Lue keskustelun säännöt.
Miksi halutaan äidit töihin ja isät kotiin - oikeat syyt taustalla
02.03.2017 |
Kovasti on ollut kohua tästä aiheesta viime aikoina. Taustallahan tässä on se, että naisvaltaisilla palvelu- ja hoiva-aloilla tulee olemaan lähitulevaisuudessa työvoimapula. Kun taas perinteisiltä miesvaltaisilta aloilta (esim. teollisuus, tekniikka) tulee jatkossakin työpaikat vähenemään. Jotta saadaan työmarkkinoille edes jonkinlainen tasapaino ja vältetään täysi kaaos, niin äidit pitää saada nopeasti työvoimareserviin ja isät kotiin hoitamaan lapsia. Hyvässä lykyssä, kun isät jäävät myös pidemmiksi jaksoiksi kotiin, työnantajat saavat luonnollisen säästökohteen ja näin vältetään osa irtisanomisita teollisuuden ja tekniikan aloilla.
Kommentit (350)
Lisäksi koulutuksesta ja opintojen tuista leikkaamalla, saadaan ohjattua ihmisiä enemmän matalan koulutuksen vaativiin suorittavan tason tehtäviin, joihin työvoimapula pahiten iskee. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehiä on sen verran syrjäytyneenä, että perinteisen mallin rikkominen auttaisi etenkin miehiä.
Voi tuolla olla positiivinen vaikutus myös lasten syntymiseen, mikä on menossa katastrofaaliseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen kyllä, että syy on yksinkertaisempi: hoitovapaajaksoja halutaan lyhentää ja uskotaan, että isät eivät jää kotiin.
Sitä en tajua miten tämän voidaan väittää säästävän yhteiskunnan varoja, kun alle 3-vuotiaiden päivähoito on jumalattoman kallista yhteiskunnalle.
Halvempaa se on, kuin työvoimapulan vaikutukset kansantaloudelle.
Ennemmin pitäisi kiinnittää huomio toimeentulotuen pienentämiseen koska se on puolet korkeampi kuin kotihoidontuki. Oikeasti työttömiä tuetaan enemmän kotiin kuin lapsiperheitä, onko oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehiä on sen verran syrjäytyneenä, että perinteisen mallin rikkominen auttaisi etenkin miehiä.
Miten se auttaa syrjäytynyttä Mattia, että työssäkäyvä ja juuri lapsen saanut Teppo jää hoitamaan lastaan kotiin ja lapsen äiti menee töihin...?
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen kyllä, että syy on yksinkertaisempi: hoitovapaajaksoja halutaan lyhentää ja uskotaan, että isät eivät jää kotiin.
Sitä en tajua miten tämän voidaan väittää säästävän yhteiskunnan varoja, kun alle 3-vuotiaiden päivähoito on jumalattoman kallista yhteiskunnalle.Halvempaa se on, kuin työvoimapulan vaikutukset kansantaloudelle.
Ensinnäkin, työvoimapulaa ei käsittääkseni tällä hetkellä ole, vaan työttömyys on suht korkealla. Toiseksi, tästä olisi kyllä ihan kiva nähdä oikeat laskelmat. Muistaakseni olen nähnyt laskelmia, joiden mukaan keskituloisen äidin ja isän ollessa kyseessä on lapsen vieminen pk:n alle 3-vuotiaana paljon kalliimpaa yhteiskunnalle kuin kh-tuki + verotulojen menetys. Lisäksi kh-tukeahan käyttävät paljon enemmän pienituloiset/työttömät äidit kuin kovatuloiset äidit, joten kh-tuen poistaminen tai lyhentäminen ei vaikuta parhaalta keinolta säästää yhteiskunnan rahoja.
Kannatan kyllä jonkinlaista isäkiintiötä ehdottomasti, mutta en kh-kauden lyhentämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja muutenkin ihan päätöntä haluta nämä äidit kotoa muka töihin, kun työttömiä on pilvin pimein. Todennäköisesti vain käy niin että nämä äiditkin sitten ovat työttöminä kortistossa ja lapsen kanssa kotona. Kannattavampaa se on äidille nostaa työttömyysturvaa kuin olla hoitovapaan pikkurahalla, mutta ei se valtiolle kannata. Ihan päätöntä hommaa.
Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.
Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa.
Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen.
Monitahoinen juttu siis.
Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.
Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa.
Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen.
Monitahoinen juttu siis.
Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään.
Onko sillä väliä vaikka joku haluaakin hoitaa lapsiaan kotona? Eikö hänen ole parempi keskittyä tässä yhteiskunnassa siihen missä on hyvä?
Sitä paitsi täytyy olla jokaisen perheen oma asia miten päättävät kasvattaa lapsensa olipa kotona äiti tai isä niin sillä ei nyt ole väliä.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.
Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa.
Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen.
Monitahoinen juttu siis.
Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään.
Kaikki tietää että ei ne isät sille kotihoidon tuelle jää lapsia hoitamaan. Ja monen köyhemmän perheen toimeentulo ei edes sitä sallisi jos isä on se pääelättäjä jolla isompi palkka. Joten siitä seuraa vaan että lapset ei voi olla kotona isän kanssa vaan menee päiväkotiin ja äidit töihin tai sitten äidit työttömiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.
Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa.
Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen.
Monitahoinen juttu siis.
Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään.
Lapsillani (eli minun ja mieheni yhteisillä lapsilla) on yhtäsuuri oikeus minuun ja isään.
Nyt on vain niin että lapsi tarvitsee minua enemmän, imetän 9kk vauvaa, en tahdo juottaa lehmänmaitoa koska ei ole pakko ja koska äidinmaito on optimaalista.
Ajattelin imettää lapsen tahtisesti niin kauan kuin lapsi niin tahtoo.
Toki toivoisin että isä vaikka pitäisi yhtäpaljon sylissä lapsia kuin minä ja osallistuisi muuten yhtäpaljon. Mutta lapsi tarvitsee äitiä ihan fyysisistä syistä ensi vuodet.
Feromonit jotka tuovat turvaa ja maito, näitä isät eivät voi tarjota.
En ymmärrä miksi vanhemmat eivät voisi yhdessä päättää perheen työnjaoista heille itsellee parhaimmalla tavalla.
Jos äiti rakastaa olla kotona ja mies on tyytyväinen töissä (tai toisin päin) niin miksi pitäisi tehdä toisin tasa-arvon nimissä.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.
Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa.
Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen.
Monitahoinen juttu siis.
Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään.
Hmm. Varmasti on näitä naisia jotka oikein välttelevät työntekoa lasten "siivellä" mutta en jaksa uskoa että olen AINUT joka kyllä tykkää työstään ja voisi hyvin mennä takaisin töihin, mutta minusta lapselle on hyväksi saada kiireetön alku elämälleen ja ihmetellä elämää vanhemman kanssa kotona ensimmäiset vuodet. Ei minua haittaisi töissä käydä, mutta lapsen takia olen kuitenkin kotona sen 2,5 vuotta. Olenko muka ainut? :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama mitä syitä on taustalla. Jos muutos vaikuttaa niin, että työnantajat eivät enää pelkää naisten palkkaamista ylipitkien äistiyslomien ja kulujen takia, kelpaa minulle.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.
Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa.
Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen.
Monitahoinen juttu siis.
Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään.
Hmm. Varmasti on näitä naisia jotka oikein välttelevät työntekoa lasten "siivellä" mutta en jaksa uskoa että olen AINUT joka kyllä tykkää työstään ja voisi hyvin mennä takaisin töihin, mutta minusta lapselle on hyväksi saada kiireetön alku elämälleen ja ihmetellä elämää vanhemman kanssa kotona ensimmäiset vuodet. Ei minua haittaisi töissä käydä, mutta lapsen takia olen kuitenkin kotona sen 2,5 vuotta. Olenko muka ainut? :o
Eikö lapsella ole isää?
Miten sillä voi olla positiivinen vaikutus syntyvyyteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.
Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa.
Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen.
Monitahoinen juttu siis.
Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään.
Hmm. Varmasti on näitä naisia jotka oikein välttelevät työntekoa lasten "siivellä" mutta en jaksa uskoa että olen AINUT joka kyllä tykkää työstään ja voisi hyvin mennä takaisin töihin, mutta minusta lapselle on hyväksi saada kiireetön alku elämälleen ja ihmetellä elämää vanhemman kanssa kotona ensimmäiset vuodet. Ei minua haittaisi töissä käydä, mutta lapsen takia olen kuitenkin kotona sen 2,5 vuotta. Olenko muka ainut? :o
Eikö lapsella ole isää?
On kyllä, hän pyörittää yritystä :)
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että lapsilla ja isällä on hyvä olla vahva suhde, heillä on molemmin puolin yhtä suuri oikeus toisiinsa kuin on lapsilla ja äidillä. Täällä huomaa miten moni nainen puhuu lapsistaan kuin olisi yh, ja kun keskustelu vähän jatkuu, niin käy ilmi, että ihan ydinperheessä eletään. Nainen vain käyttää lapsista sanaa "mun", ei "meidän". Palstalla olen myös kohdannut ilmiön, jossa nainen puhuu lapsen isästä niinkuin tämä olisi suhteessa omaan lapseensa vain joku äidin apuri.
Kun molemmilla vanhemmilla on vahva suhde lapsiin ihan alusta asti, niin toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsesta on eron sattuessa vaikeampaa.
Ja sitten on tietysti nämä yhteiskunnallis-taloudelliset syyt, naisten työurat, työmarkkinoiden vääristymät jne., jotka ovat ihan päteviä syitä nekin. Kannattaa katsoa Ruotsin tilannetta, verrata siihen.
Monitahoinen juttu siis.
Muuten olen sitä mieltä, että palstalla on yliedustettuina naiset, jotka makaa kotona yhden lapsen kanssa 3 v. ja alkavat tehdä uutta lasta kun kotihoidontuki on vaarassa loppua. Ettei vaan tarvitsisi viedä opintoja loppuun tai pätevöityä muuten palaamaan työelämään.
Mutuilet selvästi jotain mistä et tiedä mitään.
Enempi sopisi keskustella siitä mitä se EKn ehdotus tekee lapsille ja niiden kehitykselle.
Tai miksi pitää koittaa kepillä pakottaa eikä porkkanalla houkutella.
Mä luulen kyllä, että syy on yksinkertaisempi: hoitovapaajaksoja halutaan lyhentää ja uskotaan, että isät eivät jää kotiin.
Sitä en tajua miten tämän voidaan väittää säästävän yhteiskunnan varoja, kun alle 3-vuotiaiden päivähoito on jumalattoman kallista yhteiskunnalle.