Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sun elämäsi suurin "virhe", valinta jota et uudelleen tekisi näillä kokemuksin mitä sulla nykyään on?
Kommentit (357)
Olisin eronnut entisestä heti kun ensimmäiset ongelmat tulivat. Sitten ei olisi joutunut seitsemän vuoden parisuhde helvettiin josta en löytänyt ulospääsyä... Kolme ja puoli vuotta erosta ja kiusaaminen jatkuu edelleen:/ ainut hyvä mitä tuosta suhteesta tuli on lapsi, mutta häntäkin mies käyttää vain kiusaamisen välineenä tai siihen että esittää hyvää ihmistä nyksälleen.Väkivaltaisetnarsistialkoholistit suljettava saarelle josta ei poispääsyä, saisivat siellä kiusata toisiaan kun se niin hauskaa tuntuu olevan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu oikeastaan mitään. Kaikista kipeimmistäkin kokemuksista olen oppinut niin valtavasti, että en tiedä minkälaista elämä olisi jos nuo opit olisi jääneet saamatta. Ehkä tekisin sitten erilaisia "virheitä."
Olisin opiskellut eri alan ja/tai valmistunut edes ennen kuin aloitin työt pienipalkkaisessa työssä, josta ei ole näköalaa muualle. Ainoa näköala on se, että työpaikkani lopetetaan.
Ajokouluun jättäsin menemättä. En oo koskaan omistanut autoa, eikä se korttikaan ole enää voimassa. Ihan hukkaan meni se vaiva, aika ja raha.
Suurin virheeni ovat tatuointini 😄 Eli hyvin pyyhkii 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näillä kokemuksin varmasti valitsisin toisenlaisen isän lapsilleni. Kuitenkin, vielä huonomminkin olisi voinut käydä, mutta olisin kyllä nuorena, nättinä ja kivana saanut paremmankin. Ehkä tää on se suurin "moka".
Sama
En olisi tutustunut 5 vuotta sitten mukavalta vaikuttaneeseen mieheen tai ylipäänsä alkanut suhteilla hänen kanssaan. Rakkaus on sokea. Oli oikeasti itseään täynnä, puhui muiden päälle, ei tiennyt moneen kuukauteen, haluisko seurustella vai tapailla mua, epävarmuus jäyti mua. Koska olin häntä kohtalaisen paljon vanhempi, mulle tuli kommentteja, meikkaa, että näytät nuoremmalta, että sua kehtaa näyttää kavereille. Ja että sun posket vähän roikkuu (olen nähnyt nuorempiakin, joilla posket roikkuu vähintään yhtä paljon, olen ylipainoinen). Ryypättiin yhdessä liian usein, liian paljon, oli molemminpuolista väkivaltaa. Teki ison reiän mun seinään, kun vahingossa kaadoin hänen kännykkänsä päälle juomaa. Kännykälle ei käynyt kuinkaan. Olisi pitänyt ilmoittaa poliisille. Teki toiseenkin seinään reiän. Pahin oli muovipussilla ja vyöllä kuristaminen, kun olin liian äänekäs. Siitä olisi pitänyt ehdottomasti tehdä rikosilmoitus. Lopussa sanoi, ettei olisi halunnut seurustella mun kanssa. Nyt on välit poikki kokonaan. varmasti nää jutut on vaikuttaneet mun masennukseen. Sain kotoa hakkaavan miehen mallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin pitänyt työkaverin kaukana ja jättänyt tutustumatta. Nyt sydän on särkynyt ja oma liitto saanut ehkä korjaamattoman särön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi teini-iässä näyttänyt pahaa oloa ja masennusta millään tavalla vanhemmilleni. Koulussa kiusattiin ja mm. painostettiin tappamaan itseni ynnä muuta mukavaa ja aloin ennen pitkää oireilemaan rajusti. Joka taas johti siihen, että jouduin ikuisesti vanhempieni epäsuosioon kun olin niin vaikea ja kamala. Vuodet eivät ole auttaneet ja vaikka olen menestynyt elämässä todella hienosti, niin haluaisin vain perheeni takaisin.
Ihan mielenkiinnosta,oletteko esim. huonoihin parisuhteisiin ajautuneet miettineet miksi niin kävi? Joku syyhän itsessä on,miksi siihen jää tai kokee vetoa tietyntyyppisiin ihmisiin. Ihan vastaisuuden varalta kannattaa pohtia omaa osuutta asiassa,eikä syytellä vain ex-kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisin itsestäni parempaa huolta. Lopettaisin lihomisen alkuunsa.
Olisin mennyt kuvisluokalle. Voi vaikuttaa pikkujutulta joo, mutta omalla yläasteellani (ja muutenkin peruskoulussa) minua kiusattiin niin pahasti, että olin aivan masentunut ja ahdistunut jatkuvasti. Suunnilleen kaikki ystäväni olivat kuvisluokalla (eri koulussa kauempana) ja siellä oli ihan upea ilmapiiri. Olen edelleen vähän katkera massastaerottumiskammoiselle äidilleni, joka ei edes väläytellyt kuvisluokan mahdollisuutta, vaikka olin todella lahjakas.
No, onneksi menin taidelukioon, jossa jokainen hyväksytään omana itsenään. :) Enää minua ei kiusata, mutta olen järkyttävän epävarma.
P.S. Vielä varmaan ehdin tehdä todella huonoja vääriä valintoja. Olen vain niin nuori, että tämä oli pahin tällä hetkellä mieleen tuleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta,oletteko esim. huonoihin parisuhteisiin ajautuneet miettineet miksi niin kävi? Joku syyhän itsessä on,miksi siihen jää tai kokee vetoa tietyntyyppisiin ihmisiin. Ihan vastaisuuden varalta kannattaa pohtia omaa osuutta asiassa,eikä syytellä vain ex-kumppania.
En ole vielä vastannut ketjuun, mutta väärä mies on minunkin suurin virheeni, vaikutti kiltiltä, muttei ollut. Suurin syy oli ehkä se, etten aikaisemmin ollut tuntenut henkisesti väkivaltaista ihmistä, omassa tuttavapiirissä ei näitä häiriintyneitä ollut, en tunnistanut varhaisia merkkejä. Malli siis ei tule kotoa minun kohdallani. Täällä palstalla olen saanut huomata, että toistensa kopioitahan nuo kaikki ovat. Kiitos kysymästä, vuosi keskusteluapua ja toinen terapiaa on takana, kun olen selvitellyt huonon suhteen aiheuttamaa oireilua ja syitä, miksi olen tilanteeseeni joutunut.
Itsari yritys, kaikki mun juomasekoilut joskus mitä tein, ne haluaisin jättää pois. Jos pystyisin elää taaksepäin nii kyllä nuo tekisin toisin.
Hengissä olen kuiteski. Se on pääasia.
Menin silmäleikkaukseen, joka epäonnistui ja korjauskierre menossa.
Vierailija kirjoitti:
En olisi teini-iässä näyttänyt pahaa oloa ja masennusta millään tavalla vanhemmilleni. Koulussa kiusattiin ja mm. painostettiin tappamaan itseni ynnä muuta mukavaa ja aloin ennen pitkää oireilemaan rajusti. Joka taas johti siihen, että jouduin ikuisesti vanhempieni epäsuosioon kun olin niin vaikea ja kamala. Vuodet eivät ole auttaneet ja vaikka olen menestynyt elämässä todella hienosti, niin haluaisin vain perheeni takaisin.
Onko myöhäistä puhua asioista aikuisten kesken? Ihme kun vanhempasi eivät ymmärtäneet sen enemmän ja kantaneet vastuuta lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta,oletteko esim. huonoihin parisuhteisiin ajautuneet miettineet miksi niin kävi? Joku syyhän itsessä on,miksi siihen jää tai kokee vetoa tietyntyyppisiin ihmisiin. Ihan vastaisuuden varalta kannattaa pohtia omaa osuutta asiassa,eikä syytellä vain ex-kumppania.
Oisko vaikka kotiolot ja kasvuolosuhteet, vanhempien kyvyttömyys tms?
Olisin hakenut ahdistukseeni apua ajoissa enkä olisi turvautunut viinilasiin ja siten kehittänyt itselleni alkoholismin. Toisaalta tuo laittoi polvilleen, ensin hain apua ja lopetin juomisen, sitten kävin terapiassa, purin paineet ja opettelin tavan pysyä terveesti omilla jaloillani. Ehkä en tuohon olisi pystynyt ilman alkoholismivaihetta, ehkä sekin vaan piti käydä läpi. t raitis alkoholisti (Mikko Kuustosen hengenheimolainen)
Valitsin väärän opiskelupaikan sen mukaan, mitä kuvittelin vanhempieni haluavan minun tehdä. Jätin opiskelun kesken, koska oma motivaatio ei riittänyt, ja menin töihin aivan muulle alalle.