Lue keskustelun säännöt.
Tylyt asiakaspalvelukokemukset kaupoissa/terveydenhuollossa jne...
18.02.2017 |
Saiko kaupan kassa sinut itkemään? Kailottiko hoitaja terveyskeskuksessa tietojasi kovaan ääneen kaikkien kuullen? Kerätään tähän ketjuun tylyjä asiakaspalvelukokemuksia kaupoista, terveydenhuollosta jne.
Sain sairauskohtauksen töissä ja työkaverini vei minut päivystykseen (menin päivystyspolille sisään kuitenkin yksin). Päivystystiskillä minua alkoi itkettämään, kun en pystynyt kunnolla selittämään mikä minua vaivasi. Päivystänyt hoitaja katsoi minua tylysti ja rupesi heti kyselemään, mitä olen vetänyt. Siinä siisteissä työvaatteissani yritin selittää, etten ole mitään vetänyt vaan olen saanut sairauskohtauksen. Hoitaja vei minut lepäämään erilliseen tilaan, jäin yksin. 10 minuuttia myöhemmin hoitaja kävi kysymässä "onko vointi muuttunut äskeisestä?" Kerroin, että ei, mutta siinä vaiheessa hoitaja oli jo lähtenyt kävelemään. Onneksi joku nuori harjoittelija tuli käymään luonani ja otti tilani vakavasti, pääsin jatkohoitoon isompaan sairaalaan.
Ap
Kommentit (290)
Huooooh ja taas asiakas on ollut kuulevinaan apteekissa, että siellä on huudettu hänen virtatietulehduslääkkeittensä olevan valmiit *facepalm* . Kun ei siellä apteekissa huudeta ikinä noin. Apteekin eettiset ohjeet kieltävät tämän ja tuo olisi niiden räikeää rikkomista. Nimesi on sanottu ja olet itse keksinyt loput häpeissäsi, kun olet kuvitellut, että kaikki TIETÄÄ miksi sä olet siellä. Lisäksi aivan varmasti et reklamoinut kyseiselle farmaseutille, eikä hän puolustautunut sanomalla, että "vti on yleinen vaiva". Voi luoja näiden mielikuvittajien mielikuvitusta! Ei ihme, että apteekissa sattuu ja tapahtuu, kun uskotaan omia kuvitelmia siitä, miten tuntui, että tilanne meni.
t.farmaseutti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin Mattolaiturilla parin kaverini kanssa muutama vuosi sitten kesällä. Tilasin itselleni juoman, ja tiskillä ollut ikäiseni myyjätyttö tiuskaisi "mikäh?" Pari kertaa toistettuani hän ärähti "ai SE, miks sä sanoit sen noin oudosti?" ja haki juoman minulle ilman ole hyviä tai muitakaan kohteliaisuuksia.
Joo ei varmaan ollut kivaa olla töissä kauniina lauantai-iltana, kun kaikki muut ympärillä olevat istuivat pitämässä hauskaa, mutta voisi silti vähän miettiä. Toivottavasti oli vain kesätyöläinen eikä ole jatkanut tuolla alalla.
Tuskin kukaan tiedustelee selvennystä jos saa ekalla kerralla selvää toisen puheesta.
Huvikseenko luulit toisen teeskenelevän ettei saanut selvää.
Ei ole muiden vika jos et osaa puhua selvästi. Mokeltavien, mumisevien ja söseltävien ihmisten kanssa on raivostuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Huooooh ja taas asiakas on ollut kuulevinaan apteekissa, että siellä on huudettu hänen virtatietulehduslääkkeittensä olevan valmiit *facepalm* . Kun ei siellä apteekissa huudeta ikinä noin. Apteekin eettiset ohjeet kieltävät tämän ja tuo olisi niiden räikeää rikkomista. Nimesi on sanottu ja olet itse keksinyt loput häpeissäsi, kun olet kuvitellut, että kaikki TIETÄÄ miksi sä olet siellä. Lisäksi aivan varmasti et reklamoinut kyseiselle farmaseutille, eikä hän puolustautunut sanomalla, että "vti on yleinen vaiva". Voi luoja näiden mielikuvittajien mielikuvitusta! Ei ihme, että apteekissa sattuu ja tapahtuu, kun uskotaan omia kuvitelmia siitä, miten tuntui, että tilanne meni.
t.farmaseutti
Ei ikinä, ei koskaan. Sinähän sen varmuudella voit tietää mitä jossain perähikiän peräreikä apteekissa voi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta sitten töiden jälkeen löysin bussipysäkin vierellä makaavan miehen. Pysäkillä odottamassa ainakin 20 ihmistä, yritin kysellä jos joku on jo soittanut hätäkeskukseen sillä oli talvi ja -20 pakkasta. Muut ihmiset tuijotti mua kun idioottia(olen ulkomaalaistaustainen) ja yksi äijä tokaisi, että juoppo nukkuu humalaansa pois. Soitin hätäkeskukseen, poliisi saapui ihan parissa minuutissa ja totesi samantien että kyseessä ei ole mikään juoppo nukkumassa humalaansa pois vaan ihan tavallinen mies saanut vakavan sairaskohtauksen. Ensihoitaja sanoi että luultavasti pelastin miehen hengen. Meni niiiiin tunteisiin muiden ihmisten käytös. Mitä väliä sillä on jos juoppo nukkuu känniään pois kivana lämpimänä kesäpäivänä, mutta talvella pakkasessa!! Jo silloin pitäisi soittaa poliisi tarkistamaan tilanne!
Kiitos että otit asiakseni auttaa!En ymmärrä niitä ihmisiä jotka mieluummin kääntävät katseensa kuin auttavat kanssaihmistä,oli sitten kyse juoposta tai kestä tahansa.
Se hangessa makaava voisi olla milloin vain vaikkapa miehesi tai oma lapsesi,ei sitä koskaan tiedä.Jokainen tarvitsee apua joskus ja ihmisillä on velvollisuus sitä antaa.
Parempi aina pukeutua johonkin mahdollsimman kalliisiin tai sprottisiin vaatteisiin ihan vaan siltä varalta jos sattuu saamaan sairaskohtauksen. Muuten ihmiset ajattelee että juoppo mikä juoppo.
Eikä kannata saada sairaskohtausta väärässä paikassa, eikä väärään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain kerran kipukohtauksen, jonka syytä ei tiedetty. En pystynyt kävelemään, enkä seisomaan ja hengittäminenkin oli pinnallista. Kipu oli pahempaa kuin synnyttäminen, silmissä musteni vähän väliä.
Mieheni lähti viemään minua sairaalan päivystykseen kesken kesäjuhlien. Minulla oli juhlavaatteet päälläni ja oli sateinen ja kurainen päivä. Perillä aula oli täynnä potilaita, eikä ollut istumapaikkaa missään. Pinnistelin pystyssä ja itkin kivusta, kun mentiin ilmoittautumaan. Siellä asiakaspalvelija naputteli tietokoneella jotain, eikä edes katsonut meitä. Ymmärrän, että oli asia kesken, mutta minulta petti jalat alta kivusta siinä seistessä ja rojahdin kuraiselle lattialle. Mieheni hätääntyi, kun asiakaspalvelija edelleen vain naputteli tietokoneelle jotain, eikä vastannut hätääntyneelle miehelleni mitään. Makasin siinä kuraisella lattialla kaksi minuuttia, mies yritti lohduttaa ja työntää takkiaan alleni, hoitajat menivät ohi katsomatta minuun. Muistan, miten mies kysyi asiakaspalvelijalta koko ajan hätääntyneempänä, että kuuletko sinä minua, näetkö, että vaimolta petti jalat ja saisiko tänne lääkärin paikalle.
Lopulta asiakaspalvelija lopetti naputtelun ja kysyi, mikä vaivaa. Mies sanoi, ettei tiedetä, hirveät kivut, kuten näet ja lääkäriin pitäisi päästä. Tottakai mies oli hätääntynyt ja puhui hätääntyneellä äänellä. Asiakaspalvelija oli tympääntynyt ja kysyi todella typeriä kysymyksiä, kuten paljonko vaimo on juonut ja mitä on ottanut, onko ensimmäinen kerta ja voisiko vaimo nousta sieltä lattialta kertomaan asiansa itse..
Päästiin lääkäriin lopulta ja sama meno jatkui. Lääkäri puhui todella huonosti suomea tai edes englantia. Ei ymmärtänyt oikein mitään, mitä mieheni yritti kertoa. Itse on pystynyt enää edes kunnolla puhumaan. En pystynyt kivultani istumaankaan, joten pyysin mennä makaamaan tutkimuspöydälle. Ei käynyt, joten hetken istuttuani pyörryin. Tutkimuspöydällä lääkäri ei tutkinut minua mitenkään, kyseli vain edelleen että mitä olen ottanut (en mitään, edes kuohuviinilasillista), olenko yrittänyt aiemminKIN itsemurhaa ja monta kertaa sanoi, että nyt vain kannattaisi kertoa, mitä lääkkeitä tai huumeita on ottanut. Mies hermostui ja korotti ääntään, sanoi, että haluaa suomenkielisen lääkärin paikalle. No tuo lääkäri soitti vartijat paikalle.
Sain särkylääkkeen ja pyydettiin menemään aulaan odottamaan ja katsomaan, josko kipu lähtisi. No ei lähtenyt, paheni vain. Lopulta yksi (suomalainen) lääkäri tuli paikalle ja saatiin selitettyä tilanne. Hän otti meidät vakavasti ja alkoi tutkia enemmän. Minulta meni kivusta taas taju.
Kipu oli säteilykipua vatsassa olevasta kasvaimesta, joka oli kasvanut niin isoksi, että painoi hermoa. Kipu säteili olkapäähän.
Malmin päivystys. Ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Tuli tästä mieleen oma kokemukseni päivystyksessä. Eräänä aamuna heräsin järkyttävään kuukautiskipua muistuttavaan alavatsakipuun, joka päivän mittaan muuttui kohtauksittain tulevaksi ylävatsa-, kylki- ja hartiakivuksi. Lisäksi vatsa turposi palloksi.
Päivystyksessä hoitajat totesivat kärsimättömästi, etteivät oireet yhdessä käy järkeen ja pitää päättää, onko varsinainen ongelma alavatsa-, ylävatsa-, kylki- vai hartiakipu. Odotushuoneessa sain niin voimakkaita kipukohtauksia, että huuto pääsi väkisin. Ihmiset tuijotti ja toisaalta mua hävetti, mutta kipu oli kuitenkin niin kova että juuri muuta ei mieleen mahtunut. Olin tosi hädissäni, tuntui kuin rautavannetta olisi puristettu ympärilläni, enkä ole koskaan kokenut niin voimakasta kipua. Hoitajat oli koko ajan sitä mieltä, ettei tässä mitään ole, ja kannattaisi mennä kotiin, kun heillä on siellä niin kiireistä. Olivat lähinnä ihan hoomoilasena, että mistä tässä on kyse.
Odotin KAHDEKSAN TUNTIA, kunnes lopulta sanoin ohi kulkevalle hoitajalle, että musta todellakin tuntuu ettei kaikki ole hyvin, kivun lisäksi olin kauheassa janossa juonut useamman litran vettä ilman että olisi edes tullut pissahätä ja maha vain kasvoi kasvamistaan. Silloin hän haki lääkärin, joka alkoi ottaa anamneesia samalla kun hoitaja laittoi kanyyliä. Siinä vaiheessa lähti taju ja heräsin hetken päästä tutkimuspediltä ja heti kun sain soperrettua, että ensin sattui vatsaan ja nyt kylkiin ja hartiaan, niin lääkärin pään päällä syttyi lamppu ja tajusi kyseessä olevan hartiapistos. Mulla oli puhjennut munasarjakysta, mistä oli tullut sisäinen verenvuoto ja vatsaontelossa ollut veri ärsytti palleahermoa, mikä oireilee noin. Jouduin samantien tiputukseen, sain suonensisäistä kipulääkettä ja olin osastolla kolme päivää leikkausvalmiudessa. Hemoglobiini putosi 50 yksikköä tuon episodin aikana.
Sinäsnä tämä ei ole kertomus erityisen tylystä kohtelusta, mutta edelleen ihmettelen, ettei hoitajilla leikannut paremmin, ja ettei noin voimakasta vatsakipua tutkittu nopeammin. Lainaamallani kirjoittajalla taisi olla kyse samasta palleahermon ärsytyksestä, toki varmasti paljon voimakkaampana kun kyseessä oli iso kasvain.
Kaikkitietävä kusipää hoitaja olisi evännyt sinulta hoitoon pääsyn vain siksi kun hänen järkeen ei mahtunut mistä vaiva voi johtua.
Kihisen raivosta kun luen näitä juttuja.
Kai teit valituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin toista lastani, kun rv 36 sairastuin todella ärhäkkään kuumeeseen ja terveyskeskuslääkäri lähetti sairaalaan varmuuden vuoksi kun viikot oli jo niin isot.
Siellä päivystyksen tarkkailutilassa lähdin vessaan, ja käsiä pestessä iski niin kova supistus että en päässyt lattialta ylös ilman apua. Kovia supistuksia seurasi useampia ja päivystävä lääkäri oli sitä mieltä synnäriä konsultoituaan että parempi jos käyn myös siellä (synnytysosasto oli samassa sairaalassa parin kerroksen päässä) niin tarkistavat ettei synnytys ole lähdössä käyntiin ja että vauvalla on kaikki hyvin. Tämä lääkäri päätti lähteä itse mukaan tiskille, koska heillä oli kuulemma ongelmia tietojärjestelmän kanssa. Niinpä minä nökötin mahoineni pyörätuolissa, hoitaja työnsi ja lääkäri tuli mukana. Synnärin ilmoittautumistiskillä oli vastassa iäkäs kätilö, ja keskustelu meni jotenkin näin (muistikuva parin vuoden takaa):
L:"Päivää, me tullaan tosta päivystyksen puolelta, tässä olisi teille potilas."
K:"Jaa? Mitä se täällä tekee? Ei me olla päivystys."
L:"No kuten ehkä näette, niin rouva on raskaana ja vauvan tila pitäisi myös tutkia."
K:"Onko varattuna aika?"
L:"..."
L:"Niin siis minä olen päivystyspuolen lääkäri NN, ja saatoin tämän rouvan tänne niinkuin teidän päivystävän lääkärin kanssa sovin äsken."
K:"Ai? No ei ole kuule mulle sellaista ilmoitettu, että voi voi."
Tämän jälkeen kätilö paukautti luukun kiinni ja katosi, ja me jäimme hölmistyneenä aulaan. Lääkärillä nousi selvästi verenpaine kanssa aika nopeasti, ja hän soitti suoraan gynelle uudestaan. Hetken päästä eri kätilö tuli aulaan, pahoitteli kollegansa käytöstä "Pirjolla on näitä huonoja päiviä" ja minä pääsin hoitoon.
Synnytin samaisessa paikassa kaksi viikkoa myöhemmin ja Luojan kiitos kyseinen Pirjo ei osunut omaksi kätilöksi:D
Vierailija kirjoitti:
Menin rerveyskeskukseen valittelemaan kuumetta. Ajattelin sitten siinä mainita omituista patista joka on tuossa rintalihasten alapuolella.
Vastaanottaja alkoi jotain epämääräisesti mutisemaan ettei tuollaisia hoideta vastaanotoilla. Olin vain että ok, sitten kumminkin halusi nähdä patin. Menin vähän hämilleni kun olin tosiaan vastaanottoluukulla ja takanani oli ainakin kymmenen jonottavaa ihmisiä. Hoitaja kommentoi jotenkin että sinähän olet riuska kaveri ja että paitaa pois vaan. Käyn kyllä salilla enkä häpeä kehoani mutta aika omituinen fiilis tuosta jäi. Paineli rintaani ja pääsin jonottamaan lääkäriin. Tällaista terveyskeskuksessa vantaalla.
Olisiko tehnyt saman jos potilaana olisi ollut nainen tai konservatiivinen muslimimies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit jättänyt pyörän kauppaan.
Omistaja pelasti tilanteen, ei se hänen vikansa ole jos myyjä on idiootti.
Kuka on palkannut idiootin myyjän?
Vierailija kirjoitti:
Huooooh ja taas asiakas on ollut kuulevinaan apteekissa, että siellä on huudettu hänen virtatietulehduslääkkeittensä olevan valmiit *facepalm* . Kun ei siellä apteekissa huudeta ikinä noin. Apteekin eettiset ohjeet kieltävät tämän ja tuo olisi niiden räikeää rikkomista. Nimesi on sanottu ja olet itse keksinyt loput häpeissäsi, kun olet kuvitellut, että kaikki TIETÄÄ miksi sä olet siellä. Lisäksi aivan varmasti et reklamoinut kyseiselle farmaseutille, eikä hän puolustautunut sanomalla, että "vti on yleinen vaiva". Voi luoja näiden mielikuvittajien mielikuvitusta! Ei ihme, että apteekissa sattuu ja tapahtuu, kun uskotaan omia kuvitelmia siitä, miten tuntui, että tilanne meni.
t.farmaseutti
No ehkä nykyään pääosin näin. Kun olin nuori aikuinen, tiskiltä huudettiin nimellä koska lääkkeet voi hakea. Samoin siinä tiskillä sitten samalla selvitettiin lääkkeen käytöstä. Harmi vaan kaikki kassat olivat vierekkäin ilman mitään sermejä, ja vieressä asioivat kuulivat varmasti kaiken mitä puhuttiin. Itsekin kuulin mitä heidän lääkkeistään puhuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin runsaasti vuotavien pukamien takia verikokeessa ennen leikkausta, poliklinikalta saamassani lapussa luki: "Sinulle on varattu aika verikokeeseen xx päivänä klo yy". Menin ajoissa laboratoriolle, aikaa kului, ihmisiä tuli ja meni. Pitkään istuttuani aula tyhjeni, ja mitään ei enää tapahtunut. Ei liikettä missään, ei asiakkaita. Koputin sitten hoitajien ovelle kysymään, miksi en pääse sisään, ja näytin saamaani lappua. Hoitaja tuhahti tympeään sävyyn, "ei kuule poliklinikat voi aikoja jaella omin päin tänne, olisi pitänyt itse varata aika". Kiitos tiedosta, minähän se sairaalanne käytänteet tiedän näin asiakkaana. Näyte kyllä otettiin, vaikka sain kuulla tuhahtelun lomassa, että eihän tänne nyt poliklinikat voi aikoja varailla, ja olinpas minä yksinkertainen kun en sitä tiennyt.
Tässäkin ketjussa eniten on juuri terveydenhoitopuolelta kokemuksia, eikä mikään ihme. Voi olla kipuja, hätäännystä tai kyse hyvin intiimeistä ja herkistä asioista, joista ei-ammattilaisena ei edes pysty tekemään arviota vakavuudesta. Sitten vastaanotto on mallia neuvostoliitto. En ole ihan vähästä koskaan mennyt lääkäriin/terveyskeskukseen, kun kokemus on aina lähinnä vähättelyä, ja tunne haitolla olemisesta. En näköjään ole yksin nöyryytetyksi tulemisen kokemuksessa.
Labrahoitajana pakko vastata tähän.. Miten labran olisi mielestäsi pitänyt toimia, kokeethan otettiin? (Jos olisi oltu tylyjä sinulle niin olisivat käskeneet varata ajan ja tulla uudestaan toisen kerran!) Ei labran väki voi mitenkään tietää että olet tulossa verikokeisiin, jos nimeäsi ei varauslistoilla ole! Eli olisikohan se syy ehkä kuitenkin siellä polilla, josta eivät ole ohjeistaneet sinua itse varaamaan aikaa.. sinut vastaanottanut labrahoitaja on luultavasti ollut turhautunut siitä, että poli ei ole sinua oikein ohjeistanut ja on ehkä antanut sen näkyä sinullekin, mutta enpä usko että sinua on yksinkertaiseksi haukuttu, menee ehkä liioittelun puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta sitten töiden jälkeen löysin bussipysäkin vierellä makaavan miehen. Pysäkillä odottamassa ainakin 20 ihmistä, yritin kysellä jos joku on jo soittanut hätäkeskukseen sillä oli talvi ja -20 pakkasta. Muut ihmiset tuijotti mua kun idioottia(olen ulkomaalaistaustainen) ja yksi äijä tokaisi, että juoppo nukkuu humalaansa pois. Soitin hätäkeskukseen, poliisi saapui ihan parissa minuutissa ja totesi samantien että kyseessä ei ole mikään juoppo nukkumassa humalaansa pois vaan ihan tavallinen mies saanut vakavan sairaskohtauksen. Ensihoitaja sanoi että luultavasti pelastin miehen hengen. Meni niiiiin tunteisiin muiden ihmisten käytös. Mitä väliä sillä on jos juoppo nukkuu känniään pois kivana lämpimänä kesäpäivänä, mutta talvella pakkasessa!! Jo silloin pitäisi soittaa poliisi tarkistamaan tilanne!
Kiitos että otit asiakseni auttaa!En ymmärrä niitä ihmisiä jotka mieluummin kääntävät katseensa kuin auttavat kanssaihmistä,oli sitten kyse juoposta tai kestä tahansa.
Se hangessa makaava voisi olla milloin vain vaikkapa miehesi tai oma lapsesi,ei sitä koskaan tiedä.Jokainen tarvitsee apua joskus ja ihmisillä on velvollisuus sitä antaa.Parempi aina pukeutua johonkin mahdollsimman kalliisiin tai sprottisiin vaatteisiin ihan vaan siltä varalta jos sattuu saamaan sairaskohtauksen. Muuten ihmiset ajattelee että juoppo mikä juoppo.
Eikä kannata saada sairaskohtausta väärässä paikassa, eikä väärään aikaan.
Ei mitään merkitystä. Suomessa joka sairaalassa, ensiavussa ja terveyskeskuksessa epäillään aina ensimmäiseksi viinan juomista. Isäni ei ole koskaan edes maistanut alkoholia ja niin vaan oli kuulusteltu juomisesta kun sai sairauskohtauksen. Toisaalta ymmärrän asian, kun sehän on Suomessa niin iso ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähän kevyenpää; kävin sekatavara myymälässä ja olin kiinnostunut ostamaan yhden suhkot ison ja hankalakantoisen tavaran. Hyllyssä ei harmillisesti ollut hintalappua eikä kaupassa ole hinnan tarkistus pistettä. Löysin myyjän hyllynvälistä ja kysyin; paljonkohan tuo tuote x maksaa ei oo hyllyssä hintaa
naurahdin viellä että en viitsisi kassalle asti sitä kantaa. Myyjä katsoi minua happamasri ja totesi;no minö sen sitten kuitenkin joudun kantamaan edes takas!. No sori....? :)
hahah naurahdin! Onneksi ei vakavaa, pikku kiusaantuminen vaan ja kaikilla on joskus ripuli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheiseni oli tarkkailuosastolla kun hän oli kouristanut. Hän alkoi kouristaa uudelleen ja huikkasin hoitajille, jotain että "Nyt taas kouristaa tulkaa äkkiä" no, eivät tulleet. Hoitsutytöt kikatteli vieressä kun bodattu vanhempi naistennaurattaja ampparikuski heitti huumoria.
Kohtaus oli jo ohitse kun tytöt vihdoin laahustivat paikalle ja totesivat "eihän tää mitään kourista". Onneksi silloin oli siellä tarkkailussa kamerat, joista jälkikäteen lääkäri pystyi katsomaan kouristusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin runsaasti vuotavien pukamien takia verikokeessa ennen leikkausta, poliklinikalta saamassani lapussa luki: "Sinulle on varattu aika verikokeeseen xx päivänä klo yy". Menin ajoissa laboratoriolle, aikaa kului, ihmisiä tuli ja meni. Pitkään istuttuani aula tyhjeni, ja mitään ei enää tapahtunut. Ei liikettä missään, ei asiakkaita. Koputin sitten hoitajien ovelle kysymään, miksi en pääse sisään, ja näytin saamaani lappua. Hoitaja tuhahti tympeään sävyyn, "ei kuule poliklinikat voi aikoja jaella omin päin tänne, olisi pitänyt itse varata aika". Kiitos tiedosta, minähän se sairaalanne käytänteet tiedän näin asiakkaana. Näyte kyllä otettiin, vaikka sain kuulla tuhahtelun lomassa, että eihän tänne nyt poliklinikat voi aikoja varailla, ja olinpas minä yksinkertainen kun en sitä tiennyt.
Tässäkin ketjussa eniten on juuri terveydenhoitopuolelta kokemuksia, eikä mikään ihme. Voi olla kipuja, hätäännystä tai kyse hyvin intiimeistä ja herkistä asioista, joista ei-ammattilaisena ei edes pysty tekemään arviota vakavuudesta. Sitten vastaanotto on mallia neuvostoliitto. En ole ihan vähästä koskaan mennyt lääkäriin/terveyskeskukseen, kun kokemus on aina lähinnä vähättelyä, ja tunne haitolla olemisesta. En näköjään ole yksin nöyryytetyksi tulemisen kokemuksessa.
Labrahoitajana pakko vastata tähän.. Miten labran olisi mielestäsi pitänyt toimia, kokeethan otettiin? (Jos olisi oltu tylyjä sinulle niin olisivat käskeneet varata ajan ja tulla uudestaan toisen kerran!) Ei labran väki voi mitenkään tietää että olet tulossa verikokeisiin, jos nimeäsi ei varauslistoilla ole! Eli olisikohan se syy ehkä kuitenkin siellä polilla, josta eivät ole ohjeistaneet sinua itse varaamaan aikaa.. sinut vastaanottanut labrahoitaja on luultavasti ollut turhautunut siitä, että poli ei ole sinua oikein ohjeistanut ja on ehkä antanut sen näkyä sinullekin, mutta enpä usko että sinua on yksinkertaiseksi haukuttu, menee ehkä liioittelun puolelle.
Nyt kyllä IHMETTELEN. Kun menen erään keskussairaalan poliklinikalle, ja käyn labrassa ennen lääkärin vastaanottoa,niin kutsussa on labra-ajat valmiina, ja ne varataan poliklinikan toimesta. Tuo on yleinen käytäntö. KUTSUSSA LUKEE, ETTÄ EI TARVITSE ILMOITTAUTUA!!! Tuo on nykyaikaa. Potilas menee hänelle ennalta varatulla ajallaan laboratorioon. Ottakaa mallia.
Yksityisellä varaan itse labra-ajan, voin siis valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin sukupuolitautitesteihin, kun exäni jäi kiinni pettämisestä. Tiskillä hoitaja luetteli ensin ääneen henkilötietoni tyyliin "Maija Meikäläinen, onhan sinun osoitteesi vielä Koulukatu 1 ja puhelinnumero 050 123 4567?". Tämän jälkeen kyseli oireet ja mahdollisen tartunta-ajankohdan. Eikö näitä voisi kysyä paperilla tai jossain, missä koko vastaanotto ei asioita kuule?!
Tuota tehdään usein ja se on todella ärsyttävää. Miksei voisi kysyä, onko puhelinnumero vielä 567-loppuinen tai asutko vielä Koulukadulla, jos nuo tiedot on pakko jotenkin tarkistaa?
Tai kääntää tietokoneen näytön asiakkaaseen päin ja kysyä, että ovatko tiedot edelleen samat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin runsaasti vuotavien pukamien takia verikokeessa ennen leikkausta, poliklinikalta saamassani lapussa luki: "Sinulle on varattu aika verikokeeseen xx päivänä klo yy". Menin ajoissa laboratoriolle, aikaa kului, ihmisiä tuli ja meni. Pitkään istuttuani aula tyhjeni, ja mitään ei enää tapahtunut. Ei liikettä missään, ei asiakkaita. Koputin sitten hoitajien ovelle kysymään, miksi en pääse sisään, ja näytin saamaani lappua. Hoitaja tuhahti tympeään sävyyn, "ei kuule poliklinikat voi aikoja jaella omin päin tänne, olisi pitänyt itse varata aika". Kiitos tiedosta, minähän se sairaalanne käytänteet tiedän näin asiakkaana. Näyte kyllä otettiin, vaikka sain kuulla tuhahtelun lomassa, että eihän tänne nyt poliklinikat voi aikoja varailla, ja olinpas minä yksinkertainen kun en sitä tiennyt.
Tässäkin ketjussa eniten on juuri terveydenhoitopuolelta kokemuksia, eikä mikään ihme. Voi olla kipuja, hätäännystä tai kyse hyvin intiimeistä ja herkistä asioista, joista ei-ammattilaisena ei edes pysty tekemään arviota vakavuudesta. Sitten vastaanotto on mallia neuvostoliitto. En ole ihan vähästä koskaan mennyt lääkäriin/terveyskeskukseen, kun kokemus on aina lähinnä vähättelyä, ja tunne haitolla olemisesta. En näköjään ole yksin nöyryytetyksi tulemisen kokemuksessa.
Labrahoitajana pakko vastata tähän.. Miten labran olisi mielestäsi pitänyt toimia, kokeethan otettiin? (Jos olisi oltu tylyjä sinulle niin olisivat käskeneet varata ajan ja tulla uudestaan toisen kerran!) Ei labran väki voi mitenkään tietää että olet tulossa verikokeisiin, jos nimeäsi ei varauslistoilla ole! Eli olisikohan se syy ehkä kuitenkin siellä polilla, josta eivät ole ohjeistaneet sinua itse varaamaan aikaa.. sinut vastaanottanut labrahoitaja on luultavasti ollut turhautunut siitä, että poli ei ole sinua oikein ohjeistanut ja on ehkä antanut sen näkyä sinullekin, mutta enpä usko että sinua on yksinkertaiseksi haukuttu, menee ehkä liioittelun puolelle.
Voiko ammattilainen kokea oikeasti, että tuo meni oikein? Jos potilaalla on ollut ohje mennä labraan, ammattimainen mikä tahansa muu kuin yhteiskunnalta palkkansa saava ei vieritä oman työpaikkansa tiedonvälityksen puutteista syytä asiakkaalle.
Jos syy on polilla, onkohan se silloin asiakkaan syy, kuten esität? Eiköhän syy ole ennemmin labran ja polin välisessä tiedonkulussa, eli työntekijän moka, jos kommunikoi vain satunnaiselle asiakkaalle virhettä. Asiakas tai tuo kirjoittaja ei oikein voi sille mitään, että labranhoitaja ei kerro virheestä polille. Vielä tyhmemmältähän sinun ajatus kuulostaa, että tuhahtelee asiakkaalle polin virheistä, luuletko tai luuleeko joku, että siitä seuraava asiakkaan huono olo parantaisi polin toimintaa?
Kuvitteletko, että siellä polilla on joku kuudes aisti, jolla tuntevat labrahoitajan asiakkaan paheksunnan ja osaavat sen pohjalta toimia seuraavan asiakkaan kohdalla oikein?
Lannerankani oli murtunut, mutta pystyin kävelemään. (90 asteen kulmassa, n 10 cm sain jalkaa liikutettua kerrallaan)
Lääkäri ei otattanut kunnollisia rtg-kuvia mutta (röntgenkatseellaan varmaan) totesi ettei voi olla murtumaa ja oli lähettämässä buranan kanssa kotiin. Oli tosi törkeä ja totesi, ettei voi olla murtunut koska voin kävellä. No, kappas kummaa, murtunuthan se kuitenkin oli..
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta sitten töiden jälkeen löysin bussipysäkin vierellä makaavan miehen. Pysäkillä odottamassa ainakin 20 ihmistä, yritin kysellä jos joku on jo soittanut hätäkeskukseen sillä oli talvi ja -20 pakkasta. Muut ihmiset tuijotti mua kun idioottia(olen ulkomaalaistaustainen) ja yksi äijä tokaisi, että juoppo nukkuu humalaansa pois. Soitin hätäkeskukseen, poliisi saapui ihan parissa minuutissa ja totesi samantien että kyseessä ei ole mikään juoppo nukkumassa humalaansa pois vaan ihan tavallinen mies saanut vakavan sairaskohtauksen. Ensihoitaja sanoi että luultavasti pelastin miehen hengen. Meni niiiiin tunteisiin muiden ihmisten käytös. Mitä väliä sillä on jos juoppo nukkuu känniään pois kivana lämpimänä kesäpäivänä, mutta talvella pakkasessa!! Jo silloin pitäisi soittaa poliisi tarkistamaan tilanne!
Onneksi sinä autoit häntä! Kerran itsekin sain erittäin kivuliaan sairaskohtauksen bussipysäkillä, oksensin ja taju oli mennä ja muistan ikuisesti kun eräs happaman näköinen nainen tokaisi ystävälleen ohi kulkiessaan "nykynuoret kännää näköjää keskellä päivää et mee kotiis ryyppää mitäs juo niin paljon et oksentaa" tmv. Onneksi sinunkaltaisia vielä on olemassa!
Vähän ot, mutta kiitos kun kerroit tämän, koska tajusin sen myötä mistä toisinaan ilmaantuvat pistävät rintakipuni johtuvat. Tästä lähin sitten tiedän, että kyseessä on tuo precordial catch syndrome. Onneksi ei siis mitään vakavaa.