Mikä on sun elämäsi suurin "virhe", valinta jota et uudelleen tekisi näillä kokemuksin mitä sulla nykyään on?

Lukioaikana opiskelisin vähemmän ja yrittäisin enemmän saada tyttöystävän ja/tai seksiä

Kadun sitä, että menin vaimoni kanssa naimisiin. Muuttui vuosien myötä ihan erilaiseksi ihmiseksi. Jos nyt pääsisin ajassa taaksepäin, niin kävisin kertomassa itselleni hyviä neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä kokemuksin varmasti valitsisin toisenlaisen isän lapsilleni. Kuitenkin, vielä huonomminkin olisi voinut käydä, mutta olisin kyllä nuorena, nättinä ja kivana saanut paremmankin. Ehkä tää on se suurin "moka".

Sama

Kuin myös täällä!

Ammatinvalinta. Olen luokanopettaja. Olen hyvä työssäni, ja varmaan monen mielestä oikealla alalla. "Jaksan" välittää, kuunnella, opettaa, ohjata, ymmärtää, pitää oppilaat myös ojennuksessa. Jaksan suunnitella, kouluttautua ja kehittyä. Oppilaat ja vanhemmat tykkää. Silti usein iltaisin tyystin uupuneena vedän takapihalla tupakkia ja mietin, että minusta ei ole tähän. Työ on 100 kertaa rankempaa ja intensiivisempää, kuin kuvittelin. Ja ei, mikään näistä ikävistä fiiliksitä ei näy työssäni. Ehkä korttitalo romahtaa jossain vaiheessa.

En hakenut mielenteryedellisiin ongelmiin apua ajoissa.

Ennen kuin tulin uskoon, elin synnissä. Tein silloin "virheitä", joista suurin taitaa olla abortti.

Uskoon tullessani tulin totuuteen, tunnustin syntini ja sain ne Jumalalta anteeksi Jeesuksen sovituksen ja ylösnousemuksen ansiosta.

Olisinpa arvostanut itseäni enemmän 17-20-vuotiaana, enkä olisi ripustautunut jokaiseen kaksilahkeiseen, joka eleelläkään osoitti, että haluaisi panna mua. Eikä olisi pitänyt antautua pitkään juupas-eipäs-suhteeseen oksettavan ihmisen kanssa, jonka kanssa olin vain että edes joku huolii minutkin. Jospa olisin edes käyttänyt kumia, mutten uskaltanut vaatia, ettei mies vaan karkaa vaatimusteni tähden. Näin ei olisi tarvinnut sitäkään aborttia kestää, mitä sinänsä itsessään en varsinaisesti kadu enkä enää juuri surekaan (10 vuotta sitten tapahtui). Eipä ainakaan tarvitse olla lapsen kautta loppuelämää sidottuna tuohon kusipäämieheen.

Uskottomaksi jo seurusteluaikoina osoittautuneen miehen kanssa perheen perustaminen.

En olisi pyytänyt kenenkään apua, olisin hyväksynyt että voima on itsessäni.

Olisin ollut erilainen aviopuoliso exän kanssa. Olisin ollut erilainen ystävä. Olisin vaihtanut opiskelupaikkaa tai valinnut alun perin toisen alan.

Vierailija kirjoitti:

?

Yksi eniten katumiani asioita on se,että 19-vuotiaana leikin kaveripojan tunteilla. Tiesin,että hän on ihastunut minuun ja yritin oppia tykkäämään takaisin, koska hän olisi ollut teoriassa ihanteellinen poikaystävä. Tapailin siis häntä yhden kesän ajan, ja kun päädyin yhteen eksäni kanssa,en kertonut asiasta kaveripojalle, vaan jatkoin romanssia näön vuoksi myös hänen kanssaan ,koska poika oli sellainen josta sukulaiset ja ystävät tykkäsivät,exää he inhosivat. Asia paljastui,ja välit kaveripoikaan katkesivat. Jos voisin tehdä jotain toisin,antaisin pakit tyylikkäästi.

En menettäisi neitsyttäni fuckboylle.

Alavalinta! Se kaduttaa ja raskaasti! Tuhlasin 20 vuotta elämästäni ihan väärällä alalla. Jälkikäteen kun mietin asiaa tajusin, että valitsin sen vain miellyttääkseni kylmää ja etäistä äitiäni. En uskaltanut lähteä tekniselle alalle joka kiinnosti. Sekin vaikutti että se oli niin poikien juttuj ja olin kamalan arka. Pelkäsin poikia pitkälle aikuisuuteen. Nyt suututtaa että tuollaiset asiat on vaikuttaneet elämäni tärkeimpään päätökseen. Nyt teen sitten jotain hajakursseja sieltä täältä ja pyristelen irti tästä paskatyöstä. Ehkä jonain päivänä pääsen vapaaksi. :(

Vierailija kirjoitti:

Menin silmäleikkaukseen, joka epäonnistui ja korjauskierre menossa.

Epäonnistunut silmäleikkaus?

Kuulostaa pahalta.

Taittovirhettäkö yritettiin korjata?

Suomessa vai ulkomailla?

...olen itse menossa Viroon silmien laserleikkaukseen, joten kiinnostaa.

Opiskelin alaa, jonka töitä en ole tehnyt päivääkään. Nyt olen "paskahommissa" jumissa, kun ei ole taloudellista mahista opiskella alaa jota todella haluan. Tuota aiempaa koulutusta siis kadun, ja syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Näillä kokemuksin varmasti valitsisin toisenlaisen isän lapsilleni. Kuitenkin, vielä huonomminkin olisi voinut käydä, mutta olisin kyllä nuorena, nättinä ja kivana saanut paremmankin. Ehkä tää on se suurin "moka".

Sama täällä,avokki olisi pitänyt kiertää kaukaa.

T.mies

En olisi ikinä koskenut alkoholi huumeeseen, tai ainakin hakenut apua ongelmiini jo paljon aikaisemmin.

Olisin puhunut lastensuojeluviranomaisille.

Olin hiljaa, kun minulta vietiin kotiavain 15-vuotiaana.

Nukuin portaikossa ja näin nälkää, läksyt tein miten sattuu,

siitä hyvästä minua syytettiin laiskaksi oppilaaksi eikä koulun rehtori uskonut sanaakaan mitä sanoin.

Pyytäisin lastensuojelua tulemaan katsomaan kotiolojani niin kauan, että he uskovat minua.

Olisin varmaankin saanut käydä koulut rauhassa loppuun olematta 15-vuotiaasta asti asunnoton ja hyväksikäytetty.

Mieleeni tulee kaksi asiaa: en olisi nuorena laiminlyönyt pituuskasvuani punttisalilla, tupakalla ja vähillä yöunilla. Jäin 10 cm odotettua lyhyemmäksi. Toiseksi en olisi harrastanut erästä akrobaattista tanssia minkä takia kaljuunnuin.

Näin minusta ei ehkä olisi tullut naisia saamatonta kaljua kääpiötä.

Jos nyt saisin valita uudestaan, en olisi mennyt 18-vuotiaana avoliittoon silloisen poikaystäväni kanssa, joka oli väkivaltainen ja päihdeongelmainen. Väkivalta ilmeni vasta muutettuamme yhteen, seurusteluaikana sitä ei ollut, jos olis ollut, en olis muuttanut. Asuimme yhdessä vain vuoden, sitten älysin lähteä, mutta tuo vuosi jätti minuun syvät arvet, ja en ole uskaltanut muuttaa kenenkään kanssa asumaan tuon jälkeen. Näen vieläkin joskus painajaisia että asun tuon sekopään kanssa.