Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sun elämäsi suurin "virhe", valinta jota et uudelleen tekisi näillä kokemuksin mitä sulla nykyään on?
Kommentit (357)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ois menny lukioon vaan amikseen. Lukio oli niin isoa ajan-haaskausta vaikka korkeat arvosanat sainkin, eikä todellakaan ruokkinut mieltä tai taannut parempia mahdollisuuksia elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi antanut sukulaismiehen hyväksikäyttää minua lapsena seksuaalisesti
Lapsena et varmastikaan osannut/uskaltanut puuttua asiaan ja vastuu tapahtuneesta on vain ja ainoastaan sillä sukulaismiehellä. Siksi se on hyväksikäyttöä. Älä syytä itseäsi!
Mietin samaa. Todella moni seksuaalisen hyväksikäytön uhri syyttää itseään, vaikka syy ei todellakaan ole uhrissa. Aika mahdoton etenkin lapsen on pystyä estämään aikuista hyväksikäyttämästä.
1.Että suostuin todistamaan "ystäväni" väkivaltaista miestä vastaan oikeudessa ja sain pelätä vuosia, samalla kun "ystäväni" iski puukolla selkään ja vieä väänsi terää useaan kertaan vuosien mittaan
2.Että kirjoitin lopputöitä niiden puolesta, jotka eivät olisi koskaan muuten valmistuneet, p*askat sain palkakseni
3.Että maksoin hövelisti "köyhille ystäville" matkoja ja elämistä ja lahjoitin rahaa heidän lapsille ja suursiivosin heidän kotejaan heidän "masennuksen" aiheuttaman saamattomuuden vuoksi...tyhmää kun voi kusettaa mielin määrin
En olisi mennyt suhteeseen järkiperustaisesti uskoen väitteisiin, että seksi sitten paranisi aikanaan. Toisaalta osaan arvostaa nyt vähänkin normaaleilla haluilla varustettua naista sitten enempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laborantin pt ollut ihan turhake, vaikka seon tietysti tärkeä asia että on edes se yksi todistus jonka avulla pääsen nyt jatkaan opiskeluita, mutta teininä eivaan vielä tiennyt mikä kiinnostaa, tietokoneisiin olen nyt päätynyt että nämä on minulle....
Uskoin lääkäreitä ja sairaanhoitajia siinä, että kyllä se elämä kantaa joten uskaltauduin pois hoidon piiristä. Ei kanna, vihaan itseäni joka päivä vain enemmän ja katkeroidun kun näen miten muut parikymppiset pitävät hauskaa ja menestyvät kaikessa. Itse olen ruma, tyhmä ja yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että naiset ovat tyhmiä. Anteeksi. Näin se vain on. Naisten huonot kokemukset ja epäonnistumiset liittyvät lähes aina miehiin. Silti te toopet riehutte rakkaushuuruissa, haluatte miehiä, omistaudutte miehille, vaihdatte nimenne kumppanin takia. Miksi jatkatte tätä sukupolvi sukupolven jälkeen vaikka on erittäin todennäköistä että suhde mieheen ei tuota mitään? Miksi olette niin helvetin uskollisia ja nöyriä miehille? Naiset vain tukevat miehiä ja silti he vihaavat teitä.
Olen parikymppinen nainen ja ymmärtänyt että mitään _järjellistä_ syytä ottaa miestä ei ole. Miesten halukkuus sitoutua on matalampi. Miehet ovat vähemmän perhekeskeisiä. Miehet ovat urakeskeisempiä. Miehet eivät arvosta naisellisia piirteitä. Se jota palvotte eniten arvostaa teitä vähiten.
Olen etukäteen välttänyt ongelmat. Mitään miesongelmia ei tule kun ei ota miestä. Antakaa jo naiset olla. Opetelkaa vaikka alkajaisiksi pitämään omat sukunimenne ja lopettakaa romantiikkaa uhkuvat hääleikit.
Järjellä nousuun.
Olisin mennyt kesätöihin mahdollisimman nuorena ja suhteilla. Olin ylpeä ja kuvittelin että pääsisin töihin oman motivaationi ja osaamisen takia. Ei, et pääse jos ei ole työkokemusta. Lisäksi kuvittelin nuorena ettei vielä tarvitse mennä kun ei ole rahasta puutetta, kun olisi vain kannattanut olla aktiivinen ja hakea ja tehdä. Vanhemmat jankutti vain että tärkeintä on että on koulutus, muulla ei ole väliä. Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten suurin katumus elämässä on tässäkin ketjussa seksin puute, naisilla on miesten heihin kohdistama väkivalta.
Kannattaisiko irtautua miehistä?
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen kusipääksi osoittautuneeseen ihmiseen.
Sama, ja sen lisäksi menin vielä muuttamaan toiselle puolelle Suomea kyseisen kusipään takia. Pääsin suhteesta onneksi irti, mutta monta vuotta meni hukkaan ja tulevaisuudensuunnitelmiin iso mutka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valitsisi pääaineekseni sellaista, mikä ei kiinnosta ja mikä ei työllistä. Olisi pitänyt opiskella jotain paljon kiinnostavampaa, sen olisi voinut tehdä vaikka samassa yliopistossa.
Itseäni harmittaa, että otin lukion jälkeen paikan ammattikorkeakoulusta, jonne pääsin "vahingossa" sisälle. Ala ei ollut oma, ja neljä vuotta myöhemmin vaihdoinkin lukemaan tekniikkaa yliopistoon. Jos olisin pitänyt lukion jälkeen välivuoden ja keksinyt mitä haluan tehdä, niin en olisi "tuhlannut" vuosia ammattikorkeassa.
Toisaalta jos en olisi ollut amk:ssa en olisi mennyt työharjoitteluun erääseen firmaan, saanut sieltä töitä ja tavannut nykyistä puolisoani jnejne. Ken tietää olisinko edes keksinyt alanvaihtoa, ellen olisi ensin tuota toista kokeillut jne.
Suuria virheitä ei siis onnekseni ole tullut tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että alisuoriuduin koulusta huonon itsetunnon ja kiusaamisen takia. Vasta lukion loppuessa oivalsin älyllisen kyvykkyyteni ja että monilla osa-alueilla olen jopa keskivertoa lahjakkaampi. Kun oikeasti aloin yrittää sain ysejä ja kymppejä aiempien vitosten ja kutosten sijaan.
Vierailija kirjoitti:
En olisi antanut sukulaismiehen hyväksikäyttää minua lapsena seksuaalisesti
Se ei ole sinun syysi, ei sinun vikasi eikä sinun häpeäsi.
Olin liian hätäinen lähtiessäni nuorena ulkomaille vapaaehtoistöihin. Polte päästä maailmalle oli valtava, joten tulin valinneeksi itselleni aivan vääränlaisen vapaaehtoistyöprojektin. En jaksanut työtä pikkulasten kanssa enkä koskaan päässyt samalle aaltopituudelle konservatiivisten hostvanhempien kanssa, joten maitojunallahan sieltä tultiin takaisin.
Lisäksi aloin seurustella aivan vääristä syistä (=noloa olla kokematon, pakko siis saada kokemusta että muut lopettavat kuittailun) ja vielä sellaisen pojan kanssa, josta vaistosin heti alkuun, ettei hän ole minulle hyväksi. Vakuutteli suurta rakkauttaan joo, mutta myös manipuloi, painosti, vähätteli, murjotti, raivosi, uhkasi "leikillään" sabotoida ehkäisypillereitäni, asetti kaksoisstandardeja (hän voi sekoilla muiden naisten kanssa, minä en olisi saanut pukeutua edes toppiin kesähelteellä) ja vaikka mitä muuta. Kesti vuosikausia, että pääsin eroon esim. miesvihasta ja täysin vinoutuneista ajatusmalleista parisuhteisiin, seksiin yms. liittyen.
Nyt 30+ -ikäisenä minulla onkin kaksi käypää ohjenuoraa: a) älä hättäile ja b) intuitiota on aina syytä kuunnella, niin new agelta kuin se kuulostaakin.
Vierailija kirjoitti:
Olisin pitänyt työkaverin kaukana ja jättänyt tutustumatta. Nyt sydän on särkynyt ja oma liitto saanut ehkä korjaamattoman särön.
Kuulostaa itsekkäältä. Oletko ajatellut muiden särkyneitä sydämiä?
Olisin pitänyt yllä ystävyyssuhdetta jonka loin nuoruudessa, onneksi "löysimme" toisemme uudelleen aikuisiällä mutta harmittaa että ystävyytemme loppui vuosiksi ilman mitään syytä. Se vain jäi kun kuvioihin alkoi tulla muitakin ystäviä ja koulutiet erkanivat.
En osaa yhtä pahinta sanoa, mutta kuten muillakin, niin olisin kiertänyt kaukaa pari exää. Toiselta sukupuolitauti ja kaikkea ikävää elämään, toinen lyttäsi itsetunnon haukkumalla yms. pummasi rahaa, kiristi jne.
Lisäksi olisin huolehtinut itsestäni paremmin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olisin myös yrittänyt opiskella enemmän, menin hitusen riman alta, vaikka onkin lukio käyty ja ammattikoulu. Uskon, että kaikki on johtunut itseluottamuksen puutteesta, koulukiusaamisesta. Ajattelin aina, että ei musta ole mihinkään, olen ruma ja tyhmä. Nyt ymmärrän, että niin ei ole, ansaitsen parempaa.
1. Olisin jättänyt syntymättä.
2. En olisi uskonut vanhempiani eli olisin mennyt suoraan yliopistoon opiskelemaan enkä jotain .aska-tutkintoa pelkän arkuuden ja vanhempien .ittumaisuuden vuoksi.