Mitä tehdä, kun minuun ei haluta tutustua lähemmin ammattini takia?
Ihmisillä on usein stereotypioita eri ammattien edustajista, usein hyvin kärjistettyjäkin. Lakimiehiä pidetään pitkästyttävinä ja vakavina, psykologien ajatellaan analysoivan kaikkea mitä teet ja sanot, papit puhuvat vain uskosta ja yrittävät käännyttää, ekonomit ovat kiinnostuneita vain rahan hankkimisesta, lääkäri kritisoi epäterveitä elintapojasi ja poliisi tarkkailee, rikotko jotakin lakia. Monet ammatit herättävät ihmisissä negatiivisia tunteita, jos lähipiirissä ei ennestään ole kyseisen ammatin edustajaa.
Sama kaava toistuu, kun yritän tutustua uusiin ihmisiin. Aluksi minulle ollaan ystävällisiä ja kiinnostuneita, jutellaan normaalisti. Kanssani haluta tutustua lähemmin, kun kuullaan, mitä teen työkseni. Sillä ei näytä olevan väliä, etten ole stereotypinen ammattikuntani edustaja. Turhauttaa, kun ystävyyssuhteiden ja parisuhteen saaminen on niin vaikeaa ammattiini kohdistuvien epäluulojen takia. Samalla alalla olevat eivät ammattia ihmettele, mutta olisi mukava saada juttuseuraa muualtakin kuin työpaikalta.
Onko joku muu törmännyt vastaavaan? Oletteko päässeet ongelmasta jotenkin eroon? Entä onko joku ammatti sinulle turn off ystävässä tai kumppanissa? Miksi?
Ap
Kommentit (177)
Mutta avoliitto ei kävisi papin kanssa?
Mä olen maajussi, eipä taida paljon naisia kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jollekin baarituttavuudelle edes tarvitsee kertoa ammattiaan. Itse olen konsultti. Ammattikunta, joka monella saa karvat pystyyn. Jos joku hyvän päivän tuttu sattuisi kysymään, niin vastaisin projektipäällikkö, sillä niitä hommia olen viimeisen 10 vuotta tehnyt. Mutta eipä minulta ole baareissa pahemmin ammattia tivattu.
Ja kyllä. Olen oman ammattikuntani edustajan näköinen ja taidan olla myös tapainen.
Olen utelias. Minkänäköinen ja -tapainen on projektipäällikkö tai konsultti? Varsinkin konsultteja on nykyään niin monenlaisia.
Myönnetään, että Suomessa on monenlaisia konsultteja, mutta sanotaan näin, että olen oman yritykseni edustajan näköinen. Jakkupuku, merkkikengät ja kannettava kulkee koko ajan mukana. Eli ns. sliipatun ja viimeistelyn näköinen. Työnarkomaani, jonka normaali työviikko on 60 tuntinen. Noi taitaa olla niitä tavallisia konsulttistereotypiota.
Enkä siis ole töissä Suomessa, joten pukukoodi on tiukempi, eikä "business casual" tulisi ammattiryhmässäni edes kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen kertoo olevansa vaikka patologi tai gynekologi, kyllä aika moni miettii, miksi ihminen on noihin hommiin hakeutunut...
Tiedätkö edes mitä patologit tekevät työkseen? Ihmisillä tuntuu olevan vääriä käsityksiä.
Jotain patologisia juttuja. Ei sellaista kestä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen maajussi, eipä taida paljon naisia kiinnostaa?
Kyllä moniakin kiinnostaa!
Nooh miehenä olet joko palomies tai lentokapteeni että kiinnostus heräisi naisissa.
Ja tämä ei ollut vitsi.
Siintonen kirjoitti:
Olen huomannut että harrastuksillakin on väliä, olen osallistunut katupartiointiin ja mielenosoituksiin rajojen sulkemisen puolesta ja nyt kun puhun ylpeydellä isämmaallisesta toiminnastani tuntuu olevan entistä hankalampaa saada suomalaistanaista ja pitää turvautua maksulliseen tuontitavaraan, jopa afrikasta.
Onneksi.
Jos kertoo olevansa tutkija, alkaa marmatus nollatutkimuksesta ja verovaroilla elämisestä. Siitä on vaikea jatkaa juttua. Jos sen sijaan sanoo opettaja, mikä myös kuuluu työhön, päästään kesälomiin.
tottakai on ammatteja joista tulee tietynlainen mielikuva. Joskus ne on positiivisia ja joskus negatiivisia. Osa tulee omista kokemuksista ja osa stereotypioista. Kaikkiin ammattikuntiin mahtuu kaiken tyyppisiä ihmisiä. Jos joku ei haua tutustua toiseen ammattiin liittyvän mielikuvan takia niin olkoon tutustumatta.
hippityttö kirjoitti:
Ei minua kyllä häiritsisi, että ihminen on keinosiementäjä. Siitähän voi tulla hauskaa juttua. Onko keinosiementäjällä muuten hyvä palkka? Tietty jos nainen etsii jotain uraohjusta rinnalleen, kuten jotkut tekevät, niin tuossa ei taida olla kovin selkeää urapolkua? Mutta minusta joku teurastamossa työskentelevä esimerkiksi olisi aika hankala kaveriksi. Siitä heräisi kysymys, miten joku voi kovettaa itsensä niin, että pystyy hommaansa. Mutta keinosiemennys, sehän on elämän puolella.
Olet siis itse vegaani? Koetko hankalaksi myös ystävyyden sekasyöjien kanssa koska kuinka he voivat kovettaa itsensä että pystyvät syömään toisen eläimen lihaa? Tuollainen tekopyhyys ihmetyttää. Olen ollut teurastamolla töissä eläinlääkärinä, toki sitä tuntee sääliä eläimiä kohtaan mutta minä ja todella moni muu siellä teurastamolla yrittää tehdä asiat eläimille niin hyviksi kuin mahdollista. Todella sympaattisia ihmisiä olen teurastamolla tavannut, heillä on myös hyvin erilainen kunnioitus eläimiä kohtaan kuin tavan talliaisella jolle jauheliha tulee paketista ja maito tölkistä. Ei kannata tehdä yleistyksiä esimerkiksi näiden joidenkin teurastamovideoiden perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen maajussi, eipä taida paljon naisia kiinnostaa?
Tämä (kaupunkilaisten)nainen osaa arvostaa tuottajia. Kyllä voisin kiinnostua. Luonne on se mikä ratkaisee.
Älä huoli ap. Av:n ammattien peukutusketjun mukaan noin puolet ei haluaisi tutustua muhunkaan ammattini takia. :-( Aika surullista kyllä yleisesti, että tällaisen annetaan vaikuttaa. Eikö persoona ole tärkein, ei ammatti? Työ on vain työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jollekin baarituttavuudelle edes tarvitsee kertoa ammattiaan. Itse olen konsultti. Ammattikunta, joka monella saa karvat pystyyn. Jos joku hyvän päivän tuttu sattuisi kysymään, niin vastaisin projektipäällikkö, sillä niitä hommia olen viimeisen 10 vuotta tehnyt. Mutta eipä minulta ole baareissa pahemmin ammattia tivattu.
Ja kyllä. Olen oman ammattikuntani edustajan näköinen ja taidan olla myös tapainen.
Olen utelias. Minkänäköinen ja -tapainen on projektipäällikkö tai konsultti? Varsinkin konsultteja on nykyään niin monenlaisia.
Myönnetään, että Suomessa on monenlaisia konsultteja, mutta sanotaan näin, että olen oman yritykseni edustajan näköinen. Jakkupuku, merkkikengät ja kannettava kulkee koko ajan mukana. Eli ns. sliipatun ja viimeistelyn näköinen. Työnarkomaani, jonka normaali työviikko on 60 tuntinen. Noi taitaa olla niitä tavallisia konsulttistereotypiota.
Enkä siis ole töissä Suomessa, joten pukukoodi on tiukempi, eikä "business casual" tulisi ammattiryhmässäni edes kysymykseen.
Jännittävää, miten monenmoista porukkaa kirjoitteleekaan av-palstalle kello yhdeksältä lauantai-iltana.
Vierailija kirjoitti:
Jos kertoo olevansa tutkija, alkaa marmatus nollatutkimuksesta ja verovaroilla elämisestä. Siitä on vaikea jatkaa juttua. Jos sen sijaan sanoo opettaja, mikä myös kuuluu työhön, päästään kesälomiin.
Kaveri on tutkija ja meinasi saada turpaan, kun luultiin kytäksi. :D
Nuo sun stereotypiat ei vastaanneet juuri yhtään omiani. Minun syyni ovat nimittäin ne että lakimiehillä on noussut kusi päähän ja ovat olevinaan jotain parempaa kuin muut, ei heille kelpaa edes tuttaviksi muut kuin lakimiehet. Psykologeilla taas on mielenterveysongelmia itsellään. Papit todellakin yrittää käännyttää. Ekonomeja todellakin kiinnostaa vain raha ja se miten sitä saa lisää. Lääkärit ovat usein narsistisia ja heitä kiinnostaa tutustua vai toisiin lääkäreihin ja pyöriä omissa piireissään.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen kertoo olevansa vaikka patologi tai gynekologi, kyllä aika moni miettii, miksi ihminen on noihin hommiin hakeutunut...
Mitäh? Kuka muka miettii? Sinäkö?
Emme me tosiaankaan ajattele miksikähän se tuo on halunnut gynekologiksi, poliisiksi, hammashoitajaksi, suutariksi.
Olet pöljä, kai huomasit?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Oma ammattini ei ole ongelma ystävilleni, jotka olen tuntenut jo ennen työelämää. Kun kaipaisin uusia ystäviä muutettuani pienelle paikkakunnalle, onkin ammattini ongelma. Moni on pikkupaikkakunnalla vähemmän koulutettu ja korkeakoulutuksen saanut ihminen nähdään jotenkin hienompana ihmisenä, vaikka ihan tavallisia pulliaisia me maisteritkin ollaan. Ihmisillä on myös ennakkoluuloja. Uskonnonopettajana mun ajatellaan asuvan kahdestaan kissan kanssa ja kutovan illat pitkät villasukkia, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa.
T. Uskonnonopettaja
Ymmärrän! Olen "tuppukylässä" asuva lääkäri...
Vierailija kirjoitti:
hippityttö kirjoitti:
Ei minua kyllä häiritsisi, että ihminen on keinosiementäjä. Siitähän voi tulla hauskaa juttua. Onko keinosiementäjällä muuten hyvä palkka? Tietty jos nainen etsii jotain uraohjusta rinnalleen, kuten jotkut tekevät, niin tuossa ei taida olla kovin selkeää urapolkua? Mutta minusta joku teurastamossa työskentelevä esimerkiksi olisi aika hankala kaveriksi. Siitä heräisi kysymys, miten joku voi kovettaa itsensä niin, että pystyy hommaansa. Mutta keinosiemennys, sehän on elämän puolella.
Olet siis itse vegaani? Koetko hankalaksi myös ystävyyden sekasyöjien kanssa koska kuinka he voivat kovettaa itsensä että pystyvät syömään toisen eläimen lihaa? Tuollainen tekopyhyys ihmetyttää. Olen ollut teurastamolla töissä eläinlääkärinä, toki sitä tuntee sääliä eläimiä kohtaan mutta minä ja todella moni muu siellä teurastamolla yrittää tehdä asiat eläimille niin hyviksi kuin mahdollista. Todella sympaattisia ihmisiä olen teurastamolla tavannut, heillä on myös hyvin erilainen kunnioitus eläimiä kohtaan kuin tavan talliaisella jolle jauheliha tulee paketista ja maito tölkistä. Ei kannata tehdä yleistyksiä esimerkiksi näiden joidenkin teurastamovideoiden perusteella.
Olen kyllä vegaani. Ja tavallaan olet oikeassa, sekasyöjät mahdollistavat teurastuksen. Mutta koko kuvio onkin väärin, se, että eläimiä kasvatetaan ruoaksi. Toki olette osa koneistoa, mutta vaikka kuinka hyviksi tekisitte eläinten olot, niiden elinkaari ei silti ole kadehdittava. Ja olen pahoillani, mutta on valinta tehdä myös tuota työtä, kuten jotain turkistarhaustakin. Aina löytyy selityksiä ja valkopesua. Kumpikohan meistä on tekopyhä?
Olertko ammatiltasi patologi tai prostituoiva?
Olen utelias. Minkänäköinen ja -tapainen on projektipäällikkö tai konsultti? Varsinkin konsultteja on nykyään niin monenlaisia.