Tylyt asiakaspalvelukokemukset kaupoissa/terveydenhuollossa jne...

Olin menossa Elielinaukiolta Töölön kisahallille, ja juoksin kiireisenä erääseen bussiin, koska en ollut varma oliko se lähdössä. Kysyin kuskilta sisään päästyäni, milloin bussi lähtee (minulla oli kiire päästä kisahallille). Kuski vastasi tympeästi ja tylysti: "Jos on kiire niin mene juoksemalla!" eikä kertonut milloin bussi lähtee.

Mua ärsyttää suunnattomasti lähi-Ärrän myyjä, ehkä jopa itse kauppias? Isokokoinen keski-ikäinen mies ja naamalla aina niin tympeä ilmeä ettei tosikaan. Olen monesti asioinut siellä normaaliin iloiseen tapaan, ja koko aikana mies ei ole sanonut sanaakaan?? Ei tervehdi, kiitä, ei sano edes laskun loppusummaa! Mulkoilee vaan. Viimeksi menin tiskille ja moikkasin, mies puuhasi jotain tiskin takana, mulkaisi, ei sanonut mitään, ja jatkoi puuhiaan. Hetken päästä huomautin että niin olisin pakettia noutamassa, jolloin mies huokaisi syvään ja löntysti hitaasti kassalle. Tämän jälkeen aloin boikotoimaan ko. R-Kioskia.

Päiväkoti.

Kaikki puhutaan siinä eteisessä, kurahousujen hajussa ja muitten äitien kuullen. Missä olitte ja mitä teitte ja mun lapset kertoo ja toiset äidit kuuntelee korvat soikeena.Mua niin ärsyttää se hoitoaikojen kuulustelu ja se et kysellään oonko kurssilla ja onks muksut kokopäivän.Ja pihan juorurinki arvostelee sillai hienosti et kiva ku xllä on tänään lämpimät kengät,kyl olikin eilen liian vähän päällä.Oon yksin muksujen kanssa ja en todellakaan mikään pomp de lux äiti mut lapset hoidan vaikkei rahaa olekaan kaikkeen kivaan uuteen. Onk jollakin muulla yhlla olo et ei oo ihanneäiti noitten päiväkotitätien rankiglistoilla?

Kuopuksella todettiin 11-12kk iässä niin monta erilaista ruoka-aineallergiaa, että pyysin neuvolasta apua, että mitä se söisi niin että saa kaikki vitamiinit ja muut - ja sain lähetteen ravintoterapeutille. Tästä on kolmisen vuotta aikaa, mutta jota kuinkin muistan edelleen aika hyvin mitä siellä tapahtui..

Aluksi kartoitettiin mitä vauva sillä hetkellä söi, mun tekemän ruokapäiväkirjan avulla. Sellainen oli pyydetty etukäteen laatimaan. Tämän jälkeen terapeutti alkoi selata papereitaan, esitteitä, lisää papereita. Ei juuri puhu mitään. Sitten lopulta: "no, ainakin tämä kalsiumin saanti jää teillä nyt vähäiseksi, sitä pitäisi saada lisää. Hänkö ei käytä mitään maitotuotteita?" No ei, kun on mm.se maitoallergia, sitä vartenhan olimme siellä. "Niin, no jos ei käy tuo soija eikä maitotuotteet. Jaa, niin, no, mitenkähän sitä kalsiumia saisi sitten. Sitä olisi kuitenkin hyvä olla ruokavaliossa. Tähän sinun kannattaa kiinnittää huomiota."

Olin ihan että mitä ihmettä, ja sanoin, että minä kyllä tiedän että lapseni jää paitsi vaikka mistä, mm. kalsiumista, ja että siksi olin siellä että tarvitsin konkreettisia neuvoja! Hän vain hymisi, että tää on kyllä vaikea juttu tää kalsium. Keksin itse sitten kysyä että mites toi kauramaito? Joo, innostui terapeutti, niissä on ainakin jossain lisättyä kalsiumia!

Sitten seuraavaksi: "niin no kalaa tietysti, kala olisi hyvä. Miten sinulla ei ole tässä ruokapäiväkirjassa ollenkaan kalaa!" Juu ei, kun se on todettu sille kalallekin allergiseksi. Ai juu, hän ei huomannutkaan, totta totta... (ei huomannut!)

Näin eteni meidän tapaaminen kohti vääjämätöntä loppuhuipennusta! Terapeutti jäi lopuksi miettimään leipä/puuro-asiaa, ja päätyi seuraavaan: "no, joka tapauksessa vaikka on näitä vilja-allergioita, niin kaikki gluteenittomat tuotteet lapselle sopii joka tapauksessa, käytät niitä vain. Ja leivot itse. Gluteenittomat jauhot ja jauhoseokset on kaikki ok!"

Tästä teinkin sitten ylemmälle esimiehelle virallisen valituksen. Gluteenittomat tuotteet kun ei sitten todellakaan sopineet lapselleni (monet sisältää vehnän gluteenittomia ainesosia) ja mistä minun olisi se pitänyt tietää? En minä tiennyt että keliakia on eri asia kuin vilja-allergia. Kuvittelin että ammatti-ihminen tietäisi. Nykyään osaan kyllä unissanikin nämä kaikki. Kantapään kautta opittiin...

Vierailija kirjoitti:

Menin piriputken jälkeen päivystykseen hakemaan bentsoja, en saanut,  vähän sitten hermostuin ja löin.. Sitten kimppuun hyökkäsi joukko mieshoitajia ja vartijoita ja jouduin remmeihin.. että tällaista Helsingissä..

Oikeinko ihmettelet kun jouduit remmeihin lyötyäsi hoitajaa?

Itse en onneksi joudu käyttäämään paikkakuntani terveyskeskuksen palveluita , kiitos työterveyshuollon. Mutta tyttäreni kanssa olen valitettavasti joutunut turvautumaan terveyskeskukseen, täällä lounais-suomalaisessa " aurinkokaupungissa"... heti päivystýksen tiskin takana on hoitaja, joka katsoo ilmeellä " mitä hittoa te täällä teette". Ja huokailee ja melkein pyörittelee silmiään, kun selitin asiani. Tyttärellä oli pitkään ollut kovia kipuja kyljessä ja rintalastassa. Kuten arvata saattaa, terveyskeskuksessa syy ei selvinnyt. Hoitajan ja lääkärin käytös oli tökeröä. Heidän mielestä potilas oli vaivaksi, sinne tultiin tuhlaamaan heidän aikaa.  Lääkäri oli tökerö ja suurinpiirtein ajoi meidät ulos tutkittuaan tyttäreni ylimalkaisesti. Hoitaja oli samaa luokkaa.

Asia selvisi yksityisellä lääkärillä  ja terveyskeskus oli tässäkin tapauksessa pelkästään arvauskeskus. Asiallisesti käyttäytyvä henkilökunta olisi sentään ollut suotavaa, mutta sitä lie turha odottaa arvauskeskuksessa.

Ei oo vähään aikaan ollut tylyä kohtelua terveydenhoidossakaan, mutta pari muistan ajalta kun odotin kuopusta.

Mä oksensin silloin yli puolivälin raskautta 24/7, ja jouduin luonnollisesti käymään terkkarilla ja lääkärillä useasti. Oli hiivatulehdusta ja virtsatietulehdusta jne. 

Kun ekan kerran pääsin nesteyttävään tippaan, neuvolan hoitaja ohjeisti puhelimessa, "ilmoittaudu luukulla, sano että tulit tippaan, hän ilmoittaa päivystävälle lääkärille että oot tulossa". Tarkoitus oli että tiputtavat ensin nestettä siinä päivystyksen tiloissa, sit jos ei riitä, siirtävät osastolle.

no mä tein työtä käskettyä; menin päivystyksen luukulle ja kerroin että neuvolasta ohjeistettiin tulemaan tänne, lääkäri antaa ohjeet ja saan nesteytyksen jne. 

Päivytyksen kerberos suorastaan pöyristyi. "MITÄ?`TÄÄLLÄ ei ole ENNENKÄÄN suonia PUHKOTTU!!" Mua alkoi naurattamaan sen tyrmistys ja nouseva ja laskeva äänenpaino ja sanoin ettei täs ny noi dramaattinen tarvii olla, ja on täällä puhkottu ennenkin suonia kun oon ollut migreenilääketipassa jne. 

Hoitaja tiuskaisi mulle käskyn mennä oottamaan kauemmas luukulta.

Hetken päästä se päivystävä lääkäri kutsui mut tarkkailuhuoneeseen ja sanoi tuolle samaiselle ilmoittautumisluukun vahdille ohjeet mitä ja miten paljon mulle tipalla annetaan. 

Luoja että se oli nainen oli pahana, paiski niitä nestepusseja menemään ja tuhisi kuin höyryveturi :D

Toinen oli saman sairaalan labrahoitaja myöhemmin tuossa raskaudessa. Neuvolan lääkäri lähetti mut Kalium ja Natrium-kokeisiin, koska olin oksennellut jo niin pitkään, paino oli pudonnut jne. ja jos kalium ja natrium -arvot on alhaalla, ne aiheuttaa rytmihäiriöitä ja oksettavaa oloa jo omastakin takaa. 

Menin labraan sit testeille siitä hetimiten ja labrahoitaja sit kyseli, että minkä takia ne otetaan. Siinä ihan muuten vaan, semmosta normaalia jutustelua. 

Sit kun kerroin että on tätä raskauspahoinvointia ollut, niin se mamma pääsi vauhtiin. "kaikenlaisista pienistä vaivoista sitä labraan lähetetäänkin". Kyllä HÄNKIN oksensi kun oli raskaana, olivat olleet miehensä kanssa ajelemassa mutkaisilla teillä aurinkoisena päivänä ja se valon välke oli saanut huonon olon ja hän oli vallan kerran oksentanut. "Mutta otettiinko silloin mitään kokeita?! EI. Kyllä jotain pitäisi nykyään ihmisten kestääkin."

Nii. Minä siihen vastasin että kyllä sitä yhden kerran kestäisikin, mutta kun tässä on jo mennyt kohta kuusi kuukautta, että jos nyt vaan otat sen perkeleen testin. 

(ja tuloksissa oli että molemmat arvot oli rajojen alapuolella reippaasti. Loppuraskauden aikana sit imeskelinkin sipsejä, että sain natriumit edes koholleen)

Onpas paljon virheettömiä, mutta hienohipiäiviä, ihmisiä joutunut typerien palveluammatin harjoittajien käsittelyyn!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaana yritin hakea e-pillereitä akneeni. Terkkari tiukkasi monta kertaa, minkä ikäinen poikaystäväni on, onko hän reippaasti täysi-ikäinen eikä hän uskonut kun sanoin etten seurustele enkä ole koskaan harrastanut seksiä. Reseptiin kirjoitti syyksi raskauden ehkäisyn, kun ei uskonut minua. Reseptiä seurasi raivokas riita kotona äitini kanssa ja pillerit jäi saamatta. Kivat aknearvet jäi.

Ne kirjoittavat aina raskauden ehkäisyn syyksi jostain syystä. Itsekin hommasin pillerit todella epäsäännöllisten kuukautisten takia (sattoi yhtäkkiä olla useiden kuukausien väli), ja joka kerta reseptien uusimisen jälkeenkin paketissa lukee "raskauden ehkäisyyn". Ihan mielenkiinnosta, miksi vanhempasi eivät antaneet sinun aloittaa pillereitä? Kuulostaa todella oudolta, varsinkin jos luulivat raskauden ehkäisyn pitävän paikkansa luulisi heidän haluavan sinun käyttävänkin sitä ehkäisyä... o_O

Kaksi huomiota:

- th ei kirjoita reseptiä

- e-pilleri voidaan kirjoittaa sairauden hoitoon, jolloin niistä saa Kela-korvauksen.

Vierailija kirjoitti:

Kävin lääkärissä. Lääkäri oli tavannut minut edellisen kerran vuotta aiemmin, avioeroni aikoihin, kun määräsi minulle nukahtamislääkettä. Kysyi, miten olen erosta toipunut. Sanoin olevani nykyisin toimintakykyinen ja käyväni terapiassa käsittelemässä eroa. Omakannan käyntiraportissa luki "MT-ongelmia, käy terapiassa". En sanoisi mielenterveysongelmaksi kriisin läpikäymistä.

Tämän takia ei kannata kertoa mitään henk. kohtaisia tietoja itsestään. Ne kirjaa kaiken ylös, välittämättä seurauksia yms. Itse en olisi edes vastannut todennäköisesti, jos eri asian takia menen käymään. 

Kävin työkkärissä ammattiin valmistumisen jälkeen ja kyllästynyt tantta yritti kokoajan tuputtaa lisää opiskelua. Sanoin, että valmistuin juuri ja nyt pitäisi kyllä päästä töihin, kun tota lainaakin on tuossa 12k maksettavana. No, jatkoi sitten edelleen että kannattaisi jotain lisäopintoja sitten vaikka avoimessa yliopistossa siihen asti että löytyy töitä. Vastasin että vuokran jälkeen jää tukia 80 euroa kuussa, että en niillä pysty kyllä kustantamaan mitään kursseja.

No sen jälkeen nainen alkaa kiukuissaan valittamaan että miten minua kiinnostaa vain raha, ja että se on tekosyy kaikkeen. Melkein itkien sain lopuksi yrittää selittää, että tarvitsen sen koko 80 euroa kuussa ruokaan, enkä voi työllistymisen edistämiseksi tehdä kamalasti mitään, mihin tarvitsee rahaa, vaikka haluaisinkin. :( Toivoin saavani jotain apua, mutta sainkin syyllistystä siitä, että käytän viimeiset rahani pitääkseni nälän loitolla.

Tästä on jo muutama vuosikymmen: tarvittiin kokoontaitettava reppu ja menin urheiluliikkeeseen ostamaan sitä. Olin nuori opiskelija tuolloin. Reppu löytyi ja menin maksamaan sen erilliselle kassalle, jossa istui vanhempi rouvashenkilö, joka ei siis ollut myyjä, otti vaan maksut. Ilmeisesti mitätön ostokseni loukkasi arvon rouvaa, joka mitään sanomatta paiskasi vaihtorahani tiskille. Tuohon aikaan oli tapana laskea setelit asiakkaalle, että vaihtorahat olivat varmasti oikein. Näin heti, että minulle heitettiin kymppi liikaa, mutta koska palvelu oli noin tylyä, en puhunut mitään, vaan kävelin repun ja rahojen kanssa ulos.

Mieheni kanssa halusimme kerran ostaa parempaa juustoa kauppahallin juustomyymälästä, mutta iäkäs myyjä ( omistaja?) ei suostunut palvelemaan meitä, koska olimme liian nuoria! Minä olin 22 ja mieheni 25.

Minulla oli nuorena pitkä ja todella paksu tukka. Menin kampaajalle tasaamaan latvoja. Kampaaja nosteli suu mutrussa tukkaani ja sanoi, ettei tästä mitään saa kun on niin ohut!

Mieheni meni ostamaan kenkiä itselleen ja myyjät nauroivat ihan ääneen, että kuinka idiootti tulee ostamaan kenkiä NAISTENKENKÄLIIKKEESTÄ! Olisihan se pitänyt jo liikkeen nimestä nähdä: Kenkä Eero...

Kävin lounastunnilla kaupassa ostamassa pari sämpylää, jugurtin, omenia ja muutaman savusilakan palvelutiskiltä. Lasku oli liki 130 mk! Sanoin, että ei voi millään tehdä niin paljon, jolloin myyjä sanoi oikein tylysti nostaen silakkapakettia, että nämä jo maksavat yli 120 mk. Sanoin, että niin kalliita savusilakoita en osta, jolloin ilmeni, että ne oli punnittu kalleimpana naudan sisäfileenä. Asiaa ei mitenkään pahoiteltu, vaikka palvelutiskissähän ne punnittiin, eikä virhe ollut siis minun. Lienee sanomatta selvää, että jatkossa käytin muita kauppoja.

Nämä esimerkit siis vuosikymmenten takaa Turusta. Nykyään täällä on kyllä hyvä palvelu joka paikassa.

273. tässä vielä: pari kolme vuotta sitten halusin tietyn kotimaisen tuotteen (Verso designin

huopaisen pöytäkoristeen/pannunalusen) joulupöytään. Menin tunnettuun käsitöitä myyvään liikkeeseen, joka on iso myymälä kahdessa kerroksessa. Muita asiakkaita ei ollut ja vanhempi myyjä puhui puhelimessa. Jäin lähelle odottamaan, koska en uskonut löytäväni haluamaani suuresta valikoimasta. Myyjä ei huomioinut minua millään tavalla, ei tervehtinyt tms. Keskustelusta ymmärsin, että tilasi jotain spesiaalituotetta tekijältä. Ok, odottelin ihan rauhassa, että asia saatiin loppuun, n. 6-7 minuuttia. No, myyjä totesikin puhelimeen, että tämä oli tämä tilaus ja seuraavaksi... Jos olisi tässä vaiheessa sanonut minulle, että hetki vielä/ anteeksi että kestää asia olisi ollut ok. Toki olisi voinut sanoa puhelimeen, että nyt on asiakas soitan hetken päästä uudestaan, mutta ei mitään! Kävelin sitten ulos ja tilasin tuotteen verkosta ja sieltä tilaan vastakin. Kerroin kokemuksestani kyllä työpaikallani, naisvaltainen työpaikka ja kyseinen liike sijaitsee samassa korttelissa.

Yläkerran väkivaltaiseksi tunnettu naapuri paiskoi tyttistään niin että ikkunat helisivät. Häke lähetti kyllä partion paikalle, mutta partiolla kesti melkein tunti tulla! Soitin kahdesti perään ja sanoin, etten vastaa siitä jos nainen on jo kuollut partion saapuessa.

No, partio ajoi rapun eteen. Poliisit tulivat hi-taas-ti lompsien ulos autosta...että onko täällä muka jotain sattunut, hehheh...ai sä tulit meitä vastaan ihan, ei ois tarttenu...hahhah... Silmänräpäystä myöhemmin toisen poliisin syliin juoksee rapusta puolialaston nainen (tammikuun pakkasilla) ja perässä tulee veitsen kanssa raivosta sekopäinen naapuri. Voin kertoa että kummasti poliisit skarppiutuivat nopeasti. :/

Jälkipyykki oli sen sijaan aivan käsittämätöntä: keskellä yöllä menivät meidän rappuun ja rupesivat siinä ovien edessä kuulustelemaan äijää, joka selitteli jotain. Tätä jatkui yli tunnin, ja lopputulos oli, että äijä sai palata kotiin (nainen oli lähtenyt jonkun sukulaisensa luo kuulemma). Missään vaiheessa kukaan ei kysynyt multa mitään eikä neuvonut, voinko mennä kotiin tms. joten hengailin sitten pihalla keskellä yötä odottelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylyä kohtelua, ehkä ei aina niin tahallistakaan vaan lähinnä työntekijän oman ärtyisyyden purkautumista asiakkaaseen, esiintyy monessa paikassa. Joskus on kyse ihan tietoisestakin kyykyttämisentarpeesta ja vallankäytön ongelmista, joskus vain väsymyksestä ja epäasiallisuudesta. Nuorena olin näille altis. Olin pyöreäsilmäinen, usein epävarma olenko oikeassa paikassa, valmis uskomaan itseolevani väärässä.

Nykyään olen juuri semmoinen jota pidetään vittumaisena asiakkaana: keski-ikäinen nainen, monenlaista jo maailmassa nähnyt. En pyri olemaan tahallisen ikävä asiakas, mutta tiedostan olevani asiakas, monessa paikassa. Tiedostan oman roolini ja toisen, sen työntekijän roolin. Kohtaan vittuilua nykyään harvemmin,  mutta jos työntekijän uupumuksen puuska joskus meinaa lämähtää kasvoilleni, kysyn hänen nimeään, tarkistan nimikyltin, kysyn suoraan mikä häntä vaivaa, kerron mitä voin asiakkaana tai potilaana tietää ja mitä en voi tietää. En suutu, en hämmennyt, en ole vihainen, mutta perusasenteeni on että edellytän kohdallani toimivaa viestintää, jopa siltä väsyneeltä työntekjältä, on se sitten bussikuski, verovirkailija, labrahoitaja  tai vastaanottoapulainen. Lähestyn ihmistä aina hymy edellä, mutta jos toinen vastaa siihen ikävästi, saan minäkin sen hymyni väännettyä kyttyränaamaksi.

Toimii. Jokaisella on esimiehensä. Ja se nakkikioskin pitäjä, jolla esimiestä ei ole, ja joka siksi voi palvella asiakkaita minkä näköisenä vaan, sehän on helppo nakki; siellä ei ole pakko asioida.

Olen asiakaspalvelija ja jokaiselle asiakkaalle ystävällinen. Mutta ethän nyt ole sitä asiakastyyppiä joka pienestäkin väärästä eleestä aloittaa sen ilkeilyn asiakkaana? Ikään kuin odottaen milloin saat asiakaspalvelijan "kiinni". Tätä kannattaa miettiä.

En ilkeile koskaan, paitsi jos toinen ilkeilee minulle ensin ja käyttää valtaansa väärin. Tai no, eihän se ole ilkeilyä, jos kysyn työntekijän nimen tai laitan äänityksen päälle.

Olen tavallaan asiakaspalvelutyössä itsekin,  ja pidän kunnia-asianani että työskentelyni voisi missä ja milloin tahansa olla vaikka nauhoitettavissa tai muulla tavoin valvottavissa, kenen tahansa puolesta.

terveisin se jolta kysyt.

Tää kuulostaa jo melko häiriintyneeltä 😂👌

Sain alapäähäni kivuliaita rakkuloita, joita minulla ei ole ennen ollut, näytettä ottava labra kuivasti sanoi raaputtaessaan rakkuloita: näyttää herpekseltä. No eipäs ollut herpes simplex, siksi juuri otettiin testit, kun oli herpes zoster eli vyöruusu alias vesirokko uudelleen. Näytteenottajan kommentteja ei tarvita, siksi on testit ja lääkärit.

Vierailija kirjoitti:

Kävin lääkärissä. Lääkäri oli tavannut minut edellisen kerran vuotta aiemmin, avioeroni aikoihin, kun määräsi minulle nukahtamislääkettä. Kysyi, miten olen erosta toipunut. Sanoin olevani nykyisin toimintakykyinen ja käyväni terapiassa käsittelemässä eroa. Omakannan käyntiraportissa luki "MT-ongelmia, käy terapiassa". En sanoisi mielenterveysongelmaksi kriisin läpikäymistä.

Nää on näitä klassisia ja oikeasti todella epämiellyttävää ja nöyryyttävää. Ongelma on se että kun mainitset käyväsi terapiassa ( mikä syy sitten onkin ) lääkärit tulkitsee sen HULLUKSI     

Menin Sievi Shopiin tarkoituksenani ostaa työkengät. Myyjä ei mitenkään viitsinyt noteerata minua ja yhtä toista asiakasta joka tuli hieman minun jälkeeni, ei edes tervehtinyt, oli vain kuin ei olisi huomannutkaan, vaan hyöri herkeämättä jonkin vanhemman naisasiakkaan ympärillä. Minä ja se toinen asiakas katselimme itseksemme kenkiä ja myyjä liihotteli mahdollisimman kaukana meistä. Kun tätä oli jatkunut useita minuutteja ilman, että myyjää tuntui lainkaan kiinnostavan muiden kuin sen yhden asiakkaan palveleminen, kanssani samaan aikaan tullut lähti pois. Minä yritin saada kontaktia myyjään, koska omaa kokoani ei ollut hyllyssä, mutta tämä häipyi jonnekin hyllyjen taa ja palattuaan meni heti takaisin sen ensimmäisen asiakkaan luo. Lopulta lähdin pois ja myyjä huuteli perään näkemiin.

Ymmärrän kyllä, että jos on kesken jokin juttu asiakkaan kanssa, ei voi hyppiä edestakaisin palvelemassa muita, mutta tässä tapauksessa niin ei ollut vaan lähinnä vaikutti siltä, ettei myyjällä ollut minkäänlaista kiinnostusta myydä minulle ja sille toiselle mitään. Ainakin tervehtiminen olisi paikallaan. Ja usein voi siinä lomassa kysäistä nopeasti jälkeenpäin tulleilta, että tarviitko apua ja sanoa vaikka, että tulen palvelemaan ihan kohta.

Tämän jälkeen en ole asioinut kyseisessä paikassa lainkaan. Olen ostanut työkenkäni ihan toisaalta.

Olen nuori ja just hakemas ekaa kertaa kesätöitä. Oltiin äitin kanssa sovittu mitä puhelimessa sanon (olen kohtelias, reipas jne.) Soitin sit yhteen mansikan myyntipaikkaan ja sieltä vastas semmonen kunnon vanhan kansan ukko. Sanoin sit ilosesti et moi (oma nimi) olisin kiinnostunu teijä myyntityöstä. Se mies sit vastas siet närkästyneen ja haukku mut lyttyyn kun en terve edes osannut sanoa. Kysyinpä sitten vaan kohteliaasti että onko sulla nyt hyvä aika puhua ja vastas että joo ainahan mulla on entäs sulla.... niinku... en olisi edes soittanut jos en pystyisi puhumaan. Siitte siinä sano mulle et puhu nyt asias sitte. No, en lannistunu vaa kysyin siitä työstä jne. Vastaukseks tuli: noh me ollaan noi työntekijät perjaatteessa jo valittu mutta eihän tänne ilman haastattelua tai jotain ihme markkinointi koetta pääse, mutta eipä susta kyllä mitään markkinoijaa tuu ja tuskinpa tänne pääset ku et edes terve osaa sanoo... puhelimen lopuksi vielä sanoin että no kiitos tiedoista ja ukko löi luurin korvaa sanomatta edes moikka.. kyllä pääs pieni itku...

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa Elielinaukiolta Töölön kisahallille, ja juoksin kiireisenä erääseen bussiin, koska en ollut varma oliko se lähdössä. Kysyin kuskilta sisään päästyäni, milloin bussi lähtee (minulla oli kiire päästä kisahallille). Kuski vastasi tympeästi ja tylysti: "Jos on kiire niin mene juoksemalla!" eikä kertonut milloin bussi lähtee.

Oisit juossut sinne 10 minuutissa.