Siis niin täydellisen kertakaikkisen kyllästynyt ruuanlaittoon! Kaupassakäynti sylettää ja sen ainaisen paistamisen ja keittämisen jälkien siivoaminen!

Jos mies laittaa ruokaa, se aloittaa pipertämisen klo 18 aikaan ja ehkäpä klo 20 alkaa marinoidut katkaravut ja joku parmesaanikuorrutettu lohifilee olla valmiina. Jos mies käy ruokakaupassa liha on aina jotain sisäfielttä ja kala merilohta tai jättikatkaravun pyrstöjä. No mikäs siinä sikäli rahan puolesta, sitä sillä riittää.

Mutta arjen ruokkimisesta se ei tiedä eikä tajua mitään. Nyrpistelee ihan tosissaan lihakeitolle ja jauhelikeitto on jo kiellettyjen liställa...

Että itse sitten koitan jotain kanafileista ja  pastasta vääntää. Aina ja aina. Paitti kerran viikossa saatan ottaa riskin että ostan jotain einestä. Tästähän mies valittaa siis. 

Iltaisin päivän jälkeen on vain tärkeintä saada äkkiä ruoka pöytään ja lapsille mahaan täytettä. 

Olet siis yksinhuoltaja?

Jos taloudessa on kaksi aikuista, niin silloinhan ruuanlaittovastuukin jaetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää vaan lopetin. :/ Ilmoitin miehelle että en enää tee arkisin perheelle ruokaa. Omat ruokani hoidan (Syön paljon kasvisruokaa, salaatteja jne) mutta mies saa hoitaa muun perheen ruuat. En vaan enää jaksanut miettiä että mikä ois semmoista mikä kelpais ihan kaikille: pitää olla lihaa (mies ei oikein ymmärrä kasviruokia vaikka niitä pitkin hampain syökin), ei saa olla liian tulista, ei saa olla liian isoja sipulin palasia tai liikaa vihanneksia (lapset nirsoilee), lihan pitää olla riittävän mureaa jotta lapset pystyy hyvin syömään myös, pasta / riisi / peruna aina oltava jne jne jne. 

Ihan hyvin tää toimii. Viikonloppuisin saatan tehdä ison annoksen jotain perusruokaa; saavat syödä sitä alkuviikollakin. Mut arkisin en enää suunnittele enkä tee koko perheen ruokia.

sulla on varmaan sellainen mies, joka osaa laittaa ruokaa edes auttavasti? Silloin kun meillä mies on ruokavastuussa, lapset saa joko makkaramunakasta, pakastepizzaa tai menevät mäkkäriin. Jos erikseen sanon että olisi hyvä jos lapset eivät tänään saisi pikaruokaa, hän saattaa laittaa ranskalaisia ja kalapuikkoja uunissa. Sen pidemmälle ei taidot riitä. Jos haluan että lapset syö pääosin terveellisesti, mun on pakko laittaa heille ruokaa.

Ihan tiedoksi, että ruuanlaittotaito ei ole mikään myötäsyntyinen ominaisuus, joka joko on tai ei. Sen voi opetella ihan minkä ikäisenä tahansa. Jos miehesi osaa lukea, hän oppii myös laittamaan ruokaa. Te olette itse valinneet tehdä lapsia, ja olette molemmat vastuussa niiden hyvinvoinnista. Oikea ravinto on yksi tärkeimmistä asioista ihmisen terveyden ylläpidossa, erityisesti kasvavien lasten. Ottakaa se vastuu mikä teille kuuluu, molemmat, ja ruikuttamatta. 

Ruuanlaitto on minusta hauskaa ja palkitsevaa: joka päivä saa syödä hyvää ruokaa. Nyt teen enimmäkseen ruokaa vain kahdelle, mutta nautin ruuanlaitosta myös silloin kun kaikki kolme lastamme asuivat vielä kotona. Nyt kaikki asuvat omillaan ja laittavat myös itse ruokaa ja kokeilevat innokkaasti sekä uusia että perinteisiä reseptejä. Ruuanlaittotaito on aika hyvä perintö annettavaksi seuraavalle sukupolvelle.

Hyvä ruoka voi olla myös helppoa, nopeaa ja edullista! Arkea voi helpottaa pitämällä kotona hyvää perusvarastoa niin ei tarvitse käydä joka päivä kaupassa. Valmisruuassa ja puurossa ei ole mitään vikaa!

Pakasteranet ja kalapuikot uunissa haaleaksi lämmitettynä! Makkaraa tai mäkkiä!Paistettuja kananmunia? Mies ei edes yritä, ei siis yhtään. Lapset vinkuu nälkäänsä ja ukko sanoo että tehkää voikkaria.

Kun sanon että ei voi kasvavia lapsia ruokkia tuollaisella kuralla, niin toteaa ettei se nyt niin nokonnuukaa voi olla, "saahan ne koulussa ruokaa". 

Tiskaus sillä aikaa kun ruoka uunissa. Salaatin voi syödä paperilautaselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää vaan lopetin. :/ Ilmoitin miehelle että en enää tee arkisin perheelle ruokaa. Omat ruokani hoidan (Syön paljon kasvisruokaa, salaatteja jne) mutta mies saa hoitaa muun perheen ruuat. En vaan enää jaksanut miettiä että mikä ois semmoista mikä kelpais ihan kaikille: pitää olla lihaa (mies ei oikein ymmärrä kasviruokia vaikka niitä pitkin hampain syökin), ei saa olla liian tulista, ei saa olla liian isoja sipulin palasia tai liikaa vihanneksia (lapset nirsoilee), lihan pitää olla riittävän mureaa jotta lapset pystyy hyvin syömään myös, pasta / riisi / peruna aina oltava jne jne jne. 

Ihan hyvin tää toimii. Viikonloppuisin saatan tehdä ison annoksen jotain perusruokaa; saavat syödä sitä alkuviikollakin. Mut arkisin en enää suunnittele enkä tee koko perheen ruokia.

sulla on varmaan sellainen mies, joka osaa laittaa ruokaa edes auttavasti? Silloin kun meillä mies on ruokavastuussa, lapset saa joko makkaramunakasta, pakastepizzaa tai menevät mäkkäriin. Jos erikseen sanon että olisi hyvä jos lapset eivät tänään saisi pikaruokaa, hän saattaa laittaa ranskalaisia ja kalapuikkoja uunissa. Sen pidemmälle ei taidot riitä. Jos haluan että lapset syö pääosin terveellisesti, mun on pakko laittaa heille ruokaa.

Ihan tiedoksi, että ruuanlaittotaito ei ole mikään myötäsyntyinen ominaisuus, joka joko on tai ei. Sen voi opetella ihan minkä ikäisenä tahansa. Jos miehesi osaa lukea, hän oppii myös laittamaan ruokaa. Te olette itse valinneet tehdä lapsia, ja olette molemmat vastuussa niiden hyvinvoinnista. Oikea ravinto on yksi tärkeimmistä asioista ihmisen terveyden ylläpidossa, erityisesti kasvavien lasten. Ottakaa se vastuu mikä teille kuuluu, molemmat, ja ruikuttamatta. 

joopajoo. Ihan sullekin tiedoksi, että kaikia tehtäviä ei tarvitse hoitaa 50/50% periaatteella. Meilä mies ottaa monella tapaa vastuuta lasten hyvinvoinnista esim. liikuntaharrastukset organisoimalla, laittamalla ajoissa nukkumaan, touhuamalla ulkona heidän kanssaan. Ruuanlaittoa ei halua opetella ja se hänelle suotakoon. Itsekään en ole mikään himokokki mutta multa se ruuanlaitto kuitenkin luonnistuu. Mieheltä luonnistuu sitten muut asiat paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mää vaan lopetin. :/ Ilmoitin miehelle että en enää tee arkisin perheelle ruokaa. Omat ruokani hoidan (Syön paljon kasvisruokaa, salaatteja jne) mutta mies saa hoitaa muun perheen ruuat. En vaan enää jaksanut miettiä että mikä ois semmoista mikä kelpais ihan kaikille: pitää olla lihaa (mies ei oikein ymmärrä kasviruokia vaikka niitä pitkin hampain syökin), ei saa olla liian tulista, ei saa olla liian isoja sipulin palasia tai liikaa vihanneksia (lapset nirsoilee), lihan pitää olla riittävän mureaa jotta lapset pystyy hyvin syömään myös, pasta / riisi / peruna aina oltava jne jne jne. 

Ihan hyvin tää toimii. Viikonloppuisin saatan tehdä ison annoksen jotain perusruokaa; saavat syödä sitä alkuviikollakin. Mut arkisin en enää suunnittele enkä tee koko perheen ruokia.

Taas yksi ilmoittautuu vuoden pa*kin mutsi kisaan.

Jaa.. Kyllä mä katson paljon noita ruokaohjelmia, ja saan niistä ideoita. En ikinä tee minkään ohjeen mukaan, vaan sävellän..

Kun on hyvät maistuvat raaka- aineet eikä mitään halvinta tai rasvattominta, onnistuu.

Laiskotuspäivinä teen katkarapupastaa tuorepastasta ( kuullota sipuli, mausteita ja kermaa ja katkaravut ja keitän tuorepastaa minsan ja kastike sekaan) tai kylmäsavulohipastaa ( sama mut kuumaan kastikkeeseen revin lohen) kumpaakaan, rapuja rai lohta ei enää keitellä ettei tuu sitkeää.

Couscous, paistetut ja hyvin maustetut kanan rintafileet, keitetyt kasvikset ja valmis bearnaiskastike.. Voila!

Kyllä näitä riittää..

Jauheliha kastikkeen tuunaan niillä valmiilla tomaattikastikkeilla.

Olkaa spontaaneja. Harrastakaa intohimoista seksiä keittiönpöydällä, veikää lapset mummolaan ja menkää leffaan.

Siskonmakkarasopan teen vain siskonmakkaroista ja pakastevihanneksista..

Harvoin jaksan pottuja kuoria sinne.

Lämpimät leivät, kinkkua ja juustoa reilusti paahtikselle, oregano ja paprikajauhe ja uuniin, leivät voitelen voilla. Siihen valmis salaattipussi kylkeen. Äkkiä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Jaa.. Kyllä mä katson paljon noita ruokaohjelmia, ja saan niistä ideoita. En ikinä tee minkään ohjeen mukaan, vaan sävellän..

Kun on hyvät maistuvat raaka- aineet eikä mitään halvinta tai rasvattominta, onnistuu.

Laiskotuspäivinä teen katkarapupastaa tuorepastasta ( kuullota sipuli, mausteita ja kermaa ja katkaravut ja keitän tuorepastaa minsan ja kastike sekaan) tai kylmäsavulohipastaa ( sama mut kuumaan kastikkeeseen revin lohen) kumpaakaan, rapuja rai lohta ei enää keitellä ettei tuu sitkeää.

Couscous, paistetut ja hyvin maustetut kanan rintafileet, keitetyt kasvikset ja valmis bearnaiskastike.. Voila!

Kyllä näitä riittää..

Jauheliha kastikkeen tuunaan niillä valmiilla tomaattikastikkeilla.

Kalasoppakin tulee hyvää vain pakastekasviksia ja kylmäsavulohta, kermaa ja koskenlaskijaa. Valmistuu 15 min.

Minä tiedän, tehkää useammin laakealle uunipellille vaikka broilerin koipia ja rintapaloja, sipulia, ym kasviksia, se on helppoa.

Myös pataruoat.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin antaa perheelle vain semmoisen yhden ihmepillerin, jokka täyttäisi niiden vatsat ja antaisi ravinteet sillä tavalla, että ne painuis maha täynnä vielä illallkin nukkumaan.

Sitä ainaista samaa sitä laittaa kuitenkin. Aina ja aina.

Ja vaikka miten kattoo jamien pika-aterioita, niin itse en samaan pysty kykeentymään.

Millä te ruokitte arjessa perheen? Mistä ideat? Mistä kaappeihin täytettä? Mistä jaksaminen??

Mä teen viikonloppuna yhtenä päivänä x ruokalajia joista vähintään yks kypsyy uunissa sillä aikaa kun valmistan muita. Jäähdytän valmiit ruoat nopsaan ja pakastan annoksissa. Niitä syödään sitten ma-to koska pe syömme tortilloja tai muuta vastaavaa perjantaisin. La voimme kokata ns. tuoretta ruokaa ja su meneekin sitten seuraavan viikon ruokien kokkailuissa, muttei toki  koko päivä. Plussana mainitsen vielä pakastimentyhjennysviikon jolloin pakastimesta syödään pois sinne jääneet ylijäämäruoat ja kierros alkaa alusta. Perheen voi vastuuttaa valmistamaan salaatin tai  tehdä viikonloppuna pakastusta kestäviä kasvislisäkkeitä.

Itse syön vain pakastekukka ja parsakaaleja (lämmitän vain mikrossa) ja lisukkeena kanaa, kalaa tai jotain lihaa. Lisäksi smoothieita (mustikkaa, mansikkaa, vadelmaa, maustamatonta jogurttia ja piimää). Välillä teen uunijuureksia, tomaattikeittoa, linssikeittoa. 

Helppoa ja nopeaa, ei tartte tiskailla eikä mee ruoanlaittoon aikaa. Oon laihtunu 30kg vuodessa tällä tavalla, kun jätin perunat, pastat, jauhokastikkeet, leivät pois. Enään ei edes tee mieli mitään muuta ruokaa. Aika ykstoikkostahan tää mun ruoka on mutta ei se mua haittaa.

Me syödään ravintolassa aika usein. Olen laskenut asian niin, että joko syödään ravintolassa tai lapset näkee nälkää. Luojan kiitos paikallisesta sushi-buffetista, jossa saa vetää navan täyteen kympillä per lärvi.

En ymmärrä valitustasi, ellet ole oikeasti uupunut tms. Ymmärrätkö että Suomessakaan kaikilla ei ole varaa ostaa ruokaa tällä hetkellä? Ja sinä olet vain kyllästynyt käymään kaupassa ja laittamaan ruokaa? Grow up, sweetheart.

Ihania kommenteja alussa, kiitos teille.

Kunnes tietenkin alkoi ilkeily ja nillitys.

Olen täsmälleen samaa ajatusta miettinyt kuin ap.

Terveisin kananugetit uunissa :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän ruoanlaitosta ja kaupassa käymisestä, tutkin hyllyvälejä huvikseni :D Näin oli kun aikoinani kotoa muutin ja edelleen. Onneksi, koska ruokaa on joka tapauksessa laitettava ja kaupassa käytävät. 

Tiskaamista inhoan itsekin. Olen myös hidas keittiössä, harvasta ruoasta selviän nopeasti. Onneksi viihdyn keittiössä. Vain tuo tiskaaminen on ongelma. Sen takia usein ruoanlaitto siirtyy, koska vaikka pidän kokkaamisesta, en jaksa tiskata puhtaita välineitä ruoanlaittoon. 

Onko sulla lapsia? Jos on niin hatun nosto jaksamisesta ja innokkuudesta! Sinänsä minäkin tykkään ruuanlaitosta mutta sen jälkeen kun perheeseen tuli jälkikasvua, ruokahommista tuli pakkopullaa. Enää ei voi tehdä mitä ruokaa milloinkin huvittaa vaan pitää miettiä että meneekö se alas lapsillakin. Eikä voi jättää päivällistä väliin jos siltä tuntuu jne. Blaah. Ja enenn tosiaan ruuanlaitto oli yksi lempipuuhista. Nyt ei vaan jaksais enää. Muutenkin tullut arkeen aikalailla lisää puuhaa sinkkuaikoihin verrattuna. x)

Etenkin viikonloppuisin tuntuu, että kun ollaan saatu aamupala siivottua niin on jo kamala kiire tehdä jotain, jotta keretään taas sotkemaan keittiötä kokkaamalla lounasta. Sitten pitäisi taas heti olla päivällinen pöydässä ja sen jälkeen iltapala. Pienet tarvitsevat lisäksi välipalojakin. Arkisin pärjää paremmin, koska ei tarvitse laittaa koko porukalle kuin aamupala, päivällinen ja iltapala. Leipoisin mielelläni, mutta tuntuu, että ruoanlaittoon ja keittiön siivoukseen menee ilman leipomistakin tuhottomasti aikaa.

Kiitos tästä avauksesta.Nyt on niin muotia olla kiinnostunut kokkauksesta ja sisustuksesta. Inhoan kumpaakin. Olen miettinyt miksi ihmisen pitää

syödä niin helvetisti,monta ateriaa päivässä. Haluan kuitenkin tehdä suht terveellistä ruokaa. Tässä sinulle oma vinkkini, tee viikon menu ennakkoon, osta kerralla vaikka kaikkien arkipävien ruoat. Ja sitten grande finale:syömme samaa ruokaa kaksi päivää ja näin ollen ruokaa joutuu tekemään vain joka toinen päivä.