Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on sun elämäsi suurin "virhe", valinta jota et uudelleen tekisi näillä kokemuksin mitä sulla nykyään on?
Kommentit (357)
En uskoisi sitä paskaa että normaali kohtelias mies on se mitä naiset haluaa, ylipäätään ollut tällainen nössö. Olisi pitänyt opetella käyttämään alkoholia, tappelemaan sekä koettanut päästä panemaan vaan mahdollisimman montaa sekä ilmeisesti myös pettää, koska "se on mitä tosimies tekee".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kaikki miehet, joita elämässäni on ollut - paitsi poikani isä - lapsi on parasta mitä minulle on tapahtunut.
En menisi luonnehäiriöisen ihmisen ansaan ja alkaisi tämän kanssa suhteeseen, päästäisi tätä kotiini asumaan ja alistuisi henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan.
En olisi kuunnellut kavereitani, jotka jarruttelivat, kun halusin lopettaa yliopisto-opinnot ja kouluttautua paremmin työllistävälle alalle. En kuuntele enää kenenkään neuvoja, vaan teen kuten itse parhaaksi tunnen ja tiedän.
On joitain aika isojakin asioita, joita jälkeenpäin kadun ajatellen, että asiat olisivat voineet mennä paremminkin jollain tavalla. Esim. parisuhteet ja muut ihmissuhteet.
Toisaalta en osaa kuvitella miten muutenkaan ne olisivat menneet. Jos näillä tiedoilla lähtisin muuttelemaan asioita, voi olla että ne menisivät loppujen lopuksi paljon enemmän päin persettä.
Katumus ja katkeruus on turhaakin turhempaa. Paljon hyvää niistäkin joskus huonoista valinnoista on seurannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta,oletteko esim. huonoihin parisuhteisiin ajautuneet miettineet miksi niin kävi? Joku syyhän itsessä on,miksi siihen jää tai kokee vetoa tietyntyyppisiin ihmisiin. Ihan vastaisuuden varalta kannattaa pohtia omaa osuutta asiassa,eikä syytellä vain ex-kumppania.
Minä menin naimisiin iloisen ja mukavan miehen kanssa. Vaikka asuimme yhdessä pari vuotta ennen avioliittoa ja lapsia, en huomannut hänen olevan alkoholisti.
Ostimme vanhan omakotitalon ja hän laitteli sitä illat pitkät. Tämän vuoksi hän pystyi juomaan salassa ja piilottamaan pulloja. Kyllä hän tuoksahti sisälle tullessaan, mutta mielestäni hän haisi vain tupakalle ja remppavaatteille. Enkä tietenkään ymmärtänyt edes epäillä juomista.
Erotessamme hän oli yhä vain iloinen ja mukava.
Vierailija kirjoitti:
Olisin mennyt kuvisluokalle. Voi vaikuttaa pikkujutulta joo, mutta omalla yläasteellani (ja muutenkin peruskoulussa) minua kiusattiin niin pahasti, että olin aivan masentunut ja ahdistunut jatkuvasti. Suunnilleen kaikki ystäväni olivat kuvisluokalla (eri koulussa kauempana) ja siellä oli ihan upea ilmapiiri. Olen edelleen vähän katkera massastaerottumiskammoiselle äidilleni, joka ei edes väläytellyt kuvisluokan mahdollisuutta, vaikka olin todella lahjakas.
No, onneksi menin taidelukioon, jossa jokainen hyväksytään omana itsenään. :) Enää minua ei kiusata, mutta olen järkyttävän epävarma.
P.S. Vielä varmaan ehdin tehdä todella huonoja vääriä valintoja. Olen vain niin nuori, että tämä oli pahin tällä hetkellä mieleen tuleva.
Mulla on vähän sama, oli kahdesti mahdollisuus mennä kuvaamataitoluokalle, mutta olin niin ujo ja pelkäsin etten saa kavereita, niin jäin sitten vanhaan kouluun. Mietin, olisinko säästynyt kaikelta siltä itseinholta ja vihalta, jota elämää kohtaan teini-iässä tunsin, jos olisin valinnut kuvisluokan ja päässyt samanhenkisten ihmisten seuraan? Olisinko säilyttänyt intohimoni piirtämistä kohtaan ja olisin parempi piirtämään?
Toinen mitä kadun on entisen poikaystäväni kanssa seurustelu ja sen jälkeinen monen vuoden yhteydenpito. Olen vasta jälkikäteen ymmärtänyt, että hänen tekonsa voidaan laskea henkiseksi vallankäytöksi ja seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Pitkään hän piti minua pihtiotteessaan ja sanoi, miten vika on aina minussa. Hän oli psyykkisesti sairas, ja kuvittelin, että yhteydenpitoni hänen kanssaan auttaisi häntä jotenkin. Tuntuu joskus edelleen pahalta tietää, että olen kääntänyt selkäni vakavasti masentuneelle henkilölle, mutten enää itse kestänyt yhtään enempää.
Toisaalta nämä molemmat kokemukset ovat opettaneet minulle paljon siitä, millaisia terveet ihmissuhteet ovat ja saaneet arvostamaan hyviä asioita elämässä. Jos en olisi näitä virheitä tehnyt, en olisi tässä tai tällainen kuin olen nyt. Ja nykyään minulla on kuitenkin todella hyvä olla, toteutan unelmia joiden olemassaoloa en edes tiennyt ja olen ihanien ystävien ympäröimä. Haluan uskoa, että tästä katumuksesta kumpuaa jonkinlaista rohkeutta jatkossa uskaltaa tehdä omia valintoja ja tarpeen vaatiessa kääntää se selkä myrkyllisille asioille ja ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin käynyt kouluni nuorena kunnolla. Käynyt sen lukion loppuun ja pyrkinyt yliopistoon. Käyn nyt kolmekymppisenä työn ja perhe -elämän ohella aikuislukiota ja on aika haastavaa tässä elämän vaiheessa. Ja aion hakea yliopistoon ja hankkia korkeakoulutuksen. Mut mulla olis jo ollut se tovin jos olis koulut kiinnostaneet enemmän kun halvan punkun juonti ja rokkibaareissa luuhaaminen.
Olisin panostanut opiskeluun lukiossa jotta olisin saanut edes mahdollisuuden päästä unelmieni kouluun. Tai ehkä olisin vain uskonut itseeni, opiskeluunhan oli turha panostaa koska "tiesin" että kukaan ei ota minua töihin ja joudun vain työttömyyden kautta sairaseläkkeelle. No, nyt tiedän että tuo ei ole totta ja toivoisin että olisin kouluttautunut kunnolla mielenkiintoiselle alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä harkitsin itsemurhaa. Olisi pitänyt tehdä se.
Elämäni on ketju epäonnistumisia ja huonoja valintoja, joiden huonouden on parhaimmillaan huomannut vasta kymmenien vuosien jälkeen.
Sinä joka jupisit että "miettikää miksi menitte huonoon parisuhteeseen". Kiss my ass. Yhteen mennessä miehellä oli työ, tulevaisuuden visio ja kaikki hyvin. Kun heitti minut ulos tyhjän päälle oli maanisdepressiivinen, alkoholiongelmainen, työtön tietokonepeliaddikti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en olisi antanut vanhempieni sanella minulle, että olet nyt uskossa (iltarukous äitin kanssa 11vuotiaana kuulemma tarkoitti sitä, että tuli uskoon) siinä se hyvä nuoruus sitten meni seurakunnassa kulkemiseen ja helvetin ja maailmanlopun pelkoon. sitten häthätää täysi-ikäisenä luovuin uskosta, muistan vielä sen vapauttavan tunteen, että ei maailmanloppua oikeasti tule!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin naimisiin liian nopsaan - en oikeasti tuntenut miestä. Jos olisin tuntenut, en olisi ikinä valinnut tuollaista äärettömän itsekeskeistä, ystävätöntä hyypiötä. Aika hyvin se kyllä esitti.
Vierailija kirjoitti:
Olisin kouluttautunut ja mennyt vieraalle töihin. Olisin riippumaton yhteisestä yrityksestä miehen kanssa. En enää tiedä olemmeko yhdessä vain sen takia koska ero olisi kallis ja vaikea.
Olen eronnut miehestäni jonka kanssa meillä oli, ja on edelleen, toimiva yritys.
Avioliitto ja yritys täytyy osata erottaa toisistaan.
Opiskelemaan lähtö vakityöstä väärään aikaan, väärälle alalle. Tästä syntyi kunnon epäonnen dominoefekti; masennuin, velkaannuin ja tipahdin tyhjän päälle. Melkein 7v aikaa ja edelleen paikkailen tästä aiheutuneita ongelmia...
En alkaisi parisuhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia aiemmasta liitosta.
Aika perus, mutta myös minä olisin keskittynyt enemmän lukioon ja lähtenyt ihan eri alalle. Nyt olen 30 ja jumissa. Ammattini ja työ ahdistaa. Aion kyllä kouluttautua uudelleen mutta hankalampaa se on nyt perheellisenä kun saa voitakin leivän päälle. Pudotus opiskelijaksi on jo aika iso.
Tämän lisäksi olisin etsinyt mieheni käsiini jo 16 vuotiaana. Paljolta olisin säästynyt jos olisin tiennyt että hänenlaisiaan miehiä on olemassa. No, 1 kappale mutta sehän riittää.
Alue: Aihe vapaa
Mulla tätä samaa, joskaan ei alkoholi, vaan lottovoittona kummallakin vanhemmalla mielenterveysongelmia. Äiti raivosi psykoottisesti vaikka koko yön vihaansa minua kohtaan. Isä lääppi rintoja joka päivä ja yölläkin hipsi huoneeseeni, mutten tiedä mitä se teki kun nukuin. Molemmat alistivat, ja toivoivat etten menesty. Kun pääsin hyvään kouluun tuli hulluhuutoa, joten tyydyin tyhmään alaan, joka ei työllistä.
Toi, että kilttinä pidin liian kauan yhteyksiä ja tuin heitä. Aina sanotaan jos on fyysistä, että lähde pois, mut jos henkistä väkivaltaa, niin anna anteeksi.