Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sun elämäsi suurin "virhe", valinta jota et uudelleen tekisi näillä kokemuksin mitä sulla nykyään on?
Kommentit (357)
En olisi uhrannut kaunista nuoruuttani tyhjänpäiväiseen, itsekkääseen ja itsetuhoiseen seuraan ja käytökseen, vain koska jalustalle asettamani henkilö niin toivoi ja suositteli, odottaen hänen hyväksyntäänsä ja rakkautta, jota en kuitenkaan koskaan saanut.
Olisin voinut käyttää nuo tuhlatut vuodet todella avun tarpeessa olevien hyväksi ja kehittää samalla itseäni.Outoa, että aikuinen, koulutettu ihminen ymmärsi vähemmän kuin minä, vielä silloinkin, kun silmäni vihdoin avautuivat siitä harhasta, mikä on "huippuälykästä" ja mikä taas yksinkertaisesti vain tyhmää ja häiriintynyttä käytöstä.Sitä voi miettiä, mistä hänen tuhoavat ajatuksensa pohjimmiltaan johtuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiseen parisuhteeseeni ryhtyminen vain siitä syystä, että oli muka noloa olla kokematon. No, niiden parisuhdevuosien aikana mies alisti minut täysin valtaansa. Menetin välit lapsuudenperheeseen ja ystäviin, opiskeulupaikan ja rahat, jonka lisäksi sain lukemattomia kertoja nyrkistä. Muutama vuosi eron jälkeen terveydellisiä haittoja selvitellään edelleen ja käytännössä olen joutunut rakentamaan koko elämäni uudestaan. Jälkikäteen sitä ajattelee, että mieluummin sitä olisi elänyt vaikka koko elämänsä yksin.
Itse asiassa minun miehelleni kävi noin, että hän meni tosi nuorena naimisiin tytön kanssa, jonka kanssa sai sitten lapsiakin - nekin tietysti tosi nuorena. Mies on kotoisin ehjästä perheestä, jossa on ollut hyvä kasvaa, vanhemmat todella välittävät toisistaan ja mies sanoo olleensa yksinkertaisesti naiivi, hän luuli, että heistäkin jotenkin vain automaattisesti tulee onnellisia, vaikka eivät ikinä olleet sitä. Eli joskus todella on niin, että karut lapsuudenkokemukset myös opettavat realismia.
Itse kadun opiskelujani. Olen maisteri, joka ei ole ikinä tehnyt alansa töitä. Opinnoista kyllä yleensä pidin, ne asiat kiinnostivat, mutta minulla ei ole ollut rahkeita hakeutua työelämään, luoda omaa uraani. Minulle olisivat sopineet ne vanhan ajan konttoristin työt kirjoituskoneella naputteluineen. Olen ihan ahkera ja tunnollinen, mutta en vaan osaa olla niin oma-aloitteinen ja ehkä sitten röyhkeä ja älykäs mitä nykyisin kaiketi vaaditaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisin sittenkin valinnut sen abortin. Uskovaisen perheen ja ylipäätään ympäristön painostamana sitten piti pitää se vahinkolapsi. Miksi minä, seikkailunhaluinen matkustushullu ja vapautta arvostava sielu, kuvittelin että kai siihen vauvaan synnytyksen jälkeen kiintyy ja lapsi tuo elämääni jotain eikä vain vie minulta pois kaiken mitä rakastin ja minkä vuoksi ylipäätään elin?
Toivon sydämeni pohjasta, että lapsesi tulee tuomaan sinulle onnea ja iloa elämään runsain mitoin.Usein juuri vahinkolapset osoittautuvat kovin rakkaiksi.Matkustella voi vielä eläkeiässäkin.Ja vapaus säilyy kun ei ryhdy parisuhteeseen.Olen tajunnut vasta ikääntyneenä, että sexi on aivan liian yliarvostettua.Vai johtuneeko sitten hormoonikadosta:DD
Kaikkea hyvää sinulle <3
Muutama isompi juttu kyllä on...
-Ihan ensimmäisenä, en olisi valinnut nykyistä miestäni
-En olisi ostanut nykyistä asuntoamme (ei varsinaista vikaa, mutta paikka on ihan paska, eli ei tästä kaupunginosastao)
-Olisin karttanut tätä työpaikkaa kuin ruttoa, mutta nyt olen satimessa eläkeikään asti, eipä ole vapaita paikkoja joita hakea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kadu oikeastaan mitään. Kaikista kipeimmistäkin kokemuksista olen oppinut niin valtavasti, että en tiedä minkälaista elämä olisi jos nuo opit olisi jääneet saamatta. Ehkä tekisin sitten erilaisia "virheitä."
Erkki Toivainen sanoi kerran, ettei usko ihmistä, joka sanoo ettei kadu mitään.Uskon häntä.Se mikä ei tapa, saattaa rikkoa niin pahasti, että loppuelämä on pelkkää elämän suorittamista.Omalla kohdallani virheet ovat sitä luokkaa, että kaikista rakkaimmat ovat joutuneet kärsimään niistä.Niitä kyllä kadun ja rankasti.
Olen vasta 25, mutta suurin virhe oli opiskella ammattikorkeakoulussa alaa X ihan vaan sen takia, kun en muutakaan keksinyt. Nyt on lähes 6 vuotta oltu kirjoilla ja opinnäytetyö pitäisi kursia kasaan, ei vaan kiinnosta yhtään. Töitä alalta on hankala saada ja itse en edes ole niin taitava, että pärjäisin kilpailussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olettepa huolimattomasti valinneet ukkonne, kun niin moni näkyy riutuvan huonossa suhteessa...
Vieläpä kersojakin tälle tehneet.
On myöhäistä mennä vessaan, kun paska on jo housussa.
WC:ssä ne kakat pestään pois pyllystä ja jatketaan hajuttomana.
Tekisin kaikki samat asiat. Toki jotkut asiat kaduttavat - kuten miksi en aiemmin lähtenyt työpaikasta, jota viimeiset vuodet vihasin joka hetki. En silti tekisi nyt mitään toisin, sillä niiden valintojen seurauksena olen nyt tässä missä olen ja olen nykyään varsin tyytyväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin silmäleikkaukseen, joka epäonnistui ja korjauskierre menossa.
Ihan kotimaassako?
Alistuin vuosien koulukiusaamiseen.
Kunpa olisin lyönyt edes kerran, samalla tavalla kun löin isoveljeä kun me tapeltiin ja painittiin.
Kyllähän se muutti mua myös hyvällä tavalla mut kaikki itsetuntopaska, joka näin kolmekymppisenäkin vielä välillä kummittelee,
ja paskat muistot, ne kun saisi pois niin elämäni synkät vuodet 18-24 ei olisi ollut niin synkkiä ja paskoja.
Onneksi en sitä ja niitä hukkaan menneitä vuosia enää murehdi juurikaan, nyt elämä hymyilee ja minä hymyilen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoin vanhempien työntää tiettyyn suuntaan opiskeluasioissa, tuloksena paljon hukattuja vuosia parissakin eri korkeakoulussa ilman mitään lopputulosta. Jos olisin heti lähtenyt hakemaan ammattia, joka jostain syystä kiinnosti, olisi työelämää ja tienestejä varmaan 10 vuotta enemmän vyön alla turhan haahuilun sijaan.
Pariin suhteeseen olen lähtenyt siltä pohjalta, että nainen on houkutellut ja fiilis ollut "ihan ok". Ei pitäisi koskaan lähteä suhteeseen, jos sydän ei ole ihan täysillä mukana. Siitä ei seuraa mitään hyvää kummallekaan. Nykyään kyllä tuon jo osaan. Noh, toisesta suhteesta sain pojan, joka on minulle kaikkein tärkein, joten en voi sitä katuakaan täysin.
Olis pitäny vaan heti amiksesta jatkaa opintoja ammattikorkeaan. Ajattelin ensin olla työmaailmassa hetken ja lähteä takaisin opiskelemaan. Noh, tässä olen edelleen 5 vuoden jälkeen ja totean, että ei ole varaa opiskeluihin. Silloin se olisi ollut ihan erilaista.
Toivottavasti oma lapseni tulee minua viisaamaksi ja jaksaa pusertaa loppuun asti. Jos siis edes haluaa korkeakouluopintoihin. Olin myös varma, että kun lapsi täyttää 18, niin lentää pihalle omaan kämppään. Nykyiset asumiskulut ovat kyllä sellaiset, että lapsi saa opintojen ohella asua kotona ja keskittyä siihen opiskeluun. Tosin jos lapsi tulee vanhempiinsa, niin ei hän halua asua vanhempien nurkissa yhtään enempää kuin on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin väärä ammatti.
Parisuhde exän kanssa.
Asuminen tässä kaupungissa.
Lapsien hankkiminen. Rakastan heitä, tietenkin, mutta jos voisin palata ajassa taaksepäin, olisin lapseton yksineläjä.
En hakenut lukion jälkeen yliopistoon koska poikaystävä ei olisi muuttanut kanssani opiskelijakaupunkiin. Näin lähes 20v myöhemmin kaduttaa! Eihän se suhdekaan kestänyt kuin pari hassua vuotta.. Toisaalta, onneksi olen tämän virheen tehnyt niin voin neuvoa tytärtäni luottamaan itseensä.
En olisi antanut naiselle anteeksi, enkä siten jäänyt suhteeseen vielä pariksi vuodeksi.
En olisi antanut hänen jättämisen jälkeinen suru, vaikuttaa minuun niin voimakkaasti. Meni vuosikymmen pilalle parisuhdemielessä, koska en halunnut aiheuttaa samanlaista surua uudestaan, seuraaville.
M38
Olettepa huolimattomasti valinneet ukkonne, kun niin moni näkyy riutuvan huonossa suhteessa...
Vieläpä kersojakin tälle tehneet.
On myöhäistä mennä vessaan, kun paska on jo housussa.