Tylyt asiakaspalvelukokemukset kaupoissa/terveydenhuollossa jne...

Nykyisellä työterveylääkärillä on rasittava tapa merkitä sairaslomalappuihin syyt sanallisesti ja toisinaan hyvin tarkkaankin (muualla syyn kohdalla on aina ennen ollut vain numerokoodi). Yleensä olen tämän kuumeineni hyväksynyt, mutta kun jouduin hakemaan sairaslomaa todella kivuliaiden ulkoisten peräpukamien takia jouduin sitten pyytämään että hei, onko tuota ihan pakko kirjoittaa tuohon. Tympääntyneenä ja huokaillen lääkäri totesi että ei työnantajia kiinnosta sairaslomien syyt. Jaa ei vai? Hyvä kun luotto ihmisiin on noin hyvä, mutta meidän pienessä naisvaltaisessa juorulaitoksessamme levitellään toisten asioita hyvinkin vapaasti, toisinaan pitkin baarejakin ja paperit jätetään minne sattuu näkyville. Ihan luonnollisiahan ne pukamat ovat, mutta ei niistä nyt ihan häveliäissyystä kaikkien tarvitse tietää.

Mun lukion terkkari käski laihduttamaan. Olin mukamas "ylipainoinen", ja siis itselläni oli max. ehkä 5 liikakiloa vaa-an mukaan? En kokenut itseäni lihavaksi, sillä ruumiinrakenteeni takia mulla oli iso persus ja aika isot rinnat muuhun kroppaan nähden. Joskus käytävillä pysäytti minut muiden ihmisten edessä ja kysyi että olenkos muistanut laihduttaa. :/

Itse terkkari oli hyvin laiha, siis luut ihan näkyvillä. Näin jälkeenpäin on käynyt mielessä että hänellä saattoi olla syömishäiriö. Ei koskaan syönyt koulussa niin kuin muut opettajat ja oppilaat, tosi väsynyt suurimman osan ajasta ja oli erittäin töykeä lihavia ihmisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän tonne hoitoalalle aina kertyy noita ihmeen kylmiä ja vittumaisia ihmisiä. Aina on ollut keski-ikäinen nainen tämä vittumainen hoitaja joka omalle kohdalle osunut.

On niitä ihan hirveitä nuoriakin hoitajia. Ja toisaalta keski-ikäisiä ja mukavia. Näistä tosin moni alanvaihtaja.

Nimimerkillä vuodeosastoilla työskennellyt

Olen entisenä hoitajana huomannut saman. Jos olet ystävällinen, iloinen ja teet työsi kunnolla, niin potilaat tykkäävät mutta työkaverit kiusaavat. Jokaisella osastolla tuntuu olevan ainakin yksi hirmutyranni kätyreineen, joka tekee koko työyhteisön ja potilaiden elämästä helvettiä. Ennen auttoi, kun odotti että kääkkä jää eläkkeelle... saattoi kulua ainakin muutama kk ennen kuin "valtaan" nousi seuraava. Mutta nykyään jo opiskelijoissa ja vastavalmistuneissa nuorissa hoitajissa on todella ilkeitä ja pahansuopia yksilöitä.

Asiakastyytyväisyys, hyvä hoito tai potilaan yksityisyyden huomioonottaminen on näille täysin vieras käsite. Asenne on jotain aivan järkyttävää, kaikesta valitetaan, mitään töitä ei tehdä kunnolla ja puukkoa lentää seläntakaa, sivuilta ja välillä jopa päin naamaa. Pomolle puhutaan miten erinomaisia ollaan... Näille riittää aina töitä ja työsopimuksia jatketaan.

Ei ihme että empaattiset, ystävälliset ja ahkerat hoitajat vaihtava alaa... kukaan ei jaksa nykyisen työtaakan alla, varsinkaan kun henkilöstöä vähennetään ja jäljelle jäävä työyhteisö on usein mätä. Sääli potilaita.

Tuommosta voi olla myös yliopistolla. Kärttysimmät ovat yleensä omassa klikissään, jossa yksi on pomo ja loput tämän hännystelijöitä, jotka saa härskisti etuja itselleen. Kaikkia muita vihataan. Yksi korkea pomo riittää, niin noi muut tietää olevansa suojassa. Tämä porukka ei hoida mitään kunnolla.

Menin työpaikan iltapäiväulkoilusta suoraan kodinkoneliikkeeseen. Olisin ostanut pojalleni synttärilahjaksi puhelimen. Mieheni kanssa oli ollut puhetta tietystä merkistä ja kun kysyin sitä, myyjä vastasi: Juuri nyt ei ole sitä myymälässä.

Kun kysyin uudemmasta merkistä , joka oli vasta tulossa myyntiin, myyjä kysyi: mistä sä siitä tiedät?  Kun vastasin että netistä, myyjä katsoi minua päästä varpaisiin ja sanoi : se on kyllä aika kallis! 

Sen päivän jälkeen en ole sen liikkeen ovea avannut. Kaiken huipuksi mulla oli justiin ollut tilipäivä ja olis ollut vara ostaa vaikka kaksi puhelinta....

Terveydenhuollossa en oo ikinä saanut huonoa palvelua, kaikki eivät toki ole aina olleet iloisia ja pirteitä, mutta asiallisia silti. 

Lähikaupassa sen sijaan on yksi legendaarisen tympeä myyjä, joka huokailee aina kuin työnteko olisi joku kauhea kärsimysnäytelmä. Kaikkiin kysymyksiin vastaa kuin kysyjä olisi täysi idiootti, naama nyrpistyy joka kerta, kun kuulee, että asiakas on hakemassa pakettia ja saipa kerran ihan täyden raivarinkin, kun edelläni ollut paketinhakija ei pystynyt näyttää paketin ilmoitustekstaria, kun puhelimesta oli akku loppunut (kukaan toinen myyjä siellä ei ikinä edes kyseistä viestiä nähtäväkseen pyydä, koska paketit löytyy ilmankin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaana yritin hakea e-pillereitä akneeni. Terkkari tiukkasi monta kertaa, minkä ikäinen poikaystäväni on, onko hän reippaasti täysi-ikäinen eikä hän uskonut kun sanoin etten seurustele enkä ole koskaan harrastanut seksiä. Reseptiin kirjoitti syyksi raskauden ehkäisyn, kun ei uskonut minua. Reseptiä seurasi raivokas riita kotona äitini kanssa ja pillerit jäi saamatta. Kivat aknearvet jäi.

Ne kirjoittavat aina raskauden ehkäisyn syyksi jostain syystä. Itsekin hommasin pillerit todella epäsäännöllisten kuukautisten takia (sattoi yhtäkkiä olla useiden kuukausien väli), ja joka kerta reseptien uusimisen jälkeenkin paketissa lukee "raskauden ehkäisyyn". Ihan mielenkiinnosta, miksi vanhempasi eivät antaneet sinun aloittaa pillereitä? Kuulostaa todella oudolta, varsinkin jos luulivat raskauden ehkäisyn pitävän paikkansa luulisi heidän haluavan sinun käyttävänkin sitä ehkäisyä... o_O

Luonnollisesti vanhemmat luulivat estävänsä seksin harrastamisen kieltämällä pillerit.

kaverin mies sairastui keliakiaan ja lääkäri väitti oireiden  johtuvan stressistä! kaveri oli tosi raivoissaan, hyvä ettei soittanut lääkärille ja karjunut puhelimeen .. kaverin ukko kun on sellainen lupsakka savolainen joka ei helposti lyö nyrkkiä pöytään että toimintaa nyt, perkele! kaveri itse taas on pohjanmaalta ja sisu sen mukaista :D 

Kärsin pahoista kroonisista kivuista alapään alueella ulkoa ja sisältä monen vuoden ajan. Lääkärissä gyne, vanhempi mieshenkilö, alkoi kovakouraisesti ronkkimaan ja tutkimaan ja ottamaan näytteitä. Parhaani mukaan koitin pysyä aloillani mutta aloin itkemään ja saatoin pari kertaa liikahtaakin. Gyne lopetti tutkimisen ja alkoi kovaan ääneen huutamaan minulle (silloin teinitytölle) ja haukkumaan ja sanoi että ei tarvitse tulla jos ei apu kelpaa ja että en ole "yhteistyöhaluinen". Tiesi hyvin kärsiväni todella pahoista kivuista että esim tamponin käyttö oli mahdotonta puhumattakaan yhdynnöistä. Keräsin itseni, pyyhin kyyneleet ja sanoin suorat sanat tälle gynelle siitä, miten hän ei kohdellut minua inhimillisesti ja sain huoneessa olleiden tutkimuksessa avustavien hoitajien ja toisen lääkärin sympatiat puolelleni. Tein myös valituksen, mutta tuskin siitä mitään seurasi. Ainakin sain toisen lääkärin hoitamaan ettei tälle skitsolle tarvinnut enää mennä. Ja tämä ihan muutama vuosi sitten, olen 20v.

Gyne, sen jälkeen kun oli tarkastanut että rinnoissani ei ole mitään huolestuttavaa: "No sehän ei ollut suuri työ, ei mennyt kauaa..". Mul on b-kuppi, tämän kuvan kokoiset. 

Toinen oli kun kahden kuukauden unettomuuden (siis nukuin joka päivä n. 2 tuntia putkeen jos hyvin kävi) sekä ahdistuksen jälkeen päätin käydä lääkärillä, jos vaikka mulla on joku fyysinen vaiva mikä aiheuttaa tuon. No sain ajan mieslääkärille, joka puhui todella tylysti alusta saakka mulle, tivasi että mitä mä oikeen teen ajallani, ja yhdessä kohtaa HUUSI vielä että "luuletko että mä voin ottaa vaan jonkun pillerin takataskusta joka vaan korjaa kaikki ongelmat???!!" O___o 

TULI NYT MUUTEN mieleen, että luulikohan hän että olen joku narkkari, koska vaikutin varmaan olevani melko huonossa hapessa..? Mut sehän johtuu just siitä etten ole saatana nukkunut melkein 2 kuukauteen :D Ja tuo mun pahoinvointi johtui muuten e-pillereistä, kuten joskus kuukauden jälkeen tästä huomasin itse. Vittu ottaa kalloon kaikki tollaset saatanan lääkärit. Mistä vitusta niillekin maksetaan.

Mulle on pari kertaa huomautettu, kun olen ostanut kahdet pikkarit eri kokoa (38 ja 40, koska malleissa eroa), että huomasithan ostavasi eri kokoa olevat alushousut, kun näissä ei ole palautusoikeutta. Eli luultavasti myyjällä on selkärangassa tuo asenne:  "varmistan, ettei asiakkaalle ole käynyt kömmähdystä". Siinä ei ole sitten myyjä tajunnut, että miten asiakas sen koon varmistuksen voi ottaa. Ymmärrän hyvin jos alkuperäinen kirjoittaja on harmistunut myyjän sanomasta, mutta myyjä varmastikin yritti olla asiakaslähtöinen. Hienotunteisuus on taitolaji ja asiakaspalvelu jatkuvaa oppimista.

Vierailija kirjoitti:

Huomasithan, et nää on koon 36 pikkareita? Kysyi myyjä, kun kiikutin ostokseni ketjuvaatekaupan kassalle. Tyydyin vain toteamaan, että huomasin.

Olin ostamassa pikkareita pikkusiskolleni, itse olin kokoa 44.

191 siis vastauksena tuohon kirjoitukseen!

Pankissa halusin nostaa pienen summan tililtäni, jolla ei ollut paljonkaan rahaa, ja virkailijana ollut ikävä nuori mies hymähti verkkaisella äänellä "ja että summan x haluaisit nostaa". En osaa kuvata täysin, mutta miehen koko käytös oli niin tympeän ylimielistä, että ihmettelin sitä loppupäivän. Olin kai liian köyhä tai en tarpeeksi nätti tai mitä lie.

Postissa on kyllä ollut nihkein palvelu. Eräässä postissa oli sellainen "tehokaksikoksi"-nimeämäni aisapari. Jos tämä aisapari oli töissä, niin sen paketin noutoon meni vähintään tunti... edes ilman isompaa ruuhkaa. Tosi ystävällisiä olivat kylläkin kumpainenkin.

Tylyin asiakaspalvelu oli myös Postin käsialaa ja tämä ennen viime aikojen sekoilua. Eräässä toisessa Postissa pakettia hakiessa työpäivän jälkeen eräs vanhempi aspa marmatti AINA kun ihmiset tulee niin myöhään hakee pakettejaan. Piste oli klo 17 asti auki ja sinne oli mentävä aina heti suoraan töistä. Juuri ennen kuin kyseinen toimipiste suljettiin, kyseinen aspa sitten voivotteli että joudumme toisen postin ruuhkiin ja saamme tottua odottelemaan. Olin vain onnellinen kun siitä tädistä pääsi eroon, kunnes se täti tuli sitten vastaan siellä toisen postin tiskillä.... Ja tietty samalla asenteella.

Tämä ei ole mitään verrattuna noihin terveydenhuollon kidutuskokemuksiin, mutta kuitenkin:

Tampereen Aukiassa ei tervehditty tai muutenkaan noteerattu millään tavalla. No, olen omatoiminen ja alerekistä löytyi hyvällä hinnalla juuri sopiva takki. Kävelin takin kanssa kassalle ja matkalla nyökkäsin kassan lähellä rekkiä järjestelleelle myyjälle. Tämä ei reagoinut mitenkään. Kassalla laskin takin tiskille, kaivoin myyjää odotellessa lompakon käteeni ja odotin. Vähän ajan kuluttua katseeni kohtasi uudestaan sen rekkiä järjestelleen myyjän kanssa ja juuri olisin sanonut maksavani tuotteen, tämä kääntyi äkkiä selkä minuun päin ja jatkoi rekin järjestelyä. Varmasti näki minut, lompakon kädessäni ja sen takin odottamassa siinä tiskillä.

Siinä vaiheessa päätin jo lähteä, mutta jostain ihan kaupan toisesta reunasta juoksi nuorempi myyjä rahastamaan. Hän oli ystävällinen ja todella kohtelias, ihan eri maata kuin pari tätä ennen näkemääni myyjää.

Mutta jos ei voi jostain syystä tulla rahastamaan, niin kai voisi edes jotain ynähtää? Ja kai asiakkaan tervehdykseen voisi edes vastata vaikka nyökkäämällä, jos ei puhua halua?

Lisää terveydenhuollon kokemuksia.

Noin viisi vuotta sitten tuolloin 84-vuotiaan äitini terveyskeskuslääkäri soitti minulle ja alkoi paasata: Kun teidän äitinne on pyytänyt päästä tällaiseen vatsan ultraäänitutkimukseen ja hän on nyt kuitenkin pari vuotta sitten käynyt sellaisessa, niin ei sinne nyt lähetetä. Kysyi, että saako puhua ihan suoraan. No tottakai, puhutaan suoraan. No jos ihmiselämää ajatellaan kellotauluna, niin kyllähän se on niin, että kyllä teidän äitinne nyt elää ihan sitä viimeistä viittä minuuttia. Että jos mitä ongelmaa on, niin ei siihen apu täältä terveysasemalta löydy, parempi ruveta kyselemään vaan pappia tai vastaavaa keskusteluavuksi. Kotiavustaja kertoi myöhemmin, että sama lääkäri oli jonkun toisen sairaalaan joutuneen vanhuksen omaisille sanonut, että nyt ei ole paljon enää tehtävissä, ei kun omaisia kutsumaan koolle vaan. Mummu pääsi sairaalasta ja jatkoi elämäänsä. Ja äitini elää edelleen, on nyt siis 89-vuotias. Näin Turuus.

Kotikaupungissani on apteekki, jonka omistaa kaupungin rikkaimpiin kuuluva ylimielisyyden multihuipentuma. Putiikkinsa naiset ovat kaikki erittäin hyviä aspoja, mutta herra itse kohtelee asiakkaitaan kuin paskaa. Jos hänelle joutuu reseptiasiakkaaksi, hän tiuskii, vittuilee, vastaa kysymyksiin alentuvasti ja on muutenkin kuin paskaa niellyt. Hänen "loistopalvelustaan" olis useampikin esimerkki, mutta yhden mainitakseni:

Olin just saanut diagnoosin ja sen myötä pari uutta reseptilääkettä. Menin apteekkiin varmistamaan, ettei uusilla lääkkeillä ole yhteisvaikutuksia vanhojen kanssa. En ollut ennen mennyt reseptiluukulle ostamatta samalla jotakin, joten varmistin, kuuluuko palveluihin yhteisvaikutusten kertominen. Herra Ynseä katsoi päästä varpaisiin ja vastasi tylysti "No küülüüüü." Lopulta sain tiedotkin huokausten saattelemana, ja lopuksi kun tiedustelin, maksaako palvelu jotakin niin tyly vastaus kuului "No ei."

Muuten en jaksais käydä ko. puljussa, mutta kun kaikki muut asiakaspalvelijat siellä ovat aivan ensiluokkaisen hyviä ja sijainti kätevä niin paha on jättää käymättä. Herra isoherra kun muuttaisi tyyliään niin paikka ois aivan täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Lisää terveydenhuollon kokemuksia.

Noin viisi vuotta sitten tuolloin 84-vuotiaan äitini terveyskeskuslääkäri soitti minulle ja alkoi paasata: Kun teidän äitinne on pyytänyt päästä tällaiseen vatsan ultraäänitutkimukseen ja hän on nyt kuitenkin pari vuotta sitten käynyt sellaisessa, niin ei sinne nyt lähetetä. Kysyi, että saako puhua ihan suoraan. No tottakai, puhutaan suoraan. No jos ihmiselämää ajatellaan kellotauluna, niin kyllähän se on niin, että kyllä teidän äitinne nyt elää ihan sitä viimeistä viittä minuuttia. Että jos mitä ongelmaa on, niin ei siihen apu täältä terveysasemalta löydy, parempi ruveta kyselemään vaan pappia tai vastaavaa keskusteluavuksi. Kotiavustaja kertoi myöhemmin, että sama lääkäri oli jonkun toisen sairaalaan joutuneen vanhuksen omaisille sanonut, että nyt ei ole paljon enää tehtävissä, ei kun omaisia kutsumaan koolle vaan. Mummu pääsi sairaalasta ja jatkoi elämäänsä. Ja äitini elää edelleen, on nyt siis 89-vuotias. Näin Turuus.

Niin entä jos elää 115 vuotiaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Sain kerran kipukohtauksen, jonka syytä ei tiedetty. En pystynyt kävelemään, enkä seisomaan ja hengittäminenkin oli pinnallista. Kipu oli pahempaa kuin synnyttäminen, silmissä musteni vähän väliä.

Mieheni lähti viemään minua sairaalan päivystykseen kesken kesäjuhlien. Minulla oli juhlavaatteet päälläni ja oli sateinen ja kurainen päivä. Perillä aula oli täynnä potilaita, eikä ollut istumapaikkaa missään. Pinnistelin pystyssä ja itkin kivusta, kun mentiin ilmoittautumaan. Siellä asiakaspalvelija naputteli tietokoneella jotain, eikä edes katsonut meitä. Ymmärrän, että oli asia kesken, mutta minulta petti jalat alta kivusta siinä seistessä ja rojahdin kuraiselle lattialle. Mieheni hätääntyi, kun asiakaspalvelija edelleen vain naputteli tietokoneelle jotain, eikä vastannut hätääntyneelle miehelleni mitään. Makasin siinä kuraisella lattialla kaksi minuuttia, mies yritti lohduttaa ja työntää takkiaan alleni, hoitajat menivät ohi katsomatta minuun. Muistan, miten mies kysyi asiakaspalvelijalta koko ajan hätääntyneempänä, että kuuletko sinä minua, näetkö, että vaimolta petti jalat ja saisiko tänne lääkärin paikalle.

Lopulta asiakaspalvelija lopetti naputtelun ja kysyi, mikä vaivaa. Mies sanoi, ettei tiedetä, hirveät kivut, kuten näet ja lääkäriin pitäisi päästä. Tottakai mies oli hätääntynyt ja puhui hätääntyneellä äänellä. Asiakaspalvelija oli tympääntynyt ja kysyi todella typeriä kysymyksiä, kuten paljonko vaimo on juonut ja mitä on ottanut, onko ensimmäinen kerta ja voisiko vaimo nousta sieltä lattialta kertomaan asiansa itse..

Päästiin lääkäriin lopulta ja sama meno jatkui. Lääkäri puhui todella huonosti suomea tai edes englantia. Ei ymmärtänyt oikein mitään, mitä mieheni yritti kertoa. Itse on pystynyt enää edes kunnolla puhumaan. En pystynyt kivultani istumaankaan, joten pyysin mennä makaamaan tutkimuspöydälle. Ei käynyt, joten hetken istuttuani pyörryin. Tutkimuspöydällä lääkäri ei tutkinut minua mitenkään, kyseli vain edelleen että mitä olen ottanut (en mitään, edes kuohuviinilasillista), olenko yrittänyt aiemminKIN itsemurhaa ja monta kertaa sanoi, että nyt vain kannattaisi kertoa, mitä lääkkeitä tai huumeita on ottanut. Mies hermostui ja korotti ääntään, sanoi, että haluaa suomenkielisen lääkärin paikalle. No tuo lääkäri soitti vartijat paikalle.

Sain särkylääkkeen ja pyydettiin menemään aulaan odottamaan ja katsomaan, josko kipu lähtisi. No ei lähtenyt, paheni vain. Lopulta yksi (suomalainen) lääkäri tuli paikalle ja saatiin selitettyä tilanne. Hän otti meidät vakavasti ja alkoi tutkia enemmän. Minulta meni kivusta taas taju.

Kipu oli säteilykipua vatsassa olevasta kasvaimesta, joka oli kasvanut niin isoksi, että painoi hermoa. Kipu säteili olkapäähän. 

Malmin päivystys. Ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Tuli tästä mieleen oma kokemukseni päivystyksessä. Eräänä aamuna heräsin järkyttävään kuukautiskipua muistuttavaan alavatsakipuun, joka päivän mittaan muuttui kohtauksittain tulevaksi ylävatsa-, kylki- ja hartiakivuksi. Lisäksi vatsa turposi palloksi.

Päivystyksessä hoitajat totesivat kärsimättömästi, etteivät oireet yhdessä käy järkeen ja pitää päättää, onko varsinainen ongelma alavatsa-, ylävatsa-, kylki- vai hartiakipu. Odotushuoneessa sain niin voimakkaita kipukohtauksia, että huuto pääsi väkisin. Ihmiset tuijotti ja toisaalta mua hävetti, mutta kipu oli kuitenkin niin kova että juuri muuta ei mieleen mahtunut. Olin tosi hädissäni, tuntui kuin rautavannetta olisi puristettu ympärilläni, enkä ole koskaan kokenut niin voimakasta kipua. Hoitajat oli koko ajan sitä mieltä, ettei tässä mitään ole, ja kannattaisi mennä kotiin, kun heillä on siellä niin kiireistä. Olivat lähinnä ihan hoomoilasena, että mistä tässä on kyse.

Odotin KAHDEKSAN TUNTIA, kunnes lopulta sanoin ohi kulkevalle hoitajalle, että musta todellakin tuntuu ettei kaikki ole hyvin, kivun lisäksi olin kauheassa janossa juonut useamman litran vettä ilman että olisi edes tullut pissahätä ja maha vain kasvoi kasvamistaan. Silloin hän haki lääkärin, joka alkoi ottaa anamneesia samalla kun hoitaja laittoi kanyyliä. Siinä vaiheessa lähti taju ja heräsin hetken päästä tutkimuspediltä ja heti kun sain soperrettua, että ensin sattui vatsaan ja nyt kylkiin ja hartiaan, niin lääkärin pään päällä syttyi lamppu ja tajusi kyseessä olevan hartiapistos. Mulla oli puhjennut munasarjakysta, mistä oli tullut sisäinen verenvuoto ja vatsaontelossa ollut veri ärsytti palleahermoa, mikä oireilee noin. Jouduin samantien tiputukseen, sain suonensisäistä kipulääkettä ja olin osastolla kolme päivää leikkausvalmiudessa. Hemoglobiini putosi 50 yksikköä tuon episodin aikana.

Sinäsnä tämä ei ole kertomus erityisen tylystä kohtelusta, mutta edelleen ihmettelen, ettei hoitajilla leikannut paremmin, ja ettei noin voimakasta vatsakipua tutkittu nopeammin. Lainaamallani kirjoittajalla taisi olla kyse samasta palleahermon ärsytyksestä, toki varmasti paljon voimakkaampana kun kyseessä oli iso kasvain.

Ei nyt mikään supertyly tapaus, mutta kerran oli menossa bussiin ja sopivaan aikaan tuli sille laiturille bussi, josta oman kyytini piti lähteä. No edessä olevassa kyltissä ei ollut mitään tekstiä, joten menin kysymään bussin määränpäätä. Kuski tokaisi erittäin tympeään sävyyn, että "no arvaa" ja vihjaisi kädenliikkeellään kyltin suuntaan. Tympi sen verran, että pyysin erittäin vittumaisella äänensävyllä kuskia laittamaan sen saakelin kyltin päälle. Oli aika nöyrää poikaa sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Blöök kirjoitti:

Läheiseni kävi vakavien selkä-ja niskavaivojen vuoksi kuuluisalla lääkärillä. Lääkäri oli istunut yrmeänä pöytänsä takana lukien taustatietoja.

  "Sinun isäsihän on kuollut, kun olit nuori. Yritä päästä yli" .

 Tämä lääkäri ei edes hipaissut asiakasta. Ei edes sormellaan koskettanut niskaa tai selkää.

  Lasku 500 markkaa.

 Tapahtui Helsingissä 90-luvulla.

Mun isä kävi varmaan samalla lääkärillä 90-luvulla:D Hänellä on rakenteellinen selkävika joka alkoi oireilemaan 30+ ja hän hakeutui kuuluisalle spesialistille. Lääkäri istui pöytänsä takana, käski isän kumartua ja kun hän vaivoin sai tehtyä niin, kommentoi vain "No hyvinhän se selkä taipuu. Näyttää kuitenkin hiukan kivuliaalta, sun pitäisi käydä lääkärissä hakemassa siihen jotain." Ja perään lasku:D

  Olen tuon alkup.viestin kirjoittaja. Lie sattunut isällesi sama lääkäri, kuuluisa selkävaivoihin liittyvistä kirjoistaan. Etunimi alkaa  A:lla