Tylyt asiakaspalvelukokemukset kaupoissa/terveydenhuollossa jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin isossa kesätapahtumassa mieheni ja kavereiden kanssa. Yöllä minä ja mieheni harrastimme seksiä ja kumi oli sitten pamahtanut rikki jonka huomasimme vasta aktin loputtua. Aamulla sitten paikkakunnan apteekkiin hakemaan je-pilleriä, sattuuhan näitä.

Minua palveli ikäiseni nuorimies joka tuhahteli kun mainitsin mihin asiaan tarvitsin apua. Hymyilin kuitenkin reippaasti ja olin itse ystävällinen. Kysyin vielä jotain lääkkeeseen liittyen, sillä en todellakaan muistanut miten kyseinen pilleri toimi koska viimekerrasta taisi olla lähes 10vuotta aikaa. Mies kertoi laiskasti ja käski lukea pakkausselosteen. Juu selvä löytyyhän ne tiedot toki sieltä. Maksaessani hän mainitsi minulle suu vinossa:

"Niin siis tämähän ei suojaa sukupuolitaudeilta."

Nostin katseeni häneen ja katsoin hieman kysyvästi.Totesin että tiedän oikein hyvin asian kiitos vain ja etten usko että minulla on syytä epäillä mieheni uskottomuutta. Apteekkari ei sanonu mitään hymähti vain.

Onneksi paikalla ei ollut muita asiakkaita mutta otin asian vttuiluna koska kysyessäni itse lääkkeeseen liittyen hän käski lukea vain pakkausselosteen mutta koki tarpeelliseksi muistuttaa sukupuolitaudeista.

Tilanteen olisi voinut hoitaa vähän tyylikkäämmin.

No oli tökerö farmaseutti, mutta ei se varmaan ole nuoren miehen hi-hetki opastaa naista je-pilleristä. Laki kuitenkin vaatii tekemään niin. Et varmaan maininnut naineesi miehesi kanssa, niin tuskin hänkään oletti siinä sen enempää, vaan tarkoitus oli sanoa, että taudin vaara vaanii vaikkei se sopisikaan sinun tilanteeseesi.

Nimenomaan tökerö. Ymmärrän kyllä valistuksen mutta tyyli olisi voinut olla vähän eri kyllä. Tiedostin kyllä että siinä kesätapahtuman keskellä hän varmaan ajatteli minun olleen siellä vain römpsä auki valmiina akteihin. :D ihmettelin suuresti tuota niuhuutta vastata itse lääkkeeseen esitettyihin kysymyksin mutta taudeista hän muistutti auliisti. :D

Nuorena myöhästyin kesätöistä kun oranssin pankin kassa, ei ojentanutkaan vaihtamiani ruotsin kruunuja, vaan otti 15 min puhelun frendilleen. Olin siinä edessä koko tuon ajan. Kävin välillä viereiseltä kassalta kysymässä, voisko se ojentaa ne rahat siitä naapurin pöydältä. Ei voinut, kun ei oo sen asia. Sen ymmärrän, mutta tietty sekin kuuli ton puhelun ja näki rahat. Mitään en voinut kuin huitoa ja kuunnella viikonloppukuulumisjuttuja. Idiootti jatkaa vaan puheluaan ja minä tapitan edessä. Prosessi jäi "vähän" kesken kunnes puhelu lopulta päättyi.

Olikohan tarkoitus katsoa lähdenkö ilman rahoja ja jos palaan niin.. Ties miten paljon varasteli rahoja tuolla konstin vanhuksilta.

Blöök kirjoitti:

Läheiseni kävi vakavien selkä-ja niskavaivojen vuoksi kuuluisalla lääkärillä. Lääkäri oli istunut yrmeänä pöytänsä takana lukien taustatietoja.

  "Sinun isäsihän on kuollut, kun olit nuori. Yritä päästä yli" .

 Tämä lääkäri ei edes hipaissut asiakasta. Ei edes sormellaan koskettanut niskaa tai selkää.

  Lasku 500 markkaa.

 Tapahtui Helsingissä 90-luvulla.

Mun isä kävi varmaan samalla lääkärillä 90-luvulla:D Hänellä on rakenteellinen selkävika joka alkoi oireilemaan 30+ ja hän hakeutui kuuluisalle spesialistille. Lääkäri istui pöytänsä takana, käski isän kumartua ja kun hän vaivoin sai tehtyä niin, kommentoi vain "No hyvinhän se selkä taipuu. Näyttää kuitenkin hiukan kivuliaalta, sun pitäisi käydä lääkärissä hakemassa siihen jotain." Ja perään lasku:D

Lapsilla oli tammikuussa kova kuumetauti, ja soitin illalla päivystykseen kun 2-vuotiaalla oli kainalolämpö 40,7°C ja puhelimessa käskivät tuoda näytille. Tk:n vastaanottava hoitaja oli kuitenkin todella tyly, suhtautui minuun ynseästi, kyseli mitä kuumelääkkeitä olin antanut ja koska:

"Onko annettu Burana?"

-Joo, viisi tuntia sitten.

""Entäs Panadol?"

-Kolme tuntia sitten.

Hoitaja huokaisi kovaäänisesti ja pyöräytti silmiään ja alkoi naputtaa tietokoneelle samalla mutisten puoliääneen "Äiti ei ole ymmärtänyt miten lääkkeitä pitäisi antaa. Ei ole sisäistänyt kuumelääkkeiden toimintaperiaatetta. Tulee oman käsityksensä mukaan tänne lähetettynä."

En vieläkään ymmärrä mitä olisi pitänyt ymmärtää kun ohjeen mukaan annoin maksimimäärän, enkä ole lääketieteen ammattilainen. Onneksi lääkäri oli huippu, ja saimme hyvän hoidon.

Käyttäjä4346 kirjoitti:

Olin kerran juhlissa, joiden päätteeksi päädyin tuntemattoman miehen pantavaksi. Olin tässä vaiheessa ihan sekaisin, enkä pystynyt sanomaan asiaan juuta enkä jaata. Mies ei viitsinyt käyttää kondomia.

Menin seuraavana päivänä pelonsekaisin tunnelmin apteekkiin ostamaan jälkiehkäisypilleriä, varmuuden vuoksi. Kysyin n. 50-vuotiaan proviisorin neuvoa. Tämä nainen alkoi erittäin halveksivaan äänensävyyn kailottaa, että ymmärränkö nyt varmasti, ettei tämä ole mikään pääsääntöinen ehkäisykeino. Meni kaikki voimat siihen, että sain pidettyä itseni rauhallisena ja kasassa. Kotona itkin häpeästä.

Musta tuntuu, että tämä on ihan määrätty sanottavaksi. Itse olen joutunut ottamaan hyvin monta jälkiehkäisyä, sillä käytän kortsuja ehkäisynä hormonaalisen sopimattomuuden takia ja ne tuppaavat kuivuuden takia repeämään aika usein. Joka kerta eri apteekeissa on mulle tämä sanottu. Tämä on sanonuttu myös kavereille, jopa sille joka raiskauksen jälkeen kävi hakemassa pillerin. Joten en ottaisi itseeni, joku ohjeistus vain.

Ensimmäisen lapsen neuvolatäti (lähenteli eläkeikää) oli tosi töykeä ja epäasiallinen. Vieläkin puistattaa ja harmittaa kun en tuoreena äitinä uskaltanut hänen toimiaan arvostella. Kun hän kävi kotikäynnillä (yllätyskäynti, ei ilmoittanut tulostaan) hän etsi kaikesta kritisoitavaa: kaksiossamme vauvan sänky ei olisi saanut olla makuuhuoneessa, tummat lastenvaunut olivat hengenvaaralliset, koska lämpenevät liikaa auringonpaisteessa, hoitopöytää ei tarvita vaan vauva pitää pukea ja vaihtaa vaipat sylissä, tuttia ei olisi vauvalle saanut antaa ollenkaan jne. Neuvolakäynneilläkin hän pakotti riisumaan ja pukemaan lapsen sylissä ensi käynneistä alkaen ja minua tuoreena äitinä todella pelotti pyöritellä pienen pientä vauvaa sylissä etten vain pudota häntä. Tilannetta pahensi se, että hän siinä sitten seisoi vieressä kädet puuskassa ja arvosteli, että oletpa epävarma tuon lapsesi kanssa. Toisen lapsen vauva-aikana meillä oli aivan ihana miespuolinen neuvolatäti ja hän oli aivan toisenlainen: kannustava ja positiivinen.

Joskus,, kun selkäkipu oli niin paha että en voinut istua enkä seista, päivystyksessä roikuin naulakossa. Hoitaja haastatteli ja viimeinen kysymys oli että mihin kirkkokuntaan kuulun.Raivostuin ja kysyin mihin sitä tietoa tarvitaan.Vastaus:Jotta voidaan kirjoittaa oikea KUOLINTODISTUS.

Opiskeluaikoina kävin hoidattamassa klamydiaani. Tosi kuuma hoitsu huitoi sen pumpulipuikon kanssa, ei vaikuttanut mitenkään kokeneelta kun tökki sillä nekkuani. Vieläpä hävetti niin £$€@£$. 20 vuotta myöhemmin törmättiin ravintolassa ja oli vieläkin paremman näköinen jos mahdollista. Hävetti taas niin "@£$€:sti mutta helpotti kun huomasin ettei tainnut tunnistaa. Seksi oli jumalaista ja nyt olemme olleet pari jo kymmenisen vuotta ja hän on kertonut kyllä että muistaa minut jostain. En taida kertoa.

Kävin Mehiläisessä hoidattamassa pientä suonikohjua .  Ensimmäisen vaahdotuksen jälkeen jalka meni pahemmaksi. Toinen korjaushoito vain pahensi asiaa ja sain koko 50cm pitkän pullottavan suonarin, paukamat ja pysyvät säryt. Valitin. Mehiläisen kirjallisessa vastineessa luki että nämä ovat TUNNETTUJA HAITTAVAIKUTUKSIA. Eli niistä ei lääkärin tarvinut kertoa. Tästä minä tyhmä maksoin 2,5 kk palkkani. Enpä olisi koko hoitoon mennyt jos olisin tiennyt. Idea kun oli juuri päinvastanen eli kysyin lääkäriltä että kannattaako nyt hoitaa ettei tule pahemmaksi.... 

Olin ostamassa apteekista Imodiumia aivan tulevan varalle, oli tiedossa stressaava ajanjakso ja vatsalla tuntevana ajattelin varustaa lääkekaappini. Pikkuapteekin kassalla oli hyvän mittainen jono, asiakas tiukasti toisen perässä, asioivalla ei minkäänlaista yksityisyyttä. Ostokseni kohdalla kassahenkilö sitten tokaisi isoon ääneen, että "onko se aivan vesiripulilla?!". Tietysti neuvominen ja huolenpito kuuluu apteekissa työntekijöiden tehtäviin, mutta tilanne oli hiukkasen epämiellyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen lapsen neuvolatäti (lähenteli eläkeikää) oli tosi töykeä ja epäasiallinen. Vieläkin puistattaa ja harmittaa kun en tuoreena äitinä uskaltanut hänen toimiaan arvostella. Kun hän kävi kotikäynnillä (yllätyskäynti, ei ilmoittanut tulostaan) hän etsi kaikesta kritisoitavaa: kaksiossamme vauvan sänky ei olisi saanut olla makuuhuoneessa, tummat lastenvaunut olivat hengenvaaralliset, koska lämpenevät liikaa auringonpaisteessa, hoitopöytää ei tarvita vaan vauva pitää pukea ja vaihtaa vaipat sylissä, tuttia ei olisi vauvalle saanut antaa ollenkaan jne. Neuvolakäynneilläkin hän pakotti riisumaan ja pukemaan lapsen sylissä ensi käynneistä alkaen ja minua tuoreena äitinä todella pelotti pyöritellä pienen pientä vauvaa sylissä etten vain pudota häntä. Tilannetta pahensi se, että hän siinä sitten seisoi vieressä kädet puuskassa ja arvosteli, että oletpa epävarma tuon lapsesi kanssa. Toisen lapsen vauva-aikana meillä oli aivan ihana miespuolinen neuvolatäti ja hän oli aivan toisenlainen: kannustava ja positiivinen.

Miespuolinen neuvolatäti :-)

Olisiko se sitten neuvolasetä? Vai onko neuvolatäti yhtä vakiintunut nimitys kuten esim. nimismies, haastemies jne?

Vierailija kirjoitti:

Menin päivystykseen suuren avohaavan takia, jonka koira oli puraisemalla aiheuttanut. Pääsin kyllä nopeasti sisään, mutta jouduin odottamaan melko kauan kirurgin arviota tilanteeseen, koska hän oli kiinni leikkauksessa. Tässä siis ei ollut mitään ongelmaa vaan siinä siinä, että minut laitettiin odottamaan jatkohoitoa henkilökunnan huoneen viereen ja sieltä kuului taivastelua tilanteestani "Voi kamala, tollaseen voi oikeasti kuolla" ym. Puhuivat myös tunnistettavasti henkilöistä koko nimillä, hetuilla ja jopa osoitteita kuulin sekä kuvauksia terveydentilasta. Jossain vaiheessa tajusivat, että olin kuullut puhuttavan, koska minua hoitanut lääkäri kävi vaivaantuneena vetämässä auki jääneen oven kiinni.

Voisko joku hoitohenkilökuntaan kuuluva valaista hiukan, että miksi näitä kailotetaan ovet auki ja kaiken kansan kuulleen. Tämä on nimittäin yleistä ja varsinkin päivystyksessä. Tietoja kysellään käytävällä, kansliassa puhutaan kovaan ääneen ovet auki ja papereita lojuu pöydillä niin, että kaikki tiedot näkyvät. Täällä päivystyksessä lääkäreillä on potilaslista pöydällä, siinä potilaiden nimet ja sosiaaliturvatunnukset. Tämä on joku selkeä käytäntö, koska näin on ollut joka kerta kun päivystyksessä olen käynyt ja halutessani helposti olisin voinut lukea siitä koko porukan tiedot.

Jouduin olemaan lapseni kanssa sairaalassa pidemmän aikaa ja tilanpuutteen vuoksi meitäkin palloteltiin, oltiin milloin varastossa, milloin kanslian sivuhuoneessa. Tämä potilaiden tietojen kailottaminen kovaan ääneen oli oikeasti häiritsevää, kun vieläpä se oli aika usein sellaista pahansuopaa juttua omaisista ja potilaista. Oltiin sentään lasten kirurgisella osastolla, että tuskin ne lapset tahallaan oli inhottavia. 

Näitä varmaan riittäisi jokaisella suomalaisella romaanin verran.

Terveydenhuollossa ainakin henkilöstö pitää toistensa puolta, vaikka räikeitä rikkomuksia tapahtuu jatkuvasti.

Kävin nuorena lääkärissa niskani takia.  Otettiin röntgenkuva mutta minulle ei koskaan sanottu mikä oli vikana.  Lääkäri, vanha mies, sanoi että laita suihkun jälkeen kissannahka kaulaan, niin särky helpottaa.

Sitten vuosia myöhemmin kävin tk-lääkärissä niskaani valittamassa.  Hän oli kirjoittanut papereihin (jotka myöhemmin jossain vaiheessa luin) että 'istuu niskat kyyryssä'.  Niska kuvattiin, mutta ei otettu kuviin röntgenlääkärin lausuntoa.  Tk-lääkäri katseli ikkunaa vasten kuvaa ja sanoi että eipä tuossa näytä olevan mitään erikoista. - No myöhemmin sitten kyllä selvisi että minulla oli syntymäperäinen vaikea niskan epämuodostuma, joka aiheutti jatkuvaa niskan- ja päänsärkyä ja  muitakin vaivoja.

Minulla on pienestä pitäen ollut hirvittävä neulojen ja pistosten kammo, luultavasti siksi koska sairastin taaperoiässä erästä harvinaista verisairautta, jonka tutkimisen vuoksi minua pisteltiin ja pisteliin ja pisteltiin sekä pisteltiin, että pisteltiin ja pisteltiin ja pisteltiin, monta vuotta pelkkää sairaalaravausta ja pistelyä. Toisena taustatietona mainittakoon, että minulla on sairaus, joka aiheuttaa minulle kovia polvikipuja sekä yleisiä liikkumisvaikeuksia, minkä vuoksi esim. juokseminen ja portaissa käveleminen on minulle hädintuskin mahdollista.

Joskus 11-vuotiaana jouduin sitten jonkinlaisiin tutkimuksiin, en muista minkä vuoksi, mutta verta piti ottaa useampi putkilo tutkittavaksi. Aloin tietysti itkeä, kun tieto pistämisestä tuli minulle täysin odottamatta ja pelkäsin aivan hirveästi. Verikoetta ottava akankuvatus ärjäisi minulle, että turpa kiinni, ei noin isot tytöt enää saa itkeä.

14-vuotiaana minulle iski välitunnilla aivan hirveä rintakipu. Siis aivan HIRVEÄ kipu rintalastan päällä ja kipu koveni joka kerta kun rintakehäni vähänkään laajeni, eli en sen vuoksi voinut edes hengittää kunnolla sisäänpäin. Minulla on muutenkin ollut taipumusta saada samantyyppistä, selittämätöntä kipua jonnekin päin rintaani, mutta tällä kertaa kipu oli kovempaa kuin koskaan ennen. Minulle soitettiin ambulanssi ja he tulivat siihen koulun käytävälle tuijottamaan minua ja raapimaan päitänsä. Minulta mitattiin happi, ja he sanoivat, että pitäisi kai myöhemmin ottaa verikoekin. Aloin itkeä neulakammoni vuoksi, minkä johdosta kuraattori soitti äidilleni, että nyt sinun lapsesi viedään sairaalaan kriisiluonteisten mt-ongelmien vuoksi. Koska tietysti fobiajohtoinen itku on yhtä kuin selittämätön hysteerisyys, mikä puolestaan on yhtä kuin mielenterveysongelma. Eikä ambulanssihenkilökunta ollut vielä edes siinä vaiheessa päättänyt, että vievätkö minua ja minne!

Ambulanssihenkilökunta kuitenkin päätti sitten, että minut kannattaisi viedä terveyskeskukseen. He käskivät minun nousta ylös, ja sitten kun "kiukuttelin ja kieltäydyin" (eli sanoin, etten kivun vuoksi voi seistä), he tarttuivat minua kainaloista ja retuuttivat portaisiin. Portaiden yläpäässä sanoin, etten voi kävellä portaissa, mihin heistä toinen kivahti, että jos en suostu tottelemaan, niin sitten he jättävät minut yksin niille sijoilleni.

Kerrataanpa nyt siis, mitä minä sillä hetkellä tunsin. Olin suunnattomissa tuskissa ja pelkäsin kipuni johtuvan jostain vakavasta. Minun oli käveltävä portaissa, mitä en osaa tehdä, sillä jos en olisi kävellyt, niin ainoat auttajani olisivat hylänneet minut. En voinut hengittää kunnolla, ja kaikki vähäinen happeni meni kivusta itkemiseen. Mutta oloni helpottaminen ja tilanteessani auttaminen ei sitten kai vaan kuulunut ambulanssihenkilökunnan työhön.

(jatkuu)

(jatkoa)

Jotenkin minä sitten kuitenkin pääsin terveyskeskukseen, missä minun asioitani ruvettiin jostain syystä käsittelemään julkisesti aulassa, missä oli paljon ihmisiä. Käytiin läpi nimet, sotut, osoitteet ja puhelinnumerot. Hoitaja tunnusteli paljasta vatsaani ja kävi ääneen läpi sitä, miten vatsani ei tunnu ummettuneelta. Sitten hän kysyi minulta kaikkien kuullen, että milloinkas suoleni on viimeksi toiminut. Hämmennyin siitä, miten hän esitti noin yksityisen kysymyksen noin julkisesti, ja hän ilmeisesti katsoi huuliltani karkaavan, kiusaantuneen "ööö":n tarkoittavan sitä, etten ollut ymmärtänyt kysymystä. Joten hän kailotti vielä suurempaan ääneen niin, että koko aula kuuli, että MILLON OLET VIIMEKSI KÄYNYT KAKILLA? Vastasin todenmukaisesti, että viimeksi edellisenä päivänä. Ja taas kailotusta: "NO JOO KYLLÄ TÄMÄ SITTEN UMMETUSTA ON, PISTETÄÄN LAKSATIIVIA JA KIPULÄÄKETTÄ, YRITÄ SAADA SUOLI TYHJÄKSI, SIELLÄ VOI OLLA VÄHÄN SELLAISTA KOVETTUNUTTA ULOSTEMASSAA TULPPANA, MUTTA YRITÄ VAAN PUSERTAA ULOS SITTEN KUN ALKAA TUNTUA SILTÄ, ETTÄ VOISI VÄHÄN KAKKI OLLA TULOILLAAN". Eikä auttanut, vaikka yritin soperrella, etten todellakaan kärsi ummetuksesta, kun wc-käynneissäni ei ole ollut mitään tavalisesta poikkeavaa. 

Että kiitos avusta, rintakivut vaivaavat minua edelleen, vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Googletuksen perusteella kuitenkin vaikuttaisi siltä, että se johtuu sellaisesta kuin "precordial catch syndrome", minkä onneksi uskotaan olevan vaaraton kiusa. Vaikka aina sanotaankin, että pitäisi kysyä lääkäriltä eikä googlesta, niin jostain syystä googleen luottaminen tuntuu minusta turvallisemmalta, kuin terveyden alan ammattilaisiin luottaminen. Ja tiedän kyllä, että ambulanssihenkilökunnan jäsenet ovat ihmisten pelastajia eivätkä mitään asiakaspalvelijoita, mutta voisivat he kyllä siitä huolimatta edes yrittää kohdella ihmisiä ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä tilanteista kannattaa varmasti aina antaa palautetta/tehdä valitus. Ihan jo siitäkin syystä, ettei samaa toimintaa enää tapahtuisi ja jotta saisi itsekin päästyä asian yli.

Anonyymisti on vaikea jättää palautetta pikkupaikkakunnalla.

Anonyymillä palautteella ei tee yhtään mitään! On tosi hankala koittaa jäljittää tapahtumaa ja osallisia jne jos ei oel potilastietoa. Valitustahan ei tehdä ilkeyttä vaan siksi, että henkilökunta oppii. Alan ihmisenä voin kertoa, että meillä ainakin nämä vain luetellaan asioina, niistä oppiminen ei onnistu. Ihan ajanhukkaa.. Asiakkaalla on myös oikeus saada selvitys kohtelustaan ja anteeksipyyntö. Nimetön valitus auttaa ihan yhtä paljon itse asiaa, kuin tämä ketju..

Vierailija kirjoitti:

Nuorena myöhästyin kesätöistä kun oranssin pankin kassa, ei ojentanutkaan vaihtamiani ruotsin kruunuja, vaan otti 15 min puhelun frendilleen. Olin siinä edessä koko tuon ajan. Kävin välillä viereiseltä kassalta kysymässä, voisko se ojentaa ne rahat siitä naapurin pöydältä. Ei voinut, kun ei oo sen asia. Sen ymmärrän, mutta tietty sekin kuuli ton puhelun ja näki rahat. Mitään en voinut kuin huitoa ja kuunnella viikonloppukuulumisjuttuja. Idiootti jatkaa vaan puheluaan ja minä tapitan edessä. Prosessi jäi "vähän" kesken kunnes puhelu lopulta päättyi.

Olikohan tarkoitus katsoa lähdenkö ilman rahoja ja jos palaan niin.. Ties miten paljon varasteli rahoja tuolla konstin vanhuksilta.

  Tuommoisessa tilanteessa voi mennä ja kysyä kuka on asiakasvastaava kun sinulla on kiire saada rahat.

Kysyin äitini muistisairaudesta hänen lääkäriltään. Onko periytyvää? Ennusteet? Jne. Vastaus oli: Lisää tietoa saa sitten ruumiinavauksessa!?

Ikävä fakta on, että se hoitaja ei useinkaan ole se ystävällinen, kärsivällinen ja rautaisen ammattitaitoinen henkilö, kuten toivomme - vaan sen sijaan hän on norsunvittunaamainen, toheloiva ja epäkohtelias juoruämmä.