Miten sen intohimon ja sähkön saa pitkään suhteeseen takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä valitettavasti saa.

Saa jos molemmat haluaa sen takaisin. Haluaa siis niin paljon että molemmat on valmiita tekemään asioita sen eteen. Uhrata sen eteen. Ei se itsestään tule.

Jos vain toinen haluaa, silloin tuskin saa.

Käyttäjä4294 kirjoitti:

Kokeile tehdä kotitöitä ilman että kehoitetaan/käsketään? Itselläni kuiva kausi seksistä josta kyllä syytän nyt raskautta, koska joka paikkaan kolottaa.mutta sitten aiheeseen: Mies ei juurikaan kotitöitä tee, mutta sen kerran kun näin hänet tiskaamaan (oma aloitteisesti), tuli heti olo että makuuhuoneeseen sieltä ja äkkiä ;) typerältähän se kuulostaa, mutta asiasta on tehty tutkimuksiakin että kotitöitä tekevät miehet saaenemmän seksiä yms. Tulee ehkä naiselle olo että me todellakin pyöritetään tätä yhdessä eikä tarvitse yksin olla vastuussa kaikesta talouden pyörittämisestä ja kodin hoidosta, että toinen välittää ja haluaa auttaa niissä asioissa. Muuten jos mies ei osallistu, myönnän että itse olen huonolla tuulella eikä läheisyys huvita.

Itse asiassa juuri toistepäin.

https://www.scientificamerican.com/article/men-who-do-housework-have-le…

Sitähän ei tiedä onko se kausaatio, vai pelkkä korrelaatio.

Menkää parisuhdeleirille hakemaan ja etsimään uutta potkua parisuhteeseen. Oletan että niitä järjestetään jossain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli 10v niin huonoa seksiä, että se tappoi kaiken intohimon ja halut minulta. Nyt kun seksi sitten loppui kokonaan, kun en saanut siitä itse mitään, niin mies on paniikissa alkanut yrittään kaikkea mahdollista. Mutta ei se enää auta. Myöhäistä se nyt on. Kun ei enää mies sytytä, niin ei sytytä. Ennemminkin ne kaikki yritykset vain pahentaa asiaa.

Millaista oli huono seksi ja miten yritit parantaa sitä?

Sellaista että nainen makasi selällään, eikä tehnyt mitään yrittääkseen parantaa sitä.

Villi arvaus.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä valitettavasti saa.

Mun neuvo: suhdetta olisi pitänyt hoitaa tavoitteellisesti alusta asti. Kelju kommentti, sori.

Juuri näin, se on ihan turha yrittää enää lämmittää kerran jäähtynyttä juttua. Pilalla mikä pilalla ja parempi onni uudessa suhteessa uuden ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Menkää parisuhdeleirille hakemaan ja etsimään uutta potkua parisuhteeseen. Oletan että niitä järjestetään jossain.

Ai niin kuin burana: kerta annos ja kaikki on korjattu. Jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä valitettavasti saa.

Saa jos molemmat haluaa sen takaisin. Haluaa siis niin paljon että molemmat on valmiita tekemään asioita sen eteen. Uhrata sen eteen. Ei se itsestään tule.

Jos vain toinen haluaa, silloin tuskin saa.

Ei sitä väkisin saa vaikka kuinka kumpikin haluaisi. Parisuhde on siitä ikävä asia että se kun menee rikki niin ei sitä enää saa ehjäksi vaikka kumpikin tekisi mitä. Lisäksi kannattaako se edes että kumpikin suunnilleen seisoo päällään eikä kummallakaan ole edelleenkään kivaa mutta periksikään ei ymmärretä antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä valitettavasti saa.

Saa jos molemmat haluaa sen takaisin. Haluaa siis niin paljon että molemmat on valmiita tekemään asioita sen eteen. Uhrata sen eteen. Ei se itsestään tule.

Jos vain toinen haluaa, silloin tuskin saa.

Ei sitä väkisin saa vaikka kuinka kumpikin haluaisi. Parisuhde on siitä ikävä asia että se kun menee rikki niin ei sitä enää saa ehjäksi vaikka kumpikin tekisi mitä. Lisäksi kannattaako se edes että kumpikin suunnilleen seisoo päällään eikä kummallakaan ole edelleenkään kivaa mutta periksikään ei ymmärretä antaa.

Höpö höpö, on monta tarinaa pariskunnista jotka sai sen takaisin. Yksi päätti että rakastelee miehensä kanssa joka päivä vuoden, alkoi saamaan halunsa takaisin siinä puolentoista kuukauden kohdalla. Toinen terapian avulla ja kolmas joka tulee mieleen, kirjoittivat päiväkirjaa toiveistaan ja odotuksistaan, antoivat sitten toisen lukea, ja säännöllisesti romanttisia iltoja, lapset hoitoon ja ravintolaan, hotelliin jne.

Keinoja löytyy, kyse on siitä haluaako MOLEMMAT oikeasti nähdä vaivaa, tehdä kaikkensa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Toki ei mitään ilotulitusta ole koskaan ollutkaan. Alussa tietysti kuten varmaan kaikissa suhteissa. Sitten naimisiin, lapset ja pitkiä "kuivia" kausia. Kunnioitan ja vieläkin himoitsen vaimoani, mutta hän ei ilmeisesti syty minusta :( Tämä siis seksistä, mutta paljon tärkeämpi asia joka puuttuu on läheisyys, kosketus ja osoitus siitä että toinen arvostaa ja tykkää siitä että olet olemassa.

Nyt se elämä rullaa eteenpäin kuin odottaessa jotain. Ei edes tulevaisuutta mietitä eteenpäin, ollaan vain ilman tavoitteitaa tms.

Niin surullista, mutta tuttua. Ainoa tulevaisuus mitä suunnitellaan on seuraavan viikon lasten harrastuskuskaukset ja kaupassa käynnit. Toinen tuntuu niin vieraalta, että on vaikea uskoa, että on joskus voinut puolesta sanasta ymmärtää mitä toinen tarkoittaa. Miten olen joskus osannut hurmata, naurattaa ja lohduttaa tuota naista, jonka saan nykyään vain suuttumaan? Kumpi meistä on muuttunut ja missä vaiheessa? Ja onko meidän mahdollista muuttua vielä uudestaan niin, jotta voisin vielä joskus nähdä sen hymyn johon rakastuin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki ei mitään ilotulitusta ole koskaan ollutkaan. Alussa tietysti kuten varmaan kaikissa suhteissa. Sitten naimisiin, lapset ja pitkiä "kuivia" kausia. Kunnioitan ja vieläkin himoitsen vaimoani, mutta hän ei ilmeisesti syty minusta :( Tämä siis seksistä, mutta paljon tärkeämpi asia joka puuttuu on läheisyys, kosketus ja osoitus siitä että toinen arvostaa ja tykkää siitä että olet olemassa.

Nyt se elämä rullaa eteenpäin kuin odottaessa jotain. Ei edes tulevaisuutta mietitä eteenpäin, ollaan vain ilman tavoitteitaa tms.

Niin surullista, mutta tuttua. Ainoa tulevaisuus mitä suunnitellaan on seuraavan viikon lasten harrastuskuskaukset ja kaupassa käynnit. Toinen tuntuu niin vieraalta, että on vaikea uskoa, että on joskus voinut puolesta sanasta ymmärtää mitä toinen tarkoittaa. Miten olen joskus osannut hurmata, naurattaa ja lohduttaa tuota naista, jonka saan nykyään vain suuttumaan? Kumpi meistä on muuttunut ja missä vaiheessa? Ja onko meidän mahdollista muuttua vielä uudestaan niin, jotta voisin vielä joskus nähdä sen hymyn johon rakastuin?

Entä jos oikeasti ottaisit sen miehen paikan teidän perheessä? Kyllä kuulostaa siltä että nainen on joutunut ottamaan kakusta liian suuren palan kantaakseen, jossain välissä olet lusmuillut. Luottamus. Se teiltä puuttuu ja sitä myötä naisen kunnioitus sinua kohtaan. Jotain olet mies mokannut, mutta mitä? Ei voi tietää.

Luitteko sen jutun Trumpin tyttärestä ja Kanadan pääministeristä? Siinä oli joku niin osuvasti kommentoinut twitteriin, että tavoitteena löytää nainen, joka katsoo itseä samalla tavalla. Niinpä. Ei näy vaimon katseesta nykyään mitään positiivista.

Meillä sama ongelma kuin ap:llä mutta vain toisinpäin. Mies ei puhu eikä pussaa, murahtelee vaan jotain vastaukseksi. 

Kaipaan läheisyyttä, hellyyttä, keskustelua ym. yhdessä tekemistä. En siis pelkkää seksiä. Seksi ei maistu minulle enää, koska siitä puuttuu tunne juuri edellä mainittujen puutteiden takia.

N36

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama ongelma kuin ap:llä mutta vain toisinpäin. Mies ei puhu eikä pussaa, murahtelee vaan jotain vastaukseksi. 

Kaipaan läheisyyttä, hellyyttä, keskustelua ym. yhdessä tekemistä. En siis pelkkää seksiä. Seksi ei maistu minulle enää, koska siitä puuttuu tunne juuri edellä mainittujen puutteiden takia.

N36

Mul oli kans noin. Etsin vikaa itsestäni että olen lihonnut, en ole huomioinut miestäni tarpeeksi, en vaan riitä koska - no, en vaan riitä.

Kunnes tajusin ettei se noin mene. Varmasti olen ollut uuvuksissa synnytysten välissä ja elämä ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista mutta en ole väheksynyt miestäni, ole ollut hänelle epäystävällinen. Väsynyt kyllä. Kuten hänkin välillä.

Parisuhtessa 50/50. Kerroin että olen ollut väsynyt mutta haluaisin että ensi viikonloppuna (aika muutettu) haluaisin aikuisten aikaa, miten se tehtäisiin. Miestä ei kiinnostanut. OK. Eihän siinä sitten. Ajattelin että huono ajoitus. Muutamaan kertaan ehdotin samaa mutta aina sama. Meni pari vuotta ja erosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten takia se ero onkin hankalinta. En haluaisi että joku random heppu toimisi isäpuolena lapsilleni. Toisaalta olisi mahtavaa tuntea rinnalla nainen joka syttyisi minusta.

-ap

Random heppu toimisi isäpuolena. Onko sulla huono itsetunto, kun koet sellaisen uhkaksi sinulle? Sinähän se isä niille lapsille olet nyt ja ikuisesti vaikka mikä heppu tulisi kuvioihin.

Ehkä tuo epävarmuus ja huono itsetunto on juuri se syy, miksi vaimoa ei lämpeä. Se kun heijastuu joka asiaan.

Niin en näe tuota itsetunto ongelmana jos en halua jonkun toisen miehen hoitavan lapsiani joka toinen viikko. Itsetunto kadonnut kun läheisyys ja seksi kadonnut, vaimo ei syty enää minusta...

Olen lapsirakas ja haluan sanoa hyvää yötä omille lapsilleni joka ilta. Ja random hepulla tarkoitan että eron jälkeen ei koskaan tiedä mitä käy. Ehkä vaimolla alkaa rullata "yrittäjiä" tiuhempaan kun vuosien patoumia puretaan. Toinen vanhempi etääntyy, lapset vihoittelee, muutto kauemmas jne. ..

Mutta erohan se on edessä jos vaimo ei enää halua mua :( haluan vain että vaimo on onnellinen, toki myös siitä että minä olen hänen vierellään (se itsekästä)

-ap

Kuule, yksikään lastaan rakastava vanhempi ei tuo irtonumeroita lasten eteen. Sen verran kunnioitusta ja arvostusta pitäisi jo nyt sinulta löytyä vaimoasi kohtaan. Ymmärrän toki kun rakastaa jotta koet mustasukkaisuutta mutta ei se ero ole sinulla tapahtumassa nyt viikonloppuna eikä vielä ensi viikollakaan. Syksyllä aikaisintaan saatat alkaa puhumaan lomien jälkeen ettei hän tästä *ttuakaan tuu, jotra onko järkee.

Samaa mieltä jonkun kanssa että vie se vaimosi pois kotoa muutamaksi päiväksi eli to-su, myös sinulle vieraaseen paikkaan jossa oikeasti joudutte yhdessä pähkimään että mitäs nyt pitäis tehdä? Toki jos jätät vaimon selviytymään itsekseen oudoista asioista sinun seistessä laukkuvartijana jossain, niin unohda koko juttu. Avainsana on yhdessä tekeminen. Vieraassa paikassa niin että vaimo herää huomaamaan että osaat selvittää asiat ja hän voi tiukan paikan edessä oikeasti luottaa sinuun. Ei myöskään mitään testosteronihuuruista uhoamista koska olen MIES NIIN MINÄ HOIDAN.

Yhdessä. Toisiaan tukien ja luottaen.

Olen tässä muutamaa eroa lähipiirissä seurannut ja sen olen oppinut, että kaikki on mahdollista. Kun vuosien katkeruus, oma kriisi ja sinkkuelämän ilot lyö päälle, niin ennen kovin fiksut vanhemmatkin voivat käyttää lapsiaan lyömäaseena mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Tuo viikonloppuloma voi jollain jopa toimia. Meillä ei. Vaimo kun ei yllätykistä tykkää (kokeiltu) ja yhdessä suunnittelemalla tuota ei vain saa tapahtumaan. Vaimon mielestä kun on kahdestaan tylsää, vähintään tuttavapariskunta pitää ottaa mukaan. Se kertonee kaiken siitä miten paljon seuraani nykyään arvostetaan.

Ap musta sä kuulostat vain arakta ja siltä, että odotat kuuliaisesti nurkassa, että vaimo syttyisi yhtäkkiä itsestään intohimoiseksi sinua kohtaan. Millaista teidän seksinne on tähän asti ollut? Se lienee nyt ajatellen selvä, että ei ole ollut vaimon mieleen.

Tiedätkö edes mistä vaimo oikeasti pitää? Mitä jos se näkee sut lällynä, kun todellisuudessa kaipaisi rajua s/m:ää ja miestä, joka ottaa rajusti ja määräiee? Tai joku ihan muu suuntaus tai fetissi?

N46

No joo, mitäs parisuhde aikaa se sitten on kun tuttava pariskunta mukana?

Nyt et selviä helpolla, mies. Mitä teet että et pullistele mutta et ole vikisevä hiirikään? 

Yhdestä kerrasta ei ole mihinkään, tiedän naisena, kerran voi kuka vaan onnistua. Mitä siis tehdä?

Mulla oli paska suhde. Olisin halunnut sen onnistuvan. Millä muuttaa toinen kun se ei mua enää lopun viimeksi halunnut? Mutta en sitä silloin tiennyt enkä jotenkin jaksa uskoa että teillä olisi mitenkään sama tilanne. En usko tilanteen "hyväksymiseen". - meidän elämä on tässä ja nyt. Jokaisen päivän - olkoonkin pikkulapsi vaihe - pitää olla olosuhteisiin nähden täydellinen. 

Jos meinaan kommentoida, se on tehtävä nyt kohta kello on 23. Jään tätä pohtimaan. 

Tsemppii.

ps. nykyisessä suhteessa saan huomioita ilman rahaa oleviin juttuihin. Huomiota silloin kun en osaa sitä odottaa. Se myy mut täysin. En usko tuohon "jaa kotihommat puolisosi kanssa" joo toki pitää jotain tehdä mutta tasan se ei mee ikinä ja sotkua on pakko sietää, elämä kun ei ole täydellistä suorittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette menisi yhdessä parisuhde terapiaan? Ehkä vaimosi saisi selvitettyä itsensä kanssa mitä haluaa elämältä, että alkaa elää täysillä myös avioliitossaan, jossa olisi läheisyyttä, ja seksiä, halua toiseen.

Naisesi tuntuu menettäneen yhteyden siihen mitä haluaa, kaipaa ja toivoo, elämässään ja suhteessanne. Miksi elää tätä yhtä ainoaa elämää vaillinaisesti, puolivaloilla? Terapia oikeasti ei ole mitään lässytystä josta ulkopuolelta sanellaan miten toimia, vaan siellä joutuu aidosti työstämään omia haluja, toiveita, vääriä selvitymiskeinoja, tunteita, pelkoja, estoja, torjuntaa, kaipuuta, pettymystä, vihaa, rakkautta. Mitä itse teen, mitä jätän tekemättä, miten kommunikoin jne. Hyvä mies, se voi muuttaa koko avioliiton kurssin, niin on monelle käynyt, siellä yleensä selventyy mitä haluaa elämältä ja aviliitolya ja oma vastuu siitä. Siellä te joudutte töihin pääkoppanne ja asenteenne kanssa.

Voisi auttaa, mutta ei vaimo halua lähteä. Lienee jo menettänyt toivon että vielä tuntisi minua kohtaan muutakin kuin katkeruutta :(

Sen verran luulisi vuosien yhteiselon merkkaavan että kertoisi miten asiat on eikä vain hiljaa vetäytyisi.

-ap

Mikset tee itse asialle jotain ja lopeta tuota pelleilyänne jota avioliitoksi kutsut? Ota itseäsi niskasta kiinni ja ota ero, ei se sen vaikeampaa ole.

Miehen tai naisen vaihto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki ei mitään ilotulitusta ole koskaan ollutkaan. Alussa tietysti kuten varmaan kaikissa suhteissa. Sitten naimisiin, lapset ja pitkiä "kuivia" kausia. Kunnioitan ja vieläkin himoitsen vaimoani, mutta hän ei ilmeisesti syty minusta :( Tämä siis seksistä, mutta paljon tärkeämpi asia joka puuttuu on läheisyys, kosketus ja osoitus siitä että toinen arvostaa ja tykkää siitä että olet olemassa.

Nyt se elämä rullaa eteenpäin kuin odottaessa jotain. Ei edes tulevaisuutta mietitä eteenpäin, ollaan vain ilman tavoitteitaa tms.

Niin surullista, mutta tuttua. Ainoa tulevaisuus mitä suunnitellaan on seuraavan viikon lasten harrastuskuskaukset ja kaupassa käynnit. Toinen tuntuu niin vieraalta, että on vaikea uskoa, että on joskus voinut puolesta sanasta ymmärtää mitä toinen tarkoittaa. Miten olen joskus osannut hurmata, naurattaa ja lohduttaa tuota naista, jonka saan nykyään vain suuttumaan? Kumpi meistä on muuttunut ja missä vaiheessa? Ja onko meidän mahdollista muuttua vielä uudestaan niin, jotta voisin vielä joskus nähdä sen hymyn johon rakastuin?

Entä jos oikeasti ottaisit sen miehen paikan teidän perheessä? Kyllä kuulostaa siltä että nainen on joutunut ottamaan kakusta liian suuren palan kantaakseen, jossain välissä olet lusmuillut. Luottamus. Se teiltä puuttuu ja sitä myötä naisen kunnioitus sinua kohtaan. Jotain olet mies mokannut, mutta mitä? Ei voi tietää.

Ja mikäs se miehen paikka perheessä on? Toiset ihailee määrätietoista ja urallaan etenevää miestä, toiset koti-isää ja vielä löytyy niitäkin, jotka olettavat miehen rakentavan perheelleen talon. Mieshän on perheen pää ja järkkymätön tukikallio, kunhan vaan näyttää tunteensa ja toimii naisen mielen mukaan.