Siis niin täydellisen kertakaikkisen kyllästynyt ruuanlaittoon! Kaupassakäynti sylettää ja sen ainaisen paistamisen ja keittämisen jälkien siivoaminen!

Vierailija kirjoitti:

Itse syön vain pakastekukka ja parsakaaleja (lämmitän vain mikrossa) ja lisukkeena kanaa, kalaa tai jotain lihaa. Lisäksi smoothieita (mustikkaa, mansikkaa, vadelmaa, maustamatonta jogurttia ja piimää). Välillä teen uunijuureksia, tomaattikeittoa, linssikeittoa. 

Helppoa ja nopeaa, ei tartte tiskailla eikä mee ruoanlaittoon aikaa. Oon laihtunu 30kg vuodessa tällä tavalla, kun jätin perunat, pastat, jauhokastikkeet, leivät pois. Enään ei edes tee mieli mitään muuta ruokaa. Aika ykstoikkostahan tää mun ruoka on mutta ei se mua haittaa.

Onko sinulla lapsia?

Tykkään periaatteessa laittaa ruokaa ja kokeilla eri asioita, mutta arkisin mennään yleensä aika samoilla ruuilla, 2-3 päivää samaa settiä. Viikonloppuisin panostan enemmän.  Mies ei osaa yhtään kokata, mutta hoitaa aina tiskipuolen ym. siivoamisen ja tämä työnjako sopii mulle. Hän myös käy usein autolla kaupassa mun laatiman listan mukaan. Onneksi sekä mies että lapsi ovat kaikkiruokaisia, ja mies varsinkin sinkkuvuosiensa jälkeen on erittäin kiitollinen mun kokkailuista, koska hän osasi vain lämmittää mikrossa valmiita lihapullia ennen minua.

Välillä toivon että mies osaisi tehdä edes jotakin ruokaa, mutta menee tämä näinkin. On aika helppo alkaa esim. leipomaan tai tekemään muuta sotkuista puuhaa, kun tietää että mies siivoaa jäljet mielellään ( sen jälkeen kun on ensin nautiskellut kiitellen leipomuksista).

Asun yksin, mutta olen silti kyllästynyt ruoanlaittoon. En voi kuvitellakaan kuinka raskasta on ruokkia kokonainen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä avauksesta.Nyt on niin muotia olla kiinnostunut kokkauksesta ja sisustuksesta. Inhoan kumpaakin. Olen miettinyt miksi ihmisen pitää

syödä niin helvetisti,monta ateriaa päivässä. Haluan kuitenkin tehdä suht terveellistä ruokaa. Tässä sinulle oma vinkkini, tee viikon menu ennakkoon, osta kerralla vaikka kaikkien arkipävien ruoat. Ja sitten grande finale:syömme samaa ruokaa kaksi päivää ja näin ollen ruokaa joutuu tekemään vain joka toinen päivä.

Mekin toimimme pitkään näin, sitten vaan lapset kasvoivat ja alkoivat syömään enemmän kuin aikuiset ja tupla-annoksen laittaminen on vaikeaa, paistinpannuihin ja kattiloihin ei mahdu niin paljoa. Ja meillä on vain 3 lasta. Mietinkin useasti miten suurperheet laittavat ruokaa.

Minäkään en viitsi enkä tee, inhoan ruuanlaittoa ja kaikkea siihen liittyvää vaivaa. Elän raejuustolla, hapankorpulla, jogurtilla, kahvilla ja suklaalla sekä monivitamiinivalmisteella.

Lapsia ei ole, pitkälti siitä syystä että varmaan sekoaisin siitä vastuusta. Itseni voin pitää hengissä tähänkin tapaan, mutta lapselle ehkä pitäisi tarjota jotain muutakin ja vieläpä jokseenkin säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olet siis yksinhuoltaja?

Jos taloudessa on kaksi aikuista, niin silloinhan ruuanlaittovastuukin jaetaan.

En ole ap, mutta meillä molemmat laittavat ruokaa ja silti se tuntuu ainaiselta hommalta etenkin viikonloppuisin, kun lasten takia tarvitaan kaksi lämmintä ruokaa aika tiiviillä ajoituksella. Arkisin mies ja kaksi isointa syövät töissä/koulussa lounaan ja on niin helppoa ja vaivatonta ruokkia vain itsensä ja yksi pieni lapsi. Siihen yhteen ruokaan jaksaakin sitten panostaa.

Kokkailkaa yhdessä ja tehkää siitä hauska yhteinen hetki. Ole avoin ja käytä mielikuvitustasi. Nosta perseesi penkistä useammin ja lenkkeile.

Suomalaisia tulee kuolemaan nälkään ihan oikeasti ja te valitatte kyllästymistä kokkailuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis yksinhuoltaja?

Jos taloudessa on kaksi aikuista, niin silloinhan ruuanlaittovastuukin jaetaan.

En ole ap, mutta meillä molemmat laittavat ruokaa ja silti se tuntuu ainaiselta hommalta etenkin viikonloppuisin, kun lasten takia tarvitaan kaksi lämmintä ruokaa aika tiiviillä ajoituksella. Arkisin mies ja kaksi isointa syövät töissä/koulussa lounaan ja on niin helppoa ja vaivatonta ruokkia vain itsensä ja yksi pieni lapsi. Siihen yhteen ruokaan jaksaakin sitten panostaa.

Eivät lapset tarvitse kahta lämmintä ateriaa päivässä. Neuvolako  sut on aivopessyt noin?

Vierailija kirjoitti:

Mää vaan lopetin. :/ Ilmoitin miehelle että en enää tee arkisin perheelle ruokaa. Omat ruokani hoidan (Syön paljon kasvisruokaa, salaatteja jne) mutta mies saa hoitaa muun perheen ruuat. En vaan enää jaksanut miettiä että mikä ois semmoista mikä kelpais ihan kaikille: pitää olla lihaa (mies ei oikein ymmärrä kasviruokia vaikka niitä pitkin hampain syökin), ei saa olla liian tulista, ei saa olla liian isoja sipulin palasia tai liikaa vihanneksia (lapset nirsoilee), lihan pitää olla riittävän mureaa jotta lapset pystyy hyvin syömään myös, pasta / riisi / peruna aina oltava jne jne jne. 

Ihan hyvin tää toimii. Viikonloppuisin saatan tehdä ison annoksen jotain perusruokaa; saavat syödä sitä alkuviikollakin. Mut arkisin en enää suunnittele enkä tee koko perheen ruokia.

Kuulostat ihanalta äidiltä ja vaimolta. Älä sitten ylläty jos joku päivä muu perhe ilmoittaa että he sitten haluaisivat viettää esimerkiksi joulun keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän ruoanlaitosta ja kaupassa käymisestä, tutkin hyllyvälejä huvikseni :D Näin oli kun aikoinani kotoa muutin ja edelleen. Onneksi, koska ruokaa on joka tapauksessa laitettava ja kaupassa käytävät. 

Tiskaamista inhoan itsekin. Olen myös hidas keittiössä, harvasta ruoasta selviän nopeasti. Onneksi viihdyn keittiössä. Vain tuo tiskaaminen on ongelma. Sen takia usein ruoanlaitto siirtyy, koska vaikka pidän kokkaamisesta, en jaksa tiskata puhtaita välineitä ruoanlaittoon. 

Onko sulla lapsia? Jos on niin hatun nosto jaksamisesta ja innokkuudesta! Sinänsä minäkin tykkään ruuanlaitosta mutta sen jälkeen kun perheeseen tuli jälkikasvua, ruokahommista tuli pakkopullaa. Enää ei voi tehdä mitä ruokaa milloinkin huvittaa vaan pitää miettiä että meneekö se alas lapsillakin. Eikä voi jättää päivällistä väliin jos siltä tuntuu jne. Blaah. Ja enenn tosiaan ruuanlaitto oli yksi lempipuuhista. Nyt ei vaan jaksais enää. Muutenkin tullut arkeen aikalailla lisää puuhaa sinkkuaikoihin verrattuna. x)

Etenkin viikonloppuisin tuntuu, että kun ollaan saatu aamupala siivottua niin on jo kamala kiire tehdä jotain, jotta keretään taas sotkemaan keittiötä kokkaamalla lounasta. Sitten pitäisi taas heti olla päivällinen pöydässä ja sen jälkeen iltapala. Pienet tarvitsevat lisäksi välipalojakin. Arkisin pärjää paremmin, koska ei tarvitse laittaa koko porukalle kuin aamupala, päivällinen ja iltapala. Leipoisin mielelläni, mutta tuntuu, että ruoanlaittoon ja keittiön siivoukseen menee ilman leipomistakin tuhottomasti aikaa.

Sä olet ymmärtänyt ihan väärin. Ei  äitiyttä tartte suorittaa tuolla tavalla kuin sä teet. Kukaan ei kuole eikä  taivas putoa päähän jos ei viikonloppuna kokkaa kahta ateriaa päivässä. Ei ihme että olet poikki  kun suoritat liikaa. Perhe mukaan kokkailuun, ei se sun yksinvelvollisuus ole. Nyt ne äitiblogit ja muut syrjään ja lopetat orjallisen apinoinnin ja alat käyttää maalaisjärkeä.Ne lapset muistavat vaan että äitillä oli aina kiire keittiössä ja siivoamisessa eikä se koskaa kerennyt leikkimään.Lopeta toi  uhriutuminen.Paitti toki jos koko avauksesi oli vaan humblebraggaamista siitä että  olet ylisuorittava Hyvä Äiti.

Entäs jos sunnuntaina tekisi neljä ruokaa kerralla? Laittaisi kolme niistä pakkaseen. Yhtenä päivänä vois syödä einestä, yhtenä hakea ravintolasta..

Tai jos palkkaa jonkun opiskelijan tekemään tiettyyn aikaan parina päivänä. Ottaa sen rahan vaikka herkkukassasta.

Tai sitten mies tekee kolmena päivänä, sinä kolmena ja lapset yhtenä päivänä. Kaikki arvostaisi panosta enemmän ku itsekin joutuu tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Kokkailkaa yhdessä ja tehkää siitä hauska yhteinen hetki. Ole avoin ja käytä mielikuvitustasi. Nosta perseesi penkistä useammin ja lenkkeile.

Siis ei millään pahalla. Mutta en vain ymmärrä sitä, miksi pitää vaan aina elää niin hampaat irvessä. En ihmettele että avioerotilastot ovat mitä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää vaan lopetin. :/ Ilmoitin miehelle että en enää tee arkisin perheelle ruokaa. Omat ruokani hoidan (Syön paljon kasvisruokaa, salaatteja jne) mutta mies saa hoitaa muun perheen ruuat. En vaan enää jaksanut miettiä että mikä ois semmoista mikä kelpais ihan kaikille: pitää olla lihaa (mies ei oikein ymmärrä kasviruokia vaikka niitä pitkin hampain syökin), ei saa olla liian tulista, ei saa olla liian isoja sipulin palasia tai liikaa vihanneksia (lapset nirsoilee), lihan pitää olla riittävän mureaa jotta lapset pystyy hyvin syömään myös, pasta / riisi / peruna aina oltava jne jne jne. 

Ihan hyvin tää toimii. Viikonloppuisin saatan tehdä ison annoksen jotain perusruokaa; saavat syödä sitä alkuviikollakin. Mut arkisin en enää suunnittele enkä tee koko perheen ruokia.

Kuulostat ihanalta äidiltä ja vaimolta. Älä sitten ylläty jos joku päivä muu perhe ilmoittaa että he sitten haluaisivat viettää esimerkiksi joulun keskenään.

Näytä se kohta Suomen laissa missä koko  saakutan kodinhoito kokkaamiseen  sysätään vain naisen vastuulle. sekä  perustelut miksi  pitäisi niin toimia. Kun se ei ole eikä sen kuulu olla. Naisen elämäntehtävä ei ole muiden ruokkiminen ja toisten tarpeiden täyttäminen 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää vaan lopetin. :/ Ilmoitin miehelle että en enää tee arkisin perheelle ruokaa. Omat ruokani hoidan (Syön paljon kasvisruokaa, salaatteja jne) mutta mies saa hoitaa muun perheen ruuat. En vaan enää jaksanut miettiä että mikä ois semmoista mikä kelpais ihan kaikille: pitää olla lihaa (mies ei oikein ymmärrä kasviruokia vaikka niitä pitkin hampain syökin), ei saa olla liian tulista, ei saa olla liian isoja sipulin palasia tai liikaa vihanneksia (lapset nirsoilee), lihan pitää olla riittävän mureaa jotta lapset pystyy hyvin syömään myös, pasta / riisi / peruna aina oltava jne jne jne. 

Ihan hyvin tää toimii. Viikonloppuisin saatan tehdä ison annoksen jotain perusruokaa; saavat syödä sitä alkuviikollakin. Mut arkisin en enää suunnittele enkä tee koko perheen ruokia.

Kuulostat ihanalta äidiltä ja vaimolta. Älä sitten ylläty jos joku päivä muu perhe ilmoittaa että he sitten haluaisivat viettää esimerkiksi joulun keskenään.

Miksi susta on ok, että naisella on päävastuu ruuanlaitosta, mutta se ei ole ok että mies kokkaa? Olettaen että molemmat käyvät töissä.

Halleluja! Mä olen niiiin kyllästynyt keksimään mitä tekee.

Kyselen vinkkejä perheeltä, aina nekin niitä samoja. Ranuja ja kalapuikkoja. Yök.

Etsin reseptejä, kattelen ohjelmia jne. Mies tekee ruuat viikonloppuisin (lomat), joku helpotus.

Sitten ne keleen kauppakäynnit. Kassi tolkulla raahaan kämppään ruokaa..

Nauranut, että mulla on kotiäiti burnout. Tuskin helpottaa, kun töihin lähen. Päinvastoin.

Nykyään lapset jo aikuisia, eletään kahden aikuisen taloutta (tosin porukkaa tulee ja menee ja osa jotain aina syökin). Voi valita syödäänkö pitkän kaavan mukaan, mennäänkö ulos tai tekeekö kumpikin omat pöperönsä... Mies tekee itselleen munakkaan ja minä rakennan itselleni salaatin.

Silloin kun lapset oli pieniä ja molemmat aikuiset kävi töissä, oikeasti tuntui just tuolta aloituksen henkiseltä joskus. Ratkaisin asian suunnittelemalla noin parin viikon ruokalistan etukäteen, joustovaroilla tietenkin. Kaupassa käytiin kahdesti viikossa: yksi ns. iso ostosreissu (hyvä lista mukana, kun oli kerran se suunnitelma), yksi täydennys (maitoa ja salaattia). Periaatteena oli että arkena ruoka ei ole mitään gourmetruokaa, vaan terveellistä perusruokaa. Viikonloppuna saatettiin sitten ruveta pipertämään jotain merkillisempää; siinä samalla voitiin sitten tehdä jotain myös valmiiksi pakkaseen. Kun lapset kasvoivat heidät otettiin mukaan sekä ruokalistan suunnitteluun että ruoan valmistukseen, jopa vuoroin joutuivat jonain päivänä kuukaudesta ruokavastuuseen. Katsottiin että päivittäin pitää saada proteiinit, hiilarit, vihannekset, hedelmät, maitotuotteita. Kranttuilua ei suvaittu (tosin yksi neljästä lapsestani hautaa kaiken ruokansa ketsuppiin vielä aikuisenakin... )

Minuakaan ei voisi vähempää kiinnostaa ruuanlaitto. Aikaavievää, sotkuista ja lisäksi inhoan sitä käryä joka tarttuu hiuksiin, kuivuvaan pyykkiin ja leijuu pitkään koko kämpässä! Jos asuisin yksin, eläisin varmaan pelkillä voileivillä, jogurteilla ja satunnaisilla salaateilla. Lasten takia on kuitenkin pakko syödä edes jotenkin järkevästi.

Meillä homma ratkaistu niin että ruuanlaitto on se jossa meillä tingitään ensimmäisenä ja rima on tosi matalalla. Ei olla kumpikaan miehen kanssa mitään superkokkeja tai kulinaristeja ja yhdessä jaetaan tämä epämieluisa vastuu ruuanlaitosta. Meillä syödään paljon kanaa, riisin, perunoiden tai nuudeleiden kanssa. Lisäksi syödään myös viikottain eineksiä kuten pinaatti- ja porkkanalettuja, valmista makaronilaatikkoa, perunasoselaatikkoa jne. Joka aterialla pidetään kuitenkin huoli että on jotain tuoretta kuten pilkottua kurkkua, pikkutomaatteja, viinirypäleitä tms. muuta helppoa ja nopeaa. Kerran viikossa valmistetaan joku "kunnon ruoka" alusta asti, esim. kalakeitto tai jauhelihakeitto jota syödään sitten useampi päivä. Tällä kaavalla saatu jotenkin homma toimimaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis yksinhuoltaja?

Jos taloudessa on kaksi aikuista, niin silloinhan ruuanlaittovastuukin jaetaan.

En ole ap, mutta meillä molemmat laittavat ruokaa ja silti se tuntuu ainaiselta hommalta etenkin viikonloppuisin, kun lasten takia tarvitaan kaksi lämmintä ruokaa aika tiiviillä ajoituksella. Arkisin mies ja kaksi isointa syövät töissä/koulussa lounaan ja on niin helppoa ja vaivatonta ruokkia vain itsensä ja yksi pieni lapsi. Siihen yhteen ruokaan jaksaakin sitten panostaa.

Eivät lapset tarvitse kahta lämmintä ateriaa päivässä. Neuvolako  sut on aivopessyt noin?

Meidän alipainoinen 2-v ainakin ihan reppana aina kyselee ruokaa ruoka-aikaa. Jotenkin ei pysty syömään yhtä hyvin välipalatyylisiä ruokia ja kaipaa kunnon ruokaa. Meidän koululaisella taas on taipumusta painon nousuun ja hän syö erittäin mielellään välipaloja eikä niin pidä lämpimistä ruoista. Paras tapa huolehtia hänen painostaan on minimoida välipalat ja tarjota 2 lämmintä ateriaa aamu- ja iltapalojen lisäksi. Itse pärjäisin varmasti päiviä syömättä lämpimiä aterioita.

Joskus ruuanlaitto ja kaikki keittiöhommat kyllästyttää, mutta annan suosiolla kyllästymiselle periksi, ja syödään ulkona tai teen jotakin oikein helppoa mihin ei liity keittämistä tai "sotkemista". Esim. ostan valmiin broilerin kaupasta, ja sen kanssa salaattia. Tai teen leipägrillillä paninileipiä, joihin kasviksia ja/tai lihaa tai lihaleikkeleitä. Mausteita ei kannata unohtaa. Lisäksi paljon hedelmiä ja marjoja, koska ne yleensä kelpaavat kaikille. Hedelmäsalaattia, marjakimara vaniljakastikkeen kanssa. Kylmiä kerrosvoileipiä, voi tehdä kullekin syöjälle mieleisiä. Erilaisia kasviksia, täyslihaa tai lihaleikkeleitä, majoneesia, sinappia jne., mitä kukin haluaa. Ongelmana voi olla se, että on nirsoja ruokailijoita, esim. pieniä lapsia, mutta heidätkin pitää ottaa huomioon.

Usein teen seuraavan päivän ruuan esivalmistelut edellisenä iltana, nopeuttaa tosi paljon. Broilerin fileistä saa nopeasti maittavaa ruokaa, kun panee lihan maustumaan yön yli, seuraavana päivänä paistaa pannulla molemmin puolin, lisää vielä tarvittaessa mausteita ym, ja pistää pannun uuniin siksi aikaa, kun keittää esim. kasviksia ja riisiä lisäksi. Salaatinkin voi koota vielä lisäksi, se ei vie niin kauheasti aikaa. Itse ostan isomman määrän erilaisia vihreitä salaatteja, pesen ja kuivaan ne, ja panen jääkaappiin. Säilyvät hyvin, ja sieltä on helppo ottaa.

Ei minusta lihamurekkeenkaan tekeminen ole isotöistä, ja siitähän usein lapsetkin tykkää. Mureketaikinan voi tehdä ed. iltana jo jääkaappiin valmiiksi. Sitten vain uuniin paistumaan, ja lisäksi keitettyjä perunoita ja kasviksia. Pikaruoka suorastaan.

Sen olen oppinut, että tyhjennän astianpesukoneen puhtaista astioista heti kun mahdollista. Näin estän sen, etteivät tiskialtaat täyty likaisista astioista, kun astianpesukonetta ei ole saatu tyhjennettyä ajoissa. Rakastan kyllä käsin tiskaamista, ja ruuanlaiton lomassa yleensä tiskaankin koko ajan, ja kun ruoka on valmista, niin usein on keittiökin siistitty, ylimääräiset ruuanvalmistusastiat tiskattu ja pinnat pyyhitty. Aterioinnin jälkeen ei tarvitse kuin panna loput likaiset astiat koneeseen, ja pyyhkiä ruokapöytä. En kovin paljon käytä astianpesukonetta, mutta on se hyvä olla olemassa juuri niitä hetkiä varten kun en viitsi tai jaksa tiskata.