Tylyt asiakaspalvelukokemukset kaupoissa/terveydenhuollossa jne...

Kaupassa oli korttivika, eikä voinut maksaa kuin käteisellä (automaattia ei kaupassa remontin takia tuolloin ollut, lähimmälle maatille oli matkaa). Kassa ilmoitti tämän asian vasta, kun oli latonut ostokseni ja pääsin maksamaan. Käteistä ei tietenkään ollut tarpeeksi ja jäin siinä kassalla pohtimaan, mitä jätän pois. Toiset siinä huokailee jonossa, kun itse tuskailin nolona tilanteeni kanssa. Olisiko korttien toimimattomuuden voinut ilmoittaa jo kassalle tullessa "hei, kortit ei tällä hetkellä valitettavasti toimi"?

Menin elämäni ensimmäistä kertaa meikkaajalle yo-päiväni aamuna. Meikkaaja oli muuten kivan oloinen, mutta kommentoi kasvojeni heikkouksia:

Sulla on nää amorinkaaren puolet niin epäsymmetrisen malliset, onneksi rajaus nyt vähän auttaa. Ripsetkin on tosi hennot, mutta ehkä tää rajaus vie huomiota pois. Hiukset sulla on tosi tyypilliset suomalaiset hiukset, ohuet ja hennot, hyvä ettet toivonut mitään tuuheaa kiharakampausta.

Eipä ollut kaunis olo, kun tuollaisena hetkenä ruoditaan sun ulkonäön huonoja puolia. :(

Menin juhlapukuliikkeeseen etsimään itselleni polvipituista juhlamekkoa/kaksiosaista pukua. Liikkeen omistaja oli välinpitämättömän oloinen, mutta suostui etsimään suuresta liikkeestä toiveeni värisiä pukuja, koossani. Omistaja halusi olla läsnä, kun sovitin pukuja. Jostain syystä hän oli ottanut sovitukseen yhden aasialaisen puvun, joka oli kokoa pienempi kuin muut puvut. Siinä pukukopissa ahersin kaksiosaisen puvun alaosan kanssa, joka ei mennyt puolireidestä ylöspäin. Omistaja tuhahti, ettei olisi kannattanut edes yrittää tuota pukua minun tyyppiselle vartalolle, kun lantio on noin leveä. Oli todella kiva seistä pikkareissa, liian pienessä hameessa arvosteltavana.

Teininä kävin lähikaupasta sidepaketin ja suklaata. Siteiden ostaminen hävetti mua teininä kamalasti ja nolostelin kuukautisia, vaikka ihan luonnollisesta asiasta oli kyse. Eiköhän keski-ikäinen kassa tokaissut lohduttavalla äänensävyllä "taitaa olla se aika kuusta, noo, kyllä suklaa auttaa". Nolostuin kauheasti, ei ehkä kannattaisi kommentoida kovin tarkkaan toisten ostoksia.

Ihmisten yksityisyys tuntuu kyllä terveydenhuollossa olevan lähinnä kaunis ajatus. Nimimerkillä hoitaja katseli vierestä tekemättä mitään, kun viereisellä paikalla ollut potilas kuikuili verhon raosta kun jouduin olemaan ilman paitaa.

Pikkujuttu, mutta eräässä vaateliikkeessä oli töissä neljä myyjää. Mua moikattiin tiskin takaa, katsottiin hetki nenänvartta pitkin ja jatkettiin juoruamista. Kiertelin kauppaa hetken, kukaan ei tarjonnut apua, lähdin pois. Olin ainoa asiakas.

Ei nyt varsinaisesti tylyä kohtelua, mutta asiatonta ja välinpitämätöntä kuitenkin. Vaatekaupoissa jotkut myyjät ovat aika typeryksiä. Olin etsimässä juhla-asua ja toppi piti vielä löytää. Olin pukukopissa ja myyjä toi sinne selvästi liian pienen kankaisen topin. Kun huomautin, että isompi koko olisi parempi, niin tämä myyjä tokaisi, että niin, kun teillä on nuo rinnat. Jos olisin ollut joku povipommi edes, mutta rintavarustukseni on ihan normaalikokoinen. Ja mikä huvittavinta, liike oli profiloitunut aikuisten naisten vaateliikkeeksi! Takkimyyjä eräässä toisessa kaupassa huomautteli, että on taidettu olla ruoka-aikaan kotona. Kieltämättä painoa on hieman liikaa, mutta se ei kuulu myyjälle. Tarjolle rouva toi sellaisen loimen, jota en suostuisi pitämään pimeällä vesisateessakaan. Kummankaan kaupan ovia en ole kerrottujen tapausten jälkeen avannut enkä avaa.

Terveydenhuollon puolella lähinnä törmää välinpitämättömyyteen, kun ei kuulu paikkakunnan vallasväkeen. Esimerkiksi kun annetaan lääkitys, niin sanotaan, että kokeillaan nyt ensin näitä, vaihdetaan sitten, jos eivät sovi tai jos niillä ei saavuteta toivottua tulosta. Vaihtoehtojahan on monia. Jos sitten mainitsee jostakin sivuvaikutuksesta, niin todetaan vaan, että kyllä ne ajastaan loppuvat. Ei enää puhettakaan vaihdosta.

Muuan terveyskeskuslääkäri käyttäytyi tosi typerästi. Tehtiin kartoitusta siitä, mihin riskiryhmiin mahdollisesti kuulun (perinnölliset sairaudet jne.). Luettelin, mitä tiesin äitini suvun sairauksista. Sitten sanoin, että isän suvusta minulla ei ole tietoja, sillä olen avioton lapsi enkä tiedä, kuka isäni on. Lääkäri ärähti, että jokainen tietää isänsä. Totesin siihen, että lienen sitten poikkeus, sillä en todellakaan tiedä. Meni tuosta tilanteesta vielä varmaan kymmenkunta vuotta, ennen kuin arvoitus ratkesi.

Hammaslääkärissä olen huomannut myös, että kun ei kuulu kuohukermaan, niin ei ole niin väliä, millainen paikka hampaaseen tuupataan tai voisiko jollakin tavalla saada hammasriviä vähän esteettisemmäksi.

En todellakaan kuulu vallasväkeen enkä ole missin veroinen kaunotar, mutta vakituisessa työssä olin eläkkeelle asti ja maksoin melkoisia veroja kunnalle, en tosin niin paljon kuin lääkärit, mutta paljon kuitenkin. Sinänsä minusta jokaista asiakasta on kohdeltava samalla tavalla hyvin, oli hän köyhä tai rikas, nuori tai vanha, kaunis tai ruma.

Huomasithan, et nää on koon 36 pikkareita? Kysyi myyjä, kun kiikutin ostokseni ketjuvaatekaupan kassalle. Tyydyin vain toteamaan, että huomasin.

Olin ostamassa pikkareita pikkusiskolleni, itse olin kokoa 44.

Työterveyslääkärimme on todellinen painonatsi. Joka kerralla kytätään painoa, minutkin pakotti vaa'alle, kun ei uskonut ilmoittamaani lukemaa todeksi. Itse olen normaalipainoinen, mutta ylipainoiset kollegani kertovat, kuinka lääkäri ehdottaa aina lääkkeeksi laihdutusta, olipa lääkäriin menon syy mikä tahansa. Asiatonta minusta, ei se murtunut käsi tai influenssa johdu painosta. :(

Suomalainen sairaanhoito on ihan omaa luokkaansa törkeydessä. Itse olen ollut palvelevalla puolella ja tarkkaillut monen kollegan työtapaa. Ikävä kyllä usein vaikuttaa siltä, että potilas on hoitotyössä välttämätön paha, jota saa ja pitää tylyttää, pompottaa ja vähätellä joka käänteessä. Itse yritän olla ystävällinen ja kohtelias, mutta monesti olen hävennyt koko systeemin puolesta kun olen saanut sivusta tarkkailla sairaiden ihmisten kiusaamista.

Jouduin muutaman kerran päivystykseen pahojen sappivaivojen takia. Molemmilla kerroilla häilyin tajunnan rajamailla, hikoilin melkein verta ja oksentelin välillä, mutta minua ei otettu koskaan tosissaan koska pystyin vastaamaan nk. Triage -hoitajan kysymyksiin sopertelematta enkä huutanut kipujani kovaan ääneen. Lopulta sitten silloinen puoliso kävi sanomassa hoitajille, että olen todella pahoissa kivuissa ja meinaan pyörtyä, ja vasta sitten pääsin tutkittavaksi ja sain särkylääkettä isompina annoksina.

Opin tästä sen, että katsoin itse Triage -arvioinnissa käytettävät kriteerit ja aina jos joudun päivystykseen niin esitän tajunnanhäiriöistä kärsivää ja huudan kovaan ääneen kipujani --> pääsee inhimillisessä ajassa hoitoon. Mikään ei vi**ta enempää kuin se, että odotat vastaanotolle pahoissa kivuissa ja sitten joku itsensä verille telonut kännikala viedään jonon ohi paikattavaksi.

Valititteko näistä kokemuksista ao. paikkoihin?

Lapseni hoitovirhettä peitteli tyyliin koko sairaala. Vasta hänet "pelastanut" lääkäri kehotti tekemään valituksen suoraan potilasvakuutuskeskukseen ja sieltä tulikin  "tuomio" vakavasta huolimattomuudesta  ja lapselle melkein 10.000 € korvauksia pysyvästä haitasta, homma arvioidaan uudestaan kun hän täyttää 18 vuotta. Potilasasiamies, osastonlääkäri ja Keskussairaalan johtava ylilääkäri vastasivat muistutukseeni, että kaikki on mennyt just hyvin ja vallitsevan käytännön mukaan ja lapsi on hoidettu asianmukaisesti. Vastauksen saamiseen meni yli 7 kk. Potilasvakuutuskeskuksen päätös tuli nopeammin ja ehti varmasti sairaalaankin ennen kuin heidän vastineensa tuli.

Vasta juuri äsken todistin tilannetta, jossa yöllä päivystyksessä oli kivulias mies, joka oli istunut siellä odotustilassa jo 20 min. oksentamassa, kun hoitaja tuli kyselemään häneltä asioita. Saimme kuulla hänen koko nimensä, sotunsa, eturauhassyövän hoidon ja tilanteen, suolen toiminnan, oksentelun jne. Olin siellä lapsen kanssa ja pohjattoman väsynyt, kello oli 02 ja jotain. Pienehkö kaupunki ja miehen sukunimi kuuluisa täällä, pystyin heti yhdistämään kuka oli, vaikka tietenkin hienotunteisesti en katsonut miestä. Tuli mieleen, että tästä olisi pitänyt tehdä jonkinlainen valitus! Mutta kun omaakaan lasta koskevaan ei reagoitu, niin miten olisi sitten reagoitu, jos olisin ihan tuntemattomasta ihmisestä kannellut...

Vierailija kirjoitti:

Valititteko näistä kokemuksista ao. paikkoihin?

Viimeisimmästä tapauksesta tein päivystävästä lääkäristä kirjallisen valituksen potilasasiamiehelle. Ylilääkäri vastasi jotain diipadaapaa, mutta toivottavasti jatkossa ottavat työnsä vähän vakavammin.

t. 31

Töissä oli tapahtunut kauheita ja olin nukkunut niiden asioiden takia huonosti jo vuoden. Lopulta nukuin alle tunnin yössä ja vaan itkin ja oli aivan loppu.

Työterveyslääkäri huokaili ja vilkuili kelloa kun itkin hysteerisenä. "No vaihda työpaikkaa" tai "lenkkeile että saat unta".

Sanoin että olen hakenut kolmeen eri paikkaan enkä ole päässyt ja öisinkö lenkkeilen? Tiuskas sitten että ala joogaamaan kun elämäs on noin repivää 😯😯😯. Siinä oli apu.

Sillä viikolla tuli se Imatran ampumistapaus ja luin jostain että se ampuja ei ollut saanut apua ongelmiinsa enkä ihmettele yhtään enää miksi näitä ampumisia tapahtuu. Ei jooga auta.

No tää nyt ei ole huonoa palvelua eikä kaada maata, mutta tuli vaan mieleen: lapseni omakantatiedoissa lukee neuvolalääkärin kirjaamana, että lapsi tapaa isää säännöllisesti. Ihan hyvä muuten mutta olin kertonut, että isä tapaa miten sattuu, mutta pyritään kahden viikon väliin. 😁

Vierailija kirjoitti:

Valititteko näistä kokemuksista ao. paikkoihin?

Eihän noihin yleensä vastata. Kannattaa tietty tehdä valitus, mutta sitten olet "tämä nimi on tuttu" esim. sairaalassa ja kohtelu sen mukaista.

Kaikenlainen muistuttaminen sairaalaan on turhaa, leimaat vaan itsesi. Jos tapaus on oikeasti hankala, niin sitten suoraan potilasvakuutuskeskukseen, jossa puolueettomasti arvioidaan ja saat korvauksen jos asia on oikeasti mennyt pieleen. Sairaala ei ikinä tule myöntämään mitään.

Ketkä on vallasväkeä??

Hoitaja kirjoitti epähuomiossa minulle sairauslomatodistuksen toisen ihmisen nimellä (katsoi henkilökortista syntymäaikani, valitsi samana päivänä syntyneen ihmisen tiedot koneelta). Sain kotiin soiton perääni ja huudot, kun en kuumeessa ollut huomannut hoitajan virhettä.

Eka kysymys, jonka tajunnan menetettyäni sain: mitä ainetta olet ottanut? Kyseli niin auttamaan tullut kuin ensihoitaja.

Vaikka kaikenlaisia päihdeheppuja liikkuu liikenteessä, tulee näitä sairastumisia myös muillekin.