaikka nuorena päiväkotiin menimmekin.

Joten höpöhöpö nyt sellainen, että lapset eivät pärjää päiväkodissa ja vain kotona oleva vanhempi on kunnollinen. Kaikille lapsille päiväkoti ei tietenkään sovi, jos on tiettyjä erityisolosuhteita. Muuten en näe mitään syytä siihen, että lasta olisi välttämätöntä hoitaa kotona. Niin saa tehdä jos haluaa - kunhan sen tekee omilla rahoillaan, ei yhteiskunnan.

Nimimerkillä myös omat 2- ja 4 -vuotiaani ovat molemmat menneet päiväkotiin 1-vuotiaina ja ovat onnellisia, älykkäitä ja terveitä lapsia.

Ymmärrän mitä sanot, mutta tällä logiikalla esim ylipainosta tai tupakoinnista johtuvia sairauksia ei pitäisi ollenkaan hoitaa. Yksilöhän on tehnyt valinnan elää epäterveellisesti. Samaten lapsilisää ei pitäisi ollenkaan maksaa ja päivähoitomaksut nostaa niiden oikeiden kustannusten tasolle, ihminenhän on valinnut itse tehdä lapsia. Oikeastikko olet tätä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoa halutaan mutta kauheaa kun tulee tasa-arvoisempaa. Hämmentävää.

Miten tasa-arvoa edistää valinnanvapauden vieminen?

Valinnanvapautta ei viedä vaan parin sadan euron kotihoidontuki. Etkö voi silti valita jääväsi kotiin ja puolisosi tekee ylitöitä niin että kattaa kotihoidontuen menetyksen? Vai etkö vain halua itse maksaa kotona oloasi?

Ei tarvitse pelätä että käyttäisin kalliita verojasi tälläisiin turhuuksiin, lapseni ovat jo aikuisia. Osaan kuitenkin sääliä niitä pieniä ihmisiä jotka tänne tänä päivänä syntyvät.

Olet oikeassa, kyse on vain muutamasta satasta. Miksi se on sinulle liikaa? Et tiedä miksi kotihoidontukea maksetaan?

Surullista tälläisissä ulostuloissa on se että kaltaisesi pääsevät huutamaan ja yrittävät saada häpeään ne jotka tekevät lapsia käyttämällä fraaseja "maata kotona". Etenkin nyt olisi tärkeää kannustaa suomalaisia lisääntymään sen sijaan että lapsista maalataan kuva itsekkäänä kuluna valtiolle.

Mutta sinulla on mielipiteesi, saat ne pitää, vaikka suosittelen että käyt ulkona hengittämässä hieman raitista ilmaa ja koitat päästää irti tuosta vihastasi, aivan sama mistä se kumpuaa.

Tästä EKn ehdotuksesta en ole huolissani. Se ei mene läpi pelkästään päivöhoidon kustannusten takia.

Kyse ei ole rahasta ja periaatteesta. Nyky-Suomessa ei ole varaa makuutta naisia kotona. Joskus ammoisina aikoina, kun oli rahaa ja lapsiin ja koulutukseen satsattiin ja paperiteollisuudella meni hyvin ja mies toi leivän taloon, keksittiin, että tuetaan naisten kotona oloa kolme vuotta. Nyt eletään uutta aikaa ja uudessa tilanteessa. Suomessa ei ole varaa pitää naisia kotona, koska heidän elättämisensä tulee liian kalliiksi, jos he eivät itse tienaa elantoaan. Kyse ei ole vain kotihoidontukiajasta vaan koko työura jää lyhyeksi, palkkakertymä pieneksi, riski toimeentulotuen ja asumistuen tarpeelle on suuri. Puhumattakaan, että naiset elävät pitkään ja heille pitää maksaa vanhuusaikana lisää tukia, koska eivät ole tienanneet omaa omaisuutta ja eläkettä.

Ihmettelen tätä intoa pitää naiset köyhyydessä ja riippuvaisena miehen elatuksesta tai sitten kun mies lähtee tai kuolee, yhteiskunnan elätteinä.

Ettekö te näe suurta kuvaa!

Näen suuren kuvan: Tulevaisuudessa yhä suurempi ja suurempi joukko ihmisiä voi pahoin. Tarvitsee mielenterveyspalveluja ja - ja lääkkeitä ynnämuita sosiaali- ja terveydenhoitopalveluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka on tottunut loisimaan tukien varassa on mestareita perustelemaan tukien tarpeen ja sen kuinka pienistä summista on kyse. Eivät osaa ajatella että heidän itsensä lisäksi samat tuet pitäisi maksaa sitten muillekin ja siitä kasvaa iso summa. Mutta eikun minä minä minä haluan olla kotona ja minulle pitää siitä maksaa.

Parempi ettei kukaan tee lapsia paitsi jos synnyttää yksityisellä ja etsii itselleen jonkun muun kuin valtion neuvolapalvelut. Jos ei ole varaa ei pidä tehdä lapsia!!! Uskokaa jo!

Lapsen saantia tuetaan mutta joku kohtuus pitäisi olla, kuinka paljon vaaditaan yhteiskunnan tukia. Nykykäytäntö on vanhentunut ja todistettavasti haittaa naisten työllistymistä ja eläkekertymää. Myös lasten paras on päästä päiväkotiin. tämä on tutkimuksilla todistettu. Mutta kun mammat eivät suostu uskomaan vaan pitävät vaihtoehtoisina faktoina. Kun MINÄ haluan olla kotona ja se on yhteiskunnalle niin halpaa!

Juuri näin. Saa jäädä kotiin mutta yhteiskunnan ei tuota nykysysteemiä kannata ylläpitää. Onko tasa-arvoa tosiaan 97:3?

Ei tässä vieläkään pyritty tasa-arvoa lisäämään. Tuottavuus on päivän sana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Jos lapsen hankinta on kiinni lainsäädännöstä ja siitä saako lapsen hoidosta 300euroa/kk ylimääräiset 1,5 vuotta vai ei, niin ehkä tosiaan on syytä jäädä lapsettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa on tasa-arvossa?

t. Feministi

Millä logiikalla se on tasa-arvoa että lailla määrätään miten perheet hoitavat asiansa perheen sisällä? Viedään vapaus valita.

Koska tasa-arvoi ei toteudu cisgender kulttuurissa vapaaehtoisesti.

t. Feministi

Huoh, ei se ole tasa-arvoa että kaikki pakotetaan tekemään kaikkea 50 / 50. Et ole oikeasti feministi, yrität vain liata muidenkin nimen.

Tasa-arvon kannattaminen on tasa-arvon likaamista? Taitaa siellä itse pikku sovinistisika postailla.

Ei ketään pakoteta mihinkään mutta etuuksien täytyy kannustaa tasa-arvon toteutumiseen. Nyt se ei toteudu.

t. Feministi

Tämä ehdotus pakottaa lasten hyvinvoinnin uhalla. Mutta koska EK on laskenut vain miten ihminen tuottaa parhaiten, se jätti kokonaan huomioimatta kulut mitä tästä seuraisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Miksi arvotat naisen tekemän perusduunarityön sellaiseksi että siitä voi kyllä jäädä pois mutta miehen työstä ei? Naisen tekemä työ on ihan yhtä arvokasta. Naisen on tärkeää tehdä työtä, kerätä palkankorotukset ja kokemuslisät ja kerryttää eläkettä. Asumistukeakaan ei ehkä tarvita kun molemmat on työssä. Lapset saavat tasa-arvoisen perhemallin, kun molemmat vanhemmat tekevät työtä.

Onko tässä ajateltu ollenkaan että jos nainen imettää? En usko että olisin kovin tuottava tai edes turvallinen työntekijä, jos menisin takaisin töihin kun vauva on 7kk ja heräsin silti joka yö 8 kertaa hyssyttelemään ja imettämään vauvaa, niinkuin nyt teen. Pumpulle en heru joten mies ei näitä heräämistä voi hoitaa.

Meillä on myös arki rullannut aina luonnostaan niin, että mies maksaa hiukan enemmän menoja ja minä puolestani teen ruuat ja hoidan isoimmat siivoomiset. Entäs jos mies jää kotiin ja minä menen töihin.. Työpäivän jälkeen siivoan ja teen seuraavan päivän ruuat jotta heillä on syömistä? Ai kauhea.. En ehdi olla lapsen kanssa enää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitää lailla yrittää pakottaa ihmisiä järjestämään perheen sisäiset asiat tietyllä tavalla. Entä jos perheessä on päätetty että nainen hoitaa kodin ja mies tuo rahaa?

Se on tottakai ok. Mutta miksi sotkea yhteiskunta ja verorahat asiaan. Perheet tehkööt, mitä haluavat omilla rahoillaan.

Mutta se asiahan ei ole niin, että perheet tekee mitä haluavat omilla rahoillaan. Mielestäni on jokaisen oma valinta jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos se tehdään omilla rahoilla. Sen sijaan se, että odotetaan yhteiskunnan jotenkin osallistuvan tähän päätökseen taloudellisesti tukien, on ihan hullua. Vastuu omista valinnoista kuuluu yksilöille.

Itse olen mennyt päiväkotiin 2- vuotiaana ja siskoni 1-vuotiaana (olin kotona noin pitkään vain sen takia, että äitini oli äitiyslomalla siskoni takia) ja koen, että olemme molemmat kasvaneet täysin terveiksi ja osaaviksi yksilöiksi, joilla on erittäin läheiset välit vanhempiimme. En jaksa ymmärtää sitä, että ainoa lapsen kannalta hyvä vaihtoehto on se, että jompikumpi vanhempi roikkuu kotona hoivaamassa. Minun vanhemmilleni omat urat ovat oikeasti tärkeä juttu ja se työ ei ole vain pakkopullaa, vaan asia jota on halunnut tehdä. Se ei silti tarkoita, että he olisivat olleet huonoja vanhempia - päinvastoin. He ovat toteuttaneet omia unelmiaan ja näyttäneet meille samalla esimerkkiä. Ja samalla he ovat tukeneet, kannustaneet, opettaneet, kuskanneet meitä harrastuksiin ja tehneet kaikkensa meidän puolesta. Itse olen juristi ja siskoni ekonomi, joten ei varmaan ihan kieroon kasvettu, vaikka nuorena päiväkotiin menimmekin.

Joten höpöhöpö nyt sellainen, että lapset eivät pärjää päiväkodissa ja vain kotona oleva vanhempi on kunnollinen. Kaikille lapsille päiväkoti ei tietenkään sovi, jos on tiettyjä erityisolosuhteita. Muuten en näe mitään syytä siihen, että lasta olisi välttämätöntä hoitaa kotona. Niin saa tehdä jos haluaa - kunhan sen tekee omilla rahoillaan, ei yhteiskunnan.

Nimimerkillä myös omat 2- ja 4 -vuotiaani ovat molemmat menneet päiväkotiin 1-vuotiaina ja ovat onnellisia, älykkäitä ja terveitä lapsia.

Ihanalta kuulostaa! Täydelliset ihmiset tekevät täydellisiä ihmisiä täydellisessä maailmassa.

Tuollaistahan se voisi olla meillä taviksillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Mikä laki kieltää ihmisiä jäämästä kotiin? Eikö täällä jokainen saa olla tekemättä töitä ja viettää oloneuvoksen elämää? Toinen kysymys on pitääkö kotona olosta maksaa ja millä perusteella.

Eikö ole reilua maksaa lapsen kotihoidosta esim. 1,5 vuotiaaksi ja sen jälkeen halutessaan voi omalla kustannuksella jäädä kotiin vaikka 40 vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitää lailla yrittää pakottaa ihmisiä järjestämään perheen sisäiset asiat tietyllä tavalla. Entä jos perheessä on päätetty että nainen hoitaa kodin ja mies tuo rahaa?

Se on tottakai ok. Mutta miksi sotkea yhteiskunta ja verorahat asiaan. Perheet tehkööt, mitä haluavat omilla rahoillaan.

Mutta se asiahan ei ole niin, että perheet tekee mitä haluavat omilla rahoillaan. Mielestäni on jokaisen oma valinta jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos se tehdään omilla rahoilla. Sen sijaan se, että odotetaan yhteiskunnan jotenkin osallistuvan tähän päätökseen taloudellisesti tukien, on ihan hullua. Vastuu omista valinnoista kuuluu yksilöille.

Itse olen mennyt päiväkotiin 2- vuotiaana ja siskoni 1-vuotiaana (olin kotona noin pitkään vain sen takia, että äitini oli äitiyslomalla siskoni takia) ja koen, että olemme molemmat kasvaneet täysin terveiksi ja osaaviksi yksilöiksi, joilla on erittäin läheiset välit vanhempiimme. En jaksa ymmärtää sitä, että ainoa lapsen kannalta hyvä vaihtoehto on se, että jompikumpi vanhempi roikkuu kotona hoivaamassa. Minun vanhemmilleni omat urat ovat oikeasti tärkeä juttu ja se työ ei ole vain pakkopullaa, vaan asia jota on halunnut tehdä. Se ei silti tarkoita, että he olisivat olleet huonoja vanhempia - päinvastoin. He ovat toteuttaneet omia unelmiaan ja näyttäneet meille samalla esimerkkiä. Ja samalla he ovat tukeneet, kannustaneet, opettaneet, kuskanneet meitä harrastuksiin ja tehneet kaikkensa meidän puolesta. Itse olen juristi ja siskoni ekonomi, joten ei varmaan ihan kieroon kasvettu, vaikka nuorena päiväkotiin menimmekin.

Joten höpöhöpö nyt sellainen, että lapset eivät pärjää päiväkodissa ja vain kotona oleva vanhempi on kunnollinen. Kaikille lapsille päiväkoti ei tietenkään sovi, jos on tiettyjä erityisolosuhteita. Muuten en näe mitään syytä siihen, että lasta olisi välttämätöntä hoitaa kotona. Niin saa tehdä jos haluaa - kunhan sen tekee omilla rahoillaan, ei yhteiskunnan.

Nimimerkillä myös omat 2- ja 4 -vuotiaani ovat molemmat menneet päiväkotiin 1-vuotiaina ja ovat onnellisia, älykkäitä ja terveitä lapsia.

Ymmärrän mitä sanot, mutta tällä logiikalla esim ylipainosta tai tupakoinnista johtuvia sairauksia ei pitäisi ollenkaan hoitaa. Yksilöhän on tehnyt valinnan elää epäterveellisesti. Samaten lapsilisää ei pitäisi ollenkaan maksaa ja päivähoitomaksut nostaa niiden oikeiden kustannusten tasolle, ihminenhän on valinnut itse tehdä lapsia. Oikeastikko olet tätä mieltä?

Vierestä seuraten keskustelua, nyt tuli analogioita joita ei enää tohtorikoulutuksella ymmärrä. Ehkä tämä keskustelussa ongelmana: korkeastikoulutetut, elämässään muitakin tavoitteita kuin äitiyden asettavat naiset keskustelevat matalastikoulutettujen, äitiydestä identiteettinsä ammentavien naisten kanssa. Ei kohtaa ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Miksi arvotat naisen tekemän perusduunarityön sellaiseksi että siitä voi kyllä jäädä pois mutta miehen työstä ei? Naisen tekemä työ on ihan yhtä arvokasta. Naisen on tärkeää tehdä työtä, kerätä palkankorotukset ja kokemuslisät ja kerryttää eläkettä. Asumistukeakaan ei ehkä tarvita kun molemmat on työssä. Lapset saavat tasa-arvoisen perhemallin, kun molemmat vanhemmat tekevät työtä.

Koska meillä on tälläinen tilanne. Minä olen töissä isossa firmassa duunarihommissa, minut on helppo "korvata" pariksi vuodeksi. Mies pyörittää yritystä, häntä ei voi noin vain korvata. Luulet ettälapsi siinä ensimmäisen 3 vuoden aikana rakentaa muuttumattoman mallin tasa-arvosta ja sukupuolista jos äiti on kotona..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitää lailla yrittää pakottaa ihmisiä järjestämään perheen sisäiset asiat tietyllä tavalla. Entä jos perheessä on päätetty että nainen hoitaa kodin ja mies tuo rahaa?

Se on tottakai ok. Mutta miksi sotkea yhteiskunta ja verorahat asiaan. Perheet tehkööt, mitä haluavat omilla rahoillaan.

Mutta se asiahan ei ole niin, että perheet tekee mitä haluavat omilla rahoillaan. Mielestäni on jokaisen oma valinta jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos se tehdään omilla rahoilla. Sen sijaan se, että odotetaan yhteiskunnan jotenkin osallistuvan tähän päätökseen taloudellisesti tukien, on ihan hullua. Vastuu omista valinnoista kuuluu yksilöille.

Itse olen mennyt päiväkotiin 2- vuotiaana ja siskoni 1-vuotiaana (olin kotona noin pitkään vain sen takia, että äitini oli äitiyslomalla siskoni takia) ja koen, että olemme molemmat kasvaneet täysin terveiksi ja osaaviksi yksilöiksi, joilla on erittäin läheiset välit vanhempiimme. En jaksa ymmärtää sitä, että ainoa lapsen kannalta hyvä vaihtoehto on se, että jompikumpi vanhempi roikkuu kotona hoivaamassa. Minun vanhemmilleni omat urat ovat oikeasti tärkeä juttu ja se työ ei ole vain pakkopullaa, vaan asia jota on halunnut tehdä. Se ei silti tarkoita, että he olisivat olleet huonoja vanhempia - päinvastoin. He ovat toteuttaneet omia unelmiaan ja näyttäneet meille samalla esimerkkiä. Ja samalla he ovat tukeneet, kannustaneet, opettaneet, kuskanneet meitä harrastuksiin ja tehneet kaikkensa meidän puolesta. Itse olen juristi ja siskoni ekonomi, joten ei varmaan ihan kieroon kasvettu, vaikka nuorena päiväkotiin menimmekin.

Joten höpöhöpö nyt sellainen, että lapset eivät pärjää päiväkodissa ja vain kotona oleva vanhempi on kunnollinen. Kaikille lapsille päiväkoti ei tietenkään sovi, jos on tiettyjä erityisolosuhteita. Muuten en näe mitään syytä siihen, että lasta olisi välttämätöntä hoitaa kotona. Niin saa tehdä jos haluaa - kunhan sen tekee omilla rahoillaan, ei yhteiskunnan.

Nimimerkillä myös omat 2- ja 4 -vuotiaani ovat molemmat menneet päiväkotiin 1-vuotiaina ja ovat onnellisia, älykkäitä ja terveitä lapsia.

Ymmärrän mitä sanot, mutta tällä logiikalla esim ylipainosta tai tupakoinnista johtuvia sairauksia ei pitäisi ollenkaan hoitaa. Yksilöhän on tehnyt valinnan elää epäterveellisesti. Samaten lapsilisää ei pitäisi ollenkaan maksaa ja päivähoitomaksut nostaa niiden oikeiden kustannusten tasolle, ihminenhän on valinnut itse tehdä lapsia. Oikeastikko olet tätä mieltä?

Itse asiassa tuo ei ole kyllä alkuperäisen viestini logiikka, vaan hiukan tarkoitushakuinen kommentti. Jokainenhan jo nyt joutuu maksamaan käytännössä terveydenhuollostaan sitä enemmän, mitä enemmän sitä tarvitsee - eli toisin sanoen ainakin jossain määrin, esim. tupakoiva joutuu kyllä kattamaan niitä omia sairaskustannuksiaan. Samalla tavalla vanhemmille on kyllä tiettyyn pisteeseen vanhempainvapaan/äitiysloman muodossa maksettu siitä, että lapsen kanssa saa olla kotona.

Lapsilisistä taas en puhunut mitään, en myöskään päivähoitomaksuista. Lapsilisät näen vielä jokseenkin järkevinä, tosin suuremmista tuloluokista ne voisi tiputtaa pois. Mutta se, että maksetaan ihmiselle siitä, että hän haluaa jäädä kotiin ja olla tekemättä töitä - sehän ei ole millään rinnastettavissa sinun esimerkkeihisi. Sen sijaan vastaava tilanne olisi/on, jos työttömälle maksetaan, siitä että hän ei edes pyri työelämään ja makaa kotona. (Selvennyksenä, että kannattaisin kiristyksiä näihinkin tukiin ja niiden myöntämisedellytyksiin - tälläkin hetkellä näissä kuitenkin jokaiselta vaaditaan jotain sen tuen saamiseksi; ihan ilman mitään vaivannäköä ei voi vain kotona olla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Yrittäjiä on työssäkäyvistä n 10%, heistä neljännes on yli 54-vuotiaita, ei enää isäainesta. Ja yli kolmannes on jo naisia, pitääkö yrittäjänaisten jäädä suosiolla lapsettomiksi? Ei taida laki estää kuitenkaan lisääntymästä, esim. Anne Bernerillä kolme poikaa.

No minua, kolmekymppisen yrittäjämiehen vaimoa ei lohduta se että SUURINOSA ihmisistä ei ole tässä elämäntilanteessa. Nainen joutuu jokatapauksessa aina jäämään hetkeksi töistä pois jos lapsen synnyttää, eli hän joutuu tämän valinnan tekemään jokatapauksessa, miehen ei tarvitse, eli miksi lain voimalla hänet pitää tähän pakottaa? Ja Anne Berner toki on loistava esimerkki ihan tavallisesta suomalaisesta yrittäjästä, noin varallisuutensa puolesta ja muutenkin, veikkaan että hänellä olisi varaa palkata muutamakin asiansa osaava ihminen hoitamaan yritystään, kaikilla ei ole.

Ollaanko lailla ketään pakottamassa kotiin? Nainenkin voi ihan vapaasti siirtyä pellolta pellonlaitaan pyöräyttämään lapsen ja jatkaa suoraan niittohommia, kuten ennen tehtiin. Kukaan ei pakota naistakaan äitiyslomalle. Kaikissa maissa ei edelleenkään ole kovin kummoisia äitiyslomia. Lailla mahdollistetaan puolisoiden, sukupuolesta riippumatta, oikeus ja mahdollisuus jäädä kotiin 6+6 ja 3+3 kuukaudeksi. Varmaan saa jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta tukea ei makseta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan nähnyt, olisiko tutkimusta naisten kotonaolemisen pituuden vaikutuksista avioeroihin? Palstaa lukiessa törmää patterniin: oltu varsin tasa-arvoisia ennen lapsia, jaettu kotityöt. Nainen jää lasten jälkeen vuosiksi kotiin, mies käy töissä. Tulotaso romahtaa, menot kasvavat. Lapsiperheen väsymys yhdistyy riitoihin kotitöiden työnjaosta, rahasta, naisen omasta ajasta. Sitten ero, jonka jälkeen nainen hätääntyneenä miettii kuinka elättää kaikki ne kolme lastaa yksinhuoltajana, mies ei osallistu kuin minimit kun on jo vauva-ajasta tottunut, että nainen vastaa hän maksaa. Kannattaisi miettiä myös perheen hyvinvointa noissa ratkaisuissa. Kun on vuosia kotona tulee lapsista ja kodista naisen oma projekti jossa mies on maksava assistentti. Aika harva näyttää olevan tyytyväinen tuohon tilanteeseen, sekä naiset että miehet valittavat. Miksi useampi ei kokeilisi tasa-arvoisempaa mallia jossa molemmat vastaisivat lapsista kodista ja perheen tuloista vuorotellen? Ja tuo vikinä, että naisella on vaan pienempi palkka - varmasti on maailman tappiin kun siihen ei haluta tehdä muutosta. Ehkä tarvittaisiin yhteiskunnan muutoksia myös esim. avioerolakiin, varallisuutta ei jaettaisikaan puoliksi vaan jyvitettäisiin tulojen perusteella, silloin äitien kannattaisi huolehtia myös siitä omasta koulutuksestaan ja palkkakehityksestään, vajaa puolet liitoista kun päätyy eroon.

Ihan mielenkiinnosta, millainen elämäntilanne sinulla on? Lapsia, naimisissa?

Kirjoitin tuossa aiemmin: naimisissa, kaksi jo aikuista lasta, hyväpalkkainen työ - ja flunssa (sairauslomalla)

Okei, teillä ei avioliitto / perhe ole kuitenkaan yhteinen yritys vaan jokainen huolehtii vain itsestään?

On ihan yhteinen yritys johon molemmat panostavat, itse asiassa molemmat vanhemmat ovat panostaneet yhdessä lapsiin, paljon vähemmän se on itsekästä kuin se, että mies olisi sysätty syrjään hankkimaan rahaa ja nainen ominut lastenhoidon. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään niin kotona kuin töissä. Mutta itsenäisen naisen ajatuksen: että pitää hankkia ammatti ja pystyä hankkimaan omaa rahaa ja tällä lailla säilyttää taloudellinen riippumattomuus, sen olen oppinut jo isoäideiltäni, molemmat tekivät ainakin osittain töitä kodin ulkopuolella ja näin pystyivät olemaan itsenäisempiä kuin monet hyvin alisteisessa asemassa olleet naiset tuohon aikaan. Kotiäitileikit nykyaikana kyllä kauhistuttavat ja totisesti toivon ettei tyttäreni sellaiseen lähtisi (ei taida lähteäkään, valmistuu oikeustieteellisestä).

Okei. Entä jos on tilanne että mies on vaikka yrittäjä ja hän haluaa kyllä lapsia, mutta ei halua eikä pysty jäädä kuukausiksi / vuosiksi kotiin hoitamaan, nainen on perus duunari ja voi hyvin jäädä. Sinusta pitää säätää laki joka estää heitä ikinä toteuttamasta tätä ja heidän on suosiolla jäätävä lapsettomiksi?

Mikä laki kieltää ihmisiä jäämästä kotiin? Eikö täällä jokainen saa olla tekemättä töitä ja viettää oloneuvoksen elämää? Toinen kysymys on pitääkö kotona olosta maksaa ja millä perusteella.

Eikö ole reilua maksaa lapsen kotihoidosta esim. 1,5 vuotiaaksi ja sen jälkeen halutessaan voi omalla kustannuksella jäädä kotiin vaikka 40 vuodeksi.

Kysymys on ehkä siitä, että tämä yhteiskunta (toistaiseksi) maksaa jäsenilleen aika monesta muustakin täysin tuottamattomasta asiasta.

Lapset sentään ovat yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna sijoitus tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa on tasa-arvossa?

t. Feministi

Millä logiikalla se on tasa-arvoa että lailla määrätään miten perheet hoitavat asiansa perheen sisällä? Viedään vapaus valita.

Millä tavalla laki vie valinnan vapauden. Nyt vain on pakko säästää ja on päätettävä, että entisen kaltaiseen kotihoidon tukeen ei ole varaa. Ei ole miehen pakko jäädä kotiin . Nainen voi olla kotona. Näin voi edelleen valita. Suomella ei vain ole enää varaa maksaa kolmesta kotivuodesta.

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä ajateltu ollenkaan että jos nainen imettää? En usko että olisin kovin tuottava tai edes turvallinen työntekijä, jos menisin takaisin töihin kun vauva on 7kk ja heräsin silti joka yö 8 kertaa hyssyttelemään ja imettämään vauvaa, niinkuin nyt teen. Pumpulle en heru joten mies ei näitä heräämistä voi hoitaa.

Meillä on myös arki rullannut aina luonnostaan niin, että mies maksaa hiukan enemmän menoja ja minä puolestani teen ruuat ja hoidan isoimmat siivoomiset. Entäs jos mies jää kotiin ja minä menen töihin.. Työpäivän jälkeen siivoan ja teen seuraavan päivän ruuat jotta heillä on syömistä? Ai kauhea.. En ehdi olla lapsen kanssa enää ollenkaan.

Jos se on ongelma, että et ehdi työpäivän jälkeen kotitöiltäsi olla lapsen kanssa, niin eikös sitä "luonnostaan" rullaantuvaa arkea voisi muokata niin, että se siippakin osallistuu näihin kotitöihin? Voi olla rankka ajatus noin traditionaalisessa perhemalliajattelussa, mutta sillähän ongelma olisi ratkaistu. Molemmat tekevät kotitöitä töiden jälkeen = molemmille jää aikaa lapsen kanssa.