Tyttö tuli eilen kännissä kotiin wanhojen jatkoilta...

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina sitä, miksi suuri osa ihmisistä pitää alaikäisten kännäämistä normaalina, vaikka jo laki kieltää sen. Minulla on neljä jo aikuista lasta, joista yksikään ei juonut alaikäisenä. Joka ilta ovat tulleet kotiin, joten tiedän asian. Kaksi heistä on absolutisteja ja kaksi osaa käyttää alkoholia fiksusti. Itse olen koko ikäni ollut absolutisti.

Niin minunkin vanhemmat luulevat, että käytän alkoholia vain kohtuudella. Oikeasti saatan juoda silloin tällöin niin, että muisti lähtee. Miten voi tietää kotoa poismuuttaneen aikuisen lapsen elämästä kaiken?

Vierailija kirjoitti:

No hui kamala jos joku vähän alkomahoolia maistaa. Itse tuli vedettyä sairaalareissukännit 13 vuotiaana. 

 

 Jo on leuhkimisen aihe. "vähän alkomahoolia maistaa vs, sairaalareissukännit 13-vuotiaana"

Aika kamalat muistot jäi pojan vanhoista. Joi itsensä siihen kuntoon, että joku onneksi ymmärsi soittaa hakemaan. Isänsä kantoi autosta ja sitten tilattiinkin jo ambulanssia. Koko yö tarkkailussa, pelko kurkussa, jos tapahtuukin jotain oikeasti kamalaa.

Olin kertonut pienestä pitäen alkoholista kiihkotta, miten se vaikuttaa yms. Olemme miehen kanssa  täysin kohtuukäyttäjiä, jokunen olut saunailtana ja lapset eivät ole koskaan nähneet vanhempiaan humalassa. Olen kertonut, että laki määrää, ettei lapsille osteta alkoholia. Alkoholi ei sovi muovautuville aivoille.  Ehtii myöhemminkin. On ihan kivaa ottaa vähän, mutta jos ottaa liikaa, ei ole kivaa. Ja kuvittelin, että olin osannut kertoa kaiken.

Joku sitten vähän niin kuin päätti juottaa tätä kokematonta poikaa. Olen varma, että hän oli salaa joskus juonut jotain kavereilla ja sekin oli minusta ihan ok. Pitää kai sitä vähän kokeilla. 

Tämä oli kuitenkin totaalinen yllätys ja koin epäonnistuneeni kasvattajana. En ymmärrä monen suomalaisen tapaa vähätellä alkoholinkäyttöä. Tässäkin tilanteessa olisin siis hyväksynyt, että poika olisi ottanut, vaikkakin 17-vuotiaana, vähän. Mutta kaatokänni ei ole kiva, vähiten alaikäisen kohdalla.

Vai että "vedettiin ensimmäiset kännit" ja "krapula on riittävä rangaistus". Eikö kenellekään ole tullut mieleen, että yksi olut riittää saamaan pienen teinin hyvin iloiselle päälle ilman vakavia seurauksia? Niin ajattelin omiani valistaa. 

Hah tulee mieleen omat wanhojen jatkot -08. Mä olin myös se kylän kiltti tyttö ja hikari, mutta tuolloin tuli riipaistua elämäni ekat ja vikat kaatokännit (eikä tod. ollut tarkoitus). Humalluin jo kahdessa tunnissa ja sekoilin vaikka ja mitä: pussailin poikia, pissailin miesten wc:ssä ovi auki, hajotin kuulemma jonkun lampunkin.. Jo ennen puolta yötä päätin ihme ja kumma lähteä kotiin. Soitin kännissä isääni hakemaan minut pois. Onneksi en saanut huutoja kotona aamulla, kaamea krapula ja häpeä olivat ns. rangaistukseni... Tuo nuokkarin pomokin kuuli päivää myöhemmin, että olin särkenyt sen lampun mutta kaverit pelastivat minut korvauksilta; ne puheet mun sekoiluista eivät muka pitäneet paikkaansa. Minä tyhmänä teininä kiitin heitä, vaikka myöhemmin olen katunut vastuunpakoilua. 

Kyllähän tuo mun sekoilu oli kylän isoimpia puheenaiheita tuona keväänä, mutta äkkiä pöly laskeutui. Sen sijaan kaverini muistuttaa vielä 9 vuoden jälkeen mulle tuosta illasta aina kun me nähdään. Ei usko vaikka käsken pitämään naamansa ummessa. Tuon jälkeen päätin etten enää ikinä humallu ja lupaus on pitänyt. 

Vanhojen tansseissa mäki join ekat kännit ja taksilla kotio. Vuosi oli 2000

Onneksi tuli kotiin!

Mä en koskaan uskaltanut mennä kotiin kännissä.

Aina oli järjestytty jotain, missä saa nukkua.

T: 14 vee ekan känninsä vetänyt

Ja vielä tästä 17-vuotiaan poikani ylläristä. Hän säikähti itsekin niin rajusti heräämistä sairaalasta, että juominen on jäänyt jatkossa aika vähäiseksi. Seuraavana päivänä en tietysti voinut paljon moittia, kun hain raukkaa sairaalasta. Juttelin vielä omista kokemuksistani ja kerroin konsteja, miten voi porukassa vähän hämätä sen juomisen kanssa. Eli ehkä siinä sitten oli jotain positiivistakin!

Minä en ollut vanhojentansseissa, mutta en muista olinko jatkoilla. Joissakin lukiojutuissa tuli ryypättyä, mutta en muista muuta kuin ylioppilasjuhlien jälkeiset ryyppäjäiset. 

Tyttäreni laittoi vanhojen jatkoilta eilen viestin... 'voidaanko viedä xx kotiin, ei ole siinä kunnossa että antaisin mennä itsekseen'.

Vein siis tuon humalaisen lapsen kotiin. Sitä vaan ihmettelin, että missä vanhemmat? Jatkot loppuivat aikaan, jolloin julkiset eivät enää kulje. Kännissä tai ei, niin miten ihmeessä vanhemmat ajattelivat lapsen tulevan kotiin?

Kuulin että on yleisitä, että ko tytölle annetaan kyyti kännissä kotiin - onko vanhemmat tyhmiä vai sinisilmäisiä?

Keskellä yötä yksin kotiin bilemekossa pääkaupunkiseudulla.... mie en tajuu

Minä en ymmärrä alkuunkaan tätä keskustelua, jossa a) ei kiinnitetä juuri lainkaan huomiota lain asettamaan ikärajaan b) vähätellään humalatilaa. Miksi se 18v. ikäraja laissa on, jos kukaan ei sitä noudata? Lakia rikotaan yleisesti ja tiuhaan. Onko laki näinollen väärä?

Humalatila on vaarallista. Monella tavalla. Sikailu, oksentelut, sammumiset, pissaamiset housuun kertovat siitä että humatila on vakava, promilleja on paljon veressä. Suurin osa kirjoittajista kiittelee, ettei mitään kuitenkaan tapahtunut. Jälkiviisaus on viisauden alku - myös typeryyttä.

Ilman muuta on vakavan keskustelun paikka, jos alle 18v. ryyppää lähes tajun kankaalle. Suomalainen alkoholikulttuuri - ja alkoholin käytön kaikkinainen väheksyminen - elää erittäin hyvin. On toki vakava keskustelun paikka silloinkin jos ja kun 18v. ryyppää itsensä sairaalakuntoon, tai kavereidensa taluttamana tulee kotiin.

Ylipäätään tämä siiirtymäriitti - kännikokeilu - on naurettavaa. Ikäänkuin ei olisi kokonainen ihminen, jos ei ole ollut koskaan humalassa tai harrastanut seksiä, tms. Vanhempien malli valitettavasti siirtyy.

Minulla alkoi 30 vuoden väärä käsitys alkoholin käytöstä juuri näiden ensikokeilujen ja vanhempien sallivuuden sekä mallin vuoksi. Kunnes pahasti alkoholisoiduin. Vasta keski-iässä heräsin oppimaan, miten alkoholia oikeasti käytetään - jos ollenkaan. Onko ihan pakko kaikkien nuorten käydä sama tie?