Siis niin täydellisen kertakaikkisen kyllästynyt ruuanlaittoon! Kaupassakäynti sylettää ja sen ainaisen paistamisen ja keittämisen jälkien siivoaminen!

Miksi se ruoka pitää tehdä kiireessä ja miksi lasten tai kenenkään muunkaan pitäisi sitä nälkäisenä odottaa? Jos kotiin tullaan esim 16-17, otetaan välipala, laitetaan rauhassa ruoka ja syödään 18-20 välillä.

Meillä kokataan viikolla iso satsijotain edullista ja suht terveellistä ruokaa ja sitä syödään 3-4 päivää. Kaikki syö lounaat kuitenkin töisdä/koulussa, niin ei haittaa vaikka syödään samaa muutama päivä. Sit loppuviikosta joku helppo, esim. uunipuuro, munakas tai valmiit pinaattiletut.

Viikonloppuna usein tehdään jotain parempaa taas nuin että siitä syö ainakin kaksi kertaa ja tarvittaessa joku toinen helppo ruoka myös.

Mies kokkaa viikonloput, minä arjet.

Kaupassa käydään kaksi kertaa viikossa, kunnon kauppalistan kanssa, ei lasten kanssa. Koskaan en tee ruokaa töistä kotiin tullessa, vaan aina edellisenä päivänä valmiiksi.

Koskaan ei mennä töitten jälkeen nälkäisenä lasten kanssa kauppaan, vaan sekin hoidetaan edellisenä päivänä.

En koe ongelmana, vaan nautin ruuanlaitosta ja usen pyöräytän viikolla vielä sämpylät tms. Siivous on se, josta me laistetaan mieluummin.

Jos haluaa joka päivä eri ruokaa niin sitten sitä on tehtävä. Mä en sellaiseen luksukseen rupea, vaan teen ison satsin ja siitä syödään monta päivää.

Täällä ilmoittautuu yksi ruoanlaittoon kyllästynyt! Ongelmana on lisäksi se, että muut perheestä on tosi nirsoja, myös mies. En pysty ymmärtämään koska mä syön ihan mitä tahansa. Yksi lapsista inhoaa kalaa, toinen kanaa. Mies ei suostu syömään sieniä, äyriäisiä, ananasta...Arg!

Itse olen lopenkyllästynyt ainaiseen jauhelihaan. Sitten kun kanaa inhoava on poissa kotoa, olen onnellinen kun saan välillä tehtyä kanaa ja kalan kammoavan kohdalla sama juttu. Käytännössä meillä syödään ehkä 10 eri ruokaa. Aina välillä yritän tehdä jotain muuta mutta eipä ne oikein tunnu iskevän. Yllättäen sain lapset innostumaan sushista, kalaa inhoavalle kasvisversiona. Mies ei tietenkään suostu syömään mutta mun puolesta eläköön voileivillä. Kasvisruokia olen opetellut nyt tekemään muutenkin, mies nyrpistelee niillekin mutta kunha lapset syö.

Mies kyllä tekee ruokaa, mutta jotenkin se ei tajua ennakointia, milloin oikeasti se ruoka tarvitaan. Niinä päivinä kun tulen myöhään kotiin, n. klo 20 niin siinä vaiheessa on vasta ruoka pöydässä tai just lopetettu syömistä vaikka lapset ovat nälkäisiä jo viideltä. Mun hermo ei kestä silloin kun ollaan molemmat kotona ja ollaan sovittu, että mies tekee ruokaa. En pysty katsomaan kun mies puuhaa mitä lie ja lapset kaivelevat kaapeista jotain syötävää kun mies ei ymmärrä tehdä ruokaa. Jos sitten sanon, että tunnin päästä tarvitaan ruoka niin aloittaa silloin tunnin päästä ja tekee jotain jonka valmistus kestää 2 tuntia. Pakko tehdä itse ettei lapset syö pelkkää leipää ja jugurttia.

Oma kokki, joka tekisi kaikille omat ruuat. Siinä mun unelma. Ja ihan tiedoksi, lapsille on pienestä pitäen tarjottu kaikenlaista ruokaa mutta samalla kasvatuksella on saatu kaksi eritavalla nirsoa ja yksi kaikkiruokainen. Eikä myöskään auta kertomukset kuinka muilla ei välttämättä ole varaa olla nirsoja kun ruokaa ei vain ole. Vanhaa konstia, ei mitään ruokaa jos ei tarjottu kelpaa, ei myöskään onnistu. Testasin, että teini voi elää pari päivää pelkällä vedellä ja aamupalalla. Ei oikeasti syönyt (tai sitten söi keskellä yötä kun en nähnyt) mitään, seurasin tarkkaan koko viikonlopun.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se ruoka pitää tehdä kiireessä ja miksi lasten tai kenenkään muunkaan pitäisi sitä nälkäisenä odottaa? Jos kotiin tullaan esim 16-17, otetaan välipala, laitetaan rauhassa ruoka ja syödään 18-20 välillä.

Meillä esimerkiksi viikonloppuisin on tälläinen aikataulu. Aamupala 7-9:30 (eri-ikäisiä lapsia, pienet ylhäällä varhain, koululaiset taas ei), pienille välipala noin klo 10, jonka jälkeen tehdään jotain kuten ulkoillaan tai hoidetaan asioita. Kotiin tullaan yleensä puolen päivän maissa ja silloin kaikilla on kamala nälkä. Laitetaan nopeahko lämminruoka. Sitten pienet päiväunille. Pienet ovat tottuneet arkisin saamaan päivällisen noin klo 16 ja viikonloppuisin on vaihtoehtona joko tarjota välipala päiväunien jälkeen tai sitten päivällinen heti. Taaperot eivät kuitenkaan pärjää välipalalla kauas, joten jos sen tarjoaa niin ei voida lähteä mihinkään, kun pitää heti tulla laittamaan ruokaa. Päivällinen siis 16-17:30 (jos vasta viiden maissa niin tarvitaan se välipala. Iltapala sitten noin 19:30.

Tuntuu vaan, että juuri on siivottu keittiö, kun seuraavaa ruokaa saa alkaa miettiä. Arkisin siis helpompaa, kun taaperoille löytyy aina jotain rippeitä lounaaksi ja välillä laitetaan kahden päivän päivälliset kerralla. Mies myös laittaa ruokaa, mutta tämä on yhteisyritys joten toisen kokatessa ei toinen vain makoile sohvalla vaan yleensä auttaa tai tekee jotain muuta. Arkisin ei olekaan niin siis kiirettä, ongelma on viikonloput, jolloin on kiva tehdä muutakin kuin olla keittiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse syön vain pakastekukka ja parsakaaleja (lämmitän vain mikrossa) ja lisukkeena kanaa, kalaa tai jotain lihaa. Lisäksi smoothieita (mustikkaa, mansikkaa, vadelmaa, maustamatonta jogurttia ja piimää). Välillä teen uunijuureksia, tomaattikeittoa, linssikeittoa. 

Helppoa ja nopeaa, ei tartte tiskailla eikä mee ruoanlaittoon aikaa. Oon laihtunu 30kg vuodessa tällä tavalla, kun jätin perunat, pastat, jauhokastikkeet, leivät pois. Enään ei edes tee mieli mitään muuta ruokaa. Aika ykstoikkostahan tää mun ruoka on mutta ei se mua haittaa.

Onko sinulla lapsia?

Öö ei..? Miksi kysyt? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kokataan viikolla iso satsijotain edullista ja suht terveellistä ruokaa ja sitä syödään 3-4 päivää. Kaikki syö lounaat kuitenkin töisdä/koulussa, niin ei haittaa vaikka syödään samaa muutama päivä. Sit loppuviikosta joku helppo, esim. uunipuuro, munakas tai valmiit pinaattiletut.

Viikonloppuna usein tehdään jotain parempaa taas nuin että siitä syö ainakin kaksi kertaa ja tarvittaessa joku toinen helppo ruoka myös.

Mies kokkaa viikonloput, minä arjet.

Kaupassa käydään kaksi kertaa viikossa, kunnon kauppalistan kanssa, ei lasten kanssa. Koskaan en tee ruokaa töistä kotiin tullessa, vaan aina edellisenä päivänä valmiiksi.

Koskaan ei mennä töitten jälkeen nälkäisenä lasten kanssa kauppaan, vaan sekin hoidetaan edellisenä päivänä.

En koe ongelmana, vaan nautin ruuanlaitosta ja usen pyöräytän viikolla vielä sämpylät tms. Siivous on se, josta me laistetaan mieluummin.

Minkäikäisiä ja kuinka monta lasta, jos yksi ruoka riittää moneksi päiväksi. Meillä saa tehdä valtavan annoksen ja silti riittää vain kahdeksi päivälliseksi. Isommat lapset syödät paljon enemmän kuin aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse syön vain pakastekukka ja parsakaaleja (lämmitän vain mikrossa) ja lisukkeena kanaa, kalaa tai jotain lihaa. Lisäksi smoothieita (mustikkaa, mansikkaa, vadelmaa, maustamatonta jogurttia ja piimää). Välillä teen uunijuureksia, tomaattikeittoa, linssikeittoa. 

Helppoa ja nopeaa, ei tartte tiskailla eikä mee ruoanlaittoon aikaa. Oon laihtunu 30kg vuodessa tällä tavalla, kun jätin perunat, pastat, jauhokastikkeet, leivät pois. Enään ei edes tee mieli mitään muuta ruokaa. Aika ykstoikkostahan tää mun ruoka on mutta ei se mua haittaa.

Onko sinulla lapsia?

Öö ei..? Miksi kysyt? 

Käytännössä kaikki täällä valittavat kertovat kyllä selviävänsä omasta ruokahuollosta, mutta lasten ei ole hyvä laihtua 30kg vuodessa vaan heidän pitäisi kasvaa :)

Sylettää. Voi luoja, mitä kielenkäyttöä, opettele nyt ensimmäiseksi käyttämään kelvollista kieltä.

Me syödään välipala ja varsinainen päivällinen vasta seitsemän kahdeksan aikoihin. Lapset on myös pienestä pitäen totutettu kaikkeen mahdolliseen ja mies ei uskalla mun ruoalle nyrpistellä. Mies on myös itse innokas kokki. Isoja satseja, paljon uuniruokia, kasvispainotteisesti. Hyvällä omatunnolla välillä pakastepizzaa tai puolivalmisteita. Keittiössä paljon varakattiloita ja muuta sälää, meillä ei mariteta!

Vierailija kirjoitti:

Ihan tismalleen samaa mieltä! Mä tosin käyn kaupassa ihan mielelläni, käydään aina sunnuntai-iltaisin kaupassa ja ostetaan kaikille arkipäiville ruoka. Helpottaa huomattavasti, kannattaa kokeilla.

Mutta se jälkien siivoaminen, AAAAARGH. Ja ihan erityispaskasti ruuanlaitto alkaa, jos pitää aloittaa jonkun pannun tai kattilan tiskaamisella. Pestään kyllä huoletta tiskikoneessa, mutta aika usein käy niin, että ei helkkari, se on toinen kattila jääkaapissa ja toinen koneessa, pakko hinkata käsin. Joka välissä pakko pestä käsiä vaikken ole edes mikään hygieniafriikki, sipulinkuoria siellä täällä, jos jotain kuorii niin niiden niljaisten kuorien siirtäminen altaasta roskikseen... 

Meillä on tollainen paska metallinen tiskipöytä, ei jostain syystä tähän muutettaessa tajuttu, miten v-mäinen se on. Sitä ei saa mitenkään putsattua niin, ettei siihen jää niitä ällöjä rätinjälkiä, ellei huolellisesti myös kuivaa. Ja tää täytyy tehdä jokaisen ruuanlaiton jälkeen. 

Meillä on tehty reilu vuosi sitten iso ruokaremontti, jonka myötä ollaan molemmat laihduttu merkittävästi. Sinänsä se siis oli superhyvä juttu enkä kadu yhtään, mutta sitä pakastepizza-aikaa kaipaan. 

Huh, tämä oli tällainen vihainen avautuminen vain, on ruuanlaitto joskus ihan ok. Joskus. Viikonloppuna? 

Minusta teräksinen tiskipöytä on ihan ehdottomasti kätevin. Se on hygieeninen ja helppo pestä.

Meillä ei ole lainkaan lämmintä vettä, joten tiskatessa joudun ensin lämmittämään veden kattilassa. Teidän muiden tiskaushommat kuulostaa niiiiin helpoilta.

Ollaan lapsiperhe. Mies ei yleensä tee meillä ruokaa tai tiskaa.

Minulla jo aikuinen lapsi. Kun asui kotona, tein kotiruokaa kyseenalaistamatta vaivaani.

Nyt miehen kanssa kahdestaan en jaksaiskaan tätä ruoanlaittorumbaa. Häntä pitää aina pyytää tiskaamaan ym. tekemään oma osansa.

Kun lapsi tulee kotiin käymään, on se kokkailu taas helppoa. Kai sitä lapselleen, aikuisellekin, tekee mielellään. Toisen aikuisen taas olettaisi ottavan tasavertaisesti osaa kaikkeen.

Täällähän näitä hyviä vinkkejä jo olikin, että useammalle päivälle tekee kerralla ja laittaa vaikka pakkaseen, siinä säästyy rahaakin. Keittoja, laatikoita uuniin, puuroja, myös erilaiset pastat tulee helposti. Kesällä on jotenkin helpompaa, kun tulee syötyä enemmän salaatteja, uusia perunoita ja silliä tms. Välillä ostamme lounasravintolasta yli jäänyttä ruokaa melko edullisesti, jos olisi vähän hintavampaakin, niin säästyypähän aikaa ja vaivaa.

Itselläkin välillä sapettaa työpäivän jälkeen väsyneenä ja nälkäsenä kaupan ryysiksessä miettiä, että mitähän sitä taas keksii. Sitten kun on aikaa, niin on ihan mukavakin pyöriä kaupassa ja ihmetellä mitä kaikkea sieltä löytyy.

Kyllä kannattaa vaan olla onnellinen siitä, että on ruokaa mitä perheelle laittaa, kaikilla ei ole.

Kyllä on taas ongelmat. Itselleni ruoanlaitto ja syöminen on ainoa nautinto ja rentoutumisen keino, käytän syömiseen hurjan paljon aikaa päivästä. Ruokaa en tee jokapäivä, mutta rakastan ruokaa ja arvostan itse tehtyjä hifistelyjuttuja, juuri niitä mistä itse tykkään, ei mitään perus kotiruokaa ikinä. Luojan kiitos asun yksin ja huolehdin vain omista syömisistä, kenestäkään muusta en suostuisi edes huolehtimaan koska en suostu tinkimään raaka-aineista enkä syömiseen käyttämästäni ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää vaan lopetin. :/ Ilmoitin miehelle että en enää tee arkisin perheelle ruokaa. Omat ruokani hoidan (Syön paljon kasvisruokaa, salaatteja jne) mutta mies saa hoitaa muun perheen ruuat. En vaan enää jaksanut miettiä että mikä ois semmoista mikä kelpais ihan kaikille: pitää olla lihaa (mies ei oikein ymmärrä kasviruokia vaikka niitä pitkin hampain syökin), ei saa olla liian tulista, ei saa olla liian isoja sipulin palasia tai liikaa vihanneksia (lapset nirsoilee), lihan pitää olla riittävän mureaa jotta lapset pystyy hyvin syömään myös, pasta / riisi / peruna aina oltava jne jne jne. 

Ihan hyvin tää toimii. Viikonloppuisin saatan tehdä ison annoksen jotain perusruokaa; saavat syödä sitä alkuviikollakin. Mut arkisin en enää suunnittele enkä tee koko perheen ruokia.

Kuulostat ihanalta äidiltä ja vaimolta. Älä sitten ylläty jos joku päivä muu perhe ilmoittaa että he sitten haluaisivat viettää esimerkiksi joulun keskenään.

Näytä se kohta Suomen laissa missä koko  saakutan kodinhoito kokkaamiseen  sysätään vain naisen vastuulle. sekä  perustelut miksi  pitäisi niin toimia. Kun se ei ole eikä sen kuulu olla. Naisen elämäntehtävä ei ole muiden ruokkiminen ja toisten tarpeiden täyttäminen 24/7.

Ihana äiti tosiaan "näytä pentu laki jossa sanotaan että mun pitäisi susta välittää!"

Eikö tuossa olisi parempi kaikille että äippä lähtisi nauttimaan omasta paremmasta seurastaan vähän kauemmaksi muusta perheestä?

Minua oikeasti ihmetyttää, että jotkut pystyvät syömään samaa ruokaa MONTA päivää. Miten se riittää? Oletteko kenties yhden pienen lapsen yksinhuoltajia? Meillä, jos oikein venytetään ja tehdään kattilat ja pannut täyteen niin riittää juuri ja juuri kahdeksi päiväksi, eikä mielestäni olla mitenkään suuriruokaisia, mutta lapsia on 4 ja 2 heistä teiniä. Jos olisivat yhtä suuriruokaisia kuin siskon urheilevat teinipojat, niin ei ikinä riittäisi kahteen ruokaan.

Voisiko tämän ketjun nimetä uudelleen "huonot äidit ja vaimot jotka sössöttää miten niiden raskasta elämä on kun pitäisi välittää muistakin"?

Meillä on vauva ja syön tämän vauva-ajan itse valmisaterioita, kun pian pitää aloittaa ne kokkailut sitten. Nautin vielä valmisaterioista kun siihen on mahdollisuus.

Ymmärrän sinua AP!

Meidän perheessä on 5 henkeä, 2 aikuista ja 3 urheilevaa teiniä. Pidämme hyvästä ruoasta ja meille yhteinen ruokailu (kun mahdollista) om tärkeää. Ruoka on paljon enemmän kuin vain riittävästi ravinteita ja kaloreita...

Kaikki osallistumme ruoanlaittoon omien aikataulujemme mukaan, mutta se, että on jotain mistä sitä ruokaa laittaa on käytännössä minun vastuullani (auto ja paras käsitys siitä mitä tarvitaan ja mitä voidaan ottaa pakastimesta).

Aamupala on meillä jotain mysliä / voikkareita jotka kaikki laittaa itse mutta muuten emme juurikaan käytä eineksiä 'oikeaan' ruokailuun. Hätätapauksia varten usein jääkaapissa on joku Kokkilartanon iso pastavuoka (hätätapaus = koulun ja treenien välillä minimiaika eikä eilistä ruokaa ole). Myös munakkaat ovat hyvä ja helppo teiniruola. Usein meillä on vielä joku kaveri, ja kaveriperheiden kanssa ollaan sovittu, että kaikki ruokitaan, ja se menee aika tasan pitkällä aikavälillä...

Tuntuu usein, että asun vain keittiössä. (Onneksi se on iso, joten minun ei tarvitse asua siellä yksin...) Vaikka meillä kaikki syövät aina samaa ruokaa, tuntuu että niitä ruoanlaittovälimeotä saa olla koko ajan pesemässä ja siinä samalla kun pesee edellisen ruokailun jälkiä saa jo ottaa seuraavan ruoan ainekset esiin ja aloittaa alusta... Mikän määrä ei riitä siihen, että voisi luottaa sitä ruokaa olevan vielä huomenna tarpeeksi. Kiekkoileva poika syö usein vielä 'kunnon' aterian iltatreenien jälkeen joskus 22-23, ja silloin aina hyödynnetään päivän rääppeitä.

Eineksiä emme siis juuri käytä 3 syystä: harvat niistä on kovin hyviä, niissä on usein paljon rasvaa ja suolaa ja lisäaineita ja ennen muuta, meidän budjetti ei sitä kestäisi...

Puolivalmisteita ja järjestelmällisyys keittiössä. Likaiset tykötarpeet heti tiskikoneeseen ja pyyhit heti kun jotain roiskuu pöydälle. Sitä mukaa ruoka-aineita pois kaappiin, kun ei tarvita. Kun tiskikone täyttyy, niin heti päälle ja loput likaiset astiat siistiin pinoot odottamaan omaa vuoroa.

Mä haluaisin jonku nices dicer -tyyppisen leikkurin kotiini. Mutta toimivana, en usko tuon tv-tuotteen olevan hyvä. Se säästäisi minulla 1/2-1h ruuan esivalmistelussa. Mutta itse kokkaus tapahtuu nopeasti ja pinnat on puhtaat siihen mennessä, kun perunat on kypsiä. Nykyään raastan porkkanaa, yms. Telkkarin ääressä.