Näin kylmästi voi nainen päättää parisuhteen
http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201702202200073545_tw.shtml
Eikä kyseessä ole mikään poikkeustapaus, sillä tätä tapahtuu jatkuvasti. Koska minä, minä, minä, vapaus, biletys, ystävät, matkustelu...ja sitten taas uutta ukkoa kehiin kun haluaa viettää koleita syysiltoja jonkun kainalossa. Sääliksi käy yhteistä poikaa.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten elämä on nykyisin liian helppoa. Kun elämässä selviytymisen takaa yhteiskunta, niin sitä miestä ei tarvita kuin panemiseen ja kun siihen samaan kulliin kyllästyy, lähdetäänkin etsimään seuraavaa.
Olet täysin oikeassa. Ennen vain miehillä oli liian helppoa; vain miehiä otettiin töihin ja nainen jäi nyrkin ja hellan väliin. Naista oli helppo alistaa ja sitouttaa pysymään paskassakin suhteessa, koska ero tarkoitti naisen sosioekonomisen statuksen romahtamista. Nykyään naiset käyvät töissä, saavat äänestää, päättää omasta elämästään, on itsemääräämisoikeus (esim.avioliitossa tapahtuva raiskaus on tuomittava ja naisella on oikeus omaan pankkitiliin ja yksityisyyteen jne) ja muutenkin naiset ovat kaikenkaikkiaan täysin riippumattomia miehistä.
Ihanaa, kun en ole riippuvainen miessukupuolesta millään tavalla. Saa käydä itse töissä ja tienata elanto, ei tarvitse tehdä lapsia, ei mennä naimisiin tai jakaa omaisuutta. Ei tarvitse sietää tylsää ja surkeaa parisuhdetta, vaan miestä voi vaihtaa silloin kun haluaa - munaa tulee ovista ja ikkunoista, jos niin haluaa! Kyllä tämä 2010-luvun suomalaisnaisen elämä on ihanaa :) Harmi vaan, kun ne miehet tuhlaavat minun verorahojani ja yhteiskunnan varoja, koska suurin osa työttömistä, syrjäytyneistä, itsetuhoisista, päihdeongelmaisista ja rikollisista on miehiä...
Kannattaa tosiaan nauttia tilanteesta, koska eivät miehet katsele tällaista menoa kovin pitkään toimettomana sivusta. Itse asiassa laiva on jo alkanut kääntyä ja julkisessa keskustelussa on nostettu esiin näitä miehiin kohdistuvia epäkohtia. Aiemminhan miehillä oli etuoikeuksien lisäksi myös paljon vastuuta perheen elatuksen ja yhteiskunnan kehittämisen muodossa. Nyt naisilla on paljon etuoikeuksia, mutta ei käytännössä mitään velvollisuuksia. Ei tarvitse käydä armeijaa eikä oikein tee mieli synnyttää lapsiakaan. Mutta laaja sosiaaliturva, tulonsiirrot ja miesten vaihtelu kyllä kiinnostaa. Ei ajatella ollenkaan pitkäjänteisesti eikä sitä miten se hetken huumassa päätetty perheen tai parisuhteen rikkominen vaikuttaa muihin läheisiin, mutta se on tätä tämän hetken egoistista ajattelua.
Yksi mies jätti niin että kylmästi että vaan lakkasi pitämästä kokonaan yhteyttä (ghostaaminen) ja katosi maan alle. Jäin ihmettelemään, että kuoliko hän tai jotain. Oli vaan päättänyt heivata minut elämästään, kertomatta mulle. Ei kertonut mitään syytä, ei mitään.
Löysin hänet viikon päästä ja sanoi että soittaa, tiesin ettei soita koskaan.
Tästä muutama kuukausi niin halusi palata yhteen. Pikkasen raivostuin, koska olin vain joku varakappale hyllyssä hänelle. En todellakaan suostunut.
Tästä muutama vuosi, niin ilmestyi kännissä kotiini ja yritti jälleen yhteen.
Ei mitään järkevän ihmisen toimintaa...
Siihen mennessä olin löytänyt jo normaalin miehen että se oli soromnoo!
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten elämä on nykyisin liian helppoa. Kun elämässä selviytymisen takaa yhteiskunta, niin sitä miestä ei tarvita kuin panemiseen ja kun siihen samaan kulliin kyllästyy, lähdetäänkin etsimään seuraavaa.
Olet täysin oikeassa. Ennen vain miehillä oli liian helppoa; vain miehiä otettiin töihin ja nainen jäi nyrkin ja hellan väliin. Naista oli helppo alistaa ja sitouttaa pysymään paskassakin suhteessa, koska ero tarkoitti naisen sosioekonomisen statuksen romahtamista. Nykyään naiset käyvät töissä, saavat äänestää, päättää omasta elämästään, on itsemääräämisoikeus (esim.avioliitossa tapahtuva raiskaus on tuomittava ja naisella on oikeus omaan pankkitiliin ja yksityisyyteen jne) ja muutenkin naiset ovat kaikenkaikkiaan täysin riippumattomia miehistä.
Ihanaa, kun en ole riippuvainen miessukupuolesta millään tavalla. Saa käydä itse töissä ja tienata elanto, ei tarvitse tehdä lapsia, ei mennä naimisiin tai jakaa omaisuutta. Ei tarvitse sietää tylsää ja surkeaa parisuhdetta, vaan miestä voi vaihtaa silloin kun haluaa - munaa tulee ovista ja ikkunoista, jos niin haluaa! Kyllä tämä 2010-luvun suomalaisnaisen elämä on ihanaa :) Harmi vaan, kun ne miehet tuhlaavat minun verorahojani ja yhteiskunnan varoja, koska suurin osa työttömistä, syrjäytyneistä, itsetuhoisista, päihdeongelmaisista ja rikollisista on miehiä...
Kannattaa tosiaan nauttia tilanteesta, koska eivät miehet katsele tällaista menoa kovin pitkään toimettomana sivusta. Itse asiassa laiva on jo alkanut kääntyä ja julkisessa keskustelussa on nostettu esiin näitä miehiin kohdistuvia epäkohtia. Aiemminhan miehillä oli etuoikeuksien lisäksi myös paljon vastuuta perheen elatuksen ja yhteiskunnan kehittämisen muodossa. Nyt naisilla on paljon etuoikeuksia, mutta ei käytännössä mitään velvollisuuksia. Ei tarvitse käydä armeijaa eikä oikein tee mieli synnyttää lapsiakaan. Mutta laaja sosiaaliturva, tulonsiirrot ja miesten vaihtelu kyllä kiinnostaa. Ei ajatella ollenkaan pitkäjänteisesti eikä sitä miten se hetken huumassa päätetty perheen tai parisuhteen rikkominen vaikuttaa muihin läheisiin, mutta se on tätä tämän hetken egoistista ajattelua.
Kerrohan lisää, mitä sellaisia tulonsiirtoja minä lapseton työssäkäyvä nainen saan, joita miehet eivät saisi oikeastaan enemmän? Ja lapsellisten naistenkin saamat tulonsiirrot perustuvat siihen, että surkimus-isä ei elätä lastaan riittävästi, jolloin yhteiskunnan pitää paikata tämän vellihousun roolia.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miksi nämä keskustelut pitää aina vääntää sukupuolten sodaksi. Eikö voida todeta, että tahditon ja julma jättäminen on hanurista, pettäminen on hanurista, valehtelu on hanurista ja fyysinen ja henkinen väkivalta on hanurista, ja näin toimivat ihmiset ovat sukupuolesta riippumatta - sanotaan nyt kaikki yhdessä - hanurista. Näiden toimintatapojen mahdollinen yleisyys eri sukupuolilla on täysin merkityksetön seikka yksilön kannalta. Vaikka julmista jättäjistä suurin osa olisi tiettyä sukupuolta, niin se ei ole koko tämän sukupuolen vika, vaan jos jotain ihmisryhmää halutaan tästäkin ilmiöstä kollektiivisesti syyttää niin kyllä se on kuulkaa ihan simppelisti ryhmä nimeltä "julmasti kumppaninsa jättävät ihmiset".
Pointtis taitaa mennä yli hilseen lassukoilla ja aaveee-mammeroilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillähän on tässä Suomesta pari esimerkkiä viikon sisään siiten, miten mies haluaa erota. Ikävää niille 17-vuotiaille ja heidän perheilleen.
Tässäkin tapauksessa nainen oli käsittääkseni erossa aloitteellinen osapuoli, ja mitä luultavimmin yksipuolisesti ilman yhteistä päätöstä miehen kanssa. Onko sitten ihme jos kaikkensa suhteen eteen tehnyt mies menettää malttinsa ja toivonsa.
Erosta ei todellakaan tarvitse sopia miehen kanssa vaan nainen saa päättää erosta ihan itse ja yksin. Yhdenkään miehen kanssa ei tarvitse olla jos ei halua.
Ja jos aikuinen mies ei asiaa kestå niin kannattaa mennä terapiaan tunteilemaan. Sen tunteiden mukaan elämisensä miehet osaa. Siitähän saa päivittäin lukea lehdistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten elämä on nykyisin liian helppoa. Kun elämässä selviytymisen takaa yhteiskunta, niin sitä miestä ei tarvita kuin panemiseen ja kun siihen samaan kulliin kyllästyy, lähdetäänkin etsimään seuraavaa.
Olet täysin oikeassa. Ennen vain miehillä oli liian helppoa; vain miehiä otettiin töihin ja nainen jäi nyrkin ja hellan väliin. Naista oli helppo alistaa ja sitouttaa pysymään paskassakin suhteessa, koska ero tarkoitti naisen sosioekonomisen statuksen romahtamista. Nykyään naiset käyvät töissä, saavat äänestää, päättää omasta elämästään, on itsemääräämisoikeus (esim.avioliitossa tapahtuva raiskaus on tuomittava ja naisella on oikeus omaan pankkitiliin ja yksityisyyteen jne) ja muutenkin naiset ovat kaikenkaikkiaan täysin riippumattomia miehistä.
Ihanaa, kun en ole riippuvainen miessukupuolesta millään tavalla. Saa käydä itse töissä ja tienata elanto, ei tarvitse tehdä lapsia, ei mennä naimisiin tai jakaa omaisuutta. Ei tarvitse sietää tylsää ja surkeaa parisuhdetta, vaan miestä voi vaihtaa silloin kun haluaa - munaa tulee ovista ja ikkunoista, jos niin haluaa! Kyllä tämä 2010-luvun suomalaisnaisen elämä on ihanaa :) Harmi vaan, kun ne miehet tuhlaavat minun verorahojani ja yhteiskunnan varoja, koska suurin osa työttömistä, syrjäytyneistä, itsetuhoisista, päihdeongelmaisista ja rikollisista on miehiä...
Kannattaa tosiaan nauttia tilanteesta, koska eivät miehet katsele tällaista menoa kovin pitkään toimettomana sivusta. Itse asiassa laiva on jo alkanut kääntyä ja julkisessa keskustelussa on nostettu esiin näitä miehiin kohdistuvia epäkohtia. Aiemminhan miehillä oli etuoikeuksien lisäksi myös paljon vastuuta perheen elatuksen ja yhteiskunnan kehittämisen muodossa. Nyt naisilla on paljon etuoikeuksia, mutta ei käytännössä mitään velvollisuuksia. Ei tarvitse käydä armeijaa eikä oikein tee mieli synnyttää lapsiakaan. Mutta laaja sosiaaliturva, tulonsiirrot ja miesten vaihtelu kyllä kiinnostaa. Ei ajatella ollenkaan pitkäjänteisesti eikä sitä miten se hetken huumassa päätetty perheen tai parisuhteen rikkominen vaikuttaa muihin läheisiin, mutta se on tätä tämän hetken egoistista ajattelua.
Todellisia tasa-arvo-ongelmia pitääkin korjata. Mutta naisia ei tulla pakottamaan takaisin nyrkin ja hellan väliin. Jos on niin pahasti päästään vialla että sellaista kaipaa, niin suosittelen pikaista muuttoa ennenkuin alistamiskulttuuri katoaa koko pallolta. Koska se tulee katoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten elämä on nykyisin liian helppoa. Kun elämässä selviytymisen takaa yhteiskunta, niin sitä miestä ei tarvita kuin panemiseen ja kun siihen samaan kulliin kyllästyy, lähdetäänkin etsimään seuraavaa.
Olet täysin oikeassa. Ennen vain miehillä oli liian helppoa; vain miehiä otettiin töihin ja nainen jäi nyrkin ja hellan väliin. Naista oli helppo alistaa ja sitouttaa pysymään paskassakin suhteessa, koska ero tarkoitti naisen sosioekonomisen statuksen romahtamista. Nykyään naiset käyvät töissä, saavat äänestää, päättää omasta elämästään, on itsemääräämisoikeus (esim.avioliitossa tapahtuva raiskaus on tuomittava ja naisella on oikeus omaan pankkitiliin ja yksityisyyteen jne) ja muutenkin naiset ovat kaikenkaikkiaan täysin riippumattomia miehistä.
Ihanaa, kun en ole riippuvainen miessukupuolesta millään tavalla. Saa käydä itse töissä ja tienata elanto, ei tarvitse tehdä lapsia, ei mennä naimisiin tai jakaa omaisuutta. Ei tarvitse sietää tylsää ja surkeaa parisuhdetta, vaan miestä voi vaihtaa silloin kun haluaa - munaa tulee ovista ja ikkunoista, jos niin haluaa! Kyllä tämä 2010-luvun suomalaisnaisen elämä on ihanaa :) Harmi vaan, kun ne miehet tuhlaavat minun verorahojani ja yhteiskunnan varoja, koska suurin osa työttömistä, syrjäytyneistä, itsetuhoisista, päihdeongelmaisista ja rikollisista on miehiä...
Kannattaa tosiaan nauttia tilanteesta, koska eivät miehet katsele tällaista menoa kovin pitkään toimettomana sivusta. Itse asiassa laiva on jo alkanut kääntyä ja julkisessa keskustelussa on nostettu esiin näitä miehiin kohdistuvia epäkohtia. Aiemminhan miehillä oli etuoikeuksien lisäksi myös paljon vastuuta perheen elatuksen ja yhteiskunnan kehittämisen muodossa. Nyt naisilla on paljon etuoikeuksia, mutta ei käytännössä mitään velvollisuuksia. Ei tarvitse käydä armeijaa eikä oikein tee mieli synnyttää lapsiakaan. Mutta laaja sosiaaliturva, tulonsiirrot ja miesten vaihtelu kyllä kiinnostaa. Ei ajatella ollenkaan pitkäjänteisesti eikä sitä miten se hetken huumassa päätetty perheen tai parisuhteen rikkominen vaikuttaa muihin läheisiin, mutta se on tätä tämän hetken egoistista ajattelua.
Kerrohan lisää, mitä sellaisia tulonsiirtoja minä lapseton työssäkäyvä nainen saan, joita miehet eivät saisi oikeastaan enemmän? Ja lapsellisten naistenkin saamat tulonsiirrot perustuvat siihen, että surkimus-isä ei elätä lastaan riittävästi, jolloin yhteiskunnan pitää paikata tämän vellihousun roolia.
Kyllä lapsen kulut pitää maksaa se kuka lapsen kanssa elää. Naiset ottavat leijonan osan eroista ja lähes aina saavat lapset kun niin haluavat.
Yleinen kuvio on se, että etsivät lapselleen maksukykyistä iskäö joka sitten lempataan lompakoksi kun sinkkuus ja uusi mies alkaa tylsyyksissä kiinnostaa!
Ollaan naimisissa ja jätetään toinen jollain tekstiviestillä? No hyvä että mies pääsee tuollaisesta eroon. Tuossa ohjelmassa kun pari on erossa useamman kuukauden toisistaan niin onko lapsi sitten jommankumman kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kuka mies haluaisi jatkaa tuollaisen naisen kanssa? Eikä ole hyvä että ero tuli. Jos ei nainen osaa edes jättää inhimillisesti, niin ei se kummoinen kumppani ole. Next.
Hah hah... luulenpa, että tuo nainen saa jatkossa bilettää ilman miesseuraa... (vaikka lie yht'äkkiä lesboksi pamahtanu? )
Tekstarillajättäjä- ämmä saa täällä Av-mammoilta paljon kannustusta ja yläpeukkua. On tämä sairas saitti, ei voi muuta sanoa! Tsemppiä Askolle, toivottavasti löydät seuraavaksi jonkun tavallisen naisen, ei Av-mammaa!
Aivan törkeän sairasta lähteä tuollaiseen ohjelmaan muka yhdessä ja sitten ilmoittaa tekstiviestillä erosta! Ja lapsi!?!? On siinä lapsi-paralla ihmettelemistä kerrakseen! Voihan tuollaisenkin draamatempun tehdä, jos siitä olisi miehen kanssa etukäteen sovittu ko ohjelmaan lähdettäessä. Tuo nainen on, toivottavasti, miesten silmissä leimattu loppuelämäksi....kuka tuollaisen kanssa uskaltaa yhteen mennä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten elämä on nykyisin liian helppoa. Kun elämässä selviytymisen takaa yhteiskunta, niin sitä miestä ei tarvita kuin panemiseen ja kun siihen samaan kulliin kyllästyy, lähdetäänkin etsimään seuraavaa.
Olet täysin oikeassa. Ennen vain miehillä oli liian helppoa; vain miehiä otettiin töihin ja nainen jäi nyrkin ja hellan väliin. Naista oli helppo alistaa ja sitouttaa pysymään paskassakin suhteessa, koska ero tarkoitti naisen sosioekonomisen statuksen romahtamista. Nykyään naiset käyvät töissä, saavat äänestää, päättää omasta elämästään, on itsemääräämisoikeus (esim.avioliitossa tapahtuva raiskaus on tuomittava ja naisella on oikeus omaan pankkitiliin ja yksityisyyteen jne) ja muutenkin naiset ovat kaikenkaikkiaan täysin riippumattomia miehistä.
Ihanaa, kun en ole riippuvainen miessukupuolesta millään tavalla. Saa käydä itse töissä ja tienata elanto, ei tarvitse tehdä lapsia, ei mennä naimisiin tai jakaa omaisuutta. Ei tarvitse sietää tylsää ja surkeaa parisuhdetta, vaan miestä voi vaihtaa silloin kun haluaa - munaa tulee ovista ja ikkunoista, jos niin haluaa! Kyllä tämä 2010-luvun suomalaisnaisen elämä on ihanaa :) Harmi vaan, kun ne miehet tuhlaavat minun verorahojani ja yhteiskunnan varoja, koska suurin osa työttömistä, syrjäytyneistä, itsetuhoisista, päihdeongelmaisista ja rikollisista on miehiä...
Kannattaa tosiaan nauttia tilanteesta, koska eivät miehet katsele tällaista menoa kovin pitkään toimettomana sivusta. Itse asiassa laiva on jo alkanut kääntyä ja julkisessa keskustelussa on nostettu esiin näitä miehiin kohdistuvia epäkohtia. Aiemminhan miehillä oli etuoikeuksien lisäksi myös paljon vastuuta perheen elatuksen ja yhteiskunnan kehittämisen muodossa. Nyt naisilla on paljon etuoikeuksia, mutta ei käytännössä mitään velvollisuuksia. Ei tarvitse käydä armeijaa eikä oikein tee mieli synnyttää lapsiakaan. Mutta laaja sosiaaliturva, tulonsiirrot ja miesten vaihtelu kyllä kiinnostaa. Ei ajatella ollenkaan pitkäjänteisesti eikä sitä miten se hetken huumassa päätetty perheen tai parisuhteen rikkominen vaikuttaa muihin läheisiin, mutta se on tätä tämän hetken egoistista ajattelua.
Kerrohan lisää, mitä sellaisia tulonsiirtoja minä lapseton työssäkäyvä nainen saan, joita miehet eivät saisi oikeastaan enemmän? Ja lapsellisten naistenkin saamat tulonsiirrot perustuvat siihen, että surkimus-isä ei elätä lastaan riittävästi, jolloin yhteiskunnan pitää paikata tämän vellihousun roolia.
Kyllä lapsen kulut pitää maksaa se kuka lapsen kanssa elää. Naiset ottavat leijonan osan eroista ja lähes aina saavat lapset kun niin haluavat.
Yleinen kuvio on se, että etsivät lapselleen maksukykyistä iskäö joka sitten lempataan lompakoksi kun sinkkuus ja uusi mies alkaa tylsyyksissä kiinnostaa!
Neuvolapalvelut ja koulutus ei ole kylläkään lasten vanhempia varten vaan ihan lasta itseään varten. Se on ihan turha puhua miten pitäisi täydellisessä maailmassa olla, kun fakta on se, että osa vanhemmista on köyhiä ja osalla on (tulotasosta riippumatta) yksinkertaisesti surkeita vanhempia. Nykyjärjestelmä on sitä varten, ettei kenenkään mahdollisuuksia elämään ole pilattu jo lapsuudessa ainakaan sen takia, että vanhemmat haluaakin säästää neuvola- ja koulumaksut omiin huvituksiin.
Jos lapsiperheiden tuet lakkautetaan, niin kaikkein eniten siitä kärsii vähäosaisten perheiden pojat, jotka ovat jo muutenkin suurimmassa syrjäytymisriskissä. Käytännössä miehillä sosiaalista nousua ei tapahdu avioliiton kautta, joten jos heiltä viedään koulutuskin, niin näillä miehillä ei ole enää mitään toivoa paremmasta elämästä. Se on Mäkin kassalle tai kortistoon.
Miettikää vähän.
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa mihinkään muuhun kuin jättämistapaan. Suhteesta (varsinkaan avioliitosta) ei erota tekstiviestein. Se on todella moukkamaista. Kyllä asiat täytyy hoitaa kasvotusten. Itse huomasin tulleeni jätetyksi facebook päivityksessä. Naisen sivuille ilmestyi päivitys että hän on parisuhteessa. Hiukan ihmettelin, kun ei mistään sellaisesta oltu sovittu ja tapailtukin oli vasta kuukauden päivät. Selvisikin että hän on parisuhteessa toisen miehen kanssa ja kommentti oli ettei hän ole tilivelvollinen kenellekään tekemisistään.
Terveistä ei erota tekstiviestillä, mutta jos on edes pieni tunne että kasvotusten ei ole turvallista erota, parempi erota viestillä tai soitolla kuin päätyä perhesurma tilastoihin.
Ex-mies jätti minut viestillä. Päätti erosta minunkin puolesta. :(
Vierailija kirjoitti:
Ex-mies jätti minut viestillä. Päätti erosta minunkin puolesta. :(
No tuohan oli Av-mammojen mielestä täysin oikein ja fiksusti tehty! Tottakai Miehellä on oikeus jättää nainen, miten haluaa ja keneltäkään kyselemättä. Tämä on tottakai Miehen Oikeus. Yläpeukkuja vaan massana tuollaiselle teolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten elämä on nykyisin liian helppoa. Kun elämässä selviytymisen takaa yhteiskunta, niin sitä miestä ei tarvita kuin panemiseen ja kun siihen samaan kulliin kyllästyy, lähdetäänkin etsimään seuraavaa.
Olet täysin oikeassa. Ennen vain miehillä oli liian helppoa; vain miehiä otettiin töihin ja nainen jäi nyrkin ja hellan väliin. Naista oli helppo alistaa ja sitouttaa pysymään paskassakin suhteessa, koska ero tarkoitti naisen sosioekonomisen statuksen romahtamista. Nykyään naiset käyvät töissä, saavat äänestää, päättää omasta elämästään, on itsemääräämisoikeus (esim.avioliitossa tapahtuva raiskaus on tuomittava ja naisella on oikeus omaan pankkitiliin ja yksityisyyteen jne) ja muutenkin naiset ovat kaikenkaikkiaan täysin riippumattomia miehistä.
Ihanaa, kun en ole riippuvainen miessukupuolesta millään tavalla. Saa käydä itse töissä ja tienata elanto, ei tarvitse tehdä lapsia, ei mennä naimisiin tai jakaa omaisuutta. Ei tarvitse sietää tylsää ja surkeaa parisuhdetta, vaan miestä voi vaihtaa silloin kun haluaa - munaa tulee ovista ja ikkunoista, jos niin haluaa! Kyllä tämä 2010-luvun suomalaisnaisen elämä on ihanaa :) Harmi vaan, kun ne miehet tuhlaavat minun verorahojani ja yhteiskunnan varoja, koska suurin osa työttömistä, syrjäytyneistä, itsetuhoisista, päihdeongelmaisista ja rikollisista on miehiä...
Kannattaa tosiaan nauttia tilanteesta, koska eivät miehet katsele tällaista menoa kovin pitkään toimettomana sivusta. Itse asiassa laiva on jo alkanut kääntyä ja julkisessa keskustelussa on nostettu esiin näitä miehiin kohdistuvia epäkohtia. Aiemminhan miehillä oli etuoikeuksien lisäksi myös paljon vastuuta perheen elatuksen ja yhteiskunnan kehittämisen muodossa. Nyt naisilla on paljon etuoikeuksia, mutta ei käytännössä mitään velvollisuuksia. Ei tarvitse käydä armeijaa eikä oikein tee mieli synnyttää lapsiakaan. Mutta laaja sosiaaliturva, tulonsiirrot ja miesten vaihtelu kyllä kiinnostaa. Ei ajatella ollenkaan pitkäjänteisesti eikä sitä miten se hetken huumassa päätetty perheen tai parisuhteen rikkominen vaikuttaa muihin läheisiin, mutta se on tätä tämän hetken egoistista ajattelua.
Kerrohan lisää, mitä sellaisia tulonsiirtoja minä lapseton työssäkäyvä nainen saan, joita miehet eivät saisi oikeastaan enemmän? Ja lapsellisten naistenkin saamat tulonsiirrot perustuvat siihen, että surkimus-isä ei elätä lastaan riittävästi, jolloin yhteiskunnan pitää paikata tämän vellihousun roolia.
Kyllä lapsen kulut pitää maksaa se kuka lapsen kanssa elää. Naiset ottavat leijonan osan eroista ja lähes aina saavat lapset kun niin haluavat.
Yleinen kuvio on se, että etsivät lapselleen maksukykyistä iskäö joka sitten lempataan lompakoksi kun sinkkuus ja uusi mies alkaa tylsyyksissä kiinnostaa!
Kerro vielä, mistä nämä yh:t löytävät uudet miehet tuosta vaan, kun palstamiehet manaavat heidät alimpaan kastiin?
Lapsen kasvattaminen ei ole mikään helppo homma, yksin se on tajuttoman raskasta. Jos mies ei osaa olla perheessä aikuinen vaan on lähinnä lisätyö ja kulu, niin siinä tapauksessa nainen pärjää lapsen kanssa kahdestaan paremmin kuin huonon miehen kanssa. Tämä käy ilmi ihan missä vaan kodin- ja lapsenhoitoa käsittelevässä ketjussa, miehet huutavat kilpaa, että nuo kuuluvat vain ja ainoastaan naiselle.
Joo - ei ole tosiaan maailman ensimmäinen epäkypsä ns. aikuinen, joka ei voi vasten kasvoja toiselle erohaluistaan ilmoittaa. Minullekin on käynyt näin. Ensin mies ns. katosi, sitten ei kadonnutkaan - tuli ja meni kuin käkikello ja sitten vaikka olitiin viikonloppuna nähty ja hänellä olisi ollut tilaisuus keskustella seuraavana päivänä puhelimessa pisti kihlauksen poikki. Siinä sitten vielä sääti muutaman kuukauden, kun olin niin typerä, että annoin säätää (oli vielä tunteita hyvinkin ja asiat käsittelemättä) ja kun huomasi minun päässeen asiasta hieman yli halusi tulla takaisin. Siitä sitten jatkettiin toisella kierroksella, mutta puolen vuoden päästä hän teki saman tempun. Kuulemma oli halunnut "hyvitellä" ekaa eroa....ahahahahahahahah!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten elämä on nykyisin liian helppoa. Kun elämässä selviytymisen takaa yhteiskunta, niin sitä miestä ei tarvita kuin panemiseen ja kun siihen samaan kulliin kyllästyy, lähdetäänkin etsimään seuraavaa.
Olet täysin oikeassa. Ennen vain miehillä oli liian helppoa; vain miehiä otettiin töihin ja nainen jäi nyrkin ja hellan väliin. Naista oli helppo alistaa ja sitouttaa pysymään paskassakin suhteessa, koska ero tarkoitti naisen sosioekonomisen statuksen romahtamista. Nykyään naiset käyvät töissä, saavat äänestää, päättää omasta elämästään, on itsemääräämisoikeus (esim.avioliitossa tapahtuva raiskaus on tuomittava ja naisella on oikeus omaan pankkitiliin ja yksityisyyteen jne) ja muutenkin naiset ovat kaikenkaikkiaan täysin riippumattomia miehistä.
Ihanaa, kun en ole riippuvainen miessukupuolesta millään tavalla. Saa käydä itse töissä ja tienata elanto, ei tarvitse tehdä lapsia, ei mennä naimisiin tai jakaa omaisuutta. Ei tarvitse sietää tylsää ja surkeaa parisuhdetta, vaan miestä voi vaihtaa silloin kun haluaa - munaa tulee ovista ja ikkunoista, jos niin haluaa! Kyllä tämä 2010-luvun suomalaisnaisen elämä on ihanaa :) Harmi vaan, kun ne miehet tuhlaavat minun verorahojani ja yhteiskunnan varoja, koska suurin osa työttömistä, syrjäytyneistä, itsetuhoisista, päihdeongelmaisista ja rikollisista on miehiä...
Kannattaa tosiaan nauttia tilanteesta, koska eivät miehet katsele tällaista menoa kovin pitkään toimettomana sivusta. Itse asiassa laiva on jo alkanut kääntyä ja julkisessa keskustelussa on nostettu esiin näitä miehiin kohdistuvia epäkohtia. Aiemminhan miehillä oli etuoikeuksien lisäksi myös paljon vastuuta perheen elatuksen ja yhteiskunnan kehittämisen muodossa. Nyt naisilla on paljon etuoikeuksia, mutta ei käytännössä mitään velvollisuuksia. Ei tarvitse käydä armeijaa eikä oikein tee mieli synnyttää lapsiakaan. Mutta laaja sosiaaliturva, tulonsiirrot ja miesten vaihtelu kyllä kiinnostaa. Ei ajatella ollenkaan pitkäjänteisesti eikä sitä miten se hetken huumassa päätetty perheen tai parisuhteen rikkominen vaikuttaa muihin läheisiin, mutta se on tätä tämän hetken egoistista ajattelua.
Kerrohan lisää, mitä sellaisia tulonsiirtoja minä lapseton työssäkäyvä nainen saan, joita miehet eivät saisi oikeastaan enemmän? Ja lapsellisten naistenkin saamat tulonsiirrot perustuvat siihen, että surkimus-isä ei elätä lastaan riittävästi, jolloin yhteiskunnan pitää paikata tämän vellihousun roolia.
Kyllä lapsen kulut pitää maksaa se kuka lapsen kanssa elää. Naiset ottavat leijonan osan eroista ja lähes aina saavat lapset kun niin haluavat.
Yleinen kuvio on se, että etsivät lapselleen maksukykyistä iskäö joka sitten lempataan lompakoksi kun sinkkuus ja uusi mies alkaa tylsyyksissä kiinnostaa!
Mistähän sinä näitä "yleisiä kuvoita" keksit. Ne yksinhuoltajat, joita minä tunnen/tiedän ovat yksinhuoltajia sen takia, että : nainen on tullut raskaaksi, mies ei ole halunnut aborttia, mutta kun lapsi on syntynyt(tai jo ennen sitä) isukki on häipynyt kuvoista. Tai isukki on löytänyt uuden ja lapsettoman, kun perhe-elämä on alkanut kyllästyttää. Tai sitten mies on ollut väkivaltainen ja nainen ottanut eron. Yhdessäkään tapauksessa nainen ei ole "syyllinen " yksinhuotajuuteen. Ja yksikään mies ei ole ollut rikas tai "maksukykyinen" koskapa näyttää, että elatusmaksuja ei millään pystytä/haluta maksaa. Näitä isukkeja ei oman lapsen elämä näytä pahemmin kiinnostavan. Tämä taitaa olla se vielä yleisempi kuvio.
Jos on suhteessa missä ei voi nähdä kavereita ja bilettää silloin kun huvittaa, niin todellakin kannattaa erota. Onneksi itselläni on mies, jonka takia en joudu luopumaan mistään, eli ystävistä, matkustelusta ystävien kanssa, biletyksestä jne. Itse toki myös suon saman miehelleni. Toki on ihmisiä sitten joille ei ystävät ole niin tärkeitä.