Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sun elämäsi suurin "virhe", valinta jota et uudelleen tekisi näillä kokemuksin mitä sulla nykyään on?
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsin itseni opiskeluaikana ja sen jälkeen masentuneeksi ja äärettömän väsyneeksi. Sain masennuslääkkeitä psykiatrilta. Kysyin lääkäriltä, ovatko kilpirauhasarvoni kunnossa labrakokeiden mukaan. Vastaus: ovat ne. Vuosia myöhemmin etsin kokeiden tulokset ja kilpirauhasarvoissani oli häikkää.
Soimaan itseäni siitä, etten pyytänyt toisen lääkärin mielipidettä. Minulta meni hukkaan kymmenen vuotta elämästä. Tajusin kysyä toisen ja kolmannen lääkärin mielipidettä vasta silloin, kun en pysynyt enää hereillä päivisin. Jos olisin saanut kilpirauhaslääkityksen aikaisemmin, olisin opiskellut eri alaa ja hankkinut työn eri paikkakunnalta. Lapset jäivät väsymyksen vuoksi hankkimatta.
Kadun sitä, etten parikymppisenä nättinä naisena röyhkeästi etsinyt sellaista puolisoa, joka olisi ollut mielestäni seksuaalisesti kiinnostava, luotettava ja aktiivinen. Itsetuntoni oli huono ja tyydyin siihen, mitä tuli eteen. Kadun parisuhdetta alkoholistin kanssa, josta lähdin aivan liian myöhään.
Uskoin liian pitkään vanhempiani, jotka pessimisteinä ajattelivat, että köyhät pysyvät aina köyhinä. Kadun sitä, että en ottanut tarpeeksi riskejä, enkä uskonut itseeni. Ajattelin olevani huono.
Olen nyt vähän päälle nelikymppinen sinkku. Lapsia ei ole, eikä tule. Minulla ei ole omaa asuntoa. Nelikymppiset miehet eivät enää etsi pitkää parisuhdetta, vaan fwb-suhdetta. Miestarjonta on heikompaa kuin mitä se olisi ollut parikymppisenä. En tiedä, löydänkö parisuhdetta.
Kaikesta huolimatta uskon nyt itseeni ja suunnittelen tulevaisuuttani. Ymmärrän, että useimmat ihmiset menevät kylmästi omia tavoitteitaan kohti, eivätkä he välitä muiden ihmisten mielipiteistä. Minulla on oikeus etsiä itselleni sopiva parisuhde, työ ja asunto.
Minä myös söin masennuslääkkeitä, vaikka minulla oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Vasta kun hiukset alkoivat tippua ja sairastelin keuhkokuumeita toinen toisensa perään, herättiin tutkimaan enemmän. Thyroxin auttoi melko nopeasti, mutta turhaan syödyt masennuslääkkeet jättivät jälkensä.
Oliko niissä lääkkeissä lanoliinia? Siinähän on kasvutekijää, joka saa lampaankin turkin lähtemään irti 4 viikon kuluttua ruiskeesta. Se on ihmisperäistä kasvuhormonia, eikä sitä ihmisen tarvitsekaan sietää! Method Bioclip.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En alkaisi suhteeseen yhdenkään miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pakastanut munasoluja/alkioita alle kolmikymppisenä, en edes ajatellut lasten hankkimista.
Heräsin asiaan liian myöhään, ja nyt on todella vaikea enää saada lasta, sillä munasoluja on vähän ja ne on huonolaatuisia. Mikään lapsettomuushoito ei auta.
Pakastamisesta riippumatta aloittaisin lapsen yrittämisen aikaisemmin, pakastetut solut olisivat varasuunnitelma.
Muuta en oikeastaan kadu, tätä kadun sitäkin enemmän.
Tee luomusti jos hedelmällisyys riittää.
.
Et ilmeisesti ymmärtänyt yllä olevaa viestiä.
En tietenkään kulkisi tuloksettomissa hoidoissa ja murehtisi niitä pakastamattomia munasoluja jos lapsen saaminen luomusti onnistuisi. Ei ne iän pilaamat munasolut sen laadukkaammiksi muutu vaikka miten yrittäisi lisääntyä ilman hoitoja.
Mä en olisi hankkinut akateemista koulutusta. Omassa tapauksessa se työllistää huonosti, ja jos työllistääkin pätkään tai projektiin, siitä maksetaan huonommin kuin ensimmäisestä ammatista, joka on simppeli duunarinhomma kaikenlaisilla lisillä, julkisen eduilla ja eri planeetoilta olevilla työkavereilla.
Pääsin kuitenkin tutustumaan käsittämättömään erääseen täysin käsittämättömään hiekkalaatikkoon työpaikkana, kateuteen ja kyynärpäätaktikointiin, sain komeat opintovelat niskaan ja havahduin siihen, ettei asiantuntijatyö jää töihin leimauslaitteen piipatessa. Eräänlainen opettavainen kannustinloukku tämäkin, mikä auttaa jaksamaan sen simppelin homman kanssa. Siinä voi olla päivät henkisesti ihan muualla.
Niitä on niin kamalasti etten osaa päättää. Kolme eri suhdetta ja koulutusvalinnat olisi mistä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi perustanut perhettä miehen kanssa. Rakastin enemmän erästä naista, mutta tuolloin kaapista tuleminen olisi ollut aika lailla sosiaalinen itsemurha, etenkin perheeni keskuudessa.
Jätin väitöskirjani kesken, vaikka kaikki siihen liittyvät opinnotkin oli tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin viisikymppisenä miehenä, hirmu vaikea vastata tuohon. No pienempiä asioita tulee kyllä heti mieleen, mutta isoja ei helposti. Jos olisin päässyt kasvattiperheeseen pois kotoa vanhempien eron jälkeen, niin se olisi ollut hyvä. Asia ei ollut juuri minun päätettävissäni. Olisi pitänyt tehdä täydellinen irtiotto vanhempiin heidän eronsa jälkeen, he eivät eronsa jälkeen enää pitäneet minusta vaikka yrittivät kyllä.
No juu, vuonna 1994 erosin bändistä ja muutin pois Helsingistä. Se oli tyhmä liike. Päädyin taas monen vuoden korpitaipaleelle maakuntiin, vaikka olen syntyisin ja kasvanut Stadissa. Oli suuri virhe mennä vapaaehtoisesti mielisairaalahoitoon aikanaan. Sain siellä lääkäriltä osakseni elämäni traumaattisinta kohtelua, jotain aivan uskomatonta nöyryyttämistä jota todisti sivusta siellä silloin aloittelevana työskennellyt nykyinen tunnettu televisiopsykiatri.
Olisi pitänyt valita parempi mies lasteni isäksi, mutta olin jumittunut kiinni ensirakkauteeni. Noh, se asia on jo korjaantunut. Toinen virhe oli lukea itseni insinööriksi, mutta valita naisvaltainen ala, jossa on pienet palkat. Lisäksi työllisyystilanne on huono, vaikka 30 vuotta sitten hehkutettiin, että ala on tulevaisuuden ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käyttäisi koko nuoruuttani itseni vihaamiseen, näin yksinkertaisesti sanottuna. Aloitin jo lapsena itseni haukkumisen koska minulle oli jäänyt sellainen maailmankuva että kritiikillä minusta tulisi jotain suurta :) nyt olen itseinhoava luuseri, joka pikkuhiljaa on oppinut olemaan edes jotenkin sinut itsensä kanssa. Tämä itseinho on aiheuttanut kaikkea ihmissuhdeongelmista työttömyyteen. Onneksi elämää on vielä jäljellä enkä yrittänyt riistää sitä itseltäni.
Vierailija kirjoitti:
Tällä ymmärryksellä, sanoisin nuorelle minulle näin: Ei ole sinun vikasi, että vanhempasi ovat kyvyttömiä vanhemmuuteen ja vastuullisuuteen. Et ole heille mitään velkaa. Opiskele ja selvitä asiat, jotka sinua aidosti kiinnostavat. Tavoittele unelmiasi, vaikka se olisi työlästä, pelottavaa ja vaatisi useamman yrityksen. Älä etsi turvaa muista, etsi turva itsestäsi, seiso omilla jaloillasi ja ajattele itse. Kerro todelliset tunteesi, paljasta itsesi, näytä kipusi. Ja ennenkaikkea, älä elä miellyttäen muita, sillä siinä kadottaa itsensä. Rakasta hyvä ihminen itseäsi, arvosta ja ole itsesi puolella. Aina!
Ei mitään lisättävää!
Se on juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin virheeni oli se, että en eronnut huonosta miehestä vähintään 25 vuotta aiemmin.
Lapset olisivat saaneet paremmat eväät elämään jos tuo huono isä ja surkea puoliso olisi ollut kokonaan pois elämästämme.
Luulin, että lapsilla pitää olla isä, että tulisi hyvä elämä. Näin ei ole. Se on kuvitelma, jonka ovat luoneet ihmiset joilla ei ole käsitystä huonoista liitoista.
Tämä pitää niin paikkaansa.
Miehet ovat liian usein liian vastuuttomia olentoja.
Mies -79
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys, enhän minä rakkaasta miehestä ja lapsista luopuisi, mutta olen kyllä monesti miettinyt että olisi pitänyt kiinnittää huomiota myös millaiseen sukuun on lapsensa tekemässä. Itsellähän ei ole pakko sukuloida, mutta omat lapset tulevat osaksi myös toisen sukua. Sitä voi olla tavallaan lasten myötä sidottu vmaisiin ihmisiin.
Tee vain kunnolla persäero hankaliin sukulaisiin. Jos lapset haluavat joskus pitää yhteyksiä heihin, he voivat sen tehdä, mutta sinun ei kannata menettää hermojasi ikävien ihmisten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimman virheen tekivät hakk.aavat alkoholisti vanhempani
Kun minut tekivät maailmaan.
Psyykeni oon mitä on..olen virheellinen.
Loppuun palaneena menetin hermoni töissä ja se oli sitten varma osuma seuraavassa yt:ssä. Nyt sitten ollaan tässä työttömyyskierteessä ja eläkeputkikin meinataan lopettaa.
En voi käsittää näitä kommentteja, että olisin tehnyt lapset jonkun toisen kumppanin kanssa. Tajuatteko, että silloin teillä ei olisi juuri niitä lapsia jotka teillä ovat? Turha puolustella, että tietenkin rakastaisitte omia lapsianne, jos ne olisivat toisen kumppanin kanssa tehtyjä ja ette edes tietäisi siinä tapauksessa näistä nykyisistä. Vaan kun sanotte alunperin, että toivoisitte, että olisitte tehneet lapset jonkun toisen kumppanin kanssa, olette sanoessanne tietoisia nykyisistä lapsistanne. Hävetkää!
Itsekin erosin ja vihaan exääni, mutta päivääkään en kadu, että tein rakkaat lapseni hänen kanssaan.