Miten sen intohimon ja sähkön saa pitkään suhteeseen takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tuntuu niin vieraalta, että on vaikea uskoa, että on joskus voinut puolesta sanasta ymmärtää mitä toinen tarkoittaa. Miten olen joskus osannut hurmata, naurattaa ja lohduttaa tuota naista, jonka saan nykyään vain suuttumaan? Kumpi meistä on muuttunut ja missä vaiheessa? Ja onko meidän mahdollista muuttua vielä uudestaan niin, jotta voisin vielä joskus nähdä sen hymyn johon rakastuin?

Oletko sanonut tuon puolisollesi?

Vierailija kirjoitti:

Lasten takia se ero onkin hankalinta. En haluaisi että joku random heppu toimisi isäpuolena lapsilleni. Toisaalta olisi mahtavaa tuntea rinnalla nainen joka syttyisi minusta.

-ap

Tämä on juuri yksi syy, miksi minäkin yritän korjata suhdettamme niin pitkään kuin vain mahdollista, pitkä liitto täälläkin. Ja kaipaan todella sitä, että rakastamani ihminen syttyisi minusta ja meistä. Olen nainen.

Hetkellinen asumusero. Ei eroa. Thats all. Toimi meillä.

Mä en ainakaan tuu enää auttamaan. Tylsistykää keskenänne.

Nää mainitut keskustelut ei toimi miehelle yhtään. Päinvastoin. Laitat stokingsit jalkaan ja esittelet pillua miehen edessä, työnnät sormet sisälle ja asetut konttausasentoon mehevä peppu esillä. Näillä alkaa tulla sähköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli 10v niin huonoa seksiä, että se tappoi kaiken intohimon ja halut minulta. Nyt kun seksi sitten loppui kokonaan, kun en saanut siitä itse mitään, niin mies on paniikissa alkanut yrittään kaikkea mahdollista. Mutta ei se enää auta. Myöhäistä se nyt on. Kun ei enää mies sytytä, niin ei sytytä. Ennemminkin ne kaikki yritykset vain pahentaa asiaa.

Millaista oli huono seksi ja miten yritit parantaa sitä?

Sellaista että nainen makasi selällään, eikä tehnyt mitään yrittääkseen parantaa sitä.

Villi arvaus.

-eri

Hankkikaa säännöllisesti joogaava nainen, taipuu muuhunkin kuin selällä makaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Luitteko sen jutun Trumpin tyttärestä ja Kanadan pääministeristä? Siinä oli joku niin osuvasti kommentoinut twitteriin, että tavoitteena löytää nainen, joka katsoo itseä samalla tavalla. Niinpä. Ei näy vaimon katseesta nykyään mitään positiivista.

Olipas hieno kiteytys. Selkeytti. Mä tiedän tasan kaksi miestä elämäni varrelta, jotka ovat katsoneet mua noin.

Minäkin (nainen) olen pitkässä suhteessa (22 vuotta). Ja välillä on tosiaankin ollut kuivia ja haluttomia jaksoja. Minä olen kokenut niin että kun olen ollut haluton, ainoa mies joka edes voisi saada syttymään on oma mies. Rakastanut olen miestäni haluttomuudesta huolimatta.

Lääkkeeksi läheisyys ilman "pelkoa" yhdynnästä... Asiat etenee kyllä ajallaan siihenkin.

Jostakin luin jutun että tuollaisessa tilanteessa eräs mies oli ottanut projektin ja joka päivä kysynyt vaimoltaan muuten voisin vaimoani tänään ilahduttaa. Aluksi vaimo hämmentyneenä sanoi vaikka "tee tiski" tai muita kotitöitä, mutta ajan kuluessa rupesi tulemaan toiveita mm kahdenkeskisestä ajasta. Laittaa miettimään asioita jos kokee että toinen haluaa minulle hyvää :)

Kertoo ihmeessä täällä jos saat jollakin keinolla suhdetta tervehdytettyä!

21v yhdessä.

Meillä kai kaiken liima on se että olemme myös toistemme parhaat ystävät, arvostamme toisiamme ja sparraamme kaikin tavoin toisiamme haasteellisissa tilanteissa. Emme kai koskaan ole riidelleen toistemme ehkä ärsyttävistäkin  piirteistä tai tekemisistä vaan asiat riitelee. Enemmän kyllä meillä nauretaan - se on kaikkein tärkeintä! Viihdymme yhdessä (teemme kotitoimistolla töitä lähes jatkuvasti) ja silti meillä on aina jutunaihetta ja kummasteltavaa tässä elämässä. Juttua riittää! Kotitöistä tai rahoista ei ole koskaan tarvinnut kinata, se tekee/huolehtii joka ehtii.

Olen meistä aktiivisempi seksuaalisesti, kaipaan läheisyyttä ja hellyyttä. Tämä on ollut ainoa ongelma tässä viimeisen vuoden aikana, mies ei ole koskaan ollut mikään halailijatyyppi ja rakastelukin tuppaa vähenemään (on nuorempi meistä). Olen ollut se joka houkuttelee ja viettelee, menee syliin ja saa toisen innostumaan. Välillä väsyin siihen että aloite läheisyyteen tulee aina minulta mutta tajusin että näin se vain menee tässä liitossa. Jos haluan että seksiä ja läheisyyttä on mun on osoitettava se päivittäin että toinen pysyy mukana. Ei siis suurta intohimoa enää mutta pientä jatkuvaa koskettelua ja ehkä hyväksyvä katse tai hymy. Se ei onneksi ole vaikeaa. PIentä huomiointia arjessa (ei siis vessanpesua vaan vaikka kukat tai lempijäätelöä, kahvillakäynti kahden kesken tms "luksusta") - sillä mun mies korvaa sen ettei kykene halailemaan niin paljon kuin haluaisin. Ymmärrän ja hyväksyn tämän

Alat määrätietoisesti rakentamaan itsestäsi haluttavaa naisten silmissä ja jos jos vaimosi ei sinua halua edelleenkään panna, niin joku muu kyllä haluaa. Tässä vähän listaa mistä voit aloittaa:

-Iso päämäärä elämässä

-Itsevarmuus

-Fyysinen kunto

-Pukeutuminen

-Yleinen henkilökohtainen siisteys

Mietipä kaikkia niitä tilanteita, joissa olet kohdellut vaimoasi väärin. Mietipä sitten ulkonäköäsi ja sitä, mitä pystyt vaimollesi tarjoamaan. Ehkä pystyt päättelemään sen, ettet ole mikään mieletön saalis, jota vaimo haluaa miellyttää.

Puhukaa ihmiset, puhukaa. Parasta nostaa kissa pöydälle heti kun ongelma ilmenee eikä märehtiä sitä yksikseen antaen ongelman paisua. Tässä suhteessa nainen vaikuttaa katkeralta, on saanut tarpeekseen miehistä kokemustensa jälkeen. Mies vaikuttaa sellaiselta joka on rakastava mielessään mutta ei ilmaise sitä ulospäin. Kukaan ei ole ajatustenlukija, siispä ihmiset: puhukaa,puhukaa, puhukaa...

Tässä on hyviä vinkkejä, jotka voi toimia. Toinen puoli asiaa on,miten oma pää kestää, jos yrittää "ostaa" suoritteilla toiselta seksiä. Tai kun panostaa ulkonäköön ja ehkä toinen ei silti haluakaan. Paras lähtökohta olisi, että kelpaisi toiselle omana itsenään. 

Kyllä mä kelaan edelleen että olet toistuvasti mokannut jossain arjen jutussa niin että kunnioitus ja luottamus on mennyt alalukemiin. Ei silloin kyllä läheisyyttä voi kaivata kun inhottaa se kosketus.

Esim. Jani-Petterin harkat on keskiviikkoisin ja Minka-Iinan torstaisin ja ehkäpä olet ollut joka viikko yhtä yllättynyt vuosia sitten mites ne lapset harrastuksiin kärrätäänkään, vaikka asia lukee perhe kalenterissa ja olet itsekkin ollut valitsemassa kyseisiä harrastuksia. Itsekin nostit tuon asian esille että viikon ainoa puheenaihe.

Jos viikosta toiseen samat asiat toistuu ja joka kerta kauhea vääntö samoista asioista niin että sinulta puuttuu luontainen aloitekyky normiarki asioiden hoitamiseen, niin kyllä siinä väsyy ja todellakin seksit sun muut läheisyydet on varmasti nollassa.

Oletko koskaan sanonut että menetkö Jani-Petterin kanssa niin me Minka-Iinan kanssa raivataan talo ja imuroidaan niin voit sitten pestä lattiat Jani-Petterin kanssa torstaina? Noin niinkuin esimerkkinä. Itse kuulun siihen osaa vanhemmista joka haluaa olla katsomassa lapsen treenejä mutta mikä teillä sitten on tilanne, onko sille ajalle ohjelmoitu jotain muuta, sehän on teidän arvomaailma. 

Enkä nyt tarkoita joka viikko samalla kaavalla, onhan arjessa paljon muutakin jaettavaa kuin nuo pari ylläolevaa.

Lähtisin siitä että luottamus arjen teoissa pitää olla kunnossa. Voi täysin luottaa siihen että kysymättä / neuvottelematta tietyt kodin perusasiat sujuu.

Vaihda durasellit niin sähkö ei heti lopu.

Kylläpä on hyvää keskustelua asian tiimoilta. Pitää lukea ajatuksella vinkit. Yrittäähän aina pitää. Meinaa vaan usko loppua ja omalla kohdallani ongelman ydin on tuossa että vaimoni on kyllästynyt naamaani, tekoihini, olemassaolooni. Olen siinä mielessä vanhanaikainen ja mustasukkainen, että en esim. suostu avoimeen suhteeseen tai erillään asumiseen. Myönnän olevani takertuva ja haluan tehdä asioita perheen kanssa, kavereita ehtii nähdä töissä. Vaimoni ajattelee tosin siinä väärin että en antaisi hänen tehdä asioita ilman minua. Toki koska avioliitossa olemme niin lienee ok ajatella että myös ns. kivoja juttuja tehdään yhdessä ei vain arjen pyöritystä. Ja luottamus ja toisen kunnioitus tärkeää suhteessa, jos läheisyys ja seksi kotona kunnossa niin tuskin itseluottamus horjuu ja ei sitä niin takerru toiseen muissa riennoissa. Pelkäänkin että nyt kituutetaan yhdessä onnettomina siihen asti että lapset isoja ja sen jälkeen "vanhoina" erotaan. Pahimmassa tapauksessa en sitten koskaan saanut tuntea sitä kun joku oikeasti haluaa ja rakastaa...puhumalla tunteistaan toiselle olisi varmasti hyötyä purkamaan umpisolmun, mutta ei meillä puhuta vaan mietitään asioita omissa synkissä mielen kammioissa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Alat määrätietoisesti rakentamaan itsestäsi haluttavaa naisten silmissä ja jos jos vaimosi ei sinua halua edelleenkään panna, niin joku muu kyllä haluaa. Tässä vähän listaa mistä voit aloittaa:

-Iso päämäärä elämässä

-Itsevarmuus

-Fyysinen kunto

-Pukeutuminen

-Yleinen henkilökohtainen siisteys

Näistä kaikessa voi toki parantaa aina, mutta se mikä on huonolla tolalla on itsevarmuus. Millä sitä parantaa kun ei kelpaa vaimolleen? Mikään ei ole niin itsevarmuutta syövä asia kuin se että et saa vaimoltasi huomiota. Muistan aikoja vuosien takaa kun vaimoni vielä hymyili nähdessään minut, sitä tunsi lentävänsä. Olo oli tyyliin "I am king of the world".

Sen tiedän että kysyntää löytyisi muualta ( en ole itserakas), mutta vaimoni mä haluan.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on hyvää keskustelua asian tiimoilta. Pitää lukea ajatuksella vinkit. Yrittäähän aina pitää. Meinaa vaan usko loppua ja omalla kohdallani ongelman ydin on tuossa että vaimoni on kyllästynyt naamaani, tekoihini, olemassaolooni. Olen siinä mielessä vanhanaikainen ja mustasukkainen, että en esim. suostu avoimeen suhteeseen tai erillään asumiseen. Myönnän olevani takertuva ja haluan tehdä asioita perheen kanssa, kavereita ehtii nähdä töissä. Vaimoni ajattelee tosin siinä väärin että en antaisi hänen tehdä asioita ilman minua. Toki koska avioliitossa olemme niin lienee ok ajatella että myös ns. kivoja juttuja tehdään yhdessä ei vain arjen pyöritystä. Ja luottamus ja toisen kunnioitus tärkeää suhteessa, jos läheisyys ja seksi kotona kunnossa niin tuskin itseluottamus horjuu ja ei sitä niin takerru toiseen muissa riennoissa. Pelkäänkin että nyt kituutetaan yhdessä onnettomina siihen asti että lapset isoja ja sen jälkeen "vanhoina" erotaan. Pahimmassa tapauksessa en sitten koskaan saanut tuntea sitä kun joku oikeasti haluaa ja rakastaa...puhumalla tunteistaan toiselle olisi varmasti hyötyä purkamaan umpisolmun, mutta ei meillä puhuta vaan mietitään asioita omissa synkissä mielen kammioissa.

-ap

Lueppas tuo ylläoleva nyt huolella niin huomaatkos siinä jotain?

Minä, minä, minä, minä. 

Sinä haluat asiat olevan jollain tavalla, naiselle se ei käy joten kun se ei mene niinkuin sanot, loukkaannut. Haluat tehdä yhdessä asioita, kiva. Mutta pitäähän sun antaa tilaa sun naisellesi, et voi olettaa että KAIKKI tehdään yhdessä. Se ei vaan ole käytännössä mahdollista.

Mitä pelkäät? Hylkäämistäkö, mikäli et ole koko ajan valvomassa? Well, aiv gat njyys foor juu! Sun pitää hankkia itsellesi omaa tekemistä ja antaa vaimon tehdä omia juttujaan. Kyllä sun pitää tavata kavereita työpaikan ulkopuolella.

Olet takertuja. Ilma loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alat määrätietoisesti rakentamaan itsestäsi haluttavaa naisten silmissä ja jos jos vaimosi ei sinua halua edelleenkään panna, niin joku muu kyllä haluaa. Tässä vähän listaa mistä voit aloittaa:

-Iso päämäärä elämässä

-Itsevarmuus

-Fyysinen kunto

-Pukeutuminen

-Yleinen henkilökohtainen siisteys

Näistä kaikessa voi toki parantaa aina, mutta se mikä on huonolla tolalla on itsevarmuus. Millä sitä parantaa kun ei kelpaa vaimolleen? Mikään ei ole niin itsevarmuutta syövä asia kuin se että et saa vaimoltasi huomiota. Muistan aikoja vuosien takaa kun vaimoni vielä hymyili nähdessään minut, sitä tunsi lentävänsä. Olo oli tyyliin "I am king of the world".

Sen tiedän että kysyntää löytyisi muualta ( en ole itserakas), mutta vaimoni mä haluan.

-ap

Huomion kerjääminen on naisellinen ominaisuus, eikä seksuaalisesti kiinnostavaa miehessä. Minusta tuntuu, että miehet (myös naiset) monesti sotkevat sukupuolten seksuaaliset vietit. Toiminta joka on naisessa viehättävää ei ole sitä miehessä ja päinvastoin. Toki tämä on tavallaan ymmärrettävää, sillä alitajuisesti yrität tehdä sitä mitä toivot kumppanisi tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on hyvää keskustelua asian tiimoilta. Pitää lukea ajatuksella vinkit. Yrittäähän aina pitää. Meinaa vaan usko loppua ja omalla kohdallani ongelman ydin on tuossa että vaimoni on kyllästynyt naamaani, tekoihini, olemassaolooni. Olen siinä mielessä vanhanaikainen ja mustasukkainen, että en esim. suostu avoimeen suhteeseen tai erillään asumiseen. Myönnän olevani takertuva ja haluan tehdä asioita perheen kanssa, kavereita ehtii nähdä töissä. Vaimoni ajattelee tosin siinä väärin että en antaisi hänen tehdä asioita ilman minua. Toki koska avioliitossa olemme niin lienee ok ajatella että myös ns. kivoja juttuja tehdään yhdessä ei vain arjen pyöritystä. Ja luottamus ja toisen kunnioitus tärkeää suhteessa, jos läheisyys ja seksi kotona kunnossa niin tuskin itseluottamus horjuu ja ei sitä niin takerru toiseen muissa riennoissa. Pelkäänkin että nyt kituutetaan yhdessä onnettomina siihen asti että lapset isoja ja sen jälkeen "vanhoina" erotaan. Pahimmassa tapauksessa en sitten koskaan saanut tuntea sitä kun joku oikeasti haluaa ja rakastaa...puhumalla tunteistaan toiselle olisi varmasti hyötyä purkamaan umpisolmun, mutta ei meillä puhuta vaan mietitään asioita omissa synkissä mielen kammioissa.

-ap

Lueppas tuo ylläoleva nyt huolella niin huomaatkos siinä jotain?

Minä, minä, minä, minä. 

Sinä haluat asiat olevan jollain tavalla, naiselle se ei käy joten kun se ei mene niinkuin sanot, loukkaannut. Haluat tehdä yhdessä asioita, kiva. Mutta pitäähän sun antaa tilaa sun naisellesi, et voi olettaa että KAIKKI tehdään yhdessä. Se ei vaan ole käytännössä mahdollista.

Mitä pelkäät? Hylkäämistäkö, mikäli et ole koko ajan valvomassa? Well, aiv gat njyys foor juu! Sun pitää hankkia itsellesi omaa tekemistä ja antaa vaimon tehdä omia juttujaan. Kyllä sun pitää tavata kavereita työpaikan ulkopuolella.

Olet takertuja. Ilma loppuu.

Mielestäni tuossa juuri sanoinkin, että minulle ok jos vaimo tekee ja toivottavasti tekeekin asioita ilman minua. Ei se tarkoita että jos viihdyn itse töiden jälkeen yksikseni touhuissani, lasten kanssa tai koko perheellä että vaimoni tulisi olla aina mukana. Ja toivottavasti nyt ei aina olekaan.

Tuossa tarkoitin sitä että jos kotona läheisyys yms. tökkii niin mustasukkaisena luonteena on hankala katsella sivusta jos kaikki hauska tekeminen tehdään erillään perheestä. Eli minä kelpaan vain lastenvahdiksi. Jos kotona menee hyvin niin sama kait se on missä viilettää..

-ap