Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sun elämäsi suurin "virhe", valinta jota et uudelleen tekisi näillä kokemuksin mitä sulla nykyään on?
Kommentit (357)
Olisin jatkanut hakemista sen alan opintoihin, joka on intohimoni.
Olisin sanonut ei huumeille.
Olisin tehnyt kaiken toisin exäni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ikinä kokeillut kannabis sätkää. Nyt asun sillan alla
Mennyt naimisiin tai ylipäänsä muuttanut miehen kanssa saman katon alle. Kahdesti sen virheen tein.
En olisi muuttanut asumaan yhteen ystäväni kanssa. Halusin päästä elämässä eteenpäin, mutta lopulta se vaan jarrutti omaa elämääni ja oon nykyään aika hukassa. Ei olla enää ystäviä.
Hain apua ahdistukseen Suomen tasavallan julkisesta terveydenhuollosta. Kuten arvata saattaa kantturalleen meni ja sen aikaisia traumoja kantelen edelleen mukanani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskonut, että minulla saisi olla omaa tahtoa. Älkää kukaan ikinä suostuko kynnysmatoksi, jos ette sitä halua! Uskoin kaikki pelottelut maailmasta ja sen vuoksi on jäänyt erinäisiä asioita kokematta. Ei sillä, että jotain känniörvellyksiä varmaan kannattaa kadehtia, mutta noin muuten.
Se, kun annoin muiden loukata omaa koskemattomuuttani ja uskoin, että minun kuuluukin kärsiä tämä kaltoinkohtelu. Olen aina ollut kaikkea väkivaltaa vastaan, mutta nyt tajuan, että itseään pitää puolustaa tietyissä tilanteissa eikä vain kestää, koska "Suomalainen ei valita". Kyllä saa valittaa. Kyllä saa sanoa vastaan.
Keväällä 2011 tapasin työssä ihanan, mukavan ja kaikinpuolin itsenikaltaisen, vähän elämänsä kanssa hukassa olevan naisen. Tykkäsin hänestä todella paljon ja huomasin, että hänkin haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta kanssani (nämä merkit eivät olleet mitään pelkkiä katseita:)). Olin kuitenkin liian lukossa viedäkseni tilannetta eteenpäin.
Monesti olen miettinyt, mitä hänelle mahtaa kuulua tänä päivänä.
Turhia kakkosasteen tutkintoja lukion jälkeen ennen yliopistoa. Tuhlasin aikaa, nuorena tuntui että aikaa on rajattomasti.
Suhde miehen kanssa jota en halunnut seksuaalisesti.
Eniten katuisin jos en olisi ollut läheisten luona heidän tehdessään kuolemaa. Onneksi olen ollut, joten ei tarvitse sitä katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämä on ollut pelkkiä vääriä päätöksiä,mikä vittu siinä voi olla niin vaikeaa valita parista vaihtoehdosta se oikea,tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Pitkä parisuhdekin osoittunut pelkäksi kusetukseksi,velkaa on vitusti,terveysongelmia ja ikäkin painaa,voin väittää etten ole saavuttanut elämässä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi antanut sukulaismiehen hyväksikäyttää minua lapsena seksuaalisesti
Lapsena et varmastikaan osannut/uskaltanut puuttua asiaan ja vastuu tapahtuneesta on vain ja ainoastaan sillä sukulaismiehellä. Siksi se on hyväksikäyttöä. Älä syytä itseäsi!
Olisin opiskellut pitemmälle.
Ensimmäinen poikaystävä olisi voinut jäädä väliin.
Toinen poikaystävä oli kyllä kiltti ja kunnollinen, mutta kaukana siitä mitä halusin. Siinä meni monta vuotta.
En olisi auttanut kxxipää siskoani. Käsi ojossa ottamassa, mutta mitään ei vastavuoroon paitsi pxxkan puhumista.
Olisin pitänyt unelmieni työpaikan enkä jäänyt vapaaehtoisesti pois.
En olisi nainut nykyistä miestäni. Tai jos olisin, niin erilaisissa olosuhteissa.
En olisi ajatellut niin paljon muita, vaan enemmän itseäni. Pitänyt omista oikeuksistani huolta ja puoliani.
Joo, mä olen tehnyt paljon virheitä. Suurin virhe on ollut auttaa muita, olla antelias. Siinä kun toiset kerryttää varallisuuttaan mietin mistä saisin edes sen verran kasaan, että saisin lapsille välttämättömiä juttuja. Minä olen aina iloisesti maksanut osani enkä ole laskenut paljonko jää säästöön ja paljonko menee muiden auttamiseen. Nyt sitten kostautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi vappuna 2002 Tampereelle tapaamaan naista josta en edes hirveästi pidä. Parin tapaamisen jälkeen hän sitten paksuna...Jos olisin jättänyt silloin viimeisen kerran menemättä, olisin pelastunut.
Laitoin väärät numerot lottoon. Näin jälkikäteen laittaisin oikeat numerot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi muuttanut yhteen nykyisen vaimoni kanssa. En osaa katua sitä, että rakastuin häneen, mutta perhe olisi voinut jäädä perustamatta. Ei parisuhteesta ja varsinkaan lasten kasvatuksesta tule mitään ihmisen kanssa, joka ei halua/osaa puhua tunteista tai ikävistä asioista.
Se on niin totta, että ihmisluonne ja parisuhteet punnitaan vasta kun vaikeudet alkavat. Sitä on helppo olla fiksu ja huomaavainen, kun kaikki on hyvin.
Kuten tavallista, enimmäkseen kaduttaa tekemättömyydet. Niissä tapauksissa tosin en useinkaan tiennyt, että tekeminen on oikeasti mahdollista ja sallittua. Valinnatkin ovat silloin olleet tiedostamattomia.
Tietoisista valinnoista kadun v. 2000 ottamaani työpaikaa, jonne jumiuduin liian moneksi vuodeksi. Olisi pitänyt heittää verkot paljon laajemmalle.
Jättäisin kuuntelematta äitini mielipiteet siitä että olen liian tyhmä yliopistoon. Ja olisin pitänyt välit vanhoihin kavereihin. Tietyllä tavalla myös "elämätön" elämä vaivaa.
En olisi alkanut seurustelemaan 10v vanhemman miehen kanssa, osottautui hyväksikäyttäjäksi, pukiksi, juopoksi ja väkivaltaiseksi.
Olisi pitänyt jo nuorempana uskaltaa olla oma itsensä. Olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni kiusattu sekä kotona että koulussa ja usein jouduin peittämään todellista persoonaani ja mielipiteitäni, jotta en saisi entistä enemmän paskaa niskaan. Olin siis todella varautunut ja sisäänpäinkääntynyt. Nykyään olen onnellinen, sosiaalinen ja oma itseni. Minulla on ympärillä ihmisiä, joille kelpaan juuri tälläisenä.
En olisi maksanut 15 000 häistä. Tai olisin ehkä, mutta olisin valinnut lähes kaiken toisin. Kuulostaa hirveän pinnalliselta, mutta mulla ei ole mitään oikeasti isoa kaduttavaa. Mies, lapsi, ystävät ja ammatti kaikki menneet nappiin. Häät pännii ehkä siksi, että niitä ei saa enää ikinä takaisin. Ja aina mainostetaan, kuinka sen pitäisi olla joku täydellinen päivä prinsessana. No minä olen sen yhden päiväni jo käyttänyt ja ryssinyt oikeastaan ihan kaiken. Paitsi puolison valinnan. Muut selaa hääkuviaan innoissaan, mua vaan vituttaa.
En olisi mennyt lukioon, elämäni kolme turhinta vuotta.